2. paastonajan sunnuntai (2. vsk), Mark. 9:17–29

Jeesus vastaa rukouksiin

Ennen kuin käymme tarkastelemaan päivän evankeliumitekstiä, on aluksi syytä mainita lyhyesti seuraava asia: Kuten joku ehkä huomasikin, jätin äsken lukematta kaksi viimeistä sanaa, jotka raamatunkäännöksemme mukaisessa evankeliumitekstissä on. Siihenhän on kirjoitettu saastaiseen henkeen liittyen näin: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” (Mark. 9:29) Mitä ilmeisimmin nuo kaksi viimeistä sanaa ”ja paastolla” ovat myöhäisempi lisäys pyhän Raamatun varsinaiseen tekstiin. Saarnat on kuitenkin valmistettava Raamatun alkukielisestä tekstistä, ei raamatunkäännösten mukaan. Siksi aivan tietoisesti jätin nuo kaksi myöhemmin lisättyä sanaa pois. Tuonnempana kuulemme myös, miksi tämä asia on tärkeä. Nyt lähdemme kuitenkin matkaan.

*

Isällä oli suuri huoli ja hätä. Hänellä oli yksi ainoa poika, ja tämä poika oli ollut pienestä pitäen saastaisen hengen vallassa (vrt. Luuk. 9:38, 42). Häntä vaivasi mykkä ja puhumaton, kuuro henki (Mark. 9:17, 25). Henki vaikutti pojassa niin, ettei tämä kuullut, eikä myöskään kyennyt puhumaan mitään. Eikä siinä vielä kaikki: Ajoittain tämä saastainen henki aivan kävi pojan kimppuun ja otti hänet kokonaan valtaansa. Se repi ja riuhtoi häntä, paiskasi hänet maahan. Se sai vaahdon tulemaan pojan suusta. Se sai hänet kiristelemään hampaitaan. Se sai hänen ruumiinsa jäykistymään luonnottomasti (vrt. KR38: ”hän kuihtuu” – kr. ξηραίνω kseraino, pass. kuivua, kuivettua, jäykistyä). Miten monta vuotta isä olikaan toivonut, että saastainen henki lähtisi ulos hänen rakkaasta lapsestaan ja jättäisi tämän rauhaan? Mutta mikä voisi heittää pahan hengen ulos? Itse isä ei kyennyt tekemään asialle yhtään mitään, ei auttamaan lastaan millään tavalla.

Silloin isä kuuli Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan. Hän kuuli niistä ihmeteoista, joita näiden miesten kautta oli tapahtunut. Kun hän löysi Jeesuksen opetuslasten joukon, Herra itse ei ollut paikalla. Hän oli Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa ylhäällä vuorella (Mark. 9:2–9). Siksi isä sanoikin yhdeksälle muulle opetuslapselle, että he heittäisivät hengen ulos pojasta. Opetuslapsetkaan eivät kuitenkaan kyenneet tähän, tai – niin kuin sanat tarkkaan ottaen kuuluvat – heillä ei ollut voimaa siihen (οὐκ ἴσχυσαν). Miksi? Kun Jeesus kohta kuuli näistä tapahtumista, Hän selitti tämän asian huudahtaessaan: ”Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi” (Mark. 9:19). Herra puhui tässä nimenomaan opetuslapsistaan. Opetuslapset olivat epäuskoisia. Mitä Jeesus tällä tarkoitti? Jo huomattavasti ennen tätä tapahtumaa Herra oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen ”vallan saastaisia henkiä vastaan” (Mark. 6:7), tai niin kuin Matteus sanoo, ”vallan ajaa ulos saastaisia henkiä” (Matt. 10:1). Nyt kun opetuslasten olisi pitänyt toimittaa tätä tehtävää, heillä ei kuitenkaan ollut uskoa tähän Herraltaan saamaansa valtuutukseen. He katsoivat vain omiin mahdollisuuksiinsa. Mutta eiväthän saastaiset henget tietenkään tottele käskyjä, jotka ihminen omassa voimassaan antaa. Siksi tuokin mykkä henki oli saanut vielä pitää valtansa pojassa. Ja kuitenkaan opetuslapset eivät vielä tällöinkään tajunneet kääntyä rukouksessa Jeesuksen puoleen, pyytää apua Häneltä, jolla on voima pahoja henkiä vastaan.

