1. adventtisunnuntai (2. vsk), Mark. 11:1–10

Jeesus tulee pelastamaan syntisiä

Miten päästä Jumalan yhteyteen?

”Alussa jumala varmaankin loi taivaan ja maan. Mutta kun hän oli tämän tehnyt, ei häntä enää jaksanut kiinnostaa mitä tässä alhaisessa maailmassa tapahtuu. Hänhän on jumala! Miksi häntä kiinnostaisi olla tekemisissä maailman kanssa? Ja jos hän nyt joskus sieltä ylhäältä katselisikin tänne alas, ei hän ainakaan minun asioistani voi olla kiinnostunut.”

Tällainen uskomus ei liene kovin harvinainen tässä maailmassa. Moni ajattelee, että koska jumala on tuonpuoleinen, ei häntä kiinnosta meidän asiamme. Siksi moni haluaakin painottaa, että jokaisen ihmisen täytyy itse päättää elämästään ja elämäntavastaan aivan niin kuin itse haluaa. ”Jokainen olkoon oman elämänsä herra.”

Ja kuitenkin samalla moni kysyy: ”Miten minä voisin päästä yhteyteen jumalan kanssa?” Miksi näin on? Sana sanoo, että Jumala on pannut iankaikkisuuden ihmisten sydämeen (Saarn. 3:11a). Siksi moni sellainenkin, joka ei lainkaan tunne Jumalaa tai Hänen tahtoaan, saati ”käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua” (Saarn. 3:11b), kuitenkin aavistaa, että on olemassa jotakin enemmän kuin tämä näkyvä maailma, aavistaa jopa, että on olemassa jonkinlainen jumala. Ja niin ihminen alkaa kysyä: ”Miten minä voisin päästä yhteyteen jumalan kanssa?” Kysymys onkin aivan oikea. Onhan totta, että kukaan ihminen ei luonnostaan elä Jumalan yhteydessä. Siksi elääkseen Hänen yhteydessään ihmisen on ensin päästävä Hänen yhteyteensä.

Tätä samaa kysymystä pohtii myös moni kristitty, siis sellainen ihminen, joka on sanasta oppinut tuntemaan Jumalan ja jo elää Hänen yhteydessään. Myös kristityn kohdalla tämä kysymys on aivan oikea, onhan jokaisessa kristityssäkin on vielä vanha lihakin jäljellä, liha, joka vastustaa Jumalan tahtoa ja tahtoo houkutella ihmisen pois Hänen yhteydestään. Ehkä sinäkin olet tuntenut tällaista. Olet tuntenut, miten itsessäsi olet paha ja syntinen, langennut ihminen. Kuitenkin mielelläsi olisit kristitty ja eläisit Jumalan yhteydessä. Siksi sinäkin ehkä kysyt: ”Miten minä voisin päästä yhteyteen Jumalan kanssa?”

Samalla voi kuitenkin olla myös niin, että tämän kysymyksen taustalla oleva ajatus on väärä. Moni nimittäin näin sanoessaan pohtii sitä, mitä itse voisi tehdä päästäkseen Jumalan luo ja Hänen yhteyteensä. Ehkä sinäkin, rakas kristitty, olet tuskaillut tätä: kovasti haluaisit päästä elämään läheisemmässä yhteydessä Jeesuksen kanssa, mutta et tiedä, miten voisit päästä häntä lähemmäksi.

Jeesus ratsastaa kansansa keskuuteen

Kaikille niille, jotka tätä miettivät, tarjoaa ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumi ihanan vastauksen, hyvän sanoman. Pyhä Markus kirjoittaa, miten Jeesus tuli Jerusalemiin, siis oman kansansa keskuuteen. Huomaa, että Hän ei kirjoita, että ihmiset tulivat Jeesuksen luo, vaan että Jeesus tuli heidän luokseen. Mitä varten Israelin Kuningas (Joh. 1:49) ja Herra, itse Messias halusi nyt tulla? Vain yhtä ainoaa päämäärää varten: Hänen tarkoituksenaan oli tulla Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan kansansa syntien rangaistus, ja niin valmistaa heille vapahdus heidän synneistänsä (Matt. 1:21). Miksi Hän halusi tehdä niin? Siksi, että Hänen kansansa ei voinut pelastaa itseään synneistään – siis nimenomaan siitä, mikä erottaa heidät Jumalan yhteydestä. Hän halusi tehdä niin siksi, että Hän, Jumalan Poika voi pelastaa heidät heidän synneistään. Ja vielä enemmänkin: Jeesus halusi ratsastaa Jerusalemiin, että Hän Golgatalla, ruumiinsa ja verensä uhrissa sovittaisi paitsi vanhan liiton kansan synnit myös aivan koko maailman synnit (1. Joh. 2:2) ja ottaisi ne pois (Joh. 1:29). Sellainen Kuningas Hän on. Hän ei tullut etsimään omaa valtaansa ja kunniaansa sillä tavalla, kuin tämän maailman kuninkaat etsivät. Hän tuli kärsimään syntisten puolesta heidän syntinsä palkan, kuoleman (Room. 5:12; 5:17; 6:23), että he saisivat kuolemansa sijaan elämän.

Tämä näkyy myös siinä tavassa, jolla Jeesus tuli Jerusalemiin. Hän tuli kansansa keskuuteen alhaisena ja köyhänä. Markus kirjoittaa, niin kuin kuulimme: ”Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ’Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku teille sanoo: «Miksi te noin teette?», niin sanokaa: «Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin.»’” (Mark. 11:1–3) Jeesus, Jumalan Poika siis halusi tulla oman kansansa luo ratsastaen aasinvarsalla, tavallisella kuormajuhdalla.

Kun Kuningas näin tuli Jerusalemiin, rupesivat Hänen palvelijansa, opetuslapset (Luuk. 19:37) ylistämään Häntä ja huutamaan: ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!” (Mark. 11:9) הוֹשִׁיעָהנָּא (hoshi´anna) he huusivat. Se on: ”Auta, pelasta!” Nämä ihmiset siis tiesivät ja ääneen tunnustivat, että he eivät voineet itseään pelastaa ja tarvitsivat siksi juuri sitä, että Jeesus tulisi pelastamaan heidät. Ja koska vain Jeesus saattoi heidät pelastaa, he suostuivat siihen, että Hänen täytyi myös tehdä se sillä tavalla kuin Hän halusi, vaikka Hän sitten tulisi Jerusalemiin ulkoisesti alhaisessa muodossa, aasilla, ja hankkisi heille vapahduksen synneistä kauheassa ristin kuolemassa. Toki varmaan Jeesuksen näin tullessa siinä lähettyvillä oli myös monia, jotka eivät halunneet ottaa Jeesusta vastaan sitä varten, kuin mitä varten Hän halusi tulla. Ajallinen Messias ja omasta kansasta noussut vahva poliittinen hallitsija monille varmasti olisi kelvannut. Mutta ristin miestä, syntien sovittajaa eivät läheskään kaikki tunnustaneet tarvitsevansa. He eivät myöskään halunneet Jeesusta sillä tavalla, kuin miten Hän halusi tulla. Sotaratsullaan ratsastavan, suuren sotajoukon saattelemana saapuvan, parhaaseen haarniskaan puetun päällikön he varmaankin olisivat kelpuuttaneet, mutta ei aasilla ratsastavaa rakennusmiestä, joka saapui köyhien opetuslasten joukon keskellä.

