3. adventtisunnuntai (2. vsk), Matt. 11:11–19

Maailman mielihalut ja Kristuksen varma työ

Pienet lapset leikkimässä

– Nyt nää olis palomiehiä ja sit nää menis sammuttamaan ton tulipalon.

– Joo! Nyt tää laittais ne paloauton vilkut päälle ja… [huokaus] En mä jaksa enää olla tätä palomiesjuttua. Mä haluun välillä leikkiä, et mä olisin prinsessa ja sä olisit mun palvelija.

– Eiii! Miks mun pitää aina olla joku tyhmä palvelija? Mä haluun olla palomies!

*

Omassa perheessäni ei ole aivan tavatonta, että lasten mieli muuttuu tällä tavalla kesken leikin. Yksi haluaa yhtä, toinen taas toista. Intressit eivät kohtaa, ilmenee eriäviä mielipiteitä. Ehkä sinäkin olet joskus kuullut tällaisesta.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu sukupolvesta, jonka keskellä Hän ihmiseksi tultuaan elää. Herra sanoo, että nämä Hänen aikansa ihmiset ovat aivan kuin pienet lapset. Samoin kuin lapset leikkivät toreilla ja vaativat saada päättää millaista leikkiä kulloinkin olisi leikittävä, niin myös tämä sukupolvi vaatii itse saada päättää millainen profeetta tai messias heille kelpaa. (Luuk. 11:16–17) Katsotaanpa tarkemmin.

Johannes ja Jeesus eivät kelpaa kansalle

Kun Jumala lähetti enkelinsä ilmoittamaan Johannes Kastajan syntymästä tämän isälle Sakariaalle, hän lausui jo etukäteen, että poika eläisi ulkoisesti hyvin vaatimatonta, jopa askeettista elämää. Enkeli sanoi Johanneksesta, että ”viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.” (Luuk. 1:15) Evankelista Matteus todistaakin sitten, että ”Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.” (Matt. 3:4)

Sen paremmin Johanneksen elämäntapa kuin hänen ulkoinen olemuksensa eivät olleet tuona aikana mitenkään tavalliset. Varmasti moni ihmetteli niitä ja kyseli, mikä tuollainen kummallinen mies oli. Johanneksesta sanottiin, että hän oli profeetta. Mutta varmaan moni mietti: ”Kuka nyt tuollaista kummaa miestä kuuntelisi?” Kaikkein kiusallisinta oli, että paitsi Johanneksen puhe myös hänen koko elämänsä ja ulkomuotonsa saarnasivat kansalle parannusta. Sen vuoksi ihmiset kiirehtivät sanomaan: ”Mutta eihän tuo Johannes syö tai edes juo paljon mitään! Ottaisi nyt vähän rennommin, ottaisi vaikka vähän viiniä ja lähtisi tanssimaan, niin kuin kaikki muutkin! Mutta ei. Mahtaako tuolla miehellä olla aivan kaikki kotona? Niin, taitaapa hänessä olla jonkinlainen riivaaja!” Tällä tavalla kansa siis toivoi Johanneksen olevan jotakin muuta kuin mitä Jumala oli lähettänyt hänet olemaan, sekä tekemään jotakin muuta kuin mitä Jumala oli lähettänyt hänet tekemään. Ja kun hän sitten ei täyttänyt heidän odotuksiaan, halveksivat he häntä.