Mutta nyt kun Jeesus itse tuli paikalle ja kuuli mitä oli tapahtunut, pyysi Hän, että poika tuotaisiin Hänen luokseen. Mitä silloin tapahtui? Evankelista kirjoittaa: ”Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.” (Mark. 9:20) Huomaatko? Perkele ei mielellään päästä irti siitä, jonka on saanut valtaansa. Kun perkeleen vallassa oleva ihminen – oli hän sitten riivattu tai aivan kuka tahansa uskosta osaton – tuodaan Jeesuksen luo, tuo synkkä vihollinen tietää joutuvansa vastakkain itseään suuremman Herran kanssa. Hän tietää, että väkevämpi mies, Kristus tahtoo riistää häneltä vallan tuohon ihmiseen ja voi sen myös tehdä (vrt. Matt. 12:29). Siksi perkele – kun ei muuta voi – koettaa viimeisen kerran tehdä kaikkea mahdollista pahaa tuolle ihmiselle, jota nyt vielä pitää vallassaan.

Olisi voinut luulla, että kun isä näki poikansa kovat kouristukset, hän olisi tajunnut, mikä hätä pahalle hengelle tuli hänen nähdessään elämän Herran, Kristuksen. Mutta niin kauan tämä mies oli jo katsellut poikansa kärsimyksiä, niin murheen väsyttämä hän oli, ettei hän tajunnut näiden kouristusten olevan perkeleen viimeisiä, epätoivoisia pahoja tekoja hänen rakkaalleen. Isä oli myös pettynyt opetuslasten kyvyttömyyteen auttaa. Hän jopa mietti, mahtaisiko Jeesuskaan kyetä sen suurempaan. Niin hän sanoikin Herralle: ”Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” (Mark. 9:22) Kuule, mitä Jeesus tähän vastasi! Hän nuhteli isää epätoivoisesta asenteesta Jumalan edessä: ”Jos voit!” hän huudahti. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” (Mark. 9:23) Heti isä riensi huutamaan: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani.” (Mark. 9:24) Eikö tässä ole kaksi vastakkaiselta kuulostavaa asiaa: yhtäältä mies sanoo uskovansa, ja kuitenkin toisaalta hän sanoo olevansa epäuskoinen. Kuulostaako tämä tutulta? Isä tuntee uskonsa heikkouden, mutta kutsuu sitä epäuskoksi. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan ole epäuskoinen, vaan uskoo Kristukseen. Eihän kukaan epäuskoinen nimittäin edes haluaisi tulla Kristuksen luo apua pyytämään. Tällaista juuri on oikea usko: Isä tajuaa kaikkien omien mahdollisuuksiensa olevan lopussa, ja juuri siksi hän kääntää katseensa itsestään Jeesukseen ja siihen, että Hänelle on kaikki mahdollista. Isä panee toivonsa yksin Jeesukseen, paitsi poikansa asiassa, myös oman uskonsa alkajana ja ylläpitäjänä.

Toisin kuin suomalainen raamatunkäännös jostakin syystä antaa ymmärtää, tässä asiassa ei tarvita ”rukousta ja paastoa”. Jeesus sanookin: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella.” Ja koska sana ilmoittaa, että saastainen henki lähti pojasta, me ymmärrämme, että Herra ei auttanut häntä isän tai kenenkään muiden paastoamisten tai muiden erinomaisten tekojen vuoksi. Jeesus auttoi poikaa yksinkertaisesti sen vuoksi, että hänen isänsä rukoili sitä Häneltä. Sellaista on evankeliumi: ihminen tuo omat tarpeensa, mahdottomuutensa ja kyvyttömyytensä Jeesuksen luo, ja Jeesus auttaa.

*

Ehkä sinullakin on huoli ja hätä lapsestasi, tai jostakin toisesta lähimmäisestäsi. Ehkä sinun lapsesi tai lähimmäisesi on sairaana. Ehkä hän on joutunut epäuskon ja perkeleen syöttämien valheiden valtaan. Joku voi jopa olla pahan hengen riivaamakin – ei sellainen ole aivan tavatonta meidän jälkikristillisessä kotimaassammekaan.

