Hiljaisen viikon tiistai (2. vsk), Joh. 18:28–40

Ihmisten valhe ja Jumalan totuus

Kärsimysviikon tiistain evankeliumi puhuu Jeesukseen kohdistuneesta tutkinnasta oikeusistuimen edessä. Tässä tutkinnassa tulee esiin kaksi eri näkökulmaa samaan asiaan: ihmisten valheellisuus ja Jumalan totuus. Ennen kuin katsomme tarkemmin, mitä tuossa oikeudenkäynnissä puhuttiin, palauttakaamme vielä lyhyesti mieleen, mitä tätä ennen oli tapahtunut.

Kun Jeesus oli otettu kiinni, Hänet oli viety ensin ylimmäisen papin Hannaan luo. Tämä oli kuitenkin lähettänyt Hänet vävypoikansa, ylipappi Kaifaan luo. (Joh. 18:13, 24). Tänään me kuulimme, että Jeesus vietiin Kaifaan luota edelleen roomalaisen maaherran, Pontius Pilatuksen eteen tuomittavaksi. Näin ylipapit halusivat, sillä he janosivat saada Jeesuksen hengiltä. Koska juutalaisilla ei kuitenkaan Rooman vallan alla ollut lupaa tappaa ketään, he toivoivatkin, että tämä roomalainen päällikkö nyt tuomitsisi Jeesuksen kuolemaan. (Joh. 18:31b)

Nyt juutalaisten johtajat siis toivat Jeesuksen raskaasti varustettujen miesten suuressa saattueessa maaherran palatsiin. Kun Pilatus meni ulos heidän luokseen, hän teki niin kuin tuomarin tuleekin tehdä. Hän istui tuomarinistuimelleen ja tiedusteli mistä ylipäätään oli kyse. Hän kysyi heiltä: ”Mitä syytöstä kannatte tätä ihmistä vastaan?” (Joh. 18:29) On keskeistä huomata mitä juutalaisten johtajat vastasivat. ”Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi.” (Joh. 18:30) Ylipappien asenne pursuaa heidän vastauksensa saumoista. On kuin he sanoisivat: ”Tämä Jeesus on pahantekijä, koska me sanomme niin. Ei siihen sen kummempia todisteita tarvita. Täytyyhän sinun, Pilatus, nyt uskoa meitä, Israelin johtomiehiä. Asia on jo ratkaistu. Pääasia on nyt vain, että tämä mies saadaan pian tapetuksi.” Näin juutalaisten johtajat murhanhimossaan hylkäsivät täysin kysymyksen siitä, mikä on totuus. Valheellisesti he halusivat Jeesuksen näyttäytyvän Pilatuksen silmissä Rooman lakia vastustavana pahantekijänä. Mitään näyttöä tästä heillä ei tietenkään ollut, saati mitään todellista syytettä. Ei heillä ollut näyttöä siitäkään, että Jeesus ei olisi ollut Jumalan Messias, niin kuin Hänen sanottiin olevan. Mutta ei näiden oppineiden miesten mukaan tässä nyt mitään näyttöä tarvittukaan, olivathan he korkea-arvoisuudessaan arvioineet asian jo. Nyt tarvittiin enää vain se, että Pilatus suostuisi heidän erehtymättömään tahtoonsa ja panisi käytäntöön heidän vaatimansa teloituksen. Tällä tavalla juutalaisten johtomiehet sydämensä epäjumalanpalveluksessa asettivat itsensä Jumalan paikalle, ikään kuin Hänen totuutensa yläpuolelle. Kun nämä miehet sanoivat sanan, niin piti nyt myös tapahtua.

Pilatus kuitenkin huomasi hyvin, ettei ylipapeilla ollut esittää mitään kestävää syytettä Jeesusta vastaan. Maaherra yritti aluksi etsiä sitä, mikä tässä tapauksessa olisi oikeuden mukaista. Pilatus kutsui Jeesuksen luokseen ja koetti tiedustella Häneltä, oliko Hän todella juutalaisten kuningas. Lopulta maaherra ei kuitenkaan onnistunut paljoa paremmin kuin juutalaisetkaan. Pakanallisessa epäuskossaan hän vähätteli ajatusta, että voisi olla olemassa jokin perimmäinen totuus. Pilatus kyllä koetti sanoa juutalaisille, ettei voinut löytää Jeesuksesta mitään syytä, minkä perusteella Hänet pitäisi tuomita kuolemaan. (Joh. 18:38) Mutta koska totuutta ei nyt muka varsinaisesti ollut olemassakaan, saattoi hän tästä vaikeasta jutusta päästäkseen antaa periksi juutalaisten tahdolle. Niin Jeesus – syytön, synnitön – jäi tuomittavaksi, kun taas murhaaja Barabbas päästettiin vapaaksi.

