Vespers, 1 Cor. 10:14–22

Partakers of the Body of Christ

In the name of the Father and of the Son and of the Holy Spirit. Amen.

In the Nicene Creed we confess: Christ ”came down from heaven, and was incarnate by the Holy Ghost of the Virgin Mary”. He ”was incarnate”, that is to say, He took on flesh. This means that Christ, the ”very God of very God” took on humanity, and ”was made man”. As a real man He also had a real human body of flesh with all of its members. He used the strength of His muscles when He worked at construction sites. His blood pumped through His arteries and veins, His human circulation system, when He walked through the country with His disciples.

But why did Christ assume humanity? He did it for the sake of us humans. He wanted to bear your ”sins in his body on the tree” (1 Pet. 2:24a), the sinfulness that is in you and your flesh. For this reason Christ Jesus gave His body, His whole self as a sacrifice for you, as an atonement for your sins. His body ”was pierced for our transgressions” (Is. 53:8) so that His ”precious blood” (1 Pet. 1:19) was shed on the rock of Golgotha. He did this so ”that” you ”might die to sin and live to righteousness,” and that ”by his wounds you” would be ”healed.” (1 Pet. 2:24b–c)

Now, in His holy Church, Christ invites you, His own, to His holy table. He says to you, His baptized, His brother and sister: ”this is my body” (Matt. 26:26), ”this is my blood of the covenant, which is poured out for many for the forgiveness of sins.” (Matt. 26:28) Did you hear this? Christ says that in this bread and in this wine He gives you his very body and blood. The Gospel of Christ, the wonderful message of His atoning death and resurrection is not just some historical thing that we try to grasp by imagination. A historical fact it is, yes, but it is historical also because He brings all of this to you, a historical person. By the sacred gifts of His sacramental body and blood, Christ gives you the benefits of the sacrifice He gave on the Golgotha. He gives you the benefits of the sacrifice of His body and blood. Now, what are these benefits? Forgiveness of sins, your sins! This is what He gives you. And also: When you partake of the sacramental body of Christ, you, a human being with a body, partake of Him in a bodily manner. You are not a alone! You partake of everything that is His. Sure, the eternal life of Christ, His holiness and His righteousness are already yours through His Word and Baptism, in faith. And here, in His holy table He solidifies the bond between you and Himself. Here He strengthens you as partaker of everything that is His.

And what is even more: when you partake of the sacramental body of Christ, He grants you participation in His Body, the Church. Again, you are not a alone! Look at your own body: It does not consist of just one solitary member. It is also not a random collection of several solitary members bound together. No, the members are many, and together they partake of the one life of your one head. In the same way, when you, through the Lord’s sacramental body participate in His Body, the Church, you partake of the life of Christ, the Head. And in Him you also partake of the life of His that now flows in you and everybody else who partakes of Him. When you partake of the sacramental blood of Christ, you partake of the circulatory system of His Body, the Church. Together with all the other members of this sacred Body, you are vivified, strengthened in all the good works that He works in you through the Holy Spirit.

There was once an experienced Pastor who told his students: ”In your sermons you always have to have at least one story from real life.” Well, dear brothers and sisters in Christ, this right here is your real story. Christ ”came down from heaven” for you. He ”was incarnate by the Holy Ghost of the Virgin Mary” for you. He did this for the very reason of granting you and me, bodily human beings, the membership of His sacred Body, the Church, and a share in His eternal life. Thanks be to God!

In the name of the Father and of the Son and of the Holy Spirit. Amen.

(Preached at the Vespers service, Corpus Christi Conference, Helsinki, June 29, 2016.)

 

Apostolien päivä (1. vsk), Luuk. 5:1–11

Syvyyden pimeydestä Kristuksen laivaan

Evankelista Luukas kertoo meille tapauksesta Galileanjärven rannalla. Hän ei tarkkaan sano mikä aika päivästä on. Luukas kuitenkin kirjoittaa, että kalastajat, jotka ovat koko yön työskennelleet järvellä, ovat nyt lopettaneet työnsä ja huuhtovat verkkojaan. Varmaankin aamu on siis koittanut, auringon säteet kimaltelevat veden pinnalla. Nyt me kuulemme, mitä sitten tapahtuu.

*

Jeesus seisoo rannalla. Hänen ympärilleen kerääntyy suuri kansanjoukko. He ovat tulleet kuulemaan Jumalan sanaa, jota tietävät Jeesuksen saarnaavan. Mutta ihmisiä on niin paljon, että Herra ei mahdu puhumaan kaikille rannalla oleville. Siksi Hän nousee nyt Simonin kalastusveneeseen ja alkaa sieltä, vähän matkan päästä puhua heille.

Nyt Jeesus on veneessä. Siellä Hän opettaa Jumalan sanaa. Ja kun Hän on lakannut puhumasta, puhuttelee Hän sanallaan Simonia, apostolikseen valitsemaansa miestä. Jeesus käskee tätä kalastamaan. Hän ei kuitenkaan käske häntä heittämään verkkojaan siihen rannan läheisyyteen, niin kuin tapana on. Pikemminkin Herra antaa Simonille käskyn, joka tästä ammattikalastajasta varmaankin kuulostaa oudolta: ”Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle.” (Luuk. 5:4b) Ehkä Simon ja hänen toverinsa kysyvät mielessään: ”Miksi viedä vene syvälle ja heittää verkot sinne? Eikö kala syö paremmin tässä rannan tuntumassa? Sitäpaitsi söisikö kala näin aamun tultua? Eikö paljon paremmin yöllä, pimeässä?” Mutta vaikka kalastajat ovat ihmeissään, he kuitenkin tekevät Jeesuksen sanan mukaan. Ja silloin Herra pyhän sanansa voimalla antaa heille suuren kalansaaliin. Hän antaa heille suuren saaliin juuri sieltä, mistä itse sanoo, syvästä vedestä. Tuo valtava määrä kaloja, jotka ovat olleet järvessä hajallaan, kerätään nyt verkoilla yhteen. Ne nostetaan veneeseen, jossa Jeesus itse on.

