Palmusunnuntai (1. vsk), Fil. 2:5–11

Jeesus Kristus – ihminen ja Jumala

Johdanto

Palmusunnuntain epistolassa Pyhä Henki ilmoittaa meille valtavia ihmeitä. Saamme kuulla asioista, jotka ylittävät tämän näkyvän maailman ja inhimillisen havaitsemiskyvyn rajat. Sen vuoksi, kun me rajalliset ihmiset näitä asioita käsittelemme, saatamme kokea joutuvamme melkoiseen aivovoimisteluun. Joku saattaa jopa pohtia: ”Eikö tämä ole sellaista turhantärkeää hiustenhalkomista, mitä jotkut oppineet teologit harrastavat tutkijankammioissaan? Mahtaako tällä olla paljoakaan merkitystä minun hengellisen elämäni kannalta?” Tähän vastataan ensinnäkin, että se mitä nyt käymme tarkastelemaan, ei siis kuitenkaan ole ihmisviisauden tuotetta, vaan jotakin, minkä Jumala itse meille sanassaan ilmoittaa. Toiseksi kaikki se, mitä Pyhä Henki tässä ilmoittaa, on aivan keskeisen tärkeää nimenomaan meille ja meidän pelastuksemme kannalta. Siksi me lähdemmekin nyt tarkastelemaan tämän pyhän ilmoitustekstin jakeita yksi kerrallaan.

2:6

Ensin me kuulemme, että Pyhä Henki julistaa Jeesuksesta Kristuksesta näin: ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen” (Fil. 2:6). Mitä tämä tarkoittaa? Hän puhuu ”Jumalan muodosta”. Tarkoittaako tämä jotakin näkyvää muotoa? Ei tarkoita. Se, että Jeesus Kristus oli Jumalan muodossa, tarkoittaa, että Hän on itse Jumala. Mutta kun epistolateksti antaa ymmärtää, että Kristus oli tässä muodossa, herää kysymys, olisiko Hän sitten voinut olla jossakin muussakin muodossa? Ei niinkään! Jeesus Kristus on aina ollut Jumala, ja Jumala on sellainen, että Hän ei muutu.

Kun Jumalan ikuinen Poika tuli ihmiseksi, Kristuksen Jeesuksen ihmisluonto osallistui kaikkeen siihen, mikä kuului Hänen jumalalliselle luonnolleen. Toisin sanoen, Kristuksen Jeesuksen persoonassa jumalallinen ja inhimillinen yhtyivät, ja siksi paitsi Hänen jumalallisella luonnollaan myös Hänen inhimillisellä luonnollaankin oli ja on ”Jumalan muoto”.

Sen vuoksi Jeesuksella Kristuksella ei myöskään voinut olla mitään tarvetta pitää Jumalan kaltaisuutta ”saalinaan” taikka sellaisena oikeutenaan, joka Hänen olisi pitänyt jotenkin ottaa itselleen (ἁρπαγμός, harpagmos). Tässä maailmassa kyllä monikin ihminen ja hengenmies tahtoisi ryöstää itselleen Jumalan aseman, ja pitää näin Jumalan muotoa ”saalinaan”. Mutta Kristuksen Jeesuksen ei tarvinnut tehdä niin, olihan Hän Jumala jo muutenkin! (Vrt. Luther, Martti: Kirkkopostilla II. Palmusunnuntai. Epistolasaarna, 9.) Kun sana nyt sanoo, että Hän ei ”katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen”, tämä tarkoittaakin, että vaikka Kristus Jeesus oli Jumala, Hän ei halunnut hankkia itselleen kunniaa, voittoa tai hyötyä osoittamalla jumalallisen luontonsa loiston julkisesti.

2:7

Sitten Pyhä Henki sanoo Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2:7) tai vielä tarkemmin sanottuna: ”vaan itsensä tyhjensi muodon orjan ottaen, samankaltaisuudessa ihmisten tullen ja ulkomuodossa havaittiin kuin ihmiseksi.” 

