Loppiainen, Matt. 2:1–12, kolmas saarna

Kristus on tullut kaikille kansoille!

Pakanatietäjät löytävät elävän Jumalan

Loppiaisen evankeliumi kertoo meille tietäjistä, jotka tulivat kumartamaan äskettäin syntynyttä Jeesusta. Varhaisen kirkon ajoista asti monet ovat tutkineet tätä tapahtumaa tarkoin. On esitetty useita pohdintoja siitä keitä nämä miehet olivat, mistä maasta he tulivat, kuinka monta heitä oli jne. Kuitenkin Pyhä Henki kertoo meille Matteuksen välityksellä kaiken tarvittavan: Oli tietäjiä. He tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin.

Se seikka, että nämä miehet tulivat Jerusalemiin ”itäisiltä mailta” – tai paremminkin ”idästä” – kertoo meille, että he eivät olleet israelilaisia, Jumalan valitun kansan jäseniä. He olivat syntyperältään pakanoita. Tämän asian vahvistaa sekin seikka, että heitä kutsutaan ”tietäjiksi”. Tietäjää tarkoittava sana ei anna aivan tarkkaan kuvaa siitä, mitä nämä miehet tekivät tai mihin he uskoivat. Sana viittaa kuitenkin siihen, että nämä miehet olivat tähtitieteen asiantuntijoita. He tarkkailivat ahkerasti taivaankappaleiden liikkeitä, mahdollisesti ennustivatkin niistä, ehkä jopa palvoivat aurinkoa tai muita taivaankappaleita. Tällaiset tieteet ja uskomukset olivat olleet merkittävässä asemassa Babyloniassa, siis Israelista katsottuna itäisillä mailla. Tällaisia tieteitä ja uskomuksia harjoitettiin juuri tuonakin aikana Persiassa, parttilaisten valtakunnassa, jonka hallussa myös Babylonian alue oli. Babylonin kuninkaalla oli ollut neuvonantajinaan tällaisia tietäjiä, noitia, velhoja ja tähtienselittäjiä (Dan. 2:2; 4:4). Mahdollisesti Matteuksen kuvaamat tietäjätkin siis olivat tällaisia korkea-arvoisia tai jopa kuninkaallisia tähtitieteilijöitä tai astrologeja. Keskeisintä tässä on nyt kuitenkin se, että joukko pakanoita, epäjumalanpalveluksen piirissä eläneitä ihmisiä tuli etsimään hiljattain syntynyttä juutalaisten kuningasta.

Mutta miten nämä pakanat saattoivat tietää juutalaisten kuninkaan syntymästä? Miten he ymmärsivät lähteä tällaiselle pitkälle matkalle itäisiltä mailta kohti Israelin maata? He kertovat tästä itse, kun he lausuvat kuningas Herodekselle: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” (Matt. 2:2) Tietäjät olivat siis nähneet taivaalla valoilmiön, joka poikkesi kaikista heidän hyvin tuntemistaan tähdistä ja planeetoista. Mutta miten kummassa he saattoivat tällaisen merkillisen tähden perusteella ymmärtää, että nyt oli syntynyt kuningas? Pyhä Henki ei tätä meille suoraan sano. Voidaan kuitenkin huomata seuraava asia: Joitakin vuosisatoja aiemmin Babylonian kuningas oli vienyt Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen omaan maahansa, siis itäisille maille. Juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat tuoneet mukanaan tuohon pakanamaahan myös Jumalan sanan. Kuningas oli asettanut profeetta Danielin korkeaan asemaan, kaikkien hovinsa tietäjien, noitien ja velhojen ylimmäiseksi päälliköksi (Dan. 2:48). Varmasti hurskas Daniel oli tässä tehtävässään pitänyt esillä myös Jumalan sanaa. Näin oli jopa aivan todennäköistä, että Jumalan sanan asiat olivat tulleet tunnetuiksi myös itäisen maan pakanatietäjien joukossa. Varmasti nämä Jerusalemiin tulleet tietäjätkin tiesivät hyvin, että Israel on Jumalan valittu kansa. Ehkä he olivat lukeneet 4. Mooseksen kirjasta sanat: ”Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Mooabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta.” (Num. 24:17) Onkin mahdollista, että tietäjät juuri tämän raamatunkohdan perusteella yhdistivät näkemänsä merkillisen tähden juutalaisten kuninkaan syntymään. Joka tapauksessa he olivat vakuuttuneita Jumalan valitun kansan suuren kuninkaan syntymästä ja siitä, että tämän hallitsijan myötä alkaisi aivan uusi aikakausi. Niin vakuuttuneita he olivat tästä, että välittömästi tähden nähtyään he halusivat lähteä pitkälle ja vaaralliselle matkalle kohti Jumalan kansan luvattua maata.

