25. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Matt. 9:18–26

Elämästä kuolema, kuolemasta elämä

Johdanto

Evankelista Matteuksen kautta Pyhä Henki puhuu meille kahdesta naisesta. Nämä naiset olivat keskenään eri ikäisiä ja varmasti monella tavalla erilaisia, mutta heillä oli yksi yhteinen asia: he olivat kuoleman vallassa. Henki puhuu meille myös siitä, miten Jeesus kohtasi nämä naiset ja miten Hän auttoi heitä.

Sairauden ja kuoleman saastaisuus

Oli nainen, joka kärsi verenvuodosta. Sen kaltainen verenvuoto, joka sinänsä on naisille aivan luonnollinen, kuukausittainen asia, ei ollut loppunutkaan. Nainen oli sairas: vuoto oli kestänyt yhtäjaksoisesti kaksitoista vuotta. Varmasti tällainen sairaus vaikeutti tämän naisen käytännön elämää melkoisesti. Mutta hänellä oli myös toinen, vielä suurempi vaikeus. Mooseksen laissa oli nimittäin säädetty: ”Jos naisen verenvuoto kestää kauan aikaa, vaikka ei ole hänen kuukautisaikansa, tahi jos se jatkuu hänen kuukautisaikansa ohitse, pidettäköön hänet koko vuotonsa ajan saastaisena, niinkuin hänen kuukautisaikanaankin; hän on saastainen.” (3. Moos. 15:25) Tämä nainen oli siis paitsi ruumiiltaan sairas myös rituaalisesti saastainen. Hän oli kelpaamaton tulemaan Herran pyhään temppeliin, Jumalan läsnäolon paikkaan. Lisäksi laki sanoi, että kukaan ei saanut koskea tällaisessa tilassa olevaan naiseen itseensä sen paremmin kuin hänen käyttämiinsä esineisiinkään, sillä se, joka niihin koski, tuli itsekin saastaiseksi (vrt. 3. Moos. 15:19–24). Tämä nainen oli siis kaikille juutalaisille kauhistus. Voitko sinä kuvitella sen tuskan, jota hän koki? Kahteentoista vuoteen hänellä ei ollut ollut pääsyä Jumalan läsnäoloon. Koko tänä pitkänä aikana kukaan ei koskaan ollut edes koskettanut häntä, saati halannut. Mikäli hän oli naimisissa, oli hänen miehensäkin ehkä koko tuon ajan välttänyt koskemasta häneen. Ja vielä: Kaksitoista vuotta tämä nainen oli joka päivä tuntenut ruumiissaan sairauden, kuoleman hivuttavan työn. Pyhä evankelista Markus kertoo, että tämä nainen oli kyllä hakenut apua sairauteensa. Kuitenkin hän oli joutunut paljon kärsimään monen lääkärin käsissä saamatta mitään todellista apua. Päinvastoin hänen tilansa oli vain käynyt huonommaksi (Mark. 5:26). Ja niin hän tiesi: hän eli hitaan kuoleman vallassa.

Mutta nyt tämä paljon kärsinyt nainen sai kuulla, että Jeesus Nasaretilainen, tuo suuri ihmeidentekijä oli siellä. Jospa Jeesus voisi auttaa häntäkin! Jospa Jeesus voisi parantaa pitkään jatkuneen sairauden! Nainen tiesi, ettei saastainen ihminen voisi kuvitellakaan tulevansa päästetyksi kuuluisan juutalaisen rabbin jalkojen juureen. Siksi hän sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi.” (Matt. 9:21) Niin nainen tuli keskellä kansanjoukkoa (Mark. 5:27) ikään kuin salaa Jeesuksen taakse ja koski hänen viittansa tupsua.

Oli myös nuori tyttö. Hän oli juuri kuollut. Voitko sinä kuvitella hänen vanhempiensa valtavan tuskan? Heidän oma, rakas, ihana tyttönsä, joka oli juuri tuossa leikkinyt ja laulanut, hän oli nyt poissa. Vain hänen eloton ruumiinsa makasi huoneessa odottaen, että perheen miehet aivan pian kätkisivät sen kivisen luolan pimeään.

