21. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Matt. 22:1–14, toinen saarna

Mikä on sinun paikkasi lähetystyössä?

Kutsu taivaallisiin häihin

Jumala on pyhä, mutta me ihmiset olemme luonnostamme syntiset. Oli kyse kenestä tahansa ihmisestä, me olemme ajatuksillamme, sanoillamme, teoillamme sekä tekemättä jättämisillämme rikkoneet Jumalan tahdon. Olemme kääntäneet selkämme Luojallemme, jonka rakkaudelliseen tahtoon meidän elämämme tässä maailmassa perustuu. Me olemme kääntäneet selkämme elämälle, ja siksi me itsessämme olemme kuoleman vallassa. Sen vuoksi emme myöskään voi omin voiminemme hankkiutua takaisin elävän Jumalan yhteyteen taivaaseensa, saati tahtoa sellaista.

Mutta ihmeellinen on Jumalan armo ja rakkaus meitä syntisiä kohtaan! Hän ei ole tahtonut jättää meitä kulkemaan kohti sitä päämäärää, jota kohti me ikuisen elämän hylätessämme olemme alkanee kulkea, ikuista kuolemaa. Hän ei ole tahtonut jättää meitä kulkemaan kohti sitä rangaistusta, jonka Hänen pyhyytensä meidän synnistämme vaatii, iankaikkista tuhoa ja kadotusta. Sen sijaan Jumala on suuressa armossaan lähettänyt Poikansa Kristuksen tähän maailmaan. Näin Hän on tehnyt, että meillä syntisillä olisi syntien anteeksiantamus ja pääsy pyhien joukkoon. Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen ihmiseksi, kantamaan meidän kaikki syntimme. Täydellisessä kuuliaisuudessaan Kristus onkin nyt täyttänyt taivaallisen Isänsä koko pelastustahdon! Sinä et ole Jumalan pyhiä ja ehdottomia käskyjä täyttänyt, mutta Jeesus Kristus on elänyt nuhteettoman elämän sinun vuoksesi. Sinä olet oman syntisi ja maailman synnin tähden ollut monin tavoin vaivattu ja kiusattu, mutta Kristus on kärsinyt kaiken ihmiselämän vaivan ja kiusaukset sinun vuoksesi. Sinun olisi pitänyt saada koko maailman häpeä ja rangaistus syntiesi vuoksi, mutta Kristus on kärsinyt kaikkein kovimman pilkan, häpeän ja kidutusrangaistukset sinun vuoksesi. Sinun olisi pitänyt kuolla iankaikkisesti syntiesi tähden, mutta Kristus on ristillä kuollut sinun vuoksesi. Sinä et voinut voittaa syntiäsi, kuolemaasi tai sinua kiusaavaa perkelettä, mutta Kristus on kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan voittanut ne sinun vuoksesi. Kaiken on Kristus tehnyt sinun vuoksesi! Hänessä, tähän maailmaan lähetetyssä Jumalan Pojassa on sinulle ja koko maailmalle valmistettu täydellinen lunastus, kaikkien syntien täydellinen sovitus. Hän, taivaallinen Sulhanen on valmistanut sinulle pääsyn puhtaaksi ja virheettömäksi morsiamekseen, toisin sanoen seurakuntamorsiamensa, pyhän kirkkonsa yhteyteen, jonka kanssa Hän tahtoo viettää taivaallisia häitä.

Mutta sitten: Jotta ihmiset, itsessään kelvottomat ja syntiset voisivat päästä Kristuksen seurakuntamorsiamen jäseneksi ja siten myös perille Hänen taivaalliseen häähuoneeseensa (Matt. 22:10), karitsan hääaterialle (Ilm. 19:9), heidät täytyy kutsua sinne. Ilman jumalallista kutsua ei nimittäin kukaan syntinen ihminen voi sinne päästä. Ja vielä: jotta ihmiset voidaan kutsua sinne, täytyy joku edelleen lähettää välittämään tämä kutsu heille.

