1. sunnuntai pääsiäisestä (2. vsk), Joh. 21:1–14

Ylösnousseen ihmeelliset lahjat

Jeesuksen opetuslapset olivat hämmennyksen vallassa. Heidän Mestarinsa oli piesty ja runneltu (Jes. 53:3–5). Hänet oli teloitettu mitä raaimmalla ja häpeällisimmällä tavalla, ristiinnaulitsemalla rikollisten joukossa. Mutta sitten Herra Jeesus oli jo kaksi kertaa ilmestynyt heille ylösnousseena. Hän oli jopa luvannut lähettää heidät. (Joh. 20:19–29) Sitten Hän oli taas kadonnut heidän näkyvistään. Opetuslapset ihmettelivät mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella. Mitä ylösnoussut seuraavaksi tekisi, milloin kaikki selviäisi heille?

Opetuslapset muistivat Jeesuksen ja tyhjällä haudalla ilmestyneen enkelin sanat: Herra menisi heidän edellään Galileaan. Siellä he saisivat nähdä Hänet. (Mark. 14:28; Matt. 28:7, 10) Tämä toivo sydämessään nämä miehet olivat lähteneet Jerusalemista ja matkanneet yli sata kilometriä pohjoiseen, Galileaan. He halusivat kiihkeästi nähdä Jeesuksen ja kuulla, mitä Hän sanoisi. Siksi he olivat nyt taas täällä, tutun Gennesaretin järven – toiselta nimeltään Tiberiaan järven – rannalla.

Mutta Jeesus ei heti ilmestynytkään. Pietari, toiminnan mies, ei jaksanut istuskella ja odottaa. Hän ei enää jaksanut yksin, omassa päässään koettaa ymmärtää viime päivien ihmeellisiä tapahtumia. Oli saatava tehdä jotakin konkreettista. Koska miehet olivat nyt kotiseudullaan Galileassa, ja tämä järvi oli ollut heidän työpaikkansa, ei tekemistä ollut vaikea keksiä. Yksi heistä, Johannes kirjoittaa: ”Simon Pietari sanoi heille: ’Minä menen kalaan.’” Jos Herra ei vielä tulisikaan, voisi ainakin kalastaa, niinkuin ennenkin. Muiden opetuslasten ei ollut paljoa helpompi kestää epätietoisuutta. Ja niin ”He sanoivat hänelle: ’Me lähdemme myös sinun kanssasi.’” Johannes kertoo: ”Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.” (Joh. 21:3)

Aamun tullessa opetuslapset olivat varmasti nälkäisiä, väsyneitä ja turhautuneita. Koko yön uurastuksesta ei ollut jäänyt mitään verkkoihin. Miehillä ei ollut kerrassaan mitään, mikä olisi helpottanut heitä heidän hämmentyneessä mielentilassaan. Mutta sitten rannalla seisoi joku, joka huusi heille. Kysymys kuului: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” tai niin kuin sanat voitaisiin kääntää: ”Eihän teillä ole mitään syötävää?” Opetuslapset katsoivat veneensä pohjalle. Vastaus oli lyhyt: ”Ei.” (Joh. 21:5) Heillä ei ollut yhtään ainuttakaan kalaa.

Mitä varten Jeesus kysyi tällaista? Kyllähän Hän, kaikkitietävä Jumala tiesi opetuslasten tilanteen! Tällä kysymyksellään ”eihän teillä ole mitään syötävää?” Jeesus osoitti opetuslapsilleen, näille ihmisten kalastajiksi kutsumilleen miehille (Mark. 1:17), että evankeliumin julistustyö, siis ihmisten kalastaminen Jumalan valtakuntaan ei kävisi kalastajien omassa voimassa. Ilman Jeesusta Jumalan valtakunnan työntekijöiden ei olisi mahdollista käännyttää ketään uskon tielle. Apostolit olisivat täysin riippuvaisia siitä, että Jeesus itse olisi heidän kanssaan. Hänhän olikin kutsunut heidät ensiksi nimenomaan ”olemaan kanssansa” ja vasta sitten ”lähettääksensä heidät saarnaamaan” (Mark. 3:14). Mutta sitten myös apostolien työ oli oikeastaan Jeesuksen omaa työtä, jonka Hän itse tekisi heidän kauttaan. Toiseksi, tällä kysymyksellään ”eihän teillä ole mitään syötävää?” Jeesus osoitti opetuslapsilleen myös sen, että ilman Häntä he jäisivät itsekin elämässään aina syntiensä valtaan, siis myös hengelliseen puutteeseen ja nälkään. Ilman Jeesusta heidän hengellistä elämäänsä kuvaisi vain tyhjä toteamus: ”Ei. Ei ole.”

