5. sunnuntai helluntaista (1. vsk), konfirmaatiomessu, Luuk. 6:36–42

Kristus johtaa ja ravitsee tiellä

Johdanto

Päivän evankeliumissa kuulimme Jeesuksen vertauksen: ”Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?” (Luuk. 6:39) Tänä suurena juhlapäivänä – paitsi tietenkin Herran päivänä nyt myös sisaremme Hiljan konfirmaatiopäivänä – keskitymme tarkastelemaan tätä jaetta. Mutta miksi juuri tätä? Se selviää, kun katsomme niitä nimenomaisia sanoja, joita Herramme tässä käyttää.

Maailman tiennäyttäjät

Suomenkielisessä raamatunkäännöksessämme Jeesuksen sanat on siis käännetty: ”Eihän sokea voi sokeaa taluttaa?” Tarkkaan ottaen Herramme ei oikeastaan puhu tässä  ”taluttamisesta”, vaan ”tiellä johtajana toimimisesta” tai ”tiellä johtamisesta”. (ὁδηγέω, hodegeo) Kyse on siis ensinnäkin siitä, että on olemassa tie. Mutta toiseksi kyse on myös siitä, että on joku, joka johdattaa toista tuota tietä pitkin kohti tiettyä päämäärää.

Tämä maailma on täynnä niitä, jotka haluavat esiintyä oikean tien tuntijoina sekä myös  tiennäyttäjinä. Oletetusta asiantuntemuksestaan huolimatta monet näistä maailman tiennäyttäjistä eivät itsekään tunne tietä. He eivät edes voi tuntea tietä, koska eivät näe mitään. Näin on siksi, että luonnostaan jokainen ihminen on synnin ja kuoleman vallassa, ja siksi myös hengellisen sokeuden pimeydessä. Tokikaan moni näistä ihmisistä ei edes tiedä muusta, koska – voi kauheaa! – kukaan ei ole koskaan saarnannut heille Jumalan sanaa ja sen osoittamaa ainoaa tietä pelastukseen Kristuksessa. Mutta toisaalta kaamea tosiasia on myös se, että Jumalan sanan valkeus on kyllä tullut maailmaan ja saarnattu monille näistäkin ihmisistä. Mutta tästä huolimatta he ovat rakastaneet pimeyttä enemmän kuin valkeutta. (Joh. 3:19) Monet heistä vieläpä kutsuvat juuri tätä hengellistä sokeuttaan kaikkein parhaimmaksi näkökyvyksi (vrt. Joh. 9:40–41).

Mutta jos ihminen, joka haluaa johdattaa toisia oikeana pitämään tiellä, ei itse näe eteensä, mitä silloin tapahtuu? Ainakin kolme asiaa: Ensiksi, koska hän on hengellisesti sokea, eikä siksi voi tuntea Jumalan sanan osoittamaa tietä, hän ei myöskään voi päästä perille siihen ikuiseen päämäärään, pelastukseen, johon tämä oikea tie johtaa. Toiseksi, koska hän ei näe, putoaa hän kuoppaan, toisin sanoen joutuu siihen syvyyteen, johon jokainen Jumalan sanan osoittamaa tietä vastustava joutuu – kadotukseen. Kolmanneksi, koska hän sokeudestaan huolimatta on tahtonut johtaa ihmisiä haluamallaan tiellä, hänen kanssaan tuohon samaan syvyyteen joutuvat myös ne, jotka ovat luottaneet hänen tarjoamaansa johdatukseen.

Rakkaat kristityt, varokaa tällaisia vääriä johdattajia! ”He ovat hyljänneet suoran tien” (2. Piet. 2:15a) ja lupaavat ihmisille vapautta, ”vaikka itse ovat turmeluksen orjia” (2. Piet.  2:19a). Mutta pysykää te Jumalan sanassa ja uskossa Kristukseen. Hän on ainoa Tie, joka vie taivaaseen (Joh. 14:6). Pysykää Hänessä, sillä ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa” (2. Joh. 9a), eikä siis myöskään pelastusta Hänessä.