Niin Jumala tahtookin tehdä. Tänäänkin Hän tahtoo saarnauttaa kutsua Poikansa Kristuksen taivaallisiin häihin, iankaikkiseen pelastukseen ja iloon. Mutta mihin Hän lähettää sanansaattajansa? Sana sanoo, että Hän lähettää heidät kaupunkien keskuksiin ja teiden risteyksiin, toisin sanoen sinne, missä on paljon ihmisiä liikkeellä. Hän ei siis lähetä sanansaattajiaan autioihin paikkoihin, missä heidän olisi kyllä helpompi ja vaivattomampi olla, kun ei tarvitsisi kaikkien edessä lausua julkista kantaa tällaisista pelastuksen asioista, jotka kuitenkin usein jakavat mielipiteitä. Mutta silloin myös julistustehtävä jäisi suorittamatta! Siksi suuri Kuningas lähettää lähettiläänsä nimenomaan monien ihmisten keskuuteen. Näin Hän tekee, koska Hän tahtoo, että tämä taivaallinen hääkutsu saavuttaisi Hänen maansa kaikki mahdolliset asukkaat ja että kaikki ihmiset pelastuisivat (1. Tim. 2:4). Siksi Kuningas sanookin lähettiläilleen: ”kutsukaa häihin, keitä tapaatte (Matt. 22:9) Ei siis ainoastaan juutalaisia, vaan myös pakanoita kaikista kansoista. Ei siis ainoastaan ajallisessa elämässään onnistuneita, vaan myös epäonnistuneita ja mahdottomia. Edelleen Herra sanoo, että Kristuksen häihin tulee kutsua ”sekä pahat että hyvät.” (Matt. 22:10). Sinne tulee siis kutsua paitsi yhteiskunnan edessä vaikeuksiin joutuneet, myös maallisen vanhurskauden puolesta nuhteettomat kansalaiset. Jumalan edessä nämä kaikki kuitenkin ovat yhtä lailla syntisiä ja sellaisina mahdottomia tulemaan Herran luo. Mutta juuri siinä, että Pyhä Henki nyt kutsuu heitä evankeliumin kautta ja valistaa heitä, sekä sitten myös pyhittää heidät, tulevat he mahdollisiksi pääsemään sisälle taivaalliseen hääjuhlaan. (Vähä katekismus. Usko. Kolmas uskonkohta. Pyhitys, 6.)

Kenen tehtävänä on olla lähetettävänä?

Huomaatko siis, että Kristus on ensimmäinen lähetetty? Hänet on ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden” (Nikaian uskontunnustus) lähetetty maailmaan. Tämän lisäksi Kristus tahtoo vielä lähettää lähettiläänsä maailmaan, kaikkien kansojen keskuuteen, että sanoma Hänen täytetystä lunastustyöstään tulisi kaikkien mahdollisten ihmisten korviin, ja että he sen kautta saisivat pelastuksen. Tänään me kysymme: kenen tehtävänä on olla Jumalan lähetettävänä?

Suomalaisen herätyskristillisyyden piirissä kuulee usein vastattavan seuraavasti: ”Kaikille on oma paikkansa lähetystyössä, joko lähtijänä tai lähettäjänä.” Tämän ajatuksen ensimmäinen puolisko on aivan oikein: kaikille kristityille on lähetystyössä oma paikkansa. Siitä, mikä se paikka voisi olla, kuulemme lisää hieman tuonnempana. Ajatuksen toinen puolisko sen sijaan vaatii tarkennusta.

