4. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Joh. 16:5–15

Pyhä Henki on sinun Puolustajasi

Pyhä Henki on puolustusasianajaja

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä, jonka Hän aikoo ylösnousemuksensa jälkeen lähettää opetuslapsilleen taivaasta. Hän sanoo, että Pyhä Henki on Puolustaja. Tänään keskitymme tarkastelemaan, mitä Herramme tällä ilmaisulla tarkoittaa.

Kun Jeesus puhuu ”puolustajasta”, Hän käyttää kreikan sanaa παράκλητος (parakletos). Tarkkaan ottaen sana merkitsee ”luokse kutsuttua”. Antiikin kirjallisuudessa tätä sanaa oli käytetty avustajasta, joka herransa tai hallitsijansa edessä kehottaa tai neuvoo häntä toimimaan oikein, taikka varoittaa häntä hylkäämästä todisteita. Kyse on termistä, joka oli tuttu erityisesti oikeudenkäyntien yhteydestä. Kun Jeesus siis tässä puhuu tällaisesta ”luokse kutsutusta”, Hänen kuulijansa näkevät silmiensä edessä oikeusistunnon, jossa syytetty seisoo oikeussalin keskellä, tuomarin edessä. Häntä syytetään jostakin. Syytettyä sekä todistajia kuullaan ja pyritään selvittämään, miten asia tulisi ratkaista. Oikeudenkäynnissä syytetty ei kuitenkaan ole yksin, vaan hänen vierellään on παράκλητος,  ”luokse kutsuttu” avustaja, siis asianajaja. Tämä seisoo siinä hoitamassa syytetyn asiaa ja puolustamassa häntä suuren tuomarin edessä.

Mutta nyt Jeesus siis sanoo, että Pyhä Henki on tällainen puolustusasianajaja. Hän lausuu opetuslapsilleen: ”Sillä ellen minä mene pois,” – siis taivaaseen Isän luo – ”ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.” (Joh. 16:7) Herramme siis sanoo, että Hän tahtoo lähettää Pyhän Hengen puolustusasianajajaksi nimenomaan opetuslasten luokse, heidän luokseen ja vierelleen. Mutta mitä varten opetuslapset tarvitsevat puolustusasianajajaa? Mistä heitä syytetään?

Perkele syyttää Herran omia

Ennen kuin voimme ymmärtää, mistä Herran omia syytetään, on pantava merkille, kuka heitä syyttää. Toki tässä maailmassa kristittyjä varmasti syytetään moneltakin taholta. Heidän pääasiallisena syyttäjänään on kuitenkin itse perkele. Ei Pyhä Henki turhaan kutsu häntä Raamatussa nimenomaan tällä nimellä ”syyttäjä” (Ilm. 12:10). Mutta millainen syyttäjä tuo pimeyden ruhtinas sitten on? Sinä, rakas kristitty, tiedät sen varmasti hyvin. Mutta tuokaamme silti hänen pimeät taktiikkansa yhä uudestaan valoon. Saakoon hän Jumalan sanan valossa tänäänkin joutua häpeään!

Ensiksi on huomattava, että perkeleen taktiikkana on valehdella ja puhua omiansa, onhan hän – niin kuin Herra sanoo – valehtelija ja itse valheen isä (Joh. 8:44). Sen vuoksi suuri osa hänen syytöksistäänkin on valhetta. Siksi rakas ystävä, muista tämä! Monta kertaa sinäkin olet kuullut ja myös jatkossa kuulet sen äänen, joka sanoo: ”Sinä olet aivan turha, arvoton ihminen! Miksi muka vielä eläisit tämän maailman kärsimyksen ja oman ahdistuksesi keskellä? Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole!” (Job 2:9) Monta kertaa olet kuullut myös sen äänen, joka sanoo: ”Miksi sinun tänään pitäisi lähteä kirkkoon? Mitä sinä sieltä muka luulet saavasi? Tai miksi sinä rukoilet seurakunnan puolesta? Kai Jumalalla nyt on muutakin tekemistä kuin kuunnella sinun naurettavia rukousyrityksiäsi. Eihän häntä edes ole! Ja miksi sinä annat kallista aikaasi ja rahaasi tuon pienen seurakunnan käyttöön? Pelkkää hyödytöntä puuhastelua koko homma!” Mutta kuule ystävä, puhuuko Herra sanassaan sinulle näin? Näinkö Hän ilmoittaa ajattelavansa sinun olemuksestasi, seurakunnastaan, rukousten kuulemisesta, omastaan antamisesta? Ei! Ja näin sinä ymmärrät: tällaisten syytöspuheiden täytyy siis olla peräisin toisesta lähteestä, eikä Jumalan totuudesta. Se kaikki on valetta! Valheen keinoin perkele tahtoo sinut masentaa ja syöstä epätoivoon, eroon Herrastasi sekä lopulta iankaikkiseen kuolemaan.

Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Nimittäin yhdessä asiassa perkele osaa puhua myös totta: Hän tahtoo usein näyttää sinulle kaikki karkeimmat syntisi, pimeimmät ja salaisimmatkin lankeemuksesi. Suurella pimeyden voimallaan hän tahtoo tulla luoksesi, muistuttamaan sinua siitä, miten epäonnistunut ja mahdoton sinä olet. Ja sinun on myönnettävä: Se on totta. Sinä todella olet suuri syntinen, kuoleman ja kadotuksen ansainnut ihminen.

Näissä molemmissa kovissa koettelemuksissa sinä joudut huomaamaan, ettei sinulla ole voimaa vastustaa niitä. Tällaisten syytösten kaikuessa sinä itse olet voimaton. Ja siksi sinä tarvitset puolustajaa. Mutta huomaa: juuri Puolustajan Herra Jeesus onkin sinulle lähettänyt.