Kun sana sanoo, että Jeesus Kristus tyhjensi itsensä, tämä ei tarkoita sitä, että Hän olisi tyhjentänyt itsensä jumaluudestaan tai jostakin osasta jumaluuttaan. Ei, Jumala on muuttumaton! Siksi ei Kristuksen jumalallinen luontokaan voi koskaan muuttua. Sitäpaitsi, jos Jumalan elävä Sana Kristus olisi tyhjentänyt itsensä jumalallisesta olemuksestaan – mitä Hän ei siis tehnyt –, silloin ei Pyhä Henki voisi myöskään saarnata, niin kuin Hän Johanneksen kautta sanoo: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14a). Siis kuka asui? Sana, siis Kolmiyhteyden toinen Persoona, Kristus, Jumalan Poika koko jumaluudessaan! Ei meidän keskellämme siis asunut kukaan sellainen, joka olisi joskus ollut Sana, mutta ei enää ollut. Sana tuli lihaksi ja siksi juuri Sana, itse Jumala asui meidän keskellämme. Mutta mitä Pyhä Henki sitten tarkoittaa, kun Hän sanoo, että Jeesus Kristus tyhjensi itsensä? Hän tarkoittaa, että Jeesus Kristus kyllä pysyi kokonaan Jumalana, mutta tyhjensi itsensä osoittamasta sitä jumalallista majesteettisuutta, jonka Hänen inhimillinen luontonsa oli omaksunut. (Vrt. Luther, Martti: Kirkkopostilla II. Palmusunnuntai. Epistolasaarna, 16.) Henki sanookin, että Kristus tuli samankaltaiseksi kuin ihminen ja että Hänet Hänen ulkomuodossaan havaittiin kuin ihmiseksi. Tällä ”samankaltaisuudella” ei tarkoiteta sitä, että Jeesus Kristus olisi ollut vain ”ikään kuin” ihminen. Ei niin! Kristus, joka on tosi Jumala, siis Henki, Hän todella tuli tosi ihmiseksi, siis lihaksi. (Vrt. Vähä katekismus. Usko. Toinen uskonkohta. Lunastus, 4.) Miksi Hän teki niin? Juuri siksi – niin kuin kuulimme –, että Hän saisi asua meidän ihmisten, meidän lihassa olevien keskellä (Joh. 1:14a). Hän tuli ihmiseksi ja ruumiilliseksi juuri sitä varten, että Hän saisi kantaa meidän ihmisten lihassa tekemät synnit omassa ruumiissansa ristinpuulle (1. Piet. 2:24).

Juuri tähän liittyykin seuraava asia, mitä sana meille sanoo: Hän ”otti orjan muodon”. Toisin sanoen, Jumalan ikuinen ja ainosyntyinen Poika, Kristus Jeesus, ihmisenäkin itse Jumala ja kaiken Herra, Hän jossa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (Kol. 2:9), Hän tyhjensi itsensä. Hän tuli alimmaksi mahdolliseksi ihmiseksi, orjaksi. Mutta miksi Kristus halusi tulla näin huonoksi ja alhaiseksi? Sinun, itsessäsi huonon ja alhaisen tähden! Pyhä Henki saarnaa Paavalin suulla: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2. Kor. 8:9) Ja vielä: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän [siis Jumala] meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21)

Kristus otti kantaakseen koko maailman syntitaakan. Hän tuli itse syntiseksi! Mutta ei Hän tullut syntiseksi siinä, että Hän omaksui ihmisluonnon, aivan niin kuin muka ihmisyys itsessään olisi jotakin syntistä. Ei niin! Ihmisyyshän on Jumalan luoma, hyvä asia (1. Moos. 1:31). Toki me ihmiset olemme sittemmin surkeasti langenneet, mutta Kristus Jeesus kuitenkin tuli ihmiseksi ilman syntiä (Hepr. 4:15). Hän, pyhä ja vanhurskas, ihmiseksi tullut Jumalan Poika otti vapaaehtoisesti meidän syntimme kantaakseen. Hän otti syntimme kantaakseen, kun Hän tuli Johannes Kastajan luo parannuksen kasteelle (Matt. 3:13–17). Hän otti ihmisten synnin ja sen seuraukset kantaakseen, kun Hän parantaessaan sairaita otti heidän kipunsa ja taakkansa itseensä. Hän otti koko maailman syntitaakan kantaakseen ja oli aivan musertua sen alle, kun Hän Getsemanessa rukoili ja Hänen hikensä oli niin kuin veripisarat (Luuk. 22:39–46). Näin Hän, rikas Herra tuli köyhäksi, orjaksi. Tästä Pyhä Henki sanookin Jesajan suulla: ”Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jes. 53:2–3) Hän, synnitön, aivan todella tuli synniksi meidän synnistämme. Henki sanookin Paavalin kautta: ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa…” (Room. 8:3) Tämän tuomion Herramme Jeesus Kristus kantoi ristin puulla. Siitä me kuulemmekin seuraavassa jakeessa.