Yhtäältä ajatus, että kaikille on oma paikkansa lähetystyössä, joko lähtijänä tai lähettäjänä, on osittain aivan oikea: on toki selvää, että jotkut kristityt lähetetään kaukaisiin maihin lähetystyöhön, toiset puolestaan jäävät kotimaahan, keskittyvät toimimaan lähettäjinä, rukoilemaan lähetystyön puolesta ja tukemaan sitä myös varoillaan. Tämä onkin täysin oikein ja ymmärrettävää! Eihän kaikilla kristityillä voi olla mahdollisuutta jättää sukulaisiaan, työtään tai muita vastuutehtäviään kotimaassa ja lähteä Kristuksen evankeliumin työhön jossakin kaukana. Samalla on hyvä ja jopa aivan olennaisen tärkeää, että ne, keille tällainen lähteminen on mahdollista, myös seuraavat Herralta saamaansa kutsua lähteä. Toisaalta on kuitenkin tärkeää huomauttaa, että on osittain myös ongelmallista jakaa kristityt tällä tavalla kahteen joukkoon, lähtijöihin ja lähettäjiin. Yksi tällaisen jaotteluun liittyvä vaikeus on siinä, että hyvin helposti nuo kauas lähtevät lähetystyöntekijät alkavat kristittyjenkin piireissä näyttäytyä jotenkin erityisempinä kristittyinä kuin muut. Harva uskova haluaa tätä myöntää, vielä harvempi sitä sanoo ääneen, mutta kuitenkaan tämä ei vaikuta lainkaan tavattomalta: Niitä, jotka jättävät elämänsä kotimaassa lähteäkseen lähetyskentälle, aletaan hyvin helposti pitää jonkinlaisina ”tähtikristittyinä”. Mutta siihen, että kristityt tällä tavalla jaetaan lähtijöihin ja lähettäjiin, liittyy myös toinen vaikeus: Lähetystyöstä puhuttaessa lähes poikkeuksetta ja aivan oikein muistetaan viitata Kristuksen apostoleilleen antamaan lähetyskäskyyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20) Usein kuitenkin jää huomaamatta, keille Herra tässä ensisijaisesti puhuu. Kristus antaa suuren lähetyskäskynsä tilanteessa, jossa on juuri sanottu: ”Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.” (Matt. 28:16) Ja sitten ”Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…’” (Matt. 28:18–19a) On huomattava, että Jeesus puhuu tässä ensisijaisesti apostoleilleen. Heidän Hän käskee kastaa ja opettaa sanaansa. Kun tätä ei huomata, ajatellaan helposti, että ”kuka tahansa voi lähteä kauas lähetystyöhön”. Ongelma on vain siinä, että käytännössä kaikki kristityt eivät kuitenkaan voi. Silloin usein ne, jotka eivät syystä tai toisesta voi lähteä kaukaisiin maihin tai edes kotimaassa omistautua kokoaikaiselle evankeliumin työlle, kokevat sydämessään syyllisyyttä jonkinlaisesta ”vähäisemmästä asemastaan” lähetystyössä. Ja vielä ajatus, jonka mukaan ”kuka tahansa voi lähteä lähetystyöhön” johtaa usein siihen, että monet lähetetään lähetyskentille käytännössä hoitamaan Kristuksen asettaman apostolisen viran tehtäviä, siis seurakunnan sanan ja sakramentin palveluviran tehtäviä, kuitenkin ilman asiaankuuluvaa seurakunnan kutsua, virkaan asetusta ja tukea. Näin heidät jätetään ikään kuin oman henkilökohtaisen ”hengellisen palavuutensa” varaan, ikään kuin tahdottaisiin sanoa: ”Mutta onhan hän meidän tähtilähettimme! Kyllä hän siellä pärjää!” Tästä on usein seurauksena, että lähetit eivät itsekään hahmota omaa identiteettiään evankeliumin työn tekijöinä – ovatko he maallikoita, pappeja vai mitä? Tästä puolestaan seuraa monen lähetin kohdalla näköalattomuutta, väsymistä, jopa loppuunpalamista.

Kenen tehtävä siis on olla lähetettävänä? Vastaus voidaan löytää, kun ensin huomataan seuraava asia: Lähetystyötä on tarkasteltava – ei yksittäisten ”tähtikristittyjen” erityistoimintana, vaan Kristuksen seurakuntaruumiin ja sen jäsenten erilaisten tehtävien kokonaisuudesta käsin. Kristus Jeesus, Isän taivaallinen Lähettiläs on lähettänyt apostolinsa maailmaan tekemään itselleen opetuslapsia. Heidän jakamiensa pyhän kasteen sekä sanan saarnan ja opetuksen välityksellä Herra itse ottaa ihmisiä opetuslapsikseen, pyhän seurakuntaruumiinsa jäseniksi. Näin Hän tahtoo tehdä ja tekeekin kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa. Lähetystyö ja aito kristillinen todistus eivät koskaan voikaan jättää syrjään Kristuksen kirkon todellisuutta. Päinvastoin, kirkon asia on olennainen osa evankeliumin sanomaa niin kotimaassa kuin kaikkialla. Osuvasti onkin sanottu: ihmisten täydelliseen autuuteen kuuluu kirkko. Siksi lähetystyötä tehdään aina ja kaikkialla, missä Kristus vain kirkkonsa yhteydessä ja sen kautta jakaa sanaa ja pyhiä sakramentteja. Tämän jakamisen Kristus on tässä maailmassa uskonut apostoleilleen. Apostolisen viran kantajat, Kristuksen sananpalvelijat ovatkin ne Hänen seurakuntaruumiinsa jäsenet, joiden tehtävä on jakaa sanaa ja kastetta uskosta osattomille, sekä sitten myös sanaa ja alttarin sakramenttia Hänen ruumiinsa yhteyteen otetuille jäsenille. Tällä tavalla myöskään apostolisen saarnaviran asiaa ei voi eikä saa lähetystyössä koskaan ohittaa, sillä Kristus on asettanut sen nimenomaan koko seurakuntaruumistaan ja sen kaikkia jäseniä varten. Hän on asettanut viran sitä varten, että kaikki ruumiin jäsenet saisivat syntinsä anteeksi, että koko ruumis ravittaisiin evankeliumin sanalla ja niin myös varustettaisiin sitä elämää varten, jota kukin jäsen maailmassa elää evankeliumista osallisena, kristittynä. Juuri Kristuksen evankeliumin sanan sekä alttarin sakramentin välityksellä puhdistettuina ja ravittuina aivan koko seurakunta lähetetään messusta ”rauhassa” ”palvelemaan Herraa iloiten”, siis siihen ”kaikkeen maailmaan”, johon Herra jo kerran apostolinsa lähetti, kun Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15)

