2. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Luuk. 16:19–31

Nimetön ja nimeltä kutsuttu

Johdanto

Päivän pyhässä evankeliumissa Jeesus puhuu kahdesta miehestä. Nyt me tarkastelemme ensiksi mitä Herra kummastakin miehestä sanoo. Sitten katsomme mitä näille miehille ajallisessa mielessä kävi. Lopuksi kuulemme vielä mikä oli heidän iankaikkinen päämääränsä ja miten se määräytyi.

Rikas mies

Jeesus siis puhuu kahdesta miehestä. Heistä ensimmäisestä Hän sanoo: ”Oli rikas mies” tai tarkemmin käännettynä ”Mutta oli muuan rikas ihminen” (Luuk. 16:19a). Herra kertoo meille myös tämän rikkaan miehen elämästä. Tällä oli tapana pukeutua kalliisiin vaatteisiin, purppuraan ja parhaaseen pellavaan. Päivästä toiseen hän eli ilossa, hyvällä mielellä. Jeesus sanoo myös syyn hänen hyvään mieleensä: mies eli loisteliaasti. Toisin sanoen hän piti kullan ja jalokivien kimallusta elämänsä valona. Hän iloitsi sangen suuresti rikkauksiensa kauneudesta ja niiden tuomasta turvallisuudentunteesta. Hänelle tuotti suurta mielihyvää, kun hän päivästä päivään saattoi viettää kartanossaan suuria pitoja. Hän iloitsi voidessaan kutsua näihin pitoihinsa runsaasti vieraitakin nauttimaan hänen hyvyydestään sekä ihmettelemään hänen rikkauksiaan.

Köyhä Lasarus

Mutta sitten Jeesus puhuu myös toisesta miehestä. Tästä Herra sanoo: ”Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus” (Luuk. 16:20a). Tällä miehellä, Lasaruksella ei ollut hienoa kartanoa, eipä edes vaatimatonta majaa, jossa olisi saanut suojan päivän helteeltä. Hänestä kerrotaan, että hän makasi rikkaan miehen kartanon porttikäytävän luona. Miksi? Oliko hän itse ehkä halunnut tulla siihen makaamaan? Ei. Jeesuksen sanat kuuluvat selvästi: Lasarus oli ”heitettynä hänen [siis rikkaan miehen] porttinsa luo”. Lasarus oli sairas, hänen ruumiinsa oli täynnä paiseita. Ehkä juuri tämän sairautensa vuoksi hän oli kykenemätön itse kävelemään. Siksi hän oli ollut myös riippuvainen toisten avusta. Lasaruksen lähimmäiset eivät kuitenkaan olleet välittäneet hänestä. He olivat vain heittäneet hänet rikkaan miehen portin pieleen, josko hän siinä saisi kerjätyksi hieman ruokaa syödäkseen, kunnes kuolisi.

Jeesus sanoo, että Lasarus hartaasti odottikin saavansa tulla ravituksi siitä, mikä rikkaan pöydältä putoaisi. Toisin sanoen hän siis odotti, että loisteliaita juhlia pitänyt rikas mies taikka hänen pitojensa vieraat olisivat ohimennessään antaneet hänelle edes jotakin syötävää. Portistaan sisään ja ulos kulkiessaan rikas mies kyllä olikin monet kerrat nähnyt Lasaruksen. Rikas tiesi tämän vaivaisen miehen tilan. (Vrt. Luuk. 16:24.) Mutta rikkaalla ei ollut aikaa tuolle köyhälle, sairaalle kerjäläiselle. Hänen elämänsä keskuksessa oli vain hänen oma hyvinvointinsa. Siksi hän jätti täysin huomiotta Lasaruksen sekä tämän elämän tarpeet.

Siinä Lasarus päivästä toiseen katseli rikkaan miehen ja tämän silmäätekevien vieraiden menoa. He tulivat purppuraisissa ja pellavaisissa vaatteissaan, söivät, joivat ja iloitsivat. Lasaruksella sen sijaan ei ollut hienoja vaatteita, ehkä tuskin mitään kunnollisia vaatteita. Sen sijaan hänen ruumistaan peittivät paiseet. Vieraat saivat rikkaan pöydästä yltäkylläisyyttä yltäkylläisyyden päälle. Kuka huomasi Lasaruksen? Kaupungin kulkukoirat, jotka jatkuvasti ohimennessään nuolivat hänen paiseitaan.

Ajallinen kuolema

Tällä tavalla näiden kahden miehen elämät ajallisessa mielessä erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Mutta jotakin yhteistä heillä kuitenkin oli. Mitä? Heidän elämänsä päättyi. Jeesus sanookin: ”mutta tapahtui, että köyhä kuoli” (Luuk. 16:22a). Mahdollisesti Lasarus menehtyi tuohon vaikeaan sairauteensa. Mutta heti perään Herra lisää: ”mutta myös rikas kuoli” (Luuk. 16:22c).

Ihmisen elämä tässä ajassa on Jumalan hyvää luomisen lahjaa. Sinunkin elämäsi on lahja. Koska ihminen kuitenkin on langennut syntiin, on hän synnin palkkana ansainnut kuoleman (1. Moos. 2:17; Room. 6:23a). Siksi jokainen lihasta syntynyt ihminen joutuu ruumiissaan kantamaan kuolemaa koko elämänsä ajan: Hänen syntymästään asti häntä vaivaavat erilaiset sairaudet ja monenlainen heikkous. Häntä vaivaa ruumiin vähittäinen rapistuminen, joka sitten lopulta johtaa ajallisen elämän päättymiseen, kuolemaan. Luonnollisen ihmisen ajallinen elämä on rajallinen. Jumala itse määrää sen pituuden. (1. Moos. 6:3)

Tämä koskee aivan jokaista ihmistä, myös sinua ja minua. Kuolema ei kysy, oletko sinä rikas ja elätkö ajallisessa yltäkylläisyydessä, vai elätkö kadunkulmassa elatusta kerjäten. Kuolema ei kysy, oletko ruumiiltasi terve ja hyväkuntoinen vaiko vakavasti sairas. Kuolema ei kysy, oletko menestynyt korkean aseman saavuttamisessa vai oletko maailman silmissä yhteiskunnan pohjasakkaa. Kuolema ei kysy, oletko suosittu julkisuuden henkilö vaiko ehkä kaikkein halveksituin hylkiö. Kuolema ei kysy edes sitä, oletko nuori vai vanha. Jos Herramme Kristuksen tulo vielä viipyy, jokainen meistä poikkeuksetta kohtaa ajallisen elämän päätepisteen, kuolee ja haudataan. Silloin kaikki se rikkaus, jota sinun sielusi himoitsi, on sinulta mennyt, ”ja kaikki kalleutesi ovat sinulta hävinneet”, olivat ne sitten pellavakangasta ja purppuraa (vrt. Ilm. 18:12–14), taikka mitä tahansa. Silloin on mennyt myös kaikki se ajallinen sairaus ja köyhyys, joka kuuluu tämän langenneen maailman elämään ja josta ehkä kärsit.

Rikkaan miehen ikuinen päämäärä

Tässä maailmassa harva kieltää sitä, että kun ihminen elää, hän myös aikanaan kuolee. On kuitenkin monia, jotka haluavat uskoa, että kun ihminen kuolee, kaikki loppuu siihen, eikä mitään sen jälkeen enää ole. Jumalan sana ei kuitenkaan opeta tällaista kuoleman myötä tapahtuvaa täydellistä tyhjään raukeamista. Päinvastoin sana sanoo selvästi, että kuoleman myötä ihminen siirtyy ajasta ikuisuuteen. Hän ei siis lakkaa olemasta, vaan jatkaa olemistaan ikuisesti. Tässä ikuisessa olotilassaan ihminen on välttämättä jommassakummassa kahdesta eri paikasta. Hän on joko pelastettujen joukossa ikuisessa elämässä, tai kadotettujen joukossa ikuisessa kuolemassa.

Tämä nähdään juuri Jeesuksen puheessa rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Mitä näille kahdelle miehelle kuoleman jälkeen tapahtui? Rikkaasta miehestä Jeesus sanoo lyhyesti: ”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.” (Luuk. 16:22c) Tämän tarkemmin Herramme ei kuvaa rikkaan hautajaisia. Voidaan kuitenkin ajatella, että tällaiselle varakkaalle miehelle pidetyt hautajaiset vastasivat loistossaan hänen loisteliasta elämäänsä. On kuitenkin aivan keskeistä huomata: Oli tuon miehen elämä ollut miten yltäkylläistä tai loisteliasta tahansa, tai olivat hänen hautajaisensa miten pitkät ja kunnioitusta herättävät tahansa valtavine saattojoukkoineen, surunvalitteluineen ja seremonioineen, hänen ajallisen elämänsä päätepisteenä oli kuitenkin hauta. Kun Jeesus lyhyesti sanoo, että rikas kuoli ja haudattiin, on kuin Hän jo tällä haluaisi ilmaista, että rikkaan miehen osaksi tuli iankaikkinen kuolema helvetin pätsissä. Herramme jatkaakin heti perään kuvausta, jossa tämä mies – maallisen elämänsä aikana niin rikas ja hyvinvoiva – on nyt tuonelan liekissä (Luuk. 16:23ss).