2:8

Pyhä Henki sanoo Vapahtajastamme: ”hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:8) tai vielä tarkemmin: ”alensi itsensä ollen kuuliainen kuolemaan asti, aivan ristin kuolemaan.”

Varsinaisesti juuri tässä me näemme, mitä Pyhä Henki tarkoittaa, kun Hän sanoo, että Kristus Jeesus ”otti orjan muodon”. Yleensä orjaksi joudutaan siksi, että joku pakottaa orjuuteen. Mutta Kristuksen orjaksi tuleminen oli toisenlaista. Se oli täysin vapaaehtoista ja tapahtui Hänen kuuliaisuudestaan Hänen taivaallista Isäänsä kohtaan. Me näemme Kristuksen orjan muodon Hänen täydellisessä kuuliaisuudessaan Isän tahdolle pelastaa ihmiskunta. Me näemme Kristuksen orjan muodon Hänen vapaaehtoisessa suostumisessaan kärsimykseen ja kuolemaan. Ja vielä enemmänkin, me näemme Hänen orjan muotonsa siinä, että Hän suostui juuri orjille ja alhaisimmille rikollisille varattuun raakaan teloitustapaan, ristinkuolemaan. Ihmeellinen asia: Jeesus Kristus, ihminen ja Jumala kuoli. Mutta ihmeellistä on myös tämä: ihminen ja Jumala kuoli ristillä, siis sen kuoleman, joka oli varattu Jumalan kiroamille (5. Moos. 21:22–23; Gal. 3:13; vrt. Ps. 22:2; Matt. 27:46). Näin alas Hän alensi itsensä. Mutta miksi Hän alensi itsensä? Siksi, että sinua ei alennettaisi, vaan että sinut voitaisiin Hänen tähtensä ja Hänessä korottaa. Juuri tästä asiasta puhuu myös pyhän epistolatekstin loppuosa, niin kuin nyt saamme kuulla.

2:9

Henki lausuu Jeesuksesta Kristuksesta: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman” (Fil. 2:9).

Niin kuin kuulimme, kun Kristus omaksui ihmisyyden, Hän ei siis lakannut olemasta Jumala. Eihän jumaluus ole mitään muuttuvaa. Se orjan muoto, jonka Hän ihmisenä otti, ei puolestaan ollut mitään ikuista ja pysyvää. Pikemminkin, aivan niin kuin antiikin aikana joku saattoi vapautua orjan asemastaan, niin myös Kristuksen ottama orjan muoto oli jotakin, joka saattoi muuttua. Kun Kristus, Herran Kärsivä Palvelija oli elämässään, kärsimyksessään ja ristinkuolemassaan valmistanut koko maailmalle lunastuksen (Yksimielisyyden ohje. 3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus, 15), taivaallinen Isä korotti Hänet korkealle – tai aivan ”yli korotti” (ὑπερυψόω, hyperypsoō) Hänet, niin kuin sanat tarkkaan ottaen kuuluvat. Tästä Henki sanookin Heprealaiskirjeessä näin: ”Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja” (Hepr. 2:7). Ja edelleen: ”Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.” (Hepr. 2:9)

Ylösnousemisensa aamuna Jeesus Kristus jätti sen orjan muodon, jonka oli ottanut suorittaakseen sovitustyönsä. Hän ei kuitenkaan jättänyt ihmisyyttään, vaikka jotkut ovatkin arvelleet, että noustuaan ylös Hän ei olisi enää ihminen vaan ainoastaan Jumala. Ei niin! Kuolleista ylös nousi, taivaaseen astui ja nyt Isän oikealla puolella istuu Jeesus Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen. Kirkastetussa ihmisruumiissa siellä istuu Jumala ja ihminen. Taas joku kysyy: ”Mitä merkitystä tällä nyt on minulle?” Kuule rakas ystävä: Kun Kristus on täyttänyt työnsä ja Isä on Hänet näin korottanut, Hänen taivaaseenastumisessaan on ihmisluonto korotettu taivaaseen! Kun ihmiseksi tullut Jumalan Sana siis on näin korotettu Kuninkaaksi, jolla on valta koko luomakunnan yli, on Hänen persoonassaan ihmisluontokin korotettu yli kaiken, yli jokaisen enkeliluonnonkin. Tästä sana sanoo: ”jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle (Ef. 1:20–22). Edelleen sana sanoo Vapahtajastamme: ”ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.” (Hepr. 1:3–4)

