14. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Luuk. 10:25–37

Jeesus – sinun varjelijasi ja pelastajasi

”Minähän osaan tämän lain jo!”

”Jumalan lakiko? Sehän tässä nyt on jo oikeastaan täytetty! Pitääkin muuten vielä kysyä tuolta Jeesukselta, mahtaako hän tietää, miten ihminen pelastuu.” Tällä tavalla ajatteli tuo juutalainen lainoppinut, josta pyhä Luukas kirjoittaa. Tämä mies kysyi Herralta: ”Mitä tehden perin ikuisen elämän?” Aivan kuin ikuinen elämä muka voitaisiin ostaa Jumalalta hyviä tekoja tekemällä!

Taitavasti Herramme johdattaa tätä miestä takaisin Jumalan sanan ääreen. Hän esittää vastakysymyksen: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” tai ”Miten jatkuvasti luet?” Jeesus viittaa juutalaiseen käytäntöön, jonka mukaan tämäkin lainoppinut oli varmaan jatkuvasti lukenut sanaa, joka päivä ainakin kaksi kertaa ääneen lausunut ja laulanut Jumalan lain kohtia. Samalla Herra muistuttaa tätä miestä, että Jumalan sanaa olisikin hyvä lukea ja märehtiä jatkuvasti. Niin: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” Vastaukseksi mies nostaakin noista päivittäin lukemistaan kappaleista keskeisimmät: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Luuk. 10:27; vrt. 5. Moos. 6:5)

Jeesus vahvistaa: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.” (Luuk. 10:28) Niin se on: viimeisellä tuomiolla julistetaan syyttömäksi jokainen, joka on rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Lainoppinut on siis oikeassa, mutta samalla kuitenkin aivan väärässä. Nimittäin hänen, valtavasti Raamattua lukeneen miehen jos kenen pitäisi ymmärtää, että Jumalan pyhän lain edessä hän jää auttamatta vajaaksi. Mutta nyt tämä pyhän Raamatun tohtori luulee, että on jo saanut tarpeeksi opetusta Jumalan laista ja että osaa sen kokonaisuudessaan. Mies ajattelee, että hyvien ja hurskaiden tekojensa perusteella hän on vanhurskas, Jumalalle kelpaava. Luukas kirjoittaakin tästä miehestä, niin kuin sanat kuuluvat: Mutta tahtoen vanhurskauttaa itsensä [hän] sanoi Jeesukselle: Ja kuka on minun lähimmäiseni?” (Luuk. 10:29) Lainoppinut ei siis ole kiinnostunut siitä, että Jumala lukisi hänet viimeisellä tuomiolla vanhurskaaksi, iankaikkiseen elämään kelpaavaksi. Sen sijaan hän tahtoo jo nyt, aivan heti vanhurskauttaa itse itsensä, toisin sanoen lukea itsensä niiden joukkoon, jotka kelpaavat Jumalan taivaaseen. Hän osaa jo koko lain ja on täyttänyt sen kaikki vaatimukset – tai niin hän ajattelee. Nyt olisi enää löydettävä oikea lähimmäinen, jota hän voisi aivan helposti rakastaa niin kuin itseäänkin. Näin hän voisi myös aivan käytännössä osoittaa tehneensä kaiken lain mukaan.

”Kyllähän me tämän evankeliumin jo tiedämme!”