Mutta kun opetuslapset näin joutuivat toteamaan oman mahdottomuutensa, aivan heti Jeesus myös tarjosi ratkaisun heidän kaikkeen puutteeseensa. Herra antoi heille paljon enemmän kuin he osasivat pyytääkään. ”Hän sanoi heille: ’Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte.’” Jeesus antoi heille yltäkylläisesti: ”He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.” (Joh. 21:6) Vasta nyt, nähtyään verkon niin täynnä, etteivät seitsemän raavasta miestä saaneet sitä veneeseen, Johannes ymmärsi, että rannalla seisova mies oli Herra itse. Varmaan hänen mieleensä muistui tuo aamu jo pitkän aikaan sitten, jona opetuslapset olivat koko yön turhaan kalastaneet tällä samalla järvellä. Silloinkin oli Jeesus aamulla antanut heille valtavan kalansaaliin. Silloin Herra oli myös luvannut Simon Pietarille, että tekisi Hänestä ihmisten kalastajan. Kaikki nuo miehet olivat seuranneet Jeesusta. (Luuk. 5:1–11) Ja nyt, tänä aamuna tapahtui taas samanlainen ihme! Kuka muu kuin Herra Jeesus voisi tehdä tämän kaiken?

Näin tulevat apostolit saivat muistuttaa mieleensä, että Herra paitsi voisi myös tahtoisi antaa heille suuren saaliin. Nyt heidän verkkonsa nosti vedestä valtavan saaliin, sata viisikymmentä kolme kalaa. Samalla tavoin nämä samat apostolit saisivat pian evankeliumin verkoilla ja kasteen vedestä nostaa tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan. Nyt nämä miehet saivat ihmetellen iloita suuresta saalista, jonka Herra heille antoi. Samalla tavoin, kun evankeliumin valo apostolien saarnan kautta kohta loistaisi kuoleman varjon maassa asuville ja Herra näin lisäisi kansaansa valtavasti, apostolit ja koko Jumalan seurakunta saisi iloita Hänen edessään, ”niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.” (Jes. 9:1–2)

Mutta Jeesus antoi opetuslapsilleen vielä muutakin: Kun miehet pääsivät rantaan, Jeesus odotti heitä siellä. Herra oli valmistanut heille aterian jo ennen, kuin yhtään kalaa tuosta ihmeellisestä saaliista oli edes saatu maihin. Hän tarjosi heille valmiina kaiken, mitä he puutteeseensa tarvitsivat. Eikä Herra ainoastaan valmistanut ateriaa oppilailleen, vaan Hän myös toimi itse tarjoilijana! Lempeästi Hän sanoi nälkäisille ystävilleen: ”Tulkaa syömään aamiaista.” (δεῦτε ἀριστήσατε – Joh. 21:12a) Lävistetyillä käsillään kuoleman voittanut Herra tarjoili tuon ihmeenomaisesti valmistamansa kala- ja leipäaterian. Niin kaikki seitsemän nälkäistä kalastajaa saivat vatsansa täyteen. Näin he saivat oppia, että kaikki heidän tarpeensa, niin ajalliset kuin hengellisetkin, olivat Herran käsissä, ja että Hän myös tahtoi ne armossaan täyttää.