Mutta miksi tämä rikas mies joutui tuohon kauheaan paikkaan? Oliko syy yksinkertaisesti siinä, että hänellä oli paljon omaisuutta? Toisin sanoen: Onko rikkaus itsessään kadottavaa? Ei. Jumalahan on antanut maailman ihmeellisen luomistyön ihmisen hoidettavaksi ja vaalittavaksi (1. Moos. 2:15). Se kaikki on Hänen omaansa. Sen käyttö on Hänen lahjaansa ihmiselle. Joillekin Jumala on antanut paljon ajallista omaisuutta hoidettavaksi. Näin Raamatussakin kerrotaan vaikkapa hurskaasta Jobista taikka Abramista, että he olivat hyvin rikkaita (Job. 1:3; 42:12; 1. Moos. 13:2, 6). Entä oliko syynä tämän rikkaan miehen kadotukseen noiden iloisten juhlien järjestäminen? Ei. Kyllähän pyhässä Raamatussakin puhutaan iloisesta juhlimisesta erityisissä tilanteissa, kuten häissä tai arvokkaan henkilön vierailun yhteydessä. Sellaisiin juhliin Jeesuskin osallistui, esimerkiksi Kaanaan häissä (Joh. 2:1–12). Tästä rikkaasta miehestä Herramme kuitenkin sanoo, että hän oli juhlinut päivästä päivään, siis jatkuvasti. Toisin sanoen tämän miehen elämän sisältönä oli ollut ylellinen elämäntapa, rikkaus ja kalliit vaatteet. Näiltä hän oli odottanut elämäänsä kaikkea hyvää, näiltä hän oli odottanut saavansa turvan kaikessa hädässä. Tällä tavalla mammona oli tullut hänen rakkaaksi herrakseen, rikkaus ottanut hänen elämässään sen paikan, joka kuuluu yksin Jumalalle. Kullan ja jalokivien kimallusta hän piti valkeutenaan ja autuutenaan, ei Herraa. Elävää Jumalaa, Hänen apuansa ja turvaansa mies ei ollut ymmärtänyt tarvitsevansa, vaan oli pikemminkin vihannut Häntä. (Vrt. Ps. 27:1; Matt. 6:24; Iso katekismus. Kymmenen käskyä. Ensimmäinen käsky, 2.) Ja juuri siksi, että tämä rikas jumalaton ei ollut tuntenut omaa armon tarvettaan, ei hän myöskään ollut tuntenut mitään tarvetta armahtaa heikkoa ja tarvitsevaa. Vaikka mies oli tiennyt Lasaruksen, tuon porttinsa luona makaavan kerjäläisen ja hänen tilansa, hän ei ollut auttanut tätä millään tavalla. Näin hän oli niin kuin fariseukset, joita Johannes Kastaja varoitti turvautumasta sanomaan ”Onhan meillä isänä Aabraham”, jos he eivät elä parannuksessa ja osoita sen hedelmiä (Luuk. 3:8, vrt. myös Luuk. 16:14).

Jumala oli jo muinoin tehnyt liiton Abrahamin kanssa (1. Moos. 15). Egyptistä Hän oli kutsunut esikoispoikansa, pyhän kansansa (2. Moos. 4:22; Hoos. 11:1). Hän oli lunastanut Israelin kansan ja nimeltä kutsunut heidät omikseen (Jes. 43:1). Sanansa lupausten mukaan Hän temppelin palveluksessa sovitti kansan synnit ja teki heidät osalliseksi pyhyydestään (ks. esim. 3. Moos. 9). Joka uskossa otti vastaan Jumalan lupaukset ja turvasi Häneen, sai nimensä Jumalan elämän kirjaan taivaassa (2. Moos. 32:32; Ps. 69:29). Ja nyt Jeesus mainitsee, että tämä rikas mies tuonelaan jouduttuaan huusi Abrahamia ja kutsui tätä isäkseen (Luuk. 16:24). Tämä osoittaa, että rikas mies oli syntyjään juutalainen. Hän oli syntynyt Jumalan omaisuuskansan jäseneksi, kansan, jonka kantaisä Abraham oli. Kuitenkin Jumalan kansan jäsenen nimestään huolimatta tämä mies oli elänyt täysin välinpitämättömänä Jumalasta. Häntä ei ollut kiinnostanut se, että pyhän kansan jäsenenä Jumala oli kutsunut juuri hänetkin nimeltä omakseen. Mies ei muistanut sitä Jumalan sanaa, jonka Hän Salomon suulla oli julistanut: ”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta” (Sananl. 22:1a). Ei tämä mies ollut välittänyt olla Jumalan nimeltä kutsuma. Siksi Jeesus ei evankeliumissa mainitse hänen nimeään lainkaan. Pikemminkin Herra kutsuu häntä sillä nimellä, mikä hänen elämäänsä määritti ja mikä oli hänelle rakkainta: tämä mies on ”muuan [nimeltä mainitsematon] rikas ihminen”. Tämä nimettömäksi jääminen osoittaa sen karmean tosiasian, että koska tämä mies epäuskon tähden oli hylännyt Jumalan armon, hänen nimensä ei ollut kirjoitettuna Jumalan elämän kirjassa. Sen sijaan häneen sopivatkin ne sanat, jotka Jeremia lausuu: ”Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran.” (Jer. 17:13) Juuri epäuskonsa tähden tämä mies jäi pelastuksen ulkopuolelle ja joutui ikuiseen tuleen.

Köyhän Lasaruksen ikuinen päämäärä

Mutta sitten Jeesus puhuu myös köyhän Lasaruksen ikuisesta päämäärästä. Tämän vaivaisen miehen kohdalla Herra ei sano, että ”hänet haudattiin”. Voi olla, että hautajaisia ei edes pidetty, vaan Lasarusta kohdeltiin hänen kuolemansa jälkeen yhtä kunnioittavasti kuin hänen eläessään oli tehty. Voi olla, että juuri niin kuin hänet oli heitetty rikkaan portin luo, hänen sairauden runtelema, haiseva ruumiinsa nyt heitettiin johonkin epämääräiseen kuoppaan. Mutta mitä Lasarukselle sitten tapahtui? Jeesus sanoo: ”ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan.” (Luuk. 16:22b) Mikä tämä paikka on? Abraham on mies, jonka uskon Jumala luki hänelle vanhurskaudeksi (1. Moos. 15:6). Siinä mielessä hän on kaikkien Jumalaan uskovien ja uskosta vanhurskaaksi luettujen kantaisä. Siksi, kun ihminen pääsee Abrahamin helmaan, hän pääsee sinne, minne uskovat, Herran omat kuolemansa jälkeen pääsevät. Paikka Abrahamin helmassa on kunniapaikka suurissa juhlissa (vrt. Joh. 13:23). Se on paikka messiaanisella juhla-aterialla Jumalan valtakunnassa, jossa vanhurskaat Abrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikkien profeettojen kanssa asettuvat makuulle runsaan pöydän ääreen (Luuk. 13:28–29).

Sinne köyhä ja sairas Lasaruskin nyt kuolemansa jälkeen pääsi. Ajallisessa elämässään hän ei ollut päässyt rikkaan miehen juhla-aterialle, eipä saanut muruakaan hänen yltäkylläisyydestään. Nyt hän kuitenkin pääsi Jumalan omaisuuskansan, uskosta vanhurskautettujen ikuiseen juhlaan Jumalan valtakunnassa. Ajallisessa elämässään Lasarus ei ollut pukeutunut rikkaan miehen purppuraan ja pellavaan. Nyt Hänet kuitenkin puettiin Jumalan omaisuuskansan kuninkaalliseen ja papilliseen pukuun. Hän pääsi sinne, koska ajallisen elämänsä puutteesta ja kärsimyksestä huolimatta – tai juuri niiden myötä – hän oli oppinut uskossa turvaamaan yksin Jumalan armoon ja apuun. Tätä tarkoittaa myös hänen nimensä. Nimi Lasarus on kreikankielinen väännös heprealaisesta nimestä אֱלִיעֶזֶר (suom. Raamatussa Elieser, esim. 1. Moos. 15:2). Se tarkoittaa ”Jumala auttaja” tai ”se, jota Jumala auttaa”. Siinä missä Jeesus jättää mainitsematta rikkaan miehen nimen, Hän kuitenkin mainitsee tämän sairaan miehen nimen. Hänen nimensä mainitaan aivan neljä kertaa tässä evankeliumissa. Niin kuin kaikki ihmiset, myös tämä köyhä ja sairas mies oli Jumalalle kovin rakas. Jumala oli hänet nimeltä kutsunut. Juuri uskon kautta Jumalan, ainoan auttajansa armolupauksiin Lasarus sai kuulua Herran lunastettujen, nimeltä kutsuttujen ja Hänen omiensa joukkoon, joiden nimet ovat kirjoitettuna taivaissa (Luuk. 10:20). Jo eläessään hän uskon kautta eli Herralle ja oli Hänen omansa. Siksi hän sai myös kuolla Herralle ja elää Hänen omanaan ikuisesti. (Room. 14:8)

Lopuksi

Päivän pyhän evankeliumin äärellä Herra muistuttaa meitä seuraavista tosiasioista:

