1. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), 1. Joh. 5:4–12

Maailma ja miten se voitetaan

Johdanto

Päivän pyhän epistolan äärellä keskitymme nyt kahteen jakeeseen. Pyhässä Hengessä apostoli Johannes kirjoittaa: ”sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:4–5)

Maailma – luotu ja langennut

Tässä lyhyessä katkelmassa apostoli käyttää yhtä ja samaa sanaa aivan kolme kertaa. Mikä se sana on? Se on κόσμος (kosmos), suomeksi ”maailma”. Mitä tämä sana tarkoittaa? Ensinnäkin, tällä sanalla sellaisenaan on sangen positiivinen merkitys. κόσμος merkitsee järjestystä, maailmaa tai maailmankaikkeutta, joka on luomisessa järjestetty kauniisti. Se merkitsee myös maailmaa tai maanpiiriä, jota ihmiset asuttavat. Kaikki tämä on hyvää ja Jumalan tahdon mukaista. Hän on luonut tämän maailman nimenomaan kauniiseen järjestykseen ja sopusointuun. Hän on tahtonut niin, että meillä, Hänen luomillaan ihmisillä olisi hyvä elää tässä Hänen maailmassaan.

Sinäkin, joka elät tässä maailmassa, tiedät tämän hyvin. Monta kertaa olet saanut nauttia Jumalan luoman luonnon ihmeistä. Olet iloinnut raittiista ulkoilmasta, vaelluksesta metsässä, leirinuotion lämmöstä, kukista, korillisesta kantarelleja. Olet saanut iloita Jumalan luomasta ruumiillisuudestasi, aamu-uinnin tai iltalenkin jälkeisestä hyvästä olosta, yön levosta. Olet saanut iloita Jumalan luomasta ravinnosta, hyvästä ruoasta ja juomasta. Olet saanut iloita Jumalan sinulle antamasta kodista, perheestä, ystävistä, ihmissuhteiden rikkaudesta. Olet saanut Luojaltasi lahjaksi myös rakkauden kauneuteen ja järjestykseen, kyvyn kuvitella, ajatella luovasti, suunnitella ja myös luoda uutta. Ihmeellisen hyväksi on Jumala tämä maailman luonut!

Mutta sitten me kuulimme, miten apostoli puhuu maailman voittamisesta. Tästä herää kysymys: Jos ja kun Jumala on luonut maailman näin hyväksi ja kauniiksi, miksi se pitäisi voittaa? Eikö voittaminen nimittäin tarkoita sitä, että osoittaudutaan voitettavaa paremmaksi? Tästä me huomaamme, että apostoli käyttää sanaa κόσμος, maailma, eri merkityksessä kuin edellä kuulimme. Hän edellyttää, että maailma on kyllä Jumalan hyväksi luoma, mutta että luomisen jälkeen sitä on kohdannut kauhea katastrofi. ”Maailmalla” apostoli tarkoittaakin tässä nimenomaan lankeemuksen vallassa olevaa maailmaa. Tämä maailma on kyllä Jumalan luoma, mutta se on antautunut kunnioittamaan ja palvelemaan enemmän luotua kuin Luojaansa (Room. 1:25). Siksi se on alistunut sen väkevän herran alaiseksi, jota meidän Herramme Jeesus kutsuu ”tämän maailman ruhtinaaksi” (Joh. 12:31; 16:11), ja joka myös on luotu, mutta langennut olento. Synnin tähden tämä Jumalan hyväksi luoma ja kauniisti järjestämä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Se on alistettu turmeluksen orjuuteen, ja siksi koko luomakunta nyt myös yhdessä huokaa, niin kuin Pyhä Henki Paavalin suulla sanoo. (Room. 8:20–22)

