Mikkelinpäivä (1. vsk), Ilm. 12:7–12

Hengellinen taistelu ja sen Voittaja

Kristityn taistelu maailmassa

Sanansa kautta ja pyhässä kasteessa Kristus on ottanut sinut omakseen. Mutta mitä merkillistä? Vaikka olet tullut Kristuksen omaksi, ei sinun elämäsi tämän maailman ajassa välttämättä ole tuntunut kokonaan helpottuneen. Miksi näin on? Siksi, että sinä olet taistelukenttä. Sinussa on nyt paitsi uusi ihminen myös vanhakin vielä jäljellä. Tuo lihallinen mielesi ei voi alistua Jumalan lain alle (Room. 8:7) ja siksi se joka päivä taistelee Herrasi tahtoa vastaan. Sitten sinulla on myös toinen vihollinen, perkele. Kasteesi hetkellä on tuo ikivanha käärme (Ilm. 12:9; vrt. 1. Moos. 3:1) on vihastutettu, usutettu kimppuusi. Hän on nimittäin sinun entinen herrasi ja hallitsijasi, mutta juuri pyhässä kasteessa Kristus on temmannut sinut pois hänen pimeän valtansa alta, omakseen. Hallitsija on vaihtunut, ja niin saatanasta, tuosta Jumalan vastustajasta (kr. Σατανᾶς Satanas, hepr. שָׂטָן Sātān – vastustaja, estäjä) on tullut myös sinun vihollisesi. Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä, että hän tahtoo nyt hyökätä sinun kimppuusi. Hän tahtoo riistää sinut takaisin itselleen! Tuo vanha vihollisesi ei myöskään ole tyhmä: kokeneena sotastrategina se ottaa tarkkaan selvää sinun puolustuksesi heikoista kohdista ja tahtoo iskeä juuri niihin.

Sinä itsekin tunnet heikkoja kohtiasi. Monessa niistä olet ehkä luvannut itsellesi, että parannat tapasi, etkä enää lankea kiusaukseen. Mutta miten on? Vaikka tiedät, että valehteleminen on syntiä, olet puheissasi, kaupankäynneissäsi ja muissa teoissasi yrittänyt typistää totuutta. Tiedät, että sinun tulisi rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi sekä puolustaa häntä kaikessa (3. Moos. 19:18; 2. Moos. 20:16). Kuitenkin sinä olet ollut anteeksiantamaton ja ankara puolisoasi kohtaan ja masentanut hänet. Olet puhunut takanapäin pahaa sukulaisistasi ja niin mustannut heidän mainettaan. Tiedät, että Herra tahtoo antaa sinulle jokapäiväisen leivän ja kaikki elämäsi tarpeet (Matt. 6:11). Mutta kärsimättömyydessäsi sinä olet asettanut itsesi Jumalan paikalle ja tahtonut antaa itse itsellesi juuri nyt kaiken sen, mitä himoitset. Niin sinä olet raottanut ovea sillekin säädyttömyydelle, jota maailman kuvat ja videot ovat täynnä. Vaikka tiedät, että kaikkivaltias ja elävä Jumala tahtoo olla sinun ainoa Jumalasi ja järkkymätön apusi, turvasi ja lohtusi kaikessa, silti sinä olet etsinyt elämäsi apua ja turvaa rahoistasi, lohtua alkoholista, katoavasta viihteestä tai vaikka mistä.

Sinä tiedät: näissä kiusauksissa ja sisimpäsi taisteluissa et ehkä ole saanut monia voittoja. Päinvastoin, monta kertaa olet langennut, ja niin vihollisesi perkele on saanut juhlia erävoittoja sinusta.

Kristuksen ja Hänen taivaallisten joukkojensa voitto sodassa

Tämän päivän pyhässä epistolassa Pyhä Henki puhuu sodasta ja taistelusta. Tässä ei ole kyse taistelusta maan päällä taikka ihmisen sydämessä. Se sota, josta Henki puhuu, on hengellinen taistelu sanan varsinaisessa mielessä. Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat” (Ilm. 12:7).