  • Tässä maailmassa on niin rikkaita ihmisiä kuin köyhiäkin.
  • Riippumatta ihmisen ajallisesta rikkaudesta tai köyhyydestä, jokainen kohtaa kerran ajallisen elämänsä päätepisteen ja kuolee.
  • Kuolema ei tarkoita olemisen lakkaamista, vaan sen myötä ihminen siirtyy ajallisesta olemisestaan ikuiseen. On ihmisiä, jotka Jumala on sanansa ja kasteen kautta nimeltä kutsunut ja joille Hän on lahjoittanut iankaikkisen elämän jo heidän ajallisen elämänsä aikana (vrt. Joh. 3:16; 1. Joh. 4:9). Kun he sanan ja sakramenttien välityksellä pysyvät uskossa Kristukseen, heillä on varmasti nimensä taivaan kirjassa. Siksi he saavat myös ajallisen kuolemansa jälkeen jatkaa ikuista elämää autuudessa, Jumalan yhteydessä ja Hänen pyhiensä joukossa. Toisaalta ne, jotka ovat epäuskossaan hylänneet Jumalan armon ja sen ikuisen elämän, jonka Hän Kristuksen yhteydessä on tahtonut lahjoittaa, jäävät ilman ikuista elämää. Heidän nimeään ei ole elämän kirjassa. Sen vuoksi he myös ajallisen kuolemansa jälkeen jatkavat ikuista olemistaan erossa Jumalasta, jossa ainoassa on ikuinen elämä. Toisin sanoen heidän ikuisuutensa on kuolemassa ja rangaistuksen liekissä. Jokaisen ihmisen ikuinen päämäärä on välttämättä jompikumpi näistä kahdesta.
  • Se, kumpaan paikkaan ihminen kuolemansa jälkeen pääsee tai joutuu, ei riipu hänen ajallisesta menestyksestään tai rikkaudestaan sen paremmin kuin hänen omista teoistaankaan. Päinvastoin, Jumalalle kelpaavat hyvät teot tässä ajassa ovat pelastettuna olemisen hedelmää. Toisaalta hyvien tekojen puute on seurausta siitä, että ihminen jo eläessään on kadotuksen lapsi.
  • Ihmisen elämän ikuinen päämäärä riippuu siitä, mihin hän elämänsä aikana laittanut turvansa. Se ihminen, joka panee turvansa ajalliseen rikkauteen, joutuu pettymään. Näin on siksi, että kaikki ajallinen katoaa kerran, eikä voi mitenkään auttaa ihmistä hänen ikuisuutensa asiassa. Lisäksi, turvatessaan mammonaan ja palvellessaan sitä ihminen joutuu välttämättä hylkäämään elävän Jumalan ja vihaamaan Häntä, ainoaa pelastajaa. Vain se ihminen pelastuu, joka uskossa turvaa Jumalaan ja Hänen ihmiseksi tulleeseen, ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ainoana auttajanaan, ainoana apunaan, syntiensä sovittajana ja pelastuksenaan. Mutta juuri se ihminen, joka näin on Kristuksen elämässä ja kuolemassa lunastettu, sekä kasteessa Hänen omakseen nimeltä kutsuttu ja otettu, se ihminen saa nimensä Jumalan kirjaan taivaassa. Hän pääsee uskon kautta vanhurskaaksi luettujen Jumalan pyhien joukkoon, taivaan juhla-aterialle.

Rakas kristitty! Sinun osallisuutesi taivaalliseen juhla-ateriaan on alkanut jo kerran Jumalan pyhän sanan kuulemisessa. Jumalan armosta sinä olet päässyt siihen myös sisälle, kun Kristus on pyhässä kasteessa pessyt sinun syntisi pois (Ap. t. 22:16) ja ottanut sinut jäseneksi pyhässä Ruumiissaan (1. Kor. 12:13), joka on Kirkko, Jumalan pyhä omaisuuskansa. Siinä sinun nimesi on kirjoitettu taivaan kirjaan, olet saanut pääsyn taivaalliselle juhla-aterialle. Tämä ihmeellinen juhla-ateria saa täyttymyksensä jo ajassa, jo tänään, Herran pyhällä ehtoollisella. Älä siis enää turvaa omaisuuteesi tai Jumalalta saamiisi ajallisiin lahjoihin. Elä sen sijaan tänäänkin ja joka päivä Jumalan sanan yhteydessä, ja turvaa yksin Häneen! Palaa kasteessa saamaasi armoon syntiesi tunnustamisessa ja anteeksiantavan evankeliumin sanan uskomisessa! Ja tule sitten myös uskossa Herran pöytään, Kristuksen ruumiin ja veren aterialle, jotka sinulle annetaan syntiesi anteeksiantamiseksi! Niin sinä saat kerran Abrahamin ja kaikkien Jumalan pyhien kanssa tulla kertakaikkisesti osalliseksi taivaan juhla-ateriasta. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 29.5.2016.)

Mainokset

Pyhän Kolminaisuuden päivä (1. vsk), Joh. 3:1–15

Ylhäältä syntyneet

Johdanto

Kuulimme, miten Jeesus evankeliumissa sanoo: ”joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Tarkkaan ottaen Herramme puhuu tässä yksinkertaisesti ylhäältä syntymisestä. Hän sanoo, niin kuin sanat voidaan kääntää: ”Jos ei joku synny ylhäältä, ei [hän] voi nähdä Jumalan kuningaskuntaa/valtakuntaa.” (Joh. 3:3)

Kun Jeesus puhuu ylhäältä syntymisestä, Hän puhuu ihmisistä, jotka syntyvät ylhäältä. Tänään me keskitymme tarkastelemaan tätä asiaa. Voidaksemme ymmärtää paremmin, mitä Herra näillä sanoilla tarkoittaa, on kuitenkin lähdettävä liikkeelle kauempaa. On katsottava, mikä tekee tämän ihmisten ylhäältä syntymisen mahdolliseksi. Nyt siis itse asiaan.

Kristuksen syntymä ikuisuudessa Isästä

Kun Herramme lausuu ”Jos ei joku synny ylhäältä”, Hän käyttää kreikan teonsanaa γεννάω (gennaō). Tämä sana merkitsee synnyttämistä tai äidiksi tulemista (Joh. 16:21), mutta sillä voidaan tarkoittaa yhtä lailla myös siittämistä ja isäksi tulemista (vrt. esim. LXX 1. Moos. 4:18; 5:9; Matt. 1:2). Tässä kohdassa Herra käyttää tätä sanaa passiivimuodossa, jolloin se merkitsee syntymistä taikka siitetyksi tulemista.

Syntyminen edellyttää jotakuta, josta synnytään. Pyhä Raamattu puhuukin kaikkivaltiaasta Jumalasta Isänä (esim. Matt. 6:9). Jumala on Isä, onhan Hänellä Poika, joka on syntynyt Hänestä. On tarkoin pantava merkille, että Jumalan Poikaa Kristusta ”ei ole tehty eikä luotu, vaan Hän on syntynyt” (Athanasioksen tunnustus, 20–21). Hän on nimenomaan syntynyt Isästä. Hän on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, siis ikuisuudessa, ennen kaikkea muuta luomakuntaa (Sananl. 8:24; Joh. 1:1–2; 1. Joh. 1:1). Ja koska Isä on Jumala, on myös Hänestä syntynyt – siis Hänen Poikansa – Jumala. Jumaluudessaan Poika ”samanarvoinen kuin Isä” (Athanasioksen tunnustus, 31). Oikeaoppinen Kirkko tunnustaakin, että Kristus, Jumalan Poika on ”samaa olemusta kuin Isä”. Hän on jo alussa ollut kirkkaudessaan Isän tykönä (Joh. 10:30; 17:5). Näin juuri Jumalan Poikaan, Kristukseen itseensä sopii se, mitä Hän evankeliumissa puhuu: Hän on syntynyt ”ylhäältä”. Hän voi nähdä Jumalan kuningaskunnan/valtakunnan.

Kristuksen syntymä ajassa naisesta

Jumalan Poika Kristus on siis syntynyt Isästä ikuisuudessa. Mutta tämä Jumalan ikuinen Poika myös sikisi Marian, nuoren neitsyen kohdussa. Tämä sikiäminen ei kuitenkaan tapahtunut luonnollisella tavalla, miehen siemenestä. Se tapahtui ihmeellisellä tavalla Jumalan Pyhän Hengen siittävästä työstä, kun Pyhä Henki tuli Marian päälle. Mutta koska Maria, jonka päälle Pyhä Henki näin tuli, oli ihminen, täytyi hänen kohdussaan sikiävän olla myös ihminen. Ja samalla kuitenkin: Koska siittäjä ei ollut ihminen, vaan Pyhä Henki Jumala, täytyi näin siinneen olla myös Jumala. Lisäksi Marian kohdussa siinnyt oli tietenkin jo ikuisuudesta ollut Jumalan Poika ja siis itse Jumala. Sen vuoksi Häntä piti myös kutsuttaman sekä Jumalan Pojaksi että Ihmisen Pojaksi. (Luuk. 1:35; esim. Joh. 3:13–15)

Näin Isästä ikuisuudessa, ”ylhäältä” syntynyt Poika Jumala sikisi ajassa neitsyt Marian kohdussa. Siksi Hän myös sitten syntyi ihmiseksi ajassa. Hän on yksi persoona, jolla on kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. Jumaluudessaan Hän on – kuten sanottu – ”samanarvoinen kuin Isä”, ihmisyydessään kuitenkin ”vähäarvoisempi kuin Isä”. Mutta ”Vaikka Hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.” (Athanasioksen tunnustus, 31) Ihmeellinen on Hänen sikiämisensä Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta, sekä syntymisensä neitseestä! Tästä ihmeellisestä tapahtumasta Pyhä Henki todistaa evankelista Johanneksen kautta: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14) Tämän kaiken Jumala ja ihminen Jeesus Kristus on tehnyt ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden” (Nikaian uskontunnustus), että voisi lunastaa meidät ihmiset ja pelastaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Ja tästä me pääsemmekin nyt tarkastelemaan sitä, mitä Jeesus ihmisten ”ylhäältä syntymisestä” sanoo.

Ihmisen syntymä lihasta

Kun Jumala alussa loi ihmisen, tulivat ensimmäiset ihmiset olemaan aivan erityislaatuisella tavalla: Miehen Jumala loi maan tomusta (1. Moos. 2:7) sekä rakensi tälle vaimon hänen kylkiluustaan (1. Moos. 2:21–22). Kuitenkin jo heti näiden ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan jälkeen ovat kaikki ihmiset syntyneet. Kaikki ihmiset ovat syntyneet verestä ja lihan tahdosta ja miehen tahdosta (1. Moos. 3:16b; Joh. 1:13a). Toisin sanoen kaikki ovat isän siittämiä ja äidistä syntyneitä.

