Kynttilänpäivä, Joh. 12:35–36

Pimeydestä Valon valtapiiriin!

Johdanto: kynttilät ja Jumalan valo

Tällä pyhäpäivällä on hieman erikoinen nimi, kynttilänpäivä. Kerrotaan, että tällainen nimitys on peräisin vanhasta kirkollisesta tavasta. Ennen vanhaan juuri tänä sunnuntaina oli tapana siunata ne kynttilät, joita sitten vuoden aikana kirkossa käytettiin. Kynttilöiden käyttö jumalanpalveluksessa onkin toki kaunis ja hyvä tapa. Ei myöskään tietenkään ole haitallista pyytää Jumalalta siunausta pieniinkään seurakuntaelämän asioihin! Samalla on kuitenkin huomattava, että Jumalan sanassa ei ole mitään käskyä kynttilöiden käyttämisestä kirkossa. Niitä voi siis tarvittaessa olla käyttämättä, mutta mielellään käyttääkin, jos mikään ei käyttöä estä. Samoin ei Jumalan sanassa myöskään ole mitään käskyä kynttilöiden siunaamisesta, saati lupausta tällaiseen siunaamiseen liittyvästä hyödystä. Sen vuoksi tänään kynttilänpäivänä onkin syytä keskittyä – ei niinkään itse kynttilöihin taikka tällaisiin ihmisten keksimiin siunausseremonioihin, vaan pikemminkin siihen, mitä Herra itse pyhässä sanassaan meille sanoo.

Päivän evankeliumissa Kristus puhuu kahdesta asiasta. Ensin kuulemme mitä Hän sanoo pimeydestä. Sitten kuulemme mitä Hän puhuu jumalallisesta valosta – siis siitä, mitä kynttilätkin kuvastavat. Lopuksi kuulemme vielä tähän asiaan liittyvän varoituksen.

Pimeys ja sen omat

Jeesus sanoo: ”Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.” (Joh. 12:35c) Kun kotona lasten kanssa luimme nämä Herran sanat, pieni Aina-tyttönenkin ymmärsi asian selvästi: Jos yöllä herää ja on pimeää, tekee mieli ottaa unipupu mukaan ja mennä äidin syliin. Kotona isin ja äidin luokse voi löytää hämärässäkin. Mutta siinä tapauksessa, että joskus oltaisiinkin yökylässä jossakin toisessa kodissa, ei pimeässä olisi ollenkaan helppoa löytää syliin.

Aivan tarkkaan ottaen Jeesus ei tässä kuitenkaan puhu tällaisesta pimeydestä, joka seuraa, kun aurinko on laskenut ja energiansäästölamppu sammutettu. Hän puhuu hengellisestä pimeydestä. Se on sitä jumalanvastaisuutta ja antikristillistä pimeyttä, jota perkele, pimeyden ruhtinas ja hänen vallassaan oleva maailma monin tavoin koettaa tuoda elämäämme. Ehkä sinäkin olet kokenut, miten tämä tapahtuu. Työpaikalla ja koulussa jumalanvastainen henki ja pimeys pyrkii tunkeutumaan sinun elämääsi pahoissa puheissa, katkeruudessa ja kateudessa. Sama pimeys pyrkii tunkeutumaan elämääsi myös jumalattomien elokuvien tai romaanien kautta, taikka niissä mainoksissa, joita ilmestyy tietokoneesi ruudulle, siihen sähköpostilaatikkosi oheen. Mutta tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Nimittäin se pimeys, josta Jeesus puhuu, ei ole ainoastaan tällä tavalla meidän ulkopuolellamme. Se on myös meissä itsessämme. Toki Jumala, valkeuksien Isä (Jaak. 1:17) on kyllä luonut jokaisen ihmisen elämään yhteydessään. Mutta tänään me emme enää elä siinä autuallisessa tilassa, johon Hän ihmiset alunperin loi. Syntiinlankeemuksen seurauksena aivan jokainen ihminen on joutunut eroon siitä yhteydestä Jumalan kanssa, jossa Hän oli tarkoittanut meidät elämään. Siksi jokainen meistäkin on luonnostaan vailla sitä iankaikkisen elämän valoa, jossa Jumala, valkeuksien Isä oli tarkoittanut meidät elämään. Jokainen luonnollisesti sikiävä ja syntyvä ihminen sikiää ja syntyy perisynnin pimeydessä (vrt. Ps. 51:7). Ja mikäli se ihmisestä itsestään riippuu, hän sitten myös elää elämänsä synnin pimeydessä. Omine mahdollisuuksineen meistä jokainen elää ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemana, perkeleen valtapiirin pimeydessä. Mutta mitä tällaisesta pimeydessä elämisestä sitten seuraa? Vastaus: Niin kuin pieni lapsi ei vieraan talon pimeässä löydä isän ja äidin luo, niin ei kukaan ihminen tämän hengellisen pimeyden ja perisynnin vallassa voi omine neuvoineen tuntea tietä läpi maailman pimeän, taivaallisen Isän luo. Eipä ihminen omin neuvoin edes halua löytää sinne. (Vrt. 1. Joh. 2:11) Niinpä mekin tässä alkusairaudessamme ja synnissämme olemme kaikki ansainneet Jumalan tuomion ja iankaikkisen kuoleman. (Ks. Augsburgin tunnustus. II Perisynti, 1–2.)

