17. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Room. 8:18–23

Katoavaisuudesta kirkkauden vapauteen

Katoavaisuuden kärsimys

Seuraavan tunnin aikana noin kuusi suomalaista kuolee. Vaikka sinä et olisi yksi heistä, tekee kuolema, tuo synkkä vihollinen kuitenkin hivuttavaa työtään sinussakin. Niin kauan kuin elät tässä maailmassa, tämä tapahtuu vääjäämättä, aivan riippumatta iästäsi tai tämänhetkisestä terveydentilastasi. Ja jos Herramme tulo vielä viipyy, sinun elämäsi loppuu kerran.

Päivän epistolassa apostoli kutsuu tätä meidän nykyistä tilaamme katoavaisuudeksi, turmeluksen orjuudeksi (Room. 8:20–21). Mistä tämä karmea tila johtuu? Se johtuu siitä, että ensimmäiset ihmiset, joille Jumala antoi elämän lahjan, kapinoivat Luojaansa ja Hänen pyhää sanaansa kohtaan. Mekin olemme näiden ihmisten jälkeläisiä, ja siksi myös tuon ylpeän kapinamielen ja Jumalan sanaa halveksivan asenteen perillisiä. Me synnymme synnin vallassa (Ps. 51:7) ja luonnostamme myös elämme synnin vallassa. Synnin palkkana meidän osaksemme on tullut kuolema (Room. 6:23). Tämä ei johdu siitä, että Jumala olisi tahtonut pahaa sinulle tai minulle. Mutta Jumala on itse Elämä ja kaiken elämän lähde. Siksi kapina Häntä vastaan ja ero Hänestä ei voi merkitä mitään muuta kuin eroa elämästä, toisin sanoen kuolemaa. Niin sinä huomaat: Jumalalta saamamme hyvän elämän lahjan turmeltuneisuus, katoavaisuus ja kuolema ovat meidän omaa syytämme.

Tästä katoavaisuudesta ja kuolemasta seuraa kärsimys. Sinäkin tunnet sen. Ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun sinun ruumiisi sairastuu ja toimii ainoastaan kivulla, tai jopa lakkaa osittain toimimasta. Ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun sinulle rakkaimman ihmisen mieli järkkyy, kun hän ahdistuu ja pelkää. Ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun rakas puolisosi, jonka kanssa jaoit kaikkesi, ei aamulla enää herää. Ehkä sinä tiedät, mitä se on, kun huomaat, että myös oma aikasi tässä elämässä on käynyt vähiin. Sinä kärsit, sinä pelkäät, ja sinä kysyt: ”Mahdanko minä olla Jumalan armossa? Mahdanko minä olla Jumalalle rakas tai tärkeä ollenkaan? Entä jos Hän onkin unohtanut minut?”

Jumalan lasten ajallinen kärsimys ja ikuinen kirkkaus

Kuule, rakas kristitty, joka tuskailet katoavaisuutesi ja ajallisen kärsimyksesi kanssa. Sinulle on päivän epistolassa talletettu ihana evankeliumi. Ensiksi: Kun Pyhä Henki tässä Paavalin välityksellä puhuu katoavaisuudesta ja kärsimyksestä, niin katso keille Hän tästä puhuu! Hän puhuu heille, joille Hän juuri edellä on sanonut näin: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” (Room. 8:16–17) Pyhä Henki siis puhuu tässä Kristukseen uskoville ja Hänen omilleen, Jumalan lapsille. Heillä on kyllä tässä elämässään vielä kärsimyksiä, mutta kuitenkin he ovat jo nyt Jumalan lapsia. Ja niin se on sinunkin elämässäsi: Sinä olet kyllä vielä osallinen synnin seurauksista, tämän nykyisen ajan katoavaisuudesta, kärsimyksistä ja kuolemasta. Mutta Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen ihmiseksi, että Hän, synnitön Herra ottaisi sinun syntivelkasi kantaakseen. Kristus on tullut, että Hän, iankaikkinen Jumala tekisi sinun kärsimykseksi, kipusi ja kuolemasi omikseen. Hän on tullut, että Hän maksaisi sinun rangaistuksesi omalla hengellään, että Hänen elämänsä nielisi sinun kuolemasi. Ja Hänessä koko tämä ihmeellinen pelastussuunnitelma on täytetty (Joh. 19:30), kaikki on toteutettu viimeistä piirtoa myöten. Kristus on tullut, että vaikka sinä vielä tämän elämäsi aikana kärsitkin, saisit Hänen täydellisen lunastustyönsä tähden, Hänen omakseen kastettuna ja uskossa Häneen jo nyt olla Jumalan lapsi, Jumalan perillinen ja Kristuksen kanssaperillinen. Ja kun sinä nyt kärsit, sinun kanssasi on kuitenkin sinun armollinen Vapahtajasi Kristus Jeesus, joka itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, ja joka juuri siksi voi sinua, kiusattua auttaa (Hepr. 2:18).

