2. adventtisunnuntai (2. vsk), Luuk. 12:35–40

Valmistaudu Herrasi tuloon!

Johdanto

Päivän evankelimissa Jeesus lausuu, että Hän tulee kerran takaisin. Hän puhuu myös siitä, miten Hän tahtoo omiensa suhtautuvan tähän tosiasiaan, Hänen viimeiseen paluuseensa. Tätä saammekin nyt käydä yhdessä tarkastelemaan. Ensin on kuitenkin tarpeen katsoa, missä tilanteessa Hän sanoo tulevansa.

Jeesus tulee yöllä

Jumala on nähnyt hyväksi olla ilmoittamatta meille sitä tarkkaa aikaa, milloin Herra Jeesus tulee takaisin. Päivän evankeliumin äärellä me saamme kuitenkin kuulla yhden merkittävän seikan tähän liittyen: Kun Jeesus tässä puhuu viimeisestä tulemuksestaan, Hän sanoo, että ne, jotka Häntä odottavat, valvovat (Luuk. 12:37). Hän viittaa myös tulemiseensa toisen tai kolmannen yövartion aikaan (12:38). Vielä Hän puhuu varkaasta, jonka tavoitteena on murtautua toisen taloon (12:39). Nyt me voisimme kysyä: Milloin ihmisten sanotaan valvovan? Eikö yöllisestä hereillä olosta puhuta valvomisena? Harvemminhan kukaan sanoo ”valvovansa” päivällä. Edelleen, kun puhutaan yövartiosta, kyse on jostakin, mikä juutalaisessa aikakäsityksessä liittyy nimenomaan yön tuntien laskemiseen. Ja lopulta: milloin varkailla on otollisin aika murtautua toisten ihmisten taloihin? Eikö juuri yöllä, kun kaikki nukkuvat eikä kukaan voi nähdä noita pimeässä toimivia hämärämiehiä?

Juuri tällaisena hetkenä Herra sanoo tulevansa. Vaikka emme siis tiedäkään sitä päivää ja hetkeä (Matt. 25:13), jona hän tulee, saamme kuitenkin kuulla, että hänen tulemuksensa tapahtuu yöllä. Hän saattaa tulla toisella yövartiolla tai kolmannella (Luuk. 12:38), siis nimenomaan silloin, kun yö on kaikkein pimeimmillään. Mutta mikä tämä yö sitten oikein on? Eikö Kristus tässä puhu lopun ajasta, siitä aikakaudesta, joka on alkanut Hänen Golgatalla täytetystä sovitustyöstään sekä Hänen astumisestaan ylös taivaaseen? Tänä aikana pimeyden valta (Luuk. 22:53) maailmassa lisääntyy; laittomuus pääsee valtaan ja pimeys näyttää lisääntyvän. On synkkä yö. Mutta juuri silloin, keskellä pimeintä yötä  Herra tulee. Mistä Hän tulee? Hän sanoo tässä, että Hän palaa häistä, tai niin kuin sana voitaisiin kääntää, juhlista (Luuk. 12:26). Mitkä nämä juhlat ovat? Varmaankin tässä puhutaan sellaisista taivaallisista juhlista, joita siellä kirkkaudessa vietetään, kun kuoleman voittanut, ylösnoussut Herra Jeesus on astunut taivaaseen ja asettunut valtaistuimelleen (vrt. Matt. 28:18). Tuon suuren juhlan kirkkaudesta Jeesus Kristus siis kerran palaa palvelijoidensa luo, jotka ovat keskellä maailman pimeintä yötä.