Jumala ei ole luonut mitään pahaa, vaan ainoastaan kaikkea sangen hyvää (1. Moos. 1:31). Siksi myös ihmisen syntyminen ja hän itse luotuisuutensa puolesta ovat hyvää. Mutta koska jo ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin, on jokainen heidän jälkeläisensä myös osallinen heidän syntisyydestään (Ps. 51:7). Tätä Jeesus tarkoittaa, kun Hän puhuu luonnollisesta syntymisen tavasta lihasta syntymisenä (Joh. 3:6a). Jokainen ihminen on lihasta syntynyt, siis osallinen paitsi hyvästä luotuisuudesta myös ihmiskunnan syntisyydestä, turmeltuneisuudesta ja siksi myös kuolevaisuudesta. Tämä lihallinen langenneisuus on vieläpä jotakin, josta tämän elämän aikana ei voida päästä eroon. Kun Jeesus nimittäin evankeliumissa sanoo: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha”, Hän käyttää sanamuotoa, joka tarkoittaa, että on syntynyt ja pysyy syntyneenä. Näin siis lihallinen luonto pysyy jokaisessa ihmisessä niin kauan kuin hän elää tässä maailmassa. Ja koska ihminen näin on lihallisuuden ja synnin vallassa, hän ei sellaisena myöskään voi nähdä Jumalan valtakuntaa, vaan on ansainnut kadotuksen, ikuisen kuoleman ja eron Luojastaan (Room. 5:12; 6:23a).

Ihmisen syntymä ylhäältä

Jokainen luonnollinen ihminen on siis syntynyt lankeemuksen alaisuuteen, synnin orjaksi. Mutta sitten saamme kuulla, miten Pyhä Henki saarnaa Paavalin kautta: ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4:4–5) Tämä koskee juuri sinua! Herra Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt Poika on omaksunut ihmisyyden neitsyt Mariasta ja syntynyt ihmiseksi. Hän on kantanut sinun syntivelkasi ja sovittanut sen ristillään. Ylösnousemuksessaan Hän on valmistanut sinulle pääsyn ikuiseen elämään. Koko tämän työnsä Herra Jeesus Kristus on tehnyt, että myös sinulle ihmiselle olisi valmistettu syntyminen ylhäältä (Joh. 3:3, 7), Hengestä (Joh. 3:6b, 8).

Luonnollisen, lihallisen syntymän edellytyksenä on – niin kuin Johannes kirjoittaa – lihan tahto ja miehen tahto, sekä siis myös tästä seuraava lihallinen siittäminen. Samankaltaisella tavalla ylhäältä syntymisen edellytyksenä on Jumalan tahto ja se, että Jumala siittää uuden elämän. Ja rakkaudessaan Jumala todella haluaa tehdä sen! Hän haluaa kaikkien lihallisten, lankeemuksen vallassa olevien ihmisten pelastuvan (1. Tim. 2:4), siis myös sikiävän ja syntyvän ylhäältä!

Mutta miten tämä merkillinen siittäminen ja synnyttäminen sitten tapahtuu? Jumala siittää uuden elämän Pyhän Hengen katoamattomalla siemenellä. Tämän Henkensä Hän tahtoo antaa elävän ja pysyvän sanansa kautta. (1. Piet. 1:23) Tämän sanansa Hän yhdistää veteen. Näin syntyy kasteen pyhä sakramentti, jossa Jumalan Henki – sekä itse asiassa koko Kolminaisuus: Isä ja Poika ja Pyhä Henki – tulee vedessä lihallisen ja syntisen ihmisen luo ja hänen osakseen. Siksi kaste puhdistaa synnistä ja lahjoittaa Pyhä Hengen (Ap. t. 2:28), joka uudistaa kastettavan. Näin Jumala sanansa kautta pyhässä kasteessa synnyttää ihmisen uudesti, uuteen elämään. (Tiit. 3:5) Juuri tätä kasteessa tapahtuvaa syntymistä Jeesus tarkoittaa, kun Hän evankeliumissa sanoo, kuten sanat kuuluvat: ”Jos ei joku synny vedestä ja Hengestä, ei [hän] voi mennä sisään kuningaskuntaan/valtakuntaan Jumalan.” (Joh. 3:5)

Kasteessa siis tapahtuu se, mitä Jeesus kutsuu syntymiseksi ylhäältä, Hengestä. Ja koska se on syntymistä ylhäältä, Hengestä, ei kaste siis myöskään ole mikään ihmisen teko taikka kuuliaisuuden osoitus Jumalalle. Aivan niin kuin ihmisen luonnollinen syntymäkin on yksin Jumalan luomistyötä ja lahjaa, niin myös hänen syntymänsä ylhäältä, Hengestä on yksin Jumalan luomistyötä ja lahjaa. Ja koska se on vielä syntymistä ylhäältä, Hengestä, se on syntymistä itse Jumalasta (Joh. 1:13b). Mutta nyt kun ihminen on syntynyt Jumalasta, hän on syntynyt aivan eri kategoriaan kuin missä hän ennen kastettaan oli. Ennen sanaa ja kastetta hän oli lihallinen ihminen, synnin, kuoleman ja perkeleen orja. Mutta Jumalan sanan ja kasteen kautta hänestä on nyt tullut uusi ihminen. Aivan niin kuin Kristus ikuisuudessa syntyi Isästä ja on siksi Jumalan Poika, niin myös se ihminen, joka kasteessa on syntynyt Jumalasta, on nyt Jumalan lapsi ja Jumala hänen taivaallinen Isänsä. Siksi Jeesus myös sanoo tällaisesta ihmisestä, että hän voi nähdä Jumalan valtakunnan tai kuningaskunnan (Joh. 3:3, 5).

Mutta mitä Herra tällaisella Jumalan kuningaskunnan ”näkemisellä” tarkoittaa?  Hän, Herra Jeesus Kristus on itse Israelin Kuningas, joka oli tullut kansansa keskelle (Sef. 3:15; Joh. 1:49; 12:13). Hänessä Jumalan kuningaskunta oli tullut heitä lähelle (Mark. 1:15). Siksi jokainen, joka aikanaan näki Jeesuksen, sai nähdä Jumalan kuningaskunnan tulleen. Jokainen, joka otti Hänet uskossa vastaan, sai itse tulla osalliseksi siitä pelastuksesta ja ikuisesta elämästä, joka Hänessä on (Joh. 3:15). Ja nyt, tänäänkin on Jumalan valtakunta, Hänen kuningaskuntansa tullut ja yhä uudelleen tulee meidän keskellemme. Se tulee jopa aivan näkyvälläkin tavalla. Juuri kasteen vedessä Jumalan kuningaskunta tulee niin, että me voimme nähdä, missä se tapahtuu. Kasteessa ihminen saa Pyhän Hengen ja siksi myös uskon lahjan. Siinä Hän saa uskon kautta tulla osalliseksi Kristus-kuninkaan kuolemasta ja ylösnousemuksesta, pääsee jäseneksi Hänen kuningaskunnassaan, seurakunnassa (Ilm. 1:6; 5:10) Uskon kautta Kristukseen, syntien sovittajaan ja kuoleman voittajaan hänellä on iankaikkinen elämä.

Edellä kuulimme, että kun ihminen syntyy lihasta, hän myös pysyy lihasta syntyneenä ja siis lihallisen luonnon omaavana niin kauan kuin hän elää tässä maailmassa. Samoin myös Hengestä syntyminen kohdalla syntyminen on kertakaikkista. Kun Jeesus sanoo ”Jos ei joku synny vedestä ja Hengestä…”, Hän käyttää sanamuotoa, joka merkitsee nimenomaan kertakaikkista, hetkellistä ja loppuun saatettua syntymistä. Painotetaan vielä: kasteessa tapahtuva vedestä ja Hengestä syntyminen on kertakaikkinen. Sen vuoksi kastetta ei tarvitse eikä edes saa toistaa. Sellainenhan olisi Jumalan kertakaikkisen pelastuksen lahjan halveksimista, aivan niin kuin siihen muka tarvitsisi lisätä jotakin. Sen vuoksi Henki apostolin kautta muistuttaakin: ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4:5). Jeesus vielä alleviivaa tätä, kun Hän sanoo: ”ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki”. Herramme käyttää sanamuotoa, joka tarkoittaa, että on syntynyt ja pysyy syntyneenä. Toki valitettavasti ihminen voi epäuskossaan myös luopua Jumalasta. Silloin ei Pyhä Henkikään voi enää asua hänessä. Mutta tästä huolimatta kuitenkin se todellisuus pysyy, että tuo luopunutkin kristitty on kerran ja kertakaikkisesti saanut syntyä Hengestä. Vaikka ihminen olisi uskoton Jumalalle, pysyy Jumala kuitenkin uskollisena (2. Tim. 2:13). Hän ei kasteen liittoansa (vrt. KR92 1. Piet. 3:21) kadu, vaan suuressa rakkaudessaan pitää sen mielellään voimassa. Siksi niin kauan kuin tätä maailman aikaa vielä on, kaikkia luopuneita ja langenneita kutsutaan parannukseen: syntiensä tunnustamiseen ja anteeksi uskomiseen Kristuksen lunastustyön tähden. Näin myös sinä, rakas ystävä, saat juuri tänäänkin palata siihen Jumalan armoon Kristuksessa, josta olet kasteessa saanut kerran ja kertakaikkisesti tulla osalliseksi.

Lopuksi

Kukaan ihminen ei voi itse saada itseään syntymään. Eihän meistä kukaan voinut aikanaan vaikuttaa syntymiseemme äidistämme. Yhtä vähän me voimme itse vaikuttaa syntymiseemme ylhäältä. Tämä ylhäältä, Hengestä syntyminen on kuitenkin mahdollista sinullekin, koska Jumalan ainoa Poika on syntynyt Isästä ikuisuudessa, omaksunut ihmisyyden ja syntynyt naisesta ajassa, asunut meidän keskellämme, sekä kalliilla verellään lunastanut meidät turhasta, isiltä peritystä vaelluksestamme (1. Piet. 1:18–19). Ylhäältä, Hengestä syntyminen on mahdollista sinullekin, koska Kristus Jeesus on asettanut kasteen sakramentin, jossa Hän yhdistää pyhän ja pelastavan sanansa veteen. Ylhäältä, Hengestä syntyminen on mahdollista sinullekin, koska kasteessa Kolmiyhteinen Jumala hukuttaa ihmisen vanhan lihallisuuden Kristuksen kuolemaan (Room. 6:4), antaa syntiselle Kristuksen sovitustyön hyödyn, syntien anteeksiantamuksen, sekä synnyttää hänet ylhäältä. Ja kun sinä olet kerran saanut sanan ja kasteen kautta näin syntyä ylhäältä, Pyhästä Hengestä, saat täydellä varmuudella uskoa: Jumala on ottanut sinut rakkaaksi lapsekseen! Kristus Jeesus on tehnyt sinut muiden pelastettujensa kanssa ”kuningaskunnaksi, papeiksi  Jumalalle ja Isälleen” (Ilm. 1:6). Siksi sinäkin, joka olet Kristuksessa, saat nähdä Jumalan kuningaskunnan, Hänen valtakuntansa, ja elää siellä ikuisesti. Tämä kaikki on yksin Jumalan lahjaa, yksin Hänen armostaan, yksin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 22.5.2016.)