Kun me nyt kuulemme tämän lainoppineen puhetta, niin moni meistä varmaan sanoo mielessään: ”Voi mitä kauheaa ulkokultaisuutta ja hengellistä ylpeyttä!” Aivan niin! Mutta hieman samantyyppinen ajatus leviää nykyään myös kristillisissä seurakunnissa. Se on ajatus, että on jo saatu tarpeeksi opetusta evankeliumista, että evankeliumin asia on jo aivan tuttu ja osataan kokonaisuudessaan. Siksi monissa seurakunnissa on alettu saarnata, että nyt olisi päästävä näistä perusasioista eteenpäin. Sanotaan, että on jopa mahdollista päästä jollakin tavalla evankeliumia pidemmälle, siis pidemmälle siitä, että Jumala lukee syntisen vanhurskaaksi Kristuksen tähden. Ja niin monet alkavat luulla, että Jeesuksen lunastustyö sekä sen hedelmien jakaminen sanan saarnassa ja kasteessa on vain sellainen kristillisen elämän alku. Ajatus on, että kun tätä evankeliumia nyt on jo kuultu, niin sitten päästään siihen varsinaiseen seurakunnan työhön, meidän kristilliseen aktiivisuutemme. Moni sanookin: ”Pastori, nyt kun me olemme jo kuulleet tätä evankeliumia, niin sinun täytyy myös antaa meille jotakin tehtävää, että voisimme olla Jumalan työssä tällä viikolla.” Niin sitten monet pastorit keskittyvätkin lähinnä näiden hyvien tekojen saarnaamiseen, aivan kuin ne muka olisivat kristillisen uskon keskuksessa. Samalla unohtuu se, mitä Jumalan sana selvästi sanoo: vanha Aadam tekoineen ei koskaan voi miellyttää Jumalaa, eipä edes alkaa miellyttää Häntä. Unohtuu, että yksin Kristus voi miellyttää taivaallista Isää ja olla Hänelle otollinen. Ja kun tätä ei enää saarnata, vaikenee myöskin evankeliumin sanan saarna, joka sanoo: Kristus on täydellisessä elämässään, sijaiskärsimyksessään ja uhrikuolemassaan ristillä hankkinut lunastuksen kaikille, jotka eivät itse kykene lakia täyttämään. Vaikenee se evankeliumin sanaan saarna, joka myös tuo Kristuksen ja Hänen lahjavanhurskautensa syntiselle.

Tekisi mieli kysyä: Onko evankeliumi Kristuksesta käynyt tylsäksi kristityille? Tai onko täällä ainoastaan niin onnistuneita ihmisiä, että riittää, jos pastori keskittyy antamaan ohjeita hyvään elämään? Selvä! ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Ja vielä: ”tee se, niin sinä saat elää.” Mutta kuka meistä sitten saa elää? Kuka meistä on yli kaiken pelännyt ja rakastanut Jumalaa ja turvautunut yksin Häneen? Kuka meistä on pelännyt ja rakastanut Jumalaa, niin ettei ole koskaan lausunut turhaan Hänen nimeään, vaan on aina sitä kaikessa hädässä avuksi huutanut, rukoillut, kiittänyt ja ylistänyt? Kuka meistä on pelännyt ja rakastanut Jumalaa, niin ettei koskaan ole halveksinut saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan on aina pitänyt sen pyhänä ja tullut sitä mielellään kirkkoon kuulemaan ja oppimaan? Tai kuka meistä on pelännyt ja rakastanut Jumalaa, niin että on aina kunnioittanut isäänsä ja äitiänsä, esimiehiään ja hallitusväkeään, sekä palvellut heitä, ollut heille kuuliainen ja pitänyt heitä rakkaina ja kalliina? (Vähä katekismus. Ensimmäinen pääkappale. Jumalan kymmenen käskyä, 1–8.)

Luonnollinen ihminen ja pahoinpidelty mies

Näin sinä huomaat: jokainen ihminen on luonnostaan aivan kuin tuo mies, josta Jeesus päivän evankeliumissa puhuu, mies, jonka rosvot pahoinpitelivät. Miten niin? Jumalan laki sanoo, että meissä ihmisissä ”ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on”. Ei ole yhden yhtäkään, joka olisi onnistunut Jumalan lain täyttämisessä. (Ps. 14:3) ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Ja siksi niin ulkokultainen lainoppinut kuin aivan jokainen meistäkin on itsessään niin kuin tuo henkihieveriin hakattu mies. Maailma, perkele ja meidän omat lihalliset himomme ovat nimittäin hyökänneet meidän kimppuumme ja saaneet meidät rikkomaan Jumalan tahdon. Nämä vihollisemme ovat riisuneet meidät niin, että itsessämme olemme aivan alastomat Jumalan edessä. Ne ovat lyöneet meidät haavoille ja jättäneet puolikuolleina makaamaan. Ja niin mekin, jotka ajallisessa mielessä kyllä elämme tai jopa voimme hyvin, omine neuvoinemme kuitenkin olemme auttamatta hengellisen kuoleman vallassa, ja makaamme avuttomina tien varressa. Tässä lankeemuksen tilassa meillä ei ole mitään mahdollisuutta itse auttaa itseämme taikka parantaa haavojamme, saati nousta ylös tai jatkaa matkaamme kohti onnellista päämäärää. Jokaisen meistä luonnolliseen ihmiseen sopivat ne sanat, jotka Jesaja sanoo Israelin kansasta: ”Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.” (Jes. 1:6)

