Uudenvuodenpäivä (2. vsk), Joh. 14:12–14

Kaksi lupausta

Jeesus menee Isän luo

Kuluneena adventtina ja nyt jouluaikana me olemme kuulleet paljon Jumalan Pojan tulemisesta. Olemme kuulleet Hänen tulemisestaan oman kansansa keskelle Jerusalemiin. Olemme kuulleet Hänen tulemisestaan kunniassaan lopun aikana, sitten Hänen tulemisestaan sanassa ja sakramenteissa, ja lopulta Hänen tulemisestaan ihmiseksi. Tänään uudenvuodenpäivänä me kuulemme Jeesuksen sanovan: ”minä menen Isän tykö.” (Joh. 14:12c) Toisin sanoen Jumalan Poika, joka on siis tullut ihmiseksi, on nyt menossa pois. Kun Hänen työnsä maailmassa aivan kohta tulee päätökseen Golgatalla ja haudan suulla, sitten Hän menee Isänsä luokse. Hän astuu ylös taivaisiin niin, eivät Hänen opetuslapsensa enää näe Häntä silmillään (vrt. 1. Joh. 1:1).

Mutta silloinkaan Jeesus ei aio jättää omiaan yksin. Jo ennen tätä kuulemaamme evankeliumin kohtaa Herra on luvannut opetuslapsilleen, että Hän valmistaa heille sijan taivaallisen Isänsä kotiin. Jeesus on myös osoittanut heille tien sinne: Hän itse on se Tie. (Joh. 14:2–6) Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa avaa taivaan kaikille, jotka uskovat Häneen! Lisäksi Jeesus vielä aivan kohta lupaa opetuslapsilleen, että Hän rukoilee Isää lähettämään heille Puolustajan, Pyhän Hengen olemaan heidän kanssaan (Joh. 14:16–15). Vielä Herra on asettava myös ehtoollisen sakramentin, jossa Hän itse antaa seurakunnalleen todellisen ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamiseksi (Matt. 26:26–28). Vaikka Herra nyt siis on menossa pois, Isän luo, Hän ei kuitenkaan ole aikeissa jättää omiaan orvoiksi (Joh. 14:18). Päinvastoin, Hän lupaa olla heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20b). Hän on oleva heidän luonaan, kun Hänen sanaansa saarnataan ja opetetaan, ja kun pyhän kasteen sekä Hänen ruumiinsa ja verensä sakramentteja jaetaan.

Nyt tässä uudenvuodenpäivän evankeliumissa Jeesus antaa rakkailleen vielä kaksi muutakin lupausta sitä aikaa varten, kun Hän on astunut ylös taivaisiin. Nyt me katsomme, mitä Hän omilleen lupaa.

Herran omat tekevät samoja tekoja kuin Hän, vieläpä suurempiakin

Ensiksi, kun Jeesus on nyt menossa Isän luo, Hän lupaa omilleen: ”joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä” (Joh. 14:12b). Merkillinen lupaus! Mistä teoista Herra tässä puhuu? Ensin Hän siis sanoo, että myös Hänen uskovansa tekevät niitä tekoja, joita Hän tekee. Näillä teoilla Jeesus viittaa suuriin ihmetekoihin, joita Hän on maailmassa olleessan tehnyt (vrt. esim. Joh. 14:10, 11). Hän on antanut sokeille näön, saanut rammat kävelemään, puhdistanut pitaliset, antanut kuuroille kuulemisen lahjan ja herättänyt kuolleita (vrt. Matt. 11:5). Samoin nyt, kun Herra on menossa pois, saavat myös Hänen omansa tehdä ihmeellisiä tekoja. Juuri ennen taivaaseen astumistaan Herra onkin sitten lupaava heille, että he saavat ajaa ulos riivaajia, puhua uusilla kielillä, varjeltua ihmeellisesti käärmeenpuremista ja myrkytyksistä, sekä parantaa sairaita (Mark. 16:17–18). Ja niin me luemme Apostolien teoista, miten Herra myöhemmin apostoliensa käsien kautta antoikin tapahtua monta tunnustekoa ja ihmettä (Ap. t. 5:12).

