Loppiainen, Matt. 2:1–12, kolmas saarna

Kristus on tullut kaikille kansoille!

Pakanatietäjät löytävät elävän Jumalan

Loppiaisen evankeliumi kertoo meille tietäjistä, jotka tulivat kumartamaan äskettäin syntynyttä Jeesusta. Varhaisen kirkon ajoista asti monet ovat tutkineet tätä tapahtumaa tarkoin. On esitetty useita pohdintoja siitä keitä nämä miehet olivat, mistä maasta he tulivat, kuinka monta heitä oli jne. Kuitenkin Pyhä Henki kertoo meille Matteuksen välityksellä kaiken tarvittavan: Oli tietäjiä. He tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin.

Se seikka, että nämä miehet tulivat Jerusalemiin ”itäisiltä mailta” – tai paremminkin ”idästä” – kertoo meille, että he eivät olleet israelilaisia, Jumalan valitun kansan jäseniä. He olivat syntyperältään pakanoita. Tämän asian vahvistaa sekin seikka, että heitä kutsutaan ”tietäjiksi”. Tietäjää tarkoittava sana ei anna aivan tarkkaan kuvaa siitä, mitä nämä miehet tekivät tai mihin he uskoivat. Sana viittaa kuitenkin siihen, että nämä miehet olivat tähtitieteen asiantuntijoita. He tarkkailivat ahkerasti taivaankappaleiden liikkeitä, mahdollisesti ennustivatkin niistä, ehkä jopa palvoivat aurinkoa tai muita taivaankappaleita. Tällaiset tieteet ja uskomukset olivat olleet merkittävässä asemassa Babyloniassa, siis Israelista katsottuna itäisillä mailla. Tällaisia tieteitä ja uskomuksia harjoitettiin juuri tuonakin aikana Persiassa, parttilaisten valtakunnassa, jonka hallussa myös Babylonian alue oli. Babylonin kuninkaalla oli ollut neuvonantajinaan tällaisia tietäjiä, noitia, velhoja ja tähtienselittäjiä (Dan. 2:2; 4:4). Mahdollisesti Matteuksen kuvaamat tietäjätkin siis olivat tällaisia korkea-arvoisia tai jopa kuninkaallisia tähtitieteilijöitä tai astrologeja. Keskeisintä tässä on nyt kuitenkin se, että joukko pakanoita, epäjumalanpalveluksen piirissä eläneitä ihmisiä tuli etsimään hiljattain syntynyttä juutalaisten kuningasta.

Mutta miten nämä pakanat saattoivat tietää juutalaisten kuninkaan syntymästä? Miten he ymmärsivät lähteä tällaiselle pitkälle matkalle itäisiltä mailta kohti Israelin maata? He kertovat tästä itse, kun he lausuvat kuningas Herodekselle: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” (Matt. 2:2) Tietäjät olivat siis nähneet taivaalla valoilmiön, joka poikkesi kaikista heidän hyvin tuntemistaan tähdistä ja planeetoista. Mutta miten kummassa he saattoivat tällaisen merkillisen tähden perusteella ymmärtää, että nyt oli syntynyt kuningas? Pyhä Henki ei tätä meille suoraan sano. Voidaan kuitenkin huomata seuraava asia: Joitakin vuosisatoja aiemmin Babylonian kuningas oli vienyt Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen omaan maahansa, siis itäisille maille. Juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat tuoneet mukanaan tuohon pakanamaahan myös Jumalan sanan. Kuningas oli asettanut profeetta Danielin korkeaan asemaan, kaikkien hovinsa tietäjien, noitien ja velhojen ylimmäiseksi päälliköksi (Dan. 2:48). Varmasti hurskas Daniel oli tässä tehtävässään pitänyt esillä myös Jumalan sanaa. Näin oli jopa aivan todennäköistä, että Jumalan sanan asiat olivat tulleet tunnetuiksi myös itäisen maan pakanatietäjien joukossa. Varmasti nämä Jerusalemiin tulleet tietäjätkin tiesivät hyvin, että Israel on Jumalan valittu kansa. Ehkä he olivat lukeneet 4. Mooseksen kirjasta sanat: ”Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Mooabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta.” (Num. 24:17) Onkin mahdollista, että tietäjät juuri tämän raamatunkohdan perusteella yhdistivät näkemänsä merkillisen tähden juutalaisten kuninkaan syntymään. Joka tapauksessa he olivat vakuuttuneita Jumalan valitun kansan suuren kuninkaan syntymästä ja siitä, että tämän hallitsijan myötä alkaisi aivan uusi aikakausi. Niin vakuuttuneita he olivat tästä, että välittömästi tähden nähtyään he halusivat lähteä pitkälle ja vaaralliselle matkalle kohti Jumalan kansan luvattua maata.

