Uskonpuhdistuksen muistopäivä (1. vsk), Joh. 4:46–53

Usko Jeesuksen sanaa!

Uskonpuhdistuksen muistopäivän pyhässä evankeliumissa pyhä Johannes kirjoittaa miehestä, joka asui Kapernaumin kaupungissa, Galileanjärven rannalla. Evankelista ei kerro tästä miestä kovinkaan paljoa. Hän kertoo kuitenkin sen, että tämä mies oli ”eräs kuninkaan virkamies”, tai ehkä tarkemmin sanottuna ”eräs kuninkaallinen” (τις βασιλικός tis basilikos). Mahdollisesti hän oli kuninkaan palvelija, ehkä juuri jossakin kuninkaan virassa, tai ehkä muuten vain kuninkaallista sukua oleva henkilö. Joka tapauksessa tämä mies varmaan kuitenkin eli suuren loiston ja rikkauden keskellä. Ehkä hänellä itselläänkin oli palvelijoita ja apulaisia. Tästä huolimatta miehellä oli elämässään yksi asia, joka sai kaiken tämän ulkoisen loiston tuntumaan yhdentekevältä. Evankelista kirjoittaa, että hänellä oli poika, joka sairasti. Johannes antaa ymmärtää, että poika oli jopa jatkuvasti sairaana, ehkä ollut jo pidemmän aikaakin. Sairaus oli niin vakava, että poika oli aivan kuolemaisillaan. Toki tällä kuninkaallisella miehellä jos kenellä oli varmasti mahdollisuus pyytää paikalle mitä parhaimmat lääkärit ja hoitajat. Kuitenkaan tästäkään mahdollisuudesta ei ollut hänelle apua eikä iloa: kukaan taitavimmistakaan lääkäreistä ei ollut kyennyt parantamaan hänen poikaansa tämän sairaudesta.

Mutta silloin tämä mies kuuli: Jeesus oli tullut Galileaan. Tuo ihmeellinen opettaja, josta kaikki tiesivät, että Hän oli Kaanan häissä muuttanut veden viiniksi (Joh. 2:1–11), juuri tuo Jeesus oli nyt tullut takaisin. Hän oli nyt jälleen Kaanassa, siinä reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä Kapernaumista. Varmasti mies olisi voinut lähettää kuninkaallisia palvelijoita hakemaan Jeesuksen hänen taloonsa Kapernaumiin. Mutta tällainen ei tullut hänen mieleensäkään. Hänen mielessään oli vain yksi ajatus: ”Äkkiä Jeesuksen luo!” Ja niin, kuultuaan Jeesuksen tulosta mies heti nousi ja lähti tuolle monen tunnin mittaiselle matkalle, ylös Galilean vuorimaahan, kohti Kaanan kylää.

Kun tämä mies lopulta tuli perille Kaanaan ja löysi Jeesuksen, Johannes kertoo, että hän ”pyysi [pyytämistään], että [Jeesus] tulisi alas” tai ”laskeutuisi ja parantaisi hänen poikansa, sillä [hän] alkoi kuolla.” (Joh. 4:47) Voitko nyt nähdä tuon miehen valtavan hädän? Hänen rakas poikansa oli kuolemaisillaan! ”Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee.” (Joh. 4:49) ”Tule Jeesus pian, tule pian minun kanssani alas ennen kuin hän kuolee! Auta Jeesus ja paranna minun poikani!” Kun mies näin pyysi Jeesusta ”tulemaan alas” tai ”laskeutumaan” (καταβαίνω katabainō), hän varmastikin tarkoitti tuota matkaa Galilean vuorimaasta, Kaanan kylästä alas Galileanjärven rannalle, Kapernaumin kaupunkiin, jossa hänen kotinsa sijaitsi (vrt. Joh. 2:12).

Mutta lähtikö Jeesus miehen mukaan, alas Kapernaumiin? Ei lähtenyt. Miksi ei? Jeesus tahtoi antaa tälle murtuneelle miehelle uskon pyhään sanaansa. Hän tahtoi antaa miehelle uskon, joka tarttuu jumalalliseen sanaan ja sen lupauksiin silloinkin, kun mitään ei näytä tapahtuvan. Siksi Herra nyt sanoikin edessään anovalle miehelle: ”Mene, sinun poikasi elää.” Vain nämä muutamat lyhyet sanat. Ja kuitenkin heti tämän jälkeen sanotaan: ”Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.” (Joh. 4:50) Ei tämä mies siis uskonut sen vuoksi, että jo näki, miten Jeesuksen sanat vaikuttivat. Päinvastoin, hän ei varmaan tuossa hetkessä nähnyt tapahtuvan mitään ihmeellistä. Hän näki vain Jeesuksen, miehen, joka näytti tavalliselta rakentajalta, ja joka lausui nuo tavalliselta kuulostavat sanat hänelle. Pikemminkin, Jeesuksen sana vaikutti miehessä uskon siitä huolimatta, että ei silmillään nähnyt, miten nämä sanat hänen poikaansa mahdollisesti vaikuttivat. Mies vain yksinkertaisesti uskoi Jeesuksen sanan, jonka Hän korvillaan kuuli. Hän uskoi, koska se oli Jeesuksen sana.