Mutta kun tietäjät pääsivät perille Israelin maahan, ei tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet (vrt. Matt. 2:9) enää loistanutkaan heille. Se oli kadonnut heidän näkyvistään. Miten nämä viisaat miehet nyt löytäisivät perille Messiaan luo? Ei heidän oma viisautensa riittänyt osoittamaan heille oikeaa tietä. Niin he alkoivatkin pohtia, mistä kuninkaallisia yleensä voitaisiin löytää. ”Tietenkin pääkaupungista, Jerusalemista, eikö niin? Siellähän asui kuningas Herodeskin. Hänen loisteliaasta palatsistaan uusi kuningaskin varmasti löytyisi.” Näin päätellen tietäjät lähtivät Herodeksen puheille. Messiasta he eivät Herodeksen luota kuitenkaan löytäneet. He löysivät vain tuon epäluuloisen, väkivaltaisen ja pahan kuninkaan, joka oli itsekin aivan hämmästynyt kuullessaan uuden kuninkaan syntymästä, ja koko Jerusalem hänen kanssaan (Matt. 2:3).

Mikä siis neuvoksi? Miten itäisten maiden viisaat miehet löytäisivät juutalaisten kuninkaan luo? Herodes tiesi, mistä apu löytyisi: piti lukea Raamattua! Ja niin, kun nyt ylipapit ja kirjanoppineet kutsuttiin paikalle, saivat tietäjätkin Raamatun pyhistä kirjoituksista kuulla, että Kristus syntyisi Juudean Betlehemissä (Matt. 2:4–6). Herodes itse oli kuitenkin uskoton sanankuulija: hän kyllä kuuli Jumalan sanan Kristuksen syntymästä, mutta ei välittänyt itse lähteä Messiasta kumartamaan. Pikemminkin Herodes suunniteli lähtöä Betlehemiin murhatakseen Hänet. Tietäjät tämä murhanhimoinen kuningas kuitenkin lähetti rauhassa matkalle kohti Betlehemiä.

Ja nyt kun tietäjät lähtivät matkaan, tapahtui ihme: tähti ilmestyi heille uudelleen. Tällä tavalla tietäjät saivat oppia, että taivaankappaleiden liikkeistä tai muista luonnonilmiöistä sen paremmin kuin ihmisen järjen avullakaan ei voida löytää tietä Jumalan luo. Jotta ihminen, itsessään syntinen ja pakana voi päästä Kristuksen läsnäoloon ja pyhän Jumalan yhteyteen, tarvitaan Jumalan pyhän ilmoitussanan kuulemista. Ja niin nämä pakanatietäjätkin nyt Jumalan sanan opastamina pääsivät perille taloon, missä Jeesus Kristus oli. He pääsivät Hänen luokseen, jonka taivaallinen Isä oli lähettänyt ihmiseksi, että Hän ottaisi koko maailman synnit kantaakseen ja maksaisi niiden rangaistuksen uhrikuolemassaan.

Kristuksen yhteydessä nämä pakanaviisaat pääsivät epäjumalanpalveluksensa ja ihmisviisautensa pimeydestä Jumalan valoon, Hänen, joka on maailman Valo (Joh. 8:12). Kristuksen yhteydessä he pääsivät synnin ja kuoleman vallasta elämään, Hänen, joka on itse Elämä (Joh. 11:25; 14:6). Kristuksen yhteydessä ja uskossa Häneen heistä tuli uusi luomus, ensihedelmää pakanakansojen joukosta. Kaikki se, mikä oli vanhaa, jäi nyt taakse ja katosi, uusi tuli tilalle (2. Kor. 5:17). Sen vuoksi, kun tietäjät palasivat takaisin omaan maahansa, he eivät enää palanneet samanlaisina kuin ennen: he olivat nyt tulleet osalliseksi Jumalan valosta ja iankaikkisesta elämästä, joka Kristuksessa Jeesuksessa oli ilmestynyt maailmaan. Tästä valosta osallisina nämä miehet saivat viedä Jumalan sanan valon ja Kristuksen tuntemisen valon maailman pimeyden keskelle, sinne, mistä itsekin olivat tulleet.

