2. paastonajan sunnuntai (1. vsk), Matt. 15:21–28

Muruja vai koko juhla-ateria?

Murujako?

Pastori nousee saarnatuoliin. Hän on viikon kuluessa tuntenut saarnanvalmistuksen painon. Hän on rukoillut. Hän on tutkinut saarnatekstiä sana sanalta. Ja kuitenkin, kaikki mitä hän on nyt saanut kirjoitetuksi muistiinpanoihinsa, tuntuu niin tavalliselta, niin ennalta-arvattavalta. ”Kaikkihan tämän jo tietävät!” Kun evankeliumi on luettu, pastori huokaisee vielä mielessään: ”Minä nyt sitten jaan tässä vain tällaisia muruja Herran pöydältä.” Toki onkin niin, että mitä tulee vaikkapa saarnan sisällön järjestämiseen tai puhetaitoon, sananpalvelija voi onnistua saarnassaan paremmin tai vaatimattomammin. Tällaisia kykyjä saarnaajan onkin syytä jatkuvasti harjoitella. Mutta onko Kristuksen sananpalvelijan ensisijaisena tehtävänä olla valovoimainen esitystaidon mestari, joka innostaa seurakuntaansa hämmästyttävillä sanankäänteillä tai uusilla ajatustavoilla? Ei se ole hänen tehtävänsä. Pastorin jumalallisesti säädettynä tehtävänä on saarnata Jumalan sana sanan mukaan, siis niin kuin se on kirjoitettu. Siksi, oi sinä saarnaaja! Jos sinä kerran saarnatuolista jaat sanan sanan mukaisesti, miksi sitten ajattelet jakavasi pelkkiä muruja? Halveksitko sinä Jumalan sanaa? Eikö Pyhä Henki muka olekaan sitoutunut juuri sanaan? Eikö jo lyhyt ja yksinkertaisesti luettu sanankohta pidä sisällään koko Kristuksen? Eikö seurakunta juuri evankeliumin sanan kautta saa lahjaksi Pyhän Hengen, koko pelastuksen, elämän ja autuuden? Vai pitäisikö sinun lisätä sanaan jotakin, jotta seurakunta kasvaisi haluamaasi suuntaan? Mutta jos se kasvaisi sinun haluamaasi suuntaan, kenen seurakunnaksi se silloin kasvaisi? Kristuksen, vaiko sinun?

Sanankuulija lähtee kirkosta. Hän miettii: ”No, olisi tuo pastori nyt voinut vähän satsata esitykseensä, puhua hieman innostavammin. Taisimme tänään saada vain muruja Herran pöydältä.” Mutta oliko saarnaajan päätehtävänä esiintyä edukseen, vaiko jakaa Jumalan sanaa niin kuin se on kirjoitettu? Siksi, oi sinä sanankuulija! Ajatteletko sinä, että vasta sitten olisit saanut koko aterian, jos olisit saanut kuulla tunnettua tähtisaarnaajaa, sellaista, joiden tilaisuuksia ihmiset kiertävät yksi toisensa perään, ja joka sanankäyttötaidoillaan, voimallisuudellaan ja elävillä esimerkeillään saa sydänten tunteet liikahtamaan? Ja ajatteletko sinä, että nyt sait vain muruja? Luuletko sinä, että Jumalan sanan ravitsevuus riippuu sinun kokemuksistasi? Halveksitko sinä Jumalan sanaa, johon Pyhä Henki kuitenkin on sitoutunut ja joka tuo sinulle koko Kristuksen?

