13. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Mark. 7:31–37

Kuurot Hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan!

Äänten maailma

Jumala on luonut tämän maailman aivan ihmeellisesti: Maailma on näkyvä, ja sellaisena hyvin kaunis ja monimuotoinen. Se on myös käsin kosketeltava ja selkeästi hahmotettavissa. Mutta Jumala on luonut maailman myös äänten maailmaksi. Meidät ihmisetkin Hän on tehnyt siten, että me kuulemme erilaisia ääniä ja osaamme tuottaa niitä.

Kaikessa tässä Jumala on luonut maailman tasapainoiseksi, harmoniseksi ja kauniiksi kokonaisuudeksi. Hän ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala (vrt. 1. Kor. 14:33). Siksi Hän ei ole luonut kaaosta, (χάος khaos – epäjärjestys, sekasorto), vaan Hänen maailmaansa kutsutaan nimellä κόσμος (kosmos). Se tarkoittaa ”kaunistusta”, taikka järjestettyä maailmaa. Siten Jumalan luomassa maailmassa myös kaikkien äänten on tarkoitus olla omalla paikallaan, oikeissa tehtävissään, kauniissa järjestyksessä. Tämän ymmärsivät myös jotkut antiikin pakanafilosofeista. Vaikka he eivät tunteneetkaan elävää Jumalaa, kaiken Luojaa, he kuitenkin yhdistivät hallitun äänten järjestelemisen, siis musiikin juuri kaikkeen hyvään ja kauniiseen. Mutta meille Jumala on ilmoittanut itsensä, siis myös luomistekonsa. Siksi me tiedämme ja saamme uskoa: juuri tällä tavalla elävä Jumala, äänten, musiikin ja laulun Luoja on näitä ihania lahjojansa tarkoittanut käytettävänkin. Niiden tarkoitus ei ole ilmaista ahdistusta tai sekasortoa, vaan ylistää Häntä, kaikkeuden Isää ja Luojaa.

Jumala on luonut maailman äänten maailmaksi myös sitä varten, että äänten tuottamisen ja kuulemisen kautta avautuu mahdollisuus kommunikaatioon. Jumala itse on persoonallinen, kolmiyhteinen Jumala. Hän puhuu. Hän jopa itse on luova Sana. (1. Moos. 1:3; Joh. 1:1–3) Hän keskustelee: muistat varmaan, miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki alussa keskustelivat keskenään: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme…” (1. Moos. 1:26) Ja nyt juuri siksi, että persoonallinen ja kommunikoiva Jumala on tehnyt meidät ihmiset omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen, mekin olemme persoonallisia, mekin puhumme, kuulemme ja keskustelemme. Tätä varten Jumala on antanut meille välineiksi puheäänen, kielen sekä kuuloaistin.

Ruumiillinen kuurous ja mykkyys lankeemuksen seurauksena

Koska ihmisen lankeemuksen kautta synti tuli maailmaan (Room. 5:12), on Jumalan hyväksi luoma (1. Moos. 1:31) maailma monin tavoin turmeltunut. Tämä koskee myös äänen käyttämistä. Kuulemme paljon puhetta ja musiikkia, jotka kylvävät – ei Jumalan kiitosta ja ylistystä, vaan Hänen tahtonsa vastaisia ideologioita, tuskaa, pelkoa, haureutta ja sekasortoa. Mutta lankeemuksen seurausta on myös se, että on olemassa monia ihmisiä, joille maailma näyttäytyy äänettömänä. He eivät kuule mitään.

Evankeliumissa pyhä Markus kirjoittaa tällaisesta miehestä. Hän oli κωφός (kōfos), kuuro. Oikeastaan tuo kreikan sana κωφός tarkoittaa paitsi kuuroa, myös mykkää. Tästä miehestä kerrotaankin, että hän ”oli melkein mykkä”, tai tarkemmin sanottuna ”vaivoin puhuva” (μογιλάλος mogilalos). Ei olekaan ihme, että kuurous ja mykkyys kuuluvat tällä tavalla yhteen: Jos nimittäin kuuloaisti on estynyt, ihminen ei tietenkään voi kuulla Jumalan luoman maailman ääniä. Siksi hänen on myös mahdotonta kuulla toisten ihmisten puhetta ja tietää miltä se kuulostaa. Sen vuoksi tällainen ihminen ei myöskään kykene itse tuottamaan selkeää puhetta. Luonnollinen, äänen perusteella tapahtuva kommunikaatio toisten kanssa on silloin vaikeaa, jopa mahdotonta. Tällaisessa murheellisessa tilassa tämäkin mies nyt oli. Hän kyllä näki silmillään Jumalan luoman kauniin maailman, mutta ei kuullut korvillaan Jumalan luomien äänten moninaisuutta. Hän eli täydellisessä hiljaisuudessa.