*

Tällä tavalla ihmiset lankesivat valheeseen sekä välinpitämättömyyteen totuudesta. Mitä Jeesus silloin teki? Jeesus vastasi totuudella. Vaikka Hän Pilatuksen silmissä ei varmasti näyttänytkään kuninkaalta, ei Hän kuitenkaan salannut totuutta siitä, kuka Hän oli: Hän oli syntynyt ihmiseksi ollakseen Kuningas. Hän oli Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Hän, Jumalan Poika oli tullut voidakseen vapahtaa oman kansansa sekä kaikki maailman kansat heidän synneistään (Matt. 1:21; Joh. 1:29). Hän oli syntynyt ihmiseksi ja tullut maailmaan sitä varten, että Hän todistaisi totuuden puolesta. Niin Hän nytkin Pilatuksen edessä teki: Hän todisti totuuden puolesta, ”tunnustaen hyvän tunnustuksen” (1. Tim. 6:13). Siinä missä muut valehtelivat ja väheksyivät totuutta, Jeesus Kristus puhui yksinomaan totuuden. Näin Hän teki, sillä Hän on itse Totuus (Joh. 14:6). Suuressa armossaan Hän vieläpä antoi tuolle pakanapäällikölle mahdollisuuden oppia tuntemaan Jumalan totuuden, kun Hän sanoi tälle: ”Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” (Joh. 18:37d)

Kuitenkaan tästä totuudellisuudesta ei seurannut sellaista voittoa, jota inhimillinen mieli olisi ehkä odottanut: Jeesus puhui kyllä oikeudenkäynnissä totuuden, mutta ei kuitenkaan saanut vapauttavaa tuomiota. Päinvastoin Herra Jeesus oli tullut tälle tuomiolle tietäen, että Hänen nimenomaisena tehtävänään oli tulla siinä tuomituksi kuolemaan. Hän tiesi, että Hänen taivaallinen Isänsä oli itse antanut Hänelle, rakkaalle Pojalleen tämän tehtävän tulla tuomituksi pahantekijänä, vaikka Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa. Hän tiesi, että Hänen, jossa ei mitään valhetta ollut, piti tulla tuomituksi valheellisesti. Ja kuitenkaan tämän tuomion tai sitä seuraavan surmaamisen myötä ei Jumalan totuutta voitu tehdä tyhjäksi. Onhan nimittäin Jumalan pyhä sana sellainen, että ennemmin taivas ja maa katoavat kuin yksikään piirto siitä häviää (Luuk. 16:17). Onhan Kristuskin tosin kuollut, mutta Hän on myös noussut ylös, ja nyt Hän elää aina ja iankaikkisesti (Ilm. 1:18). Hän ”on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8)

Ja katso, miten ihmeellinen on Jumalan armollinen pelastussuunnitelma! Nimittäin juuri siinä, missä oikeus ja totuus näytti joutuvan häviöön, siinä tapahtui Jumalan armon mukainen oikeudellinen tuomio: Jumalan Kristus, Messias-kuningas suostui leimattavaksi pahantekijäksi, Hän suostui tuomittavaksi valheellisesti siksi, että Hän oli ottanut päälleen meidän pahat tekomme ja meidän valheellisuutemme. Näin alkoivat käydä toteen Jesajan sanat: ”Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:4b–5)

*

Sinäkin, joka elät Kristuksen omana, joudut usein elämässäsi tekemään erottelua valheen ja totuuden välillä. Olet esimerkiksi nähnyt, miten tässä maailmassa Jumalan yksiselitteinen totuus usein tietoisesti vaietaan ja peitetään lukemattomiin ihmisten keksimiin valheisiin. Jumalan luomistahdon ja Hänen selvän sanansa vastaisia valheita ajetaan yhteiskuntien lainsäädännöissä läpi toinen toisensa jälkeen. Näitä valheita halutaan kaunistella vaikkapa ”tieteellisyyden”, ”inhimillisyyden”, ”tasa-arvon” tai vaikkapa ”syrjinnän estämisen” nimissä. Tällaiset voivat tietenkin olla sinänsä aivan hyviä periaatteita. Vaikeus on kuitenkin siinä, että niitä voidaan tällä tavalla käyttää myös valheen verhona, ja niin pyrkiä saamaan valhe näyttämään totuudelta. Toki maailmassa on vielä niitäkin ihmisiä, joilla on käsitys Jumalan sanan totuudesta. Mutta tällaiset maailman valheet pyrkivät tunkemaan meidän elämäämme niin jumalattomalla paineella ja niin monilta tahoilta, että monelle on helpompi lakata perustelemasta harvinaiseksi käynyttä totuudellista kantaa. Lisäksi maailman valheellisuuteen suostuneiden ihmisten luoma sosiaalinen paine on vielä niin suuri, että monelle on helpompi luovuttaa ja mennä yleisen mielipiteen mukana kuin pitää totuudesta kiinni silläkin uhalla, että jäisi yksin tai joutuisi vaikeuksiin. Ne taas, jotka eivät tahdo taipua valheen edessä, tämä ”inhimillinen” ja ”tasa-arvoinen” ja ”syrjintää kaihtava” maailma taas tuomitsee menettämään maineensa, vapautensa, jopa henkensäkin. Kaiken tämän se tekee valheen vallalla.

Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Sinä tiedät hyvin, että totuuden ja valheen välinen taistelu on totta myös sinun omassa sydämessäsi, jopa ilman tätä maailman valheen painettakin. Sinun omat syntisi ja himosi houkuttelevat sinua. Ne tahtovat esittää sinun sydämessäsi lankeemuksen myyntipuheita, johdattaa sinua ikään kuin tekemään sisimmässäsi kauppaa siitä, missä määrin voisit tulkita totuutta toisin ilman että lipsahdat valheen puolelle. Ja kuitenkin sinä tiedät, että Jumalan laki on aina yksi ja sama. Hänen totuutensa ei muutu.

Mutta on vieläkin enemmän: Kun sinä elät kristittynä, joudut varmasti myös valheen ja totuuden väliseen taisteluun siinä nimenomaisessa asiassa, jossa Jeesus sanoo todistavansa totuuden puolesta. Hän ei nimittäin puhu tässä totuuden puolesta todistamisesta vain jossakin yleisessä mielessä, vaan nimenomaan siinä, mikä liittyy meidän pelastukseemme ja Hänen tehtäväänsä meidän Vapahtajanamme. Perkele, maailma ja meidän oma lihamme tahtovat tuoda Kristuksen rinnalle tai Hänen tilalleen monenlaisia muita vapahtajia, mitä milloinkin. Mutta yksin Jeesus Kristus on Tie ja Totuus ja Elämä, eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttaan (Joh. 14:6). Iankaikkinen elämä on nimenomaan siinä, että tunnetaan Hänet, joka yksin on totinen Jumala, ja Hänet, jonka Jumala on lähettänyt, Jeesus Kristus (Joh. 17:3).

Mitä sitten tehdä, kun sinä joudut tällaiseen valheen ja totuuden väliseen taisteluun? Suostu yksinkertaisesti siihen arvioon, jonka Jumalan sanan totuus sinusta antaa: sinä olet itsessäsi langennut syntinen, kadotuksen ansainnut, etkä voi itseäsi tässä asiassa mitenkään auttaa. Tämä on totta, sanoohan apostolikin: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1. Joh. 1:8) Mutta suostu sitten heti myös siihen ihanaan lupaukseen, jonka Jumalan sanan totuus juuri sinulle syntiselle antaa: Kristus Jeesus, Jumalan Poika suostui tuomittavaksi sillä tuomiolla, jonka sinä olit itsellesi ansainnut. Hän ”antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” (Jes. 53:12b) Hän on lunastanut sinut ja koko maailman synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta! Ja niin sinullekin nyt annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun sinä uskot, että sinut otetaan armoon ja että syntisi annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistäsi. (Augsburgin tunnustus. IV Vanhurskautus.) Asia on niin kuin apostoli sanoo: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9) Tässä on totuus: yhtäältä meidän syntimme, mutta toisaalta ja nimenomaan Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa jokaista meitä syntistä kohtaan. Omine voiminesi sinä et kylläkään voi pysyä tässä totuudessa ja sen tunnustamisessa, mutta anna juuri siksi Herran ravita itseäsi ja pyhittää sinut joka päivä pyhän sanansa totuudella (Joh. 17:17). Silloin sinä saat maailman ja sen ihmisten valheiden keskelläkin pysyä Kristuksessa, joka on Totuus. Voi toki olla, että tämän Kristus-totuuden tunnustamisen tähden tämä valheen maailma saattaa tuomita sinutkin valheellisesti, aivan niin kuin se teki sinun Herrallesi. Kuule kuitenkin silloinkin ja aina Kristuksen Jeesuksen ääntä, että sinäkin olisit totuudesta. Silloin saat myös olla osallinen siitä elämästä, joka Hän on. Rakkaat ystävät, vaeltakaamme totuudessa, Jumalan pyhän sanan mukaan! (2. Joh. 4; 3. Joh. 3, 4) Aamen.

(Ahtisaarna Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 11.4.2017.)

Mainokset