24. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Ap. t. 4:18–21

Jeesus vaietaan – Jeesus puhuu!

Johdanto

Keskitymme nyt kolmeen asiaan, joista Pyhä Henki päivän epistolassa puhuu. Ensinnäkin, tässä maailmassa Jeesuksen nimestä tahdotaan usein vaieta, ja Hänen nimessään saarnaaminen vaientaa. Toiseksi kuulemme, että Jumalan sana on näiden Kristuksen asian vaientajien yläpuolella, ja että siihen Hän itse tahtoo omiensa pitäytyvän. Kolmanneksi saamme vielä kuulla, millä tavalla Hän antaa omillensa voiman pitää Hänen sanaansa esillä.

Jeesus tahdotaan vaieta kuoliaaksi

Ensiksi: Saarnaaminen ja opettaminen Jeesuksen nimessä saa tässä maailmassa osakseen valtavaa vastustusta. Päivän epistolan edellä Pyhä Henki kertoo, miten Hän oli apostolien suulla saarnannut Jeesusta juutalaisille ja heidän johtomiehilleen. Hän oli saarnannut, että Jeesus on Vanhan testamentin julistama Messias, Herran kärsivä Palvelija, joka ristiinnaulittiin, mutta jonka Jumala herätti kuolleista (Ap. t. 3:11–4:12). Mutta kun Jeesusta näin saarnattiin, niin mitä tapahtui?

Juutalaisten johtomiehet, nämä valtaa pitävät nousivat vastustamaan sanaa ja sen saarnaa. Totta kai he tunsivat Vanhan testamenttinsa erinomaisesti. Siksi he myös varmasti ymmärsivät, että Pietarin ja Johanneksen puhe Messias-ennustusten täyttymyksestä oli vastaansanomaton. Sydämensä kovuudessa he eivät kuitenkaan halunneet suostua siihen. Nasaretilainen Jeesus, tuo ristiinnaulittu mies ei saanut olla Messias – ei vaikka Hänen nyt sanottiin jopa nousseen kuolleista. Näiden johtomiesten olon teki kuitenkin vaikeaksi se, että hyvin monet niistä, jotka nyt olivat kuulleet apostolien saarnaaman Jumalan sanan, olivat myös saaneet uskon lahjan ja liittyneet kristittyjen joukkoon (Ap. t. 4:4). Lisäksi toinen näistä kalastajista oli aivan siinä temppelin portin pielessä nostanut pystyyn miehen, joka oli ollut rampa äitinsä kohdusta asti (Ap. t. 3:1–10). Tämä mies oli kokonaan parantunut, vieläpä juuri nyt seisoi tuossa heidän kanssaan, kaikkien nähtävänä (Ap. t. 4:14).

Mitä siis tehdä? Miten saada tämä jatkuvasti laajeneva Jeesus-liike tukahdutetuksi? Juuri epistolatekstiä edeltävissä jakeissa Pyhä Henki sanoo: ”he pitivät keskenänsä neuvoa ja sanoivat: ’Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle.’” (Ap. t. 4:15–17) Huomaatko miten nämä korkea-arvoiset oppineet vihasivat Kristusta? He eivät tahtoneet edes mainita Hänen nimeään. Ja juuri tätä Jeesuksen nimen välttämistä ja vaikenemista he halusivat käyttivät nyt myös taktiikkanaan, jolla vaientaa kristittyjen saarna. Heille ei riittänyt, että he olivat jo kerran ristiinnaulitsemalla tappaneet Kristuksen. Nyt he tahtoivat vielä vaieta Hänet kuoliaaksi. Pyhä Henki sanookin: ”Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.” (Ap. t. 4:18)