*

Näin tapahtuu tänäänkin: Niin kuin Kristus tuona aamuna oli veneessä, niin Hän tänään on läsnä kirkossaan. Hän on läsnä kirkossaan, koska Hänen kirkossaan käytetään niitä välineitä, jotka Hän itse on asettanut läsnäolonsa paikoiksi, Hänen pyhää sanaansa ja sakramenttejaan. Ei olekaan sattumaa, että jo varhaisessa kirkossa kirkkosalia on kutsuttu nimenomaan laivaksi. Pyhässä kirkossaan Kristus nyt puhuttelee apostoliseen virkaan asettamiaan miehiä, seurakuntansa sananpalvelijoita. Hän käskee heitä saarnaamaan Hänen sanansa eteenpäin, ja niin kalastamaan ihmisiä. Hän ei kuitenkaan käske heitä kalastamaan sieltä, missä työ näyttää helpolta ja inhimillisesti katsoen mahdolliselta. Pikemminkin Herra antaa apostolisille sananpalvelijoilleen käskyn viedä evankeliumin verkot – siis myös itse kirkko – syvälle, keskelle maailmaa, joka on kaaoksen, pahuuden ja kuoleman vallassa. Ehkä nämä Jumalan sanan saarnaajat tänäänkin joskus kysyvät mielessään: ”Herra, miten sellainen strategia voi olla mahdollinen? Miten sieltä muka voisi saada ketään mukaan Sinun kirkkolaivaasi?” Mutta vaikka he sydämessään tätä ihmettelevätkin, he kuitenkin saavat uskoa ja luottaa Jeesuksen sanaan ja toimia sen mukaan. Ja juuri silloin Herra pyhän sanansa voimalla antaa näille ihmisten kalastajille saaliin. Hän antaa heille saaliin juuri sieltä, mistä itse sanoo, maailman pimeyden syvyydestä. Tuo valtava määrä ihmisiä, jotka ovat olleet maailmassa hajallaan, kerätään nyt evankeliumin verkoilla yhteen. Heidät tuodaan Kristuksen kirkkoon, jossa Hän on itse läsnä.

*

Kun tästä kaikesta nyt sanotaan ”näin tapahtuu tänäänkin”, todella tarkoitetaan juuri sitä. Sanansa kautta Herra Jeesus tekee työtään maailmassa tänäänkin. Meillä voi kylläkin olla kiusaus pitää kirkon elämää ainoastaan sellaisena, mitä itse voimme viikottain nähdä. On ehkä kiusaus ajatella, että koska täällä ei näytä tapahtuvan mitään suuria ja erityisiä asioita, Herra ei ehkä edes halua tehdä työtään meidän kirkkolaivassamme, ei ainakaan kovin paljoa. Rakkaat ystävät, ei niin! Onhan Jumala rakastanut koko maailmaa niin, että Hän on antanut ainoan Poikansa Kristuksen, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi maailman merivirtojen myllerryksessä, vaan Kristuksessa lunastettuna tulisi kootuksi Hänen laivaansa, jossa Hän, Herra Kristus kaikkien pelastettujen pyhiensä kanssa on, ja että hän siellä saisi ikuisen elämän Herrassa (Joh. 3:16). Tätä työtään Kristus todella tekee tänäänkin. Olemme esimerkiksi saaneet kuulla terveisiä Berliinin kaupungista Saksasta, tunnustuksellisesta luterilaisesta seurakunnasta. Siellä Jeesus on muutaman viime vuoden aikana koonnut laivaansa valtavan määrän ihmisiä muhamettilaisuuden merestä, niin monia, että ehtoollista jaetaan joka sunnuntai sadoille ja taas sadoille. Yksistään eilen Kristus kastoi siellä taas 24 uutta ihmistä seurakuntaruumiinsa jäseniksi.

Rakkaat ystävät! Luopukaamme mekin siis nyt viimeisestäkin sellaisesta ajatuksen rippeestä, että evankeliumin työ olisi meidän aikaansaannostamme! Huutakaamme sen sijaan Pyhää Henkeä avuksi! Anokaamme, että Hän myös tässä kaupungissa johtaisi vielä hukassa olevat evankeliumin verkkoon, joka vetää heidät syvyydestä valoon, pelastettujen joukon yhteyteen. Saakoon Herra pyhän sanansa kautta antaa meillekin niin paljon saalista, että tämän kirkkosalin seinät eivät enää riitä. Antakoon Herra, että täälläkin käy niin kuin evankeliumista kuulimme: tarvitaan aivan toinen vene, toinen seurakunta ottamaan vastaan kaikki, joita Hän kutsuu ja maailmasta kokoaa yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen kirkkolaivaansa. Kuulostaako se mahdottomalta? Mutta eikö ennen vanhaan kaikissa tämän kokoisissa suomalaisissa kaupungeissa ollut aivan useita luterilaisia seurakuntia, joiden saarnatuoleista ja alttareilta syntisille jaettiin armon aarteet joka pyhä? Kyllä täällä vieläkin riittää syntisiä ihmisiä, niitä, jotka kipeästi tarvitsevat evankeliumia! Varjelkoon Jumala meitä, jo pelastettuja epäuskon synniltä, ettemme alkaisi katsoa inhimillisiin mahdollisuuksiimme evankeliumin välittäjinä. Saakoon Hän lisätä meille uskoa, että vaikka vesi näyttäisi syvältä ja työ mahdottomalta, me silti kuulisimme yksin Kristuksen käskyä heittää verkot juuri sinne, keskelle maailmaa. Varjelkoon Jumala meitä kuitenkin toivomasta uusia ihmisiä seurakuntaamme sitä varten, että suurempana joukkona näyttäisimme ulospäin jotenkin voimallisemmalta ja uskottavammalta. Varjelkoon Jumala meitä myös toivomasta uusia ihmisiä seurakuntaamme sitä varten, että me sitten muka olisimme jotenkin todellisempi Kristuksen kirkko. Ei niin! Kristuksen kirkko me olemme – ei jäsenmäärämme perusteella, vaan siksi, että meidän syntimme ristillä sovittanut Herra Jeesus Kristus on meidät evankeliuminsa sanalla ja kasteen kautta pelastanut ja koonnut maailman meristä kirkkolaivaansa. Kristuksen kirkko me olemme siksi, että Hän meitä sanallaan ja alttarin sakramentilla jatkuvasti ravitsee ja antaa syntimme runsaasti anteeksi.  Me olemme todellinen Kristuksen kirkko, koska meillä on kaikki kirkon tuntomerkit: Meillä on Jumalan sana, pyhä kaste, alttarin sakramentti, avainten valta, jonka Kristus on asettanut syntien päästämiseksi ja pidättämiseksi. Meillä on näitä välineitä käyttävä apostolinen saarnavirka. Meillä on julkinen rukous, eli jumalanpalvelus. Vielä meillä on pyhä risti, eikä ainoastaan kirkon katolla tai seinässä, vaan me kannamme Kristuksen ristiä, koska Hän, meidän puolestamme ristin kantanut Herra on ottanut meidät yhteyteensä. Siksi me olemme varmoja: me olemme Kristuksen kirkko! Näytti tämä veneemme siis ulospäin miltä näytti, keskittykäämme aina ensin siihen, että Herra Kristus itse saa olla siinä kyydissä ja aina opettaa pyhän sanansa. Tehkäämme sitten Hänen sanansa mukaan. Hän antaa kaiken, Hän tekee kaiken!