On kyllä monia, jotka tahtovat välttää lastensa ja nuorisonsa turmiollisen harhaanjohtamisen. Monet isät ja äidit, opettajat ja seurakunnan paimenet haluavat ehkä välttää ylpeyttä tai itsensä korottamisen syntiä ja sanovat: ”Eihän ihmisen ole hyvä olla liian varma omasta tietämisestään tai viisaudestaan.” Siksi monet heistä päätyvät pitämään jopa aivan kunnia-asianaan sitä, etteivät halua osoittaa mitään tietä lapsilleen tai nuorilleen. ”Antaa heidän itse löytää ja valita omat tiensä” he sanovat. Päällisin puolin tällainen saattaa kuulostaa viisaalta, jopa hurskaaltakin. Mutta tiettyyn suuntaan johdattamista on tämäkin! Näin on siksi, että – kuten sanottu – jokainen ihminen – oli hän sitten lapsi tai aikuinen – on luonnostaan synnin ja kuoleman vallassa, ja siksi myös hengellisen sokeuden pimeydessä. Hengellisesti sokeana hän ei voi valita Jumalan tahdon tietä, tietä pelastukseen Kristuksessa. Jos lihallisesta ihmisestä itsestään riippuu, hän valitsee väistämättä oman lihallisen mielensä ja omien himojensa mukaisen tien. Kuulkaa siksi, te lasten ja nuorten vanhemmat sekä opettajat! Jos valitsette olla osoittamatta lapsillenne Jumalan sanan mukaista tietä, tulette näin osoittaneeksi heille selvästi toisen tien, Jumalan tahdon vastaisen. Se tie johtaa väistämättä siihen ikuiseen päämäärään, joka ei ole Jumalan kirkkaudessa, pyhien joukossa. Se on se ikuinen päämäärä, jonne joutumista Jeesus tässä kutsuu kuoppaan lankeamiseksi. Opettakaa siis rohkeasti lapsillenne ja nuorillenne se Kristus-tie, jonka Jumalan sana ilmoittaa! Ei se ole ylpeyttä tai sinun oman viisautesi esilläpitämistä, vaan Jumalan sanan ja Hänen viisautensa esilläpitämistä. Eikö ylpeyttä Jumalan edessä olisi pikemminkin se, että vaikka tuntee Jumalan sanan mukaisen tien, pitäisi parempana omaa viisauttaan olla opettamatta sitä lapsille?

Johdatus Kristus-tiellä

Mutta nyt, sisaremme Hilja! Sinulle on rippikoulussa osoitettu tie. Miten? Jumalan ainoa Poika Kristus Jeesus on itse on Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). Hän on antanut seurakunnalleen apostolit ja heidän seuraajansa (Ef. 4:11), että Hän saisi heidän kauttaan johtaa kaikki kansat yhteyteensä, elämään ja vaeltamaan Hänessä, siis Hänen tiellään (vrt. Ap. t. 24:14; ks. myös 9:2; 19:9, 23; 22:4; 24:22). Rippikoulussa nämä apostolisen viran kantajat ovat opettaneet Jumalan pyhää ja eläväksitekevää sanaa. He ovat opettaneet myös katekismusta, Jumalan sanan keskeisimmän pelastusopin tiivistelmää. Raamatun ja katekismuksen äärellä Sinäkin, Hilja, olet nyt saanut kuulla, että Kristus Jeesus on lunastanut Sinut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Viattomalla kärsimisellään ja kalliilla uhriverellään Hän on ostanut Sinut pois turhasta, inhimillisestä vaelluksestasi (1. Piet. 1:18–19). Olet kuullut myös, että jo kerran pyhässä kasteessa Sinun kuolemasi voittaja Kristus on antanut Sinulle Pyhän Hengen lahjan (Ap. t. 2:38). Sanansa ja kasteen kautta Hän on jo kerran synnyttänyt sinut uudesti (Tiit. 3:5; 1. Piet. 1:23). Sinä olet myös kuullut Kristuksen sanaa ja uskonut Häneen, joka on Hänet lähettänyt. Siksi Sinulla on nyt ikuinen elämä; sinut on siirretty kuolemasta elämään! (Joh. 5:24; vrt. 1. Joh. 3:14) Herra on kutsunut sinut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa (1. Piet. 2:9). Sinä et siis enää ole kuoleman sokeuden pimeässä, missä et tuntisi tietä. Herra on tehnyt sinut jäseneksi seurakunnassaan, joka on valkeuden ja päivän lasten joukko (1. Tess. 5:4–5). Osuvasti varhaisen kirkon isät kutsuivatkin juuri kastetta ja kasteopetusta – siis katekismusopetusta! – ”valaistumiseksi”. Ja kasteopetuksen saaneita, jotka sitten kastettiin, kutsuttiin ”valaistuneiksi”. Näin Sinäkin kastettuna ja Jumalan sanasta opetettuna jo tämän elämäsi aikana olet Kristuksen opetuslapsi (Matt. 28:19–20), taivaan kansalainen. Saat Jumalan sanan valaisemin silmin, uskossa kulkea Kristus-tietä kohti Hänen valtakuntaansa! Se, että Sinä tiedät, mitä tietä kuljet, ei perustu lainkaan Sinun omaan ymmärrykseesi tai viisauteesi, vaan yksin Jumalan erehtymättömään sanaan. Ja koska tämän ilmoittaa Sinulle Jumalan varma sana, saat myös olla täysin varma siitä, mitä tietä kuljet. Saat olla varma: Sinä olet kristitty, olet pelastettu!