Rakkaat ystävät, kuulostaako tutulta? Tänäänkin siellä, missä Kristusta saarnataan ja Hänen nimessään opetetaan, tämä evankeliumin saarna ja opetus tahdotaan usein vaientaa. Jopa monet niistäkin, jotka sanovat olevansa kristittyjä, on perkele houkutellut kiinnittämään sydämensä muuhun kuin yksin Kristukseen ja Hänen sanaansa. Joku on esimerkiksi mielistynyt korkeaan oppineisuuteensa tai kirkolliseen asemaansa, joku taas siihen, että saa kuulua yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyyn ja laajaa valta-asemaa edustavaan uskonnolliseen järjestelmään. Toki moni näistäkin ihmisistä kyllä juhlapuheissa tai virallisissa julkilausumissa vielä puhuu kauniita sanoja raamatullisuudesta, jopa luterilaisen uskomme keskeisistä kohdista. Mutta katsokaa, miten he näistä kauniista sanoista huolimatta ovat kuitenkin kohdelleet niitä apostolisen viran kantajia, jotka vielä saarnaavat Kristusta: Herran palvelijoita on rahallisilla lahjuksilla houkuteltu, että he jättäisivät syrjään osan Raamatun selvästä sanasta. Heitä on virkansa menettämisen uhalla ankarasti kielletty saarnaamasta ja opettamasta Jeesuksen nimessä. Ja monet heistä onkin todella ajettu ulos kirkon virasta. Ja kun heidät on sitten saatu ulkopuolelle, mitä tapahtuu? Heidän asiansa vaietaan, aivan kuin heitä tai heidän saarnaansa ei olisi olemassakaan. On kuin kristillisen seurakunnan ympäröisi valtava hiljaisuus. On kuin seurakunta olisi yksin maailman keskellä.

Ehkä sinäkin, rakas ystävä, omasta elämästäsi tiedät, millaista tämä vaikeneminen on. Ehkä sinäkin olet uskosi tai seurakuntayhteytesi tähden joutunut niiden ihmisten ulkopuolelle, joita pidetään suosittuina. Tai ehkä olet huomannut, että sinun läsnäollessasi tietyt keskustelunaiheet huolellisesti ja säännönmukaisesti ohitetaan. Jeesuksen asia vaietaan, ja samalla vaietaan sinut itsesikin, koska sinä olet Jeesuksen oma.

Tätä puhetta olisi helppo jatkaa, kauhistella sitä kirkollista hätätilaa, joka vallitsee Suomessa tai ulkomaillakin. Mutta onko tämä ongelma vain meidän ulkopuolellamme? Ei ole! Sinunkin ole tunnustettava, että siellä, missä Jeesus haluaisi nimensä kaikuvan, ei ainoastaan perkele ja maailma vaan myös sinun oma lihasi panee vastaan. Sinun vanha ihmisesi sanoo: ”Koetetaan nyt pärjätä omillamme vain! Jos minä oikein tarkkailen itseäni ja tekemisiäni, voin ehkä tulla paremmaksi ihmiseksi. Jeesus auttakoon minua sitten, jos apua tarvitaan.” Sinun vanha ihmisesi myös epäilee Jumalan sanaa ja sen voimaa: ”Mahtaako se Raamatun sana mitään auttaa, vaikka minä sitä ihmisille puhuisinkin?” Vanha ihmisesi on myös laiska ja mukavuudenhaluinen: ”En minä tahtoisi millään jaksaa tänään puhua Jeesuksen sanaa lapsilleni saati seurakunnan lapsille. En minä jaksaisi aina olla vastaamassa niihin kysymyksiin, joita työkaverit minulle elämän tärkeistä asioista esittävät. Olisi niin paljon helpompaa jättää puhumatta Jeesuksesta.” Ja niin Jeesuksen nimi taas vaietaan. Mutta on vielä enemmänkin: asia ei nimittäin koske vain Jumalan sanan esillä pitämistä, vaan myös sen kuulemista. Ehkä sinä kirkkoon tullessasi ajattelet: ”Mahtaako tuo täällä saarnattu sana nyt saada paljoakaan aikaan? Eikö tällainen saarnojen kuunteleminen ole oikeastaan aika tylsääkin? Ja sitäpaitsi, kyllähän me nyt jo tiedämme, mitä tuolta aina saarnataan, aina samaa laulua vain.” Ja niin tapahtuu, että myös siellä, missä Jeesuksen sana saa vielä vapaasti kaikua, sinä kuitenkin omalla kohdallasi vaiennat sen.

Mutta kun Kristuksen sanan saarna ja opetus vaietaan, vaietaan itse Kristus, koska Hän tahtoo tulla ihmisten luo nimenomaan saarnatun sanansa kautta. Näin myös kansa jätetään ilman syntien anteeksiantamuksen pelastavaa sanaa, hukkumaan. Kuka on valmis kantamaan vastuun tästä viimeisellä tuomiolla? Edelleen siellä, missä Kristus-sanaa ei itse tahdota kuulla, ollaan vaarassa jättäytyä pelastuksen ulkopuolelle, eihän nimittäin kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Kristuksen kautta (Joh. 14:6).