*

Kun Jeesus näin saa saarnata ja saarnauttaa pyhän ja pelastavan sanansa, käy juuri niin kuin evankelista Luukas antaa ymmärtää: Yö on silloin väistynyt ja evankeliumin aamuaurinko loistaa. Ihmiset, jotka pitkään ovat vaeltaneet hajallaan tämän maailman pimeydessä, näkevät nyt suuren valon, Herran Kristuksen, joka on maailman valo (Joh. 8:12). Hänessä he saavat tulla kootuksi yhteen; heidät, ennen irralliset ja yksinäiset otetaan nyt mukaan Jumalan kansan joukkoon. Näin Herra sanallaan lisää kansansa, pyhän seurakuntansa lukua. Hän antaa sille suuren ilon. Niin me saamme yhdessä kaikkien pyhien kanssa iloita Hänen edessään, Hänen armostaan ja rakkaudestaan, Hänen ihmeellisistä teoistaan meitä kohtaan. (Jes. 9:1–2) Tämän kaiken suokoon meille armollinen Vapahtajamme, Herra Jeesus Kristus. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 26.6.2016.)

5. sunnuntai helluntaista (1. vsk), konfirmaatiomessu, Luuk. 6:36–42

Kristus johtaa ja ravitsee tiellä

Johdanto

Päivän evankeliumissa kuulimme Jeesuksen vertauksen: ”Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?” (Luuk. 6:39) Tänä suurena juhlapäivänä – paitsi tietenkin Herran päivänä nyt myös sisaremme Hiljan konfirmaatiopäivänä – keskitymme tarkastelemaan tätä jaetta. Mutta miksi juuri tätä? Se selviää, kun katsomme niitä nimenomaisia sanoja, joita Herramme tässä käyttää.

Maailman tiennäyttäjät

Suomenkielisessä raamatunkäännöksessämme Jeesuksen sanat on siis käännetty: ”Eihän sokea voi sokeaa taluttaa?” Tarkkaan ottaen Herramme ei oikeastaan puhu tässä  ”taluttamisesta”, vaan ”tiellä johtajana toimimisesta” tai ”tiellä johtamisesta”. (ὁδηγέω, hodegeo) Kyse on siis ensinnäkin siitä, että on olemassa tie. Mutta toiseksi kyse on myös siitä, että on joku, joka johdattaa toista tuota tietä pitkin kohti tiettyä päämäärää.

Tämä maailma on täynnä niitä, jotka haluavat esiintyä oikean tien tuntijoina sekä myös  tiennäyttäjinä. Oletetusta asiantuntemuksestaan huolimatta monet näistä maailman tiennäyttäjistä eivät itsekään tunne tietä. He eivät edes voi tuntea tietä, koska eivät näe mitään. Näin on siksi, että luonnostaan jokainen ihminen on synnin ja kuoleman vallassa, ja siksi myös hengellisen sokeuden pimeydessä. Tokikaan moni näistä ihmisistä ei edes tiedä muusta, koska – voi kauheaa! – kukaan ei ole koskaan saarnannut heille Jumalan sanaa ja sen osoittamaa ainoaa tietä pelastukseen Kristuksessa. Mutta toisaalta kaamea tosiasia on myös se, että Jumalan sanan valkeus on kyllä tullut maailmaan ja saarnattu monille näistäkin ihmisistä. Mutta tästä huolimatta he ovat rakastaneet pimeyttä enemmän kuin valkeutta. (Joh. 3:19) Monet heistä vieläpä kutsuvat juuri tätä hengellistä sokeuttaan kaikkein parhaimmaksi näkökyvyksi (vrt. Joh. 9:40–41).

Mutta jos ihminen, joka haluaa johdattaa toisia oikeana pitämään tiellä, ei itse näe eteensä, mitä silloin tapahtuu? Ainakin kolme asiaa: Ensiksi, koska hän on hengellisesti sokea, eikä siksi voi tuntea Jumalan sanan osoittamaa tietä, hän ei myöskään voi päästä perille siihen ikuiseen päämäärään, pelastukseen, johon tämä oikea tie johtaa. Toiseksi, koska hän ei näe, putoaa hän kuoppaan, toisin sanoen joutuu siihen syvyyteen, johon jokainen Jumalan sanan osoittamaa tietä vastustava joutuu – kadotukseen. Kolmanneksi, koska hän sokeudestaan huolimatta on tahtonut johtaa ihmisiä haluamallaan tiellä, hänen kanssaan tuohon samaan syvyyteen joutuvat myös ne, jotka ovat luottaneet hänen tarjoamaansa johdatukseen.