Rakkaat ystävät, tämä koskee nyt myös teitä aivan jokaista, jotka kasteen ja sanan kautta olette saaneet tulla Herran omiksi! Saatte uskoa sen omalle kohdallenne: sinunkin pelastuksesi on jo Golgatalla ja haudan suulla valmistettu, sekä sitten kasteessa ja sanan kautta sinulle henkilökohtaisesti lahjoitettu! Jo tänään ja joka päivä sinä saat elää uutta elämää Kristuksessa, kulkea kohti Jumalan valtakuntaa taivaassa!

Kristus itse johtaa ja ravitsee

Mutta samalla on huomattava, että kyse on tien kulkemisesta. Yhtäältä kaikki on kyllä jo valmista! Toisaalta samalla matka on vielä kesken, vielä emme ole perillä. Siksi paitsi nyt rippikoulun päättäneet, myös aivan me kaikki tarvitsemme joka päivä vahvistusta tällä taivasmatkallamme. Tarvitsemme johdatusta tiellä. Mutta nyt on ihanaa saada kuulla, että meillä on paras Johtaja tällä tiellä. Herra Kristus on itse suuri Tiennäyttäjämme ja enemmänkin: Hän on itse Tie. Hän tahtoo sinullekin tarjota kaiken tarvitsemasi johdatuksen. Sen Hän tekee pyhässä sanassaan. Matkasi käy kyllä läpi erämaan kuivan aavikon, mutta pyhässä sanassaan ja alttarin sakramentissa Kristus itse tarjoaa sinulle ihanan taivaallisen leivän tälle matkallesi. Sen vuoksi onkin korvaamattoman tärkeää, että sinäkin hakeudut elämään sellaisen saarnatuolin ja alttarin yhteydessä, mistä Jumalan pyhä sana sinulle puhtaasti julistetaan ja Kristuksen sakramentit Hänen asetuksensa mukaan oikein toimitetaan (Augsburgin tunnustus. VII Kirkko, 1). On tärkeää, ettet vain joskus käy vähän katsomassa messussa, vaan että aivan elät Kristuksen seurakunnassa. Nimittäin juuri siellä – siis täällä! – Hän tahtoo omaa pyhää kansaansa johdattaa ja ruokkia. Vain tällä tavalla, mutta juuri tällä ihanalla tavalla sinä saat pysyä oikealla tiellä, Kristuksen anteeksiantamuksen alla, ja Hänen armostaan päästä kerran perille Jumalan taivaaseen.

Johdattajaksi elämän tielle!