Jeesus on jo tullut – ja tulee yhä uudelleen

Mutta kuitenkin Jeesus tuli Jerusalemiin. Siksi sinäkin saat tänään iloita: Jeesus, Jumala Poika on jo tullut. Hän on jo tullut ja kantanut sinun kaiken syntisi. Hän on kärsinyt sinun syntiesi rangaistuksen, kuollut ristillä sinun syntiesi sovitukseksi. Hän on myös noussut ylös haudasta. Se on totta: sinun syntisi on annettu anteeksi! Kristuksen Jeesuksen tähden sinulla on sovitettu Jumala!

Mutta silti sinä ehkä vielä kysyt, miten voisit päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kysyt, miten voisit päästä osalliseksi tästä kaikesta, mitä Jeesus on sinulle hankkinut. Evankeliumi siis antaa ymmärtää, että koska syntinen ihminen ei voi päästä Jumalan yhteyteen, täytyy Jumalan Pojan täytyy tulla syntisen ihmisen luo. Mutta se antaa ymmärtää myös, että Hänen tulemisensa ei rajoitu ainoastaan tuohon sunnuntaihin, jona Hän tuli Beetfageen ja Betaniaan ja ratsasti sitten sisään Jerusalemin kaupunkiin. Kristus Jeesus tahtoo tulla syntisten ihmisten luokse tänäänkin ja joka päivä niin kauan, kuin tämä maailma pysyy. Mitä varten tämä Kuningas, synnin, kuoleman ja perkeleen Voittaja haluaa tulla? Vain yhtä ainoaa päämäärää varten: Hän haluaa tulla tuomaan ristin, tuon Golgatan elämän puun työn hedelmän, siis syntien sovituksen sinulle. Sinulle, joka olet kauhistunut omaa syntisyyttäsi,  sinulle, joka luonnostasi olet kuoleman vallassa, juuri sinulle Herra Jeesus haluaa tulla tuoda syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän lahjat. Hän tahtoo tulla, että sinä saisit syntiesi sijaan vanhurskauden, kuolemasi sijaan elämän.

Mutta tämäkin näkyy siinä tavassa, jolla Jeesus nyt tulee. Meidän luontomme on niin synnin vääristämä, suorastaan turmeltunut ja kirottu, ettei se voi paljaaltaan oppia tuntemaan Jumalaa eikä käsittää, millainen hän on. Juuri sen takia on välttämätöntä, että Hän tulee meidän luoksemme verhottuna tavallisiin, arkisiin välineisiin sekä niiden välityksellä. (Vrt. Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys, 1:2; WA 42, 9.) Juuri siksi Jeesus ei ainoastaan tullessaan Jerusalemiin lähettänyt apostoleitaan hakemaan aasia Hänen kuninkaalliseksi ratsukseen. Myös tänään Herra Jeesus lähettää apostolinsa, sananpalvelijansa hakemaan Hänelle välineitä, joilla Hän voi tulla niiden luo, jotka Häntä tarvitsevat. Evankeliumissa Herra siis käski opetuslastensa hakea ”varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut” ja tuoda sen Hänelle. Samalla tavoin Hän tänäänkin käskee sananpalvelijoitaan hakemaan tavallista, arkista vettä, mutta puhdasta vettä, jota kukaan ei ole vielä käyttänyt. Tämän tavallisen veden, jota voitaisiin juoda taikka käyttää vaikkapa kylpemiseen, tämän veden Hän nyt pyhittää ainoastaan omaan pyhään käyttöönsä. Hän käskee sananpalvelijoitaan tuomaan tavallista, arkista viiniä ja leipää, joita kukaan ei ole vielä maistanut. Nämä tavalliset elintarvikkeet, jotka sopisivat aivan luonnolliseksi ruumiin ravinnoksi, ne Hän nyt pyhittää ainoastaan omaan pyhään käyttöönsä. Nämä arkiset aineet Jeesus sanallaan pyhittää armonvälineiksi, jonka myötä Hän tahtoo tulla meidän luoksemme, meidän, joille kuuleminen, peseminen, syöminen ja juominen ovat hahmotettavissa ja ymmärrettävissä.

Taivaallinen Herra tarvitsee alhaisia välineitä

Tokikaan kaikki eivät halua ottaa taivaallista Kuningasta ja Herraa Kristusta vastaan sillä tavalla, kuin millä Hän haluaa tulla. Herra ilmoittaa tässä apostoleille jo etukäteen, että ihmiset tulevat sanomaan heille, alhaisen kuormajuhdan hakijoille: ”Miksi te noin teette?” (Mark. 11:3) Näin juuri tekee epäuskoinen maailma, joka ei halua uskoa Jeesukseen, taivaalliseen Kuninkaaseen, saati siihen, että Hän tahtoisi varta vasten tulla ihmisten luo. Kun maailman ihmiset kuulevat pastorien saarnaavan tai näkevät heidän kastavan ja jakavan ehtoollista, he pitävät tätä kaikkea aivan mielettömänä touhuna ja aivan sanovat: ”Miksi te noin teette?” Mutta näin eivät tule Herran sananpalvelijoille sanomaan ainoastaan maailman ihmiset, vaan myös monet niistä ihmisistä, jotka haluavat uskoa Jumalaan ja tuoda Hänelle kunniaa, korottaa Hänen suuruuttaan. He sanovat: ”Eihän kaikkivaltiaan Jumalan arvolle voi mitenkään sopia, että Hän käyttäisi tällaisia alhaisia välineitä! Eihän kai Hän, kaikkivoipa Kuningas voi haluta toimia tällaisen vaatimattomuuden välityksellä? Miten Hänen ääretön suuruutensa voisi edes mahtua tällaiseen rajallisuuteen? Miten Hän voisi tulla tällaisten vaatimattomien kulkuvälineiden mukana.”