Rakkaat kristityt, varokaa tällaisia vääriä johdattajia! ”He ovat hyljänneet suoran tien” (2. Piet. 2:15a) ja lupaavat ihmisille vapautta, ”vaikka itse ovat turmeluksen orjia” (2. Piet.  2:19a). Mutta pysykää te Jumalan sanassa ja uskossa Kristukseen. Hän on ainoa Tie, joka vie taivaaseen (Joh. 14:6). Pysykää Hänessä, sillä ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa” (2. Joh. 9a), eikä siis myöskään pelastusta Hänessä.

On kyllä monia, jotka tahtovat välttää lastensa ja nuorisonsa turmiollisen harhaanjohtamisen. Monet isät ja äidit, opettajat ja seurakunnan paimenet haluavat ehkä välttää ylpeyttä tai itsensä korottamisen syntiä ja sanovat: ”Eihän ihmisen ole hyvä olla liian varma omasta tietämisestään tai viisaudestaan.” Siksi monet heistä päätyvät pitämään jopa aivan kunnia-asianaan sitä, etteivät halua osoittaa mitään tietä lapsilleen tai nuorilleen. ”Antaa heidän itse löytää ja valita omat tiensä” he sanovat. Päällisin puolin tällainen saattaa kuulostaa viisaalta, jopa hurskaaltakin. Mutta tiettyyn suuntaan johdattamista on tämäkin! Näin on siksi, että – kuten sanottu – jokainen ihminen – oli hän sitten lapsi tai aikuinen – on luonnostaan synnin ja kuoleman vallassa, ja siksi myös hengellisen sokeuden pimeydessä. Hengellisesti sokeana hän ei voi valita Jumalan tahdon tietä, tietä pelastukseen Kristuksessa. Jos lihallisesta ihmisestä itsestään riippuu, hän valitsee väistämättä oman lihallisen mielensä ja omien himojensa mukaisen tien. Kuulkaa siksi, te lasten ja nuorten vanhemmat sekä opettajat! Jos valitsette olla osoittamatta lapsillenne Jumalan sanan mukaista tietä, tulette näin osoittaneeksi heille selvästi toisen tien, Jumalan tahdon vastaisen. Se tie johtaa väistämättä siihen ikuiseen päämäärään, joka ei ole Jumalan kirkkaudessa, pyhien joukossa. Se on se ikuinen päämäärä, jonne joutumista Jeesus tässä kutsuu kuoppaan lankeamiseksi. Opettakaa siis rohkeasti lapsillenne ja nuorillenne se Kristus-tie, jonka Jumalan sana ilmoittaa! Ei se ole ylpeyttä tai sinun oman viisautesi esilläpitämistä, vaan Jumalan sanan ja Hänen viisautensa esilläpitämistä. Eikö ylpeyttä Jumalan edessä olisi pikemminkin se, että vaikka tuntee Jumalan sanan mukaisen tien, pitäisi parempana omaa viisauttaan olla opettamatta sitä lapsille?

Johdatus Kristus-tiellä

Mutta nyt, sisaremme Hilja! Sinulle on rippikoulussa osoitettu tie. Miten? Jumalan ainoa Poika Kristus Jeesus on itse on Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). Hän on antanut seurakunnalleen apostolit ja heidän seuraajansa (Ef. 4:11), että Hän saisi heidän kauttaan johtaa kaikki kansat yhteyteensä, elämään ja vaeltamaan Hänessä, siis Hänen tiellään (vrt. Ap. t. 24:14; ks. myös 9:2; 19:9, 23; 22:4; 24:22). Rippikoulussa nämä apostolisen viran kantajat ovat opettaneet Jumalan pyhää ja eläväksitekevää sanaa. He ovat opettaneet myös katekismusta, Jumalan sanan keskeisimmän pelastusopin tiivistelmää. Raamatun ja katekismuksen äärellä Sinäkin, Hilja, olet nyt saanut kuulla, että Kristus Jeesus on lunastanut Sinut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Viattomalla kärsimisellään ja kalliilla uhriverellään Hän on ostanut Sinut pois turhasta, inhimillisestä vaelluksestasi (1. Piet. 1:18–19). Olet kuullut myös, että jo kerran pyhässä kasteessa Sinun kuolemasi voittaja Kristus on antanut Sinulle Pyhän Hengen lahjan (Ap. t. 2:38). Sanansa ja kasteen kautta Hän on jo kerran synnyttänyt sinut uudesti (Tiit. 3:5; 1. Piet. 1:23). Sinä olet myös kuullut Kristuksen sanaa ja uskonut Häneen, joka on Hänet lähettänyt. Siksi Sinulla on nyt ikuinen elämä; sinut on siirretty kuolemasta elämään! (Joh. 5:24; vrt. 1. Joh. 3:14) Herra on kutsunut sinut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa (1. Piet. 2:9). Sinä et siis enää ole kuoleman sokeuden pimeässä, missä et tuntisi tietä. Herra on tehnyt sinut jäseneksi seurakunnassaan, joka on valkeuden ja päivän lasten joukko (1. Tess. 5:4–5). Osuvasti varhaisen kirkon isät kutsuivatkin juuri kastetta ja kasteopetusta – siis katekismusopetusta! – ”valaistumiseksi”. Ja kasteopetuksen saaneita, jotka sitten kastettiin, kutsuttiin ”valaistuneiksi”. Näin Sinäkin kastettuna ja Jumalan sanasta opetettuna jo tämän elämäsi aikana olet Kristuksen opetuslapsi (Matt. 28:19–20), taivaan kansalainen. Saat Jumalan sanan valaisemin silmin, uskossa kulkea Kristus-tietä kohti Hänen valtakuntaansa! Se, että Sinä tiedät, mitä tietä kuljet, ei perustu lainkaan Sinun omaan ymmärrykseesi tai viisauteesi, vaan yksin Jumalan erehtymättömään sanaan. Ja koska tämän ilmoittaa Sinulle Jumalan varma sana, saat myös olla täysin varma siitä, mitä tietä kuljet. Saat olla varma: Sinä olet kristitty, olet pelastettu!