Tällöin sinun on kuitenkin hyvä muistuttaa itsellesi, kuka Jumala on ja toisaalta kuka perkele on. Monissa tarinoissa tai elokuvissa Jumala ja perkele kuvataan usein keskenään tasavertaisina vastavoimina. Totuus on kuitenkin aivan toinen: Jumala on Jumala, kaikkivaltias Luoja ja maailmankaikkeuden Herra. Perkele puolestaan on Jumalan luoma olento. Hän on olento, joka on luotu hyväksi ja kauniiksi Jumalan palvelijaksi, mutta joka sitten on myös surkeasti langennut ylpeyteen ja itsejumalointiin. Hän on langennut, ja niin myös menettänyt paikkansa Jumalan yhteydessä iankaikkisesti. Näin perkele ei ole millään tavalla verrattavissa Jumalaan, vaan taistelee aivan eri kategoriassa kuin Hän.

Toki ihmisen näkökulmasta perkele on kyllä suuri ja mahtava herra. Hän on maailman ruhtinas (Joh. 12:31), jolla on suuret saastaisten henkivaltojen sotavoimat. Hän tahtoo tuhota ja kadottaa ihmisen, ja hänellä on myös voima tehdä niin. Hänen kanssaan meillä ihmisillä ei ole leikkimistä. Älä siksi anna uskotella itsellesi, ettei esimerkiksi ole niin väliä, jos jätät Jumalan sanan kuulemisen vähemmälle, tai lakkaat käymästä kirkossa. Älä myöskään ajattele, että lapsesi pysyvät itsestään uskossa, vaikka eivät kotona sanaa kuulisikaan. Tässä ei ole olemassa mitään arvotyhjiötä! Siellä, missä Jumalan sana ja sen totuus vaiennetaan, saa hänen vihollisensa valheellinen ääni välttämättä sijaa. Tätä ei välttämättä aluksi huomaa kovin helposti. Useimmiten perkele näyttääkin pyrkivän tuhoamaan ihmisen nimenomaan tyynnyttämällä hänet väärään rauhaan siten, että hän luulee kaiken olevan hyvin, niin kuin aina ennenkin, kunnes hän yhtäkkiä joutuu taivaallisen tuomarinsa eteen ehtimättä tehdä parannusta.

Älä myöskään anna uskotella itsellesi, että vaikkapa monin paikoin kaupiteltavat vaihtoehtoiset hoitomuodot tai jooga-harjoitukset olisivat hengellisesti neutraaleita asioita, joita kristittykin voi huolettomasti kokeilla milloin vain haluaa. Monia tällaisia halutaan myydä ihmisille vanhaan ja koeteltuun viisauteen perustuvina menetelmiä. Niiden sanotaan olevan ihmisen ruumiilliselle ja henkiselle elämälle kaikkein luonnollisimpia ja hyviä. Tällaisilta ne usein myös saadaan aluksi näyttämään. Tosiasiassa monet tällaiset menetelmät kuitenkin perustuvat vaikkapa idän pakanallisiin uskontoihin. Esimerkiksi jooga näyttää aluksi hyvältä voimistelulta – mitä se toki saattaa osaltaan ollakin. Kuitenkin mitä pidemmälle sen harjoittamisessa mennään, joudutaan vähitellen, mutta väistämättä syvemmälle hindulaiseen ideologiaan. Sellaista taas ei ole mitenkään mahdollista sovittaa yhteen elävän Jumalan ilmoitussanan tai kristillisen uskon kanssa. Siksi onkin selvästi tunnustettava: kun perkele tahtoo tuhota ja kadottaa ihmisen, hän käyttää tässä työssään usein myös tällaisia terveellisten elämäntapojen tai liikunnan varjolla myytäviä keinoja. Rakkaat kristityt, varokaa sellaisia!

Ja lopulta perkele tahtoo usein tuhota ja kadottaa ihmisen myös hänen ajallisen elämänsä näkyvän tuhoamisen kautta, niin kuin evankeliumistakin kuulimme: ruumis, mieli tai jopa molemmat sairastuvat, ja saattavat ihmisen tekemään itselleen pahaa. Tämä voi tapahtua ikään kuin ihmisen sitä itse tahtomatta, niin kuin ehkä tämän pojankin kohdalla oli: hän kaatui holtittomasti milloin tuleen, milloin veteen, ja oli siten vaarassa milloin polttaa itsensä kuoliaaksi, milloin taas hukkua. Toisaalta, kun Jumalan vihollisen henki saa ihmisen valtaansa, se voi myös saada hänet aivan tietoisesti haluamaan itselleen pahaa, haluamaan omaa tuhoaan, tapahtui se sitten tulessa, vedessä, tai jollakin muulla tavalla.