Tämä kaikki on nyt valmistettu sinun vuoksesi, että sinä ihminen – kun kasteen ja uskon kautta elät Kristuksessa – voisit Hänessä saada uuden ja kirkastetun, katoamattoman ja kuolemattoman ihmisruumiin, ja että sinut näin voitaisiin korottaa (1. Kor. 15:20–24, 51–54). Näin sinä, jotka itsessäsi olet alhainen, saat Kristuksessa, alhaiseksi tulleessa ja Jumalan oikealle puolelle korotetussa tulla korotetuksi taivaaseen, Jumalan kuninkaallisen valtaistuimen eteen. Tätä ennen kuitenkin tapahtuu vielä se, mistä Pyhä Henki puhuu tekstimme viimeisissä jakeissa.

2:10–11

Henki sanoo: ”niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat” (Fil. 2:10).

Keistä Herra tässä puhuu? Hän puhuu ”taivaallisista” tai taivaassa olevista. Näillä Hän tarkoittaa Jumalan enkeleitä. Tokikaan siinä ei ole mitään uutta, että nämä Jumalan pyhät ja tuliset palvelijat (Ps. 104:4; Hepr. 1:7) kumartavat Jumalan ikuista Poikaa, Kristusta. Kristushan on jo ennestäänkin ollut heidän taivaallisen liturgiansa kohteena. Mutta Kristuksen Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen kautta tapahtuu uusi ja ihmeellinen asia: enkelien tulee nyt kumartaa ja palvoa ihmiseksi tullutta Kristusta, siis Herraa, joka on Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Toiseksi Herra puhuu tässä ”maanpäällisistä”, jotka polvistuvat Kristuksen eteen. Näillä Hän tarkoittaa kaikkia ihmisiä maan päällä. Vielä Hän puhuu ”maanalaisista”. Näillä Hän tarkoittaa kaikkia perkeleen palvelukseen antautuneita enkeleitä, sekä kaikkia niitä, jotka kerran epäuskonsa tähden tuomitaan helvettiin. Nämä kaikki siis polvistuvat kerran Jeesuksen nimessä.

Mutta milloin ja missä tämä polvistuminen tapahtuu? Se tapahtuu sinä päivänä, jona ”Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan”, ja kun Hän silloin ”istuu kirkkautensa valtaistuimelle” tuomitsemaan elävät ja kuolleet (Matt. 25:31). Viimeisellä tuomiolla kaikki luodut, niin pyhät enkelit kuin langenneet demonit, niin uskovat kuin Kristuksen kieltäneetkin joutuvat notkistamaan polvensa. Sinä päivänä jokainen kieli joutuu tunnustamaan että Jeesus Kristus on Herra. Hän on Kuningas, synnin, kuoleman ja perkeleen voittaja. (Fil. 2:11) Kaikki tapahtuu aivan niin kuin Herra jo Jesajan suulla on lausunut: ”Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.” (Jes. 45:23)

Lopuksi

Kuule lopuksi, rakas ystävä! Jeesus Kristus, totinen Jumala ja totinen ihminen on tullut, että Hän saisi olla sinun Herrasi. Hän on tosi Jumala. Kuitenkin sen sijaan, että Hän olisi hankkinut itselleen kunniaa osoittamalla jumalallisen kirkkautensa loiston, Hän otti orjan muodon ja alensi itsensä sinun palvelijaksesi. Näin Hän teki, että saisi kantaa sinun, itsessäsi syntisen ja alhaisen synnit omassa ruumiissaan ristille ja maksaa koko syntivelkasi. Sen tähden Hänen taivaallinen Isänsä kirkasti Hänet tykönänsä sillä kirkkaudella, joka Hänellä oli Isän luona ollutkin (Joh. 17:5). Isä herätti Hänet kuolleista ja korotti Hänet yli kaikkien valtojen ja herruuksien. Näin Hän teki, että sinutkin Hänessä voitaisiin herättää kuolleista ja korottaa taivasten valtakunnan riemuitsevan ja ylistävän juhlakansan joukkoon.

Luo sinäkin nyt siis silmäsi ”uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2) Usko Kristukseen, sinun syntisi ja kuolemasi voittajaan! Kun uskot Häneen, saat ilolla odottaa sitä päivää, jona Hän tulee enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Silloin saat uskon luottamuksessa tunnustaa suullasi Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja niin pelastua (vrt. Room. 10:9). Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 20.3.2016.)

Mainokset