Jeesus voi parantaa ruumiilliset vaivat

Tästä miehestä kerrotaan, että hänet tuotiin Jeesuksen luo. Mikä olisikaan ollut parempi paikka vaivaisen tulla? Nimittäin Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika, luova Sana, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä (Joh. 1:3). Hän on tehnyt ihmisen kuulevaksi ja puhuvaksi. Hänen kauttaan kaikkivaltias taivaallinen Isä on antanut kaikille – myös sinulle! – ”ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja […] vielä pitää [ne] voimassa.” (Vähä katekismus. Usko. Ensimmäinen uskonkappale. Luomisesta, 2.) Koska Herra siis on näiden ominaisuuksien luoja ja ylläpitäjä, on Hänellä valta myös parantaa ne vaivat, joilla lankeemus on ne turmellut. Siksi Jeesus jos kuka saattoi nyt parantaa myös tämän kuuron ja puhevaikeuksista kärsivän miehen.

Mutta miten Herra sitten parantaa ihmisen? Koska Hän on luonut maailmaan hyvän ja kauniin järjestyksen, Hän tekee myös parantavaa työtään pääasiassa juuri tämän järjestyksen puitteissa. Siksi, jos sinulla on ongelmia esimerkiksi kuulosi kanssa, voit mennä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanotolle. Jos niskasi tai selkäsi on jumissa, voit mennä fysioterapeutin hoidettavaksi. Luomisessa Herra on nimittäin antanut ihmisille lahjoja ja kykyjä, että Hän heidän palveluksensa kautta palvelisi itse luotujaan. Tällä tavalla Jumala käyttää myös lääkäriä ja sairaanhoitajaa ikään kuin omina naamioinaan (ks. esim. Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys, 2:6) tai hansikkaina käsissään: Heidän välityksellään Hän itse tekee ihmeellistä, parantavaa työtään ja pitää sinulle antamansa ajallisen elämän yllä.

Mutta Herra on voimallinen tekemään parantavaa työtään ihmeellisesti myös toisella tavalla. Miten? Tästä pyhä nyt Markus kirjoittaa meille. Evankelista kertoo, että kun tämä kuuro ja puhevaikeuksista kärsivä mies tuotiin Jeesuksen luo, Herra ”otti hänet erilleen kansasta” (Mark. 7:33). Minne Jeesus otti Hänet? Luokseen. Mitä Hän sitten teki? Kysyikö Hän mieheltä palveluksia tai hyviä tekoja vastineeksi mahdollisesta parantamisesta? Ei, vaan aivan heti Jeesus antoi apunsa tälle vaivaiselle, yksin armostaan. Käsien ja ruumiin eleillä Hän näytti kuurolle, mitä oli nyt aikomassa tehdä. Jeesus laittoi sormensa miehen korviin, jotta tämä ymmärtäisi, että nyt Hän aikoisi parantaa hänen kuuloaistinsa. Hän sylkäisi ja kosketti miehen kieltä, jotta tämä käsittäisi, että nyt Hän aikoisi tehdä myös jotakin hänen suuhunsa liittyvää, avata hänen kielensä kannat. Jeesus katsoi myös ylös taivaaseen ja huokaisi, jotta tämä mies ymmärtäisi, että jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä (Jaak. 1:17), kun Hänen puoleensa rukouksessa huoataan.

Nyt Jeesus oli valmis ryhtymään varsinaiseen toimeen: Hän, Jumalan persoonallinen Sana, lausui pyhän ja vaikuttavan sanansa: εφφαθα (effatha), joka merkitsee ”aukene”. Tämä jumalallinen mahtisana avasi kuuron korvat. Koko Jumalan luoma äänten maailma aukeni hänelle kaikessa kauneudessaan. Hänen korvansa kuulivat! Jeesuksen jumalallinen mahtisana avasi ja irrotti myös miehen kielen siteet. Hän saattoi nyt puhua selkeästi, käyttää ihmisten puhumaa kieltä oikein ja ymmärrettävällä tavalla.