Mutta tätä ei sanota ainoastaan sananpalvelijoille, joiden tehtävänä on käyttää näitä välineitä ja niin antaa Kristuksen tulla ihmisten luo. Tällä ajatuksella tullaan muistuttamaan myös sinua, kristittyä, joka tahtoisit ottaa Kristuksen vastaan syntiesi anteeksiantamukseksi ja elämäksesi. Ihmiset sanovat: ”Miksi te noin teette?” ”Miksi sinäkin luotat tuollaisiin ulkoisiin, heikkoihin ja rajallisiin välineisiin? Etkö sinä siten yritä laittaa Jumalan työn ikään kuin johonkin laatikkoon? Ei kai Hän, kaikkivaltias Herra voi sellaisiin sitoutua, saati haluta tehdä niin?”

Mutta nyt me kuulemme, että Herra Jeesus vastaa näihin vastusteluihin. Hän ohjeistaa apostoleita, jotka lähettää hakemaan aasia, että kun ihmiset kysyvät heiltä juhdan ottamisesta, he vastaisivat heille: ”Herra tarvitsee sitä” (Mark. 11:3). Näin mekin saamme vastata niille, jotka meiltä tivaavat, miksi me emme halua emmekä voi luopua ulkoisesta sanan saarnasta ja ulkoisista sakramenttien toimittamisesta. Me saamme sanoa heille: ”Herra tarvitsee niitä.” Ajattele mikä ihana evankeliumi tässä on! Elävä Jumala on omassa olemassaolemuksessa kaiken luodun ja konkreettisen tuollapuolen. Herra, joka on Henki (2. Kor. 3:17), ei todellakaan tarvitse mitään tämänpuoleista voidakseen olla olemassa tai toimiakseen. Mutta kuitenkin Hän niin paljon rakastaa meitä, tämänpuoleisiksi luotuja ja sitten myös alhaisuuteen langenneita ihmisiä, niin mielellään Hän tahtoo tulla meidän luoksemme ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”, että Hän itse haluaa ikään kuin ”laittaa työnsä laatikkoon”, siis sitoa itsensä ja työnsä tällaisiin välineisiin. Hän haluaa sitoa itsensä sanan saarnaan, kasteeseen ja ehtoolliseen, että me niissä voisimme käsittää Hänet ja ottaa Hänet vastaan. Niin paljon Hän tätä haluaa, että Hän sanoo, että aivan ”tarvitsee” näitä välineitä.

Jeesus tulee meidän keskellemme, meidän vuoksemme

Sen vuoksi, kuulkaamme rakkaat ystävät: Kun nyt Jeesus tänäänkin tulee meidän luoksemme sanansa saarnassa ja ruumiinsa ja verensä sakramentissa, älkäämme halveksiko Hänen tulemisensa arkista ulkomuotoa. Huutakaamme sen sijaan uskossa ”Hoosianna!” Auta, pelasta! Suostukaamme toisin sanoen siihen, että me emme voi itse itseämme pelastaa ja juuri siksi tarvitsemme sitä, että Jeesus tulee pelastamaan meidät. Suostukaamme myös siihen, että Hänen täytyy myös tehdä tämä juuri sillä tavalla kuin Hän haluaa, vaikka Hän sitten tulisi luoksemme ulkoisesti alhaisilla kulkuvälineillä: sanan saarnassa, kasteen vedessä, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Juuri näin Hän tahtoo tulla meidän luoksemme! Mutta se, että Jeesus näin tulee meidän luoksemme tarkoittaa myös, että kun Hän näin on tullut, Hän ei ole enää poissa, tavoittamattomissa. Siksi sinun ei enää tarvitse miettiä, millä tavalla pääsisit poissaolevan Jumalan yhteyteen. Hän ei nimittäin ole poissa, vaan aivan meidän keskellämme niin, että me voimme yhä uudelleen ottaa Hänet vastaan! Hän on meidän keskellämme ja enemmänkin: sanansa ja kasteen kautta Hän tekee meistä, itsessämme syntisistä pyhiä, jäseniä pyhässä omaisuuskansassaan, uuden liiton seurakunnassa. Ruumiinsa ja verensä sakramentissa Hän yhä uudelleen antaa syntimme anteeksi, sekä sitoo ja yhdistää meidät kiinteästi itseensä, sekä Hänessä toinen toiseemme. (Yksimielisyyden ohje. 7. Pyhä ehtoollinen, 44.) Herra Jeesus tulee! Ottakaamme Hänet ja Hänen pelastuksen lahjansa uskossa vastaan, uskossa, jonka senkin Hän itse näiden ihanien armonvälineidensä välityksellä meille lahjoittaa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 27.11.2016.)

Tuomiosunnuntai (1. vsk), 2. Tess. 1:3–10

Kun Hän sinä päivänä tulee

Herra ilmestyy viimeisenä päivänä

”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä” (2. Tess. 1:7–8) Näin Pyhä Henki ilmoittaa, mitä viimeisenä päivänä on tapahtuva. Voi tuntua vaikealta kuvitella tuota suurta päivää ja sen tapahtumia, niin ihmeellisiä ne ovat. Kuitenkin niin kuin aina pyhässä Raamatussa, myös tässä Jumalan ilmoituksen sanat ovat aivan selvät ja yksiselitteiset; tämä ei ole mikään vertauskuva, vaan täyttä totta. Kerran todella tulee päivä jolloin ”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä”. Se päivä tulee jo aivan pian.