Laupias Varjelija ja Hänen majatalonsa

Mutta sinä, joka näin virut tien penkalla perkeleen, maailman ja oman lihasi murjomana etkä voi itseäsi auttaa, kuule tarkkaan: on olemassa eräs, joka voi ja tahtoo auttaa sinua. Hänen nimensä on Jeesus, mutta Hän kutsuu itseään nimellä Σαμαρίτης (Samarites), samarialainen. Mitä Hän tällä tarkoittaa? Samarian alueen nimi johtuu heprean sanasta, joka merkitsee ”vartioimista” (שׁמר shmr). Jeesus siis kutsuu itseään nimellä ”Vartija” tai ”Varjelija”. Sitä Hän juuri onkin. Hän on Jumala, josta Pyhä Henki saarnaa: ”Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.” (Ps. 121:4–8) Herra Jeesus tahtoo varjella sinua pahalta. Hän tahtoo pelastaa sinut kuolemasi vallasta elämään. Mutta katso, miten alas Hän alentuu voidakseen tehdä niin: Kristus, vanhurskas ja synnitön Jumalan Poika kutsuu itseään samarialaiseksi, siis sellaiseksi, jota tuohon aikaan pidettiin syntisenä, lainrikkojana, ja jota hyljeksittiin muukalaisena, saastaisena. Juuri sellaiseksi tämä Herra Jeesus Kristus – Jumala ja Ihminen – on nyt tullut. Häntä, synnitöntä, pidetään syntisenä. Häntä, Jumalaa, pidetään beelsebulin kätyrinä (Luuk. 11:15) ja jumalanpilkkaajana (Matt. 26:65). Häntä, joka yksin täyttää taivaallisen Isän tahdon, pidetään portin ulkopuolelle pois ajettavana, kuoleman ansainneena (Joh. 19:15; Hepr. 13:12). Hän suostuu kaikkeen tähän, koska tahtoo ottaa kantaakseen sinun kiusauksesi, sinun lankeemuksesi ja syntisi, sekä sinun syntisi palkan, kuoleman (vrt. Room. 6:23a). Hän itse kantaa sen kaiken ruumiissansa ristinpuuhun. Hän, Jumala ja ihminen kuolee ristillä. Hän tekee niin, että sinä, synneistä pois kuolleina, eläisit vanhurskaudelle, ja että sinä hänen haavojensa kautta parantuisit. (1. Piet. 2:24)

Ja katso mitä Hän, synnin, kuoleman ja perkeleen voittanut Herra, ylösnoussut Herra Jeesus nyt tekee: Hän kulkee samaa tietä kuin jota sinä kuljet, juuri sitä tietä, jolla vihollisesi perkele, maailma ja oma lihasi sinut yllättivät ja nujersivat. Eikä Jeesus kulje tätä tietä ”sattumalta”, niin kuin kerrottiin papista, joka meni pahoinpidellyn ohi, tai leeviläisestä, joka teki samoin (Luuk. 10:31–32). Jeesus ei kulje tätä tietä sattumalta, vaan Hän on tullut juuri sitä varten, että Hän kulkisi tätä tietä, samaa kuin sinäkin. Ja sana sanoo, että Hän myös tulee sinun kohdallesi. Kun sinä makaat siinä, etkä voi itseäsi auttaa, mitä sinä silloin toivoisit: etkö sitä, että joku näkisi sinut ja auttaisi? Nyt sana sanoo, että Jeesus näkee sinut. Hän näkee sinun tilasi, sinun syntisi ja kuolemasi. Ja kun Hän näkee sinut ja tämän kaiken, mitä Hän tekee? Hän armahtaa sinua. Hän kuvaa tätä armahtavaisuuttaan sanalla, joka ei taivu suomen kielelle, merkillisellä sanalla, joka tarkoittaa varsinaisesti sitä, että Hän ”sisälmykseentyi” (σπλαγχνίζομαι splankhnizomai). Toisin sanoen kun Jeesus näkee sinut, puolikuoliaaksi pahoinpidellyn, kuoleman vallassa olevan, on kuin aivan Hänen sisikuntansa kääntyisi ympäri säälistä sinua kohtaan. Hän rakastaa sinua.