Ihmeellinen tapaus! Kaikki silminnäkijätkin hämmästelivät ylen määrin ja sanoivat: ”Hyvin [Hän] kaiken on tehnyt, jopa kuurot [Hän] saa kuulemaan ja puhumattomat puhumaan.” (Mark. 7:37) Nämä ihmiset olivat ymmärtäneet aivan oikein. Heidän käyttämänsä sanat nimittäin tarkoittavat: Jeesus on tehnyt kaiken hyvin sillä tavalla, että kaikki on nyt jatkuvasti hyvin. Toisin sanoen, tämä mies, joka ennen oli vaivainen, on nyt asetettu aivan uuteen tilaan. Hänellä on kaikki hyvin!

Hengellinen kuurous ja mykkyys lankeemuksen seurauksena

Näin Herramme Jeesus paransi tämän miehen ruumiillisen kuurouden ja mykkyyden. Mutta on olemassa myös toisenlaista kuuroutta ja mykkyyttä: hengellistä kuuroutta ja mykkyyttä.

Mitä hengellinen kuurous on? Se on sitä, että vaikka ihminen korvillaan kuulee Jumalan sanaa luettavan tai saarnattavan – käy vaikkapa tavan vuoksi kirkossa –, hän ei epäuskonsa tähden kuitenkaan halua sydämessään kuulla sitä, mitä Jumala sanassaan hänellekin sanoo. (Vrt. Iso katekismus. Kymmenen käskyä. Kolmas käsky, 96–97.) Asia on niin kuin Jesaja israelilaisille saarnaa: ”Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: Lue tämä, niin hän vastaa: Ei voi, sillä se on lukittu, ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: Lue tämä, niin hän vastaa: En osaa lukea.” (Jes. 29:10–12) Myös Jeesus itse puhuu samansuuntaisesti, kun Hän sanoo juutalaisille: ”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla” – tai ”ette kykene kuulemaan” – ”minun sanaani.” (Joh. 8:43) Toisin sanoen Jeesus sanoo näille juutalaisille, että he ovat kuuroja. Heidän ruumiilliset korvansa – heidän tärykalvonsa ja korvasimpukkansa – tosin ehkä vastaanottavat Jeesuksen puhuman ihmiskielen äänen. Kuitenkin sille, mitä Hän sanassaan todella heille sanoo, he ovat täysin kuuroja.

Tällaisesta hengellisestä kuuroudesta seuraa myös hengellinen mykkyys. Nimittäin niin kuin ruumiillinen kuulovamma johtaa puhekyvyn vaikeutumiseen, niin myös hengellinen kuurous tekee ihmiselle mahdottomaksi puhua sydämestään sitä, mikä on Jumalan sanan totuuden mukaista sekä hengellisessä mielessä tervettä ja oikein. Lihallisen ihmisen on esimerkiksi mahdotonta omine edellytyksineen todella rukoilla Jumalaa (Jaak. 1:6–7), siis ilman, että Jumalan ilmoitettu evankeliumin sana ja sen myötä Pyhä Henki ensin tekevät hänessä työtään. Tästä Lutherkin sanoo osuvasti: ”Onhan mahdotonta sen rukoilla, jolla ei ole sanaa.” (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1–7, 6:3.)

Jeesus voi ja tahtoo parantaa hengelliset vaivat

Mutta niin kuin Kristuksella on valta parantaa Hänen luomansa ihminen tämän ruumiillisesta kuuroudesta ja mykkyydestä, samoin on Hänellä valta avata myös hengellisesti kuuron korvat kuulemaan ja hengellisesti mykän kielen puhumaan. Jeesus voi ja tahtookin tehdä niin!