Sana sanoo, että Herra ilmestyy, toisin sanoen näyttäytyy näkyvällä tavalla. Vertaa tätä niihin kahteen tapaan, joilla Hän on jo tätä ennen tullut: Ensiksi, kun Jumalan Poika Kristus ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi” (Nikaian–Konstantinopolin uskontunnustus), Hän kätki jumaluutensa ihmisyyteen. Hän siis oli Jumala ja ihminen yhdessä ja samassa persoonassa, mutta Hänen jumaluuttaan ei voinut silmillä nähdä. Kuitenkin juuri tällä tavalla Hän ilmoitti itsensä meille vajavaisille ja syntisille ihmisille. Toiseksi, tänäänkin, kun Kristus ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden” tulee meidän luoksemme pyhässä ehtoollisessa, Hän on kätkenyt myös ihmisyytensä, niin ettei sitä voida silmillä nähdä, vaan ainoastaan korvin kuultavan sanan perusteella uskoa. Kuitenkin Hän sanoo, että juuri ehtoollisessa, sen leivässä ja viinissä antaa meille sen saman todellisen ruumiinsa ja verensä, jotka Hän Golgatalla antoi uhriksi meidän syntiemme tähden. Mutta kerran viimeisenä päivänä Kristus ei enää tule kätketyllä tavalla. Hän ei tule sellaisella verhotulla tavalla, jossa me syntiset ihmiset voimme käsittää Hänet ja ottaa Hänet vastaan syntien sovittajana (vrt. Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys, 1:2, 3; WA 42, 9, 12). Niin Hän on kärsivällisyydessään jo tehnyt, jopa tuhansien vuosien ajan. Tuona suurena päivänä Herra Jeesus ilmestyy. Toisin sanoen Hän tulee kaikessa kunniassaan, majesteetissaan ja voimassaan. Hän tulee niin, että kenellekään ei voi jäädä epäselväksi, että Hän todella on Jumala, maailmankaikkeuden Kuningas ja Herra (Matt. 28:18). Tuona päivänä tapahtuu se, mistä Pyhä Henki apostoli Johanneksen suulla sanoo: ”hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (Ilm. 1:7)

Lisäksi sana sanoo, että Herra ilmestyy tulen liekissä. Mitä tämä tarkoittaa? Herra on tehnyt enkelit, tulen liekit palvelijoikseen (Ps. 104:4). Nyt kun Hän näin viimeisenä päivänä ilmestyy kunniassaan, Hän tekee niin pyhien enkeliensä, tulisten palvelijoidensa lukemattoman sotajoukon keskellä.

Mutta kun Kristus näin viimeisenä päivänä tulee, mitä Hän tulee tekemään? Hän ”on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita” (Nikaian–Konstantinopolin uskontunnustus). Tämä tarkoittaa, että yksikään ihminen ei vältä Jumalan tuomiota. Maailmanhistorian jokainen ihminen, jokainen nyt elävä, jokainen jo kuollut, sekä myös jokainen vastaisuudessa mahdollisesti syntyvä ihminen tuodaan tuona päivänä seisomaan Jumalan tuomioistuimen edessä. Tämän päivän pyhässä epistolassa Henki puhuu meille tästä tuomiosta. Hän sanoo, että tässä tuomioistuimessa jokaisen ihmisen iankaikkinen päämäärä ratkaistaan kahden vaihtoehdon välillä: osa ihmisistä tuomitaan rangaistukseen, toiset pääsevät lepoon. Seuraavassa tarkastelemme näitä molempia. Katsomme myös, millä perusteella taivaallinen Tuomari nämä päätökset tekee.

Iankaikkinen rangaistus

Viimeisellä tuomiolla toiset ihmisistä ovat siis niitä, jotka tuomitaan rangaistukseen. Sana sanoo tässä, että Jumala ”kostaa” heille tai maksaa heille takaisin (ἀνταποδίδωμι antapodidōmi) ”ahdistuksella” (2. Tess. 1:6). Jumala rankaisee (δίδωμι ἐκδίκησιν didōmi ekdikesin) heitä (2. Tess. 1:8). He kärsivät rangaistuksena iankaikkisen hävityksen, tuhon tai turmion, siis kadotuksen (2. Tess. 1:9). Toisin sanoen, nämä ihmiset joutuvat tuhoutumaan, ei kuitenkaan niin, kuin pakanallinen uskonnollisuus opettaa, että sen jälkeen, kun ruumis kuolee, ei muka ole mitään. Näillekin ihmisille Herra on tulemuksessaan antanut iankaikkisen ylösnousemusruumiin, mutta tässä ruumiissaan heidät nyt tuomitaan kadotukseen ja kuolemaan. Heidän kadotuksensa on sitä, että heidät – riippumatta siitä olivatko tuona päivänä vielä elävien kirjoissa vai jo maahan maatuneita – tuomitaan olemaan iankaikkisesti erossa Jumalasta, ainoasta tosi Olevasta (2. Moos. 3:14) ja olemisen Lähteestä. Heidät siis tuomitaan olemaan ikuisessa ei-olemisen tilassa. He joutuvat olemaan iankaikkisesti erossa Jumalasta, elämän Lähteestä, toisin sanoen olemaan ikuisessa elämän puuttumisen tilassa, siis kuolemassa.

Mutta miksi Jumala tuomitsee nämä ihmiset tällä tavalla? Pyhä Henki sanoo heistä, että he ”eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” (2. Tess. 1:8) He siis ”eivät tunne Jumalaa”. Miten ihminen voi tulla tuntemaan Jumalan? Kuulemalla Hänen Raamatussa ilmoitettua sanaansa, niin kuin toisessa kohdassa sanotaankin: ”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room. 10:14). Vielä tänään maailmassa on paljon niitä ihmisiä, jotka eivät tunne Jumalaa, koska eivät ole koskaan kuulleet Hänen sanaansa. Tässä on meille tärkeä kehotus Kristuksen lähetyskäskyn toteuttamiseen! Herran seurakunnassa me teemme työtä Jumalan tuomio silmimme edessä. Kun tänään on vielä armon aika, emmekö mekin haluaisi yhdessä nähdä vaivaa – kukin omalla paikallamme –, että Jumalan sana saisi tavoittaa mahdollisimman monet, etteivät he hukkuisi?

Mutta tuona suurena päivänä, jona Herra Jeesus ilmestyy kirkkaudessaan, on evankeliumin sana jo saarnattu kaikkien kansojen keskuudessa, sanoohan Herra itse: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Tuona päivänä rangaistus kohtaakin siis niitä, jotka siitä huolimatta, että sana on ollut heillekin tarjolla, eivät kuitenkaan ole halunneet sitä kuulla. He ovat keskittyneet omaan ajalliseen elämäänsä, sen iloihin ja huoliin, eivätkä ole halunneet kuulla elämän sanaa, jossa olisi ollut voima tuoda heidätkin Jumalan, todellisen Elämän yhteyteen. Sanansa kautta Jumala olisi tahtonut tulla heillekin tunnetuksi, heidänkin rakkaaksi taivaalliseksi Isäkseen, mutta he ”eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.” (Room. 1:21) Siksi Herra sanoo heistä myös: ”eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” He ovat juuri niitä, joita ajatellen profeetta huudahtaakin: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” (Room. 10:16; Jes. 53:1) He ovat siis kuulleet evankeliumia, mutta se ei ole heille kelvannut. Sen vuoksi heille ei ole enää tarjolla muuta vaihtoehtoa, kuin iankaikkinen rangaistus.