Pakanakansat löytävät elävän Jumalan

Myös tänään Jumala tahtoo tuoda pelastuksen Kristuksessa kaikille kansoille. Myös tänään Hän suostuu niiden etsittäväksi, jotka eivät Häntä kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät Häntä etsineet. Tänäänkin Hän tahtoo sanoa niille kansoille, joita ei ole vielä otettu Hänen nimiinsä: ”Tässä minä olen, tässä minä olen!” (Jes. 65:1)

Mutta miten pakanat voivat löytää elävän Jumalan yhteyteen? Jo ammoisista ajoista asti moni kansa on koettanut tarkoin tutkia Jumalan luomistyön ihmeitä. Mutta miten tarkkaan ihminen tunteekin luonnon merkkejä ja ilmiöitä, elävän Jumalan tuntemiseen ne eivät kuitenkaan voi häntä ohjata. Parhaimmillaankin ihminen voi tästä Jumalan yleisestä ilmoituksesta vain aavistaa, että on olemassa jotakin enemmän kuin se, mitä hän silmillään näkee. Voi olla, että itämaan tietäjätkin olivat etsineet tuota ”jotakin” juuri epäjumalanpalveluksesta ja tähtien tutkimuksesta, mutta tulleet lopulta huomaamaan: niillä keinoin he eivät löytäneet toivoa elämäänsä, pelastusvarmuudesta puhumattakaan. Heidän pimeyteensä tarvittaisiin toinen valo. Samoin yhä nykyäänkin moni etsii apua elämäänsä luonnollisilla menetelmillä, tähdistä, luonnon hiljaisuudesta, itsensä kuuntelemisesta tai vaikkapa terveellisistä elämäntavoista. Vielä joku tavoittelee elämän täyteyttä koettaen saada yhteyttä enkeleihin. Mutta nämä kaikki menetelmät kohdistuvat siihen, mikä on luotua. Niin hyvää kuin kaikki Jumalan luoma luomisensa perusteella onkin, kuitenkaan luodun tarkkailemisella ja oman järkensä valossa ihminen ei koskaan voi tulla tietämään, mitä tai kuka on tuo ”jotakin enemmän”, jota hän etsii. Siksi ihminen niine eväineen jää auttamatta osattomaksi Jumalan valosta ja elämästä, kuoleman pimeyteen.

Juuri sen vuoksi tarvitaan Jumalan sanaa! Tarvitaan Jumalan sanaa, jotta pakanakansat voisivat löytää Kristuksen, ainoan ja varman Vapahtajan luo. Vain Jumalan ilmoitettu ja erehtymätön laki voi johtaa ihmisen todella tuntemaan sen, miten suuri hänen oma pimeytensä ja tyhjyytensä on. Ja vain Jumalan ilmoitettu ja varma evankeliumi voi johtaa ihmisen todella tuntemaan sen, miten suuri on Hänen armonsa Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Ehkä täällä on joku joka tietää millaista tämä on. Ehkä täällä on joku, joka ennen, eläessään oman voimansa varassa tunsi tyhjyyttä, valottomuutta ja ilottomuutta. Mutta sitten kun Jumalan laki tuli, se murskasi viimeisetkin toiveet omista mahdollisuuksista. Se sanoi: Jumala on vanhurskas ja vihaa syntiä. Hänen pyhyytensä edessä ei yksikään syntinen voi kestää. Näin laki ajoi sinutkin paikkaan, jossa et voinut muuta kuin kysyä, voisiko Jumala armahtaa tällaista kurjaa ja mahdotonta epäjumalanpalvelijaakin. Mutta silloin sinä sait kuulla myös evankeliumin, hyvän sanoman. Se sanoma kuului: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan”, jopa vielä kaikkein suurimpia syntisiä (1. Tim. 1:15). Kristus, vanhurskas Herra on tullut suurimmaksi syntiseksi sinun synnistäsi ja kuollut ristillä sinun syntiesi tähden. Hän on tehnyt niin, että sinä pääsisit synnistäsi ja kuolemastasi Hänen vanhurskauteensa ja iankaikkiseen elämään (2. Kor. 5:21). Kristus, maailman valo on tullut pimeydeksi sinun pimeydestäsi, astunut maan alimpiin paikkoihin (Ef. 4:9) ja kuoleman pimeyteen. Hän on tehnyt niin, että siihen pimeyteen, johon sinä Luojaasi vastustaessasi olit langennut, että siihen pimeyteen loistaisi se luomaton Valo, joka Hän itse on. Tämän Jeesuksen Kristuksen yhteyteen Jumalan sana on sinutkin johdattanut. Se on ilmoittanut sinulle, missä Jeesus on ja missä Hänet voidaan kohdata. Sana on ilmoittanut: Hän on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan, tänäänkin ja maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Siinä Hän tänäänkin tulee sinun luoksesi, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi, sinun pelastukseksesi.