Mutta kun tietäjät pääsivät perille Israelin maahan, ei tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet (vrt. Matt. 2:9) enää loistanutkaan heille. Se oli kadonnut heidän näkyvistään. Miten nämä viisaat miehet nyt löytäisivät perille Messiaan luo? Ei heidän oma viisautensa riittänyt osoittamaan heille oikeaa tietä. Niin he alkoivatkin pohtia, mistä kuninkaallisia yleensä voitaisiin löytää. ”Tietenkin pääkaupungista, Jerusalemista, eikö niin? Siellähän asui kuningas Herodeskin. Hänen loisteliaasta palatsistaan uusi kuningaskin varmasti löytyisi.” Näin päätellen tietäjät lähtivät Herodeksen puheille. Messiasta he eivät Herodeksen luota kuitenkaan löytäneet. He löysivät vain tuon epäluuloisen, väkivaltaisen ja pahan kuninkaan, joka oli itsekin aivan hämmästynyt kuullessaan uuden kuninkaan syntymästä, ja koko Jerusalem hänen kanssaan (Matt. 2:3).

Mikä siis neuvoksi? Miten itäisten maiden viisaat miehet löytäisivät juutalaisten kuninkaan luo? Herodes tiesi, mistä apu löytyisi: piti lukea Raamattua! Ja niin, kun nyt ylipapit ja kirjanoppineet kutsuttiin paikalle, saivat tietäjätkin Raamatun pyhistä kirjoituksista kuulla, että Kristus syntyisi Juudean Betlehemissä (Matt. 2:4–6). Herodes itse oli kuitenkin uskoton sanankuulija: hän kyllä kuuli Jumalan sanan Kristuksen syntymästä, mutta ei välittänyt itse lähteä Messiasta kumartamaan. Pikemminkin Herodes suunniteli lähtöä Betlehemiin murhatakseen Hänet. Tietäjät tämä murhanhimoinen kuningas kuitenkin lähetti rauhassa matkalle kohti Betlehemiä.

Ja nyt kun tietäjät lähtivät matkaan, tapahtui ihme: tähti ilmestyi heille uudelleen. Tällä tavalla tietäjät saivat oppia, että taivaankappaleiden liikkeistä tai muista luonnonilmiöistä sen paremmin kuin ihmisen järjen avullakaan ei voida löytää tietä Jumalan luo. Jotta ihminen, itsessään syntinen ja pakana voi päästä Kristuksen läsnäoloon ja pyhän Jumalan yhteyteen, tarvitaan Jumalan pyhän ilmoitussanan kuulemista. Ja niin nämä pakanatietäjätkin nyt Jumalan sanan opastamina pääsivät perille taloon, missä Jeesus Kristus oli. He pääsivät Hänen luokseen, jonka taivaallinen Isä oli lähettänyt ihmiseksi, että Hän ottaisi koko maailman synnit kantaakseen ja maksaisi niiden rangaistuksen uhrikuolemassaan.

Kristuksen yhteydessä nämä pakanaviisaat pääsivät epäjumalanpalveluksensa ja ihmisviisautensa pimeydestä Jumalan valoon, Hänen, joka on maailman Valo (Joh. 8:12). Kristuksen yhteydessä he pääsivät synnin ja kuoleman vallasta elämään, Hänen, joka on itse Elämä (Joh. 11:25; 14:6). Kristuksen yhteydessä ja uskossa Häneen heistä tuli uusi luomus, ensihedelmää pakanakansojen joukosta. Kaikki se, mikä oli vanhaa, jäi nyt taakse ja katosi, uusi tuli tilalle (2. Kor. 5:17). Sen vuoksi, kun tietäjät palasivat takaisin omaan maahansa, he eivät enää palanneet samanlaisina kuin ennen: he olivat nyt tulleet osalliseksi Jumalan valosta ja iankaikkisesta elämästä, joka Kristuksessa Jeesuksessa oli ilmestynyt maailmaan. Tästä valosta osallisina nämä miehet saivat viedä Jumalan sanan valon ja Kristuksen tuntemisen valon maailman pimeyden keskelle, sinne, mistä itsekin olivat tulleet.