Pyhä Henki puolustaa

Kun Jeesus puhuu opetuslapsilleen Puolustajasta, Pyhästä Hengestä, Hän sanoo, että Hänen itsensä täytyy mennä pois, että Puolustaja voi tulla heidän luokseen. Jeesuksen siis täytyy kärsiä ja kuolla, sekä mennä Isänsä luo taivaaseen. Mutta tänään me voimme iloisesti julistaa: Tämä kaikki on tapahtunut ja tullut valmiiksi! Jeesus Kristus on kantanut sinun koko syntivelkasi. Hän on voittanut syntiesi rangaistuksen. Hän on noussut ylös kuolleista. Hän on astunut ylös taivaaseen, mennyt Lähettäjänsä, taivaallisen Isänsä luo. Jeesus Kristus, suuri Ylipappi on nyt siis kulkenut läpi taivasten (Hepr. 4:14) ja meidän hyväksemme astunut taivaalliseen kaikkeinpyhimpään, Jumalan kasvojen eteen (Hepr. 9:24). Hän on mennyt Isän eteen ilmoittamaan lunastustyönsä täyttämisestä. Hän on mennyt näyttämään Isälle verihaavojaan, todistusta siitä, että sinun lunastushintasi on kokonaan maksettu (1. Piet. 1:18–19). Ja Herra Kristus, meidän tunnustuksemme Apostoli, Lähetetty (Hepr. 3:1) on itse tullut myös lähettäjäksi. Hän on lähettänyt Pyhän Hengen omilleen. Helluntaina Hän on vuodattanut Hänet heihin (Ap. t. 2:1–13). Ja sinun omana henkilökohtaisena helluntainasi, pyhän kasteesi hetkellä Hän on vuodattanut Pyhän Hengen juuri sinuunkin (Ap. t. 2:38; Tiit. 3:5). Pyhä Henki on nyt tullut sinun luoksesi, että Hän pysyisi luonasi iankaikkisesti ja aivan asuisi sinussa (Joh. 14:16–17; 1. Kor. 3:16). Herra on tehnyt näin sitä varten, että kun perkele sinua syyttää, Pyhä Henki olisi silloin sinun vierelläsi, sinun Puolustajanasi.

Mutta miten Pyhä Henki sitten puolustaa sinua perkeleen syytöksiä vastaan? Jos tuo syyttäjä tahtookin juuri valheillaan saattaa sinut epätoivoon, Pyhä Henki ei kuitenkaan valehtele, vaan puhuu yksinomaan totuuden. Hän on – niin kuin Jeesus sanoo – totuuden Henki, joka johdattaa Herran omat kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13). Kun sinä siis kuulet vaikkapa juuri tuon äänen, joka tahtoo saada sinut uskomaan omaan arvottomuuteesi taikka katsomaan ainoastaan omaan ahdistukseesi, kuule silloin, mitä Pyhä Henki, Puolustajasi sanan kautta sinulle saarnaa: Herra itse on tahtonut sinut tähän maailmaan! Hän itse on aivan varta vasten luonut sinut, ylen ihmeellisesti kutonut sinut kokoon äitisi kohdussa! (Ps. 139:13–14) Eikä Hän ole tehnyt sinua turhaan. Päinvastoin Hän on tahtonut sinut omakseen, elämään mitä läheisimmässä yhteydessä kanssaan, Isän ja lapsen rakkaudellisessa suhteessa. Tai kun sinä kuulet sen äänen, joka tahtoo saada sinut uskomaan, että seurakunnan toiminta taikka vaivannäkö sen eteen on vain hyödytöntä puuhastelua, kuule silloin, mitä Pyhä Henki, Puolustajasi sanan kautta sinulle saarnaa: Kirkon Herra, Kristus itse lupaa olla pyhän seurakuntansa kanssa joka päivä maailman loppuun asti! (Matt. 28:20) Joka päivä Hän sanassaan ja sakramentissaan tahtoo tulla ja tuleekin omiensa luo, antamaan synnit anteeksi ja vahvistamaan meitä yhteydessään! Hän tahtoo myös kuulla omiensa rukoukset ja vastata niihin (esim. Luuk. 11:9–10). Se on varmaa – ei siksi, että se näyttää varmalta, vaan koska Herra itse sanoo ja lupaa niin. Ja kun sinä tällaisten ahdistusten keskellä näin kuulet Jumalan sanaa, Pyhä Henki todistaa sinulle sanan kautta: Jumalan sana on totta, sen jokainen pieninkin piirto! Ja sen vuoksi: vaikka perkele mitä sanoisi, kuule sinä Jumalan sanaa! Sanan totuus paljastaa syyttäjän valheellisuuden ja saattaa hänet häpeään.

Mutta entä silloin, kun perkele lausuu totuuden sinun synnistäsi? Miten Pyhä Henki silloin sinua puolustaa? Sanooko Hän: ”No mutta eihän tuo hänen syntinsä nyt oikeastaan niin paha juttu ollut… älä ole hänelle niin ankara, annetaan hänen nyt mennä tällä kertaa”? Ei Hän niin puhu. Onhan Pyhä Henki totuuden Henki, joka johdattaa Herran omat kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13). Sanoohan Jeesuskin Hänestä, että Hän osoittaa maailmalle myös synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh. 16:8). Toisin sanoen Pyhä Henki käyttää lain saarnaa ja osoittaa maailmalle, siis myös sinun vanhalle lihallesi, että sinä et ole lakia täyttänyt ja olet itsessäsi kokonaan syntinen. Mutta sitten Pyhä Henki osoittaa myös sen, minkä syyttäjäsi perkele tässä sivuuttaa täydellisesti: Pyhä Henki osoittaa paitsi lain totuuden ja synnin, Hän osoittaa myös ja nimenomaan evankeliumin totuuden. Hän siis osoittaa totuuden siinä, että juuri siksi, että sinä olet syntinen, on Isä lähettänyt (Joh. 16:5) ainoan Poikansa kantamaan sinun syntisi. Pyhä Henki on hyvä ja totuudenmukainen Puolustaja ja puolustusasianajaja. Hän asettaa perkeleen syytöksiä vastaan totuuden. Hän julistaa: ”Tämä ihminen tässä on kyllä langennut syntinen, mutta Jeesus Kristus onkin jo kerran kantanut hänen syntinsä ja kertakaikkisesti maksanut hänen velkansa. Tämä on kyllä syntinen, mutta hän turvaakin uskossa Golgatan Herraan Kristukseen syntiensä sovittajana ja Vapahtajanaan. Siksi ei ole oikein vaatia häntä enää kantamaan rangaistusta uudestaan, kun kerran täydellinen uhri hänen puolestaan on jo annettu, velka kertakaikkisesti maksettu. Ja siksi, jos sinä, syyttäjä, tahdot nyt vielä puhua hänen synneistään, täytyy sinun mennä keskustelemaan asiasta Kristuksen kanssa, joka on tehnyt hänen syntinsä omakseen ja naulauttanut sen kaiken ristiinsä.”