Mistä merkillisestä sodasta tässä oikein on kysymys? Tämä taistelu on se, josta Johannes toisaalla kirjoittaa: ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (1. Joh. 3:8) Jumalan Poika Kristus ”astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi”. Hän teki näin, että voisi ottaa sinun, ihmisen koko lankeemuksen itseensä ja kantaa sen niin kuin omansa. Ja näin Hän myös teki! Koska sinun syntisi on todellinen, tuli Kristus Jeesus, itsessään synnitön Jumala ja ihminen aivan todellisesti synniksi sinun synnistäsi (2. Kor. 5:21). Jumalan pyhyys vaati sinulle syntisi palkaksi ja rangaistukseksi kuolemaa (Room. 6:23), mutta Kristus tuli sinun sijaiseksesi. Kaameassa kärsimyksessään ja häpeällisessä, kiduttavassa ristinkuolemassaan taistellen Hän kantoi sen synnin palkan, jonka sinä olit itsellesi ansainnut. Hän taisteli ja antoi Henkensä (Joh. 19:30) sinun puolestasi.

Mutta Pyhä Henki siis sanoo, että enkelivallat taistelivat. Jumalan enkelit ovatkin olleet jatkuvasti mukana Hänen Poikansa työssä. Sinäkin muistat monia näistä tapauksista. Enkeli oli läsnä ja lausui Jumalan ilmoituksen: Kristuksen tulee ihmiseksi. Juuri silloin Kristus myös ”sikisi Pyhästä Hengestä” (Luuk. 1:26–38). Nuo Jumalan tuliset palvelijat (Hepr. 1:7) olivat läsnä myös tuona yönä, jona Kristus sitten syntyi neitsyestä. He ilmoittivat tämän ilosanoman paimenille (Luuk. 2:13–14). Myös Getsemanen kärsimyksessä Herralle ”ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.” (Luuk. 22:43) Jeesus sanoo vielä, että jopa enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä oli valmiina tulemaan Hänen avukseen tuona samana iltana (Matt. 26:53). Edelleen, nuo häikäisevän valkeat, pyhät sankarit ilmestyivät ylösnousseen Kristuksen haudalla (ks. esim. Matt. 28:2–7; Luuk. 24:4–7) sekä Hänen taivaaseenastumisensa yhteydessä (Ap. t. 1:10–11). Samoin on nyt tässäkin: kun Kristus suoritti täydellisen lunastustyönsä, käytiin myös Jumalan hyvien enkelien taivaallisten sotajoukkojen (Luuk. 2:13; Ilm. 19:14) ja Luojastaan pois langenneiden pahojen enkelien välillä suuri taistelu. Jumalan enkelitkin siis ottivat osaa tuohon valtavaan, koko maailmaa koskettavaan taisteluun, joka käytiin Kristuksen ja perkeleen valtojen välillä. Perkeleen joukot taistelivat kiivaasti, sanoohan sana esimerkiksi Juudaksesta, että juuri perkele oli pannut hänen sydämeensä, ”että hän kavaltaisi Jeesuksen” (Joh. 13:2). Mutta huomaa, mitä sana tästä kaikesta sanoo: ”lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet (Ilm. 12:7b–8a). Kuka sitten voitti tämän sodan? Kristus voitti sen! Jumalan Poika tuli suureksi taistelijaksi ja taistelemaan perkeleen kanssa. Hän suostui kaatumaan tässä taistelussa, mutta juuri siten Hän myös voitti sen. Kristus ”tyhjensi itsensä”, ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:7, 8) Kristus tuli Jumalan pyhäksi uhrikaritsaksi. Hän suostui teurastettavaksi, vuodattamaan pyhän verensä ottaakseen pois maailman synnin. (Joh. 1:29) Tällä merkillisellä sotavarustuksella, täydellisellä kuuliaisuudellaan taivaallisen Isän pelastustahtoa kohtaan Kristus voitti taistelun syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan. Kuulitko? Lunastustyössään Kristus voitti sinun syntisi, sinun kuolemasi ja sinua kiusaavan perkeleen vallan! Huomaa myös, mitä tästä taistelusta ja sen voitosta seurasi: sinun syyttäjäsi ja tuo meidän veljiemme syyttäjä heitettiin pois taivaasta, Jumalan kasvojen edestä (Ilm. 12:8–10). Tämä tarkoittaa, että hän ei enää Jumalan valtaistuimen edessä voi syyttää sinua mistään.