Voi olla, että joku tulee kysymään sinulta tietä Jeesuksen Kristuksen luo. Koska sinä nyt sanasta tiedät, miten Jeesuksen yhteyteen voidaan löytää, älä silloin yritä pyöristellä vastaustasi miellyttääksesi häntä. Ihminen, joka etsii Jeesusta, tarvitsee selvän vastauksen. Tee siksi se, mikä ehkä kuulostaa odottamattomalta: ota oppia tuolta jumalattomalta kuninkaalta, Herodekselta, ja etsi vastausta pyhästä Raamatusta. Sieltä löytyy selvä ja suora vastaus sille, joka etsii Vapahtajaa. Sano etsijälle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Ap. t. 16:31). Sano hänelle: ”Turhaan sinä keskityt miettimään synkkää ja vaikeaa elämääsi. Turhaan sinä etsit vastauksia vain sieltä, mikä sinulle milloinkin kelpaa. Jumala on tahtonut puhua meille pyhässä sanassaan. Hänen kanssaan ’ei päästä kosketuksiin eikä Häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta.’ (Augsburgin tunnustus IV 67) Armossaan Hän on nimittäin päättänyt ilmoittaa itsensä ja tulla käsitettäväksi tällä tavalla juuri sen vuoksi, että sinä voisit tietää, missä Hänen ilmoituksensa voi kuulla, missä päästä Hänen yhteyteensä. Kuule sinäkin siksi Jumalan sanaa! Ai missäkö? Tule vaikka huomenna minun luokseni! Minä keitän teetä ja sitten voimme yhdessä katsoa, mitä sana tästä sinun asiastasi sanoo. Tai meillä on raamattupiiri ensi torstaina kello kuudelta, tule mukaan! Meidän seurakuntamme kokoontuu sunnuntai-aamuisin jumalanpalvelukseen. Tule ja katso (Joh. 1:46), siellä Kristus on sanassaan läsnä! Siellä Hän haluaa antaa lahjansa sinullekin!”

Tätä samaa kutsua me saamme olla kuuluttamassa myös muille kuin oman kaupunkimme ihmisille. Siksi on tärkeää, että vaivaa nähden osallistumme varoillamme ja rukouksillamme lähetystyöhön myös muualla maailmassa. Koska vain sanan kautta pakanat voivat löytää Kristuksen luo, on pyhä Raamattu ja sitä oikein selittävä Katekismus käännettävä kansojen omille kielille. Sitten niitä on myös opetettava ihmisille heidän omilla kielillään. Lisäksi, jos Kristuksen seurakunta on levinnyt noille lähetysmaille, on tärkeää olla altis pyydettäessä vahvistamaan siellä paikallisia pastoreita Raamatun ja oikean tunnustuksen opetuksella. On tärkeää olla altis tarjoamaan tätä opetusta myös niille paikallisille miehille, jotka ovat pyrkimässä seurakunnan kaitsijan jaloon toimeen (1. Tim. 3:1). Tällä tavalla paikallista seurakuntaa vahvistetaan niin, että he voivat itse julistaa Jumalan eläväksi tekevää sanaa oman kansansa uskosta osattomille, sekä saarnata sanaa uskoville ja opettaa heitä paremmin tuntemaan sitä.

Kun sinä tällä tavalla kutsut lähimmäisiäsi Jumalan sanan kuuloon, tai kun me seurakuntana teemme Jumalan sanan työtä täällä Lahdessa tai tuemme sen työtä Aasiassa, Afrikassa tai Venäjällä, niin mitä tapahtuu? Vastaus: Jumalan sana ilmoittaa pakanoille, missä Kristus on. Niin heille aukeaa tie jumalattomuudesta Kristuksen yhteyteen, pimeydestä Jumalan valoon, synnin vallasta syntien anteeksiantamukseen, iankaikkisesta kuolemasta iankaikkiseen elämään, auringon ja tähtien palvonnasta Häntä palvelemiseensa, joka on todellinen Valo. Näin ne, jotka luonnostaan ovat olleet kaukana, pääsevät lähelle Kristuksen veressä (Ef. 2:13).

Ja vielä lopuksi: Me kaikki kristityt – niin me suomalaiset pakanakristityt kuin meistä katsottuna ulkomaalaisetkin – saamme sanaan uskoen pysyä siinä Kristus-yhteydessä, johon olemme päässeet, niin, ettemme enää palaa vanhoille poluillemme, vaan itämaan tietäjien tavoin palaamme toista tietä omiemme joukkoon (Matt. 2:12). Toisin sanoen, Kristus, meidän Elämämme lähettää kyllä meidät tästä läsnäolonsa paikasta – messusta – takaisin maailman keskelle. Me emme kuitenkaan palaa enää vanhoille teillemme, ollaksemme ”maailmasta” (Joh. 17:15–16), vaan kulkeaksemme Häntä, maailman Valoa seuraten niin, että meillä tämän maailman pimeyden keskelläkin on elämän valo (Joh. 8:12). Näin Kristus lähettää meidät maailmaan, jotta yhä useammat meidän kauttamme saisivat kuulla Hänen sanansa ilmoituksen, päästä pois kuolemansa pimeydestä ja tulla osalliseksi siitä valosta ja elämästä, joka Hän itse on. Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka ”on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti.” (1. Piet. 4:11) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 6.1.2017.)