Valvominen ja mitä se ei ole

Juuri siksi, että Herra Jeesus näin aivan pian jo tulee, Hän myös tässä kehottaa omiaan valvomaan (Luuk. 12:27). Hän kehottaa heitä olemaan valmiina sitä hetkeä varten, jona Hän, Ihmisen Poika tulee (Luuk. 12:40). Nyt me kysymmekin, mitä tällainen valvominen ja valmistautuminen oikeastaan on. Tarkoittaako Herra valvomisella ehkä sitä, että sinun tulisi yrittää nukkua mahdollisimman vähän, että niin voisit pysyä mahdollisimman suuren osan ajastasi hereillä? Tai tarkoittaako valvominen sitä, että sinun pitäisi laittaa herätyskello soimaan paitsi aamulla myös muutaman kerran keskellä yötäkin, ettet vain sattuisi olemaan nukkumassa sinä hetkeä, jona Herra tulee? Ei Herra valvomisella tällaista tarkoita, eihän Hänen tulonsa ”yöllä” myöskään viittaa niihin yön tunteihin, jotka ovat päivien välissä – jos Hän nimittäin tulisi silloin kun meillä on yö, saattaisi Hän hyvin tulla vaikkapa japanilaisille kristityille silloin, kun aamuaurinko on jo korkealla. Ei siis valvominenkaan tässä tarkoita yön levosta pidättäytymistä. Onhan Jumala sitä paitsi luonut sinut elämään tässä maailmassaan, johon Hän on kaiken muun lisäksi itse luonut myös päivän ja yön vaihtelun (1. Moos. 1:4–5). Lisäksi Hän on luonut sinut tekemään työtä Hänen luomakunnassaan (1. Moos. 2:15). Kyllä Hänen luomistyöhönsä ja Häneltä saamaasi jokapäiväiseen leipään (Matt. 6:11) kuuluu siis sekin, että sinä saat hyvällä omallatunnolla levätä työstäsi ja sitten myös nukkua yösi rauhassa. (Vrt. Iso katekismus. Toinen osa. Uskontunnustus. Ensimmäinen uskonkohta, 13–14.) Herra aivan painottaa tätä, kun Hän Salomon suulla sanoo: ”Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa” tai niin kuin sanat tulisi oikein kääntää: ”sillä Hän antaa rakkailleen unen.” (כֵּן יִתֵּן לִידִידוֹ שֵׁנָא – Ps. 127:2) Mutta jos unikin siis on Herran lahjaa, mitä Jeesus sitten tarkoittaa, kun Hän tässä kehottaa omiaan valvomaan ja olemaan valmiina? Tämä on tärkeä kysymys, sillä vain niitä Hän sanoo tässä autuaiksi, jotka Hän ”tullessaan tapaa valvomasta” (Luuk. 12:37).

Oikea valmistautuminen: palava lamppu

Jeesus sanoo: ”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa” (Luuk. 12:35). Ensiksi, lampusta ja sen palamisesta: Jos lamppu on palamassa, se tietenkin valaisee. Yhdelläkään ihmisellä ei luonnostaan ole mitään sellaista valoa, josta Jeesus tässä puhuu. Pikemminkin asia on niin kuin Pyhä Henki apostolin suulla todistaa efesolaisista, että ennen kristityksi tuloaan he olivat pimeys (Ef. 5:8). He eivät siis ainoastaan eläneet pimeydessä, vaan olivat itse pimeys. Ehkä sinäkin omasta elämästäsi tiedät, millaista tämä on. Ehkä sinäkin olet elänyt ilman Kristusta, synnillisten halujesi, perkeeleen valheiden ja maailman houkutusten orjana. Olet ollut aivan holtittomasti niiden vietävänä, ilman mitään mahdollisuutta hallita itseäsi. Tässä tilassasi olet ollut synnin ja kuoleman vallassa, täydellisessä pimeydessä. Ehkä olet jopa aavistanut elämäsi olevan väärää ja luonnonvastaista, mutta pimeydessäsi olet jopa koettanut selittää sitä parhain päin itsellesi ja muille, niin kuin sana pimeydessä elävistä sanookin: ”minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.” (Juud. 10)

Mutta sana todistaa myös, että Kristus, joka on itse totinen valo, on tullut tähän maailman pimeyteen niin, että Hänestä sanotaan: Hän ”valistaa jokaisen ihmisen” (Joh. 1:9) ja on nimenomaan maailman Valo (Joh. 8:12). Toki Kristuksella, Jumalan ainoalla Pojalla oli Jumalan muoto, mutta Hän ei kuitenkaan ”katsonut saaliksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon” (Fil. 2:6–7). Hän tuli lihaksi, siis ihmiseksi, joka myös näytti aivan tavalliselta ihmiseltä. Mutta tästä huolimatta ja itse asiassa juuri Hänen ihmiseksi tulemisensa myötä ihmiset myös saattoivat silmillään katsella Hänen kirkkauttansa, sitä kirkkautta joka Hänellä on Isältä. (Joh. 1:14; vrt. 1. Joh. 1:1) Näin Hän tuli heidän valokseen. Kristus myös saarnasi pyhää sanaansa. Jos ja kun Hän itse on Valo, on myös Hänen pyhä sanansa kuin lamppu, joka loistaa pimeässä paikassa ja valaisee ihmisen tien. (Ps. 119:105; 2. Piet. 1:19). Juuri pyhän sanansa välityksellä Herra kutsuukin pimeyden vallassa olleita ihmisiä pois luontaisesta pimeydestään, synnin, kuoleman ja perkeleen orjuuden pimeydestä. Mihin Hän kutsuu heidät? Pietari kirjoittaa: Hän kutsuu heidät ”ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:9)