Toinen sanankuulija lähtee messusta. Hän painaa päänsä alas, sanoo itsekseen: ”Minä olen niin huono kristitty, niin epäonnistunut, kelvoton ja ymmärtämätön. En minä ole arvollinen saamaan muuta kuin muutaman murun Herran pöydältä. Toiset iloitkoot Jumalan sanan juhla-ateriasta. Jos minä saan vaikka pari muruakin, ehkä voin pysyä edes jonkinlaisena kristittynä.” Mutta onko Kristuksen läsnäolo sanassa tai Hänen ruumiinsa ja verensä läsnäolo sakramentissa riippuvainen sinun kelvollisuudestasi? Ei ole. Kristus, sekä Hänen ruumiinsa ja verensä ovat läsnä, koska Hän sanassaan sanoo niin. Hän on nyt tullut antamaan sinun syntisi anteeksi ja parantamaan sinun kelvottomuutesi. Siksi, oi sinä sanankuulija! Halveksitko sinä Jumalan sanaa, johon Pyhä Henki kuitenkin on sitoutunut ja joka tuo sinulle koko Kristuksen? Peitätkö sinä ylimielisyytesi Jumalan sanan edessä näennäiseen nöyryyteesi ja vaivaisuuteesi? Haluatko kuitenkin lopulta jäädä omien tekojesi mahdollisuuteen tai toisaalta syntiesi kauhuihin? Vai kelpaako sinulle kuitenkin Kristus ja se syntien anteeksiantamus, jonka Hän on kerran sinullekin valmistanut, ja jonka Hän sinulle sanassaan ja sakramentissaan nyt haluaa tuoda?

Kanaanilainen nainen tyytyy muruihin, mutta miksi?

Kuulimme evankeliumista, miten kanaanilainen nainen sanoi Jeesukselle: ”Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat.” (Matt. 15:27) Toiseksi kuulimme, että nämä sanat voidaan siis ymmärtää myös väärin. Mutta mitä naisen sanat todella tarkoittavat? Miksi tämä nainen oli valmis tyytymään pelkkiin muruihin?

Niin kuin aina, niin myös tässä yhteydessä on Jumalan sanan kohtaa tarkasteltava senhetkisestä tilanteesta käsin. Tässä kohdassa keskeinen huomio on käännettävä Jumalan pelastussuunnitelmaan. Jumala oli suunnitellut ihmeellisen pelastushistoriansa tietyn järjestyksen mukaan: ensin juutalaisille, sitten pakanoille. Ensiksi Jeesuksen tehtävänä oli siis tuoda liiton kansalle, Jumalan lammaslaumalle (Matt. 15:24) ja Hänen lapsilleen (Matt. 15:26), pyhälle perheväelle leipää ravinnoksi. Niin kuin Jumala oli erämaassa antanut omaisuuskansalleen leipää taivaasta (2. Moos. 16), niin Jumalan Poika oli nyt tullut Israelin kansan keskelle, jakamaan heille leipää. Tämä leipä oli Hänen työnsä kansan keskuudessa ja ne siunaukset, joita Hän heille jakoi. Kun kansalle tuli nälkä, Jeesus jakoi heille leipää myös aivan syötävässä muodossa, vieläpä yltäkyllin (Matt. 14:13–21; 15:32–39). Lopulta Herra Jeesus, Jumalan Poika oli itse se Leipä, joka oli tullut alas taivaasta, antamaan maailmalle elämän. Se, joka Hänen luokseen tulisi, ei koskaan olisi nälissään, ja se, joka Häneen uskoisi, ei koskaan olisi janoissaan, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 6:32–33, 35, 47–51, 53–58) Kristus Jeesus valmistaisi kansalle syntien anteeksiantamisen ja pelastuksen viattomassa kärsimyksessään ja uhrikuolemassaan Golgatalla. Hän voittaisi kuoleman ja nousisi ruumiillisesti ylös kolmantena päivänä, että myös Häneen uskovilla olisi voitto kuolemasta, ruumiin ylösnousemus ja ikuinen elämä Hänessä.

