Pääsiäispäivä (2. vsk), 1. Kor. 15:12–22

Kristus nousi kuolleista, että me nousisimme kuolleista!

Jeesuksella oli todella huono päivä. Hänet naulittiin ristille. Voisi ajatella, että noin kauheana päivänä Jeesus ei varmaan pystyisi auttamaan ketään. Mutta oman kärsimyksensä keskellä hän kuitenkin huomasi, että sai kärsiä toisen ihmisen kanssa, toisella ristillä riippuvan ryövärin kanssa. Tämä mies pyysi Jeesukselta apua. Ja niin Jeesus sanoikin tälle ryövärille: ”tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Tämä on valtavan voimallinen ilmaisu, jolla Jeesus tahtoo opettaa sinullekin, että silloin kun sinulla on oikein paha päivä ja kun kärsit, et kuitenkaan enää keskittyisi itseesi, vaan auttaisit toista samalla tavalla kärsivää. Niin voit auttaa myös itseäsi omassa kärsimyksessäsi.

Tällä tavalla opettaa erään amerikkalaisen, monituhathenkisen megakirkon pastori. Saarnassaan Jeesuksen seitsemästä sanasta ristillä hän ohittaa lähes täydellisesti sen varsinaisen syyn, mitä varten meidän Herramme Jeesus kärsi ja kuoli. Tämä kuuluisa pastori kyllä mainitsee ohimennen, että Jeesus naulittiin ristille meidän syntiemme tähden. Hän kuitenkin antaa ymmärtää, että pitkäperjantain kauhean tapahtuman pääasia on toisaalla. Pääasia Jeesuksen kärsimyksessä on kuulemma siinä, minkälaisia elämänohjeita Herra meille näissä ristillä lausumissaan sanoissa antaa.

Rakkaat kristityt, voitteko kuvitella, että tällaista opetusta pidetään kristillisenä saarnana? On suorastaan pöyristyttävää, että kristillisiksi itseään kutsuvissa kirkkokunnissa voidaan näin räikeällä tavalla ohittaa kristillisen uskon keskeisimmät perustotuudet. Totta kai Jeesus täydellisessä elämässään on meille kristityille myös elämän esikuva. Mutta hyvänen aika, eihän Herra Kristus ole ensisijaisesti tullut meille joksikin motivoivaksi oikean elämän saarnamieheksi. Ei Hänen ensisijaisena tehtävänään ollut vielä ristin puullakin antaa meille lainomaisia ohjeita hyvään elämään maailmassa. Ystävät, karttakaa tällaista pyhän Raamatun vääristelyä! Vaikka nimittäin tällaista opetusta tuhatpäisin joukoinkin ylistettäisiin tai trendikkäissä televisiolähetyksissäkin levitettäisiin, tämä on kuitenkin väärää oppia. Se on oppia, josta Pyhä Henki päivän epistolassa varoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat” – tai niin kuin voitaisiin myös kääntää: säälittävämmät (kr. ἐλεεινός eleeinos – 1. Kor. 15:19).

Jumalan sana opettaa Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta toisin: Ensiksi, me kaikki ihmiset, jotka Aadamin lankeemuksen jälkeen olemme luonnollisella tavalla syntyneet, olemme syntyneet synnissä. (Vrt. Augsburgin tunnustus. II Perisynti, 1.) Siksi me kaikki olimme luonnostamme myös kuolleet rikoksiimme ja synteihimme (Ef. 2:1), ansainneet ikuisen kadotuksen. Nyt juuri sen vuoksi Jumala rakkaudessaan lähetti ainokaisen Poikansa meidän luoksemme, ihmiseksi. Tosi Jumalana ja tosi ihmisenä Jeesus Kristus eli täydellisen ja synnittömän elämän. Hän oli tosin ”kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin”, mutta ”kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr. 4:15) Jumala rakasti sinua ja minua – syntisiä ihmisiä – niin paljon, että aivan teki tämän vanhurskaan Poikansa synniksi meidän synnistämme, ”että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21) Sen vuoksi Jeesus Kristus kärsi ja kuoli. Hän kantoi meidän kaiken syntimme ”ruumiissansa ristin puuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle”, ja että Hänen haavojensa kautta me olisimme parannetut (1. Piet. 2:24).