Sinäkin, joka elät tässä maailmassa, tiedät tämän hyvin. Jumalan kauniiksi luoma luonto kuihtuu ja lahoaa. Lisäksi sitä vielä saastutetaan. Näin se lopulta tuhoutuu, kuolee. Sinun ruumiillisuutesi – Jumalan hyväksi luoma – on joutunut lihallisten himojen ja hillittömien halujen valtaan (1. Joh. 2:16). Tämän lisäksi ruumiisi vielä väsyy, kuluu, sairastuu, kuolee, tulee maaksi jälleen (1. Moos. 3:19). Jumalan luoma hyvä ravinto on lankeemuksen tähden sekin kuollutta. Sitä säilytetään kylmässä niin kuin ruumiita, ettei se pilaantuisi. Lihan himojen tähden ruokaa ja juomaa käytetään ylenmäärin, ruumiin ja sielun turmioksi. Samalla joltakulta toiselta puuttuu riittävä ruoka ja juoma, kolmas taas ei ravinnon runsauden äärelläkään kykene ahdistukseltaan syömään riittävästi. Jumalan antamat ihmissuhteet ovat lankeemuksen vuoksi täynnä kateutta, katkeruutta, vihaa, murhaa, pelkoa, alemmuudentunnetta. Siksi myös perheet ja kodit hajoavat. Jumalan asetuksesta yhdeksi lihaksi tulleet (1. Moos. 2:24) repivät itsensä irti tästä yhden lihan yhteydestä tai joutuvat tahtomattaan siitä irti repäistyiksi, jopa aivan surmaavat toisiaan, siis oman lihansa (vrt. Ef. 5:28–29). Ystävistä tulee vihamiehiä. Ja vielä, Luojan lahjoittama rakkaus kauneuteen ja järjestykseen on joutunut lihallisuuden valtaan ja muuttunut silmien pyynnöksi (1. Joh. 2:16), joka kyltymättömyydessään ei koskaan tule tyydytetyksi, vaikka antautuisi katselemaan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Lopulta myös Luojan lahjoittama kyky kuvitella, ajatella, suunnitella ja luoda uutta joutuvat synnin palvelijoiksi. Sinäkin tunnet näitä synnin tekoja. Mutta eivät ainoastaan ihmisen teot ole vääriä. Sinun alitajuntasikin näyttää sinulle kuvia, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia – tätä tapahtuu aivan nukkuessasikin. Ja näin sinä huomaat, että maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19b). Ja koska sinäkin olet siinnyt tässä maailmassa elävistä vanhemmista ja itsekin elät maailmassa, sinä olet luonnostasi ”maailmasta”, lihallinen, syntinen ihminen.

Ei siis ole lainkaan hämmästyttävää, että apostoli puhuu maailman voittamisesta. Tässä langenneessa maailmassa on totisesti voittamista kerrakseen.

Maailman Voittaja

Mutta nyt sana sanookin meille, että maailma – siis tämä langennut ja syntinen maailma – voitetaan. Meille kerrotaan myös, kuka sen voittaa. Pyhässä Hengessä apostoli kirjoittaa: ”Sillä kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.” (1. Joh. 5:4a) Johannes sanoo kaikki mikä on syntynyt Jumalasta”, aivan kuin Jumalasta syntyneet olisivat asioita. Mutta kun hän puhuu ”syntymisestä”, hän käyttää teonsanaa, jota käytetään myös esimerkiksi ihmisen syntymisestä. Siksi se ”kaikki mikä” nyt siis on ”syntynyt Jumalasta”, on jotakin elävää, jotakin persoonallista. Kenen syntymään apostoli tässä viittaa? Kenestä hän puhuu?

Pyhän tekstin äärellä avautuu näkökulma siihen, mitä me emme ole nähneet, johonkin, joka on tapahtunut ennen meidän aikaamme, jopa ennen koko sitä ”maailmaa”, josta hän myös puhuu, jonka Jumala on luonut ja joka sitten on langennut. Kuka siis on syntynyt Jumalasta? Jumalan Poika Kristus on ”ennen aikojen alkua Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valo Valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”. (Nikaian uskontunnustus) Näin mekin joka pyhä tunnustamme, yhtäpitävästi pyhän Raamatun kanssa sekä yhdessä jo varhaisen kirkon kanssa. Kristus on syntynyt Isästä ja Hänen kauttaan on koko maailma luotu, niin kuin apostoli itsekin sanoo: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh. 1:3) Näin myös me edelleen tunnustamme: ”ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”.

