1. paastonajan sunnuntai (1. vsk), Matt. 4:1–11

Jeesus Kristus on perkeleen voittaja

Johdanto

Sinä, joka olet Kristuksen oma ja haluat elää kristillistä elämää, tiedät hyvin, mitä on olla kiusattu. Perkele, maailma ja oma vanha ihmisesi kiusaavat sinua monin tavoin. Päivän evankeliumista kuulimme, miten perkele kiusasi Kristusta erämaassa. Tunnetusti juuri tämä teksti pitää sisällään suuren esikuvan siitä, miten vihollisen kiusaukset voidaan voittaa. Siinä on hyviä neuvoja kerrakseen. Samalla on tärkeää huomata, että tässä evankeliumissa Pyhä Henki tarjoaa meille paljon enemmän kuin esikuvan tai ohjeita. Kun nyt käymme kuulemaan, mitä Henki meille tahtoo sanoa, lähdemme liikkeelle hieman kauempaa historiasta.

Israel – Jumalan langennut poika

Kun Jumala tahtoi viedä kansansa pois Egyptin orjuudesta, Hän käski Mooseksen sanoa faaraolle: ”Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.” (2. Moos. 4:22–23) Herra Jumala siis sanoi, että Hänen kansansa Israel oli Hänen poikansa. Tämän poikansa Hän myös sitten kutsui ulos tuosta orjuuden maasta. Tästä Hän myöhemmin Hoosean suulla lausuikin: ”Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.” (Hoos. 11:1) Juuri tämän uloslähtemisen yhteydessä Jumala oli varsinaisesti ottanut Israelin kansan omaksi pojakseen, ja siis myös tullut heille Isäksi.

Tämän poikansa Israelin Herra oli sitten johtanut Punaisen meren vesien läpi. Meressä saadun kasteen (1. Kor. 10:1–2) kautta Jumala johti kansansa erämaahan. Näin Hän teki voidakseen koetella heidän uskoaan ja Herran pelkoaan (2. Moos. 15:25; 16:4; 20:20; 5. Moos. 8:2, 16; 13:3). Kansa ei kuitenkaan käsittänyt, että Jumala halusi olla heidän Isänsä. Se ei ymmärtänyt omaa asemaansa Herran poikana. Kansa ei käsittänyt Jumalan sanaa, kun Hän sanoi: ”Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa.” (5. Moos. 8:5) Näin Israelin kansa ei ottanut Jumalan kasvatusta vastaan kuuliaisesti, niin kuin poika rakkaalta Isältään. Sen sijaan kansa napisi nälkäänsä erämaassa (2. Moos. 16:3). Se vastusti itseään Jumalaa (2. Moos. 16:8), joka kuitenkin rakkaudessaan oli johdattanut poikansa vapauteen ja erämaahan. Kansa vastusti Jumalaa, joka halusi olla sille kuin rakastava Isä, joka alttiisti antaa pojalleen kaiken tarvittavan. Keskellä erämaan kuivuutta Jumala antoikin heille mannaa, leipää taivaasta (2. Moos. 16:12–36). Kuitenkaan heidän napinansa ei tällöinkään lakannut, vaan se jatkui läpi erämaavaelluksen. Näin Jumalan kovakorvainen ja tottelematon poika, Israel yhä uudelleen lankesi syntiin ja epäjumalanpalvelukseen (ks. Ps. 106:6–33; Ap. t. 7:35–53; Hepr. 3:7–4:13).