Toiseksi: Sinä, joka näin elät Jumalan lapsena, huomaa, mitä Pyhä Henki tässä sanoo sinulle. Hän sanoo, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät kestä ikuisesti. Nykyinen maailmanaika päättyy. Silloin sinun kärsimystesi sijaan tulee kirkkaus. Tästä kirkkaudesta Pyhä Henki vielä sanoo, että se aivan ”ilmestyy meihin” (Room. 8:18). Näin on siksi, että Kristus, sinun Herrasi, joka kantoi sinun kuolemasi rangaistuksen, herätettiin ja päästettiin ”kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.” (Ap. t. 2:24) Kristus voitti kuoleman! Hän nousi ylös kolmantena päivänä ja ilmestyi opetuslapsille kirkastetussa ylösnousemusruumiissa. Ja siksi, kun sinä olet Kristuksessa, Hänen, kuolemasi Voittajan kirkkaus ilmestyy viimeisenä päivänä sinuunkin. Jos kuolet ennen Hänen paluutaan, saat nousta ylös iankaikkiseen kirkkauteen. Vielä Pyhä Henki painottaa: myöskään tämän nykyisen ajan turmelus, katoavaisuus ja häviäminen (φθορά fthora) ei kestä ikuisesti. Sen orjuus ei kestä ikuisesti. Nykyinen maailmanaika päättyy, ja silloin sinun turmeluksesi ja orjuutesi sijaan tulee kirkkauden vapaus. (Room. 8:20–21) Silloin sinun nykyinen katoavaisuutesi pukeutuu katoamattomuuteen. (1. Kor. 15:42, 53–54)

Jumalan lapsen elämä maailman ahtaudessa

Mutta miten tämä muutos oikein tapahtuu? Sana ilmoittaa, että se tapahtuu synnytystuskien kautta. Synnytystuskat on asia, joka edellyttää tietenkin lähestyvää synnyttämistä. Synnyttäminen puolestaan edellyttää sitä, että kohdussa on lapsi, joka voidaan synnyttää. Huomaatko? Kun Pyhä Henki tässä puhuu tämän katoavan maailmanajan kärsimyksistä, Hän vertaa niitä niihin polttaviin kipuihin, joita nainen synnyttäessään joutuu kokemaan. Ja voidaan jopa sanoa, että kun Hän puhuu synnytystuskista, on aivan kuin Hän vertaisi sinun ajallista elämääsi lapsen elämään äidin kohdussa. Millaista se elämä oikein on?

Jokainen äiti ja ehkä joku meistä isistäkin tietää, että pienen lapsen elämä äidin kohdussa on kovin rajoitettua. Lapsi voi liikkua vain hyvin vähän tuossa ahtaassa tilassa. Hän ei myöskään voi silmillään nähdä paljoakaan kohdun hämärässä. Korkeintaan hän voi aistia hieman valoa, joka kuultaa äidin vatsanpeitteiden läpi. Samalla tavalla sinun liikkumisesi ja elämisesi tässä ajassa on rajoitettu ruumiisi puitteisiin ja sen liikuntakykyihin. Samoin myös sinun ruumiillinen näkökykysi rajoittuu vain siihen paikkaan, missä kulloinkin satut olemaan. Hengellisillä silmilläsikin voit nähdä Jumalan kirkkautta vasta niin kuin peilistä, hämäränä heijastuksena (1. Kor. 13:12; vrt. 2. Kor. 3:18).

Toisaalta: Äidin kohdussa olevalta lapselta ei koskaan puutu unta, ravintoa, eikä mitään muitakaan elämän tarpeita. Niin myös sinun taivaallinen Isäsi tietää, mitä sinä tarvitset elääksesi tässä Hänen kauniisti luomassaan maailmassa. Hän tahtoo pitää sinusta huolta ja antaa sinulle kaiken tarvittavan. (Matt. 6:32–33) Ja edelleen: Vaikka kohdussa oleva lapsi ei vielä näe äitinsä kasvoja, hänellä on kuitenkin siellä hyvä olla äitinsä omana rakkaana lapsena, äidin lähellä, aivan hänen ruumiinsa sisällä. Niin sinäkin, vaikka et vielä näekään Jumalaa kasvoista kasvoihin, saat jo tämän elämäsi aikana olla Hänen oikea lapsensa. Ja vielä: Vaikka lapsi ei kohdussa ollessaan näekään äitiänsä taikka sitä maailmaa, johon hänen on määrä syntyä, hän kuitenkin kuulee rakkaan äitinsä äänen ja perheenjäsenten äänet kohdun ulkopuolelta. Aivan samalla tavalla sinäkin, vaikka et vielä näe Herraa kasvoista kasvoihin, saat nimenomaan kuuloaistin kautta olla yhteydessä Häneen ja korvillasi ottaa vastaan Hänen taivaallisen ilmoitussanansa.