Kuule siksi, rakas ystävä: Seurakunnan tehtävä on olla Jumalan lähettämänä! Pyhän seurakuntaruumiinsa jäsenenä Herra lähettää sinutkin omalle paikalleen ”kaikkeen maailmaan”, oli se paikka sitten pakanamaiden lähetyskentillä tai kotimaan pakanamaaksi muuttuvalla lähetyskentällä. Sinun ei tarvitse lähteä Mongoliaan, Sudaniin tai Japaniin voidaksesi olla evankeliumin palveluksessa ”kaikessa maailmassa” – kuuluuhan Lahti, Hollola tai Orimattilakin ”kaikkeen maailmaan”! Herra ei tahdo vaatia sinulta mitään hengellisiltä näyttäviä erityissuorituksia, ei kotikaupungissasi eikä toisella puolella maapalloakaan. Hän tahtoo käyttää sinua niine lahjoinesi, jotka Hän on sinulle luomisessa antanut. Hän tahtoo lähettää sinut omalle paikallesi. Jos se paikka on lähipiirissäsi tai nykyisen työyhteisösi taikka sukusi parissa, Herra kyllä valmistaa sinut siihen. Ja jos sinun paikkasi taas on toisella puolen maapalloa, Herra kyllä aivan samalla tavalla valmistaa sinut tähän tehtävään sekä sitten myös selväsanaisesti kutsuu sinut siihen seurakuntansa kautta. Älä hylkää mielessäsi tätäkään ajatusta, vaan ole avoin Kristuksen kutsulle! Kaikki tämä on tärkeää, ja kaikki se on Hänen seurakuntaruumiinsa elämää ja työtä, tapahtui se sitten missä tahansa.

Miten sinä voit olla Kristuksen asialla?

Mutta vielä lopuksi kysytään: Miten sinä aivan käytännössä voisit olla Kristuksen todistajana sillä omalla paikallasi, johon Herra on sinut lähettänyt? Mikä on sinun paikkasi lähetystyössä?

Yksi tärkeimmistä lähetystyön muodoista, joka myös usein unohdetaan, on tämä: Lue lapsillesi Jumalan sanaa, opeta heitä tuntemaan katekismusta – siis kristillisen opin perusasiat. Jos sinulla ei ole omia lapsia, jaa sanaa mahdollisuuksien mukaan kummilapsillesi tai niille, joita Herra sinun lähipiiriisi on antanut. Opeta lapsia kunnioittamaan isäänsä ja äitiään. Niin he voivat oppia kunnioittamaan – paitsi muuta ajallista esivaltaa, myös Jumalaa itseään, joka on antanut heille isän ja äidin sekä esivallankin turvaksi.

Toiseksi: Rukoile perheenjäsentesi ja sukulaistesi, seurakuntaperheesi jäsenten ja muiden ystäviesi puolesta. Rukoile myös niiden puolesta, joita et tunne, mutta joita näet kaupungin kadulla tai töissäsi. Älä huoli siitä, ettet tunne heitä tai heidän tarpeitaan riittävästi. Herra kyllä tuntee! Tällä tavalla seurakunnan pastorikin saa usein rukoilla yhtäältä paitsi perheensä myös seurakuntaperheensä puolesta: ”Herra, tunnustan edessäsi, että minä en tunne näitä ihmisiä niin kuin minun pitäisi. Mutta Sinä, Herra, tunnet heidät. Sinä olet luonut heidät ja tiedät heidän kaikki asiansa ja tarpeensa. Auta Sinä heitä niin kuin Sinä kaikkitietävyydessäsi näet parhaaksi, sillä se on heille parasta. Minä en tiedä, mitä kukin heistä juuri ensi pyhänä sinun sanastasi tarvitsee – niin, enpä edes tiedä, keitä Sinä lähetät ensi sunnuntaina kirkkoon. Anna siksi Sinä, Herra, Pyhän Henkesi johdatus. Puhu itse heille sitä, mitä Sinä tahdot sanoa. Käytä minua, vaivaista palvelijaasi niin, että minun kauttani saisit pyhästä sanastasi antaa jokaiselle heidän ruokansa ajallaan.” Tällaisen rukoustehtävän Herra on antanut koko seurakunnalleen – siis meille kaikille! Miten paljon Hän tahtookaan vastata omiensa rukouksiin ja niin siunata koko luomakuntaansa!