Jeesus Kristus – Jumalan kuuliainen Poika

Juuri päivän evankeliumin edellä pyhä Matteus kertoo, että Jeesus tuli Jordanille Johannes Kastajan luo, hänen kastettavakseen (Matt. 3:13–17). Mitä varten Hän halusi tehdä näin? Israelin kansa, tämä Jumalan poika oli siis onnettomasti langennut pois Isänsä tahdosta. Juuri siksi oli Jumala nyt lähettänyt ikuisen ja ainosyntyisen Poikansa Kristuksen maailmaan, poikansa Israelin sijaan. Niin kuin Israel, Jumalan poika oli kutsuttu Egyptistä, niin Jumalan ainoan Pojan, Kristuksen Jeesuksenkin piti vanhempineen paeta Egyptiin, josta Isä Hänet sitten kutsui takaisin, oman kansansa keskuuteen (Matt. 2:13–15, 19–21). Niin kuin Israel oli kastettu meressä, niin Jeesus Kristus, todellinen Israel ja Herran Palvelija (ks. esim. Jes. 42:1–4) kastettiin nyt Jordanissa. Niin kuin Jumala oli tässä Egyptistä lähdössä ottanut kansansa pojakseen, niin Hän nyt Jordanin kasteen yhteydessä julisti ikuisen Poikansa Kristuksen todella olevan Hänen rakas Poikansa, johon Hän on mielistynyt. Ja niin kuin Jumala oli johtanut kansansa Punaisen meren kasteen kautta erämaahan, niin Hänen Pyhä Henkensä nyt johdatti Jeesuksen erämaahan. Kansansa Jumala oli vienyt erämaahan koetellakseen heitä, mutta Poikansa Jeesuksen Hän johdatti perkeleen kiusattavaksi. Siinä missä Israel oli erämaassa 40 vuotta, siinä Jeesus paastosi erämaassa 40 päivää ja yötä. Mutta siinä missä Israelin kansa ei ollut erämaassa luottanut Isänsä armolliseen huolenpitoon, vaan oli epäuskossa napissut nälkäänsä, siinä Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus ei nälässäänkään lainkaan valittanut. Hän luotti kaikessa rakkaan taivaallisen Isänsä johdatukseen ja huolenpitoon. Huomaatko? Jumalan Henki siis johti Jeesuksen erämaahan paholaisen kiusattavaksi nimenomaan sitä varten, että Hän osoittaisi olevansa täydellinen ja täydellisen kuuliainen Jumalan Poika, Jumalan tottelemattoman ja syntisen pojan, Israelin puolesta.

Mutta kun Jeesukselle tuli erämaassa nälkä, mitä tapahtui? Aivan heti Pyhä Henki kertoo meille: ”Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa” (Matt. 4:3a). Kaikin keinoin perkele pyrki estämään Jumalan pelastussuunnitelman Hänen Pojassaan Kristuksessa. Niin monta kertaa hän olikin jo onnistunut langettamaan Jumalalle rakkaita ihmisiä, ensimmäisenä tietenkin Aadamin ja Eevan (1. Moos. 3:1–6). Ja nyt kun perkele näki Kristuksen erämaassa, hän käytti aivan samoja keinoja langettaakseen myös itsensä Herran. Niin kuin jo paratiisissa, niin hän nytkin ensimmäisenä pyrki kyseenalaistamaan Jumalan pyhän ilmoitussanan. Paratiisissa hän oli sanonut: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” (1. Moos. 3:1b) Niin hän teki myös nyt. Nimittäin juuri äskettäin Jeesus oli Jordanilla kuullut Isän ilmoitussanan taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt. 3:17) Ja nyt välittömästi Jeesus sai kuulla tämän toisen äänen. Perkeleen sanat kohdistuivatkin juuri niihin Jumalan sanoihin, jotka Jeesus oli kasteensa yhteydessä kuullut. Vihollinen sanoi: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” (Matt. 4:3b) Lisäksi, aivan niin kuin jo alussa paratiisin puun hedelmän äärellä, niin perkele nytkin vetosi ruumiilliseen tarpeeseen, syömiseen: ”käske näiden kivien muuttua leiviksi.”

Mutta siinä missä Aadam lankesi perkeleen kiusaukseen, toinen Aadam (vrt. Room. 5:12–21) seisoi järkähtämättä. Kun vihollinen pilkkasi Jumalan sanaa, Kristus Jeesus, itse Jumalan elävä Sana vetosi juuri Isänsä ilmoitussanaan. Hän sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” (Matt. 4:4) Kun Kristus tässä sanoo ”Kirjoitettu on”, Hän käyttää sanamuotoa, joka tarkkaan ottaen merkitsee: ”on kirjoitettu ja pysyy kirjoitettuna”. Herramme siis lausuu, että Jumalan sana on annettu ja se pysyy iankaikkisesti. Koettakoon perkele väännellä sitä miten tahansa, Jumalan sana on muuttumaton. Vaikka taivas ja maa katoaisivat, Hänen sanansa ei koskaan katoa (Matt. 24:35). Edelleen Herra tarkoitti: jos kerran Israelin Isä, kaikkivaltias Jumala oli ollut voimallinen antamaan erämaassa kansalleen mannaa taivaasta, tottahan Hän nyt rakkaalle Pojalleen Kristukselle antaisi kaiken, mitä tämä inhimillisen elämänsä ylläpitämiseksi tarvisi. Toki Jeesus jumalallisella voimallaan olisi voinut muuttaa kivet leiviksi! Mutta Hän ei ollut tullut maailmaan käyttääkseen voimaansa itsensä palvelemiseen, vaan toisten hyväksi (vrt. Matt. 20:28). Siksi siinä missä Jumalan poika Israel oli napissut nälkäänsä erämaassa, Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus jäi mielellään nälkään, koska se oli Hänen taivaallisen Isänsä tahto. Hän jäi kuuliaisena odottamaan, että rakas Isä antaisi Hänelle kaiken tarvittavan vaikka yhdellä sanallaan, joka tämän suusta lähtee. (Vrt. 5. Moos. 8:3)

