Hiljaisen viikon keskiviikko (2. vsk), Joh. 19:1–16

Kansan ääni ja Jumalan ääni

Kärsimysviikon keskiviikon evankeliumi puhuu meille Jeesuksen tuomitsemisesta kuolemaan. Kuulemme, millä perusteella tämä tuomitseminen tapahtui.

Ylipapit ja heidän palvelijansa olivat nyt tuoneet Jeesuksen Pilatuksen luo, että tämä tuomitsisi Jeesuksen kuolemaan. Maaherra oli yrittänyt tehdä heille tiettäväksi, ettei löytänyt Jeesuksesta mitään syytä, jonka vuoksi Hänet tulisi tuomita (Joh. 18:38). Kun tämä ei kuitenkaan vakuuttanut juutalaisia, Pilatus antoi nyt Jeesuksen ruoskittavaksi, kidutettavaksi ja pilkattavaksi (Joh. 19:1–3). Hän toivoi, että tämä riittäisi noille murhanhimoisille johtomiehille. Silloin myös maaherra saisi viimeisen sanan Jeesuksen asiassa. Vielä uudestaankin Pilatus yritti saada äänensä kuuluviin (Joh. 19:4–5, 6b), koettipa jopa päästää Jeesuksen vapaaksi (Joh. 19:12).

Ylipapit ja heidän palvelijansa eivät kuitenkaan antaneet periksi. Heidän vaatimuksensa vain voimistui: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” (Joh. 19:6) Kun johtajat aloittivat tämän huudon, oli siihen helppo muidenkin yhtyä. Käskynhaltijan arvovallallaan Pilatus olisi toki voinut ratkaista Jeesuksen asian aivan miten tahtoi. Mutta häntä vastassa olevien ihmisten määrä oli niin suuri ja tämän joukon huuto niin raivoisa, että hän alkoi pelätä entistä enemmän. Varmaankin Pilatus oli jo ennen tätä hätkähtänyt kiinniotetun Jeesuksen pelotonta, vakaata olemusta. Maaherraa huoletti myös hänen vaimonsa lähettämä viesti, jossa tämä varoitti häntä puuttumasta tähän vanhurskaaseen mieheen (Matt. 27:19). Ja nyt juutalaiset vielä vetosivat lakiinsa, jonka mukaan Jeesus, joka sanoi itseään Jumalan Pojaksi, oli tuomittava (Joh. 19:7). He jopa pelottelivat Pilatusta sillä, että tämä tekisi itsensä keisarin viholliseksi, ellei surmauttaisi miestä, joka kutsui itseään kuninkaaksi (Joh. 19:12). Pilatus pelkäsi. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: joko hän uhraisi syyttömän Jeesuksen tai itsensä. Kansan äänen vuoksi hän oli jättänyt Jeesuksen vangituksi ja päästänyt murhamiehen vapaaksi (Joh. 18:38–40). Nyt hän kansan äänen vuoksi luovutti lopulta Jeesuksen heille myös ristiinnaulittavaksi (Joh. 19:16).

*

Näin siis kansan ääni sai vallan, ja roomalainen päällikkökin alistui kuulemaan sitä. Mutta missä nyt oli Jumalan ääni? Kun Jeesusta oli tutkittu, Hän oli puhunut totuuden itsestään: Hän oli Kuningas, jumalallinen Kuningas. Tämä totuuden ääni ei ollut kuitenkaan kelvannut Pilatukselle kelvannut. (Joh. 18:36–38a) Siksi Jumalan ääni nyt vaikeni. Jeesus sanoi enää vain yhden asian. Hän muistutti vallallaan ylpeilevää maaherraa siitä, että tämä oli saanut kaiken hallintavaltansa Jumalalta. Ilman tätä hänellä ei olisi ollut yhtään mitään. (Joh. 19:11; vrt. Room. 13:1) Muuten Jeesus ei puolustellut itseään, ei koettanut päästä vapaaksi. Jumalan suunnitelma oli täyttymässä, Kristuksen oli kuoltava. Siksi Hän vaikeni. Oikeastaan juuri vaietessaan Herra saarnasi Jumalan pelastustahdon toteutumista, sitä, mistä Pyhä Henki oli edeltä sanonut Jesajan suulla: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.” (Jes. 53:7–8)