Rakkaat ystävät, tämä koskee nyt myös teitä aivan jokaista, jotka kasteen ja sanan kautta olette saaneet tulla Herran omiksi! Saatte uskoa sen omalle kohdallenne: sinunkin pelastuksesi on jo Golgatalla ja haudan suulla valmistettu, sekä sitten kasteessa ja sanan kautta sinulle henkilökohtaisesti lahjoitettu! Jo tänään ja joka päivä sinä saat elää uutta elämää Kristuksessa, kulkea kohti Jumalan valtakuntaa taivaassa!

Kristus itse johtaa ja ravitsee

Mutta samalla on huomattava, että kyse on tien kulkemisesta. Yhtäältä kaikki on kyllä jo valmista! Toisaalta samalla matka on vielä kesken, vielä emme ole perillä. Siksi paitsi nyt rippikoulun päättäneet, myös aivan me kaikki tarvitsemme joka päivä vahvistusta tällä taivasmatkallamme. Tarvitsemme johdatusta tiellä. Mutta nyt on ihanaa saada kuulla, että meillä on paras Johtaja tällä tiellä. Herra Kristus on itse suuri Tiennäyttäjämme ja enemmänkin: Hän on itse Tie. Hän tahtoo sinullekin tarjota kaiken tarvitsemasi johdatuksen. Sen Hän tekee pyhässä sanassaan. Matkasi käy kyllä läpi erämaan kuivan aavikon, mutta pyhässä sanassaan ja alttarin sakramentissa Kristus itse tarjoaa sinulle ihanan taivaallisen leivän tälle matkallesi. Sen vuoksi onkin korvaamattoman tärkeää, että sinäkin hakeudut elämään sellaisen saarnatuolin ja alttarin yhteydessä, mistä Jumalan pyhä sana sinulle puhtaasti julistetaan ja Kristuksen sakramentit Hänen asetuksensa mukaan oikein toimitetaan (Augsburgin tunnustus. VII Kirkko, 1). On tärkeää, ettet vain joskus käy vähän katsomassa messussa, vaan että aivan elät Kristuksen seurakunnassa. Nimittäin juuri siellä – siis täällä! – Hän tahtoo omaa pyhää kansaansa johdattaa ja ruokkia. Vain tällä tavalla, mutta juuri tällä ihanalla tavalla sinä saat pysyä oikealla tiellä, Kristuksen anteeksiantamuksen alla, ja Hänen armostaan päästä kerran perille Jumalan taivaaseen.

Johdattajaksi elämän tielle!

Kyse on siis sinun henkilökohtaisen pelastuksesi asiasta. Samalla ja juuri siksi tässä on kyse myös toisten pelastuksen asiasta. Tässä Herra Kristus tahtoo sinuakin, rakas kristitty, käyttää. Evankeliumissa Jeesus sanoo, niin kuin kuulimme: ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena [valmistuneena] jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.” (Luuk. 6:40) Raamattu- ja katekismusopetuksen tarkoituksena on, että jokainen kristitty olisi niin kuin suuri opettajansa, Kristus. Tämä ei tarkoita pakanauskontojen lainomaista pyrkimystä jonkun suurena hengenmiehenä pidetyn opettajan jäljittelemiseen. Kyse on tästä: Sinä olet Jumalan sanan ja kasteen kautta saanut tulla jäseneksi Kristuksen elävässä ruumiissa, seurakunnassa (1. Kor. 12:13). Kun Kristus, Jumalan Voideltu (Χριστός, Khristos) on kasteessa ottanut sinut yhteyteensä, Hän on siinä voidellut sinut Pyhässä Hengessä. Niin sinustakin on Hänen yhteydessään tullut pikku-kristus, siis pieni voideltu. Juuri sen vuoksi sinua kutsutaan nyt Hänen, Voidellun nimen mukaan ”kristityksi”. Itsessäsi sinä kyllä vielä olet mitä olet, mutta kun sanan ja alttarin sakramentin yhteydessä elät syntiesi anteeksiantamuksessa, silloin seurakunnan Pään, Kristuksen elämä virtaa sinuun ja sinussa. Hänen yhteydessään ja Hänen sanansa totuutta noudattaen saat myös yhä läheisemmin kasvaa ”häneen, joka on Pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef. 4:15–16; ks. myös Ef. 1:22–23; 5:30; Kol. 1:18; 3:11) Kristuksen Jeesuksen, suuren Opettajan ja Vapahtajan yhteydessä ja Häneen yhä lähemmin kasvaen sinäkin saat nyt olla lähimmäisillesi niin kuin Hän. Syntien sovitusta sinä et tietenkään voi lähimmäisillesi hankkia, eikä sellainen olisi edes tarpeen, sillä Kristus on jo tehnyt sen! Mutta niin kuin Hän on suuri Johdattaja tiellä taivaaseen, niin sinäkin – olit sitten nuori tai jo kokeneempi – saat Hänen yhteydessään olla toisten johdattaja Kristus-tielle. Näin sinutkin on kutsuttu antamaan ruumiisi ”eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi” (Room. 12:1). Huomaa, että Herra ei tässä sano, että kristittyjen tulisi välttämättä antaa ensisijaisesti omia sanojaan tai tekojaan uhriksi, vaan ruumiinsa, siis koko itsensä. Kristittynä sinutkin on kutsuttu olemaan Jumalan käytössä koko itsenäsi, siinä kutsumuksessa, jonka Herra sinulle antaa. Sillä paikalla ollen sinä saat kulkea Kristus-tietä. Kristuksen, Maailman Valon (Joh. 8:12) yhteydessä sinäkin saat Hänen seurakuntansa kanssa loistaa niin kuin tähdet maailmassa, kun yhdessä toisten kanssa pidät tarjolla elämän sanaa tämän maailman pimeydessä (Fil. 2:15–16).