Koska nämä ihmiset eivät ole uskoneet Jumalaan, he ovat aivan vihanneet Häntä ja Hänen sanaansa (vrt. Luuk. 11:23). Siksi ovat he myös vihanneet kaikkia niitä, jotka uskon kautta ovat Jumalan omia, jotka turvaavat Häneen ja Hänen sanaansa. Epäuskonsa tähden he ovat maailmasta ja tämän maailman ruhtinaan (Joh. 12:31) orjia. Sen vuoksi he vihaavat niitä, jotka Jeesus Kristus on armossaan valinnut maailmasta omikseen (Joh. 15:18–21; 17:16). Tässä vihassaan nämä uskottomat ovat myös – niin kuin Henki tässä sanoo – vainonneet ja ahdistaneet (2. Tess. 1:4, 6) Jumalan omia ja saattaneet heidät kärsimään (2. Tess. 1:5) monin tavoin.

Mutta koska he epäuskossaan ovat erottaneet itsensä Jumalan elämästä, heillä ei voi olla iankaikkista elämää. Koska he epäuskossaan ovat halveksineet Kristuksen täydellisen kuuliaisuuden ansiota ja Hänen verisen ristinuhrinsa lunastusmaksua, he joutuvat viimeisenä päivänä astumaan Hänen tuomarinistumensa eteen omien oletettujen mahdollisuuksiensa varassa. Mutta ihmisen oma hyvyys ei koskaan riitä pelastukseen, sillä – niin kuin Henki profeetan suulla sanoo – ”Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.” (Jes. 64:6) Kukaan syntinen ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon (2. Moos. 33:20), kukaan saastainen ei voi tulla Jumalan pyhyyden läsnäoloon (vrt. esim. 3. Moos. 16:30). Kun Kristus ilmestyy kirkkaudessaan ja voimassaan, nämä ihmiset siis epäuskonsa vuoksi joutuvat kadotukseen. He joutuvat ikuiseen eroon Kristuksen kasvoista, toisin sanoen Hänen läsnäolostaan, sekä myös Hänen voimansa kirkkaudesta (2. Tess. 1:9). Heidän osanaan on jäädä Jumalan kirkkauden valtakunnan ulkopuolelle, pimeyteen, missä heillä on vain ”itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 22:13) ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.” (Room. 1:18–19)

Ethän sinä, ystävä, ole viimeisenä päivänä tässä kadotettujen joukossa?

Iankaikkinen lepo

Mutta viimeisellä tuomiolla on myös niitä, joista suuri Kuningas antaa toisen, täysin vastakkaisen päätöksen. Heistä sanotaan, että Jumala antaa heille levon. Ajallisen elämänsä aikana nämä ihmiset ovat kärsineet Jumalan valtakunnan tähden. Maailman ihmiset ovat solvanneet ja vainonneet heitä, sekä valheellisesti puhuneet heistä kaikkea pahaa (Matt. 5:11). Mutta nyt he saavat levon, he saavat lievityksen, helpotuksen, huojennuksen ja rauhan (ἄνεσις anesis – 2. Tess. 1:7). Tämä lepo ja rauha on iankaikkinen lepo Jumalan valtakunnassa, siis Jumalan yhteydessä. Koska Jumala on Elämä ja elämän lähde, elämä Hänen yhteydessään on elämää sanan varsinaisessa merkityksessä. Koska Jumala on iankaikkinen, tämä elämä Hänen yhteydessään on myös iankaikkista elämää. Elämä Hänen yhteydessään on iankaikkista lepoa. Se on lepoa myös kaikesta ruumiillisesta kivusta ja särystä, sillä Vapahtaja Kristus ”on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” (Fil. 3:21) Ja koska tämä lepo ja elämä on nimenomaan Herran yhteydessä, on se myös lepoa – niin kuin apostoli kirjoittaa – ”yhdessä meidän kanssamme”, siis yhdessä Jumalan koko seurakunnan, kaikkien muidenkin pelastettujen pyhien kanssa.

Mutta miksi Jumala toisille ihmisille antaa tällaisen levon? Sana sanoo näistä ihmisistä, että he ovat uskoneet apostolien todistuksen, toisin sanoen sen sanan saarnan, jota Jeesus itse on lähettänyt lähettiläänsä saarnaamaan ”Jumalan seurakunnissa” (2. Tess. 1:4). He ovat niitä, jotka ovat Jumalan ilmoitetun lain valossa tunnustaneet, että he itsessään ovat täysin kelvottomia Jumalan pyhyyden edessä, ansainneet iankaikkisen kadotuksen niin kuin kaikki muutkin. Mutta juuri siksi he ovat tulleet myös tietämään, etteivät he voi luottaa omaan itseensä omana pelastajanaan, omiin inhimillisiin ajatuksiinsa ja mahdollisuuksiinsa omina vapahtajinaan. Sen vuoksi he ovat myös tunnustaneet, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin suostua kerjäläiseksi ja ottaa vastaan se pelastus, jota Jumalan pyhän sanansa kautta tarjoaa, kun sitä saarnataan ja opetetaan. Sen vuoksi nämä ihmiset ovat sitten myös olleet ”kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” Se evankeliumi on sanonut heille: ”Sinä, joka olet syntinen ja kelvoton, katso Kristukseen, joka on kantanut sinun syntisi ja kelvottomuutesi omanaan. Katso Kristukseen, joka on ristiinnaulittu sinun syntiesi ja kelvottomuutesi tähden. Mutta älä ainoastaan koeta sielusi silmin tai mielessäsi ’katsoa Kristukseen’, sillä niin sinä alat helposti katsoa omiin kokemuksiisi tai niiden puutteeseen. Kuule mieluummin sitä varmaa sanaa, jonka Herra itse sinulle sinun ulkopuoleltasi saarnauttaa, ja jossa Kristuksen täydellisen lunastustyön ansio ja hyöty tuodaan sinulle vastaanotettavaksi, sinulle syntiselle, syntiesi anteeksiantamiseksi. Näin se sana kuuluu: Jumalan pyhän pelastustahdon perusteella sinä olet pyhitetty ’Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.’ (Hepr. 10:10) ’Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.’ (Hepr. 10:14) Ja juuri pyhässä kasteessaan Kristus onkin sinut jo pyhittänyt. Siinä Hän on tehnyt sinut osalliseksi Golgatan kertakaikkisen uhrinsa hyödystä, syntiesi sovituksesta.”