Helluntai (1. vsk), Joh. 14:23–29

Maailman rauhattomuudessa Kristuksen rauha

Johdanto

Helluntainpäivän evankeliumissa Herramme Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” (Joh. 14:27) Ensiksi tarkastelemme mitä maailma tahtoo omilleen antaa. Sitten saamme kuulla mitä Jeesus tahtoo omilleen antaa. Lopuksi kuulemme vielä miten Herramme tämän kaiken lopulta antaa.

Maailman rauha

Evankeliumissa Herramme Kristus tekee jaon kahden eri valtapiirin välillä: Yhtäältä Hän puhuu itsestään ja omistaan, toisaalta Hän puhuu maailmasta. Kun Herra tässä puhuu maailmasta, Hän tarkoittaa kyllä Jumalan luomaa maailmaa, mutta nimenomaan maailmaa syntiin langenneena ja synnin vallassa olevana. (”Maailmasta” luotuna ja langenneena, ks. lisää esim. Ensimmäinen sunnuntai pääsiäisestä, 1. vsk. epistolasaarna, 1. Joh. 5:4–12.) Hän sanoo, että tämä maailmakin antaa jotakin. Mitä se on? Varmasti sinäkin olet kuullut, miten maailma lupaa omilleen monenlaista hyvää. Monin sanoin se julistaa positiivista ajattelua ja keskittymistä hyviin tekoihin. Näillä keinoin maailma sanoo ihmisen voivan saavuttaa kaikkea hyvinvointia ja rauhaa. Tällaisten lupausten ajatuksena on, että kun pahoinvointi poistetaan elämästä, tilalle voi tulla hyvinvointi. Tai kun rauhattomuus poistetaan, tilalle voi tulla rauha.

Mutta voivatko ajallinen rikkaus, yltäkylläisyys taikka ruumiillinen hyvä vointi tuoda ihmisen elämään Jumalan luomistahdon mukaisen tarkoituksen ja tasapainon? Eivätkö päinvastoin valtavan monet ihmiset tässä maailmassa kaikesta ulkoisesta hyvinvoinnistaan huolimatta elä suuren sisäisen pahoinvoinnin vallassa? Tai jos joku pyrkii rauhoittamaan itsensä ulkoisesti, saako hän siitä rauhan sydämeensä? Eivätkö monet ihmiset tässä maailmassa kaikesta hiljaisuuteen vetäytymisestä, mietiskelystä taikka itsensäkuuntelemisyrityksistä huolimatta elä suuren sisäisen rauhattomuuden vallassa? Tottahan toki Luojalta saatua hyvää ruumiillisuutta on tarpeen vaalia ja pitää kunnossa. Välillä on myös hyvä hidastaa vauhtia ja antaa mielen levätä työstä ja vaivannäöstä. Mutta perimmäistä rauhaa ihminen ei tällaisin ulkoisin menetelmin voi saada. Kun eteen tulevat synnin seuraukset kaikkine ahdistuksineen ja lopulta kuolema, käy ilmiselväksi, että maailman lupaukset rauhasta eivät riitä. Ahdistuksen ja kuoleman hetkellä maailman ulkoinaisesta rauhasta ei ole apua, koska se ei pysty ”auttamaan ulos ahdistuksesta, epätoivosta eikä kuoleman kidasta.” (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys. Gal. 1:3.) Ehkä täälläkin on joku, joka omasta kokemuksestaan tietää, millaista on yrittää maailman neuvojen varassa kohdata oma pahuus ja synnin ahdistus.

Kristuksen rauha

Kun nyt Kristus evankeliumissa puhuu rauhasta, Hän ei kuitenkaan tarkoita rauhaa jossakin yleisessä merkityksessä sen paremmin kuin jotakin inhimillistä rauhantunnettakaan, siis sellaista, josta maailmakin kyllä paljon puhuu. Kristus puhuu tässä omasta rauhastaan. Eikä Hän ainoastaan puhu rauhastaan, vaan aivan lupaa jättää sen omilleen, kun nyt on menossa kuolemaan ja sitten lähdössä Isänsä luo. Jeesus sanoo ”jättää”, tai ”jättää taakseen”, aivan niin kuin Hän puhuisi perinnön jättämisestä. Sanottuaan tämän Hän vielä toistaa opetuslapsilleen, että Hän antaa rauhansa heille. Hän sanoo ”antaa”, aivan niin kuin Hän puhuisi aarteen tai lahjan antamisesta. Ja vielä tämän sanottuaankin Herra oikein painottaa, että tämä Hänen antamansa rauha ei nyt ole se rauha, jonka maailma antaa. Se ei siis myöskään ole jotakin, minkä ihminen voisi itse ottaa itselleen taikka saada ilman Kristusta. Kristuksen rauha on saatavissa vain Kristukselta, lahjana, Hänen armostaan. Mutta Hän tahtoo antaa sen. Ihanasti Vapahtaja siis näin monta kertaa rohkaisee omiaan, kun Hän tässä sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” (Joh. 14:27a–b)

Mutta mitä tarkoittaa, että Kristuksen rauha on jotakin muuta kuin maailman antama? Kristuksen rauha ei ole vain paljoa puhetta rauhasta. Se ei myöskään ole pelkkää ulkoisen rauhattomuuden puutetta. Kristuksen rauha on jotakin, minkä omistaminen ei edellytä ulkoisen rauhattomuuden ja maailman melskeen poistamista tai syrjäyttämistä. Se on jotakin, joka ei horju edes maailman ahdistuksen, epätoivon tai kuolemankaan keskellä.

Mutta mitä tämä Kristuksen rauha sitten oikeastaan on? Ensiksi: Kristuksen rauha on rauha Jumalan kanssa. Se on rauha, jonka Hän on tullut valmistamaan sinulle. Hän, Jumalan ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi, että Hän pyhässä elämässään, kärsimyksessään ja kertakaikkisessa veriuhrissaan Golgatan ristillä hankkisi sinulle lunastuksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, sovituksen kaikesta synnistäsi. Sinä olet kyllä langennut syntiin. Jumalan pyhyys vaatii kyllä rangaistusta kaikesta synnistä (Room. 6:23a). Mutta Jumalan Poika Kristus Jeesus onkin nyt kantanut kaikki sinun syntisi ja kuollut niiden tähden. Kristus on sovittanut sen kaiken! ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi” (Jes. 53:5b). Näin suuri välimies Kristus on siis myös valmistanut rauhan sinun ja Jumalan välille. Tämä rauha on vihollisuuden vastakohta. Sinulla on sovitettu Jumala! Tämä rauha Jumalan kanssa on Kristuksen elämässä ja kuolemassa kertakaikkisesti valmistettu, tunnettiin sitä tai ei, tai otettiin sitä vastaan tai ei. Mutta Kristus on valmistanut sen juuri siksi, että Hän suuressa rakkaudessaan tahtoo nyt ottaa kaikki ihmiset tähän rauhanliittoon. Hän tahtoo puhdistaa syntiset ja ottaa heidät omikseen. Hän tahtoo antaa heille tämän lunastustyönsä hyödyn, syntien anteeksiantamisen. Hän tahtoo antaa rauhansa perinnöksi, aarteeksi ja lahjaksi. Eikä tämä Hänen rauhanliittonsa Hänen omiensa kanssa ei horju eikä muutu, niin kuin Jesaja sanookin: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10) Toiseksi: Kun ihminen saa tulla osalliseksi tästä rauhasta Jumalan kanssa, Hän voi saada rauhan myös sydämeensä, jopa aivan kokemuksellisella tasolla. Tämä rauha on siitä merkillinen, että sen kokeminen ei riipu ulkoisesta rauhasta tai rauhattomuudesta, vaan sitä voidaan kokea myös suurimman ulkoisen ahdistuksen keskellä. Kun ihmisellä Kristuksen tähden on rauha Jumalan kanssa, hän voi rohkeasti kohdata kuolemansa ja astua suuren tuomioistuimen eteen. Luther kirjoittaa: ”Niin siis Jumalan armo eli anteeksianto antaa ihmiselle lohdun ja rohkeuden. Omantunnon rauha antaa hänelle voiman kestää kaikki kiusat ja selvitä kuolemastakin.” (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys. Gal. 1:3.)

Missä Kristus antaa rauhansa?

Mutta sitten meidän on vielä kysyttävä seuraavaa: Jos ja kun Herra tahtoo jättää rauhansa ihmisille ja antaa sen heille, miten Hän tämän haluaa tehdä? Miten joku voi päästä osalliseksi Kristuksen valmistamasta rauhasta Jumalan kanssa? Vastaus: Hänen pyhän sanansa kautta. Juuri kuulemamme rauhanlupauksen edellä Herra sanookin apostoleilleen: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26) Pyhä Henki oli siis opettava apostoleille kaiken sen, mitä he tarvitsivat työssään, ja minkä Herra heidän kauttaan sitten antoi seurakuntansa perustaksi (Ef. 2:20). Pyhä Henki oli antava heille inspiraationsa, ja niin johdattava heidät kaikkeen totuuteen. (Joh. 16:13a) Me näemme tämän ilmoituksen täyttymyksen Uudessa testamentissa, apostolien saarnassa ja heidän opetuskirjeissään. Pyhän Hengen valaisun kautta evankelistat saattoivat myös muistaa Herran sanat kolmen vuoden ajalta. Hengen inspiroimina he saattoivat myös tallettaa tämän kaiken muistiin Uuden testamentin neljään evankeliumiin.