Tämä koskee meitä kaikkia. Jokaiselle meistä Herra on antanut oman tärkeän paikkamme ja kutsumuksemme Hänen seurakunnassaan. Yksi näistä kutsumuksista on sitten myös erityinen tiennäyttäjän virka, sanan ja sakramenttien apostolinen palveluvirka, jonka Kristus on antanut seurakunnalleen. Kristuksen yksi, pyhä Kirkko on pysyvä ikuisesti (Augsburgin tunnustus. VII Kirkko, 1) ja siksi se tarvitsee sopivia miehiä sananpalvelijan virkaan paitsi tänään, myös tulevaisuudessa, kunnes sen Herra tulee takaisin. Sen vuoksi meidänkin tärkeänä tehtävänämme on aivan nimeltä rukoilla seurakuntamme poikien puolesta, sekä nuorten ja varttuneempienkin miesten puolesta, josko elon Herra tahtoisi jonkun heistä kutsua elonkorjuuseensa (Luuk. 10:2), apostoliseen saarnavirkaan, ihmisten kokoaikaiseksi johdattajaksi pelastuksen tielle.

Rakkaat ystävät, pysykäämme sillä pelastuksen tiellä, jonka kulkijoiksi Jumala on armossaan meidät tehnyt! Se tie on selvästi Jumalan pyhän sanan viitoittama, ja sitä valaisee Kristuksen evankeliumin valo. Se tie johtaa Jumalan ikuiseen valtakuntaan, taivaan kirkkauteen. Saakoon Herra Kristus johtaa ja ravita tätäkin seurakuntaa! Saakoon Hän avata meidän silmämme näkemään Hänen sanansa ihmeitä (Ps. 119:18) ja antakoon sanansa valoksi meidän tiellemme (Ps. 119:105). Ja saakoon Hän sitten meidänkin kauttamme olla johdattamassa yhä uusia ihmisiä tälle tielle, etteivät he putoaisi kadotuksen pimeyteen, vaan saisivat elämän. Antakoon Herra, että Hän saisi meidänkin kauttamme johtaa pimeydessä hapuilevia ikuiseen valoonsa, tiettömän erämaan ja valheteiden vankeudessa olevia pelastuksen tielle, ikuiseen elämään Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 19.6.2016.)

3. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Fil. 2:12–16

Mitä on pelastusta varten ahkeroiminen?

Pyhässä epistolassa Herra lausuu Paavalin suulla merkilliseltä kuulostavat sanat. Hän kehottaa Filippin seurakuntaa: ”pelolla ja vavistuksella omaa pelastustanne [varten] ahkeroikaa”. (Fil. 2:12) κατεργάζομαι (katergazomai) – tämä sana merkitsee paitsi ahkeroimista, myös aikaan saamista tai vaikuttamista. Eikö tästä nouse mieleen kysymys: voiko ihminen omilla teoillaan hankkia itselleen pelastuksen, kun riittävästi ahkeroi?

Näinhän kyllä monissa kirkoissakin on vanhastaan opetettu. Toisinaan on esimerkiksi esitetty, että kun Kristus ensin on toimittanut pelastustekonsa, meidän ihmisten tulisi sitten pyrkiä saavuttamaan pelastus henkilökohtaisin ponnistuksin yhteistyössä Jumalan armon kanssa. Toisin sanoen ajatus on, että ihmisen henkilökohtainen pelastus ei olekaan pelkkä Jumalan lahja, vaan eräänlainen tapahtumien sarja, joka kehittyy kahden tekijän, Jumalan ja ihmisen yhteisvaikutuksella. Edelleen joidenkin mielestä kristityiltä tulee syntisten tekojen vastapainoksi vaatia niin ja niin monta kertaa sitä tai tätä rukousta taikka hyvitystekoja. Jotkut vaativat myös pyhimysten rukoilemista, toiset tietynlaisten rahallisten uhrien antamista. Vielä jotkut toiset edellyttävät kasteen ottamista tunnustustekona – aivan kuin kasteen sakramentti ei olisikaan lahja, vaan ihmisen työtä ja antautumistekoa Jumalalle.

Ehkä sinäkin olet teoillasi yrittänyt kelvata Jumalalle. Olet kovasti koettanut olla parempi ihminen. Olet ahkeroinut kaikkea sitä, mikä mielestäsi on hyvää, ettei Jumalalla olisi ainakaan ihan niin paljon sanomista sinua ja elämääsi vastaan. Mutta olet joutunut huomaamaan, että miten paljon yritätkään, koskaan et tällä tavalla saa itseäsi riittävästi parannelluksi. Omalla hyvien tekojen ahkeroinnillasi et milloinkaan voi saavuttaa rauhaa lain ja omantunnon syytöksistä. Et koskaan voi saavuttaa varmuutta pelastuksesta, koska et voi olla varma, milloin olisit tehnyt ja ahkeroinut riittävästi.

Pyhä Raamattu ei kuitenkaan opeta pelastuksen hankkimista omilla teoilla! Sanotaan se vielä selvemmin: Jumalan sanan vastainen on sellainen opetus, jonka mukaan pelastus on hankittava omilla teoilla tai yhteistyössä Jumalan kanssa. Jumalan sanan vastaisena sellainen opetus on myös hylättävä! Sen sijaan on suurta Jumalan armoa, että meillekin on välitetty Jumalan sanan mukainen, apostolinen ja ihanan evankelinen oppi. Se evankeliumin oppi sanoo: ihmisen tekoja ei saa sotkea Jumalan pelastustekoihin, Raamatun hyvästä sanomasta ei saa tehdä lakia ja vaatimusta! Ja niin mekin olemme nyt saaneet oppia, että itsessään syntiset ihmiset – siis kukaan meistä! – ”eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskautus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4).” (Augsburgin tunnustus. IV Vanhurskautus, 1–3.) Näin tunnustuksemme oikein opettaa. Toisin sanoen, syntisen ihmisen vanhurskauttaminen tapahtuu yksin Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen täydellisen lunastustyön perusteella. Tämä vanhurskaus otetaan vastaan uskolla, jonka senkin Jumala lahjoittaa Pyhässä Hengessä, evankeliuminsa sanaa ja pyhiä sakramentteja välineinä käyttäen. (Augsburgin tunnustus. V Kirkon virka, 1–2.) Rakas ystävä, sinunkin pelastuksesi on siis yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden!