Mutta kun Jeesus sitten aloitti julkisen toimintansa, ääni kansan kellossa muuttui. Millä tavalla? Kun taivaallinen Isä lähetti Poikansa maailmaan, Hän ei lähettänyt Häntä kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä – eiväthän terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. (Matt. 9:12–13) Sen vuoksi Jeesus tuli juuri sinne, missä langenneet ja syntisairaat olivat. Hän tuli syntisten luo. Hän tarjosi heille ateriayhteyden, mitä läheisimmän yhteyden kanssaan, omassa pyhässä läsnäolossaan. Hän kutsui syntisiä sisään Jumalan valtakuntaan, antoi heille heidän syntinsä anteeksi. (Ks. esim. Matt. 9:10–11; Luuk. 7:36–50; 15:1–2; 19:1–10.) Mutta kansa oli kuullut, että Jeesus oli suuri opettaja. Varmasti moni ihmetellen kyselikin: ”Miten nyt sellainen pyhä mies, juutalainen rabbi saattoi istua illat pitkät syömässä herkullisia ruokaa ja juomassa viiniä, vieläpä noiden kurjien ihmisten, syntisten ja saastaisten kanssa? Jos Jeesus kerran olisi oikea hengenmies, pitäisi hänen kai osata elää vakavaa elämää ja pidättäytyä kaikista ajallisista iloista. Ja jos hän kerran olisi pyhä mies, pitäisi hänen nyt ainakin pysyä erossa syntisistä! Mutta ei. Eiköhän tuolla Jeesuksella ole jokin ongelma syömisen ja juomisen kanssa. Niin, taitaapa hän olla aivan mahdoton suursyömäri ja juopottelija, niin, aivan syntinen mies itsekin!” Tällä tavalla kansa siis toivoi Jeesuksen olevan jotakin muuta kuin mitä Hänen taivaallinen Isänsä oli lähettänyt Hänet olemaan, sekä tekemään jotakin muuta kuin mitä Isä oli lähettänyt hänet tekemään. Ja kun hän sitten ei täyttänyt heidän odotuksiaan, halveksivat he Häntä.

Näin Jeesuksen ajan sukupolvi ei tahtonut kuulla saati uskoa sitä parannuksen saarnaa, jota Jumala oli lähettänyt Johanneksen saarnaamaan heille, ja niin valmistamaan heidän sydämensä ottamaan vastaan Herran Jeesuksen Vapahtajakseen (Matt. 3:7–12). Kansa ei myöskään tahtonut kuulla saati uskoa sitä evankeliumin saarnaa, että Kristuksessa Jeesuksessa Jumalan valtakunta oli tullut aivan heidän keskelleen, että Hän oli tullut antamaan syntisille heidän syntinsä anteeksi. Sen sijaan, että kansa olisi kuullut ja uskonut Jumalan sanaa, se kuunteli vain omia mielihalujaan.

Lain ja evankeliumin sana ei kelpaa kansalle

Myös meidän sukupolveamme vaivaa tämä pienten lasten halu saada itse saada päättää, minkälainen ”jumalan sana” kullekin kulloisellakin hetkellä kelpaa. Tänäänkin moni pitää parannuksen saarnaa ahdasmielisenä ja suvaitsemattomana. Siksi jopa suurissa katedraaleissakin on alettu saarnata: ”Armo on sitä, että Jumala hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.” Ajatus on, että koska kirkko on armon yhteisö, ei siellä tulisi enää puhua mitään negatiivista. Ihmisen syntisyydestä ei muka enää tarvitse puhua, sillä ihmisten elämän sanotaan olevan jo aivan tarpeeksi raskasta ja rikkinäistä muutenkin. Riittää, että heille tarjotaan hyväksyntää ja rakkautta.

Tällöin ei kuitenkaan muisteta – tai haluta muistaa – yhtä tärkeää asiaa: Jumala ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet! Aivan päinvastoin, Hänen sanansa sanoo: ”Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” (Ps. 14:3–4) Juuri sinäkin olet syntinen ihminen, etkä siksi voi mitenkään sellaisenasi kelvata pyhälle Jumalalle. Pikemminkin sinä olet ansainnut tulla ikuisesti ajetuksi pois Hänen kasvojensa edestä. Sen vuoksi on kaikkea muuta kuin rakkaudellista kehottaa langenneita tulemaan Jumalan eteen sellaisina kuin he ovat, ja myös aina pysymään sellaisina kuin ovat. Tällainen saarna avaa syntisille ihmisille vain yhden oven, sen, josta kuljetaan iankaikkiseen kadotuksen pimeyteen ja kärsimykseen.