Mitä Hän sitten tekee? Siinä, missä maailma, perkele ja sinun oma lihasi lyövät sinuun haavoja ja jättävät sinut oman onnesi nojaan, kuolemaan, siinä Jeesus tulee sinun luoksesi. Tai siinä, missä muut eivät voi sinua auttaa eivätkä jaksa olla edes kiinnostuneita, siinä Jeesus tulee sinun luoksesi. Hän sanoo samarialaisesta, siis itsestään: ”Ja hän meni hänen luokseen…” (Luuk. 10:34) Jeesus ei karta syntistä ja kuoleman vallassa olevaa. Hän tulee synnin, maailman ja perkeleen pahoinpitelemän, kuoleman valtaan joutuneen luokse. Hän tulee tuon kaikkein kurjimman ja rujoimman lähimmäiseksi. Hän tulee sinun luoksesi, sinun lähimmäiseksesi.

Ja kun Jeesus näin tulee, on Hänellä mukanaan kaikki, mitä tarvitaan sinun haavojesi puhdistamiseen maantien pölystä, mudasta, hiekasta ja verestä. Hänellä on kaikki, mitä tarvitaan auringon paahteessa kovettuneen ihosi pehmittämiseen. Hänellä on kaikki, mitä tarvitaan haavojesi sitomiseen ja suojaamiseen. Jeesuksella on mukanaan kaikki, mitä tarvitaan sinun parantamiseksesi. Mutta miksi hänellä nyt on se kaikki mukanaan? Juuri siksi, että Hän ei ole tullut sinun tietäsi sattumalta, vaan aivan varta vasten hoitaakseen haavasi ja pelastaakseen sinut kuoleman vallasta elämään. Hänellä on sana, joka puhdistaa sinut ja hoitaa sinua.

Kun Jeesus on sitten hoitanut sinun haavasi, mitä Hän tekee? Toivottaako Hän sinulle onnea ja menestystä ja jättää sinut sitten tien varteen keräämään voimiasi. Ei Hän tee niin. Hän ottaa sinut mukaansa. Mihin Hän vie sinut? Kirkkoonsa. Hän kutsuu pyhää kirkkoaan majataloksi – πανδοχεῖον (pandokheion). Sana tarkoittaa oikeastaan sellaista paikkaa, joka ottaa vastaan kaikki. Sellainen Kristuksen kirkko onkin: sinne Herra tahtoo tuoda ja ottaa vastaan kaikki ne, jotka perkele, maailma ja oma liha ovat haavoittaneet. Jeesus ei tahdo jättää auttamatta ketään näistä vaivaisista. Sitä varten Hän onkin asettanut tähän kirkko-majataloonsa erityisen palvelijan viran. Ja niin majatalon isäntä, siis Kristuksen sananpalvelija ottaa vastaan kaikki, jotka Herra itse kirkkoonsa tuo. Tälle sananpalvelijalleen Jeesus antaa omastaan, ja käskee tämän sitten Hänen omallaan hoitaa sairaita. Mutta palvelija ei saa hoitaa näitä vaivaisia niin kuin itse tahtoo, vaan ainoastaan kaikkitietävän Herransa ohjeiden mukaan. Kristuksen kirkossa jokaisen tulee saada ruokansa ja hoitonsa ajallaan (Matt. 26:45): Niille, jotka eivät haavoittumisestaan huolimatta vielä tunne sairautensa vakavuutta tulee tämän palvelijan kertoa Herransa diagnoosi heidän sairaudestaan. Toisin sanoen pastorin tulee saarnata syntisille lakia, että he tajuaisivat tarvitsevansa myös evankeliumin lääkettä. Ja sitten niille, jotka tunnustavat tarvitsevansa tätä lääkettä, tätä lääkettä onkin Herran kirkossa sitten tarjolla yltäkyllin. Nimittäin Jeesuksen omasta – Hänen pyhästä sanastaan! – riittää jokaiselle vaivaiselle. Siitä riittää syntien anteeksiantamusta, elämää ja pelastusta joka päivälle, aina siihen asti kunnes Herra tulee. Ja niin Hän lupaakin sananpalvelijalleen, majatalonsa isännälle, että palaa kerran takaisin.