Katso nyt, miten Herra Jeesus antoi tälle kuninkaalliselle miehelle paljon enemmän kuin mitä hän Häneltä pyysi: Ensiksi, Herra ei tahtonut viivyttää apuaan siihen asti, kunnes monen tunnin matkan jälkeen päästäisiin perille Kapernaumiin, siis ehkä vasta seuraavan päivän puolella. Ei niin, vaan Jeesus tahtoi heti parantaa pojan hänen sairaudestaan, antaa tälle elämän. Ja niin Hän myös teki. Toiseksi, Jeesus tahtoi myös aivan heti lievittää isän tuskan. Niin Hän myös teki. Ja kolmanneksi, pyhän ja elävän, vaikuttavan sanansa voimalla Herra Jeesus antoi tälle kauhistuneelle isälle uskon lahjan.

Mutta Jeesus antoi vielä tätäkin enemmän. Ollessaan vielä matkalla kotiin mies kuuli palvelijoiltaan todistuksen pojan paranemisesta. Silloin mies ymmärsi, että Jeesuksen sana ei ollut ainoastaan aloittanut pojassa vähittäistä toipumista. Jeesuksen sana oli yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti parantanut pojan ja antanut hänelle elämän (Joh. 4:51–52). Kun mies tämän kuuli, hänestä sanotaan: ”Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.” (Joh. 4:53) Hän ei siis ollut alkanut uskoa siksi, että hän nyt näki, mitä pojalle oli tapahtunut. Hänhän oli alkanut uskoa pelkästään sen sanan tähden, jonka Jeesus oli juuri hänelle lausunut. Mutta nyt, kun mies myös sai nähdä rakkaan poikansa parantuneen, hänen uskonsa vahvistui entisestään. Varmaan hän ylisti Jumalaa: ”Kiitos Jeesus! Sinun pyhä sanasi todella sai aikaan sen, mitä se lupasi!” Ja tämän pyhän sanansa kautta sekä isän välittämän sanan todistuksen kautta Herra antoi pelastavan uskon myös hänen koko huonekunnalleen. Kristuksen pyhän sanan kautta moni sai tuona päivänä pelastuksen lahjan.

*

Ehkä sinäkin, rakas kristitty, tunnet tuon kuninkaallisen miehen huolen ja hädän. Ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun lapsi on sairas. Vaikka hän on vielä pieni, vaikka hän on vielä niin kovin nuori, sairaus on kuitenkin levinnyt pitkälle, eivätkä parhaimmatkaan lääkärit ole voineet häntä auttaa. Tai ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun lapsi on kyllä ruumiiltaan terve, mutta hänen sisäinen elämänsä on rikki. Ehkä hänellä on halu hyvään, mutta sielunsa pimeydessä hän ei näe valoa, eikä hänellä siksi ole enää voimaa elää. Tai ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun lapsi ei vielä tunne Jumalaa, tai ei edes halua tuntea. Siksi hän elää synnin orjana maailmassa, on antanut elämänsä kuoleman palvelukseen, Jumalan temppeliksi tehdyn ruumiinsa pimeyden tekojen käyttöön.

Etkö sinäkin tässä hädässäsi ole tuon kuninkaallisen miehen tavoin pyytänyt Jeesusta ”tulemaan alas”? Etkö aivan pyytämästä päästyäsikin ole pyytänyt Jeesusta ”laskeutumaan” lapsesi hätään, sinun omaan hätääsi ja perhekuntasi hätään? ”Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee.” Tule, ennen kuin minun rakkaani kuolee ruumiillisesti, ennen kuin hän kuolee iankaikkisesti!

Mitä Jeesus sinulle tähän vastaa? Hän sanoo: ”Minä olen jo tullut alas sinun hätääsi ja teidän hätäänne. Minä olen jo astunut alas taivaista, tullut lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntynyt ihmiseksi. Minä olen tullut alas teidän ihmisten ja teidän pelastuksenne tähden. Minä olen jo tullut alas, tullut sen vuoksi, että minun taivaallinen Isäni oli nähnyt hyväksi runnella minua, lyödä minua teidän sairaudellanne (Jes. 53:10). Minä olen tullut alas, että minä saisin kantaa sen kaiken sairauden ja sälyttää päälleni teidän kipunne, tulla vielä haavoitetuksi ja runnelluksi teidän rikkomustenne ja pahojen tekojenne tähden. Minä olen tullut alas, että teillä rauha olisi ja että te minun haavojeni kautta tulisitte parannetuiksi (Jes. 53:4–5). Minä olen tullut alas, kärsittyäni ja kuoltuani teidän syntienne tähden astunut aivan maan alimpiin paikkoihin asti (Ef. 4:9). Mutta minä olen astunut sinne voittajana, saarnaamaan sitä voittoani synnistä kuolemasta ja perkeleestä (vrt. 1. Piet. 3:19), jonka minä olen veriuhrissani ja haudan suulla saanut. Minä olen tullut alas ja voittanut. Minä olen voittanut sinun syntisi ja koko maailman synnin. Minä olen voittanut perkeleen. Sinun syntisi on sovitettu, koko lunastustyö täytetty. Minun kuolemani ja ylösnousemukseni on avannut sinulle, lapsillesi ja koko huonekunnallesi oven iankaikkiseen elämään. Siksi tänään riittää, että minä sanon sanan. Tässäkin evankeliumissa minä aivan kolme kertaa sanon ja Pyhässä Hengessä ilmoitan sen sanan sinulle. Kuule nyt: ’Mene, sinun poikasi elää.’ (Joh. 4:50) Sitten palvelijat todistivat miehelle, ’että hänen poikansa eli.’ (Joh. 4:51) Ja vielä kerran evankelista kirjoittaa minun sanoneen miehelle: ’Sinun poikasi elää.’ (Joh. 4:53) Kuulitko, rakas veljeni, rakas sisareni? Minä, Jeesus, annan elämän kuoleman vallassa oleville ja kuolemaisillaan oleville! Se on minun nimenikin: Jeesus, ’Herra on pelastus’. Sinä et voi antaa elämää kuoleman vallassa olevalle, mutta juuri sitä varten minä olen tullut, että minä tekisin sen. ’Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.’ (Joh. 5.21) Ja ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä…’ Ja se ihminen, joka uskoo minuun, ’on siirtynyt kuolemasta elämään.’ (Joh. 5:24)”