Näin meillekin on Raamatussa annettu Kristuksen sana. Hänen sanansa on varma ja erehtymätön. Se on myös vaikuttava, ja siis myös antaa sen, mitä se sanoo. Nyt kun Kristus siis saarnauttaa sanansa ja siinä sanoo, että Hän tahtoo antaa rauhansa, Hänen pyhä sanansa tuo tämän rauhan sinullekin uskossa vastaanotettavaksi. Kun Herra nimittäin saarnassa ja synninpäästön sanoissa julistaa sinulle, että Hän on kantanut sinun syntisi ja lunastanut sinut, sinun syntisi on annettu anteeksi, niin juuri silloin Hän tuo sinulle lunastuksen ja syntien anteeksiannon. Ja juuri siksi sinulla on myös rauha ja sovinto Jumalan kanssa.

Herra jakaa rauhansa myös sakramenteissaan. Näin on siksi, että sakramentit, jotka Hän itse pastorin käsien kautta omilleen jakaa, ovat nimenomaan Hänen pelastavaa ja anteeksiantavaa sanaansa näkyvässä ja käsinkosketeltavassa muodossa. Siksi ehtoollisleivän ja -viinin pyhittämisen jälkeen liturgiassa sanotaankin: ”Herran rauha olkoon teidän kanssanne.” Näin laulettaessa on usein tapana vielä kohottaa Kristuksen ruumista ja Hänen verensä maljaa, jotta seurakunta näkee, missä Herran rauha heille annetaan: Se annetaan heille Kristuksen tosi ruumiissa ja tosi veressä, jotka Herra heille tässä antaa syötäväksi ja juotavaksi. Herran rauha annetaan heille siinä syntien anteeksiantamisessa, elämässä ja autuudessa, jonka kaiken Kristus itse tässä sakramentissa omilleen tuo. (Vähä katekismus. Alttarin sakramentti, 5–6.)

Tätä Herran rauhaa julistaa seurakunnalle myös tuo Hänen pyhä sanansa messun lopussa, jonka Hän Herran siunauksessa sananpalvelijansa suulla sanoo: ”Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” (4. Moos. 6:26) Tässäkin sanassa sinä kaikkien Jumalan pyhien kanssa saat Häneltä rauhan. Ja tässä evankeliumin rauhassa Herra sitten myös lähettää sinut ja koko seurakuntansa taas ulos maailmaan ja saarnauttaa: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Näin Hän tekee, sillä Hän tahtoo sinun ja koko seurakuntansa elävän joka päivä Hänen rauhassaan. Näin Hän tekee myös siksi, että Hän tahtoo sinun ja koko seurakuntansa kautta edelleen jakaa rauhansa sanoman keskellä rauhatonta maailmaa, että yhä useampi saisi tulla siitä osalliseksi uskon kautta.

Lopuksi

Rakas kristitty! Tällä tavalla, armonvälineidensä kautta Kristus tahtoo lahjoittaa sinulle rauhansa. Hän tekee niin, että maailman melskeen ja lankeemusten keskelläkin tietäisit: Kristus Jeesus, Jumalan Poika ei ole tullut onnistuneita ja pyhiä varten, vaan Hän on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15b). Hän on tullut, että itsessään pahoista ja kelvottomista tulisi pyhiä ja vanhurskaita Hänen pyhyydestään ja vanhurskaudestaan. Hän on maksanut velkasi, sovittanut syntisi. Hän on tehnyt sovinnon sinun ja taivaallisen Isänsä välille. Ja nyt Hän tahtoo tuoda tämän syntiesi anteeksiantamuksen sinulle, joka tarvitset syntien anteeksiantamusta. Hän tahtoo tuoda sen sinulle evankeliuminsa sanassa, saarnattuna ja julistettuna, sakramenteissa vastaanotettuna, myös kotona Raamatusta luettuna. Hän tahtoo tuoda sinulle anteeksiannon ja pelastuksen, sekä niissä myös rauhan: sinä olet Jumalan lapsi, yksin armosta, yksin uskosta, yksin Hänen tähtensä. Niin Hänen rauhansa myös maailman kivun ja kärsimyksen keskelläkin tuottaa sinulle sydämen ilon ja rauhan, joka on kaikkea ymmärrystäkin ylempi (Fil. 4:7a). Tästä Kristuksen rauhasta osallisena sinä saat sitten yhdessä muiden Hänen omiensa kanssa välittää Hänen rauhansa sanaa kaikkien niiden ulottuville, jotka vielä elävät tämän maailman rauhattomuudessa. Tähän kaikkeen meitä auttakoon itse armollinen Rauhanruhtinas (Jes. 9:5), Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 15.5.2016.)

Kuudes sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Room. 8:12–17

Synnin orjasta Jumalan lapseksi

Synnin ja perkeleen orjuudessa

Jo ennen kuin olet uskonut Kristukseen, Jumala on antanut sinulle valtavan lahjan: sinä olet saanut elämän! Sinun elämäsi, ainutlaatuiset ominaisuutesi ja kykysi eivät ole omaa ansiotasi. Ne ovat kaikki Jumalan lahjaa sinulle, Hänen armostaan.

Mutta Jumalan sana ilmoittaa, että sinä olet kuitenkin synnissä syntynyt ja äitisi on sinut synnissä siittänyt (Ps. 51:7). Siksi sinä olet perinyt vanhemmiltasi langenneisuuden. Sen mukaan olet myös luonnostasi elänyt. Olet elänyt perkeleen ja oman lihasi orjana, pelon valtaamaana (Room. 8:15a). Synti on painanut omaatuntoasi, Jumalan viha ja kadotus ovat  ahdistaneet sinua. Silti et ole kyennyt elämään Jumalan tahdon mukaan, vaan saatuaan lain käskystä aiheen synti on käskyn avulla pettänyt ja surmannut sinut. (Room. 7:11; Hedberg, Fredrik Gabriel: Elämän sanoja. Kesäkuun 26. päivä.)

Jumalan Pojan yhteydessä Hänen Isänsä lapseksi

Mutta Jumala on rakastanut maailmaa – siis myös sinua! – niin paljon, että Hän on varta vasten lähettänyt ainoan Poikansa Kristuksen ihmiseksi (Joh. 3:16). Kristus on tullut lihaksi ja asunut meidän keskellämme (Joh. 1:14), että Hän saisi lunastaa sinut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Hän on täydellisesti täyttänyt Jumalan koko lain sinun, lain rikkojan puolesta. Hän on kantanut sinun syntitaakkasi kokonaan ja Golgatan ristillä kuollut syntiesi sovitukseksi. Näin Hän on lunastanut sinut, että sinä, perkeleen ja lihallisen mielesi orja pääsisit vapaaksi, Jumalan lapsen asemaan. (Gal. 4:4–5) Pyhän sanansa ja kasteen välityksellä Jumala on Pyhässä Hengessä lahjoittanut sinulle Kristuksen sovitustyön hedelmät uskon kautta vastaanotettaviksi. Näin Hän on ottanut sinut lapsekseen. Sanan kautta ja kasteessa sinä olet saanut – et enää orjuuden henkeä, ollaksesi pelossa, vaan – niin kuin apostolin sanat tässä kuuluvat – ”pojaksi asettamisen hengen” (πνεῦμα υἱοθεσίας, pneuma hyiothesias – Room. 8:15b). Sanat siis puhuvat pojaksi asettamisesta, mutta aivan yhtä lailla se tarkoittaa myös tyttäreksi asettamista. Toisin sanoen: Sinut, joka et ollut Jumalan lapsi, Hän on nyt armosta, Poikansa Kristuksen tähden asettanut lapsekseen, siis adoptoinut omakseen. Olet saanut Pyhän Hengen, ”lapseksi asettamisen Hengen” tai – niin kuin sanat voidaan myös ymmärtää – ”adoption hengen”.

Tässä Hengessä sinä, kristitty, nyt saat huutaa Jumalaa avuksesi, ja huudatkin, aivan niin kuin pieni lapsi isäänsä. Varmaan tunnet itsessäsi myös sen, miten vähän lopulta huudat taivaallisen Isäsi puoleen. Mutta kun sinä elät syntiesi tunnustamisessa ja anteeksi uskomisessa Kristuksen tähden, sekä saat päivittäin ikuisen elämän ravintoa Jumalan sanasta ja Herran ruumiin ja veren sakramentista, silloin ”lapseksi asettamisen Henki” asuu sinussa. Jos et sinä aina heikkoudessasi tiedäkään, miten sinun pitäisi rukoilla, Pyhä Henki kuitenkin itse jatkuvasti rukoilee sinun puolestasi sanattomilla huokauksilla (Room. 8:26). Eikä sana tässä turhaan puhu nimenomaan ”huutamisesta” Isän puoleen: mitä enemmän sinä nimittäin tunnet heikkouttasi, sitä enemmän saat huutaa rakasta Isääsi avuksi. Onhan huutaminen jotakin, joka nousee juuri hädästä ja tarpeesta. Ja kun huudat, kuule samalla Jumalan sanaa. Sanan kautta näet Pyhä Henki, ”lapseksi asettamisen Henki” todistaa sinulle, että sinä olet Jumalan lapsi (Room. 8:16). Hän todistaa yhä uudestaan, että kasteen ja uskon kautta olet Kristuksessa, ja niin Hänen Isästään on tullut sinun taivaallinen Isäsi. Isä tahtoo kuulla huutosi ja rukouksesi, sekä vastata niihin. Ajattele rakas ystävä, miten suuresta asiasta on kysymys! Getsemanen ahdistuksessa Herra Jeesus itse huusi Isäänsä sanoen ”Abba, Isä” – siis ”Isi!” – ”kaikki on mahdollista sinulle…” (Mark. 14:36) Aivan samalla tavalla silloin, kun laki sinua kauhistaa, kun synti jylisee, kuolema sinua järkyttää ja perkele karjuu, alkaa Pyhä Henki sydämessäsi huutaa: ”Abba! Isä!” (Room. 8:15b; Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys. Gal. 4:6.) Hän todistaa sinulle: kaikesta kauhusta ja ahdituksestasi huolimatta sinä kuitenkin olet Jumalan rakas lapsi. Ja Hän haluaa olla sinun rakastava Isäsi, joka kuulee heikoimmankin avunhuokauksesi, niin kuin voimakkaan huudon.