Maailman Valo ja Hänen omansa

Mutta nyt me saamme kuulla, mitä muuta evankeliumi meille ilmoittaa. Jeesus sanoo kanssaan oleville ihmisille: ”Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne.” (Joh. 12:35a) Kun Herra tässä puhuu valkeudesta, Hän puhuu itsestään. Toisin sanoen Jeesus lausuu, että Hän, Valo on ihmisten keskuudessa. Hän on tullut näiden ihmisten luo. Mitä varten? Sitä varten, että hekin pääsisivät pois synnin, kuoleman ja perkeleen vallan pimeydestä, ja tulisivat osallisiksi Hänestä, maailman Valosta (Joh. 8:12). Mutta miten Jeesuksesta sitten tullaan osallisiksi? Hän sanoo senkin tässä selvästi: ”Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen” (Joh. 12:36a). Jeesuksesta ja Hänen valostaan tullaan siis osallisiksi uskon kautta. Uskolla ei tässä tarkoiteta mitään järisyttävää sisäistä hengellistä kokemusta. Uskolla ei myöskään tarkoiteta mitään ihmisen omaa tekoa taikka tahdonratkaisua Jumalan puoleen. Uskolla tarkoitetaan yksinkertaisesti tätä: Kun Jeesus tulee ihmisten luo, Kolmiyhteisen Jumalan työ on silloin käsillä. Kun Jeesus tulee, voi Pyhä Henki saada Jumalaa vastustaneessa ihmisessä aikaan sen, että hän lakkaa vastustamasta. Pyhä Henki saa aikaan sen, että tuo ihminen tajuaa, ettei hänellä ole muuta toivoa kuin Kristus yksin, ei muuta valoa, ei muuta elämää. Siksi tuo ihminen nyt laittaakin kaiken toivonsa yksin Kristukseen, toivoo Häntä elämänsä Valoksi. Tällaista on usko. Juuri tällaisen Kristukseen luottavan uskon kautta ihminen tulee myös itse osalliseksi Kristuksesta ja kaikesta siitä, mikä on Hänen. Uskon kautta ihminen saa tulla Jumalan Pojan veljeksi ja sisareksi. Ja siksi hän uskon kautta tulee myös Jumalan Pojan taivaallisen Isän lapseksi. Näinhän Jeesus evankeliumissa jatkaakin: ”uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.” (Joh. 12:36a) Kristus Jeesus on siis tullut näiden luonnostaan pimeydessä eläneiden ihmisten luo, että heidät uskon kautta jo nyt siirrettäisiin pimeyden hallintavallasta valon valtakuntaan, ja että heidät kerran myös koko luomakunnan kanssa vapautettaisiin ”turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.” (Room. 8:21)

Mutta on tarkoin huomattava, mitä muuta Jeesus näille ihmisille sanoo: ”Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne.” Hän sanoo myös: ”Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen”. Toisin sanoen: Totinen Valkeus, Kristus on kyllä tullut maailmaan, että Hän olisi ihmisten valkeus ja valaisisi jokaisen ihmisen (Joh. 1:4, 9), mutta Hän ei olisi enää kauaa maailmassa. Aivan pian Hän olisi ”siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö” (Joh. 13:1). Siksi juuri nyt olisi aika uskoa Jeesukseen! Nyt olisi aika ottaa Hänet vastaan, että Hän saisi antaa ihmisille voiman tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12).