Kun Jeesus tällä tavalla sanoo sinulle sanansa, sinä et välttämättä näe tapahtuvan mitään kovin ihmeellistä. Näet vain Jumalan sanan painettuna paperille. Näet tavallisen näköisen saarnaajan, joka puhuu nuo tavallisilta kuulostavat sanat sinulle. Et myöskään sanasta näe mitään lupausta ajallisesta menestyksestä tai terveydestä, taikka ongelmattomasta elämästä tässä maailmassa. Pikemminkin sana osoittaa sinulle, että Jumala toimii päinvastoin kuin miltä asiat näyttävät: Herra valmistaa sinulle voiton kuolemasta ja perkeleestä siten, että Kristus näyttää ristillä häviävän näille vihollisille. Ja kun sinä olet Hänessä, kuolemalla kuoleman voittaneessa Kristuksessa, Hänen rististään tulee myös sinun ristisi. Ja niin Herra antaa monet lahjansa sinulle siten, että Hän näyttää ottavan sinulta kaiken pois. Hän antaa sinulle voiton siten, että Hän näyttää tekevän sinut häviäjäksi. Hän antaa sinulle elämän siten, että Hän saattaa kaiken sen kuolemaan, mikä sinussa on vanhaa ja katoavaa. Mutta kun sinä kuulet Jeesuksen sanaa, Hän itse kuitenkin on sanassaan läsnä ja vaikuttaa sinussa uskon. Sanansa kautta Hän vaikuttaa sinussa uskon siitä huolimatta, että sinä et näe, miten Hän mahdollisesti vaikuttaa lapsessasi tai niissä muissa ihmisissä, joiden puolesta sinä rukoilet. Saat vain yksinkertaisesti tarttua Jeesuksen sanaan, koska se on Jeesuksen sana. Saat yksinkertaisesti uskoa Jeesuksen sanan, koska se on Jeesuksen oma, jumalallinen sana.

Katso nyt: Jeesus tahtoo antaa sinulle enemmän kuin mitä sinä Häneltä pyydät. Hän tahtoo mielellään vastata rukouksiisi uskosta osattomien läheistesi puolesta, sillä ei ole hänelle ”mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltään ja elää.” (Hes. 33:11) Vaikka sinä et vielä näe, miten Hän vaikuttaa, Hänen sanansa kuitenkin lupaa näin. Luota siis siihen joka hetki! Ja vaikka Herra joskus katsoisi parhaaksi jättää parantamatta ajallisen sairauden, Hän kuitenkin tahtoo tehdä niin nimenomaan siksi, että Hän näin kasvattaisi sinua ja läheisiäsi iankaikkisuutta varten. Hän tahtoo tehdä näin, ettet luottaisi omiin voimiisi tai ihmisten mahdollisuuksiin, vaan että sinulle kelpaisi Hänen apunsa ja että sinä sitä aina Häneltä pyytäisit. Herra tahtoo, että sinä kaikessa hädässäsi turvaat Häneen ja Hänen pyhään sanaansa, joka voi antaa ikuisen elämän niin sinulle kuin muillekin. Sanansa kautta Jeesus tahtoo lahjoittaa kaikille juuri uskon, ja uskon kautta syntien anteeksiannon ja ikuisen elämän. Ja sillä tavalla – katsoi Herra parhaaksi parantaa ajallisen sairauden tai olla sitä parantamatta – Hän joka tapauksessa tahtoo tehdä niin, että sinä saat koko Hänen seurakuntaperheensä kanssa iloita: ”Kiitos Jeesus! Sinun pyhä sanasi todella sai aikaan sen, mitä se lupasi! Sinun pyhän sanasi kautta moni on saanut pelastuksen, iankaikkisen elämän! Aamen.”

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.10.2016.)