Mainokset

Uudenvuodenpäivä (2. vsk), Joh. 14:12–14

Kaksi lupausta

Jeesus menee Isän luo

Kuluneena adventtina ja nyt jouluaikana me olemme kuulleet paljon Jumalan Pojan tulemisesta. Olemme kuulleet Hänen tulemisestaan oman kansansa keskelle Jerusalemiin. Olemme kuulleet Hänen tulemisestaan kunniassaan lopun aikana, sitten Hänen tulemisestaan sanassa ja sakramenteissa, ja lopulta Hänen tulemisestaan ihmiseksi. Tänään uudenvuodenpäivänä me kuulemme Jeesuksen sanovan: ”minä menen Isän tykö.” (Joh. 14:12c) Toisin sanoen Jumalan Poika, joka on siis tullut ihmiseksi, on nyt menossa pois. Kun Hänen työnsä maailmassa aivan kohta tulee päätökseen Golgatalla ja haudan suulla, sitten Hän menee Isänsä luokse. Hän astuu ylös taivaisiin niin, eivät Hänen opetuslapsensa enää näe Häntä silmillään (vrt. 1. Joh. 1:1).

Mutta silloinkaan Jeesus ei aio jättää omiaan yksin. Jo ennen tätä kuulemaamme evankeliumin kohtaa Herra on luvannut opetuslapsilleen, että Hän valmistaa heille sijan taivaallisen Isänsä kotiin. Jeesus on myös osoittanut heille tien sinne: Hän itse on se Tie. (Joh. 14:2–6) Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa avaa taivaan kaikille, jotka uskovat Häneen! Lisäksi Jeesus vielä aivan kohta lupaa opetuslapsilleen, että Hän rukoilee Isää lähettämään heille Puolustajan, Pyhän Hengen olemaan heidän kanssaan (Joh. 14:16–15). Vielä Herra on asettava myös ehtoollisen sakramentin, jossa Hän itse antaa seurakunnalleen todellisen ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamiseksi (Matt. 26:26–28). Vaikka Herra nyt siis on menossa pois, Isän luo, Hän ei kuitenkaan ole aikeissa jättää omiaan orvoiksi (Joh. 14:18). Päinvastoin, Hän lupaa olla heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20b). Hän on oleva heidän luonaan, kun Hänen sanaansa saarnataan ja opetetaan, ja kun pyhän kasteen sekä Hänen ruumiinsa ja verensä sakramentteja jaetaan.

Nyt tässä uudenvuodenpäivän evankeliumissa Jeesus antaa rakkailleen vielä kaksi muutakin lupausta sitä aikaa varten, kun Hän on astunut ylös taivaisiin. Nyt me katsomme, mitä Hän omilleen lupaa.

Herran omat tekevät samoja tekoja kuin Hän, vieläpä suurempiakin

Ensiksi, kun Jeesus on nyt menossa Isän luo, Hän lupaa omilleen: ”joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä” (Joh. 14:12b). Merkillinen lupaus! Mistä teoista Herra tässä puhuu? Ensin Hän siis sanoo, että myös Hänen uskovansa tekevät niitä tekoja, joita Hän tekee. Näillä teoilla Jeesus viittaa suuriin ihmetekoihin, joita Hän on maailmassa olleessan tehnyt (vrt. esim. Joh. 14:10, 11). Hän on antanut sokeille näön, saanut rammat kävelemään, puhdistanut pitaliset, antanut kuuroille kuulemisen lahjan ja herättänyt kuolleita (vrt. Matt. 11:5). Samoin nyt, kun Herra on menossa pois, saavat myös Hänen omansa tehdä ihmeellisiä tekoja. Juuri ennen taivaaseen astumistaan Herra onkin sitten lupaava heille, että he saavat ajaa ulos riivaajia, puhua uusilla kielillä, varjeltua ihmeellisesti käärmeenpuremista ja myrkytyksistä, sekä parantaa sairaita (Mark. 16:17–18). Ja niin me luemme Apostolien teoista, miten Herra myöhemmin apostoliensa käsien kautta antoikin tapahtua monta tunnustekoa ja ihmettä (Ap. t. 5:12).