Jumalan perillisenä ja Kristuksen kanssaperillisenä

Mutta jos ja kun sinä olet Kristuksen veli ja sisar, ja Hänessä siis myös Jumalan lapsi, sinä olet myös tullut Hänen perillisekseen ja Kristuksen kanssaperilliseksi (Room. 8:17a). Saat periä Isältä kaiken sen, minkä Hän on luvannut.

Ajattele: Sinä, joka itsessäsi olet syntinen, olet Kristuksessa saanut syntisi anteeksi! Sinä, joka itsessäsi olet saastainen, olet saanut pukeutua Kristuksen pyhyyteen! Sinä, joka itsessäsi olet kelvoton elämään Jumalan yhteydessä, olet puettu Kristukseen (Gal. 3:27), saanut lahjaksi Kristuksen vanhurskauden, Hänen kelpaavuutensa Jumalan edessä! Sinä, joka itsessäsi olit kuollut, olet saanut tulla osalliseksi siitä ikuisesta elämästä, joka Kristuksessa on.

Kristukseen kastettuna ja uskon kautta sinulla on siis pelastuksen ja ikuisen elämän lahja! Ja vielä Pyhä Henki julistaa sinulle:”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room. 8:32) Jos ja kun rakastava taivaallinen Isäsi on antanut sinulle Poikansa Kristuksen, eikö Hän antaisi sinulle jokapäiväistä leipääsi, kaikkia elämäsi tarpeita? Kaikki mitä sinulla on – sinun ajallinen elämäsi, pelastuksesi, hengellinen elämäsi, jokapäiväinen ruokasi, juomasi ja asumisesi, hengellinen ravintosi – se kaikki on Hänen lahjaansa! Etkö sinä nyt siis olisi kokonaan Hänen käytössään, niin kuin Pyhä Henki Kristuksen omia kehottaakin: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne”? (Room. 12:1) Kun sinä näin saat olla Kristuksessa ja kaikki mitä sinulla on, on Isältä tullut ja Hänen omaansa, etkö mielelläsi antaisi Hänen omastaan Hänen käyttöönsä? Eihän Hän, rakas Isäsi jätä sinua puutteeseen, vaan mielellään avaa sinulle taivaan ikkunat ja vuodattaa sinulle siunausta ylenpalttisesti (Mal. 3:10b).

Osallisena Kristuksen kärsimyksistä ja kirkkaudesta

Jos meille Kristuksen omina ja Jumalan lapsina kuuluu kaikki se, mikä Kristuksen on, saamme myös – niin kuin Pyhä Henki tässä sanoo – kärsiä Kristuksen kanssa (Room. 8:17b). Näin myös tapahtuu väistämättä. Kristuksen omana sinäkin varmasti tiedät, mitä  tämä tarkoittaa: saat joutua syrjään, vaietuksi, pahojen ja perättömien puheiden päähenkilöksi, jopa fyysisesti vainottavaksi. Muista kuitenkin silloin, mitä Henki apostolin suulla sanoo: ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:14–16) Tämä kaikki on kärsimistä Kristuksen tähden ja Hänen kanssaan. Sinä et siis myöskään ole yksin kärsimyksissäsi, vaan yhdessä sinun syntiesi ja koko maailman syntien vuoksi kärsineen ja kuolleen Kristuksen kanssa. Ja juuri siksi – koska olet jäsen Hänen pyhässä seurakuntaruumiissan – olet tässä kaikessa koko Hänen taistelevan seurakuntansa kanssa. Kun yhtä Kristuksen seurakuntaruumiin jäsentä vainotaan, vainotaan Häntä itseään (Ap. t. 9:4) sekä Hänen seurakuntaansa.

Mutta tässä kaikessa sinä olet myös sinun syntisi ja koko maailman synnit voittaneen Kristuksen kanssa, kuoleman ja perkeleen voittaneen Kristuksen kanssa. Ja koska kerran voitto on Hänen, saat sinä Hänen koko seurakuntansa kanssa olla osallinen myös Hänen voitostaan. Hänet on nyt kirkastettu, otettu ylös taivaaseen. Siksi sinä saat Hänen seurakuntansa kanssa olla osallinen myös Hänen kirkastamisestaan (Room. 8:17b). Kristuksen tulemisen päivänä sinulla on pääsy taivaaseen, Hänen taivaallisen Isänsä ja sinun taivaallisen Isäsi luo. Siellä tulee kertakaikkisella tavalla ilmeiseksi, millainen asemasi Jumalan perillisenä on: ruumiisi lunastamisen myötä (Room. 8:23) se iankaikkinen elämä, joka sinulla Kristuksessa on jo nyt, tulee sinun osaksesi täydellisesti. Jos siis vielä nyt elät oman lihasi, maailman ja perkeleen kiusaamana, kuule nyt, mitä sana sinulle sanoo: ”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Kor. 4:17–18) Rakas ystävä, pysy Kristuksessa, Jumalan lapsena! Niin sinä voitat sen iankaikkisen elämän, jonka Kristus Jeesus on jo valmistanut sinulle, omalle rakkaalle veljelleen ja sisarelleen, Isän Jumalan lapselle (Ilm. 21:1–7). Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 8.5.2016.)

Helatorstai (1. vsk), Mark. 16:14–20

Jeesus Kristus otettiin ylös taivaaseen

Johdanto

Helatorstain evankeliumin äärellä tarkastelemme nyt kahta asiaa. Ensiksi sana ilmoittaa, että Jeesus otettiin ylös taivaaseen. Toiseksi kuulemme, että tämän jälkeen Herra työskenteli opetuslastensa kanssa.

Jeesus otettiin ylös taivaaseen

Ensiksi Pyhän Hengen inspiroima evankelista siis kirjoittaa, että kuoleman voittanut Jeesus otettiin ylös taivaaseen. Päivän epistolassa Luukas kertoo tästä tapahtumasta vielä yksityiskohtaisemmin, niin kuin äsken kuulimme. Hän kirjoittaa, että Jeesus ”nostettiin ylös” (ἐπαίρω, epairō) ja pilvi ”alta tarttui” (ὑπολαμβάνω, hypolambanō) Häneen, toisin sanoen vei Hänet pois. Tämä kaikki tapahtui opetuslasten nähden. (Ap. t. 1:9) He saattoivat siis aivan silmillään katsella Jeesuksen menevän taivaaseen, niin kuin Luukas myös kirjoittaa: ”Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään…” (Ap. t. 1:10)

Mitä ihmisen järki tähän sanoo? ”Käsittämätöntä! Eihän kukaan ihminen voi nousta pilvessä taivaaseen.” On kuitenkin huomattava, ettei tässä puhuta kenestä tahansa ihmisestä. Kyse on Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Mutta vaikka Hän on Jumalan Poika ja siis tosi Jumala, Hän on myös tosi ihminen: Hän on Jumala ja ihminen yhdessä ja samassa persoonassa. Hän on Isästä Jumalasta ikuisuudessa syntynyt Poika, joka sitten tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta, ja syntyi ihmiseksi. Toisin kuin taivaaseen astuminen, jota kuulimme opetuslasten ihmetelleen, tämä Herran sikiäminen ja syntymä toki näyttivät aivan tavallisilta: siinä oli nuori nainen raskaana ja ajan tullen synnytti pojan. Mutta joka on kuullut enkelin ilmoittaman Jumalan sanan, että Jumalan Poika sikiää Pyhästä Hengestä ja neitsyestä (Luuk. 1:30–35), ja joka uskoo tähän sanaan, se tietää, että jo Kristuksen ihmiseksi tuleminen oli aivan ihmeellinen ja ainutkertainen tapahtuma, joka ylittää kaiken järjellisen käsityskyvyn. Ja kuitenkin sana sanoo, että juuri niin tapahtui. Eikö nyt tämä Jumalan Poika Kristus, joka näin ihmeellisellä tavalla oli tullut ihmiseksi tähän luomaansa maailmaan, voisi nyt myös kuulemallamme ihmeellisellä tavalla astua taivaaseen? Tokikaan ihmisen järki ei tavoita tätä ihmettä eikä tiedä, miten se voi olla mahdollista. Mutta sana kuitenkin sanoo, että niin tapahtui. Jätä sinäkin siis nyt järkesi päätelmät sikseen, kuule Jumalan varmaa ilmoitussanaa ja ota se uskossa vastaan! Sana sanoo: Jeesus Kristus otettiin ylös taivaaseen.