Rakas kristitty! Vapahtajasi Jeesus Kristus on lähettänyt sinulle, omalle opetuslapsellen Pyhä Hengen puolustajaksi. Pyhä Henki on tullut, että Hän osoittaisi, missä syyttäjäsi perkele puhuu omiaan. Niin sinun ei tarvitse pelätä hänen raivoaan. Sinun ei tarvitse hämmästyä hänen valheitaan, eikä myöskään hänen aiheellisia syytöksiään. Jumalan Henki, Totuuden Henki asuu sinussa. Kaikessa Hän näyttää sinulle Jumalan sanasta oikean tien, johdattaa sinut tuntemaan totuuden. Näin sinä tunnistat saatanan valheelliset syytökset ja saat niiden keskelläkin iloita: Valehdelkoot kuinka paljon haluaa, sinä olet kuitenkin Hänen omansa, joka ei valehtele, vaan joka on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6)! Ja vaikka joutuisit syyttäjän puhuvan tottakin synnistäsi, näidenkin syytösten keskellä Pyhä Henki muistuttaa sinulle Jumalan sanan totuuden: Kristus on kuitenkin kuollut puolestasi! Hän on voittanut syntisi ja kuolemasi!

Ja niin siinä, missä syyttäjäsi usein tahtoo avata silmiesi eteen tuonelan ammottavan syvyyden ja kuoleman kauhut, siinä sinun vierelläsi pysyy ikuisesti voimakas Puolustaja, Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristuksen (Joh. 16:14), Hänen armonsa ja rakkautensa. Kuoleman pimeyden keskelläkin sinulla on varmuus: Kristus Jeesus rakastaa sinua ja päästänyt sinut synneistäsi verellään (Ilm. 1:5). Totuuden sanallaan ja ihmeellisellä kuolemattomuuden lääkkeellään, ruumiinsa ja verensä sakramentilla Hän tahtoo pitää sinut omanansa. Ja niin sinä tänäänkin saat uuden liiton seurakunnan kanssa riemuita:”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.” (Ilm. 12:10) Jeesuksen Kristuksen, synnin, kuoleman ja perkeleen voittajan on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 24.4.2016.)

Mainokset

2. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Hes. 34:11–16

Herra ja Hänen laumansa

Tämän sunnuntain Vanhan testamentin tekstin äärellä tarkastelemme kolmea asiaa:

  1. Herra sanoo olevansa Paimen
  2. Herran lauma on hajallaan
  3. Paimenena Herra kokoaa lampaansa.

Herra sanoo olevansa Paimen

Ensiksi, Herra Jumala puhuu profeetta Hesekielin suulla ja sanoo, että Hän on paimen. Meille kristityille tämä kuva on tuttu. Kuitenkin tarkemmin ajateltuna kyseessä on varsin merkillinen asia. Ajattele: Hän, joka tässä puhuu, on kaikkivaltias ja ikuinen Jumala, maan ja taivaan Herra. Kuitenkin, toisin kun monet suuret kuninkaat, Herra ei nyt puhu siitä, että  Häntä tulisi palvella. Päinvastoin Herra Jumala antaa ymmärtää, että Hänen tehtävänsä on palvella muita. Hän sanoo vieläpä olevansa alhaisimman, likaisimman ja halveksituimman palvelustyön tekijä, paimen.

Mutta koska Herra on siis paimen, täytyy Hänellä myös olla lampaita. Hänen oma kansansa Israel on Hänen lammaslaumansa. Niin kuin tavallisetkaan lampaat eivät itse valitse isäntäänsä, niin eivät nämä ihmisetkään ole tehneet mitään voidakseen päästä lampaiksi kaikkivaltiaan Jumalan laumassa. Pikemminkin he ovat vain vastustaneet Luojansa tahtoa, langenneet siitä pois. Mutta silti Herra onkin tahtonut heidän tulevan kansaksi. Sitten Hän on sulasta armostaan kutsunut juuri tämän heprealaisen kansan omaisuuskansakseen, omaksi laumakseen.

Ja koska Herra on lauman paimen, Hän myös tuntee laumansa. Hän tietää, minkälaisia Hänen lampaansa ovat: Hänen kansansa jäsenet ovat itsessään heikkoja. Niin kuin lampaat, he eivät yksin kykene puolustautumaan pahaa vihollista vastaan, he ovat kykenemättömiä hoitamaan omia sairauksiaan tai vammojaan, tietämättömiä oikeasta suunnasta elämässä, avuttomia ravinnon etsimisessä. Herra tietää, että pysyäkseen hengissä he tarvitsevat paimenta, joka suojelee, kaitsee ja johdattaa heitä, sekä järjestää heille kaikki elämän tarpeet. Ja juuri tällainen paimen Hän, kaikkivaltias Herra tahtookin nyt Israelille olla, niin kuin Hän profeetan kautta heille sanoo.

Mutta nyt on ihmeellistä, että meidätkin, itsessämme pakanat, on otettu tämän Jumalan omaisuuskansan jäseniksi. Katso esimerkiksi itseäsi: Ennen sinä olit ”vailla Israelin kansalaisoikeutta”, olit ”ilman toivoa”, jumalattomana maailmassa (vrt. καὶ ἄθεοι ἐν τῷ κόσμῳ, kai atheoi en tō kosmō, Ef. 2:12). Sinulla ei ollut mitään keinoa saati kiinnostusta löytää elävän Jumalan yhteyteen. Sinä elit ilman suojaa pedolta, pahalta perkeleeltä. Sinä elit jopa tuon vihollisen orjana, sen alistamana ja haavoittamana. Elit ilman todellista elämää ja todellisen elämän ravintoa; elit, mutta olit kuollut. Mutta Herra Jumala tahtoi koota sinut ja kaikki samassa luopumuksen tilassa olevat. Hän tahtoi antaa sinulle ja kaikille langenneille elämänyhteyden itseensä. Ja tässä yhteydessään Hän tahtoi antaa sinulle ja kaikille langenneille yhteyden myös niihin toisiin ihmisiin, jotka Hän oli samalla tavalla pelastanut. Herra siis tahtoi, että olisi ”yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16b). Juuri siksi Hän lähetti Poikansa Kristuksen tähän maailmaan. Niin kuin vanhassa liitossa syntiuhrikaritsa erotettiin isäntänsä laumasta ja tuotiin sitten temppeliin uhrattavaksi kansan syntien edestä (esim. 3. Moos. 4:32–35), niin on nyt Kristuskin lähtenyt taivaallisen Isänsä luota ja tullut maailmaan, että Hänestä tulisi Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit (Joh. 1:29). Kristus, Jumalan Poika, on syntynyt Ihmisen Pojaksi, että voisi tulla likaiseen työhön, kantamaan sinun syntisi ja minun. Meidän syntiemme kantajana Hän on myös yksin kärsinyt (Matt. 27:46). Hän on antanut uhrata itsensä ristin uhrialttarilla, että sinun syntisi ja koko maailman synnit olisivat naulitut Hänen ristiinsä (vrt. Gal. 2:19). Hänet on haudattu luolan pimeään, että sinun syntisi ja koko maailman synnit olisi Hänessä haudattu. Mutta Hän on myös noussut ylös kuolleista, että sinulla olisi Hänessä iankaikkinen elämä. Jeesus Kristus on tehnyt kaiken tämän, että me emme kuolisi iankaikkisesti, vaan pääsisimme osallisiksi elämästä Hänessä. Jeesus Kristus on tehnyt kaiken tämän, että me itsessämme irtonaiset ja yksinäiset, suuntaa vailla olevat ja nälkään nääntyneet, jotka emme luonnostamme olleet Jumalan lauma, pääsisimme armosta (Room. 3:24; Ef. 2:8–9) lampaiksi korkeimman Isännän laumassa. Jeesus Kristus on tehnyt kaiken tämän, että me, jotka emme itsessämme olleet kansa, pääsisimme jäseniksi Jumalan pyhässä omaisuuskansassa. Ja nyt tässä Jumalan laumassa, kansassa, pyhässä Kirkossa Hän itse, Jeesus Kristus on paimenena. (Vrt. Hoos. 1:10; 2:23; Room. 9:25; Schmalkaldenin opinkohdat 3, 12) Hän on voimakas ja hyvä Paimen, joka tahtoo johdattaa meitä kaikessa elämässämme sekä viedä meidät ikuisen elämän ruoan äärelle.