Mutta sitten toisaalta, kun seurakunnassa saarnataan syntien anteeksiantamista, moni pitää tätäkin kauhistuksena. Yksi syy tähän on tietenkin se, että syntien anteeksiantamus edellyttää syntiä, joka voidaan antaa anteeksi. Mutta koska synnistä ei nyt enää saa puhua, pidetään saarnaa syntien anteeksiantamuksestakin pahana. Toinen kauhistuksen syy on se, että kun kirkossa saarnataan Jeesusta, joka on tullut kutsumaan ja pelastamaan syntisiä (1. Tim. 1:15), joudutaan todella päästämään sisälle kaikki sairaat kaikkine kipuineen ja heikkouksineen, kaikki syntiset kaikkine karmeine lankeemuksineen. Ei käy enää toivottaa tervetulleeksi vain hieman sairaitakin, taikka melko syntisiäkin, jotka kuitenkin ovat päällisin puolin helppoja, ”kunnon” ihmisiä.

Mutta tällöin ei kuitenkaan huomata – tai haluta huomata – mitä Jeesus todella tahtoo tehdä. Hän haluaa kutsua aivan kaikki syntiset – ei siksi, että hän sanoisi heille: ”Kyllä minä ymmärrän, että sinulla on kipua ja vaivaa, mutta onhan sinussa nyt paljon hyvääkin, varsinkin tuo suvaitsevaisuutesi!” Ei Jeesus sano näin. Mitä Hän sitten sanoo? Hän sanoo: ”Juuri sinä olet kyllä ’viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston’ (Ilm. 3:17), mutta juuri sinua varten olen minä tullut ihmiseksi tähän maailmaan, sinun, ihmisen luokse. Minä, iankaikkinen Jumalan Poika, Jumala Jumalasta ja Valo Valosta olen tyhjentänyt itseni kunniastani ja kirkkaudestani ja tullut ihmiseksi (Fil. 2:6–7), kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Jumalana ja ihmisenä minä olen myös ottanut sinun, ihmisen viheliäisyyden, kurjuuden ja köyhyyden omikseni. Minä olen tehnyt niin, että sinä uskon kautta saisit iankaikkisen runsauden ja ilon minun viheliäisyydestäni, iankaikkisen autuuden minun kurjuudestani, iankaikkisen rikkauden minun köyhyydestäni (2. Kor. 8:9). Minä kaikkinäkevä Jumala, olen tullut ihmiseksi, että minun ihmiskasvoni sinun syntiesi rangaistuksena runneltaisiin (Jes. 52:14) niin, että minusta tulisi ikään kuin sokea sinun, sydämeltäsi sokean vuoksi. Minä olen tehnyt niin, että sinä saisit sokeutesi sijaan nähdä minun lakini ihmeitä (Ps. 119:18) ja että uskossa minuun saisit myös kerran päästä näkemään minut kasvoista kasvoihin (Ilm. 22:3–4). Minä olen riisuutunut kunniastani, jopa antanut ihmisruumiini riisuttavaksi häpeälliseen ristinkuolemaan, että sinun syntiesi häpeällinen rangaistus olisi minun, ja että minä ruumiini uhrilla maksaisin sen lunastushinnan ja pyhittäisin sinut kerta kaikkiaan (Hepr. 10:10). Minä olen tehnyt niin, ettei sinun tarvitsisi viimeisenä päivänä seistä Jumalan tuomioistuimen edessä sellaisena kuin olet, alastomana, vaan saisit olla kasteen kautta puettuna minun vanhurskauteni valkeaan vaatteeseen (Gal. 3:27; Ilm. 3:5).”

Mutta tätäkään meidän sukupolvemme ei halua hyväksyä. Se haluaa mieluummin jäädä leikkimään leikkiä, jonka juoneksi kelpaa mikä tahansa tarina, kunhan Jumalan lakia ja evankeliumia ei kukaan ehdota. Sen vuoksi jopa piispat ja pastorit ovat alkaneet Jumalan muuttumattoman sanan saarnaamisen sijaan jopa kutsua haluamiaan ihmisiä ”osallistumaan saarnaansa”, että he kertoisivat ihmisille omia mielipiteitään armosta. Mutta jos Kristuksen ilmoitettu ja varma evankeliumi jätetään syrjään, riistetään syntisiltä mahdollisuus syntien anteeksiantamukseen. Ja niin auki jää enää vain tuo sama ovi, joka vie kadotukseen.