Jeesus ei kuitenkaan jätä asiaa tähän. Hän sanoo, että Hänen omansa tekevät vielä suurempiakin tekoja kuin nämä ihmeet. Mitä Hän tällä tarkoittaa? Monet niistä ihmeteoista, joita Herra antoi apostoliensa kautta tapahtua, olivat aivan ainutkertaisia tapahtumia, sellaisia, joita seurakunnan ei ollut määrä tavoitella jatkuvasti. Toki Herran sana yhä tänäänkin on voimallinen esimerkiksi ajamaan ulos pahoja henkiä. Tätä työtään Jumala sanansa kautta edelleenkin tekee monilla lähetysmailla. Riivaajien ulosajaminen ei ole aivan tavatonta myöskään täällä kotimaassa, joka on nopeasti muuttumassa lähetyskentäksi. Nyt samalla kuitenkin on huomattava, että seurakunnan ei enää ole tarkoitus tavoitella moniakaan näistä ihmeteoista, kuten kielilläpuhumista. Seurakunnan ei myöskään ole tarkoitus alkaa leikkiä myrkkykäärmeiden kanssa, vaikka jossakin hurmahenget ovatkin innostuneet sellaisesta. Tällaiset ihmeteot oli evankeliumin saarnaamisen alussa tarkoitettu merkeiksi (σημεῖα semeia; Mark. 16:17) ja todistukseksi (Hepr. 2:4) kansalle siitä, että Herra todella oli näiden apostolien kanssa. Näin ihmetekojen tehtävänä oli ainoastaan valmistaa ihmisiä ottamaan vastaan ne vielä suuremmat teot, joita Herra oli apostoliensa kautta tekevä, siis ne, joista Hän sanoo: ”ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä”. Mutta mitä nämä teot sitten ovat?

Suuremmilla teoilla Herra tarkoittaa niitä tekoja, joita varten Hän varsinaisesti oli apostolit kutsunutkin: Kun Jeesus oli täyttänyt lunastustyönsä ristillä ja noussut ylös kuolleista, Hän antoi apostolien tehtäväksi viedä tämän lunastustyön hedelmät koko maailmaan, ihmisille vastaanotettaviksi. Apostolien oli määrä saarnata evankeliumia synnit kantaneesta ja kuoleman voittaneesta Kristuksesta kaikille luoduille. Heidän oli määrä kastaa ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt. 28:19–20a; Mark. 16:15–16) Katso, miten suuresta asiasta on kysymys! Katso, miten suuria tekoja Herra lähettää omansa tekemään! Koko maailma on synnin, kuoleman ja perkeleen vallassa, täydellisessä pimeydessä. Mutta saarnatun sanansa ja pyhän kasteen kautta Herra tahtoo antaa syntisille heidän syntinsä anteeksi, kuoleman vallassa oleville iankaikkisen elämän, perkeleen ja pahojen henkien orjuudessa eläville Pyhän Hengen lahjan. Jos siis parantamisihmeet koskettivatkin ihmisten ajallista ja ruumiillista elämää, eivätkö vieläkin suurempia ole nämä teot, joiden kautta ajalliset ihmiset saivat iankaikkisen, hengellisen elämän? Jos kuolleista herättämisen ihmeteko palauttikin kuolleen ajalliseen elämään, eikö vielä tätäkin suurempaa ole se, että ihminen saa sanan ja kasteen kautta nousta hengellisestä kuolemastaan iankaikkisen elämän osallisuuteen? Mitkä voisivatkaan olla suurempia tekoja kuin sanan saarnaaminen ja sakramenttien jakaminen, joiden kautta ihmiset saavat iankaikkisen pelastuksen?

Nämä suuret teot koskevat meitäkin, sillä mekin olemme saaneet armosta, sanan ja kasteen kautta tulla Kristuksen omiksi. Omassa itsessäsi sinäkin, Jumalan luoma ihminen olet elänyt jumalattomana maailmassa (Ef. 2:12), elänyt, mutta kuitenkin sydämessäsi ollut kuoleman vallassa. Nyt Herra Jeesus on saarnantun sanansa ja kasteen kautta synnyttänyt sinut uudesti (1. Piet. 1:23; Joh. 3:5; Tiit. 3:5), antanut sinuun uuden elämän, iankaikkisen elämän, yhteyden itseensä, Häneen, joka on itse elämä. Tätä elämänyhteyttä Hän tänäänkin tahtoo pitää yllä, ja siksi Hän tänäänkin ja tänä vuonnakin tahtoo saarnauttaa sinulle sanansa, jakaa pyhän ruumiinsa ja verensä, että sinä pysyisit Hänen seurakuntaruumiissaan ja sen verenkierrossa, Hänen iankaikkisen elämänsä yhteydessä aina siihen asti, kunnes Hän tulee takaisin.