Herran lauma on hajallaan

Toiseksi Herra sanoo Hesekielin suulla, että Hän etsii lampaansa. Mutta miksi Hän sanoo niin? Jos Hän kerran on paimen, jolla on lampaita, niin miksi Hänen lampaansa pitää vielä etsiä? Syy lampaiden etsimiseen on siinä, että ne ovat kadonneet (Hes. 34:16:a). Pilvisenä ja pimeänä päivänä ne ovat hajaantuneet, kuka minnekin. Lampaat, joiden piti olla Jumalan lauman turvassa ja paimenen hyvässä hoidossa, ne ovatkin nyt joutuneet muiden kansojen sekaan. Lampaat, joiden piti olla Jumalan lammastarhassa, Hänen luvatussa maassaan, ne ovatkin nyt hajaantuneet muihin maihin. (Vrt. Hes. 1:1–3) Lampaat, joille Herra oli valmistanut hyvän, rehevän laitumen, ovatkin nyt vieraissa maissa, ilman ravintoa, ja nääntyvät siksi nälkään. Lampaat, joiden piti olla tallella Jumalan huomassa, ovatkin nyt kadonneet. Lampaat, joiden piti seurata paimentaan, joka johdatti heitä oikeaa tietä, ovatkin nyt eksyneet. Lampaat, joita paimen sydämestään tahtoi varjella kaikelta pahalta, ovat nyt haavoittuneet, tai aivan ”särkyneet”, niin kuin Herran sana tarkkaan ottaen kuuluu (שׁבר šbr, nif. part. ”rikkoutunut, särkynyt, murtunut”, Hes. 34:16a). Nuo itsessään heikot lampaat ovat joutuneet näin kauheaan tilanteeseen. Ja kuitenkin juuri siksi, että he ovat näin joutuneet eroon Jumalan totuudesta, he ovat vieläpä erehtyneet uskomaan, että heillä on itsessään riittävästi kaikkea, mitä tarvitaan paitsi selviytymiseen myös aivan yltäkylläiseen elämään. Heidän joukossaan on – niin kuin Herra sanoo – lihavia ja väkeviä. Eivät nämä varsinaisesti itse ole muuttuneet miksikään, mutta he ovat unohtaneet mitä he todellisuudessa ovat. He ovat unohtaneet olevansa lampaita, jotka heikkoudessaan ja avuttomuudessaan tarvitsevat paitsi muun lauman tukea ja turvaa, myös ja nimenomaan Paimenen huolenpitoa, johdatusta, hoitoa, ravintoa ja pelastusta.

Tällaiseen tilanteeseen Jumalan vanhan liiton omaisuuskansa Israel oli nyt joutunut, niin kuin Herra profeetan kautta heille saarnaa. Mutta tämä koskee myös meitä, jotka Jumala on liittänyt jäseniksi pyhään omaisuuskansaansa. Nimittäin Pojassaan Kristuksessa Jumala kyllä lunasti meidät, kuoleman vallassa olleet pois synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Sanansa ja kasteen kautta Hän kyllä lahjoitti meille tämän lunastustyön hedelmän. Siinä Hän otti sinutkin pyhän laumansa lampaaksi. Ja kuitenkin – voi surkeus! – myös nykyään Kristuksen laumasta voidaan sanoa: monet sen lampaat ovat kadonneet.

Kristuksen pyhä lauma, Hänen Kirkkonsa on olemukseltaan yksi. Ja kuitenkin tänäänkin niin moni niistä, jotka Kristus on ottanut omakseen, elää erossa Hänen yhdestä laumastaan, seurakunnasta. Näin seurakunta on joutunut hajalleen. Ne, jotka Hyvä Paimen oli kutsunut laumaansa, elämään yhteydessä paimenen ja toisten lampaiden kanssa, ovatkin eriytyneet yksilöelämään. Moni heistä elää nyt seuraten – ei enää Hyvän Paimenen ääntä, vaan omia lihallisia himojaan. Toiset puolestaan yrittävät kyllä elää henkistä tai hengellistä elämäänsä, mutta eivät kuitenkaan halua ammentaa siitä Jumalan sanan ja sakramenttien armolähteestä, jonka äärelle Hyvä Paimen tahtoo koko seurakuntalaumansa johdattaa. Siksi he jäävät kamppailemaan yksin, erossa Kristuksen laumasta, Jumalan pyhästä kristikansasta.