Syntymisen kipu ja iankaikkinen elämä taivaassa

Mutta elämä tässä tilassa ei jatku ikuisesti. Jos lapsi elää äitinsä kohdussa yhdeksän kuukautta ja syntyy sitten, niin myös tämä nykyinen maailmanaika tulee kerran päätökseensä ja silloin me, jotka olemme kasteen kautta uudestisyntyneet Kristuksen omiksi, saamme tulla osallisiksi ikään kuin syntymästä uuteen elämään Jumalan taivaassa. Jokainen äiti tietää sen käsittämättömän tuskan ja kivun, jonka kautta lapsi syntyy maailmaan. (Me vierestä seuranneet miehet voimme vain aavistella jotakin siitä kivusta, ihmetellä rouviemme naisellista urheutta sekä sitten rakastaa heitä parhaamme mukaan.) Ja vaikka yksikään vastasyntynyt ei voi meille kertoa, millaista oli syntyä tähän maailmaan, jokainen synnytyssalissa ollut voi kuitenkin aavistella, ettei lapsi itsekään taida päästä ilman suurta kipua tähän avaraan maailmaan. Aivan niin kuin yksikään lapsi ei synny maailmaan ilman suurta kipua, niin ei myöskään uuden maailman ja sen elämän esiintuleminen tapahdu ilman tuskaa. Kristityn tie Jumalan taivaaseen käy elämän kärsimysten kautta. Mutta jos sinä vielä nyt kärsitkin, niin kuule, miten Pyhä Henki painokkaasti sinulle sanoo: ”tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole arvolliset siihen tulevaan kirkkauteen nähden, joka ilmestyy meihin.” (Room. 8:18) Millaista se kirkkaus sitten on?

Jos tämä ajallinen elämä on elämää ikään kuin kohdun ahtaudessa, Jumalan taivaassa ei ole enää mitään ahtautta tai rajoitteita. Siellä on täydellinen vapaus. Siellä ei myöskään ole pimeyttä. Siellä eletään luomattomassa valossa: Jumalan kirkkaus valaisee kaiken, ja lamppuna on Jumalan Karitsa, Kristus. (Ilm. 21:23) Siellä ei enää tarvitse katsoa jumalallista todellisuutta ainoastaan kuin heijastuksena, vaan siellä sinä saat nähdä Jumalan kirkkauden kasvoista kasvoihin.

Taivaassa elämä ei ole riippuvaista ajallisesta levontarpeesta, sillä siellä ei ole enää ajallista ruumista, joka väsyisi. Siellä sinulla on ihmeellinen, kirkastettu, hengellinen ruumis (1. Kor. 15:44), joka ei koskaan väsy eikä sairastu. Siellä ei ole yötä (Ilm. 21:25), ei edes aikaakaan. Siellä sinä saat elää ikuisuudessa, jossa kaikki ajat ja hetket ovat yhtäaikaisesti läsnäolevia. Siellä sinun elämäsi ei ole riippuvaista ruumiillisesta ravinnonsaannista, eikä edes hengellisestä ravinnosta armonvälineiden ”napanuoran” välityksellä. Siellä saat elää täydellisessä, rikkumattomassa elämänyhteydessä Herrasi, itse Elämän kanssa ja tulla ravituksi Hänen sylissään. Siellä ei myöskään enää tarvita kuuloaistia sitä varten, että sen välityksellä kuultaisiin lain ja evankeliumin saarnaa. Siellä ei näet enää tarvita lakia eikä evankeliumia, sillä Jumala on kaikki kaikissa (1. Kor. 15:28). Siksi sinä saat siellä kuulla ihanaa, iankaikkista ylistystä ja kiitosta Jumalan yhteydessä.