Mutta sitten sana opettaa muutakin: Herra Jeesus kuoli, mutta ei kuitenkaan jäänyt kuolemaan! Epistolasta kuulimme pääsiäisen ihanan ilosanoman: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Kuulitko sinäkin, rakas ystävä? Kristus nousi kuolleista! Hän nousi kuolleista aivan todellisesti, ruumiillisesti, kirkastetussa ylösnousemusruumiissa, johon kuolemalla ei ole enää mitään valtaa. Ja vielä sana sanoo muutakin: Herra Jeesus on näin noussut ”esikoisena kuoloon nukkuneista”, toisin sanoen ensimmäisenä niistä, jotka ovat kuolleet. Tämä tarkoittaa, että Jeesuksen ylösnousemus koskee muitakin kuin Häntä itseään. Se koskee meitäkin! Kun nimittäin Jumala ja ihminen Jeesus Kristus on ruumiillisesti noussut kuolleista, voi myös meillä ruumiillisilla ja kuolevilla ihmisillä – vaikka kuolisimmekin – olla uskon kautta elämä Hänessä. Jeesus itse toisessa kohdassa lausuukin, ettei yksikään, joka elää ja uskoo Häneen, ikinä kuole. (Joh. 11:25–26) Tästä Pyhä Henki sanoo vielä, niin kuin kuulimme: ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” (1. Kor. 15:21–22). Tämä on pyhän Raamatun ihana ja evankelinen opetus siitä, miksi Jeesus Kristus kärsi, kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista.

*

Kristuksen uhrikuolema ja ylösnousemus ovat siis kristillisen uskon kannalta luovuttamattoman tärkeitä asioita. Siksi meidänkin seurakunnissamme aivan oikein halutaan pitäytyä näihin historiallisiin tosiasioihin ja niitä saarnata. Myös keskenämme me mielellämme puhumme Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, sekä tunnustamme uskovamme niihin. Mutta eikö samalla voi olla niinkin, että suullamme kyllä helposti tunnustamme tätä uskoa, mutta paljon vaikeammin hyväksymme sen sydämessämme? Näin voi olla siksi, että Kristuksen ylösnousemuksen hyväksyminen merkitsee myös sen hyväksymistä, että tätä ylösnousemusta aivan todella myös tarvitaan johonkin. Me tarvitsemme ylösnousemusta! Ja kuitenkin, etkö sinäkin – vaikka kyllä tunnustat uskosi ylösnousemukseen – kuitenkin usein elä aivan niin kuin eläisit ikuisesti? Etkö usein unohda, tai jopa halua unohtaa, että elämäsi tässä ajassa on rajallinen ja päättyy kerran, jos Herran tulo vielä viipyy? Etkö helposti unohda, että juuri sinä olet kuoleva ihminen, joka tarvitset sitä, että pääset osalliseksi Kristuksen ylösnousemuksesta? Ja kun tämän unohdat, etkö sinäkin näin ole vaarassa tehdä Kristuksesta ainoastaan tämän elämäsi aikaisen auttajan tai johdattajan? Etkö sinäkin näin ole vaarassa panna toivosi Häneen ainoastaan tämän elämän ajaksi?

Mutta mikäli Jumala ei ehdi ensin lähettää Poikaansa kirkkaudessa takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, sinä kuolet. Tämä koskee juuri sinua, olit sitten vielä lapsi, nuori tai jo elämässä kokeneempi. Et nimittäin voi tietää Jumalan sinulle säätämää ajan määrää. Toimita siis jo nyt asiasi niin, että voit olla valmis lähtemään tästä ajasta. On kristillisen rakkauden mukaista, että varsinkin me aikuiset ja varttuneemmat järjestämme ajallisen elämän asioitamme niin, että kaikki on lähimmäistemme kannalta parhain päin sitten, kun itse olemme lähteneet tästä ajasta. (2. Kun. 20:1) Kuitenkin parhaiten sinä valmistaudut kuolemaasi juuri siten, että uskot pääsiäisen ihanan evankeliumin – eikä ainoastaan noin niin kuin periaatteessa, vaan aivan omalle kohdallesi: Kristus Jeesus on kuollut ja noussut myös ylös kuolleista. Näin Hän on tehnyt juuri sitä varten, ettet sinä, Hänelle kovin rakas ihminen jäisi syntiesi ja kuolemasi valtaan, vaan että saisit kaikki syntisi anteeksi, sekä sitten myös saisit kerran nousta ylös kuolleista ja elää ikuisesti Hänen kanssaan!