Mutta silloin tytön isä sai tietää, että Jeesus Nasaretilainen, tuo suuri ihmeidentekijä oli siellä. ”Jospa Jeesus voisi parantaa sairauden, herättää kuolleen! Jos vain Jeesus tulisi ja panisi kätensä tyttäreni päälle, niin hän virkoisi taas eloon.” (Vrt. Matt. 9:18) Isälle tuli niin kiire, ettei hänelle tullut mieleenkään Mooseksen lain sanat: ”Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, hän saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet hävitettäköön Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen; hän on saastainen, hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä.” (4. Moos. 19:13) Isä kiirehti  Jeesuksen luo. Vielä Herran siellä puhuessa tämä mies tuli siihen keskelle ihmisjoukkoa, kumartui maahan Hänen edessään ja pyysi Häntä panemaan kätensä kuolleen tyttärensä päälle. Mitä Jeesus teki? Matteus kirjoittaa: ”Niin Jeesus nousi ja seurasi häntä opetuslapsinensa.” (Matt. 9:19) Kun Herra sitten tuli surutaloon, hän meni huoneeseen, jossa tytön ruumis makasi. Siellä Jeesus ”tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi.” (Matt. 9:25)

Jeesus tulee saastaiseksi

Mutta mitä kummaa? Mihin ihmeeseen Jeesus näissä kahdessa tapauksessa suostui? Olisihan kuka tahansa Mooseksen laille kuuliainen juutalainen kauhistunut tullessaan saastaisen naisen koskettamaksi. Miten tuo saastainen kehtasi saattaa toisen saastaisuuden tilaan, vieläpä kuuluisan rabbin? Mutta Jeesus ei kauhistunut, ei suuttunut naiselle, ei nuhdellut häntä hänen teostaan. Tai toiseksi: olisihan kuka tahansa lainkuuliainen juutalainen kauhistunut nähdessään kuuluisan rabbin koskettavan kuollutta ruumista! Miten Jeesus, tuo suuri rabbi saattoi koskettaa saastaista, kuollutta ruumista ja ehdoin tahdoin saattaa itsensä saastaisuuden tilaan?

Vastaus molempiin kysymyksiin on selvä: Jeesus, Jumalan Kristus onkin kyllä ainoa todella pyhä ja puhdas, ainoa itsessään Jumalalle kelpaava ihminen. Mutta Hän oli nyt tullut ihmiseksi juuri sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että Hän tulisi kosketuksiin ihmisten synnin ja saastaisuuden kanssa, ja siten ottaisi syntisten ihmisen saastaisuuden itseensä.

Varmaan monet taikurit tai ihmeidentekijät väittävät voivansa taikasauvan heilautuksella tehdä ihmeitä ihmisille. He eivät kuitenkaan välitä koskea heihin, ottaa osaa heidän elämäänsä, saati olla kiinnostuneita heidän todellisista tarpeistaan. Tällaiset ihmeparantajat ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä, että he saavat itse kunnian ja maineen ihmeellisistä teoistaan. Mutta Jeesus Kristus ei ollut tullut tällaiseksi taikuriksi tai ihmeparantajaksi.