Tämän evankeliumin sanalla Jumala synnyttää uskon Kristukseen. Ja joka uskossa turvaa Kristukseen, kaikkien syntien kertakaikkiseen Sovittajaan, ”heille annetaan vanhurskaus” – siis Jumalalle kelpaaminen – ”lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumalan lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi”. (Augsburgin tunnustus. IV Vanhurskautus.) Siksi, Kristukseen uskovat voivat viimeisen päivän lähestyessä rohkaista itsensä ja nostaa päänsä (Luuk. 21:28). Kun he nimittäin kasteen ja uskon kautta ovat Kristuksessa Jeesuksessa, ei heille ole mitään kadotustuomiota (Room. 8:1). Jumala antaa heille pelastuksen, levon ja rauhan valtakunnassaan, Kristuksen tähden, uskon kautta. Juuri tällä tavalla saarnattu ja opetettu evankeliumin sana ”on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ’Vanhurskas on elävä uskosta.’” (Room. 1:16–17)

Uskothan sinäkin, ystävä, siihen evankeliumin sanaan, että Jeesus Kristus on sinun kaikkien syntiesi sovittaja? Uskothan sinäkin evankeliumin sanaan, joka tänäänkin tuo sinulle Jeesuksen Kristuksen kaikkine lahjoineen? Olethan sinäkin jo tänään uskon kautta tässä pelastettujen joukossa?

Evankeliumin sana vaikuttaa uskon säilymisen ja kasvun

Ehkä sinä sanot: ”Mutta minun uskoni on niin heikko! Miten minä voisin olla varma, kuulunko minä tähän pelastettujen joukkoon?” Kuule siksi vielä lopuksi, mitä muuta Pyhä Henki apostolin suulla tässä sinulle puhuu. Hän sanoo, että juuri evankeliuminsa sanalla ja sen saarnalla Jumala myös pitää yllä sen uskon, jonka on sanan ja kasteen kautta Pyhässä Hengessä lahjoittanut. Tätä työtään Hän tekee sinussakin jo nyt, tämän elämäsi aikana, jopa kaikkien ahdistustesiksin keskellä. Kuule, mitä apostoli Pyhässä Hengessä kirjoittaa krisityille! ”Jumalan seurakunnissa kerskaamme […] uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4) Evankeliumin sanalla ja sen saarnalla Jumala myös kasvattaa omiensa uskoa, niin kuin apostoli myös kirjoittaa: ”koska teidän uskonne runsaasti kasvaa” tai ”että teidän uskonne enemmän kasvaa / kasvaa kasvamistaan” (ὅτι ὑπεραυξάνει ἡ πίστις ὑμῶν – 2. Tess. 1:3). Rakas ystävä, pysythän sinäkin Jumalan sanan kuulijana joka pyhä ja joka päivä? Sanansa kautta armollinen Herra tahtoo pitää yllä uskosi ja yhä enemmän kasvattaa sitä! Hän tahtoo, että tämä Hänen lopunajallinen ilmestymisensä olisi pelastukseksi sinulle, ja meille kaikille (Hepr. 9:28). Hän tahtoo, että saa viimeisenä päivänä ilmestyä tuodakseen meidät pyhyytensä kirkkauteen, meidät, jotka saamme uskon kautta Häneen, syntiemme Sovittajaan olla kutsutut pyhiksi Hänen armostaan. Hän tahtoo tuona päivänä tulla, että me, Kristukseen uskovat saisimme taivaallisessa Jumalanpalveluksessa katsella Häntä ja Hänen kirkkauttaan, ja ihmetellä Häntä ja Hänen armoaan meitä kohtaan (2. Tess. 1:10), sekä kaikkien Hänen pyhiensä kanssa sanoa: ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” (Ilm. 5:13) Tästä ihanuudesta Hän antaa esimakua meille jo tänään, kun Hän kattaa meille tosi ruumiinsa ja tosi verensä juhla-aterian, ja tulee luoksemme kaikkien pyhiensä kanssa. Tule sinäkin, syö ja juo, ja omista uskossa perintöosa taivaan kirkkaudessa! (Vrt. Ef. 1:10–12) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 20.11.2016.)

25. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Matt. 9:18–26

Elämästä kuolema, kuolemasta elämä

Johdanto

Evankelista Matteuksen kautta Pyhä Henki puhuu meille kahdesta naisesta. Nämä naiset olivat keskenään eri ikäisiä ja varmasti monella tavalla erilaisia, mutta heillä oli yksi yhteinen asia: he olivat kuoleman vallassa. Henki puhuu meille myös siitä, miten Jeesus kohtasi nämä naiset ja miten Hän auttoi heitä.

Sairauden ja kuoleman saastaisuus

Oli nainen, joka kärsi verenvuodosta. Sen kaltainen verenvuoto, joka sinänsä on naisille aivan luonnollinen, kuukausittainen asia, ei ollut loppunutkaan. Nainen oli sairas: vuoto oli kestänyt yhtäjaksoisesti kaksitoista vuotta. Varmasti tällainen sairaus vaikeutti tämän naisen käytännön elämää melkoisesti. Mutta hänellä oli myös toinen, vielä suurempi vaikeus. Mooseksen laissa oli nimittäin säädetty: ”Jos naisen verenvuoto kestää kauan aikaa, vaikka ei ole hänen kuukautisaikansa, tahi jos se jatkuu hänen kuukautisaikansa ohitse, pidettäköön hänet koko vuotonsa ajan saastaisena, niinkuin hänen kuukautisaikanaankin; hän on saastainen.” (3. Moos. 15:25) Tämä nainen oli siis paitsi ruumiiltaan sairas myös rituaalisesti saastainen. Hän oli kelpaamaton tulemaan Herran pyhään temppeliin, Jumalan läsnäolon paikkaan. Lisäksi laki sanoi, että kukaan ei saanut koskea tällaisessa tilassa olevaan naiseen itseensä sen paremmin kuin hänen käyttämiinsä esineisiinkään, sillä se, joka niihin koski, tuli itsekin saastaiseksi (vrt. 3. Moos. 15:19–24). Tämä nainen oli siis kaikille juutalaisille kauhistus. Voitko sinä kuvitella sen tuskan, jota hän koki? Kahteentoista vuoteen hänellä ei ollut ollut pääsyä Jumalan läsnäoloon. Koko tänä pitkänä aikana kukaan ei koskaan ollut edes koskettanut häntä, saati halannut. Mikäli hän oli naimisissa, oli hänen miehensäkin ehkä koko tuon ajan välttänyt koskemasta häneen. Ja vielä: Kaksitoista vuotta tämä nainen oli joka päivä tuntenut ruumiissaan sairauden, kuoleman hivuttavan työn. Pyhä evankelista Markus kertoo, että tämä nainen oli kyllä hakenut apua sairauteensa. Kuitenkin hän oli joutunut paljon kärsimään monen lääkärin käsissä saamatta mitään todellista apua. Päinvastoin hänen tilansa oli vain käynyt huonommaksi (Mark. 5:26). Ja niin hän tiesi: hän eli hitaan kuoleman vallassa.

