Helluntai (1. vsk), Joh. 14:23–29

Maailman rauhattomuudessa Kristuksen rauha

Johdanto

Helluntainpäivän evankeliumissa Herramme Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” (Joh. 14:27) Ensiksi tarkastelemme mitä maailma tahtoo omilleen antaa. Sitten saamme kuulla mitä Jeesus tahtoo omilleen antaa. Lopuksi kuulemme vielä miten Herramme tämän kaiken lopulta antaa.

Maailman rauha

Evankeliumissa Herramme Kristus tekee jaon kahden eri valtapiirin välillä: Yhtäältä Hän puhuu itsestään ja omistaan, toisaalta Hän puhuu maailmasta. Kun Herra tässä puhuu maailmasta, Hän tarkoittaa kyllä Jumalan luomaa maailmaa, mutta nimenomaan maailmaa syntiin langenneena ja synnin vallassa olevana. (”Maailmasta” luotuna ja langenneena, ks. lisää esim. Ensimmäinen sunnuntai pääsiäisestä, 1. vsk. epistolasaarna, 1. Joh. 5:4–12.) Hän sanoo, että tämä maailmakin antaa jotakin. Mitä se on? Varmasti sinäkin olet kuullut, miten maailma lupaa omilleen monenlaista hyvää. Monin sanoin se julistaa positiivista ajattelua ja keskittymistä hyviin tekoihin. Näillä keinoin maailma sanoo ihmisen voivan saavuttaa kaikkea hyvinvointia ja rauhaa. Tällaisten lupausten ajatuksena on, että kun pahoinvointi poistetaan elämästä, tilalle voi tulla hyvinvointi. Tai kun rauhattomuus poistetaan, tilalle voi tulla rauha.

Mutta voivatko ajallinen rikkaus, yltäkylläisyys taikka ruumiillinen hyvä vointi tuoda ihmisen elämään Jumalan luomistahdon mukaisen tarkoituksen ja tasapainon? Eivätkö päinvastoin valtavan monet ihmiset tässä maailmassa kaikesta ulkoisesta hyvinvoinnistaan huolimatta elä suuren sisäisen pahoinvoinnin vallassa? Tai jos joku pyrkii rauhoittamaan itsensä ulkoisesti, saako hän siitä rauhan sydämeensä? Eivätkö monet ihmiset tässä maailmassa kaikesta hiljaisuuteen vetäytymisestä, mietiskelystä taikka itsensäkuuntelemisyrityksistä huolimatta elä suuren sisäisen rauhattomuuden vallassa? Tottahan toki Luojalta saatua hyvää ruumiillisuutta on tarpeen vaalia ja pitää kunnossa. Välillä on myös hyvä hidastaa vauhtia ja antaa mielen levätä työstä ja vaivannäöstä. Mutta perimmäistä rauhaa ihminen ei tällaisin ulkoisin menetelmin voi saada. Kun eteen tulevat synnin seuraukset kaikkine ahdistuksineen ja lopulta kuolema, käy ilmiselväksi, että maailman lupaukset rauhasta eivät riitä. Ahdistuksen ja kuoleman hetkellä maailman ulkoinaisesta rauhasta ei ole apua, koska se ei pysty ”auttamaan ulos ahdistuksesta, epätoivosta eikä kuoleman kidasta.” (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys. Gal. 1:3.) Ehkä täälläkin on joku, joka omasta kokemuksestaan tietää, millaista on yrittää maailman neuvojen varassa kohdata oma pahuus ja synnin ahdistus.

Kristuksen rauha

Kun nyt Kristus evankeliumissa puhuu rauhasta, Hän ei kuitenkaan tarkoita rauhaa jossakin yleisessä merkityksessä sen paremmin kuin jotakin inhimillistä rauhantunnettakaan, siis sellaista, josta maailmakin kyllä paljon puhuu. Kristus puhuu tässä omasta rauhastaan. Eikä Hän ainoastaan puhu rauhastaan, vaan aivan lupaa jättää sen omilleen, kun nyt on menossa kuolemaan ja sitten lähdössä Isänsä luo. Jeesus sanoo ”jättää”, tai ”jättää taakseen”, aivan niin kuin Hän puhuisi perinnön jättämisestä. Sanottuaan tämän Hän vielä toistaa opetuslapsilleen, että Hän antaa rauhansa heille. Hän sanoo ”antaa”, aivan niin kuin Hän puhuisi aarteen tai lahjan antamisesta. Ja vielä tämän sanottuaankin Herra oikein painottaa, että tämä Hänen antamansa rauha ei nyt ole se rauha, jonka maailma antaa. Se ei siis myöskään ole jotakin, minkä ihminen voisi itse ottaa itselleen taikka saada ilman Kristusta. Kristuksen rauha on saatavissa vain Kristukselta, lahjana, Hänen armostaan. Mutta Hän tahtoo antaa sen. Ihanasti Vapahtaja siis näin monta kertaa rohkaisee omiaan, kun Hän tässä sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” (Joh. 14:27a–b)