Kyse on siis sinun henkilökohtaisen pelastuksesi asiasta. Samalla ja juuri siksi tässä on kyse myös toisten pelastuksen asiasta. Tässä Herra Kristus tahtoo sinuakin, rakas kristitty, käyttää. Evankeliumissa Jeesus sanoo, niin kuin kuulimme: ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena [valmistuneena] jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.” (Luuk. 6:40) Raamattu- ja katekismusopetuksen tarkoituksena on, että jokainen kristitty olisi niin kuin suuri opettajansa, Kristus. Tämä ei tarkoita pakanauskontojen lainomaista pyrkimystä jonkun suurena hengenmiehenä pidetyn opettajan jäljittelemiseen. Kyse on tästä: Sinä olet Jumalan sanan ja kasteen kautta saanut tulla jäseneksi Kristuksen elävässä ruumiissa, seurakunnassa (1. Kor. 12:13). Kun Kristus, Jumalan Voideltu (Χριστός, Khristos) on kasteessa ottanut sinut yhteyteensä, Hän on siinä voidellut sinut Pyhässä Hengessä. Niin sinustakin on Hänen yhteydessään tullut pikku-kristus, siis pieni voideltu. Juuri sen vuoksi sinua kutsutaan nyt Hänen, Voidellun nimen mukaan ”kristityksi”. Itsessäsi sinä kyllä vielä olet mitä olet, mutta kun sanan ja alttarin sakramentin yhteydessä elät syntiesi anteeksiantamuksessa, silloin seurakunnan Pään, Kristuksen elämä virtaa sinuun ja sinussa. Hänen yhteydessään ja Hänen sanansa totuutta noudattaen saat myös yhä läheisemmin kasvaa ”häneen, joka on Pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef. 4:15–16; ks. myös Ef. 1:22–23; 5:30; Kol. 1:18; 3:11) Kristuksen Jeesuksen, suuren Opettajan ja Vapahtajan yhteydessä ja Häneen yhä lähemmin kasvaen sinäkin saat nyt olla lähimmäisillesi niin kuin Hän. Syntien sovitusta sinä et tietenkään voi lähimmäisillesi hankkia, eikä sellainen olisi edes tarpeen, sillä Kristus on jo tehnyt sen! Mutta niin kuin Hän on suuri Johdattaja tiellä taivaaseen, niin sinäkin – olit sitten nuori tai jo kokeneempi – saat Hänen yhteydessään olla toisten johdattaja Kristus-tielle. Näin sinutkin on kutsuttu antamaan ruumiisi ”eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi” (Room. 12:1). Huomaa, että Herra ei tässä sano, että kristittyjen tulisi välttämättä antaa ensisijaisesti omia sanojaan tai tekojaan uhriksi, vaan ruumiinsa, siis koko itsensä. Kristittynä sinutkin on kutsuttu olemaan Jumalan käytössä koko itsenäsi, siinä kutsumuksessa, jonka Herra sinulle antaa. Sillä paikalla ollen sinä saat kulkea Kristus-tietä. Kristuksen, Maailman Valon (Joh. 8:12) yhteydessä sinäkin saat Hänen seurakuntansa kanssa loistaa niin kuin tähdet maailmassa, kun yhdessä toisten kanssa pidät tarjolla elämän sanaa tämän maailman pimeydessä (Fil. 2:15–16).

Tämä koskee meitä kaikkia. Jokaiselle meistä Herra on antanut oman tärkeän paikkamme ja kutsumuksemme Hänen seurakunnassaan. Yksi näistä kutsumuksista on sitten myös erityinen tiennäyttäjän virka, sanan ja sakramenttien apostolinen palveluvirka, jonka Kristus on antanut seurakunnalleen. Kristuksen yksi, pyhä Kirkko on pysyvä ikuisesti (Augsburgin tunnustus. VII Kirkko, 1) ja siksi se tarvitsee sopivia miehiä sananpalvelijan virkaan paitsi tänään, myös tulevaisuudessa, kunnes sen Herra tulee takaisin. Sen vuoksi meidänkin tärkeänä tehtävänämme on aivan nimeltä rukoilla seurakuntamme poikien puolesta, sekä nuorten ja varttuneempienkin miesten puolesta, josko elon Herra tahtoisi jonkun heistä kutsua elonkorjuuseensa (Luuk. 10:2), apostoliseen saarnavirkaan, ihmisten kokoaikaiseksi johdattajaksi pelastuksen tielle.

Rakkaat ystävät, pysykäämme sillä pelastuksen tiellä, jonka kulkijoiksi Jumala on armossaan meidät tehnyt! Se tie on selvästi Jumalan pyhän sanan viitoittama, ja sitä valaisee Kristuksen evankeliumin valo. Se tie johtaa Jumalan ikuiseen valtakuntaan, taivaan kirkkauteen. Saakoon Herra Kristus johtaa ja ravita tätäkin seurakuntaa! Saakoon Hän avata meidän silmämme näkemään Hänen sanansa ihmeitä (Ps. 119:18) ja antakoon sanansa valoksi meidän tiellemme (Ps. 119:105). Ja saakoon Hän sitten meidänkin kauttamme olla johdattamassa yhä uusia ihmisiä tälle tielle, etteivät he putoaisi kadotuksen pimeyteen, vaan saisivat elämän. Antakoon Herra, että Hän saisi meidänkin kauttamme johtaa pimeydessä hapuilevia ikuiseen valoonsa, tiettömän erämaan ja valheteiden vankeudessa olevia pelastuksen tielle, ikuiseen elämään Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 19.6.2016.)

Mainokset