*

Rakkaat ystävät! Tänäänkään ei Jumalan seurakunnan tai sen paimenten ole mahdollista tehdä evankeliumin työtä ilman Jeesusta. Omassa voimassamme meistä kukaan ei voi kalastaa yhtään ainutta ihmistä Jumalan valtakuntaan. Asia on aivan niin kuin Jeesus toisessa kohdassa opetuslapsilleen sanoo: ”sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:5) Jo yhden ihmisen pelastuminen Jumalan valtakuntaan on aina valtava ihme, jonka Kirkon Herra itse saa aikaan sanansa ja pyhän kasteen kautta. Mutta tämän ihmeellisen työnsä Hän myös haluaa tehdä, eikä ainoastaan yhden ihmisen kohdalla. Hänhän sanoo apostoleilleen: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark. 16:15–16a). Herra tahtoo, että valtavan suuret joukot, aivan kaikki ihmiset kaikista kansoista saisivat tulla nostetuksi kasteen vedestä Hänen kirkkolaivaansa. Meidän tehtävämme on vain heittää evankeliumin verkot maailman mereen, sinne, mihin Hän on meitä kutsunut ne heittämään – esimerkiksi Lahden kaupunkiin ja sen ympäristöön! Pitäkäämme esillä Jumalan väärentämätöntä sanaa niillä paikoilla, joille Herra on meidät itse kunkin asettanut elämään ja työskentelemään. Silloin Hän saa itse tehdä työnsä juuri niin, kuin Hän hyväksi näkee.

Toiseksi: Ilman Jeesusta myös me itse jäämme aina puutteeseen. Ilman Jeesusta ei sinulla eikä minulla ole mitään, mikä voisi täyttää meidän hengellisen ravinnontarpeemme. Ilman Jeesusta meillä ei ole mitään toivoa, vaan elämme Jumalan lain tuomion alla. Omin neuvoinemme me olemme vain syntiset ja mahdottomat Jumalan edessä, emme pysty tulemaan kelpaaviksi Hänelle. Kaikkeen, mitä Jumalan pyhyys sinultakin edellyttää ja vaatii, sinun on vastattava opetuslasten tavoin: ”Ei ole.” Mutta Jeesus onkin tullut sinun syntiesi sovitukseksi. Hän, synnitön Jumalan Poika on kumartunut ristille asti, että voisi antaa kaikki syntisi anteeksi, lukea sinut verensä tähden vanhurskaaksi. Hän on myös ”noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista” (1. Kor. 15:20), että meillä olisi ylösnousemus ja iankaikkinen elämä Hänessä. Tänään tämä anteeksiantamuksen ja pelastuksen armo on tarjolla meille kaikille syntisille. Herra Jeesus on täydellisesti lunastanut sinut, ja tahtoo antaa sinulle yltäkylläisesti. Niin kuin rannalle tulleet opetuslapset, niin sinäkin saat nyt tulla sinne, missä Jeesus on. Saat tulla tänne Jumalan sanan kuuloon, sanan, jossa Herra Jeesus itse tulee sinun luoksesi ja palvelee sinua. Saat tulla tänne alttarille, missä Herramme tarjoaa meille elävän ruumiinsa ja verensä ehtoollisessa. Lempeästi Hän sanoo meille, ystävilleen: ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.” (Luuk. 14:17) Lävistetyillä käsillään Hän, kuoleman voittanut Herra itse tarjoilee tämän ihmeellisen pelastuksen aterian. Niin me kaikki itsessämme nälkäiset ja puutteessa olevat saamme tulla täytetyiksi Hänen hyvyyksistään. Kaikki meidän tarpeemme ovat Herran käsissä, mutta Hän myös tahtoo ne armossaan täyttää.

*

Hiljennymme rukoukseen: Ylösnoussut Herra, Jeesus Kristus, joka ilmestyit Sinua odottaville oppilaillesi! Kiitos, että pyhässä sanassasi ilmestyt tänään meillekin. Kiitos siitä, että Sinulta me saamme armosta kaiken sen ravinnon, mitä elääksemme tarvitsemme. Kiitos siitä, että Sinun hallussasi on myös kaikki se työ, mihin opetuslapsesi – seurakunnan ja sen paimenet – olet halunnut lähettää. Auta meitä, että seurakuntana toteuttaisimme antamaasi lähetystehtävää tahtosi mukaan. Auta, että saisimme yhdessä iloita siitä pelastuksesta, jonka sinä sanasi ja kasteen kautta ihmisille tuot. Tee meissä työtäsi Pyhän Henkesi kautta, että uskossa odottaisimme myös Sinun paluutasi, ilmestymistäsi kunniassa. Tätä kaikkea rukoilemme Sinun pyhässä nimessäsi. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 23.4.2017.)

Mainokset