Mutta sitten: Kun sinä olet kristitty ja elät Kristuksen yhteydessä, saat olla turvallisella mielellä. Jumalan ainoa Poika on astunut alas taivaista meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden, sinunkin. Kristus Jeesus on tullut sinun syntiesi kantajaksi, perkeleen kiusattavaksi ja vaivattavaksi kaikessa, samalla lailla kuin sinäkin, kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Syntiesi kantajana Kristus, Jumalan Karitsa on suostunut Golgatan ristin polttouhrialttarin tuleen. Hän on suostunut perkeleen surmaamaksi, että Hänen täydellisessä uhrissaan sinun syntivelkasi olisi maksettu. (Joh. 1:29) Ja sitten ylösnoussut Kristus on pyhässä kasteessa riistänyt sinut perkeleen vallan alta omaan valtakuntaansa. Siinä Hän on armosta pukenut sinut omaan pyhyyteensä, lahjoittanut sinulle oman täydellisen vanhurskautensa. Näin sinun ei enää tarvitse katsoa perkeleen juonia ja tekoja ihmisen näkökulmasta, omista mahdollisuuksistasi käsin. Kristuksen tähden sinä saat nyt olla Jumalan rakas lapsi. Siksi sinä saat katsella myös perkeleen juonia Jumalan näkökulmasta.

Jumalan näkökulmasta perkele on kuin kurja koira. Niin kuin koirat haukkuvat pelottavasti, niin perkelekin henkivaltoineen kyllä haluaa monin tavoin pelotella kristittyjä. Hän tahtoo tehdä niin, että sinä kääntäisit katseesi pois Kristuksen täydellisestä lunastustyöstä ja pyhästä kasteesta, jossa Kristus on ottanut sinut omakseen. Hän tahtoo, että kääntäisit katseesi itseesi, aivan kuin olisit joutunut yksin käymään vastaan hänen pimeää mahtiaan. Hän tahtoo, että näin joutuisit samaan tilanteeseen, missä opetuslapset olivat koettaessaan omin neuvoin ajaa pahaa henkeä ulos pojasta. Heistä sanottiin: heillä ei ollut voimaa siihen. Huomaa kuitenkin, että tässä kaikessa perkele joutuu tyytymään ainoastaan pelotteluun, valheisiin, epätoivoisiin ajatuksiin, joskus jopa tavaroiden kolisteluihin taikka muuhun sellaiseen humpuukiin. Miksi? Siksi, että hän ei voi mitään Kristukselle, eikä siksi myöskään sinulle, joka elät Kristuksen omana ja Hänen turvassaan. Ja lopulta, samoin kuin haukkuvakin koira pysyy isännän lieassa, niin täytyy perkeleenkin mahteineen alistua Jumalan kaikkivallan alle. Hän saa kuulla kaikkivaltiaan sanat: ”Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et” (Job. 38:11).

Siksi, kuule rakas kristitty! Jos perkele sinua kiusaa, saat siunata itsesi pyhällä ristinmerkillä, samalla Kristuksen merkillä, joka sinun otsaasi ja rintaasi on kerran kasteesi hetkellä piirretty. Saat sanoa: ”Vaikka vihollinen minulle mitä sanoisi, minä olen kuitenkin kristitty. Kristus on kasteessa ottanut minut omakseen, eikä Hän tätä pelastustekoaan kadu.”

Ja jos taas sinun lapsesi tai lähimmäisesi kärsii, saat tuoda hänet rohkeasti Jeesuksen luo. Sinä saat tuoda vastasyntyneen lapsesi, lastenlapsesi tai kummilapsesi kasteelle. Kasteessa Jeesus on sanansa kautta läsnä kaikkine pelastuksen lahjoineen, ja ottaa heidätkin omakseen. Sinä saat tuoda lapsesi pyhäkouluun, kuulemaan Jumalan sanaa, jossa Kristus on läsnä, ja joka tekee pienet lapsetkin eläväksi ja pitää heidät uskossa. Sinä saat tuoda lapsesi ja lähimmäisesi messuun, jossa Kristus saarnauttaa sanansa seurakuntansa elämäksi. Sinä saat tuoda lapsesi ja lähimmäisesi Jeesuksen luo rukouksessa, kun pyydät Jeesusta armahtamaan ja auttamaan heitä, pelastamaan heidät. Ja jos et itse enää jaksa, voit aina soittaa pastorille, taikka muille veljillesi tai sisarillesi Kristuksessa, ja pyytää heitä rukoilemaan rakkaittesi puolesta.