Nyt meillä, tämän päivän kristityillä ei ole yhtään vähempää kuin Pietarilla tai Johanneksella, jotka silmillään näkivät Jeesuksen, tai vaikkapa noilla pimeydestä pelastetuilla efesolaisilla. Vaikka me emme silmillämme näekään Kristusta, niin on Hän kuitenkin valaissut meitäkin seurakuntansa kautta. Miten? Itsessämme me olimme pimeät ja sokeat, mutta pyhän sanansa saarnalla ja sen oikealla opetuksella Kristus on nyt valaissut meitä. Itsessämme me olimme syntiset ja saastaiset, mutta pyhässä kasteessa Kristus on itse pukenut meidät omaan vanhurskauteensa ja pyhyyteensä (vrt. Gal. 3:27). Niin ihmeellinen on tämä Hänen vanhurskautensa, jonka Hän on meille lahjoittanut, niin kertakaikkisesti se on jotakin muuta kuin meidän oma luontomme, että monet varhaisen kirkon isät ovat kutsuneet kastetta pukemiseksi valoisaan vaatteeseen, sellaiseen, joka kimmeltää kuin lumi, niin että kristittyjen sanotaan aivan loistavan kuin enkelit. Mikään tästä valosta ei tietenkään ole peräisin meistä itsestämme. Se kaikki on lahjaa, Kristuksessa meille lahjoitettua. Asia on juuri niin kuin Vähä katekismus opettaa Pyhän Hengen työstä, jonka Jumala sitoo sanaan ja sakramenttehin. Luther kirjoittaa:

Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta. (Vähä katekismus. Usko. Kolmas uskonkohta. Pyhitys.)

Huomaatko? Kun Kristus sanansa ja kasteen välityksellä valaisee ihmiset ja tekee heidät omikseen, Hän tekee kaiken tämän kirkossaan, siis jo nyt, tämän maailman pimeyden keskellä. Vaikka kristityt siis elävät vielä tämän pimeyden keskellä, he eivät kuitenkaan enää ole yön eivätkä pimeyden lapsia, vaan valkeuden ja päivän lapsia (1. Tess. 5:5, 8). He eivät ainoastaan ole valossa, vaan heistä sanotaan jopa, että he ovat ”valkeus Herrassa.” (Ef. 5:8)

Ja nyt palaamme siihen, mitä Jeesus päivän evankeliumissa sanoo lampusta: Vain siksi, että Kristus on meidät sanan ja kasteen kautta näin valaissut, olemme me nyt osalliset valosta, joka palaa. Siksi Kristus voi myös tässä kehottaa meitä pitämään lamppumme palamassa. Toisin sanoen Hän kehottaa meitä pysymään kastettuina, siis siinä Hänen evankeliuminsa opissa, syntien anteeksiantamuksessa, jonka yhteyteen Hän on meidät kastanut ja jossa uskon kautta elämme. Jeesus kehottaa meitä pysymään kastettuina, siis siinä Hänen valossaan ja vanhurskaudessaan, jonka Hän on meille kasteessa lahjoittanut. Mutta miten tämä lamppu sitten pidetään palamassa? Siten, että me päivittäin annamme Jumalan lain valaista oman valon puutteemme ja pimeytemme, siis syntimme, ja että myös tunnustamme tämän tilamme Jumalalle. Ja siten, että me sitten myös otamme uskossa vastaan sen evankeliumin, joka sanoo, ”että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan” (1. Tim. 1:15). Kristus Jeesus, maailman Valo, on tullut maailmaan pimeydessä eläviä ihmisiä valaisemaan. Tällä tavalla, vaikka me ulkoisesti eläisimme millaisessa pimeydessä tahansa, kuitenkin evankeliumin valo – itse Kristus! – valaisee meidät ja koko elämämme.

Lampun palamisella Jeesus viitanneekin tässä tilanteeseen, jossa Israelin kansa oli valmistautuessaan ensimmäiseen pääsiäiseen, toisin sanoen siihen, että Herra vapautti heidät Egyptin orjuudesta. Tähän pääsiäiseen valmistautumiseen kuului, että jokainen israelilainen korjasi talostaan kaiken hapatetun taikinan. Koska tämä suuri lähtö oli tapahtuva keskellä yötä, piti israelilaisten pitää lamppunsa palamassa, että he niiden avulla sitten saattoivat pimeässä löytää talostaan kaiken hapatuksen. (2. Moos. 12:14–20) Käyttäkäämme mekin nyt Jumalan sanan lamppua, että sen valo osoittaisi kaiken synnin hapatuksen. Käyttäkäämme mekin Jumalan sanan lamppua, että evankeliumin valo Kristuksessa perkaisi kaiken hapatuksemme pois, jotta meistä yhä uudestaan tulisi uusi taikina, niin kuin olemmekin jo happamattomat ”sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1. Kor. 5:7–8)Tässä parannuksessa me palaamme kasteeseemme (Iso katekismus. Neljäs osa. Kaste, 75) ja pysymme tuossa ihanassa valoisassa vaatteessa, johon Kristus on meidät siinä pukenut. Näin meissä pysyy Kristuksen Jeesuksen valo, ja näin me siis keskellä maailman pimeyttäkin pysymme valmiina ottamaan vastaan Herramme, kun Hän tulee.