Mutta mitä tarkoittaa, että Kristuksen rauha on jotakin muuta kuin maailman antama? Kristuksen rauha ei ole vain paljoa puhetta rauhasta. Se ei myöskään ole pelkkää ulkoisen rauhattomuuden puutetta. Kristuksen rauha on jotakin, minkä omistaminen ei edellytä ulkoisen rauhattomuuden ja maailman melskeen poistamista tai syrjäyttämistä. Se on jotakin, joka ei horju edes maailman ahdistuksen, epätoivon tai kuolemankaan keskellä.

Mutta mitä tämä Kristuksen rauha sitten oikeastaan on? Ensiksi: Kristuksen rauha on rauha Jumalan kanssa. Se on rauha, jonka Hän on tullut valmistamaan sinulle. Hän, Jumalan ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi, että Hän pyhässä elämässään, kärsimyksessään ja kertakaikkisessa veriuhrissaan Golgatan ristillä hankkisi sinulle lunastuksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, sovituksen kaikesta synnistäsi. Sinä olet kyllä langennut syntiin. Jumalan pyhyys vaatii kyllä rangaistusta kaikesta synnistä (Room. 6:23a). Mutta Jumalan Poika Kristus Jeesus onkin nyt kantanut kaikki sinun syntisi ja kuollut niiden tähden. Kristus on sovittanut sen kaiken! ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi” (Jes. 53:5b). Näin suuri välimies Kristus on siis myös valmistanut rauhan sinun ja Jumalan välille. Tämä rauha on vihollisuuden vastakohta. Sinulla on sovitettu Jumala! Tämä rauha Jumalan kanssa on Kristuksen elämässä ja kuolemassa kertakaikkisesti valmistettu, tunnettiin sitä tai ei, tai otettiin sitä vastaan tai ei. Mutta Kristus on valmistanut sen juuri siksi, että Hän suuressa rakkaudessaan tahtoo nyt ottaa kaikki ihmiset tähän rauhanliittoon. Hän tahtoo puhdistaa syntiset ja ottaa heidät omikseen. Hän tahtoo antaa heille tämän lunastustyönsä hyödyn, syntien anteeksiantamisen. Hän tahtoo antaa rauhansa perinnöksi, aarteeksi ja lahjaksi. Eikä tämä Hänen rauhanliittonsa Hänen omiensa kanssa ei horju eikä muutu, niin kuin Jesaja sanookin: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10) Toiseksi: Kun ihminen saa tulla osalliseksi tästä rauhasta Jumalan kanssa, Hän voi saada rauhan myös sydämeensä, jopa aivan kokemuksellisella tasolla. Tämä rauha on siitä merkillinen, että sen kokeminen ei riipu ulkoisesta rauhasta tai rauhattomuudesta, vaan sitä voidaan kokea myös suurimman ulkoisen ahdistuksen keskellä. Kun ihmisellä Kristuksen tähden on rauha Jumalan kanssa, hän voi rohkeasti kohdata kuolemansa ja astua suuren tuomioistuimen eteen. Luther kirjoittaa: ”Niin siis Jumalan armo eli anteeksianto antaa ihmiselle lohdun ja rohkeuden. Omantunnon rauha antaa hänelle voiman kestää kaikki kiusat ja selvitä kuolemastakin.” (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys. Gal. 1:3.)

Missä Kristus antaa rauhansa?

Mutta sitten meidän on vielä kysyttävä seuraavaa: Jos ja kun Herra tahtoo jättää rauhansa ihmisille ja antaa sen heille, miten Hän tämän haluaa tehdä? Miten joku voi päästä osalliseksi Kristuksen valmistamasta rauhasta Jumalan kanssa? Vastaus: Hänen pyhän sanansa kautta. Juuri kuulemamme rauhanlupauksen edellä Herra sanookin apostoleilleen: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26) Pyhä Henki oli siis opettava apostoleille kaiken sen, mitä he tarvitsivat työssään, ja minkä Herra heidän kauttaan sitten antoi seurakuntansa perustaksi (Ef. 2:20). Pyhä Henki oli antava heille inspiraationsa, ja niin johdattava heidät kaikkeen totuuteen. (Joh. 16:13a) Me näemme tämän ilmoituksen täyttymyksen Uudessa testamentissa, apostolien saarnassa ja heidän opetuskirjeissään. Pyhän Hengen valaisun kautta evankelistat saattoivat myös muistaa Herran sanat kolmen vuoden ajalta. Hengen inspiroimina he saattoivat myös tallettaa tämän kaiken muistiin Uuden testamentin neljään evankeliumiin.