Apostoli siis sanoo: ”Sillä kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.” Jos nyt kuitenkin Kristus on itse luonut maailman, miksi Hänen sitten pitää voittaa se? Juuri siksi, että lankeemuksen tähden maailma on joutunut pahan valtaan, synnin orjuuteen. Synti puolestaan on vihollisuutta Jumalaa, kaiken Luojaa vastaan. Syntiinlankeemuksessa maailmasta on siis tullut Jumalan vihollinen, ja vihollinenhan on juuri jotakin sellaista, joka pitää voittaa.

Mutta Jumala on lähettänyt tämän ainosyntyisen Poikansa tähän synnin maailmaan! Johannes kirjoittaakin: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” (1. Joh. 4:9) Mutta miten me syntiset voisimme elää Hänen kauttansa? Siten, että Jumalan Poika Kristus on tullut juuri maailman Vapahtajaksi, siis nimenomaan meidän, maailmassa olevien Vapahtajaksi. (1. Joh. 4:14b)

Isästä ikuisuudessa syntynyt Kristus on ajassa ”syntynyt uudesti”, ihmiseksi, että Hän kantaisi maailman synnin ihmisruumiissansa ristinpuulle (1. Piet. 2:24). Hänessä tämän maailman ruhtinas on tuomittu (Joh. 16:11) ja on heitettävä ulos (Joh. 12:31). Jeesus Kristus on voittanut, niin kuin Hän jo ennen kärsimystään sanookin: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)  Jeesus Kristus on kuollut, mutta Hän on myös noussut ylös! Kristus on tullut maailmaan suureksi taistelijaksi, että Hän kärsimyksensä ja ristinkuolemansa kiivaassa taistelussa sekä ylösnousemuksessaan voittaisi synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Ja siinä Hän onkin nyt voittanut sen vihollisuuden, joka maailmassa ja maailmalla on Häntä vastaan.

Kukaan ihminen ei voi voittaa tätä maailmaa ja sen syntiä. Näin on siksi, että kaikki ihmiset syntyvät maailmassa ja perivät vanhemmiltaan syntisen luonnon. Syntinen ei omin voimin voi eikä edes tahdo voittaa syntiä. Nyt kuitenkin puhdas, synnitön ja pyhä (Hepr. 4:15), mutta meidän synniksemme tullut (2. Kor. 5:21) Jumala ja ihminen Kristus Jeesus on voinut voittaa maailman, eikä ainoastaan voinut, vaan Hän on myös todella voittanut sen.

Maailman voittajat

Kristus on siis kerran ja kertakaikkisesti voittanut. Mutta miksi sana sitten sanoo, että ”kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”, siis yhä edelleenkin ”voittaa”? Ei kai Kristuksen voittoon enää tarvitse lisätä mitään? Ei toki! Kenen syntymään apostoli siis nyt viittaa? Kenestä hän puhuu?

Sana puhuu tässä ihmisistä, siis niistä, jotka luonnostaan elävät maailman lapsina (Luuk. 16:8) ja ”ovat maailmasta” (1. Joh. 4:5), ovat synnin, perkeleen ja oman lihansa orjia, ja sellaisina kuoleman omia. Kristuksen voitto on siis jo kertakaikkisesti valmis, mutta näiden yksittäisten ihmisten kohdalla voidaan saada jatkuvasti uusia voittoja maailmasta. Tätä ei voi kuitenkaan tapahtua ilman, että ihminen ensin syntyy Jumalasta, sillä nimenomaan ”kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”. Mutta miten Jumalasta syntyminen sitten tapahtuu?