Jumalan sana on ihmisten ajatusten yläpuolella

Toiseksi me kysymme: Miten Pyhä Henki sitten kehottaa meitä suhtautumaan tähän Kristuksen sanan saarnan ja opetuksen vaikenemiseen? Kun juutalaisten johtomiehet kielsivät apostoleita puhumasta Jeesuksen nimessä, nämä vastasivat heille Pyhässä Hengessä: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Ap. t. 4:19–20)

Jo vanhassa liitossa Herra oli antanut kansalleen paimenet ja opettajat ruokkimaan heitä sanallaan, ja niin toimimaan heidän hengellisinä isinään. Näin Hän myös meidän aikanamme antaa kirkolleen paimenet ja opettajat (Ef. 4:11). Neljäs käsky ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (2. Moos. 20:12) käskee meitä kunnioittamaan myös näitä hengellisiä isiä ja kuulemaan heitä. Mutta mikäli tämä kirkollinen johto alkaa toimia Jumalan sanaa vastaan, se ylittää valtuutensa. Näin on siksi, että kaikki valta tässä maailmassa on Jumalalta saatua. Siksi yhdelläkään isän virkaan asetetulla – sen paremmin yhteiskunnassa kuin kirkossakaan – ei ole valtuuksia toimia sen ohi, mitä Jumala sanassaan sanoo.

Mutta miten toimia silloin, jos ja kun näin nyt kuitenkin käy? Miten toimia, jos Kristuksen nimi tahdotaan kirkoissakin vaienta? Yksilötasolla meidän tulee toki kunnioittaa kaikkia ihmisiä Jumalan luomina ja arvokkaina. Mutta kirkollisen esivallan virkaa tulee kunnioittaa siinä, missä viran kantajat toimittavat Jumalalta saamaansa sananpalvelijan tehtävää Hänen pyhän sanansa mukaisesti. Jos he tästä luopuvat ja alkavat saarnata omiaan, on jokainen seurakuntalainen velvoitettu muistuttamaan heitä siitä, että Jumala on asettanut heille annetun viran nimenomaan sanansa saarnaamista ja sakramenttien jakamista varten (Joh. 10:5; Augsburgin tunnustus XXVIII). Ilman näiden tehtävien hoitamista ei heidän virallaan varsinaisessa mielessä ole mitään merkitystä. Siksi heidän itsensäkin tulisi pysyä kuuliaisena Jumalan sanalle, vaikka sitä saarnaisi apostoliksi asetettu köyhä kalastaja, taikka valtakirkon loiston ulkopuolella oleva, mutta Jumalan sanan mukaan kutsuttu ja asetettu sananpalvelija. Jos he taas eivät pysy kuuliaisina Jumalan sanalle, on heidän annettava mennä menojaan ja kuunneltava ensin sitä, mitä Jumala muuttumattomassa sanassaan sanoo.

Näin Pietari ja Johannes tekivät. Heidän vastauksessaan juutalaisten johtajille ei ole jälkeäkään sellaisesta nykykirkollisesta pelistä, jonka mukaan sydämessä on kyllä lupa uskoa Raamatun selvään sanaan, mutta käytännössä katsotaan kuitenkin parhaaksi toimia sanaa vastaan, koska kirkon johtajien tai kirkolliskokousten laatimat ”yhteiset pelisäännöt” ohjeistavat niin. Apostolit eivät toimineet näin. He pitivät kiinni Jumalan sanasta kaiken opin ja elämän ylimpänä ohjeena. He pitivät kiinni siitä, että Jumala on juuri sanansa saarnaamista varten tahtonut antaa seurakunnalleen apostolisen palveluviran. Tämän viran tehtävä ei ole puhua vähän Raamatun sanaakin muun ohella, vaan – niin kuin Paavali sanoo – (kertakaikkisesti) täyttää Jumalan sana (πληρῶσαι τὸν λόγον τοῦ θεοῦ – Kol. 1:24–25). Siksi apostolit nyt sanovat: ”me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”