Kristus ja Hänen seurakuntansa taistelussa

Koska perkele on heitetty pois taivaasta, se mellastaa nyt täällä maailmassa, niin kuin Johannes sanoo: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm. 12:12) Tuo vanha käärme tietää, että sen aika on vähissä: Kohta, aivan kohta tämän maailman aika loppuu, ”Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan” ja ”silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.” (Matt. 25:1) Silloin myös perkele enkeleineen heitetään ”elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.” (Ilm. 19:20; ks. myös 20:10, 14; 21:8) Juuri tuon vääjäämättä lähestyvän tuomionsa vuoksi tuo vanha vihollinen on nyt raivoissaan. Hänen valtansa on toki Kristuksen lunastustyössä sidottu ja rajoitettu sen armonvaltakunnan ajaksi, jona uuden liiton seurakunta elää maan päällä (Ilm. 20:2). Kuitenkin vielä tänään se pitää suurta vihaa Kristuksen lunastamia kohtaan. Se ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8) Juuri sinuakin kohti se tahtoo kääntää kaikki miekkansa, keihäänsä ja nuolensa sojottamaan. (Iso katekismus. Viides osa. Alttarin sakramentti, 82.)

Kuule siksi tarkkaan, rakas kristitty! Ensiksi: Varmaan perkele tahtoo vielä usein tulla syyttämään sinua synneistäsi. Mutta jos hän niin tahtookin tehdä, saakoon hän nyt tästä saarnatuolista sekä aina ja kaikkialla kuulla saarnattavan, mitä Pyhä Henki puhuu. Kuulkaa kaikki ihmiset ja kuulkaa myös kaikki henkivallat! Kristus Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden. Juuri sen vuoksi perkeleeltä on otettu pois hänen syyttäjän asemansa Jumalan valtaistuimen edessä. Juuri sen vuoksi tuo tämän maailman ruhtinas kaikkine joukkoineen on voitettu taistelussa, heitetty ulos taivaasta. (Joh. 12:31; Ilm. 12:8–10) Kristuksen kuoleman tähden on saatana langennut alas taivaasta niin kuin salama (Luuk. 10:18). Ja kuule sinä, Herran oma: Kun Kristus on kasteesi kautta Pyhässä Hengessä liittänyt sinut itseensä (1. Kor. 12:13) ja kun sinä nyt uskot Häneen, sinun syntiesi ja koko maailman syntien sovittajaan (1. Joh. 2:2), ei perkeleellä ole sinussa enää mitään syytettävää! Sinun syntisi on naulattu Kristuksen kanssa ristiin, sovitettu kertakaikkiaan! Siksi perkeleellä ei ole enää mitään valtaa tuoda sinua Jumalan tuomioistuimen eteen. Sinussa ei ole enää mitään syytettävää, sillä ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” (Room. 8:33) Ja niin ei nyt siis enää ole mitään kadotustuomiota sinullekaan, jotka Kristuksessa Jeesuksessa olet (Room. 8:1).