Vaikka sinun tiesi tähän uuteen elämään taivaassa vie synnytystuskien ja kärsimysten kautta, siellä Herra itse pyyhkii kaikki kyyneleet silmistäsi. Siellä ei ole enää katoavaisuutta, ei murhetta, ei itkua eikä kipua, ei kuolemaa. Siellä kaikki on niin hyvin, että sinä enää lainkaan muista entistä ahdistustasi ja synnytystuskiasi sen ilon tähden, että olet saanut päästä Herran luo. (Ilm. 21:4; vrt. Joh. 16:21)

Sama ihminen tässä elämässä ja tulevassa

Huomaatko nyt, miten valtava ero vallitsee meidän nykyisen elämämme ja tulevan taivaallisen elämän välillä? Se on ikään kuin syntyminen äidin kohdun ahtaasta hämärästä  avaraan maailmaan. Synnytyssalissa tapahtuva siirtyminen vapauteen ja avaruuteen on niin suuri muutos, että syntynyt lapsi tarvitsee aluksi huolella käärittyjen kapaloiden tiivistä turvaa. Mutta huomaa: vaikka muutos on näin suuri ja järisyttävä, lapsi itse on kuitenkin sama ennen syntymäänsä ja sen jälkeen. Äidin kohdussa pieni lapsi opettelee tarttumaan varpaisiinsa, laittamaan peukalon suuhun, liikuttamaan silmiään ja potkimaan. Ajallaan hän sitten tekee aivan erilaisia asioita, pelaa baseballia, opettaa lapsia koulussa, ajaa panssarivaunua tai toimii firman myyntipäällikkönä. Mutta jo kohdussa otetuissa ultraäänikuvissa hänen nenänsä muoto voidaan huomata samaksi kuin myöhemmin ekaluokan luokkakuvassa tai kiireisen liikemiehen passikuvassa.

Niin on meidänkin kohdallamme: Me elämme nyt ajallista elämää ajallisessa ruumiissa, mutta siellä me elämme kirkastetussa ylösnousemusruumiissa, olemme niin kuin enkelit taivaissa (Mark. 12:25). Muutos on aivan valtava ja ylittää kaiken ymmärryksen. Mutta vaikka meidän elämämme ennen tätä muutosta eroaa kokonaan elämästä sen jälkeen, me itse pysymme kuitenkin samoina ihmisinä. Sillä Hän, joka teki ihmisen maan tomusta (1. Moos. 2:7) on kyllä voimallinen nostamaan sinunkin ruumiisi ylös siitä maan tomusta, jonne se on kerran hajonnut. Vaikka sinä kuolisit, vaikka sinun ruumiisi hajoaisi maan tomuun ja vaikka sen syöneet madotkin hajoaisivat, saat kuitenkin olla varma ruumiisi ylösnousemuksesta. Jumalalla on koko maailma kädessään. Hänellä on voima koota sinun ruumiisi ja nostaa se kirkastettuna ylös kuolleista.

Eikö tämä ole ihana evankeliumi? Jo tässä ajassa Jumala on Pojassaan Kristuksessa siirtänyt sinut kuolemasta elämään (Joh. 5:24), kutsunut sinut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa (1. Piet. 2:9). Ja kerran Hän antaa kirkkautensa ilmestyä sinuun. Jo tässä ajassa Kristus on vapauttanut sinut evankeliumin vapauteen (Gal. 5:1). Kerran Hän on vielä vapauttava sinut Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Jo tässä ajassa sinä saat olla Jumalan lapsi, Kristuksen tähden. Kerran Jumala on tekevä sinut osalliseksi siitä lapseksi ottamisesta tai lapseksi asettamisesta (υἱοθεσία hyiothesia), jonka myötä mikään ei enää voi erottaa sinua Hänestä. Jo tässä ajassa sinä saat olla lunastettu Kristuksessa kaikista orjuuttavista voimista (Room. 3:24), Hänen täydellisen kuuliaisuutensa perusteella. Ja kerran Jumala on vielä lunastava sinun ruumiisi, ostava sen vapaaksi (ἀπολύτρωσις apolytrōsis) katoavaisuuden orjuudesta. Silloin sinä saat uuden, kirkastetun ja katoamattoman ruumiin. Siinä ruumiissasi sinä saat Isäsi valtakunnassa loistaa niin kuin aurinko (Matt. 13:43). Siellä sinä saat elää ikuisesti meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Saat nähdä Hänet ja tulla Hänen näkemäkseen. Saat nauttia loppumatonta autuutta, joka Kristuksessa on, ylistäen Häntä, sekä Isää ja Pyhää Henkeä iankaikkisesta iankaikkiseen. Tämän kaiken suokoon meille kuolemamme Voittaja, Herramme Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 11.9.2016.)