Jeesus ei kuitenkaan jätä asiaa tähän. Hän sanoo, että Hänen omansa tekevät vielä suurempiakin tekoja kuin nämä ihmeet. Mitä Hän tällä tarkoittaa? Monet niistä ihmeteoista, joita Herra antoi apostoliensa kautta tapahtua, olivat aivan ainutkertaisia tapahtumia, sellaisia, joita seurakunnan ei ollut määrä tavoitella jatkuvasti. Toki Herran sana yhä tänäänkin on voimallinen esimerkiksi ajamaan ulos pahoja henkiä. Tätä työtään Jumala sanansa kautta edelleenkin tekee monilla lähetysmailla. Riivaajien ulosajaminen ei ole aivan tavatonta myöskään täällä kotimaassa, joka on nopeasti muuttumassa lähetyskentäksi. Nyt samalla kuitenkin on huomattava, että seurakunnan ei enää ole tarkoitus tavoitella moniakaan näistä ihmeteoista, kuten kielilläpuhumista. Seurakunnan ei myöskään ole tarkoitus alkaa leikkiä myrkkykäärmeiden kanssa, vaikka jossakin hurmahenget ovatkin innostuneet sellaisesta. Tällaiset ihmeteot oli evankeliumin saarnaamisen alussa tarkoitettu merkeiksi (σημεῖα semeia; Mark. 16:17) ja todistukseksi (Hepr. 2:4) kansalle siitä, että Herra todella oli näiden apostolien kanssa. Näin ihmetekojen tehtävänä oli ainoastaan valmistaa ihmisiä ottamaan vastaan ne vielä suuremmat teot, joita Herra oli apostoliensa kautta tekevä, siis ne, joista Hän sanoo: ”ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä”. Mutta mitä nämä teot sitten ovat?

Suuremmilla teoilla Herra tarkoittaa niitä tekoja, joita varten Hän varsinaisesti oli apostolit kutsunutkin: Kun Jeesus oli täyttänyt lunastustyönsä ristillä ja noussut ylös kuolleista, Hän antoi apostolien tehtäväksi viedä tämän lunastustyön hedelmät koko maailmaan, ihmisille vastaanotettaviksi. Apostolien oli määrä saarnata evankeliumia synnit kantaneesta ja kuoleman voittaneesta Kristuksesta kaikille luoduille. Heidän oli määrä kastaa ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt. 28:19–20a; Mark. 16:15–16) Katso, miten suuresta asiasta on kysymys! Katso, miten suuria tekoja Herra lähettää omansa tekemään! Koko maailma on synnin, kuoleman ja perkeleen vallassa, täydellisessä pimeydessä. Mutta saarnatun sanansa ja pyhän kasteen kautta Herra tahtoo antaa syntisille heidän syntinsä anteeksi, kuoleman vallassa oleville iankaikkisen elämän, perkeleen ja pahojen henkien orjuudessa eläville Pyhän Hengen lahjan. Jos siis parantamisihmeet koskettivatkin ihmisten ajallista ja ruumiillista elämää, eivätkö vieläkin suurempia ole nämä teot, joiden kautta ajalliset ihmiset saivat iankaikkisen, hengellisen elämän? Jos kuolleista herättämisen ihmeteko palauttikin kuolleen ajalliseen elämään, eikö vielä tätäkin suurempaa ole se, että ihminen saa sanan ja kasteen kautta nousta hengellisestä kuolemastaan iankaikkisen elämän osallisuuteen? Mitkä voisivatkaan olla suurempia tekoja kuin sanan saarnaaminen ja sakramenttien jakaminen, joiden kautta ihmiset saavat iankaikkisen pelastuksen?

Nämä suuret teot koskevat meitäkin, sillä mekin olemme saaneet armosta, sanan ja kasteen kautta tulla Kristuksen omiksi. Omassa itsessäsi sinäkin, Jumalan luoma ihminen olet elänyt jumalattomana maailmassa (Ef. 2:12), elänyt, mutta kuitenkin sydämessäsi ollut kuoleman vallassa. Nyt Herra Jeesus on saarnantun sanansa ja kasteen kautta synnyttänyt sinut uudesti (1. Piet. 1:23; Joh. 3:5; Tiit. 3:5), antanut sinuun uuden elämän, iankaikkisen elämän, yhteyden itseensä, Häneen, joka on itse elämä. Tätä elämänyhteyttä Hän tänäänkin tahtoo pitää yllä, ja siksi Hän tänäänkin ja tänä vuonnakin tahtoo saarnauttaa sinulle sanansa, jakaa pyhän ruumiinsa ja verensä, että sinä pysyisit Hänen seurakuntaruumiissaan ja sen verenkierrossa, Hänen iankaikkisen elämänsä yhteydessä aina siihen asti, kunnes Hän tulee takaisin.