*

Aina toki on myös niitä ihmisiä, jotka väittävät, ettei kuolleitten ole mahdollista nousta ylös kuolleista. Jopa jotkut niistäkin, jotka väittävät olevansa kristittyjä tai kirkon opettajia, puhuvat sellaista, niin kuin apostoli tässä sanookin: ”kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?” (1. Kor. 15:12) Totta kai ylösnousemus onkin sellainen ihme, joka ylittää meidän inhimillisen ymmärryksemme. Se on jotakin, mihin me saamme Jumalan varman sanan perusteella uskoa.

Mutta entä jos epäilykset tai epäuskoiset ajatukset valtaavat sinun mielesi tässä asiassa? Kysy silloin itseltäsi: Missä sinä olit sata vuotta sitten? Ei sinua ollut, ja kuitenkin nyt sinä olet siinä, aivan elävänä. Miten sinä olet niin pienestä ja mitättömältä näyttävästä alusta voinut kasvaa tuollaiseen kokoon ja kauneuteen? Jumala, joka kutsuu olemattomat kuin oleviksi (Room. 4:17), on sinut luonut. Eikö Hän siis voisi nostaa ylös myös sen, joka on jo ollut olemassa, mutta joka sitten on kuollut? Katso vaikka viljapeltoa: Joka vuosi Jumala nostaa maasta ylös vehnän, jonka jyvät kylvetään maahan ja jotka myös kuolevat maan mullassa. Tämän Hän tekee meidän tähtemme, että meillä olisi ruokaa. Olisiko Herralle sitten vaikeaa nostaa ylös niitä, joiden tähden Hän itse nousi ylös kuolleista? Tai katso vaikka puita: Näin keväällä puut ovat jo kuukausien ajan olleet ikään kuin hengettömiä ja lehdettömiä. Kuitenkin talven mentyä Jumala herättää ne kaikki taas ikään kuin kuolleista elämään. Eikö Hän siis voisi nostaa meitä ihmisiä kuolleista elämään? Tai muistat ehkä Mooseksen sauvan, joka Jumalan päätöksestä muuttui käärmeeksi, toisin sanoen omalle luonnolleen vieraaksi olennoksi (2. Moos. 4:3). Etkö sitten sinä ihminen voisi kuoltuasi palautua ennalleen, elämään sitä elämää, johon Jumala oli sinut luomistyössään tarkoittanutkin? Rakas ystävä, älä kuuntele niitä ihmisiä, jotka sanovat, ettei tämä ruumiimme voi nousta ylös kuolleista. Kyllä se voi nousta, koska ”Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” Tästä todistaa Jesajakin, joka Pyhässä Hengessä sanoo: ”Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös.” (Jes. 26:19) Myös Daniel saarnaa, että ”monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.” (Dan. 12:2) Tällä tavalla ylösnousemus kuolleista koskee kaikkia ihmisiä, mutta ylösnousemuksesta ei kuitenkaan seuraa kaikille samaa. Kun Kristus tulee kerran takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, silloin kaikki ihmiset saavat kyllä uudistetun ylösnousemusruumiin. Kuitenkin ne, jotka elämänsä aikana ovat uskossa panneet toivonsa Kristukseen, saavat tämän ylösnousemusruumiin elääkseen iankaikkisesti Jumalan yhteydessä Hänen kaikkien pyhiensä kanssa. Sen sijaan ne, jotka ovat kuolleet epäuskossa, saavat tämän ylösnousemusruumiin kärsiäkseen iankaikkisesti syntiensä rangaistusta, koska heille ei ollut kelvannut se anteeksiantamus ja elämä, joka yksin Kristuksessa on.

Rakkaat kristityt! Kristus Jeesus, meidän Vapahtajamme on noussut kuolleista! Kuulkaamme nyt Hänen pyhää ja eläväksi tekevää sanaansa. Ottakaamme uskossa vastaan Hänen evankeliuminsa. Niin me saamme tämän maailman synnin ja kuoleman keskelläkin iloita: Meillä on kaikki se, minkä Hän on meille täydellisessä lunastustyössään hankkinut. Meillä on kaikkien syntiemme anteeksiantamus, meillä on vanhurskaus, osallisuus ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä! ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.4.2017.)