Mutta nämä suuret teot, joista Jeesus tässä puhuu, koskevat meitä myös sillä tavalla, että Hän tahtoo meidänkin, uskoviensa (Joh. 14:12) osallistuvan näiden ”suurempien tekojen” tekemiseen maailmassa. Suokoon Jumala, että mekin tässä seurakunnassa saisimme tänä alkavana kalenterivuonna olla niitä edistämässä! Rukoilkaamme siksi Kirkon Herralta, että Hän antaisi meidänkin seurakuntana toteuttaa Hänen pyhää lähetyskäskyään: Harrastakaamme sen kaupungin menestystä, johon Herra on meidät siirtänyt, ja rukoilkaamme sen ja sen ihmisten puolesta (Jer. 29:7). Rukoilkaamme, että saisimme pitää esillä Herran sanaa kaikilla niillä paikoilla, joihin Hän meidät messusta lähettää. Pyytäkäämme, että saisimme kutsua Hänen pelastuksestaan osattomia ihmisiä Hänen sanansa kuuloon. Rukoilkaamme, että saisimme sitten myös saarnata tätä Hänen pyhää ja eläväksitekevää sanaansa puhtaasti, ja että se niin tulisi mahdollisimman monien kuultavaksi. Rukoilkaamme, että saisimme tässäkin seurakunnassa käyttää pyhän kasteen sakramenttia, ja niin olla tuomassa monia Kristuksen pyhän seurakuntaruumiin ja sen ikuisen elämän yhteyteen. Rukoilkaamme tätä kaikkea joka päivä tänä alkavana vuonna! Nimittäin nyt me, jotka tätä rukoilemme, saamme seuraavaksi kuulla, mitä Herra meille tähänkin liittyen lupaa.

Herra vastaa omiensa rukouksiin

Toiseksi, kun Jeesus on nyt menossa Isän luo, Hän lupaa omilleen: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh. 14:13) Hän sanoo: ”mitä hyvänsä te anotte” tai ”ja se mitä vain anotte”. Kun sinä olet kastettu Kristuksen veljeksi ja sisareksi, Jumalan lapseksi, saat pyytää rakkaalta taivaalliselta Isältäsi mitä ikinä tarvitset.

Herran sana ”mitä hyvänsä te anotte” pitää varmasti sisällään sen, mitä liittyy juuri hengelliseen työhön ihmisten keskuudessa. Siihen me siis saamme yhdessä pyytää Hänen apuaan ja johdatustaan. Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4). Tottahan Hän siis haluaa myös vastata, kun sinä yksin rukoilet, tai kun me kaikki yhdessä täällä pyydämme Hänen johdatustaan Hänen evankeliuminsa levittämiseksi maailmaan!

Mutta tämä Jeesuksen lupaus pitää sisällään muutakin. Nimittäin tuohon sanaan ”mitä hyvänsä te anotte” kuuluvat myös sinun kaikki henkilökohtaiset tarpeesi, niin ajalliset kuin hengellisetkin. Siihen kuuluu sinun jokapäiväinen leipäsi, syntiesi anteeksisaaminen, se, ettet sinä joutuisi kiusauksiin, ja vielä sekin, että Isä päästäisi sinut kaikesta pahasta. (Matt. 6:11–13; Vähä katekismus. Isä meidän, 12–20.) Rukoile siis rohkeasti tätä kaikkea Herralta. Rukoile mitä ikinä tarvitset. Ja kun rukoilet, rukoile Jeesuksen nimessä, niin kuin Hän sanookin: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni”. Tällainen Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoittaa, että sinä rukoilet tämän kirkastetun Herrasi pyhän tahdon tapahtumista ja Hänen ilmoitetun tahtonsa mukaan. Rukous ”Jeesuksen nimessä” tarkoittaa rukousta uskossa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen täydelliseen työhönsä. Se on rukousta, joka kohdistetaan taivaalliselle Isälle Hänen Poikansa kautta. Se on sitä, että me ”rukoillessamme luotamme Jumalan laupeuteen, kun me uskomme, että hän kuulee meitä Kristuksen, ylimmäisen pappimme tähden”. Me ”emme voi lähestyä Isää ilman tätä ylimmäistä pappia”, mutta kun me uskomme Häneen, Herraan Kristukseen, on Hänen Isänsä myös meidän rakas Isämme, joka haluaa mielellään kuulla kaikki rukouksemme, jotka Hänen Poikansa nimessä Hänen eteensä tuodaan. (Ks. Augsburgin tunnustuksen puolustus. IV uskonkohta. Vanhurskautus, 333.) Taivaaseen astuttuaankin Jeesus toimii välimiehenä ihmisten ja taivaallisen Isän välillä. Me saamme rukoilla Isää Hänen kauttaan, ja Isä vastaa Hänen kauttaan, niin kuin Hän lupaakin: Hän itse tekee sen, mitä Hänen omansa anovat (Joh. 14:13). Ajattele! Meillä on Jumalan oma Poika taivaassa, joka välittää meidän kaikista tarpeistamme, joita meillä vielä tässä ajallisessa elämässämme on!

