Apostolien päivä (1. vsk), Luuk. 5:1–11

Syvyyden pimeydestä Kristuksen laivaan

Evankelista Luukas kertoo meille tapauksesta Galileanjärven rannalla. Hän ei tarkkaan sano mikä aika päivästä on. Luukas kuitenkin kirjoittaa, että kalastajat, jotka ovat koko yön työskennelleet järvellä, ovat nyt lopettaneet työnsä ja huuhtovat verkkojaan. Varmaankin aamu on siis koittanut, auringon säteet kimaltelevat veden pinnalla. Nyt me kuulemme, mitä sitten tapahtuu.

*

Jeesus seisoo rannalla. Hänen ympärilleen kerääntyy suuri kansanjoukko. He ovat tulleet kuulemaan Jumalan sanaa, jota tietävät Jeesuksen saarnaavan. Mutta ihmisiä on niin paljon, että Herra ei mahdu puhumaan kaikille rannalla oleville. Siksi Hän nousee nyt Simonin kalastusveneeseen ja alkaa sieltä, vähän matkan päästä puhua heille.

Nyt Jeesus on veneessä. Siellä Hän opettaa Jumalan sanaa. Ja kun Hän on lakannut puhumasta, puhuttelee Hän sanallaan Simonia, apostolikseen valitsemaansa miestä. Jeesus käskee tätä kalastamaan. Hän ei kuitenkaan käske häntä heittämään verkkojaan siihen rannan läheisyyteen, niin kuin tapana on. Pikemminkin Herra antaa Simonille käskyn, joka tästä ammattikalastajasta varmaankin kuulostaa oudolta: ”Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle.” (Luuk. 5:4b) Ehkä Simon ja hänen toverinsa kysyvät mielessään: ”Miksi viedä vene syvälle ja heittää verkot sinne? Eikö kala syö paremmin tässä rannan tuntumassa? Sitäpaitsi söisikö kala näin aamun tultua? Eikö paljon paremmin yöllä, pimeässä?” Mutta vaikka kalastajat ovat ihmeissään, he kuitenkin tekevät Jeesuksen sanan mukaan. Ja silloin Herra pyhän sanansa voimalla antaa heille suuren kalansaaliin. Hän antaa heille suuren saaliin juuri sieltä, mistä itse sanoo, syvästä vedestä. Tuo valtava määrä kaloja, jotka ovat olleet järvessä hajallaan, kerätään nyt verkoilla yhteen. Ne nostetaan veneeseen, jossa Jeesus itse on.

*

Näin tapahtuu tänäänkin: Niin kuin Kristus tuona aamuna oli veneessä, niin Hän tänään on läsnä kirkossaan. Hän on läsnä kirkossaan, koska Hänen kirkossaan käytetään niitä välineitä, jotka Hän itse on asettanut läsnäolonsa paikoiksi, Hänen pyhää sanaansa ja sakramenttejaan. Ei olekaan sattumaa, että jo varhaisessa kirkossa kirkkosalia on kutsuttu nimenomaan laivaksi. Pyhässä kirkossaan Kristus nyt puhuttelee apostoliseen virkaan asettamiaan miehiä, seurakuntansa sananpalvelijoita. Hän käskee heitä saarnaamaan Hänen sanansa eteenpäin, ja niin kalastamaan ihmisiä. Hän ei kuitenkaan käske heitä kalastamaan sieltä, missä työ näyttää helpolta ja inhimillisesti katsoen mahdolliselta. Pikemminkin Herra antaa apostolisille sananpalvelijoilleen käskyn viedä evankeliumin verkot – siis myös itse kirkko – syvälle, keskelle maailmaa, joka on kaaoksen, pahuuden ja kuoleman vallassa. Ehkä nämä Jumalan sanan saarnaajat tänäänkin joskus kysyvät mielessään: ”Herra, miten sellainen strategia voi olla mahdollinen? Miten sieltä muka voisi saada ketään mukaan Sinun kirkkolaivaasi?” Mutta vaikka he sydämessään tätä ihmettelevätkin, he kuitenkin saavat uskoa ja luottaa Jeesuksen sanaan ja toimia sen mukaan. Ja juuri silloin Herra pyhän sanansa voimalla antaa näille ihmisten kalastajille saaliin. Hän antaa heille saaliin juuri sieltä, mistä itse sanoo, maailman pimeyden syvyydestä. Tuo valtava määrä ihmisiä, jotka ovat olleet maailmassa hajallaan, kerätään nyt evankeliumin verkoilla yhteen. Heidät tuodaan Kristuksen kirkkoon, jossa Hän on itse läsnä.

*

Kun tästä kaikesta nyt sanotaan ”näin tapahtuu tänäänkin”, todella tarkoitetaan juuri sitä. Sanansa kautta Herra Jeesus tekee työtään maailmassa tänäänkin. Meillä voi kylläkin olla kiusaus pitää kirkon elämää ainoastaan sellaisena, mitä itse voimme viikottain nähdä. On ehkä kiusaus ajatella, että koska täällä ei näytä tapahtuvan mitään suuria ja erityisiä asioita, Herra ei ehkä edes halua tehdä työtään meidän kirkkolaivassamme, ei ainakaan kovin paljoa. Rakkaat ystävät, ei niin! Onhan Jumala rakastanut koko maailmaa niin, että Hän on antanut ainoan Poikansa Kristuksen, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi maailman merivirtojen myllerryksessä, vaan Kristuksessa lunastettuna tulisi kootuksi Hänen laivaansa, jossa Hän, Herra Kristus kaikkien pelastettujen pyhiensä kanssa on, ja että hän siellä saisi ikuisen elämän Herrassa (Joh. 3:16). Tätä työtään Kristus todella tekee tänäänkin. Olemme esimerkiksi saaneet kuulla terveisiä Berliinin kaupungista Saksasta, tunnustuksellisesta luterilaisesta seurakunnasta. Siellä Jeesus on muutaman viime vuoden aikana koonnut laivaansa valtavan määrän ihmisiä muhamettilaisuuden merestä, niin monia, että ehtoollista jaetaan joka sunnuntai sadoille ja taas sadoille. Yksistään eilen Kristus kastoi siellä taas 24 uutta ihmistä seurakuntaruumiinsa jäseniksi.