Mutta nyt tämä paljon kärsinyt nainen sai kuulla, että Jeesus Nasaretilainen, tuo suuri ihmeidentekijä oli siellä. Jospa Jeesus voisi auttaa häntäkin! Jospa Jeesus voisi parantaa pitkään jatkuneen sairauden! Nainen tiesi, ettei saastainen ihminen voisi kuvitellakaan tulevansa päästetyksi kuuluisan juutalaisen rabbin jalkojen juureen. Siksi hän sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi.” (Matt. 9:21) Niin nainen tuli keskellä kansanjoukkoa (Mark. 5:27) ikään kuin salaa Jeesuksen taakse ja koski hänen viittansa tupsua.

Oli myös nuori tyttö. Hän oli juuri kuollut. Voitko sinä kuvitella hänen vanhempiensa valtavan tuskan? Heidän oma, rakas, ihana tyttönsä, joka oli juuri tuossa leikkinyt ja laulanut, hän oli nyt poissa. Vain hänen eloton ruumiinsa makasi huoneessa odottaen, että perheen miehet aivan pian kätkisivät sen kivisen luolan pimeään.

Mutta silloin tytön isä sai tietää, että Jeesus Nasaretilainen, tuo suuri ihmeidentekijä oli siellä. ”Jospa Jeesus voisi parantaa sairauden, herättää kuolleen! Jos vain Jeesus tulisi ja panisi kätensä tyttäreni päälle, niin hän virkoisi taas eloon.” (Vrt. Matt. 9:18) Isälle tuli niin kiire, ettei hänelle tullut mieleenkään Mooseksen lain sanat: ”Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, hän saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet hävitettäköön Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen; hän on saastainen, hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä.” (4. Moos. 19:13) Isä kiirehti  Jeesuksen luo. Vielä Herran siellä puhuessa tämä mies tuli siihen keskelle ihmisjoukkoa, kumartui maahan Hänen edessään ja pyysi Häntä panemaan kätensä kuolleen tyttärensä päälle. Mitä Jeesus teki? Matteus kirjoittaa: ”Niin Jeesus nousi ja seurasi häntä opetuslapsinensa.” (Matt. 9:19) Kun Herra sitten tuli surutaloon, hän meni huoneeseen, jossa tytön ruumis makasi. Siellä Jeesus ”tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi.” (Matt. 9:25)

Jeesus tulee saastaiseksi

Mutta mitä kummaa? Mihin ihmeeseen Jeesus näissä kahdessa tapauksessa suostui? Olisihan kuka tahansa Mooseksen laille kuuliainen juutalainen kauhistunut tullessaan saastaisen naisen koskettamaksi. Miten tuo saastainen kehtasi saattaa toisen saastaisuuden tilaan, vieläpä kuuluisan rabbin? Mutta Jeesus ei kauhistunut, ei suuttunut naiselle, ei nuhdellut häntä hänen teostaan. Tai toiseksi: olisihan kuka tahansa lainkuuliainen juutalainen kauhistunut nähdessään kuuluisan rabbin koskettavan kuollutta ruumista! Miten Jeesus, tuo suuri rabbi saattoi koskettaa saastaista, kuollutta ruumista ja ehdoin tahdoin saattaa itsensä saastaisuuden tilaan?

Vastaus molempiin kysymyksiin on selvä: Jeesus, Jumalan Kristus onkin kyllä ainoa todella pyhä ja puhdas, ainoa itsessään Jumalalle kelpaava ihminen. Mutta Hän oli nyt tullut ihmiseksi juuri sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että Hän tulisi kosketuksiin ihmisten synnin ja saastaisuuden kanssa, ja siten ottaisi syntisten ihmisen saastaisuuden itseensä.

Varmaan monet taikurit tai ihmeidentekijät väittävät voivansa taikasauvan heilautuksella tehdä ihmeitä ihmisille. He eivät kuitenkaan välitä koskea heihin, ottaa osaa heidän elämäänsä, saati olla kiinnostuneita heidän todellisista tarpeistaan. Tällaiset ihmeparantajat ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä, että he saavat itse kunnian ja maineen ihmeellisistä teoistaan. Mutta Jeesus Kristus ei ollut tullut tällaiseksi taikuriksi tai ihmeparantajaksi.

Jeesus Kristus oli tullut Herran kärsiväksi palvelijaksi, Jumalan Poika Ihmisen Pojaksi, että Hän saisi kantaa syntisten ihmisten sairauden ja sälyttää päälleen heidän kipunsa (Jes. 53:4). Hän oli tullut tätä nimenomaista sairasta naista varten ja tätä kuollutta tyttöä varten, että Hän saisi omakseen juuri heidän syntinsä, heidän kipunsa, sairautensa ja lopulta heidän kuolemansakin. Vanhurskas Jeesus Kristus halusi toteuttaa Isänsä pelastustahdon ja tulla saastaiseksi juuri näiden ihmisten saastaisuudesta, etteivät he saastaisuudessaan joutuisi pois Jumalan pyhästä läsnäolosta, vaan että Hän saisi heidän sijastaan joutua pois Isänsä kasvojen edestä niin, että Hän ristin puulla huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46) Hän, itse Elämä halusi näin tulla kuolemaan. Hän halusi kuolla tämän kuolevan naisen ja jo kuolleen tytön kuoleman, etteivät he joutuisi kuolemaan iankaikkisesti. Jeesus oli tullut sitä varten, että Hän kärsisi paljon, niin että synnin, sairauden ja kuoleman omat saisivat hänen haavojensa kautta parantumisen. (Jes. 53:4–5; Mark. 9:12) Siksi, verenvuototaudistaan saastunut nainen sai Jeesuksen kosketuksen kautta ja uskossa Häneen tulla puhtaaksi. Ja kun hän näin sai tulla puhtaaksi, saattoi hän myös päästä takaisin elämään toisten ihmisten joukossa tasavertaisena ihmisenä. Hän sai päästä osoittamaan rakkautta lähimmäisilleen ja iloitsemaan heidän rakkaudestaan. Hän sai myös päästä temppeliin, Jumalan seurakunnan joukkoon. Ja lopulta, Hänen ruumiissaan työtään tehnyt kuolema oli nyt joutunut tottelemaan elämän Herraa, hidastamaan työtään hänessä ajaksi. Samoin joutui kuolema päästämään otteensa myös tästä tytöstä, jonka se oli ottanut valtaansa. Kun Jeesus kosketti tyttöä ja otti tämän kuoleman ja saastaisuuden itseensä, tyttö sai palata elävien joukkoon ajaksi, päästä rakkaan isänsä ja rakkaan äitinsä syliin.