Ja sitten Kristus tahtoo käyttää sinua myös sanallisen ilmoituksensa välineenä. Kun sinä rukoilet Herralta johdatusta Hänen pyhän sanansa todistamiseen (esim. Ilm. 12:11), Hän tahtoo mielellään valmistaa sinulle ne tilanteet, jossa saat jakaa Hänen sanaansa niille, jotka sitä tarvitsevat, toisille parannukseksi, toisille taas iloiseksi lohdutukseksi ja varmuudeksi syntien anteeksiantamisesta Kristuksessa. Jonkun kristityn kohdalla tämä todistajan tehtävä merkitsee sitä, että hän vie lapsensa pihalle leikkimään ja kertoo siinä samalla heidän kavereilleen käyneensä kirkossa, sekä Jeesuksesta, joka rakastaa heitäkin. Joku taas lähtee lähetyskurssille ja sitä kautta muslimien keskuuteen opettamaan lapsia koulussa. Vielä joku kutsutaan ja asetetaan kaitsemaan Kristuksen seurakuntaa Turussa tai Tokyossa.

Mikään tästä ei tietenkään ole helppoa. Lapsetkin ovat syntisiä, ja saattavat siksi vastustaa vanhempiensa hyviäkin pyrkimyksiä opettaa heitä. Vanhempien voi puolestaan olla vaikea kasvattaa lapsiaan niin, etteivät koskaan kiihota heitä vihaan, vaan kasvattavat heitä sävyisästi Herran kurissa ja nuhteessa. Tämä taitaa koskea erityisesti meitä isiä. (Ef. 6:4) Edelleen, maailma ei kärsi tervettä oppia, vaan kääntää korvansa pois totuudesta (2. Tim. 4:3–4). Niinhän Herrakin evankeliumissa sanoo, että monilla kutsutuista oli kiire muualle, kenellä pellolleen, kenellä kaupoilleen, eivätkä he siksi välittäneet kutsusta suureen hääjuhlaan (Matt. 22:5). Juuri siksi sinäkin saat Kristuksen nimen ja Hänen todistuksensa tähden kärsiä vaivaa ja vainoa maailmassa (Matt. 22:6; vrt. 2. Tim. 2:3; 1. Piet. 4:12–13).

Lopulta keskeistä on tämä: Kun sinulla on seurakunta, jossa Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan ja jossa itsekin saat siitä ravinnon, silloin sinun ei tarvitse yksittäisenä kristittynä – olit sitten lähihoitaja tai lähetystyöntekijä, painoalan ammattilainen tai pastori – olla mikään supermies tai supernainen, joka osaa kaiken, joka toimii kirkkotilojen suunnitelijana tai korjaa niiden vesivahingot, joka hoitaa sielut ja seurakunnan talousasiat, on tavoittavan ruokapiirin vetäjä tai pappilan emäntä, valovoimainen evankelista, uskon puolustaja, Raamatun opettaja tai englanninkielen opettaja ja vielä seurakunnan paimenkin, kaikki samassa persoonassa. Ei niin, rakkaat ystävät! Riittää, että osaa kerjäläisenä kertoa muille kerjäläisille, missä Jumalan sanan leipää on tarjolla.

Kun sinä pysyt Kristuksen seurakuntaruumiin yhteydessä ja Hänen evankeliuminsa lahjojen osallisuudessa, sekä sitten myös Hänen omiensa kanssa huudat Pyhää Henkeä avuksi, Herra itse tahtoo ravita ja ohjata sinua ruumiinsa yhteydessä. Hän tahtoo käyttää sinua ja kaikkia omiaan omilla paikoillaan välittämään kutsua Kristuksen, taivaallisen Sulhasen hääjuhlaan yhä uusille ihmisille. Tämän pelastuksen yhteyteen, seurakuntaruumiiseensa ja pyhiensä riemuitsevaan joukkoon Hän tahtoo sitten myös sanansa ja kasteen kautta yhdistää heidät.

Rukoilkaamme: Jeesuksessa Rakas taivaallinen Isä! Kiitos siitä, että olet lähettänyt ainoan Poikasi maailmaan meidän pelastukseksemme. Auta meitä, sinun seurakuntaruumiisi jäseniksi otettuja löytämään oma paikkamme sinun lähetyksessäsi, että vielä monet Sinulle rakkaat ihmiset saisivat löytää pelastuksen yhteyteen. Rakkaan Poikasi, meidän varman Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 9.10.2016.)