Jeesus Kristus on se Herran nöyrä palvelija, joka saarnaa Jesajan suulla: ”Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra, Herra on avannut (פתח pth) minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois.” (Jes. 50:4–5) Huomaa: Jumalan ainoa Poika Kristus tuli meidän ihmisten tähden ihmiseksi, suostui taivaallisen Isänsä kärsiväksi palvelijaksi. Siinä missä ihmiset epäuskossaan sulkivat korvansa Jumalan sanalta, Hän, itse elävä Sana kuuli kaikessa Jumalan sanaa, oli kaikessa kuuliainen Isänsä tahdolle. Tässä kuuliaisuudessaan Kristus oli täydellisen vanhurskas ja synnitön. Meidän kovakorvaisten ja kuurojen tähden Hänet tehtiin ”synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21) Ja nyt kun Kristus Jeesus on kuuliaisuudessaan, kärsimyksessään ja kuolemassaan hankkinut meille lunastuksen synnistä, Hän tahtoo palauttaa meidät siihen yhteyteen Jumalan kanssa, johon meidät oli tarkoitettukin. Hän voi ja tahtoo avata meidän hengellisesti kuurojen korvat kuulemaan Jumalan sanan sen ihanassa, tasapainoisessa, harmonisessa ja kauniissa kokonaisuudessa. Näinhän Jesaja sanookin: ”Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” (Jes. 29:18–19) Herralla on valta sanallaan avata niiden korvat, jotka lankeemuksen tähden ovat tulleet hengellisesti kuuroiksi. Hän voi sanallaan avata heidän sydämensä kuulemaan ja ottamaan vastaan tuon kaiken pyhittävän aarteen, Jumalan pyhän ilmoitussanan (vrt. Iso katekismus. Kymmenen käskyä. Kolmas käsky, 91–92). Niin he riemuitsevat Hänestä, Israelin Pyhästä. Eikä sitä iloa voi vaieta.

Kun nimittäin Herra on näin sanallaan avannut meidän hengelliset korvamme kuulemaan Jumalan sanan, me alamme puhua sitä sanaa, jonka olemme kuulleet. Herra itse avaa meidän huulemme julistamaan Hänen kiitostaan, niin kuin Daavid veisaakin: ”Herra, avaa (פתח pth) minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.” (Ps. 51:17) Ja kun Herra avaa meidän huulemme, meidän puheemme ei ole enää epäselvää hapuilua jotakin oletettua jumalaa kohti, taikka ihmisten mielipiteitä sellaisesta jumalasta. Ei, vaan me saamme puhua kuin Jeesuksen parantamasta miehestä sanotaan: ὀρθῶς (orthōs), siis normaalisti ja selkeästi, tai – kuten sana voidaan myös kääntää – oikein ja totuuden mukaisesti. Jumalan sanan kautta Pyhä Henki tulee meihin ja tekee työtään meissä. Hän lahjoittaa uskon. Sanan kautta Pyhä Henki synnyttää meissä myös oikean ja Jumalan sanan mukaisen rukouksen, uskon äänen, joka puhuu Isälle Pojan kautta Pyhän Hengen yhteydessä.

Kuule siis nyt sinä, rakas kristitty, joka tuskailet sitä, miten huono rukoilija olet, tai miten vähän sinulla on ylistyksen mieltä: Mitä ihmeellistä siinä muka on? Ei kai sinun lihallisesta mielestäsi ikinä mitään oikeaa rukouksen tai ylistyksen mieltä voisi noustakaan? (Vrt. Mark. 7:21–22) Älä kuitenkaan jää tätä tuskailemaan! Tunnusta pikemminkin syntisi Herralle ja usko sitten synninpäästön sana Kristuksen tähden. Toisin sanoen: Mene sinne, mistä kaikki oikea ja Jumalan mielen mukainen puhe, rukous ja ylistys nousee. Mene Jumalan pyhän sanan ääreen! Kuule ja lue, puhu ja muistele Hänen sanaansa. Herra kyllä itse avaa sinun huulesi julistamaan Hänen kiitostaan kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän on sinulle tehnyt. Tällä tavalla Pyhä Henki sanan kautta synnyttää meissä oikean ja Jumalan sanan mukaisen ylistyksen, siis ortodoksian (ὀρθοδοξία). Niin me luterilaiset saamme rohkeasti tunnustaa: Kun me yhdessä kuulemme puhtaasti julistettua Jumalan sanaa ja sanan kautta tulemme osallisiksi Pyhän Hengen työstä, silloin itse asiassa juuri meidän luterilainen kirkkomme on oikea ortodoksinen kirkko sanan varsinaisessa mielessä. Meidän kirkkomme on oikean uskon ja oikean ylistyksen kirkko.

Maailmassa, mutta erilleen maailmasta – Jeesuksen seurakuntaan!

Lopuksi: Kun Jeesus avasi kuuron korvat kuulemaan Hänen sanansa ja irrotti hänen kielensä siteen, Markus kirjoittaa, että Hän otti tämän miehen ”erilleen kansasta”. Herra siis otti tämän miehen pois langenneen maailman ja sen hallitsijan orjuudesta. Hän toi hänet luokseen, armon valtakuntaansa, jossa Hän itse hallitsee (vrt. Mark. 7:33).