Rakkaat ystävät! Luopukaamme mekin siis nyt viimeisestäkin sellaisesta ajatuksen rippeestä, että evankeliumin työ olisi meidän aikaansaannostamme! Huutakaamme sen sijaan Pyhää Henkeä avuksi! Anokaamme, että Hän myös tässä kaupungissa johtaisi vielä hukassa olevat evankeliumin verkkoon, joka vetää heidät syvyydestä valoon, pelastettujen joukon yhteyteen. Saakoon Herra pyhän sanansa kautta antaa meillekin niin paljon saalista, että tämän kirkkosalin seinät eivät enää riitä. Antakoon Herra, että täälläkin käy niin kuin evankeliumista kuulimme: tarvitaan aivan toinen vene, toinen seurakunta ottamaan vastaan kaikki, joita Hän kutsuu ja maailmasta kokoaa yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen kirkkolaivaansa. Kuulostaako se mahdottomalta? Mutta eikö ennen vanhaan kaikissa tämän kokoisissa suomalaisissa kaupungeissa ollut aivan useita luterilaisia seurakuntia, joiden saarnatuoleista ja alttareilta syntisille jaettiin armon aarteet joka pyhä? Kyllä täällä vieläkin riittää syntisiä ihmisiä, niitä, jotka kipeästi tarvitsevat evankeliumia! Varjelkoon Jumala meitä, jo pelastettuja epäuskon synniltä, ettemme alkaisi katsoa inhimillisiin mahdollisuuksiimme evankeliumin välittäjinä. Saakoon Hän lisätä meille uskoa, että vaikka vesi näyttäisi syvältä ja työ mahdottomalta, me silti kuulisimme yksin Kristuksen käskyä heittää verkot juuri sinne, keskelle maailmaa. Varjelkoon Jumala meitä kuitenkin toivomasta uusia ihmisiä seurakuntaamme sitä varten, että suurempana joukkona näyttäisimme ulospäin jotenkin voimallisemmalta ja uskottavammalta. Varjelkoon Jumala meitä myös toivomasta uusia ihmisiä seurakuntaamme sitä varten, että me sitten muka olisimme jotenkin todellisempi Kristuksen kirkko. Ei niin! Kristuksen kirkko me olemme – ei jäsenmäärämme perusteella, vaan siksi, että meidän syntimme ristillä sovittanut Herra Jeesus Kristus on meidät evankeliuminsa sanalla ja kasteen kautta pelastanut ja koonnut maailman meristä kirkkolaivaansa. Kristuksen kirkko me olemme siksi, että Hän meitä sanallaan ja alttarin sakramentilla jatkuvasti ravitsee ja antaa syntimme runsaasti anteeksi.  Me olemme todellinen Kristuksen kirkko, koska meillä on kaikki kirkon tuntomerkit: Meillä on Jumalan sana, pyhä kaste, alttarin sakramentti, avainten valta, jonka Kristus on asettanut syntien päästämiseksi ja pidättämiseksi. Meillä on näitä välineitä käyttävä apostolinen saarnavirka. Meillä on julkinen rukous, eli jumalanpalvelus. Vielä meillä on pyhä risti, eikä ainoastaan kirkon katolla tai seinässä, vaan me kannamme Kristuksen ristiä, koska Hän, meidän puolestamme ristin kantanut Herra on ottanut meidät yhteyteensä. Siksi me olemme varmoja: me olemme Kristuksen kirkko! Näytti tämä veneemme siis ulospäin miltä näytti, keskittykäämme aina ensin siihen, että Herra Kristus itse saa olla siinä kyydissä ja aina opettaa pyhän sanansa. Tehkäämme sitten Hänen sanansa mukaan. Hän antaa kaiken, Hän tekee kaiken!

*

Kun Jeesus näin saa saarnata ja saarnauttaa pyhän ja pelastavan sanansa, käy juuri niin kuin evankelista Luukas antaa ymmärtää: Yö on silloin väistynyt ja evankeliumin aamuaurinko loistaa. Ihmiset, jotka pitkään ovat vaeltaneet hajallaan tämän maailman pimeydessä, näkevät nyt suuren valon, Herran Kristuksen, joka on maailman valo (Joh. 8:12). Hänessä he saavat tulla kootuksi yhteen; heidät, ennen irralliset ja yksinäiset otetaan nyt mukaan Jumalan kansan joukkoon. Näin Herra sanallaan lisää kansansa, pyhän seurakuntansa lukua. Hän antaa sille suuren ilon. Niin me saamme yhdessä kaikkien pyhien kanssa iloita Hänen edessään, Hänen armostaan ja rakkaudestaan, Hänen ihmeellisistä teoistaan meitä kohtaan. (Jes. 9:1–2) Tämän kaiken suokoon meille armollinen Vapahtajamme, Herra Jeesus Kristus. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 26.6.2016.)

Mainokset