Mikä tämän hajaantumisen syynä on? Herra sanoo: ”ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” (Hes. 34:12b) Sinunkin elämässäsi on ollut ja varmasti myös tulee pilvisiä päiviä, aikoja, jolloin aurinkoa ei näy. Ehkä olet myös kokenut jopa aivan synkän pimeitä aikoja, jolloin mitään valoa ei ole tuntunut näkyvän. Mutta onko Hyvän Paimenen ääni noina pilvisinä päivinä vaiennut? Onko Jeesus sinun elämäsi pimeinä ja vaikeina aikoina lakannut puhumasta, kutsumasta sinua ja pyhää laumaansa? Eikö Hyvän Paimenen sana nimenomaan sano, että vaikka sinä kulkisit pimeässä laaksossa, et sinä pelkäisi mitään pahaa, sillä Hän on sinun kanssasi? (Ps. 23:4a) Ja vaikka sinä et pimeässäsi näkisikään Paimentasi, eikö Hän kuitenkin koko ajan anna pyhän ja paimenäänensä kaikua tuon pimeydenkin keskellä, että sinä pysyisit Hänen laumassaan, ja että koko lauma pysyisi koossa Hänen lähellään? Niin se on. Ja niin me näemmekin tästä, että Herran lauma on pilvisenä ja pimeänä päivänä hajaantunut nimenomaan sen vuoksi, että lampaat eivät ole kuunnelleet Hyvän Paimenensa ääntä, joka kuitenkin on pimeyden keskelläkin kaikunut. Lampaat ovat keskittyneet siihen, mitä ne voivat pimeässä nähdä – mikä ei ole paljon –, sekä siihen, miltä asiat pimeässä näyttävät – ja pieni lapsikin tietää, että pimeässä asiat näyttävät uhkaavalta ja pelottavalta. Onkin selvää, että jos tuollaisena pilvisenä ja pimeänä aikana lammas lakkaa kuulemasta Hyvän Paimenen muuttumatonta ja turvallista ääntä, ja seuraa oman mielensä mukaisia ajatuksia, se joutuu varmasti eroon laumasta ja lopulta kokonaan hukkaan.

Näin on moni Herran lampaista myös joutunut takaisin sinne, mistä Hän on heidät pelastanut, muiden kansojen sekaan. Toki siellä, Herran lauman ulkopuolella, kansojen joukossakin on monia ryhmiä, jotka väittävät olevansa oikeita ”laumoja”. Ehkä siellä myös saarnataan: ”Meillä on hyvä kaitsija.” On monenlaisia uskonnollisia ja aatteellisia ryhmiä. Mutta mitään todellisia Hyvän Paimenen laumoja sellaiset eivät kuitenkaan ole, sillä Kristuksen laumaksi ja Kirkoksi ei tulla ihmisten omien uskonnollisten aatteiden tai hyvienkään pyrkimysten varassa. Vain ja ainoastaan Kristuksen, Hyvän Paimenen pyhä ääni – Hänen sanansa saarnattuna ja opetettuna sekä kasteen veteen liittyneenä – voi liittää Hänen yhteen laumaansa, pyhän Jumalan Kansaan, Kristuksen Kirkkoon (Matt. 28:19–20a). Mutta lisäksi, kun lampaat ovat joutuneet erilleen Jumalan pyhästä kristikansasta ja muiden uskontojen sekaan, moni heistä on unohtanut olevansa lammas. Moni heistä kyllä haluaisi olla hengellinen ihminen. Mutta luopuessaan todellisesta Paimenesta ihminen luopuu myös ajatuksesta, että Hän tarvitsee kaitsentaa ulkopuoleltaan. Silloin lammas alkaa pyrkiä tulemaan yhä vahvemmaksi, ikään kuin sudeksi joka itsenäisesti, omilla voimillaan – ja usein vielä toisten kustannuksella – saalistaa kaiken tarvitsemansa, oli se sitten ajallista tai jotakin ”henkistä”.

Kauheinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että miten houkuttelevalta tai elävältä elämä Jumalan lauman ulkopuolella näyttäisikin, siellä ei ole mitään todellista elämää. Mutta siellä, mistä elämä puuttuu, on pelkkää kuolemaa. Toisin sanoen: jos lammas lähtee pois Jumalan laumasta, se kuolee varmasti.

Ethän sinä, rakas ystävä, ole yksi näistä pois poikenneista?

Herra kokoaa lampaansa

Mutta sitten kolmanneksi: Profeetan kautta Herra, Israelin Paimen sanoo omilleen, että Hän tahtoo nyt itse etsiä nämä kadonneet lampaansa. Hänen vanhurskautensa ja pyhyytensä kyllä vaatii, että synnin on saatava rangaistuksensa. Mutta Hän antaakin nyt luomiensa eläinten tulla kansan syntien kantajiksi. Hän antaa vasikoiden, karitsoiden ja kauriiden kuolla ja vuodattaa verensä temppelin uhrialttarilla kansan syntien sovitukseksi. Näin Hän yhä uudestaan antaa kansansa synnit anteeksi. Yhä uudestaan Hän tahtoo temppelin uhripalveluksen kautta myös tulla kansansa keskelle. Hän tahtoo ravita heitä ikuisella sanallaan sekä pyhällä uhriruoalla pyhäkön alttarilta. Näin Hän yhä uudestaan etsii langenneita ja pois poikenneita lampaitaan. Näin Hän aina uudelleen valmistaa heille pääsyn takaisin yhteyteensä, ettei kukaan joutuisi lopullisesti pois Hänen laumastaan, vaan saisi aina elää Hänen armostaan pyhitettyjen joukossa.

Mutta koska ”mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä” (Hepr. 10:4) – siis kertakaikkisesti – , sen vuoksi taivaallinen Isä lähettääkin nyt ikuisen Poikansa Kristuksen maailmaan. Jumalan ainoa Poika Kristus tulee ylimmäiseksi paimeneksi. Hän siis tulee Jumalan kansan lammasten lian ja saastan keskelle. Tämä suuri Ylipaimen ei pelkää heidän syntisairauttaan. Hän ei kavahda niitä haavoja, jotka synti, maailma ja perkele ovat heihin lyöneet. Kristuksen tehtävänä on palvella omiaan. Hän tuleekin itse saastaiseksi heidän saastastaan. Hän tulee heidän synnikseen, niin kuin Pyhä Henki Jesajan kautta saarnaa: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jes. 53:6). Jeesus Kristus tulee vanhan liiton kansan synniksi ja myös meidän synniksemme, että Hän kertakaikkisella uhrillaan sovittaisi kerta kaikkiaan koko maailman synnin. Hän tekee näin, että koko maailmalle olisi valmistettu kertakaikkinen pyhittäminen Hänen ruumiinsa uhrilla. (Hepr. 9:11–28; 10:10) Hänen tehtävänsä on antaa oma henkensä lammastensa edestä (Joh. 10:11). Siksi Hän suostuu itse pahan perkeleen, tuon lauman ympärillä käyvän leijonan (1. Piet. 5:8) surmattavaksi, ettei Hänen lampaitansa surmattaisi. Kristus Jeesus, itse Elämä (Joh. 14:6) antaa elämänsä, että Hänen omansa saisivat elää. Ristin puulla Hän antaa henkensä (Joh. 19:30), että Hänen omiinsa vuodatettaisiin Jumalan Henki (Ap. t. 2:1–13).