Mutta me kysymme: Missä tämä tapahtuu nykyään? Missä Kristus siirtää maailman orjuudessa olleen ihmisen omaan valtakuntaansa? Vastaus: pyhässä kasteessa. Ei lienekään sattumaa, että jo varhaisen kirkon isät lausuivat kasteen toimittamisen yhteydessä juuri tämän evankelimin sanat, evankeliumin, jossa Kristus siis ottaa ihmisen ”erilleen kansasta”, erilleen maailmasta, omaan yhteyteensä. Juuri tämän evankelimin pohjalta varhaiset isät puhuivat kasteesta ”avaamisen mysteerinä” (mysterium apertionis), jossa kastettavan korvat avattiin. Piispa lausui kastettavalle Kristuksen sanat: ”’Effata’, se on: aukene.” (Ambrosius: De mysteriis liber unus, I 3.) Näin ihminen sai pyhän kasteen kautta syntinsä anteeksi. Hän sai siirtyä ”erilleen” kuoleman ja perkeleen vallan alta, Kristuksen omaksi. Hän sai iankaikkisen autuuden. (Vrt. Vähä katekismus. Pyhän kasteen sakramentti, 6.) Pyhä Henki avasi hänen korvansa kuulemaan Jumalan sanan.

Tämä kaikki on tullut meidänkin osaksemme, jotka olemme saaneet tulla osallisiksi Kristuksen kasteesta. Meillekin on lahjoitettu Pyhä Henki, joka on avannut meidän hengelliset korvamme kuulemaan Kristuksen eläväksitekevän ja pelastavan sanan, sekä irrottanut kielemme siteen puhumaan Hänen ihmeellisiä tekojaan kaikkien kuulla. Siksi mekin – kasteessa maailmasta erotetut ja Kristuksen seurakunnan yhteyteen otetut – saamme hämmästellä ylen määrin ja sanoa: ”Hyvin Hän kaiken on tehnyt, jopa kuurot Hän saa kuulemaan ja puhumattomat puhumaan.” Ja kun Kristus on sanallaan ja kasteessa kaiken hyvin tehnyt, se kaikki on nyt jatkuvasti hyvin. Sinäkin, joka ennen olit hengellisesti kuuro ja mykkä, olet Hänessä asetettu aivan uuteen tilaan.

Toki maailma, perkele ja sinun oma lihasi vielä tahtovat antaa sinun kuultavaksesi sellaisia asioita, joita Jumala ei ole kuultavaksesi tarkoittanut. Ne tahtovat myös hämärtää sinun hengellisen kuuloaistisi. Ne sanovat: ”Onko Jumala todellakin sanonut…” (1. Moos. 3:1) Kun sinä joudut tällaisiin kiusauksiin, kuule silloin aina uudelleen Jumalan pyhää sanaa! Ota Raamattusi ja sulkeudu huoneeseesi, tai mene kirkkoon seurakunnan keskuuteen. Ryhdy lausumaan itseksesi Jumalan sanaa, kymmentä käskyä, uskontunnustusta, tai Kristuksen omia sanoja, vaikkapa Isä meidän-rukousta. (Vrt. Luther, Martti: Miten on rukoiltava. Parturimestari Peterille.) Tunnusta Herralle syntisi ja kuule sitten synninpäästön sanaa Jeesuksen, Herrasi ja Vapahtajasi nimessä. Silloin sinun kuuro, vanha ihmisesi taas uppoaa kasteeseesi, kuolee kaikkine synteineen ja pahoine himoineen. Ja silloin sen sijaan tulee esiin ja nousee ylös uusi ihminen, ”joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” (Vähä katekismus. Pyhän kasteen sakramentti, 12) Tämä uusi ihminen kuulee tarkasti ja mielellään Herransa pyhän sanan, harmonisen ja kokonaisen. Eikä Hänen sanansa palaa tyhjänä, vaan tekee sen, mikä on Herralle otollista (Jes. 55:11): Hänen sanansa avaa sinun, Hänen omansa suun, niin että suusi puhuu oikein ja totuuden mukaisesti Hänen pyhää sanaansa. Näin monet saavat nähdä Herran suuret teot, kuulla tämän kiitoslaulusi, sekä pyhässä pelossa turvata Häneen (Ps. 40:4).

Tämän kaiken suokoon meille rakas Vapahtajamme Herra Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 14.8.2016.)

Mainokset