Toiseksi: Kristukseen kastettuna ja Hänen omanaan sinä et ole yksin taistelussa pahaa vastaan. Sinä kuulut Kristukselle ja Hänen pyhään ruumiiseensa, hänen seurakuntaansa, siis siihen joukkoon, josta taivaassa riemuiten sanotaan: ”he ovat voittaneet Karitsan veren kautta” (Ilm. 12:11) Sinä kuulut siihen pyhien joukkoon, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä (Ilm. 7:14). Sinun syntisi, sinun kuolemasi ja sinun kiusaajasi perkeleen voittaja Kristus on kasteessa merkinnyt sinut ristinsä merkillä, tuolla ihmeellisellä merkillä, josta sinut tunnetaan jäseneksi Hänen sotajoukossaan, Hänen pyhässä kirkossaan. Kasteessasi Hän on kirjottanut sinun nimesi elämän kirjaan taivaassa (Luuk. 10:20; Ilm. 3:5). Siinä Hän on pukenut sinut valoisaan vaatteeseen, listannut valkeuden joukkoihin, kutsunut sinut asepalvelukseen. Sinä et ole yksin taistelussa pahaa vastaan! Kristus, suuri Sotapäällikkö ja pahuuden henkivaltoja vastaan käydyn sodan (vrt. Ef. 6:12) Voittaja on sinun ja kaikkien Hänen omien pyhiensä kanssa taistelun etulinjassa. Hän tuntee tuon linjan parhaiten, sillä Hän on mennyt sinne ensin yksin. Kristus on mennyt tuon kaikkein ankarimman taistelun etulinjaan, taistellut kuolemasta ja elämästä. Mutta juuri siellä Hän on myös kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut kuoleman vallat.

Saat olla varma, että Kristus myös varustaa pyhän kirkkonsa tähän hengelliseen taisteluun (Ef. 6:13–17). Tämä ei tarkoita sitä, että sinun vanha ihmisesi jollakin tavalla voimaantuisi ja alkaisi saada voittoja vihollisesta. Päinvastoin, sinun vanhan ihmisesi on määrä jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upottaa ja surmata ”kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.” (Vähä katekismus. Pyhän kasteen sakramentti, 12.) Sen vuoksi, jos ja kun sinussa vielä on syntiäkin, tunnusta ne aina Herralle rukouksessa tai ripissä. Hän on uskollinen vanhurskas, niin että hän antaa sinulle syntisi anteeksi ja verellään puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja vääryydestä (1. Joh. 1:7, 9). Rippiin liittyvässä synninpäästössä Herra tahtoo aivan sinun korviesi kuulten julistaa sinulle kaikki syntisi anteeksi. Mutta se sotavarustus, jonka Kristus kirkko-armeijansa jäsenille antaa, koskee nimenomaan sitä uutta ihmistä, jonka Herra on sinussakin synnyttänyt uudesti sanansa ja kasteen kautta (1. Piet. 1:23; Tiit. 3:5). Siksi nimenomaan sanan ja sakramenttien kautta Herra myös varustaa meidät, pyhän kirkkonsa taisteluun maailmaa, perkelettä ja meidän omaa lihaamme vastaan. Jumalan sana on kirkon ase, jonka välityksellä Pyhä Henki tuo langenneet parannukseen ja vahvistaa kiusattuja. Kristuksen kirkkona me taistelemme julistamalla Jumalan armoa ja anteeksiantamusta Kristuksessa sanassa ja jakamalla tätä armoa sakramenteissa. Kun me käytämme näitä ihania, Kristuksen asettamia välineitä, Hän, kirkon Herra itse sotii meidän puolestamme ja antaa syntimme anteeksi, me puolestamme saamme olla aivan hiljaa ja rauhassa (vrt. 2. Moos. 14:14). Näin Hän, joka on jo kerran voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen, myös pitää meidät tämän voittonsa yhteydessä ja sen iankaikkisen elämän osallisuudessa, joka Hän itse on (Joh. 14:6). Näin me saamme maailman ahdistuksen keskelläkin riemuita ja Kristuksen tähden meillä on jopa suuri varmuus: pelastus ja voima, Jumalan valtakunta ja Hänen Kristuksensa valta on nyt tullut (Ilm. 12:10). Karitsan veren kautta, evankeliumin sanan kautta ja siinä pysyen me olemme osalliset siitä voitosta, jonka Hän, meidän Vapahtajamme on Golgatalla kerran ja kertakaikkisesti saanut (Ilm. 12:11). Tämä on varmasti totta.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 2.10.2016.)

Mainokset