Ihmisten epäusko ei tee tyhjäksi Jeesuksen armoa

Tässä ei siis ole kyse mistään leikistä, vaan kuolemasta ja elämästä. Jeesus sanookin: ”Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa.” (Matt. 11:19) Sanat voitaisiin kääntää myös näin: ”Ja Viisaus on julistettu viattomaksi teoistansa.” Mitä Herra tällä tarkoittaa? Viisaudella Hän tarkoittaa itseään. Kristus, Jumalan iankaikkinen Poika on Hänen persoonallinen Viisautensa, Jumalan Esikoinen, ennen aikojen alkua Isästä syntynyt (Sananl. 8:22), jonka kautta kaikki on saanut syntynsä (Joh. 1:3; Jer. 10:12; Sananl. 8:27–31). Hän on Jumalan Viisaus, joka on sitten myös siinnyt Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntynyt ihmiseksi. Kuitenkaan sen paremmin Jeesuksen ajan sukupolvi kuin nykyinenkään ei hyväksy sitä tosiasiaa, että Jeesus on Jumalan Viisaus. Heille ei käy se, että Nasaretin mies on paitsi suuri opettaja myös todella itse Jumalan Kristus. Heidän mielestään Jumalan tosi Viisaus ei voisi koskaan tehdä tai sanoa sellaista, mitä Jeesus teki ja sanoo sekä yhä tekee ja puhuu. Heidän mielestään ei myöskään kukaan todellinen Viisauden saarnaaja ja profeetta voisi saarnata sellaista mitä Johannes saarnasi. Siksi ihmiset epäuskossaan hylkäävät molemmat, sekä Kristuksen että Häntä saarnanneen Johanneksen. Sen vuoksi Jeesus sanookin tässä ironisesti, että nämä ihmiset ovat mielessään julistaneet Jumalan Viisauden, todellisen Jumalan Pojan viattomaksi niihin tekoihin, jotka Kristus ja Johannes ovat tehneet, mutta jotka heidän silmissään ovat karmeita ja alhaisia.

Mutta sanoivat tämän tai minkä tahansa sukupolven ihmiset mitä tahansa, tai olivat he miten uskottomia tahansa, Jumala kuitenkin armossaan lähettää vielä lain saarnan meidän syntisten kuultavaksi. Miksi Hän tekee niin? Siksi, että nyt kun vielä on armon aika, laki saisi synnyttää tilauksen Hänen loppumattomalle armolleen Kristuksessa. Ja siksi on ihana kuulla, että sanoivat ihmiset mitä tahansa, myös Jumalan persoonallinen Viisaus, Kristus on kuitenkin tullut ihmiseksi, pelastamaan syntisiä ihmisiä. Hänen armonsa syntisiä kohtaan ei ole riippuvainen ihmisten vaihtuvista mielipiteistä. Hänen pelastussuunnitelmansa taikka sen toteutuminen Hänen pyhässä elämässään, kärsimyksessään ja ristinkuolemassaan ovat varmat. Ne eivät ole riippuvaisia siitä, mitä ihmiset pitävät sovinnaisena. Tätä epäsovinnaista ja inhimillisen oikeudentajun ylittävää armoa, syntien anteeksiantamusta Kristuksessa tarjotaan tänäänkin kaikille, joka elävät tämän sukupolven keskellä, siis myös sinulle. Kristus Jeesus on hankkinut sinulle täydellisen lunastuksen kaikesta synnistäsi! Tunnusta sinäkin tämän lunastuksen tarpeesi Hänelle, ja tule sitten uskossa ottamaan vastaan Häneltä kaikkien syntiesi anteeksiantamuksen lahja ja ikuisen elämän lahja. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 11.12.2016.)