Pakanakansat löytävät elävän Jumalan

Myös tänään Jumala tahtoo tuoda pelastuksen Kristuksessa kaikille kansoille. Myös tänään Hän suostuu niiden etsittäväksi, jotka eivät Häntä kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät Häntä etsineet. Tänäänkin Hän tahtoo sanoa niille kansoille, joita ei ole vielä otettu Hänen nimiinsä: ”Tässä minä olen, tässä minä olen!” (Jes. 65:1)

Mutta miten pakanat voivat löytää elävän Jumalan yhteyteen? Jo ammoisista ajoista asti moni kansa on koettanut tarkoin tutkia Jumalan luomistyön ihmeitä. Mutta miten tarkkaan ihminen tunteekin luonnon merkkejä ja ilmiöitä, elävän Jumalan tuntemiseen ne eivät kuitenkaan voi häntä ohjata. Parhaimmillaankin ihminen voi tästä Jumalan yleisestä ilmoituksesta vain aavistaa, että on olemassa jotakin enemmän kuin se, mitä hän silmillään näkee. Voi olla, että itämaan tietäjätkin olivat etsineet tuota ”jotakin” juuri epäjumalanpalveluksesta ja tähtien tutkimuksesta, mutta tulleet lopulta huomaamaan: niillä keinoin he eivät löytäneet toivoa elämäänsä, pelastusvarmuudesta puhumattakaan. Heidän pimeyteensä tarvittaisiin toinen valo. Samoin yhä nykyäänkin moni etsii apua elämäänsä luonnollisilla menetelmillä, tähdistä, luonnon hiljaisuudesta, itsensä kuuntelemisesta tai vaikkapa terveellisistä elämäntavoista. Vielä joku tavoittelee elämän täyteyttä koettaen saada yhteyttä enkeleihin. Mutta nämä kaikki menetelmät kohdistuvat siihen, mikä on luotua. Niin hyvää kuin kaikki Jumalan luoma luomisensa perusteella onkin, kuitenkaan luodun tarkkailemisella ja oman järkensä valossa ihminen ei koskaan voi tulla tietämään, mitä tai kuka on tuo ”jotakin enemmän”, jota hän etsii. Siksi ihminen niine eväineen jää auttamatta osattomaksi Jumalan valosta ja elämästä, kuoleman pimeyteen.

Juuri sen vuoksi tarvitaan Jumalan sanaa! Tarvitaan Jumalan sanaa, jotta pakanakansat voisivat löytää Kristuksen, ainoan ja varman Vapahtajan luo. Vain Jumalan ilmoitettu ja erehtymätön laki voi johtaa ihmisen todella tuntemaan sen, miten suuri hänen oma pimeytensä ja tyhjyytensä on. Ja vain Jumalan ilmoitettu ja varma evankeliumi voi johtaa ihmisen todella tuntemaan sen, miten suuri on Hänen armonsa Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Ehkä täällä on joku joka tietää millaista tämä on. Ehkä täällä on joku, joka ennen, eläessään oman voimansa varassa tunsi tyhjyyttä, valottomuutta ja ilottomuutta. Mutta sitten kun Jumalan laki tuli, se murskasi viimeisetkin toiveet omista mahdollisuuksista. Se sanoi: Jumala on vanhurskas ja vihaa syntiä. Hänen pyhyytensä edessä ei yksikään syntinen voi kestää. Näin laki ajoi sinutkin paikkaan, jossa et voinut muuta kuin kysyä, voisiko Jumala armahtaa tällaista kurjaa ja mahdotonta epäjumalanpalvelijaakin. Mutta silloin sinä sait kuulla myös evankeliumin, hyvän sanoman. Se sanoma kuului: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan”, jopa vielä kaikkein suurimpia syntisiä (1. Tim. 1:15). Kristus, vanhurskas Herra on tullut suurimmaksi syntiseksi sinun synnistäsi ja kuollut ristillä sinun syntiesi tähden. Hän on tehnyt niin, että sinä pääsisit synnistäsi ja kuolemastasi Hänen vanhurskauteensa ja iankaikkiseen elämään (2. Kor. 5:21). Kristus, maailman valo on tullut pimeydeksi sinun pimeydestäsi, astunut maan alimpiin paikkoihin (Ef. 4:9) ja kuoleman pimeyteen. Hän on tehnyt niin, että siihen pimeyteen, johon sinä Luojaasi vastustaessasi olit langennut, että siihen pimeyteen loistaisi se luomaton Valo, joka Hän itse on. Tämän Jeesuksen Kristuksen yhteyteen Jumalan sana on sinutkin johdattanut. Se on ilmoittanut sinulle, missä Jeesus on ja missä Hänet voidaan kohdata. Sana on ilmoittanut: Hän on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan, tänäänkin ja maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Siinä Hän tänäänkin tulee sinun luoksesi, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi, sinun pelastukseksesi.