Oikea valmistautuminen: vyötetyt kupeet

Mutta sitten toiseksi Jeesus sanoo myös: ”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt”. Tällä kupeiden vyöttämisellä tarkoitetaan juutalaisten käyttämän pitkän vaatteen nostamista jalkojen ja nilkkojen tasalta ylös, sekä sen sitomista niin, että on helpompi liikkua nopeasti ja matkustaa. Myös tällä vyöttäytymisellä Herra viittaa tässä Israelin suureen pääsiäiseen, jolloin kansan tuli syödä pääsiäislammas nimenomaan tällä tavalla valmistautuneena. Herra sanoo Moosekselle ja Aaronille: ”Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.” (2. Moos. 12:11) Näin Jeesus kehottaa meitäkin olemaan valmiina joka aika, odottaessamme Hänen paluutaan. Saamme olla valmiina kaikissa toimissamme, syödessämme ja juodessamme, ja sitten myös tullessamme Hänen pyhälle uhriaterialleen, jossa Hän tarjoaa meille Golgatan kertakaikkisen uhrinsa hedelmän, ruumiinsa ja verensä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.

Tähän liittyy myös seuraava seikka: Kupeiden vyöttäminen viittaa paitsi valmistautumiseen myös palvelmiseen. Kun Kristus sanoo: ”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt”, Hän siis kehottaa kristittyjä olemaan valmiita palvelemaan. Ensiksi Herra puhuukin tässä seurakuntansa paimenille, että he olisivat aina valmistautuneet palvelemaan Hänen seurakuntansa jäseniä Hänen pöydässään, jakaen heille Hänen sanansa anteeksiantavaa ja eläväksitekevää ruokaa, sekä juuri Hänen ruumiinsa ja verensä anteeksiantavaa ja pyhittävää ateriaa. Tätä sinäkin Kristuksen ruumiin jäsenenä saat pastoriltasi odottaa: Jos tarvitset syntien anteeksiantamusta ja sanan rohkaisua, voit ottaa pastoriisi yhteyttä. Hänen tehtävänään on olla valmiina palvelemaan sinua Herrasi lahjoilla. Kupeiden vyöttäminen – tai mitä Herran sanat oikeastaan tarkoittavat: jatkuvasti vyötettynä oleminen (Ἔστωσαν ὑμῶν αἱ ὀσφύες περιεζωσμέναι) – onkin varsinaisesti sitä, että sinä elät jatkuvasti Herran Jeesuksen Kirkossa, Hänen palveltavanaan, Hänen anteeksiannettavanaan, Hänen hoidettavanaan. Tällä tavalla seurakunnan Pää, Kristus itse armopöydässään pitää meitä vanhurskautensa hohtavassa häävaatteessa, ja niin valmistaa meitä lähtöön karitsan hääaterialle taivaan kirkkaudessa (Ilm. 19:7–9). Tässä armopöydässään Hän myös varustaa sinut ja kaikki omansa niin, että voimme Herraa odottaessamme edelleen palvella lähimmäisiämme maailman pimeydessä, kukin omilla paikoillamme.

Näin me näemme, että lopulta ja varsinaisessa mielessä kupeiden vyöttäminen koskeekin juuri Herraa Kristusta itseään. Hän sanoo sen tässä: ”Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.” (Luuk. 12:37) Herra Jeesus Kristus, suuri Pääliturgi ja Palvelija (λειτουργός – leitourgos) tahtoo tänäänkin vyöttäytyä palvelemaan Sinua ja koko seurakuntaansa. Valvo siis, toisin sanoen, tunnusta syntisi Jumalalle ja uskossa ota vastaan evankeliumi sinun ja koko maailman synnit sovittaneesta Ihmisen Pojasta, Kristuksesta Jeesuksesta. Hän tahtoo sanallaan ja pyhällä sakramentillaan tuoda sinulle anteeksiantamuksen aarteet, sekä niin pitää sinut yhteydessään ja valmistaa sinua Hänen tuloonsa.

Kun sinä näin saat Häneltä kaiken, voit myös levätä rauhassa, niin kuin Herra Salomon suulla sanoo: ”Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.” (Sananl. 3:24–26) Jeesus Kristus pitää sinut valmiina tulemukseensa. Niin me saamme turvallisesti sanoa: ”Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 4.12.2016.)

Mainokset