Ja vielä: Niin paljon Jeesus haluaa vakuuttaa omansa – siis sinutkin! – tästä ihanasta lupauksestaan, että Hän vielä toistaa sen tässä evankeliumissa. Hän sanoo vielä: ”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” (Joh. 14:14) Jeesus siis painottaa, että juuri Häneltä sinä saat pyytää kaikkea, mitä tarvitset, ja että juuri Hän itse on se, joka sen kaiken myös tekee. Vaikka Jeesus siis on nyt menossa Isänsä luo, ei Hän silloinkaan lakkaa vastaamasta omilleen, vaan kuulee heidän rukouksensa ja vastaa itse. Sinäkin saat siis osoittaa rukouksesi sekä taivaalliselle Isälle että Jeesukselle Kristukselle, Hänen ainokaiselle Pojalleen, onhan totta se, mitä Jeesus sanoo: ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa” (Joh. 14:11a).

Toki nyt kun sinä näin alat rukoilla, saat varmasti myös kuulla sen lihallisen mielesi äänen, jopa itsensä perkeleen äänen, joka sanoo: ”Turhaa on sinun rukoilla mitään hyvää Jumalalta! Katso nyt, miten huono kristitty sinä olet! Ei Jumala tuollaiselle arvottomalle syntiselle mitään halua antaa!” Kun sinä rukoillessasi kuitenkin kuulet tämän äänen, kuule nyt myös, mitä uskonpuhdistaja Luther juuri sinulle kirjoittaa:

”Jos et halua rukoilla ennen kuin tiedät ja tunnet olevasi arvollinen ja pystyvä, et voi koskaan enää rukoilla. Rukouksemme ei näet tule perustua meidän arvollisuuteemme, vaan jumalallisen lupauksen muuttumattomaan totuuteen. Jos se perustuu omaan itseensä tai johonkin muuhun, se on väärä ja pettävä, vaikka olisikin niin harras, että saisi sydämen särkymään ja kyyneleet vuotamaan veripisaroina. Mehän rukoilemme siksi, ettemme ole arvollisia rukoilemaan, ja meistä tulee arvollisia rukoilemaan ja tulemaan kuulluiksi juuri siksi, että uskomme olevamme arvottomia ja että uskaltaudumme lopulta rukoilemaan vain Jumalan uskollisuuteen luottaen. Varo siksi koko elämäsi ajan ajatusta, että olisit koskaan arvollinen pyytämään ja saamaan muuten kuin niin, että luotat aivan uhkarohkeasti armollisen Jumalasi totiseen ja varmaan lupaukseen.”

Älä siis kuuntele oman sisimpäsi ääntä, älä maailman tai perkeleen ääntä. Kun nuo äänet haluavat pauhullaan peittää alleen Jumalan lupaukset ja uskon, riipu kuitenkin silloinkin kiinni Jumalan sanassa. Riipu kiinni juuri näissä Kristuksen lupauksissa, jotka Hän tässä sanoo: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” Ne sanat ovat varmat ja todet.

Lopuksi

Vaikka Jeesus siis nyt onkin astunut Isänsä luo taivaaseen, ja vaikka sinä et voikaan Häntä silmilläsi nähdä, saat kuitenkin luottaa, että Hän on sinun ja koko seurakuntansa kanssa. Tänäänkin Hän tulee meidän luoksemme pyhässä sanassaan ja sakramenteissaan, että saisi antaa kaikki syntimme anteeksi ja pyhittää meitä yhteydessään. Herra Jeesus lupaa myös, että me, Hänen uskova seurakuntansa saamme tehdä valtavan suuria tekoja: Saamme jakaa Hänen pyhää ja eläväksi tekevää sanaansa, sekä Hänen pyhiä ja eläväksitekeviä sakramenttejaan, että syntiset niiden yhteydessä pyhitettäisiin, että kuolleet niiden yhteydessä tehtäisiin eläviksi. Herra Jeesus lupaa myös, että me saamme Hänen nimessään rukoilla kaikkea mitä tarvitsemme, ja että Hän tahtoo sen kaiken tehdä. Nämä Hänen varmat ja ihmeelliset lupauksensa ovat voimassa tänäänkin, tämän alkavan vuoden jokaisena päivänä aina siihen asti, kunnes Herra Jeesus tulee kirkkaudessaan hakemaan meitä sinne, mihin Hän nyt on mennyt, taivaallisen Isän luo, iankaikkisen elämän kirkkauteen. Tämä on varmasti totta.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.1.2017.)

Mainokset