Näin meillekin on Raamatussa annettu Kristuksen sana. Hänen sanansa on varma ja erehtymätön. Se on myös vaikuttava, ja siis myös antaa sen, mitä se sanoo. Nyt kun Kristus siis saarnauttaa sanansa ja siinä sanoo, että Hän tahtoo antaa rauhansa, Hänen pyhä sanansa tuo tämän rauhan sinullekin uskossa vastaanotettavaksi. Kun Herra nimittäin saarnassa ja synninpäästön sanoissa julistaa sinulle, että Hän on kantanut sinun syntisi ja lunastanut sinut, sinun syntisi on annettu anteeksi, niin juuri silloin Hän tuo sinulle lunastuksen ja syntien anteeksiannon. Ja juuri siksi sinulla on myös rauha ja sovinto Jumalan kanssa.

Herra jakaa rauhansa myös sakramenteissaan. Näin on siksi, että sakramentit, jotka Hän itse pastorin käsien kautta omilleen jakaa, ovat nimenomaan Hänen pelastavaa ja anteeksiantavaa sanaansa näkyvässä ja käsinkosketeltavassa muodossa. Siksi ehtoollisleivän ja -viinin pyhittämisen jälkeen liturgiassa sanotaankin: ”Herran rauha olkoon teidän kanssanne.” Näin laulettaessa on usein tapana vielä kohottaa Kristuksen ruumista ja Hänen verensä maljaa, jotta seurakunta näkee, missä Herran rauha heille annetaan: Se annetaan heille Kristuksen tosi ruumiissa ja tosi veressä, jotka Herra heille tässä antaa syötäväksi ja juotavaksi. Herran rauha annetaan heille siinä syntien anteeksiantamisessa, elämässä ja autuudessa, jonka kaiken Kristus itse tässä sakramentissa omilleen tuo. (Vähä katekismus. Alttarin sakramentti, 5–6.)

Tätä Herran rauhaa julistaa seurakunnalle myös tuo Hänen pyhä sanansa messun lopussa, jonka Hän Herran siunauksessa sananpalvelijansa suulla sanoo: ”Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” (4. Moos. 6:26) Tässäkin sanassa sinä kaikkien Jumalan pyhien kanssa saat Häneltä rauhan. Ja tässä evankeliumin rauhassa Herra sitten myös lähettää sinut ja koko seurakuntansa taas ulos maailmaan ja saarnauttaa: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Näin Hän tekee, sillä Hän tahtoo sinun ja koko seurakuntansa elävän joka päivä Hänen rauhassaan. Näin Hän tekee myös siksi, että Hän tahtoo sinun ja koko seurakuntansa kautta edelleen jakaa rauhansa sanoman keskellä rauhatonta maailmaa, että yhä useampi saisi tulla siitä osalliseksi uskon kautta.

Lopuksi

Rakas kristitty! Tällä tavalla, armonvälineidensä kautta Kristus tahtoo lahjoittaa sinulle rauhansa. Hän tekee niin, että maailman melskeen ja lankeemusten keskelläkin tietäisit: Kristus Jeesus, Jumalan Poika ei ole tullut onnistuneita ja pyhiä varten, vaan Hän on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15b). Hän on tullut, että itsessään pahoista ja kelvottomista tulisi pyhiä ja vanhurskaita Hänen pyhyydestään ja vanhurskaudestaan. Hän on maksanut velkasi, sovittanut syntisi. Hän on tehnyt sovinnon sinun ja taivaallisen Isänsä välille. Ja nyt Hän tahtoo tuoda tämän syntiesi anteeksiantamuksen sinulle, joka tarvitset syntien anteeksiantamusta. Hän tahtoo tuoda sen sinulle evankeliuminsa sanassa, saarnattuna ja julistettuna, sakramenteissa vastaanotettuna, myös kotona Raamatusta luettuna. Hän tahtoo tuoda sinulle anteeksiannon ja pelastuksen, sekä niissä myös rauhan: sinä olet Jumalan lapsi, yksin armosta, yksin uskosta, yksin Hänen tähtensä. Niin Hänen rauhansa myös maailman kivun ja kärsimyksen keskelläkin tuottaa sinulle sydämen ilon ja rauhan, joka on kaikkea ymmärrystäkin ylempi (Fil. 4:7a). Tästä Kristuksen rauhasta osallisena sinä saat sitten yhdessä muiden Hänen omiensa kanssa välittää Hänen rauhansa sanaa kaikkien niiden ulottuville, jotka vielä elävät tämän maailman rauhattomuudessa. Tähän kaikkeen meitä auttakoon itse armollinen Rauhanruhtinas (Jes. 9:5), Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 15.5.2016.)