Apostoli kirjoittaa: ”Ja tämä on voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4b) Jumalasta syntyminen tapahtuu uskon kautta. Minkä uskon? Pyhä Henki vastaa: ”Mutta kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:5) Se ihminen siis, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja kuoleman voittajana, saa osakseen tämän uudestisyntymisen lahjan. Hän saa lahjaksi sen, että Hän syntyy ylhäältä (Joh. 3:5), ei siis lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta (Joh. 1:13).

Uskon kautta ihminen liittyy Kristukseen, ylösnousseeseen Herraan ja kuoleman voittajaan. Uskon kautta ihminen saa osakseen kaiken, mikä Hänen on. Uskon kautta synnin saastuttama saa osakseen Kristuksen puhtauden ja pyhyyden, raskaasti rikkonut saa osakseen Kristuksen hankkiman lunastuksen synnin velkataakasta, kuoleman vallassa ollut saa osakseen Kristuksen ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Näin ihminen, joka ei omin keinoin voi mitenkään voittaa synnin maailmaa ja sen vaikutuksia lihassaan, saa uskon kautta Kristukseen tulla voittajaksi, suureksi voitonsankariksi suurimman Voittajan Kristuksen sankaruudesta.

Tämän uskon lahjan sinäkin, rakas ystävä, olet saanut kerran Jumalan sanan ja pyhän kasteen välityksellä. Miten niin? Kuule, mitä Pietari julistaa: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen [’tulkoon kukin teistä kastetuksi’, passivum divinum: Jumala itse kastaa!] Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap. t. 2:38–39) Kasteessa sinä olet tullut itsensä Herran kastamaksi. Kasteessa olet saanut lahjaksi Pyhän Hengen. Siinä sinut on pesty uudestisyntymisen pesulla Pyhässä Hengessä (Tiit. 3:5). Siinä olet saanut syntiesi anteeksiantamuksen, elämän ja pelastuksen, sillä missä syntien anteeksiantamus on, siellä on myös elämä ja pelastus. (Vrt. Vähä katekismus. Alttarin sakramentti, 5–6.) Itsessäsi sinä olit synnissä syntynyt (Ps. 51:7), pois poikennut ja kelvottomaksi käynyt (Ps. 14:3), maailman teille lähtenyt. Mutta nyt sinä olet yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden saanut tulla maailman voittajaksi. Se on tapahtunut kerta kaikkiaan, juuri Jumalan pyhän sanan kautta, pyhässä kasteessasi. Kaikki on valmista!

Ja kuitenkin sinä vielä tunnet maailman viettelyksen. Sinä tunnet sen houkutukset ja paineen niiden ihmisten taholta, jotka ovat maailmasta. Perkele itsekin sinua etsii (1. Piet. 5:8) ja houkuttelee. Mutta varmaa on, että tämä maailman mieli ei lähesty sinua vain sinun ulkopuoleltasi: oma lihasi pitää siitä huolen. Siksi, kuule nyt, rakas ystävä! Jos synti ja lihan himo koettelee sinua, tunnusta tämä pian Kristukselle. Ja tartu sitten Hänen sanaansa. Tunnusta syntisi ja lihallinen maailmallisuutesi ripissä, ja usko sitten Kristuksen pyhä sana, joka antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi. Silloin usko Kristukseen voittaa ja himosi joutuu laantumaan. Näin sinä parannuksessa yhä uudestaan palaat siihen armoon, jonka Herra on sinulle kasteessa lahjoittanut. Näin sinä joka päivä saat uusia voittoja maailmasta. Ne voitot on sinulle valmistanut ylösnoussut Kristus Jeesus, synnin, kuoleman, perkeleen ja niiden vallassa olevan maailman voittaja. Sana sanookin: ”Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.” (Room. 8:37) Pysy Kristuksessa! Niin sinä saat joka päivä kulkea Hänen voittosaatossaan (2. Kor. 2:14) kohti sitä päivää, jolloin ”tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen”, ja jolloin ”toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” (1. Kor. 15:54).

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57) Hänen, maailman voittajan on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 3.4.2016.)

Mainokset