Kun sinä näin tuot rakkaasi Jeesuksen luo, saat tosin olla varma, että perkele ei pidä siitä. Hän ei millään haluaisi päästää irti siitä ihmisestä, jonka on saanut pimeytensä valtaan. Kun ihminen tuodaan Jeesuksen luo kasteessa, kirkonmenoissa tai rukouksessa, perkele tietää joutuvansa vastakkain itseään suuremman Herran kanssa. Hän tietää, että väkevämpi mies, Kristus aikoo riistää häneltä vallan tuohon ihmiseen. Siksi hän koettaa kohdistaa kaikki mahdolliset kiusansa, ahdistuksensa ja pelottelunsa tuohon ihmiseen, jota nyt vielä hetken pitää vallassaan. Hän tahtoo kohdistaa kiusansa, ahdistuksensa ja pelottelunsa myös pastoriin, jonka tehtävänä on toimia Kristuksen suuna ja saarnata pelastavaa evankeliumia, sekä toimia Kristuksen käsinä ja pukea hänet kasteessa Kristuksen vanhurskauteen.

Kuitenkin sinä saat luottaa, ja me saamme yhdessä luottaa: kun me tuomme rakkaamme Jeesuksen luo, Jeesus tahtoo vastata rukouksiimme. Hän sanoo: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” (Mark. 9:23) Tällä ”kaikella” Jeesus ei tarkoita, että kaikki se on mahdollista, mitä ikinä inhimilliseen mieleemme sattuu pälkähtämään. Pikemminkin Herra tarkoittaa sitä ”kaikkea”, minkä usko uskoo Jeesuksen voiman haltuun, Jeesuksen, joka aina käyttää valtaansa ja voimaansa hyvän ja armollisen tahtonsa mukaan.

Toki silloin kun sinä rukoilet, varmasti tämän huolestuneen isän tavoin tunnet uskosi heikkouden. Erityisesti tunnet sen juuri silloin, kun kiusaukset, ahdistukset ja vaivat ovat kaikkein vaikeimpia. Älä kuitenkaan katso oman uskosi voimaan tai sen puutteeseen, vaan uskosi kohteeseen. Katso Kristukseen! Toisin sanoen: Luota Kristukseen ja Hänen sanaansa. Pane kaikki toivosi Kristukseen ja Hänen sanaansa. Vaikka et vielä näkisi mitään apua tai helpotusta, luota silti – tai juuri siksi! – Kristukseen ja siihen, että Jumala on sinulle syntiselle armollinen Kristuksen tähden. Tämä on tärkeä asia, tiedäthän sinäkin millaista se on, kun synti saattaa sinun omatuntosi kauhun valtaan. Jumalan lahjomaton lain sana näyttää sinulle, että itsessäsi olet kokonaan syntinen ihminen, pyhän Jumalan vihan ansainnut. Mutta tässäkin sinä saavutat voiton Kristuksen kautta. Miten? Uskolla, kun kuulet evankeliumin sanaa ja rohkaistut luottamaan siihen Jumalan laupeuteen, jonka Hän sinulle sanassaan lupaa Kristuksen Jeesuksen tähden. (Augsburgin tunnustuksen puolustus IV 79.) Riipu Hänen sanansa armolupauksissa. Vetoa rukouksessa niihin Hänen edessään. Herra ei edellytä sinulta suorituksia tai paastoamisia rukousvastausten saamiseksi. Turvaa vain kaikessa Kristuksen mahdollisuuksiin ja Hänen armoonsa! Tuo vain omat tarpeesi, mahdottomuutesi ja kyvyttömyytesi Jeesuksen luo. Jeesus kyllä auttaa. Sellaista on evankeliumi. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 12.3.2017.)

Mainokset