Mutta kun Kristus oli toimittanut täydellisen lunastustyönsä ja kuollut, ”Jumala herätti” Hänet ”ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.” (Ap. t. 2:24) Ja niin me nytkin saamme iloita: Kristus on noussut kuolleista! Ja tänään, ylösnousseena Hän tahtoo johdattaa omiaan, lampaitaan. Ja jos Hänen omansa ovat eksyneet, Hyvä Paimen Jeesus tahtoo aina uudestaan etsiä lampaansa, pyhän sanansa paimenäänellä kutsua heitä ja pitää heistä huolen. Jeesukselle Kristukselle ”on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt. 28:18), mutta Hän ei kuitenkaan ole sellainen kuningas, joka haluaa itseään kannettavan korkealla, loisteliaassa kantotuolissa. Pikemminkin Hän, Hyvä Paimen tahtoo itse nostaa jokaisen eksyneen lampaansa harteilleen ja kantaa takaisin pyhään laumaansa (Luuk. 15:4–6). Hän onkin nyt tehnyt meistä kuninkaallisen papistonsa! (1. Piet. 2:9) Tätä varten Hän on kutsunut ja lähettänyt sananpalvelijansa toimimaan omina alipaimeninaan, että Hän heidän suullaan saarnaisi ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi” (Luuk. 24:47). Näin Hän siis saarnauttaa lakinsa ja osoittaa lammasten synnin ja väärän suunnan. Mutta sitten Hän heti saarnauttaa myös evankeliuminsa, joka tuo langenneille puhdistuksen ja pääsyn takaisin laumaan, sekä armon pysyä siellä. Tässä laumassa, pyhässä seurakunnassaan Hyvä Paimen Jeesus tahtoo hoitaa lampaitaan kaikissa heidän tarpeissaan, yhä uudestaan puhdistaa ja sitoa synnin haavat, sitoa heidän särkyneet kohtansa, sekä ravita heitä iankaikkisen elämän ravinnolla, sillä elävällä leivällä, joka Hän itse on, ja jonka Hän sanassaan ja pyhän alttarin sakramentissa heille tuo.

Rakas ystävä, tämä koskee nyt juuri sinua. Tämä koskee minuakin, sekä meitä kaikkia, jotka Herra Jeesus on verellään lunastanut omikseen. Jos sinä olet joutunut hukkaan, Hyvä Paimen Jeesus kutsuu sinua ja tahtoo tuoda takaisin yhteyteensä. Jos sinä olet särkynyt, Jeesus tahtoo puhdistaa ja sitoa sinut. Jos sinä olet nääntynyt, Jeesus tahtoo ruokkia ja juottaa sinut, ja niin vahvistaa sinua. Kuulkaamme siis nyt hyvän Paimenemme armollista ääntä. Tulkaamme ottamaan vastaan se iankaikkisen elämän ruoka ja juoma, jotka Hän meille tällä messun laitumella tarjoaa. Näin me pysymme Hänen pyhässä laumassaan, erotettuina Hänen oikealle puolelleen. Näin me saamme myös periä sen iankaikkisen elämän, joka meille on valmistettu Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 10.4.2016.)

1. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), 1. Joh. 5:4–12

Maailma ja miten se voitetaan

Johdanto

Päivän pyhän epistolan äärellä keskitymme nyt kahteen jakeeseen. Pyhässä Hengessä apostoli Johannes kirjoittaa: ”sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:4–5)

Maailma – luotu ja langennut

Tässä lyhyessä katkelmassa apostoli käyttää yhtä ja samaa sanaa aivan kolme kertaa. Mikä se sana on? Se on κόσμος (kosmos), suomeksi ”maailma”. Mitä tämä sana tarkoittaa? Ensinnäkin, tällä sanalla sellaisenaan on sangen positiivinen merkitys. κόσμος merkitsee järjestystä, maailmaa tai maailmankaikkeutta, joka on luomisessa järjestetty kauniisti. Se merkitsee myös maailmaa tai maanpiiriä, jota ihmiset asuttavat. Kaikki tämä on hyvää ja Jumalan tahdon mukaista. Hän on luonut tämän maailman nimenomaan kauniiseen järjestykseen ja sopusointuun. Hän on tahtonut niin, että meillä, Hänen luomillaan ihmisillä olisi hyvä elää tässä Hänen maailmassaan.

Sinäkin, joka elät tässä maailmassa, tiedät tämän hyvin. Monta kertaa olet saanut nauttia Jumalan luoman luonnon ihmeistä. Olet iloinnut raittiista ulkoilmasta, vaelluksesta metsässä, leirinuotion lämmöstä, kukista, korillisesta kantarelleja. Olet saanut iloita Jumalan luomasta ruumiillisuudestasi, aamu-uinnin tai iltalenkin jälkeisestä hyvästä olosta, yön levosta. Olet saanut iloita Jumalan luomasta ravinnosta, hyvästä ruoasta ja juomasta. Olet saanut iloita Jumalan sinulle antamasta kodista, perheestä, ystävistä, ihmissuhteiden rikkaudesta. Olet saanut Luojaltasi lahjaksi myös rakkauden kauneuteen ja järjestykseen, kyvyn kuvitella, ajatella luovasti, suunnitella ja myös luoda uutta. Ihmeellisen hyväksi on Jumala tämä maailman luonut!