Mutta jos kerran ihmisteoilla ei ole eikä kuulu olla mitään sijaa pelastuksen saamisessa, mitä apostoli sitten tarkoittaa, kun hän kehottaa seurakuntaa ahkeroimaan oman pelastuksensa eteen? Miten sinun tulisi ahkeroida pelastuaksesi? Vastauksena nostamme esiin nyt muutamia aivan käytännöllisiä ohjeita.

*

Jos ja kun pelastus on yksin Jumalan työtä, on ihmisen pelastuakseen mentävä sinne, missä Jumala tekee tätä pelastavaa työtään. Missä Hän sitä työtään tekee? Hän tuo pelastuksen lahjansa meidän, pyhän seurakuntansa keskelle jumalanpalveluksessa. Pyhän sanansa kautta, joka messussa luetaan ja saarnataan, Kristus tuo syntien anteeksiantamuksen lahjan sinulle Pyhässä Hengessään. Hän tuo sen sinulle, että sinä voisit ottaa sen uskossa vastaan. Pyhässä kasteessa Kristus tuo saman syntien anteeksiantamuksen lahjan sinulle Pyhässä Hengessään, että sinä voisit ottaa sen uskossa vastaan. Vielä ruumiinsa ja verensä pyhässä sakramentissa, ehtoollisessa Hän tarjoaa saman syntien anteeksiantamuksen lahjan kastetuilleen, pyhän seurakuntaruumiinsa jäsenille, joille on vielä opetettu Hänen pelastusoppinsa perusteet ja jotka ymmärtävät ne.

Jumalan Pyhän Hengen uskoa synnyttävä ja pelastava työ sitoutuukin aina sanaan ja sakramentteihin. Toki Jumalalla olisi valta toimia ilman näitä armon välikappaleitakin, mutta näin Hän on kuitenkin meille ilmoittanut tahtovansa toimia. Siksi pelastuksen kannalta on suorastaan välttämätöntä, että syntinen ihminen saa kerran tulla osalliseksi Jumalan pelastavasta evankeliumista ja syntien anteeksiantamisesta juuri näiden välikappaleiden, sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Lisäksi on välttämätöntä, että syntinen ihminen saa myös aivan jatkuvasti, yhä uudestaan tulla osalliseksi syntien anteeksiantamisesta näiden armovälineiden yhteydessä. Siksi sinullekin tänään painotetaan: pelastuksen kannalta on välttämätöntä, että sinä kuulut Jumalan sanan mukaisen saarnatuolin ja alttarin yhteyteen, ja pysyt siinä.

Messussa käynnin lisäksi on vielä hyvin tarpeellista, että sinäkin kristittynä ravitset itseäsi päivittäin Jumalan sanaa lukemalla. Lukutapoja ja -ohjelmia on erilaisia. Uusiakin voi aina kokeilla. Joku esimerkiksi lukee Raamattua alusta loppuun, luku luvulta, järjestyksessä. Toinen lukee luvun Vanhaa testamenttia aamulla, luvun Uutta testamenttia illalla. Kolmas noudattaa toisinaan niin sanottua kursorista lukutapaa ja lukee Raamatun kirjoja läpi hieman nopeammin, nähdäkseen suuria aihekokonaisuuksia. Vielä joku keskittyy lyhyisiin katkelmiin kerrallaan, tarkastellen jokaista pientä kielellistä yksityiskohtaa. Ja sitten vielä raamattupiirissä luetaan ja keskustellaan yhdestä raamatunkohdasta kerrallaan. Lukutapoja on siis monia, eivätkä mitkään niistä sulje toisiaan pois. Monenlaista lukemista kannattaa kokeilla ja harjoitella. Pääasia on, että Jumalan pyhää sanaa luetaan! Raamatun sana on nimittäin Jumalallinen, ihmeellinen, elävä ja eläväksi tekevä, uskon synnyttävä sana. Sen kautta Jumala tahtoo antaa sinulle lahjansa! Siksi sanan lukeminen säännöllisesti – vaikka vähänkin kerrallaan – on tärkeää.

Sama Jumalan pyhä sana on sitten annettu meille myös katekismuksessa. Katekismus on toki ihmisen kokoama kirja, mutta kuitenkin lopulta senkin keskuksessa on Jumalan sana. Miten niin? Katekismus on Jumalan sanan pääasiallisen sisällön tiivistelmä. Siinä on sanottuna kaikki, mitä sinä pelastukseen tarvitset. Martti Luther on aivan oikein kutsunut katekismusta ”lasten opetukseksi” (Iso katekismus. Esipuhe, 1), opetetaanhan pelastusopin asiat siinä lyhyesti ja helposti mieleen painettavalla tavalla. Erityisesti Vähää katekismusta on hyvä juuri tästä syystä käyttää. Vähä katekismus ei kuitenkaan ole ainoastaan lapsille tai rippikoululaisille tarkoitettu kirja. Koska sen keskuksessa on Jumalan pyhä ja elävä sana, riittää sen syvyydestä ammennettavaa meille jokaiselle aivan elämän loppuun asti. Myös katekismusta voi lukea monin tavoin. Yksi hyvä tapa voi olla vaikka lukea yhtenä päivänä Kymmenen käskyä ja niiden selitykset, seuraavana päivänä uskontunnustus selityksineen, sitä seuraavana Isä meidän selityksineen, ja niin edelleen. Näin muutaman minuutin päivittäisellä lukemisella koko Vähä katekismus tulee luettua läpi joka viikko. Ja jos haluat lukea vielä yksityiskohtaisemman ja pidemmän selityksen samoista evankeliumin asioista, suositellaan lämpimästi Lutherin Ison katekismuksen lukemista, vaikkapa yksi kohta ja selitys kerrallaan. Tällä tavalla katekismusta voi käyttää hartauskirjan tavoin, pieni katkelma kerrallaan.