Ja sitten toiseksi: Heti kun Kristus olisi toteuttanut tämän jumalallisen pelastuksen juutalaisen kansan keskuudessa, sanoma tästä pelastuksesta vietäisiin koko maailmaan.  Tarkemmin sanottuna, tässä sanomassa itse pelastus vietäisiin koko maailmaan. Evankeliumin saarnassa Kristus, syntisten Vapahtaja tuotaisiin ensin Jerusalemin asukkaille, sitten koko Juudeaan ja Samariaan. Lopulta Hänet saarnattaisiin aina maan ääriin saakka, pelastukseksi kaikille kansoille. (Luuk. 24:47; Ap. t. 1:8) Tämän lähetystehtävän aloittamiseen ei olisi enää pitkä aika. Evankeliumin vieminen kaikkeen maailmaan alkaisi aivan pian, jo seuraavan pääsiäisen jälkeen, toisin sanoen alle vuoden kuluttua näistä tapahtumista, joista pyhä Matteus tässä kertoo.

Mutta juuri nyt, tässä tilanteessa ei vielä ollut pakanoiden aika. Juuri nyt Jeesuksen, suuren Paimenen tehtävänä oli vielä etsiä ne kadonneet lampaat, jotka olivat Hänen oma kansansa, Israel. Jumalan lapsiksi otettujen keskuudessa Vapahtajan tuli nyt jakaa leipää ja olla itse heidän elämän Leipänään. Toisin sanoen, kun Herra ensin jättää vastaamatta tälle kanaanilaiselle pakanavaimolle, joka anoo Häneltä apua, Hän ei ole tälle vihainen tai välinpitämätön. Jeesus vain haluaa kuuliaisesti ja järjestyksessään toteuttaa taivaallisen Isänsä pelastussuunnitelman.

Nainen kuitenkin jatkaa anomistaan. Ei hänellä ole Herralle tuotavana uhreja tai korulausein kaunistettuja rukouksia. Hänellä on pelkkää hätää ja puutetta. Hätä rakkaan tyttären terveydestä ja erityisesti tämän sielusta ajaa naista tuon miehen luo, josta pakanoidenkin keskuudessa kerrotaan: Hän on suuri ihmeidentekijä. Mutta nainen on kuullut enemmänkin. Hänelle on kerrottu: tämä Jeesus on itse Daavidin Poika, se suuri Messias, jonka taivaan Jumala on luvannut lähettää omaisuuskansansa Israelin Vapahtajaksi.

Mutta Jeesus ei päästä naista vähällä. Herra haluaa kuulla, tietääkö tämä pakanavaimo todella kuka Hän on, vai ovatko naiset sanat vain kuulopuhetta tai mielistelyä, hänelle itselleen merkityksetöntä. Jeesus ilmoittaa naiselle, että Hänen tehtävänsä on nyt juutalaisen kansan keskuudessa: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.” (Matt. 15:26) Silloin nainen vastaa näillä sanoilla, jotka kuulimme. Sanat tulisi oikein kääntää näin: ”Niin Herra, sillä jopa koiranpennutkin syövät muruista jotka putoavat heidän herrojensa pöydältä.” Nainen ei siis vastusta Jeesusta lainkaan. Hän sanoo, että Jeesus on oikeassa: Ei olisi hyvää ja soveliasta vastustaa Jumalan suunnitelmaa pelastaa Hänen kansansa Israel. Nainen tietää, että Jeesus on ”Herra” ja ”Daavidin Poika”, Israelin Messias. Hän tietää, että Messiaan antama leipä kuuluu ensisijaisesti juuri Jumalan kansalle, Hänen lapsilleen. Siksi nainen ei haluakaan lasten leipää itselleen. Naisella itselläänhän ei ole Israelin kansalaisoikeutta (vrt. Ef. 2:12). Siksi hän on myös valmis pitämään Jumalan kansan jäseniä omina herroinaan. Ja vaikka Jeesus ei häntä suoraan tässä nimitäkään koiranpennuksi, nainen on kuitenkin itse valmis alentumaan tämän nimen kantajaksi. Mutta hän tietää jotakin hyvin tärkeää: Kun lapset syövät rakkaan isänsä pöydässä, silloin myös perheen parissa elävät koiranpennutkin saavat syödäkseen. Toisin sanoen nainen uskoo, että Messiaan leipä, Hänen ihmeellinen ja armollinen työnsä on niin yltäkylläinen ja runsas, että sen runsaudesta ylijäävät murutkin ruokkivat täydellisesti sen, joka ne saa syödäkseen. Nainen ei väheksy omaa hätäänsä. Se on suuri. Mutta hän uskoo, että vaikka hän on aivan musertua tämän hätänsä alle, Jumalan mittaamattoman armon murunenkin on suurempi kuin hänen suurin hätänsä ja voi peittää sen kokonaan.