Mutta sitten me kuulimme, miten apostoli puhuu maailman voittamisesta. Tästä herää kysymys: Jos ja kun Jumala on luonut maailman näin hyväksi ja kauniiksi, miksi se pitäisi voittaa? Eikö voittaminen nimittäin tarkoita sitä, että osoittaudutaan voitettavaa paremmaksi? Tästä me huomaamme, että apostoli käyttää sanaa κόσμος, maailma, eri merkityksessä kuin edellä kuulimme. Hän edellyttää, että maailma on kyllä Jumalan hyväksi luoma, mutta että luomisen jälkeen sitä on kohdannut kauhea katastrofi. ”Maailmalla” apostoli tarkoittaakin tässä nimenomaan lankeemuksen vallassa olevaa maailmaa. Tämä maailma on kyllä Jumalan luoma, mutta se on antautunut kunnioittamaan ja palvelemaan enemmän luotua kuin Luojaansa (Room. 1:25). Siksi se on alistunut sen väkevän herran alaiseksi, jota meidän Herramme Jeesus kutsuu ”tämän maailman ruhtinaaksi” (Joh. 12:31; 16:11), ja joka myös on luotu, mutta langennut olento. Synnin tähden tämä Jumalan hyväksi luoma ja kauniisti järjestämä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Se on alistettu turmeluksen orjuuteen, ja siksi koko luomakunta nyt myös yhdessä huokaa, niin kuin Pyhä Henki Paavalin suulla sanoo. (Room. 8:20–22)

Sinäkin, joka elät tässä maailmassa, tiedät tämän hyvin. Jumalan kauniiksi luoma luonto kuihtuu ja lahoaa. Lisäksi sitä vielä saastutetaan. Näin se lopulta tuhoutuu, kuolee. Sinun ruumiillisuutesi – Jumalan hyväksi luoma – on joutunut lihallisten himojen ja hillittömien halujen valtaan (1. Joh. 2:16). Tämän lisäksi ruumiisi vielä väsyy, kuluu, sairastuu, kuolee, tulee maaksi jälleen (1. Moos. 3:19). Jumalan luoma hyvä ravinto on lankeemuksen tähden sekin kuollutta. Sitä säilytetään kylmässä niin kuin ruumiita, ettei se pilaantuisi. Lihan himojen tähden ruokaa ja juomaa käytetään ylenmäärin, ruumiin ja sielun turmioksi. Samalla joltakulta toiselta puuttuu riittävä ruoka ja juoma, kolmas taas ei ravinnon runsauden äärelläkään kykene ahdistukseltaan syömään riittävästi. Jumalan antamat ihmissuhteet ovat lankeemuksen vuoksi täynnä kateutta, katkeruutta, vihaa, murhaa, pelkoa, alemmuudentunnetta. Siksi myös perheet ja kodit hajoavat. Jumalan asetuksesta yhdeksi lihaksi tulleet (1. Moos. 2:24) repivät itsensä irti tästä yhden lihan yhteydestä tai joutuvat tahtomattaan siitä irti repäistyiksi, jopa aivan surmaavat toisiaan, siis oman lihansa (vrt. Ef. 5:28–29). Ystävistä tulee vihamiehiä. Ja vielä, Luojan lahjoittama rakkaus kauneuteen ja järjestykseen on joutunut lihallisuuden valtaan ja muuttunut silmien pyynnöksi (1. Joh. 2:16), joka kyltymättömyydessään ei koskaan tule tyydytetyksi, vaikka antautuisi katselemaan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Lopulta myös Luojan lahjoittama kyky kuvitella, ajatella, suunnitella ja luoda uutta joutuvat synnin palvelijoiksi. Sinäkin tunnet näitä synnin tekoja. Mutta eivät ainoastaan ihmisen teot ole vääriä. Sinun alitajuntasikin näyttää sinulle kuvia, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia – tätä tapahtuu aivan nukkuessasikin. Ja näin sinä huomaat, että maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19b). Ja koska sinäkin olet siinnyt tässä maailmassa elävistä vanhemmista ja itsekin elät maailmassa, sinä olet luonnostasi ”maailmasta”, lihallinen, syntinen ihminen.

Ei siis ole lainkaan hämmästyttävää, että apostoli puhuu maailman voittamisesta. Tässä langenneessa maailmassa on totisesti voittamista kerrakseen.

Maailman Voittaja

Mutta nyt sana sanookin meille, että maailma – siis tämä langennut ja syntinen maailma – voitetaan. Meille kerrotaan myös, kuka sen voittaa. Pyhässä Hengessä apostoli kirjoittaa: ”Sillä kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.” (1. Joh. 5:4a) Johannes sanoo kaikki mikä on syntynyt Jumalasta”, aivan kuin Jumalasta syntyneet olisivat asioita. Mutta kun hän puhuu ”syntymisestä”, hän käyttää teonsanaa, jota käytetään myös esimerkiksi ihmisen syntymisestä. Siksi se ”kaikki mikä” nyt siis on ”syntynyt Jumalasta”, on jotakin elävää, jotakin persoonallista. Kenen syntymään apostoli tässä viittaa? Kenestä hän puhuu?

Pyhän tekstin äärellä avautuu näkökulma siihen, mitä me emme ole nähneet, johonkin, joka on tapahtunut ennen meidän aikaamme, jopa ennen koko sitä ”maailmaa”, josta hän myös puhuu, jonka Jumala on luonut ja joka sitten on langennut. Kuka siis on syntynyt Jumalasta? Jumalan Poika Kristus on ”ennen aikojen alkua Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valo Valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”. (Nikaian uskontunnustus) Näin mekin joka pyhä tunnustamme, yhtäpitävästi pyhän Raamatun kanssa sekä yhdessä jo varhaisen kirkon kanssa. Kristus on syntynyt Isästä ja Hänen kauttaan on koko maailma luotu, niin kuin apostoli itsekin sanoo: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh. 1:3) Näin myös me edelleen tunnustamme: ”ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”.

Apostoli siis sanoo: ”Sillä kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.” Jos nyt kuitenkin Kristus on itse luonut maailman, miksi Hänen sitten pitää voittaa se? Juuri siksi, että lankeemuksen tähden maailma on joutunut pahan valtaan, synnin orjuuteen. Synti puolestaan on vihollisuutta Jumalaa, kaiken Luojaa vastaan. Syntiinlankeemuksessa maailmasta on siis tullut Jumalan vihollinen, ja vihollinenhan on juuri jotakin sellaista, joka pitää voittaa.