Mutta sitten on kysyttävä myös mitä tarkoittaa, että kun Jeesus otettiin ylös taivaaseen, Hän ”istui Jumalan oikealle puolelle.” (Mark. 16:19b) Mille ”oikealle puolelle”? Eikö Jumala ole Henki? (2. Kor. 3:17) Eikö Hän ole kaikkivaltias? Eikö Hän sellaisena ole kaikkien meidän konkreettisten paikkojemme tai suuntiemme tuolla puolen? Kyllä, juuri niin. Jumalan ”oikealla puolella” ei tässä tarkoitetakaan mitään taivaallista paikkaa, vaan Jumalan kaikkivaltiasta voimaa, joka täyttää taivaat ja maan. Jumalan oikealla puolella istumisella puolestaan tarkoitetaan sitä, että siinä istuva saa käyttää Jumalan kaikkivaltaa ja voimaa mitä täydellisimmällä tavalla. Mutta eikö Jumalan Pojalla ollut tämä jumalallinen valta jo ikuisuudesta? Oli toki. Mutta koska Kristuksessa Jeesuksessa Jumala ja ihminen ovat yhdessä persoonassa, korotettiin tässä Hänen ihmisluontonsakin taivaaseen. Opetuslapsethan aivan omilla silmillään saivat nähdä Hänen nousevan taivaaseen ihmisruumiissa – toki kirkastetussa ylösnousemusruumiissa, mutta kuitenkin ihmisruumissa. Ja nyt tultuaan otetuksi taivaaseen Herramme myös ihmisluontonsa puolesta sai kaiken kirkkauden, majesteetin, voiman ja vallan kaikkivaltiaana Kuninkaana ja Hallitsijana (Ps. 110:1–2). Toisin sanoen, taivaassa Isän luona, kirkkautensa valtaistuimella istuu nyt ihminen ja Jumala Jeesus Kristus, sinun veljesi, sinun syntiesi sovittaja ja sinun Vapahtajasi. Vaikka tässä maailmassa mitä tapahtuisi, Hänen on kuitenkin kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18). (Vrt. Yksimielisyyden ohje. 8. Kristuksen persoona, 27–28, 51, 61.)

Jeesus työskentelee yhdessä opetuslasten kanssa

Mutta sitten toiseksi me kuulemme asian, joka edellä sanotun valossa kuulostaa merkilliseltä. Markus kirjoittaa, että Herra vaikutti opetuslasten kanssa – tai niin kuin sana kuuluu, ”työskenteli yhdessä” (συνεργέω, synergeō) heidän kanssaan. Tästä herää kysymys: Miten Herra Jeesus saattoi nyt tällä tavalla työskennellä yhdessä opetuslastensa kanssa? Eikö Hän juuri edellä ollut astunut ylös taivaaseen Isän luo? Miten tähän vastataan?

Vastaus liittyy juuri siihen, mitä edellä kuulimme: Jeesuksella Kristuksella on kaikki valta. Hänet otettiinkin ylös taivaisiin ja Hän istui valtaistuimelleen, että Hän jumalallisessa kaikkivaltiudessaan voisi täyttää kaiken ja olla kaikkialla, niin kuin Pyhä Henki apostolin suulla lausuu: ”Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.” (Ef. 4:10) Psalmissakin sanotaan: ”Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!” (Ps. 8:2) Jeesus Kristus ei siis taivaaseen astututtuaan ole sillä tavalla poissa meidän luotamme, että Hän ainoastaan istuisi ylhäällä taivaassa. Päinvastoin – sanotaan se vielä – Hän täyttää kaiken ja on kaikkialla. Ja missä hän onkin, Hän on siellä kaikessa majesteettisuudessaan, Jumalana ja ihmisenä. Miten se on mahdollista? Sitä ei sinun järkesi voikaan käsittää. Jätä siksi taas järkesi ääni sikseen ja kuule Raamatun sanaa, joka tämän kaiken sinulle selvästi ja varmasti ilmoittaa. (Vrt. Luther, Martti: Kirkkopostilla II. Helatorstai. Ensimmäinen evankeliumisaarna; Yksimielisyyden ohje. 8. Kristuksen persoona, 68.)

Koska Jumalan voima – jota käyttämään Kristus Jeesus on nyt siis asetettu – on kaikkialla, voi Kristus Jeesus myös olla ja työskennellä opetuslastensa kanssa. Pyhä Henki saarnaakin apostolin suulla, että Jumala herätti Kristuksen ”kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.” (Ef. 1:20–23) Hän siis sanoo, että Jeesus Kristus on paitsi kaiken pää ja hallitsija, mutta että Hän on myös seurakunnan pää. Toisin sanoen, Hän ei ole poissa opetuslastensa luota, vaan mitä läheisimmässä elämänyhteydessä heidän kanssaan – niin kuin luonnollisessakaan elävässä ruumiissa pää ei ole irrallaan, vaan juuri elämänyhteydessä muiden jäsenien kanssa.

Mutta millä tavalla Herra sitten on ja työskentelee omiensa kanssa? Tämä on tärkeä kysymys, sillä eihän sinua hyödytä, että Kristus kaikkivaltiudessaan on kaikkialla, jos et tiedä, mistä sinä saat Hänet itsellesi. Mutta evankelista lausuu tämän meille: ”Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.” (Mark. 16:20) Jumalan sanassa ja sen puhtaassa saarnassa Herra Jeesus Kristus on läsnä. Sanan kautta Hän tahtoo tulla sinun luoksesi joka aamu, joka päivä ja ilta. Ja juuri sanansa välityksellä – kun sitä kuullaan – Kristus tahtoo antaa sinulle myös uskon lahjan (Room. 10:17). Lue sinäkin siksi joka päivä Jumalan sanaa, joka Raamatussa meille on annettu! Ja tule säännöllisesti kirkkoon kuulemaan sanaa ja sen saarnaa! Siinä sinä saat itsellesi kuolemasi voittajan Kristuksen Jeesuksen lahjoineen.

Ja vielä: Juuri siksi, että Herra Jeesus Kristus otettiin ylös taivaaseen ja kaikkivaltiaana hallitsee Jumalan oikealla puolella, juuri sen vuoksi Hänen elävä ruumiinsa ja verensä voi nyt olla läsnä olevana myös ehtoollisen sakramentissa. Joku varmaan kysyy: ”Miten Herra voi yhtäaikaa olla taivaassa ja kuitenkin Hänen ruumiinsa ehtoollisessa, vieläpä niin monissa ehtoollispöydissä, niiden monissa ehtoollisleivissä?” Tätä ihmettä me emme voi tavoittaa, koska – niin kuin Luther sanoo – ”emme tiedä Jumalan mahtia. Hänen vallassaan on kyllä löytää tapa, jonka mukaan molemmat ovat totta, nimittäin Kristus on taivaassa ja hänen ruumiinsa ehtoollisessa.” (Luther, Martti: Kristuksen ehtoollisesta. Suuri tunnustus. WA 26, 317.) Uskonpuhdistaja selittää edelleen: ”Havaitsemistapamme on sellainen, että taivas silmillä katsoen on korkealla ylhäällä ja ehtoollinen täällä alhaalla maan päällä […] Me kyllä itsekin tiedämme, että silmillä katsoen se ei voi olla ylhäällä, mikä on alhaalla ja päinvastoin. Tämä on ihmisen näkökyvyn ulottuvilla oleva tapa. Mutta Jumalan sana ja teko ei kulje tätä rataa eikä seuraa meidän silmämme näkökykyä, vaan se on käsittämätön kaikkien ihmisten, jopa enkelienkin ymmärrykselle. Niin Kristus ei ole taivaassa eikä ehtoollisessa meidän näkemällämme tavalla, eivätkä meidän ruumiilliset silmämme kykene arvioimaan mitä täällä ja siellä oleminen oikein tarkoittavat.” (WA 26, 318) Mutta vaikka sinä et ymmärrä, miten tämä kaikki on mahdollista, saat kuitenkin Jumalan ilmoitussanasta kuulla, että se on totta! Se on mahdollista, koska Kristus Jeesus, Jumala ja ihminen hallitsee kaikkivaltiudessaan. Ja se on totta juuri sitä varten, että sinulla, joka tarvitset Kristusta ja Hänen anteeksiantamustaan, ehtoollisen sakramentissa olisi Hänen tosi ruumiinsa ja verensä syntiesi anteeksi antamiseksi. (Yksimielisyyden ohje. 7. Pyhä ehtoollinen, 105–106.)

Näin ylösnoussut ja taivaaseen astunut Herra Jeesus Kristus siis sanansa ja sakramenttiensa kautta tänäänkin on läsnä meidän keskellämme ja tekee työtään, aivan niin kuin Hän ”työskenteli yhdessä” opetuslasten kanssa. Kun tänäänkin Hänen apostoliensa seuraajat seurakunnassa saarnaavat, Herra itse on siinä ja tekee työtään. Kun apostolien seuraajat seurakunnassa jakavat Kristuksen ehtoollisen sakramenttia, ”Hän on läsnä ruumiissaan ja veressään testamenttinsa sanan voimasta.” (Yksimielisyyden ohje. 8. Kristuksen persoona, 29.) Siinä Hän antaa sinun syntisi anteeksi. Siinä Hän pitää sinut omassa yhteydessään, jäsenenä siinä pyhässä Ruumiissaan, jolle Hän, Pää, itse antaa elämän.

Lopuksi

Rakas kristitty, helatorstain evankeliumi tarjoaa sinulle valtavan suuren lohdutuksen. Sinulle, joka olet heikko, sana julistaa: Kristus Jeesus on otettu ylös taivaaseen, että Hän, kaikkivaltias Herra olisi sinun voimallinen Kuninkaasi ja Herrasi. Sinulle, joka tunnet mahdottomuutesi etkä kykene itseäsi pelastamaan, sana julistaa: Kristus Jeesus on otettu ylös taivaaseen, että Hän tulisi sinun luoksesi sanassaan ja sakramentissaan, antamaan syntisi anteeksi ja ikuisen elämän lahjan. Sinulle, joka tunnet jääneesi yksin, sana julistaa: Kristus Jeesus on otettu ylös taivaaseen, että Hän sanansa ja sakramenttinsa kautta olisi sinun kanssasi tänään, ja enemmänkin, että Hän niin myös pitäisi sinut siinä seurakunnassaan, jonka Pää Hän itse on, ja jossa Hän antaa sinulle yhteyden itseensä ja samalla myös kaikkiin muihin, jotka Hän on pelastanut. Tästä kaikesta me kiitämme ylistämme Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. ”Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.” (1. Piet. 4:11)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisen seurakunnan helatorstain seuroissa Hollolassa 5.5.2016.)