Jeesus Kristus oli tullut Herran kärsiväksi palvelijaksi, Jumalan Poika Ihmisen Pojaksi, että Hän saisi kantaa syntisten ihmisten sairauden ja sälyttää päälleen heidän kipunsa (Jes. 53:4). Hän oli tullut tätä nimenomaista sairasta naista varten ja tätä kuollutta tyttöä varten, että Hän saisi omakseen juuri heidän syntinsä, heidän kipunsa, sairautensa ja lopulta heidän kuolemansakin. Vanhurskas Jeesus Kristus halusi toteuttaa Isänsä pelastustahdon ja tulla saastaiseksi juuri näiden ihmisten saastaisuudesta, etteivät he saastaisuudessaan joutuisi pois Jumalan pyhästä läsnäolosta, vaan että Hän saisi heidän sijastaan joutua pois Isänsä kasvojen edestä niin, että Hän ristin puulla huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46) Hän, itse Elämä halusi näin tulla kuolemaan. Hän halusi kuolla tämän kuolevan naisen ja jo kuolleen tytön kuoleman, etteivät he joutuisi kuolemaan iankaikkisesti. Jeesus oli tullut sitä varten, että Hän kärsisi paljon, niin että synnin, sairauden ja kuoleman omat saisivat hänen haavojensa kautta parantumisen. (Jes. 53:4–5; Mark. 9:12) Siksi, verenvuototaudistaan saastunut nainen sai Jeesuksen kosketuksen kautta ja uskossa Häneen tulla puhtaaksi. Ja kun hän näin sai tulla puhtaaksi, saattoi hän myös päästä takaisin elämään toisten ihmisten joukossa tasavertaisena ihmisenä. Hän sai päästä osoittamaan rakkautta lähimmäisilleen ja iloitsemaan heidän rakkaudestaan. Hän sai myös päästä temppeliin, Jumalan seurakunnan joukkoon. Ja lopulta, Hänen ruumiissaan työtään tehnyt kuolema oli nyt joutunut tottelemaan elämän Herraa, hidastamaan työtään hänessä ajaksi. Samoin joutui kuolema päästämään otteensa myös tästä tytöstä, jonka se oli ottanut valtaansa. Kun Jeesus kosketti tyttöä ja otti tämän kuoleman ja saastaisuuden itseensä, tyttö sai palata elävien joukkoon ajaksi, päästä rakkaan isänsä ja rakkaan äitinsä syliin.

Varmasti nämä kaksi naista kyllä sitten vähitellen vanhenivat. Lopulta myös heidän ajallinen elämänsä päättyi ja he kuolivat. Mutta uskossa Jeesukseen, synnin, saastaisuuden ja kuoleman sijaiskantajaan, heidät oli nyt liitetty Hänen pyhiensä joukkoon. Nämä uskossa kuolleet pyhänsä kuoleman Voittaja kerran nostaa kuolleista ja vie ikuiseen kirkkauteensa uudessa taivaassa ja uudessa maassa, sinne, missä ei ole mitään saastaisuutta, vaan missä ainoastaan vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13).

Kristuksessa sinullakin on puhtaus ja elämä

Ehkä sinäkin tunnet kuoleman työn. Ehkä näet sen tekevän työtään perheenjäsenessäsi tai läheisessäsi. Ehkä näet sen työn omassa ruumiissasi. Ehkä on heikkoutta tai sairautta. Mutta tämän lisäksi tiedät, että on muutakin: sinussa on vielä vanha liha, joka houkuttaa sinua syntiin. Sinä tiedät, ettet itsessäsi ole puhdas Jumalan edessä, vaan pikemminkin syntinen, saastainen.

Kuule siksi tarkoin! Jeesus Kristus, puhdas ja pyhä Jumalan Poika on tullut ihmiseksi sitä varten, että Hän saisi ottaa sinunkin syntisi ja saastaisuutesi itseensä. Hän onkin jo kerran tehnyt niin! Mutta miten sinä voit olla varma tästä? Seuraavalla tavalla: Sana sanoo, että Jeesus Kristus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1:29). Voit nyt vaikka varovasti nipistää itseäsi ja sen perusteella arvioida, mahdatko itsekin olla maailmassa. Ja kun huomaat, että sinä olet maailmassa, voit olla varma, että Jumalan Karitsa, joka elämässään ja ristinkuolemassaan on ottanut pois maailman synnin, on siis ottanut pois myös sinun syntisi. Jumala ei valehtele. Sinun kaikki syntisi on Kristuksessa otettu pois, sovitettu kertakaikkiaan!