Tämä kaikki koskee juuri meitäkin. Toki meidän tilanteemme on osittain myös hieman erilainen kuin näiden ihmisten, joille Jeesus tässä puhuu. Tuossa tilanteessahan Kristuksen pelastussuunnitelman toteuttaminen maailmassa oli vielä kesken. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa olivat vielä edessäpäin. Sen sijaan me voimme tänään sanoa: Herra Jeesus Kristus on jo suorittanut täydellisen lunastuksen meidän synneistämme ja koko maailman synnistä Golgatan puulla. Se on tapahtunut! Kristuksessa Jumala on sovittanut koko maailman itsensä kanssa! Ja nyt Hän on uskonut sovituksen sanan apostoleilleen. Tänäänkin Jumala tahtoo apostolisen viran kautta saarnauttaa Poikansa Kristuksen täydellistä lunastustyötä (2. Kor. 5:19–20). Niin Hän tahtoo tuoda Kristuksen lunastustyön hyödyn koko tälle sovitetulle maailmalle uskossa vastaanotettavaksi, niin Tansaniassa, Tokyossa kuin Tonttilassakin. Pyhässä sanassaan ja sen saarnassa Kristus itse on läsnä. Sanassa lahjoitetaan Pyhä Henki. Sanan kautta Pyhä Henki vaikuttaa evankeliumia kuulevissa ihmisissä uskon Kristukseen, maailman Valoon – sen uskon, joka turvaa yksin Kristukseen ja vastaanottaa Hänet omakseen. Sanan kautta Henki yhä edelleen myös vahvistaa tätä uskoa. Tämä kaikki tapahtuu juuri täällä, juuri nytkin, kun sanaa saarnataan ja sinä kuulet sen. Mutta huomaa, että meitä koskevat myös nuo Herran sanat: ”Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen”. Evankeliumin saarna ei ole mikään hehkulamppu tai kynttilä, jonka voi sytyttää palamaan milloin huvittaa. Jumala itse on sytyttänyt evankeliuminsa valon palamaan tässäkin kaupungissa. Niin kauan kuin tämä valo nyt vielä palaa, älkäämme olko siitä kiittämättömiä, vaan suostukaamme sen valaisemiksi. Luther kirjoittaa tästä osuvasti:

Rakkaat veljet! Ostakaa silloin, kun tori on ovenne edessä, korjatkaa satoa silloin, kun aurinko paistaa. Käyttäkää Jumalan armoa ja sanaa silloin, kun se on läsnä. Se oli juutalaisten luona, mutta ei ole enää, ja nyt heillä ei ole mitään. Paavali vei sen Kreikkaan, mutta sieltäkin se lähti pois, ja nyt siellä ovat turkkilaiset. Roomassa ja Italiassakin se oli, mutta ei ole enää, siellä on nyt paavi. Myöskään te saksalaiset [siis te suomalaiset!] ette saa luulla, että se pysyy teillä ikuisesti, sillä kiittämättömyys ja halveksunta ajavat sen kyllä pois.

Kun siis Herra vielä tänään tuo evankeliuminsa valon saarnassa sinunkin luoksesi, ota se vastaan! Kuule tarkoin: Jeesus Kristus, maailman Valo on suostunut kuoleman pimeyden valtaan sinun puolestasi. Hän on tehnyt niin, ettei sinun, itsessäsi syntisen ja sydämeltäsi pimeän ihmisen tarvitsisi joutua kuoleman pimeyteen ikuisesti. Herra, suuri sotasankari (vrt. 2. Moos. 15:3) on kuitenkin myös voittanut tuon taistelun kuolemaa vastaan. Siinä Hän on voittanut sinun syntisi, sinun kuolemasi ja sinua kiusaavan perkeleen! Tuonelaankin Herra Jeesus on astunut voittajana, julistamaan ikuista voittoaan. Hän on myös noussut kuolleista ja elää iankaikkisesti (Ilm. 1:18). Hän elää, että sinullakin, joka Häneen uskot ja niin omistat kaiken mikä Hänen on, olisi Hänessä iankaikkisen elämän valo.