Jumalan pyhä ja pelastava sana tulee sinun luoksesi myös hyvissä, raamatullisissa virsissä. Siksi virsien laulamista yhdessä ja yksinkin on syytä suositella. Tärkeintä tässä ei nyt ole se, minkälaisesta musiikista sinä ehkä muuten satut pitämään. Kerrotaan eräästäkin luterilaisesta pastorista, joka iloitsee luomisen lahjoista jazzmusiikissa sekä nykyaikaisessa elokuvamusiikissa. Virret ovat kuitenkin jotakin muuta kuin viihdettä. Ne ovat Jumalan sanan julistusta Hänen omilleen, seurakunnalle. Ne ovat myös seurakunnan rukoilevaa ja ylistävää vastausta Jumalalle. Juuri virsissä olevan Jumalan sanan vuoksi niitä onkin hyvä laulaa sekä yhdessä että yksityisesti.

Huomaatko nyt rakas ystävä, miten tuhlailevan rikas Jumala on armossaan? Näin monin eri tavoin Hän tahtoo tuoda sinulle pelastavan evankeliuminsa lahjat! Hän tekee sen messun suullisessa saarnassa, kasteessa, alttarin sakramentissa sekä synninpäästössä. (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 4. Evankeliumi.) Tämän lisäksi hän antaa evankeliuminsa tulla luoksesi myös arjessa, yksityisessä tai yhteisessä Raamatun sanan lukemisessa, katekismuksessa, virsissä, ja toki myös monenlaisessa hyvässä hengellisessä kirjallisuudessa.

*

Edellä sanotusta alat nyt varmaan ymmärtää, miksi Jumala kehottaa omiaan ahkeroimaan pelastustaan varten. Asia tulee ymmärrettäväksi viimeistään, kun ajattelet, mikä on ahkeroimisen vastakohta. Eikö se ole laiskuus?

Kristus Jeesus on valmistanut sinulle täydellisen lunastuksen synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Tämän Hän on tehnyt täydellisessä elämässään, kärsimisessään ja kuolemassaan. Hän on noussut ylös kuolleista, että sinulle olisi valmistettu ylösnousemus ja iankaikkinen elämä Hänen yhteydessään. Tämän kaiken Hän on jo kerran aivan henkilökohtaisesti lahjoittanut sinulle: evankeliumin sanan ja kasteen kautta olet saanut tulla osalliseksi Pyhän Hengen työstä. Hän on vaikuttanut sinussa uskon ja syntien anteeksiannon, Jumalan lapseksi ottamisen, pelastuksen.

Mutta mitä nyt? Etkö sinä ole ollut vastahakoinen elämään siinä, mitä Herra on sinussa vaikuttanut ja mitä Hän on sinulle lahjoittanut? Vaikka evankeliumin lahjat ovat olleet sinulle tarjolla joka sunnuntai messussa ja joka päivä Jumalan sanassa, etkö kuitenkin ole joskus katsonut paremmaksi jäädä tällä kertaa kotiin, katsoa mieluummin sosiaalisen median tärkeät päivitykset, internet-kanavien uusimmat videot taikka saippuasarjojen ihmissuhdekäänteet? Ehkä Raamattusi on jäänyt hyllyyn, samoin katekismuksesi. Ja kun sinä näin olet laiskuudessasi jättänyt kuulematta Jumalan armolupauksia, olet alkanut myös nurista Jumalaa vastaan ja epäillä Hänen hyvyyttään (Fil. 2:14), aivan kuin se kaikki ei olisi ollut sinulle koko ajan tarjolla!

Kuule, sinä Jumalan rakas lapsi! Sinun rakastava taivaallinen Isäsi tahtoo puhua sinulle! Joka päivä Hän aivan ojentaa käsiään sinua kohti (Jes. 65:2), että saisi antaa sinulle kaiken, mitä pelastukseen tarvitset. Ahkeroitse siis nyt pelastustasi varten! Toisin sanoen: ahkeroitse tulla sen täydellisen pelastuksen lahjojen vastaanottajaksi, jonka pelastuksen Kristus on sinulle jo kerran kertakaikkisesti valmistanut. Laita elämäsi käytännöllisissä ratkaisuissa Jumalan sana sen edelle, mitä maailma tahtoo sinulle sanoa. Kuule maailman epämääräisen kohinan ja hälyn sijaan kirkasta Jumalan sanaa! Älä myöskään jätä omaa seurakunnankokoustasi, vaan kuule sanan kehotusta tulla Herran huoneeseen ja kehota toisiakin sitä enemmän, mitä enemmän näet Herran päivän lähestyvän (Hepr. 10:25). Päätä kuulla aina ensin sanaa, vasta sitten sosiaalista mediaa, televisiota tai ihmisten puheita siinä määrin, kuin se on rakentavaa.

Kun sinä näin ahkeroitset tulla Jumalan pyhän sanan kuuloon ja alttarin sakramentin osallisuuteen, Jumala itse on se, joka vaikuttaa sinussa kaiken hyvän. Hän antaa syntisi runsain määrin anteeksi ja pitää sinut Kristuksen yhteydessä, pelastettujen joukossa. Hänen Pyhän Henkensä vaikuttaa vielä senkin, että sinä aivan mielelläsi teet kaiken tämän, niin kuin Hänen hyvä tahtonsa on (Fil. 2:13). Hänen työtään on, että Kristuksen, tosi Viinipuun (Joh. 15:1–17) yhteydessä ja Hänen elämästään osallisena sinä myös saat kantaa hyvää hedelmää tässä maailmassa. Tästä koituu yhä enemmän ylistystä Hänelle (Matt. 5:16). Pysy siis Herrasi yhteydessä! Niin Jumala on ”rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:19), jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 5.6.2016.)