Toki tästä Jumalan sanaan pitäytymisestä seuraa vaino, vaikeudet ja vaikeneminen, mutta niin seurasi Kristukselle, Jumalan elävälle Sanalle itselleenkin (Joh. 15:20). Kaiken vainon ja vaikenemisen keskelläkin sinä saat muistaa, mitä Pyhä Henki psalmistan suulla sanoo: ”Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.” (Ps. 118:8) Tällaisissa kiusauksissa saat myös muistaa, että sinä et ole ainoa etkä ensimmäinen, joita Jumalan sanan tähden näin ahdistetaan ja mitätöidään, ikään kuin olisi kysymys jostakin aivan ihmeellisestä, oudosta ja tavattomasta rististä ja kärsimisestä, jota sinä tunnet, ajatellen itseäsi sen ainoaksi kantajaksi. Päinvastoin sinun tulee tietää, että kaikkien sinun kristittyjen veljiesi ja sisariesi, jotka aina ja kaikkialla ovat hajallaan, täytyy perkeleen ja hänen apuriensa taholta kärsiä samaa niin kauan kuin vielä ovat maailmassa. (Vrt. Luther, Martti: Kirkkopostilla III. Kolmas kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Epistolasaarna, 70.)

Mutta entä sitten, kun Kristuksen sanan saarnan ja opetuksen vaikeneminen tapahtuukin sinun omassa sydämessäsi? Vastaus: Tunnusta silloin Jumalalle vanhan ja lihallisen ihmisesi omavanhurskauden synti, tunnusta epäilystesi synti ja haluttomuutesi synti. Ja kuule sitten myös, miten Herra saarnauttaa sinulle: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9) Ja jos syntisi sinua vielä kovasti painaa, soita rohkeasti pastorille ja sovi ripin lahjan käyttämisestä. Kun sitten saat kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin usko kaikki syntisi varmasti anteeksi annetuiksi, niin taivaassa kuin maan päälläkin (Matt. 16:19), Kristuksen, sinun syntiesi sovittajan ja varman Vapahtajasi tähden.

Jumalan sana on vielä kuultavissa!

Kolmanneksi: Huomaatko sinä, mitä tässä tapahtuu? Vaikka Jeesus ja Hänen sanansa tahdottaisiin vaieta, Hän ja Hänen pyhä sanansa kuitenkin pysyvät muuttumattomina. Pietari ja Johannes julistivat: ”me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Tämä tarkoittaa, että Jumala on Kristuksessa tuonut pelastustekonsa ihmisten keskelle, maailmaan niin, että ne voitiin nähdä ja kuulla. Näinhän sama apostoli Johannes kirjeessään todistaakin: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta” (1. Joh. 1:1). Apostolit lausuivat myös: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa”. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Jumalaa ja Hänen sanaansa on nyt mahdollista kuulla! Vaikka perkele, maailma tai sinun oma lihasikin ankarasti kieltäisivät sinua puhumasta Jeesuksen nimessä tai kuulemasta Hänen sanaansa, Herra kuitenkin tahtoo edelleen lähettää apostolinsa kaikkeen maailmaan, saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15). Tänäänkin Herra itse kirkossaan ja kirkkonsa kautta saarnauttaa anteeksiantavan ja eläväksitekevän sanansa sinulle, koko seurakunnalleen ja kaikessa maailmassa. Juuri nytkin Jeesus seisoo täällä ja sanoo: ”Sinun epäilyksesi, sinun haluttomuutesi, sinun kaikki syntisi on annettu anteeksi minun täydellisen kuuliaisuuteni ja ristinkuolemani tähden!”

Kun sinä tämän saarnan kuulet, niin mitä tapahtuu? Tämän pyhän sanan saarnan välityksellä sinä saat pysyä Vapahtajassasi Kristuksessa ja Hänen seurakunnassaan – ja Hän sinussa ja seurakunnassaan. Näin sinä saat koko seurakunnan kanssa loistaa Kristuksen kirkkautta maailman pimeydessä. Näin Pyhä Henki sanookin Paavalin suulla: ”Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol. 1:27) Sinä saat seurakunnan kanssa avata suusi ja selvästi puhua Hänen eläväksitekevää sanaansa, jonka olet korvillasi kuullut. Sitä sanaa me saamme yhdessä puhua maailman demonisen pauhun keskellä, mutta myös sen saatanallisen hiljaisuuden keskellä, jolla maailma tahtoo vaieta Kristuksen ja Hänen omiensa asian. Se on Hänen työtään meissä! Älä siis enää sydämessäsi tuskaile, miten vastustuksesta huolimatta voisit rohkeasti pitäytyä Jeesuksen Kristuksen nimen todistajana. Kuule vain Hänen sanaansa, joka tänäänkin on täällä kuultavana! Se sana on elävä ja vaikuttava. Se tekee sinussakin varmasti sen, mitä se sanoo ja lupaa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 30.10.2016.)