Mutta on enemmänkin: Tämä Kristuksen lunastustyön hedelmä, sinun syntiesi anteeksiantamus on annettu sinulle aivan henkilökohtaisesti. Katso nyt, miten monella tavalla Jumala – armossaan tuhlailevan rikas – tahtoo tuoda sinulle evankeliuminsa lahjat! (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 4. Evankeliumi.) Kasteessa Kristus Jeesus on aivan henkilökohtaisesti tullut sinun luoksesi ja pukenut sinut itseensä, omaan pyhyyteensä ja puhtauteensa, vanhurskauteensa (Gal. 3:27). Kuulitko? Kasteessa Kristuksen pyhyys on koskettanut sinua, niellyt sinun saastaisuutesi ja kuolemasi niin, ettet sinä enää joudu kärsimään niiden iankaikkisia seurauksia. Sinä olet nyt Kristuksessa! Sinun kuolemasi sijaan on tullut ikuinen elämä! Nyt sinä ehkä sanot: ”Mutta kuitenkin minä vielä tunnen vanhan ihmiseni saastaisuuden – jumalanpelon puutteen, Häneen kohdistuvan luottamuksen puutteen sekä pahan himon.” (Augsburgin tunnustus II, Perisynti) Aivan oikein! Mutta  kuitenkin – tai oikeastaan juuri siksi – saat joka päivä uskossa palata siihen tosiasiaan, että syyllisyytesi hinta on kerran Golgatalla maksettu, ja että Kristus on kerran kasteessa pukenut sinut pyhyyteensä. Hän ei tätä lahjaansa kadu. Asia on juuri niin kuin tohtori Luther opettaa Isossa katekismuksessa: ”Kasteessa tuodaan jokaisen ihmisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: ’Olen kuitenkin kastettu, jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän.’” (Iso katekismus. Neljäs osa. Kaste, 43–45.)

Ja vielä: Kristuksen pyhyyteen puettuna sinulla on varma pääsy Jumalan läsnäoloon, Hänen pyhien lahjojensa vastaanottajaksi. Tällä alttarilla Kristus antaa sinulle, kastetulle, totisen pyhän ruumiinsa ja verensä, Golgatalla uhratun. Hän antaa ne sinulle yhä uudestaan syötäväksesi ja juotavaksesi, syntiesi anteeksiantamiseksi. Sinä saat omin silmin nähdä, katsella ja koskettaa (vrt. 1. Joh. 1:1) Hänen todellista ruumistaan ja vertaan. Kun Kristus nyt näin on kasteessa tullut sinun luoksesi ja ehtoollisessa aina uudestaan tulee, sinulla ei ole yhtään vähempää kuin tuolla verenvuodosta kärsivällä naisella, joka koski Hänen viittansa tupsuun, tai kuolleella tytöllä, jonka käteen Herra tarttui. Sinä olet saanut ja yhä saat tulla Hänen koskemakseen ja enemmänkin, aivan syödä Hänet, niin että Hän tulee sinuun. Näin sinun syntiesi sovituksen lahja on varmalla ja näkyvällä tavalla tuotu sinulle uskossa omistettavaksi. Siksi saat ehtoollispöydässä uskoa: Sinun syntisi on anteeksiannettu, sinun saastaisuutesi on otettu pois! Kristus, itse ikuinen Elämä on tullut kuolemaan sinun kuolemasi, ja niin sinun kuolemasi sijaan on nyt tullut Hän, itse ikuinen Elämä. Ja siksi sinä saat verenvuodosta parantuneen naisen ja kuolleista herätetyn tytön sekä kaikkien Kristuksessa pyhien kanssa riemuita: ”Tulkoon tässä elämässä heikkoudet, tulkoon kuolemakin, minun ei kuitenkaan tarvitse niitä pelätä tai kauhistua. Ne eivät voi minulle mitään, ’Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.’ (Fil. 1:21) Kristuksen tähden ja Hänessä minulla on varma pääsy taivaan temppeliin, Jumalan kaikkein pyhimpään läsnäolon paikkaan.” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 6.11.2016.)

Mainokset