Varmasti nämä kaksi naista kyllä sitten vähitellen vanhenivat. Lopulta myös heidän ajallinen elämänsä päättyi ja he kuolivat. Mutta uskossa Jeesukseen, synnin, saastaisuuden ja kuoleman sijaiskantajaan, heidät oli nyt liitetty Hänen pyhiensä joukkoon. Nämä uskossa kuolleet pyhänsä kuoleman Voittaja kerran nostaa kuolleista ja vie ikuiseen kirkkauteensa uudessa taivaassa ja uudessa maassa, sinne, missä ei ole mitään saastaisuutta, vaan missä ainoastaan vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13).

Kristuksessa sinullakin on puhtaus ja elämä

Ehkä sinäkin tunnet kuoleman työn. Ehkä näet sen tekevän työtään perheenjäsenessäsi tai läheisessäsi. Ehkä näet sen työn omassa ruumiissasi. Ehkä on heikkoutta tai sairautta. Mutta tämän lisäksi tiedät, että on muutakin: sinussa on vielä vanha liha, joka houkuttaa sinua syntiin. Sinä tiedät, ettet itsessäsi ole puhdas Jumalan edessä, vaan pikemminkin syntinen, saastainen.

Kuule siksi tarkoin! Jeesus Kristus, puhdas ja pyhä Jumalan Poika on tullut ihmiseksi sitä varten, että Hän saisi ottaa sinunkin syntisi ja saastaisuutesi itseensä. Hän onkin jo kerran tehnyt niin! Mutta miten sinä voit olla varma tästä? Seuraavalla tavalla: Sana sanoo, että Jeesus Kristus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1:29). Voit nyt vaikka varovasti nipistää itseäsi ja sen perusteella arvioida, mahdatko itsekin olla maailmassa. Ja kun huomaat, että sinä olet maailmassa, voit olla varma, että Jumalan Karitsa, joka elämässään ja ristinkuolemassaan on ottanut pois maailman synnin, on siis ottanut pois myös sinun syntisi. Jumala ei valehtele. Sinun kaikki syntisi on Kristuksessa otettu pois, sovitettu kertakaikkiaan!

Mutta on enemmänkin: Tämä Kristuksen lunastustyön hedelmä, sinun syntiesi anteeksiantamus on annettu sinulle aivan henkilökohtaisesti. Katso nyt, miten monella tavalla Jumala – armossaan tuhlailevan rikas – tahtoo tuoda sinulle evankeliuminsa lahjat! (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 4. Evankeliumi.) Kasteessa Kristus Jeesus on aivan henkilökohtaisesti tullut sinun luoksesi ja pukenut sinut itseensä, omaan pyhyyteensä ja puhtauteensa, vanhurskauteensa (Gal. 3:27). Kuulitko? Kasteessa Kristuksen pyhyys on koskettanut sinua, niellyt sinun saastaisuutesi ja kuolemasi niin, ettet sinä enää joudu kärsimään niiden iankaikkisia seurauksia. Sinä olet nyt Kristuksessa! Sinun kuolemasi sijaan on tullut ikuinen elämä! Nyt sinä ehkä sanot: ”Mutta kuitenkin minä vielä tunnen vanhan ihmiseni saastaisuuden – jumalanpelon puutteen, Häneen kohdistuvan luottamuksen puutteen sekä pahan himon.” (Augsburgin tunnustus II, Perisynti) Aivan oikein! Mutta  kuitenkin – tai oikeastaan juuri siksi – saat joka päivä uskossa palata siihen tosiasiaan, että syyllisyytesi hinta on kerran Golgatalla maksettu, ja että Kristus on kerran kasteessa pukenut sinut pyhyyteensä. Hän ei tätä lahjaansa kadu. Asia on juuri niin kuin tohtori Luther opettaa Isossa katekismuksessa: ”Kasteessa tuodaan jokaisen ihmisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: ’Olen kuitenkin kastettu, jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän.’” (Iso katekismus. Neljäs osa. Kaste, 43–45.)

Ja vielä: Kristuksen pyhyyteen puettuna sinulla on varma pääsy Jumalan läsnäoloon, Hänen pyhien lahjojensa vastaanottajaksi. Tällä alttarilla Kristus antaa sinulle, kastetulle, totisen pyhän ruumiinsa ja verensä, Golgatalla uhratun. Hän antaa ne sinulle yhä uudestaan syötäväksesi ja juotavaksesi, syntiesi anteeksiantamiseksi. Sinä saat omin silmin nähdä, katsella ja koskettaa (vrt. 1. Joh. 1:1) Hänen todellista ruumistaan ja vertaan. Kun Kristus nyt näin on kasteessa tullut sinun luoksesi ja ehtoollisessa aina uudestaan tulee, sinulla ei ole yhtään vähempää kuin tuolla verenvuodosta kärsivällä naisella, joka koski Hänen viittansa tupsuun, tai kuolleella tytöllä, jonka käteen Herra tarttui. Sinä olet saanut ja yhä saat tulla Hänen koskemakseen ja enemmänkin, aivan syödä Hänet, niin että Hän tulee sinuun. Näin sinun syntiesi sovituksen lahja on varmalla ja näkyvällä tavalla tuotu sinulle uskossa omistettavaksi. Siksi saat ehtoollispöydässä uskoa: Sinun syntisi on anteeksiannettu, sinun saastaisuutesi on otettu pois! Kristus, itse ikuinen Elämä on tullut kuolemaan sinun kuolemasi, ja niin sinun kuolemasi sijaan on nyt tullut Hän, itse ikuinen Elämä. Ja siksi sinä saat verenvuodosta parantuneen naisen ja kuolleista herätetyn tytön sekä kaikkien Kristuksessa pyhien kanssa riemuita: ”Tulkoon tässä elämässä heikkoudet, tulkoon kuolemakin, minun ei kuitenkaan tarvitse niitä pelätä tai kauhistua. Ne eivät voi minulle mitään, ’Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.’ (Fil. 1:21) Kristuksen tähden ja Hänessä minulla on varma pääsy taivaan temppeliin, Jumalan kaikkein pyhimpään läsnäolon paikkaan.” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 6.11.2016.)