Myös pyhässä kasteessa Kristus tekee työtään. Myös kasteessa lahjoitetaan Pyhä Henki, joka vaikuttaa uskon. (Ap. t. 2:38; Tiit. 3:5; Augsburgin tunnustus. V Kirkon virka, 2.) Usko puolestaan – kuten sanottu – tarttuu Kristukseen ja laittaa kaiken toivon Häneen. Niin ihminen uskon kautta saa tulla osalliseksi Kristuksesta, joka on maailman valo. Ei olekaan ihme, että varhaisen kirkon isät ovat kutsuneet kastetta juuri ”valaistumiseksi” tai ”valoisaksi vaatteeksi”. Onhan juuri kaste se paikka, missä synnin, kuoleman ja perkeleen voittaja Kristus riistää ihmisen vihollisen vallasta ja kuoleman pimeydestä, ja pukee hänet omaan vanhurskauteensa (Gal. 3:28), siirtää ikuisen elämän valoon. Tämän lahjan sinäkin olet kasteessasi saanut! Siinä kuoleman pimeyden Voittaja, Herra Kristus on siirtänyt sinut kuolemasta elämään (1. Joh. 3:13), pimeydestä omaan iankaikkiseen valoonsa. Siksi saat olla varma: sinäkin kuulut siihen pyhään joukkoon, Kristuksen seurakuntaan, joista sanotaan, että Valkeus on heidän keskuudessaan.

Ettei pimeys saisi teitä valtaansa

Mutta sitten on lausuttava vielä varoituksen sana. Jeesus nimittäin sanoo: ”Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” (Joh. 12:35b) Niitä, jotka elävät valkeudessa uhkaa myös todellinen vaara: pimeys koettaa saada heidät valtaansa, toisin sanoen palaamaan omaan yhteyteensä, siihen pimeyteen, josta Herra on heidät pelastanut.

Miten tämä käytännössä tapahtuu? Otetaan taas esimerkki, jonka lapsikin ymmärtää: Ajattele, että olet huoneessa, jossa palaa yksi lamppu, mutta jossa muuten on aivan pimeää. Jos nyt siirryt huoneessa vähitellen kauemmas tuosta lampusta, joudut yhä syvemmälle pimeyteen. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme: Mitä vähemmän sinä olet tekemisissä valon lähteen kanssa, siis Kristuksen ja Hänen elämää antavan sanansa kanssa, sitä enemmän hengellinen pimeys saa valtaa elämässäsi. Ja jos lakkaat elämästä Kristuksen yhteydessä, pimeys saa sinut valtaansa kokonaan. Valon ja pimeyden valtapiirin välissä ei ole mitään ”neutraalia” tilaa – sellaista, mitä John Lennon laulussaan kehotti kuvittelemaan: ei ole taivasta, ei helvettiä, ei mitään uskontoa. Ei näin! Sanoohan Kristus itse: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan” (Matt. 12:30a). Ehkä sinäkin tiedät jotakin siitä, millaista tämä on? Jos olet ollut vaikka muutamiakin päiviä kuulematta tai lukematta Jumalan sanaa, olet varmasti huomannut, että se pimeys, joka sinun lihalliselle ihmisellesi on ominaista, on saanut yhä enemmän valtaa elämässäsi. Olet ehkä alkanut epäillä, mahtaako Jumala lopulta kuitenkaan olla sinulle armollinen, mahtaako Hän kuitenkaan tahtoa sinulle mitään hyvää. Kiittämättömyys ja katkeruus Jumalaa kohtaan ovat saaneet tilaa. Kovuus puolisoasi, lapsiasi tai työtovereitasi kohtaan on lisääntynyt. Sinun pitää itse pärjätä, itse hoitaa elämäsi asiat. Pimeyden näin lisääntyessä olet saattanut jopa joutua niin ankaraan ahdistukseen, että et ole enää nähnyt tietä eteenpäin, et enää edes syytä elää. Huomaatko, miten erinomainen on sinun vanha, lihallinen luontosi! Ei siltä ole odotettavissa kerrassaan mitään tukea hengellisen elämäsi ylläpitämisessä.