Mutta Jumala on lähettänyt tämän ainosyntyisen Poikansa tähän synnin maailmaan! Johannes kirjoittaakin: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” (1. Joh. 4:9) Mutta miten me syntiset voisimme elää Hänen kauttansa? Siten, että Jumalan Poika Kristus on tullut juuri maailman Vapahtajaksi, siis nimenomaan meidän, maailmassa olevien Vapahtajaksi. (1. Joh. 4:14b)

Isästä ikuisuudessa syntynyt Kristus on ajassa ”syntynyt uudesti”, ihmiseksi, että Hän kantaisi maailman synnin ihmisruumiissansa ristinpuulle (1. Piet. 2:24). Hänessä tämän maailman ruhtinas on tuomittu (Joh. 16:11) ja on heitettävä ulos (Joh. 12:31). Jeesus Kristus on voittanut, niin kuin Hän jo ennen kärsimystään sanookin: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)  Jeesus Kristus on kuollut, mutta Hän on myös noussut ylös! Kristus on tullut maailmaan suureksi taistelijaksi, että Hän kärsimyksensä ja ristinkuolemansa kiivaassa taistelussa sekä ylösnousemuksessaan voittaisi synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Ja siinä Hän onkin nyt voittanut sen vihollisuuden, joka maailmassa ja maailmalla on Häntä vastaan.

Kukaan ihminen ei voi voittaa tätä maailmaa ja sen syntiä. Näin on siksi, että kaikki ihmiset syntyvät maailmassa ja perivät vanhemmiltaan syntisen luonnon. Syntinen ei omin voimin voi eikä edes tahdo voittaa syntiä. Nyt kuitenkin puhdas, synnitön ja pyhä (Hepr. 4:15), mutta meidän synniksemme tullut (2. Kor. 5:21) Jumala ja ihminen Kristus Jeesus on voinut voittaa maailman, eikä ainoastaan voinut, vaan Hän on myös todella voittanut sen.

Maailman voittajat

Kristus on siis kerran ja kertakaikkisesti voittanut. Mutta miksi sana sitten sanoo, että ”kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”, siis yhä edelleenkin ”voittaa”? Ei kai Kristuksen voittoon enää tarvitse lisätä mitään? Ei toki! Kenen syntymään apostoli siis nyt viittaa? Kenestä hän puhuu?

Sana puhuu tässä ihmisistä, siis niistä, jotka luonnostaan elävät maailman lapsina (Luuk. 16:8) ja ”ovat maailmasta” (1. Joh. 4:5), ovat synnin, perkeleen ja oman lihansa orjia, ja sellaisina kuoleman omia. Kristuksen voitto on siis jo kertakaikkisesti valmis, mutta näiden yksittäisten ihmisten kohdalla voidaan saada jatkuvasti uusia voittoja maailmasta. Tätä ei voi kuitenkaan tapahtua ilman, että ihminen ensin syntyy Jumalasta, sillä nimenomaan ”kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”. Mutta miten Jumalasta syntyminen sitten tapahtuu?

Apostoli kirjoittaa: ”Ja tämä on voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4b) Jumalasta syntyminen tapahtuu uskon kautta. Minkä uskon? Pyhä Henki vastaa: ”Mutta kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:5) Se ihminen siis, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja kuoleman voittajana, saa osakseen tämän uudestisyntymisen lahjan. Hän saa lahjaksi sen, että Hän syntyy ylhäältä (Joh. 3:5), ei siis lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta (Joh. 1:13).

Uskon kautta ihminen liittyy Kristukseen, ylösnousseeseen Herraan ja kuoleman voittajaan. Uskon kautta ihminen saa osakseen kaiken, mikä Hänen on. Uskon kautta synnin saastuttama saa osakseen Kristuksen puhtauden ja pyhyyden, raskaasti rikkonut saa osakseen Kristuksen hankkiman lunastuksen synnin velkataakasta, kuoleman vallassa ollut saa osakseen Kristuksen ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Näin ihminen, joka ei omin keinoin voi mitenkään voittaa synnin maailmaa ja sen vaikutuksia lihassaan, saa uskon kautta Kristukseen tulla voittajaksi, suureksi voitonsankariksi suurimman Voittajan Kristuksen sankaruudesta.

Tämän uskon lahjan sinäkin, rakas ystävä, olet saanut kerran Jumalan sanan ja pyhän kasteen välityksellä. Miten niin? Kuule, mitä Pietari julistaa: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen [’tulkoon kukin teistä kastetuksi’, passivum divinum: Jumala itse kastaa!] Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap. t. 2:38–39) Kasteessa sinä olet tullut itsensä Herran kastamaksi. Kasteessa olet saanut lahjaksi Pyhän Hengen. Siinä sinut on pesty uudestisyntymisen pesulla Pyhässä Hengessä (Tiit. 3:5). Siinä olet saanut syntiesi anteeksiantamuksen, elämän ja pelastuksen, sillä missä syntien anteeksiantamus on, siellä on myös elämä ja pelastus. (Vrt. Vähä katekismus. Alttarin sakramentti, 5–6.) Itsessäsi sinä olit synnissä syntynyt (Ps. 51:7), pois poikennut ja kelvottomaksi käynyt (Ps. 14:3), maailman teille lähtenyt. Mutta nyt sinä olet yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden saanut tulla maailman voittajaksi. Se on tapahtunut kerta kaikkiaan, juuri Jumalan pyhän sanan kautta, pyhässä kasteessasi. Kaikki on valmista!

Ja kuitenkin sinä vielä tunnet maailman viettelyksen. Sinä tunnet sen houkutukset ja paineen niiden ihmisten taholta, jotka ovat maailmasta. Perkele itsekin sinua etsii (1. Piet. 5:8) ja houkuttelee. Mutta varmaa on, että tämä maailman mieli ei lähesty sinua vain sinun ulkopuoleltasi: oma lihasi pitää siitä huolen. Siksi, kuule nyt, rakas ystävä! Jos synti ja lihan himo koettelee sinua, tunnusta tämä pian Kristukselle. Ja tartu sitten Hänen sanaansa. Tunnusta syntisi ja lihallinen maailmallisuutesi ripissä, ja usko sitten Kristuksen pyhä sana, joka antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi. Silloin usko Kristukseen voittaa ja himosi joutuu laantumaan. Näin sinä parannuksessa yhä uudestaan palaat siihen armoon, jonka Herra on sinulle kasteessa lahjoittanut. Näin sinä joka päivä saat uusia voittoja maailmasta. Ne voitot on sinulle valmistanut ylösnoussut Kristus Jeesus, synnin, kuoleman, perkeleen ja niiden vallassa olevan maailman voittaja. Sana sanookin: ”Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.” (Room. 8:37) Pysy Kristuksessa! Niin sinä saat joka päivä kulkea Hänen voittosaatossaan (2. Kor. 2:14) kohti sitä päivää, jolloin ”tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen”, ja jolloin ”toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” (1. Kor. 15:54).

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57) Hänen, maailman voittajan on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 3.4.2016.)