Tässä onkin naisen uskon suuruus, jota Herramme ylistää. Jeesus ei sano, että hänen uskonsa olisi itsessään jotenkin erityisen vahva. Pikemminkin naisen uskon suuruus on sen kohteessa: Nainen uskoo Jeesuksen olevan Messias, perkeleen ja hänen riivaajavoimiensa murskaaja. Nainen uskoo, että Jeesuksen täyteydestä riittää kaikille armoa armon päälle (Joh. 1:16). Tässä uskossa pakanavaimo saa nyt tulla osalliseksi Jumalan omaisuuskansan leivästä, Jeesuksesta Kristuksesta, sekä Hänessä elämästä ja pelastuksen osallisuudesta. Jeesus vastaa hänen rukoukseensa, antaa leivän hänen nälkäänsä (vrt. Neh. 9:15), avun hänen avuttomuuteensa. Perkeleen voimat joutuvat väistymään tyttärestä, kun Kristus ottaa hänen taakkansa itse kantaakseen. Rakas tytär on siitä hetkestä terve.

Tule Herrasi juhlapöytään!

Kuule siis, sinä rakas ystävä, joka olet hätäsi ja murheidesi painama! Älä anna kelvottomuutesi ja syntiesi estää sinua tulemasta Herran Jeesuksen luo. Hän on nyt lunastanut sinut, itsessäsi kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut sinut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, että sinä olisit hänen omansa ja eläisit hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisit häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. (Vrt. Vähä katekismus. Toinen pääkappale. Usko. Toinen uskonkappale: Lunastus, 4.) Jumalan pelastussuunnitelma on nyt saatettu loppuun, Hänen iankaikkisen Poikansa, Israelin Messiaan lunastustyö on valmis! Hänen pelastuksensa evankeliumi on nyt tuotu myös meidän, itsessämme pakanoiden ulottuville, meidän elämäksemme. Jos Kristus ei aina tuntuisikaan vastaavan pyyntöihisi heti, Hän ei kuitenkaan vaikene sinulle. Tänäänkin Hän, sinun syntiesi sovittaja ja kuoleman voittaja saarnaa täällä itsensä sinulle, että sinulla Hänessä olisi syntiesi anteeksianto ja apu hädässäsi. Siksi, oi sinä pastori, saarnaa rohkeasti! Ja sinä, oi sanankuulija, ota vastaan Herrasi saarna! Kristuksen saarna on ehkä yksinkertainen ja lyhyt, Hänen sakramenttinsa ulkoisesti koruton. Niin kuin ei Hänessä itsessäänkään ollut, niin ei nyt Hänen armonvälineissäänkään ehkä ole sellaista kauneutta, jota ihmiset haluaisivat katsella, taikka muotoa, johon monet mielistyisivät (vrt. Jes. 53:2). Mutta Jumalan armo Kristuksessa on valtava ja ylitsevuotavan rikas! Pienessä sanan murussakin sinulla ja Jumalan seurakunnalla on koko Kristus, pienessä leivän murussa Hänen koko elävä ruumiinsa ja tilkassa viiniä Hänen tosi verensä. Ne ovat siinä läsnä sinun syntiesi anteeksiantamukseksi, sinun ikuiseksi elämäksesi. Herrasi juhlapöytä on nyt katettu! Tule siis uskon luottamuksessa, ota vastaan Hänet ja Hänessä ikuisen elämän osallisuus. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 21.2.2016.)