Mutta nämä suuret teot, joista Jeesus tässä puhuu, koskevat meitä myös sillä tavalla, että Hän tahtoo meidänkin, uskoviensa (Joh. 14:12) osallistuvan näiden ”suurempien tekojen” tekemiseen maailmassa. Suokoon Jumala, että mekin tässä seurakunnassa saisimme tänä alkavana kalenterivuonna olla niitä edistämässä! Rukoilkaamme siksi Kirkon Herralta, että Hän antaisi meidänkin seurakuntana toteuttaa Hänen pyhää lähetyskäskyään: Harrastakaamme sen kaupungin menestystä, johon Herra on meidät siirtänyt, ja rukoilkaamme sen ja sen ihmisten puolesta (Jer. 29:7). Rukoilkaamme, että saisimme pitää esillä Herran sanaa kaikilla niillä paikoilla, joihin Hän meidät messusta lähettää. Pyytäkäämme, että saisimme kutsua Hänen pelastuksestaan osattomia ihmisiä Hänen sanansa kuuloon. Rukoilkaamme, että saisimme sitten myös saarnata tätä Hänen pyhää ja eläväksitekevää sanaansa puhtaasti, ja että se niin tulisi mahdollisimman monien kuultavaksi. Rukoilkaamme, että saisimme tässäkin seurakunnassa käyttää pyhän kasteen sakramenttia, ja niin olla tuomassa monia Kristuksen pyhän seurakuntaruumiin ja sen ikuisen elämän yhteyteen. Rukoilkaamme tätä kaikkea joka päivä tänä alkavana vuonna! Nimittäin nyt me, jotka tätä rukoilemme, saamme seuraavaksi kuulla, mitä Herra meille tähänkin liittyen lupaa.

Herra vastaa omiensa rukouksiin

Toiseksi, kun Jeesus on nyt menossa Isän luo, Hän lupaa omilleen: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh. 14:13) Hän sanoo: ”mitä hyvänsä te anotte” tai ”ja se mitä vain anotte”. Kun sinä olet kastettu Kristuksen veljeksi ja sisareksi, Jumalan lapseksi, saat pyytää rakkaalta taivaalliselta Isältäsi mitä ikinä tarvitset.

Herran sana ”mitä hyvänsä te anotte” pitää varmasti sisällään sen, mitä liittyy juuri hengelliseen työhön ihmisten keskuudessa. Siihen me siis saamme yhdessä pyytää Hänen apuaan ja johdatustaan. Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4). Tottahan Hän siis haluaa myös vastata, kun sinä yksin rukoilet, tai kun me kaikki yhdessä täällä pyydämme Hänen johdatustaan Hänen evankeliuminsa levittämiseksi maailmaan!

Mutta tämä Jeesuksen lupaus pitää sisällään muutakin. Nimittäin tuohon sanaan ”mitä hyvänsä te anotte” kuuluvat myös sinun kaikki henkilökohtaiset tarpeesi, niin ajalliset kuin hengellisetkin. Siihen kuuluu sinun jokapäiväinen leipäsi, syntiesi anteeksisaaminen, se, ettet sinä joutuisi kiusauksiin, ja vielä sekin, että Isä päästäisi sinut kaikesta pahasta. (Matt. 6:11–13; Vähä katekismus. Isä meidän, 12–20.) Rukoile siis rohkeasti tätä kaikkea Herralta. Rukoile mitä ikinä tarvitset. Ja kun rukoilet, rukoile Jeesuksen nimessä, niin kuin Hän sanookin: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni”. Tällainen Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoittaa, että sinä rukoilet tämän kirkastetun Herrasi pyhän tahdon tapahtumista ja Hänen ilmoitetun tahtonsa mukaan. Rukous ”Jeesuksen nimessä” tarkoittaa rukousta uskossa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen täydelliseen työhönsä. Se on rukousta, joka kohdistetaan taivaalliselle Isälle Hänen Poikansa kautta. Se on sitä, että me ”rukoillessamme luotamme Jumalan laupeuteen, kun me uskomme, että hän kuulee meitä Kristuksen, ylimmäisen pappimme tähden”. Me ”emme voi lähestyä Isää ilman tätä ylimmäistä pappia”, mutta kun me uskomme Häneen, Herraan Kristukseen, on Hänen Isänsä myös meidän rakas Isämme, joka haluaa mielellään kuulla kaikki rukouksemme, jotka Hänen Poikansa nimessä Hänen eteensä tuodaan. (Ks. Augsburgin tunnustuksen puolustus. IV uskonkohta. Vanhurskautus, 333.) Taivaaseen astuttuaankin Jeesus toimii välimiehenä ihmisten ja taivaallisen Isän välillä. Me saamme rukoilla Isää Hänen kauttaan, ja Isä vastaa Hänen kauttaan, niin kuin Hän lupaakin: Hän itse tekee sen, mitä Hänen omansa anovat (Joh. 14:13). Ajattele! Meillä on Jumalan oma Poika taivaassa, joka välittää meidän kaikista tarpeistamme, joita meillä vielä tässä ajallisessa elämässämme on!