Perkele, tuo vihainen vastustaja, ei kuitenkaan luovuttanut mielellään. Hän vei Jeesuksen korkealle, temppelin katon harjalle. Hän tahtoi testata, olisiko Jumalan apu saapuvilla, jos Jeesus heittäytyisi sieltä alas. Hän halusi myös koetella, luottaisiko Jumalan Poika Isänsä lupauksiin. Kristus Jeesus ei kuitenkaan tarvinnut mitään todisteita Isänsä avusta. Jeesus tunsi Isänsä rakkauden; Hän luotti, että Isän sanan lupaukset ovat todet ja varmat. Jeesus tiesi myös, että juuri siksi on Jumalan kiusaamista ja syntiä koetella Hänen varmoja lupauksiaan, jotka Hän on antanut uskossa vastaanotettaviksi. Siksi siinä missä Jumalan poika Israel oli erämaassa janoissaan riidellyt ja kiusannut Herraa sanoen: ”Onko Herra meidän keskellämme vai ei?” (2. Moos. 17:7b), Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus ei kiusannut Isäänsä. Hän vastasi perkeleelle Jumalan pyhällä ilmoitussanalla, joka on kirjoitettu ja pysyy iankaikkisesti. Hän sanoi: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” (Matt. 4:6)

Vielä kolmannen kerran tuo Jumalan pilkkaaja tuli Herran Kristuksen luo, kiusaamaan Häntä. Tällä kerralla hän näytti Jeesukselle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston.” Mikä naurettava yritys! Tarvitsisiko luomaton Jumalan Poika muka luodun ja langenneen olennon, perkeleen apua nähdäkseen kaiken, mitä Hänen luomakunnassaan on? Pelkkää valhetta on täynnä tuo kirottu olento, pelkkää pilkkaa ja saastaa hän suoltaa suustaan (Joh. 8:44b–c). Tässäkin hän kehtaa vääntää kieroon Jumalan ilmoitussanan, joka kieltää pitämästä muita jumalia elävän Jumalan rinnalla (2. Moos. 20:2–3). Perkele soveltaa tämän pyhän sanan nyt itseensä ja käskee Jumalan Poikaa kumartamaan häntä. Mutta siinä missä Jumalan poika Israel oli rikkonut Jumalan ensimmäisen käskyn ja rakentanut kultaisen vasikan jumalankuvakseen (2. Moos. 32), Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus noudatti Isänsä käskyä täydellisesti. Taas Hän vastasi Jumalan pyhällä sanalla, joka on kirjoitettu ja siis myös pysyy iankaikkisesti. Hän sanoi: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.’” (Matt. 4:10)

Katso mikä ihmeellinen Jumalan työ tässä piiretään silmiemme eteen! Perkele yrittää kaikkensa saadakseen Jumalan Pojan lankeamanaan. Mutta kaikkivaltias Jumala käyttää juuri näitä epätoivoisia kiusausyrityksiä omiin hyviin tarkoituksiinsa. Jumala tahtoo näet osoittaa, että Hänen Poikansa Kristus Jeesus on nyt astunut Hänen poikansa, Israelin kansan sijaiseksi. Hän on nyt tullut täyttämään joka kohdassaan sen Jumalan tahdon, mitä kansa ei epäuskossaan ollut täyttänyt. Kristus ei langennut yhdessäkään koettelemuksessa, joilla perkele Häntä kiusasi. Pikemminkin Hän juuri tulemalla avoimesti heikoksi ja nälkäiseksi houkutteli perkeleen luokseen, voidakseen lähietäisyydeltä iskeä hänet maahan ei vain kerran, vaan kolme kertaa, ja lopulta Golgatalla kertakaikkisesti. Tästä Kristuksesta Pyhä Henki julistaakin: ”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hepr. 2:17–18) Jumalan Poika, Kristus Jeesus oli siis tullut sovittamaan kansansa synnit, ja vapahtamaan kansansa sen synneistä (Matt. 1:21). Hän oli tullut ihmiseksi, syntisten ihmisten veljeksi. Jumalana ja ihmisenä Hän oli tullut ottamaan pois paitsi Israelin, vanhan liiton kansan synnit, myös aivan koko maailman synnit (Joh. 1:29; 1. Joh. 2:2). Hänen nimeensä kastettuina (Ap. t. 2:38) ja uskon kautta Häneen, voivat ihmiset kaikista kansoista nyt päästä Jumalan Pojan veljiksi ja sisariksi. Näin osallisena Jumalan Poikaan ja Hänessä he voivat nyt päästä myös siihen valittuun joukkoon, jota kutsutaan Jumalan pojaksi, Jumalan lasten joukoksi (ks. esim. Ef. 1:5; 2:17–19).