Ihmeellinen on tämä Jumalan armollinen pelastussuunnitelma! Kun ihmiset mielivallassaan ja valheellisuudessaan huusivat murhaa Jeesukselle, Jumalalla oli varaa vaieta. Kaikkivaltiudessaan Herra nimittäin käytti juuri näitä ihmisten demonisia juonia oman iankaikkisen suunnitelmansa toteuttamiseksi. Hän käytti heidän epäjumalanpalvelustaan meidän epäjumalanpalveluksemme sovittamiseksi. Hän käytti heidän murhanhimoaan ja valheellisuuttaan meidän murhanhimoisuutemme ja valheellisuutemme sovittamiseksi. Hän käytti heidän syntiään meidän koko syntivelkamme sovittamiseksi. Kristus onkin nyt täydellisesti suorittanut meidän lunastuksemme. Tämän Hän on tehnyt paitsi pyhässä elämässään myös juuri tässä syyttömässä kärsimyksessään ja tuskallisessa kuolemassaan.

*

Sinä olet varmasti huomannut, miten myös nykypäivänä usein juuri kansanpaljouden äänen annetaan vaikuttaa suuriin ratkaisuihin. Monet kansojen johtajista aivan aktiivisesti ajavat agendaa, jonka mukaan se, mitä kansa milloinkin pitää yleisesti hyväksyttävänä, tulisi hyväksyä myös yhteiskunnan virallisissa päätöksissä. Päättäjissä on toki myös niitä, jotka koettavat sanoa ääneen, että kaikki se ei automaattisesti ole kestävää, mitä kansan suuri joukko haluaa. Heidän asemansa ei usein kuitenkaan ole helppo; ei ole helppoa asettua puolustamaan näkökantaa, jota kukaan muu ei puolusta. Siinä monelle käykin niin kuin Pilatukselle: Pelko voittaa. Pelko yksin jäämisestä tai jopa oman turvallisuuden vaarantumisesta voittaa totuuden äänen. Siksi niin monet suoranaisiin valheisiin perustuvat kansalaismielipiteet ulottavat vaikutuksensa kansakuntien päättäjiin.

Tätä asiaa ei saa ymmärtää väärin: kansalaisten äänellä on toki oma tärkeä paikkansa, esimerkiksi yhteiskunnallisia päättäjiä valittaessa. Samalla on kuitenkin todettava, että on vahingollista ja suoranainen synti, jos aletaan kuulla enemmän ihmistä kuin Jumalaa (vrt. Ap. t. 4:19), ja valhetta aletaan väittää totuudeksi sillä perusteella, että niin monet sitä kannattavat. Muun muassa juuri tästä syystä kristillinen kirkko onkin alusta asti rukoillut kansojen johtajien ja päättäjien puolesta, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tapahtuisi Jumalan hyvä tahto. Tämä on myös meidän tärkeä tehtävämme Jumalan seurakuntana.

Mutta oletko sinä, rakas kristitty, huomannut, että taipumus kuunnella ihmisen ääntä enemmän kuin Jumalan ääntä löytyy paitsi ulkona maailmasta myös sinun omasta sydämestäsikin? Oletko huomannut, miten sinussa oleva lihallinen mieli himoitsee yhä uudelleen juuri sitä Jumalan sanan vastaisuutta, jonka vuoksi Kristus on joutunut tuomittavaksi kärsimykseen ja kuolemaan? Jumala varjelkoon, ettemme me langenneisuudessamme joutuisi niiden joukkoon, joista sana sanoo: ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” (Hepr. 6:4–6)

Rakas ystävä, tee parannus Jumalan sanan vastaisuudestasi ja synnistäsi. Kun Jumalan totuudellinen sana osoittaa sinun syntisi ja lankeemuksesi, ja kun ne sinua kauhistavat, älä jää yrittämään salata niitä Jumalalta. Älä paaduta sydäntäsi. Tunnusta pikemminkin syntisi heti Jumalalle! (Sananl. 28:13–14) Ja turvaa sitten myös uskossa Kristukseen! Usko Kristukseen, joka rakkaudesta sinuun ei puolustellut itseään. Usko Häneen, joka täydellisen kuuliaisena Isän tahdolle ääneti kantoi koko sinun syntivelkasi ja sen piinallisen rangaistuksen ruumiissansa ristinpuuhun. Näin Hän teki, että sinäkin, synneistä pois kuolleena, eläisit vanhurskaudelle. Haavoissaan Jeesus Kristus on hankkinut sinulle syntien anteeksiannon ja parantumisen. (1. Piet. 2:24) Usko Häneen, niin se kaikki on sinun iankaikkisesti. Silloin saat kuulla Jumalan äänen, joka sanoo: Sinä saat ”lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 3:24) Aamen.

(Ahtisaarna Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Hollolassa 12.4.2017.)

Mainokset