Ja vielä: Niin paljon Jeesus haluaa vakuuttaa omansa – siis sinutkin! – tästä ihanasta lupauksestaan, että Hän vielä toistaa sen tässä evankeliumissa. Hän sanoo vielä: ”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” (Joh. 14:14) Jeesus siis painottaa, että juuri Häneltä sinä saat pyytää kaikkea, mitä tarvitset, ja että juuri Hän itse on se, joka sen kaiken myös tekee. Vaikka Jeesus siis on nyt menossa Isänsä luo, ei Hän silloinkaan lakkaa vastaamasta omilleen, vaan kuulee heidän rukouksensa ja vastaa itse. Sinäkin saat siis osoittaa rukouksesi sekä taivaalliselle Isälle että Jeesukselle Kristukselle, Hänen ainokaiselle Pojalleen, onhan totta se, mitä Jeesus sanoo: ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa” (Joh. 14:11a).

Toki nyt kun sinä näin alat rukoilla, saat varmasti myös kuulla sen lihallisen mielesi äänen, jopa itsensä perkeleen äänen, joka sanoo: ”Turhaa on sinun rukoilla mitään hyvää Jumalalta! Katso nyt, miten huono kristitty sinä olet! Ei Jumala tuollaiselle arvottomalle syntiselle mitään halua antaa!” Kun sinä rukoillessasi kuitenkin kuulet tämän äänen, kuule nyt myös, mitä uskonpuhdistaja Luther juuri sinulle kirjoittaa:

”Jos et halua rukoilla ennen kuin tiedät ja tunnet olevasi arvollinen ja pystyvä, et voi koskaan enää rukoilla. Rukouksemme ei näet tule perustua meidän arvollisuuteemme, vaan jumalallisen lupauksen muuttumattomaan totuuteen. Jos se perustuu omaan itseensä tai johonkin muuhun, se on väärä ja pettävä, vaikka olisikin niin harras, että saisi sydämen särkymään ja kyyneleet vuotamaan veripisaroina. Mehän rukoilemme siksi, ettemme ole arvollisia rukoilemaan, ja meistä tulee arvollisia rukoilemaan ja tulemaan kuulluiksi juuri siksi, että uskomme olevamme arvottomia ja että uskaltaudumme lopulta rukoilemaan vain Jumalan uskollisuuteen luottaen. Varo siksi koko elämäsi ajan ajatusta, että olisit koskaan arvollinen pyytämään ja saamaan muuten kuin niin, että luotat aivan uhkarohkeasti armollisen Jumalasi totiseen ja varmaan lupaukseen.”

Älä siis kuuntele oman sisimpäsi ääntä, älä maailman tai perkeleen ääntä. Kun nuo äänet haluavat pauhullaan peittää alleen Jumalan lupaukset ja uskon, riipu kuitenkin silloinkin kiinni Jumalan sanassa. Riipu kiinni juuri näissä Kristuksen lupauksissa, jotka Hän tässä sanoo: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” Ne sanat ovat varmat ja todet.

Lopuksi

Vaikka Jeesus siis nyt onkin astunut Isänsä luo taivaaseen, ja vaikka sinä et voikaan Häntä silmilläsi nähdä, saat kuitenkin luottaa, että Hän on sinun ja koko seurakuntansa kanssa. Tänäänkin Hän tulee meidän luoksemme pyhässä sanassaan ja sakramenteissaan, että saisi antaa kaikki syntimme anteeksi ja pyhittää meitä yhteydessään. Herra Jeesus lupaa myös, että me, Hänen uskova seurakuntansa saamme tehdä valtavan suuria tekoja: Saamme jakaa Hänen pyhää ja eläväksi tekevää sanaansa, sekä Hänen pyhiä ja eläväksitekeviä sakramenttejaan, että syntiset niiden yhteydessä pyhitettäisiin, että kuolleet niiden yhteydessä tehtäisiin eläviksi. Herra Jeesus lupaa myös, että me saamme Hänen nimessään rukoilla kaikkea mitä tarvitsemme, ja että Hän tahtoo sen kaiken tehdä. Nämä Hänen varmat ja ihmeelliset lupauksensa ovat voimassa tänäänkin, tämän alkavan vuoden jokaisena päivänä aina siihen asti, kunnes Herra Jeesus tulee kirkkaudessaan hakemaan meitä sinne, mihin Hän nyt on mennyt, taivaallisen Isän luo, iankaikkisen elämän kirkkauteen. Tämä on varmasti totta.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.1.2017.)