Kristuksen voitto ja esikuva

Evankelistan tallettama kuvaus Jeesuksen kiusauksista erämaassa ei siis ensisijaisesti ole esikuvallinen ohje siitä, miten me voimme vastustaa kiusauksia. Kyllä se sitäkin on. Mutta ennen kaikkea tässä on ihana ilosanoma sinulle, joka olet monin tavoin kiusattu: Kristus Jeesus, Jumalan ainosyntyinen Poika tuli ihmiseksi, kantamaan meidän kiusauksemme. Hän tuli suureksi taistelijaksi. Kaikkein ankarimmissakin taisteluissa perkelettä vastaan Hän pysyi pystyssä ilman syntiä, niin että Pyhä Henki voi saarnata: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr. 4:15) Täydellisessä kuuliaisuudessaan, kärsimyksessään ja lopulta ristinkuolemassaan Jeesus Kristus voitti miehuullisesti perkeleen, tuon Israelin kansan ja koko maailman kiusaajan, sekä synnin ja kuoleman. Hän siis voitti miehuullisesti myös sinun kiusaajasi, syntisi ja kuolemasi.

Sitten toiseksi voimme toki ottaa myös oppia siitä, miten meidän kristittyinä tulisi suhtautua niihin kiusauksiin, joita elämässä kohtaamme. Tämä onkin tarpeen, sillä ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä” (Matt. 10:24). Siksi myös jokainen Kristuksen kastama ja kasteessa Isän Jumalan rakkaaksi lapsekseen tunnustama ihminen joutuu perkeleen, maailman ja oman syntisen lihansa kiusaamaksi. Kristus on kasteessa ottanut sinut omakseen, mutta samalla juuri siinä ja juuri siksi perkele on ärsytetty sinun kimppuusi. Voitkin olla varma, että vihollinen haluaa tehdä kaikkensa, ettet vain pysyisi kasteen liittosi osallisuudessa. Olet joutunut keskelle taistelua. Tämä taistelu käydään usein nimenomaan erämaan yksinäisyydessä: perkeleen sotataktiikkaan kuuluu hyökätä nimenomaan silloin, kun sinä olet yksin, varsinkin jos kärsit ruumiillista heikkoutta tai puutetta, tai jos olet toimettomana. Juuri siksi on tärkeää, ettet jätä omaa seurakunnankokoustasi (Hepr. 10:25), vaan kiusausten tullessa kiirehdit veljien ja sisarien joukkoon! Ja jos et jostakin syystä voi lähteä kotoasi, soita ainakin pastorille taikka jollekin toiselle veljelle tai sisarelle Kristuksessa! Missä näet on monta koolla, sinne on perkeleen on vaikempi hyökätä. Siellä on Kristuksen lauma ja siellä on myös Ylipaimen Kristus itse (vrt. Matt. 18:20).