Tässä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Asia on yksinkertainen: silloin kun etäännymme Kristuksesta, joka yksin on maailman Valo, hengellinen pimeys saa vallata alaa. Tästä huomaat, että tällä asialla ei ole leikkimistä. Tässä ei nyt kysytä sitä, sattuuko sinulla jollakin tietyllä hetkellä olemaan sellainen tunne, että haluaisit kuulla sanaa tai lukea sitä. Tässä ei kysytä sitä, tuntuuko sinusta siltä, että haluaisit lähteä messuun ottamaan vastaan syntien anteeksiantamuksen lahjat. Varmaan aina ei siltä tunnukaan, mutta silti on parempi lähteä. En sano tätä siksi, että haluaisin tehdä syntien anteeksiantamuksen lahjoista sinulle vaatimuksen, evankeliumista lain. En myöskään tarkoita sitä, että silloinkin jos olet sairaana tai muuten estynyt, tässä nyt laitettaisiin jokin hengellinen piippu sinun ohimollesi ja vaadittaisiin väkipakolla tulemaan kirkkoon. Rakas ystävä, kysymys on siitä, että niin kauan kuin elät tässä maailmassa, sinä itse olet valon ja pimeyden taistelukenttä. On elämän ja kuoleman kysymys, saatko säännöllisesti kuulla Kristuksen sanaa ja niin antaa Hänen pitää sinua valossaan. Etkö sinäkin haluaisi kuulla sovituksen sanan, sen, joka antaa tuon lihallisen mielesi synnit anteeksi? Kuule se nytkin: Jeesuksen Kristuksen täydellisen lunastustyön tähden ja Hänen käskystään minä annan sinulle kaikki syntisi anteeksi. Aamen. Mene rauhaan!

Vielä lopuksi: Moni kristitty kuuluu nykyään ajattelevan, että on hyvä ”kunhan siellä kirkossa Jeesuksestakin nyt edes jotakin puhutaan.” Tällä perusteella moni on valmis menemään mukaan kaikenlaisiin liberaalin kirkollisuuden rientoihin, ”mainitsihan se pappi saarnassaan vielä Jeesuksenkin.” Mutta ystävä, jos Jumalan erehtymätöntä ilmoitussanaa – lakia ja evankeliumia – ei saarnata kokonaisuudessaan, tehdään Jeesuksesta helposti ikään kuin jokin himmeä 25 watin kynttilälamppu. Kyllä sellainen lamppu vähän valaiseekin, mutta ei kovin paljoa. Siinä sitä sitten koetetaan kestää tällaista opin hämäryyttä ja epäselvyyttä, yritetään olla edes jotenkin tyytyväisiä siihen, että on vielä vähän valoakin mukana ja kauniit kirkkosalit. Mutta ystävät, Jeesus Kristus ei ole tullut sellaiseksi himmeäksi ja epäselväksi valoksi meidän maailmamme pimeyteen! Hän on Jumala Jumalasta ja Valo Valosta. Hän on tullut maailman Valoksi, joka valistaa jokaisen ihmisen (Joh. 1:9). Hän tahtoo, että Hänen pyhä ja erehtymätön sanansa saa olla kokonaisuudessaan ja täydessä kirkkaudessaan meidän jalkojemme lamppuna ja valona meidän teillämme (Ps. 119:105). Siksi rakas kristitty, älä suostu kuulemaan mitään hämärrettyjä oppeja Kristuksesta. Kuule vain Kristuksen täyttä ja kokonaista sanaa, joka tuo sinulle syntien anteeksiantamuksen ja täyden varmuuden pelastuksesta Hänen täydellisen työnsä tähden! Tämän pyhän sanansa Kristus tahtoo tänäänkin saarnauttaa sinulle. Tämän sanansa kautta Hän tahtoo tänäänkin tulla sinun elämäsi valoksi, sinun elämäksesi. Tämän sanansa kautta Hän tahtoo myös pitää sinut valossaan siihen asti, kunnes hakee koko seurakuntansa taivaan kirkkauteen. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 5.2.2017.)