Tule siksi nyt sinäkin, joka olet synnin haavoittama. Tule yhä uudestaan tänne, Kristuksen Jeesuksen, suuren lääkärin majataloon. Hän armahtaa sinua. Hän tahtoo olla sinun armollinen Varjelijasi, joka pitää sinusta huolta. Sinun, syntisairaan vuoksi Hän on tullut sinun kaltaiseksesi, ihmiseksi – kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Hän on tullut sinun lähimmäiseksesi. Sinä et itse kyennyt Jumalan lakia täyttämään, mutta pyhässä elämässään, kärsimisessään ja kuolemassaan Jeesus Kristus on täyttänyt lain sinun puolestasi. Ja nyt, täällä kirkossaan Hän tahtoo tuoda sinulle koko työnsä ansion, lunastuksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Hän sanoo sinulle ja jokaiselle tien varteen tuupertuneelle: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) Täällä kirkossaan Hän myös todella antaa sen levon, parantamisen ja hoidon. Hän antaa sen pyhän sanansa saarnassa sekä ruumiinsa ja verensä sakramentissa. Ota sinäkin nyt Hänen hoitonsa vastaan: Sinun kaikki syntisi on anteeksiannettu Jeesuksen Kristuksen nimessä!

Mene ja tee sinä samoin!

Lopuksi: Me emme saa koskaan luulla osaavamme Jumalan lain asiaa kokonaan, niin kuin lainoppinut luuli. Niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, meistä jokaisessa on vielä vanha lihakin jäljellä. Siksi lain saarnaa tarvitaan kaikkina aikoina. (Ks. Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä. 6. Lain kolmas käyttö, 4.) Sitä tarvitaan, että syntyisi tilaus pääasialle, Kristuksen evankeliumille. Mutta me emme saa myöskään koskaan luulla, että olemme jo kuulleet tarpeeksi evankeliumia, tai että osaamme sen jo kokonaan, niin kuin monet nykyään saarnaavat. Jumalan sanan valossa me saamme joka päivä tunnustaa syntimme ja sitten uskoa ne anteeksi Kristuksen Jeesuksen, armollisen Vapahtajamme tähden. Mutta älä tyydy ottamaan tätä anteeksiantamusta vastaan ainoastaan kerran. Tämä anteeksiantamus ei nimittäin ole ainoastaan portti pyhään elämään, vaan se on pyhä elämä itsessään. Anteeksiantamus ei ole vain yksi askel matkalla kohti elämää ja pelastusta. Ilman syntien anteeksiantamusta ei ole elämää ja pelastusta, mutta juuri syntien anteeksiantamuksessa ne meille lahjoitetaan. Täällä kirkossa, Kristuksen majatalossa sitä anteeksiantamusta on aivan joka päivä sinulle tarjolla! Pysy siksi aina Hänen kirkossaan ja elä siinä, jatkuvasti lääkittynä Hänen pyhän sanansa mukaan, syntien anteeksiantamisen lääkkeellä, aina siihen asti, kunnes Hän tulee!

Ja kun sinä aina uudestaan parannuksessa palaat kasteessa saamaasi syntiesi anteeksiantamukseen, ja kun sinä joka päivä elät Kristuksen evankeliumin armohoidossa, silloin Pyhä Henki itse saa sinussa aikaan kaikkia hyviä ja Jumalan mielen mukaisia tekoja (ks. Augsburgin tunnustus VI Uusi kuuliaisuus). Kun olet osallinen Kristuksesta ja Hänen vanhurskaudestaan, sinä myös varmasti saat ”mennä ja tehdä samoin”, kuin meidän laupias samarialaisemme Kristus, tehdä kaikkea hyvää lähimmäisillesi. Ne teot eivät nouse sinun omasta pystymisestäsi. Sen kaiken saa aikaan Kristus Jeesus, jolle on kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Paulus-seurakunnassa Kouvolassa 21.8.2016.)

Mainokset