Suuren sotapäällikön taistelujoukoissa

Samalla on tärkeää muistaa myös seuraava asia: Kun Kristus on pyhässä kasteessasi ottanut sinut omakseen, Hän on aivan tietoisesti tehnyt sinut myös sotilaakseen. Kasteesi hetkellä Hän on merkinnyt sinut ristinsä merkillä, pyhällä sinetillä. Tästä merkistä sinut tunnetaan Hänen omakseen, Hänen taistelijakseen. Ja kun Kristus on tehnyt sinut taistelijakseen, niin Hän ei ole tehnyt sinua joksiksin salaiseksi agentiksi, jonka tehtävänä on yksinään voittaa paha vihollinen. Ei niin! Pyhässä kasteessa Kristus on ottanut sinut osaksi pyhää sotajoukkoaan, Hänen seurakuntaansa. Hänen omanaan sinä olet yhtenä sotilaana Hänen suuressa armeijassaan, yhdessä toisten Hänen omiensa kanssa. Eikä Kristus Jeesus ole sellainen herra ja kuningas, joka ylellisen maaseutuhuvilansa turvasta käsin seuraa armeijansa operaatioita vihollista vastaan, ja joka sitten sieltä kirjoituspöytänsä takaa antaa strategisia ohjeita, miten heidän tulee yrittää selvitä taisteluista. Ei niin! Kristus Jeesus ei jätä sinua ja muuta suurta sotajoukkoaan taistelemaan omin neuvoin. Hän on itse rohkea Taistelija, joka on ensimmäisenä mennyt etulinjaan. Hän on mennyt erämaan kuivuuteen, ajallisten kiusausten ahjoon ja Golgatan tulimyrskyyn, ja voittanut. Hän jos kuka tietää, mitä taistelu perkelettä vastaan on. Ja nyt Hän itse suurena taivaallisena Sotapäällikkönä varustaa sinut ja koko joukkonsa taisteluun tuota lohikäärmettä vastaan, jonka pään Hän on jo ristillään murskannut (1. Moos. 3:15), mutta jonka pyrstö koettaa vielä epätoivoisesti hävittää sen mitä hävitettävissä on. Mutta miten Kristus sitten varustaa joukkonsa?

Hyvä ja riittävä muonitus on minkä tahansa armeijan toimimisen ehdoton edellytys. Mutta koska ”meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:12), Kristuksen sotilaat tarvitsevan nimenomaan hengellistä ravintoa. Siksi Kristus, joka sanoo: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4), on myös antanut pyhän sanansa meille ravinnoksi. Kuule siksi, Jumalan seurakunta! Ilman Jumalan sanan ruokaa te ette voi pysyä taisteluvalmiina ja Kristuksen armeijan sotilaina. Mutta tästä ihmeellisestä sanasta te saatte kaiken tarvitsemanne ravinnon jaksaakseenne uuvuttavien taistelujen keskellä.

Mutta taisteluun tarvitaan tietenkin myös muu taisteluvarustus. Myös sen Kristus on antanut sinulle ja kaikille omilleen! Sanansa ja pyhän kasteen kautta Hän on pukenut sinut ja koko seurakuntansa Jumalan koko sota-asuun (Ef. 6:13). Kuule siksi, Jumalan seurakunta! Herra on antanut teille Jumalan sanan totuuden, johon vyötettyinä saatte seistä. Kristus on pukenut teidät oman vanhurskautensa haarniskaan. (Ef. 6:14; vrt. Gal. 3:27) Hän on antanut teille alttiuden rauhan evankeliumille, rauhan, joka kestää läpi ankarienkin taisteluiden (Ef. 6:15). Teille on annettu lahjaksi uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki ne palavat nuolet, joita perkele teitä kohti ampuu (Ef. 6:16). Teille on annettu pelastuksen kypärä (Ef. 6:17a), jolla itse käärmeen pään murskaaja suojelee päänne taistelussa. Ja lopuksi se sama Jumalan pyhä sana, jonka Herra antoi teille ravinnoksi, toimii myös ainoana mutta täysin riittävänä hyökkäysaseenanne. Jumalan sanan kaksiteräinen miekka, lain ja evankeliumin miekka voittaa perkeleen laittomuuden ja armottomuuden (Hepr. 4:12). Tämä Jumalan sanan miekka on Hengen miekka. (Ef. 6:17b) Tähän sanaan Pyhä Henki on sitoutunut ja varmasti toimii juuri sen välityksellä. (Vrt. Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 8. Rippi, 10; Augsburgin tunnustuksen puolustus. IV uskonkohta. Vanhurskautus, 67.)

Koko tähän taisteluvarustukseen Herra Jeesus Kristus on pukenut meidät pyhän sanansa ja sakramenttiensa välityksellä, ja yhä tänäänkin pukee. Kristuksen varustamina me lähdemme tänäänkin rohkeasti taisteluun. Me saarnaamme ja puhumme kaikille tätä Pyhän Hengen täyttämää sanaa. Tällä sanalla me toisiamme rohkaisemme. Se sana sanoo: Kristus on perkeleen voittaja. Hänessä on meidän voittomme. Ja kun me kuulutamme tätä Jumalan sanan voittosaarnaa, saa Kristus edelleen heikentää perkeleen valtakuntaa tässä maailmassa ja tässä kaupungissa. Olkoon Kristukselle Jeesukselle, synnin, kuoleman ja perkeleen voittajalle kaikki kunnia ja valta aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 14.2.2016.)

Mainokset