Voi olla, että joku tulee kysymään sinulta tietä Jeesuksen Kristuksen luo. Koska sinä nyt sanasta tiedät, miten Jeesuksen yhteyteen voidaan löytää, älä silloin yritä pyöristellä vastaustasi miellyttääksesi häntä. Ihminen, joka etsii Jeesusta, tarvitsee selvän vastauksen. Tee siksi se, mikä ehkä kuulostaa odottamattomalta: ota oppia tuolta jumalattomalta kuninkaalta, Herodekselta, ja etsi vastausta pyhästä Raamatusta. Sieltä löytyy selvä ja suora vastaus sille, joka etsii Vapahtajaa. Sano etsijälle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Ap. t. 16:31). Sano hänelle: ”Turhaan sinä keskityt miettimään synkkää ja vaikeaa elämääsi. Turhaan sinä etsit vastauksia vain sieltä, mikä sinulle milloinkin kelpaa. Jumala on tahtonut puhua meille pyhässä sanassaan. Hänen kanssaan ’ei päästä kosketuksiin eikä Häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta.’ (Augsburgin tunnustus IV 67) Armossaan Hän on nimittäin päättänyt ilmoittaa itsensä ja tulla käsitettäväksi tällä tavalla juuri sen vuoksi, että sinä voisit tietää, missä Hänen ilmoituksensa voi kuulla, missä päästä Hänen yhteyteensä. Kuule sinäkin siksi Jumalan sanaa! Ai missäkö? Tule vaikka huomenna minun luokseni! Minä keitän teetä ja sitten voimme yhdessä katsoa, mitä sana tästä sinun asiastasi sanoo. Tai meillä on raamattupiiri ensi torstaina kello kuudelta, tule mukaan! Meidän seurakuntamme kokoontuu sunnuntai-aamuisin jumalanpalvelukseen. Tule ja katso (Joh. 1:46), siellä Kristus on sanassaan läsnä! Siellä Hän haluaa antaa lahjansa sinullekin!”

Tätä samaa kutsua me saamme olla kuuluttamassa myös muille kuin oman kaupunkimme ihmisille. Siksi on tärkeää, että vaivaa nähden osallistumme varoillamme ja rukouksillamme lähetystyöhön myös muualla maailmassa. Koska vain sanan kautta pakanat voivat löytää Kristuksen luo, on pyhä Raamattu ja sitä oikein selittävä Katekismus käännettävä kansojen omille kielille. Sitten niitä on myös opetettava ihmisille heidän omilla kielillään. Lisäksi, jos Kristuksen seurakunta on levinnyt noille lähetysmaille, on tärkeää olla altis pyydettäessä vahvistamaan siellä paikallisia pastoreita Raamatun ja oikean tunnustuksen opetuksella. On tärkeää olla altis tarjoamaan tätä opetusta myös niille paikallisille miehille, jotka ovat pyrkimässä seurakunnan kaitsijan jaloon toimeen (1. Tim. 3:1). Tällä tavalla paikallista seurakuntaa vahvistetaan niin, että he voivat itse julistaa Jumalan eläväksi tekevää sanaa oman kansansa uskosta osattomille, sekä saarnata sanaa uskoville ja opettaa heitä paremmin tuntemaan sitä.

Kun sinä tällä tavalla kutsut lähimmäisiäsi Jumalan sanan kuuloon, tai kun me seurakuntana teemme Jumalan sanan työtä täällä Lahdessa tai tuemme sen työtä Aasiassa, Afrikassa tai Venäjällä, niin mitä tapahtuu? Vastaus: Jumalan sana ilmoittaa pakanoille, missä Kristus on. Niin heille aukeaa tie jumalattomuudesta Kristuksen yhteyteen, pimeydestä Jumalan valoon, synnin vallasta syntien anteeksiantamukseen, iankaikkisesta kuolemasta iankaikkiseen elämään, auringon ja tähtien palvonnasta Häntä palvelemiseensa, joka on todellinen Valo. Näin ne, jotka luonnostaan ovat olleet kaukana, pääsevät lähelle Kristuksen veressä (Ef. 2:13).

Ja vielä lopuksi: Me kaikki kristityt – niin me suomalaiset pakanakristityt kuin meistä katsottuna ulkomaalaisetkin – saamme sanaan uskoen pysyä siinä Kristus-yhteydessä, johon olemme päässeet, niin, ettemme enää palaa vanhoille poluillemme, vaan itämaan tietäjien tavoin palaamme toista tietä omiemme joukkoon (Matt. 2:12). Toisin sanoen, Kristus, meidän Elämämme lähettää kyllä meidät tästä läsnäolonsa paikasta – messusta – takaisin maailman keskelle. Me emme kuitenkaan palaa enää vanhoille teillemme, ollaksemme ”maailmasta” (Joh. 17:15–16), vaan kulkeaksemme Häntä, maailman Valoa seuraten niin, että meillä tämän maailman pimeyden keskelläkin on elämän valo (Joh. 8:12). Näin Kristus lähettää meidät maailmaan, jotta yhä useammat meidän kauttamme saisivat kuulla Hänen sanansa ilmoituksen, päästä pois kuolemansa pimeydestä ja tulla osalliseksi siitä valosta ja elämästä, joka Hän itse on. Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka ”on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti.” (1. Piet. 4:11) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 6.1.2017.)

Mainokset