Laskiaissunnuntai (1. vsk), Luuk. 18:31–43

Jeesus kutsuu ja pelastaa

Yläluokkaa ja kerjäläisiä

Tapahtumapaikkana on Jerikon kaupunki. Kuningas Herodes Suuren hallituksen aikana tässä vanhassa kaupungissa oli tehty monia uudistuksia. Oli rakennettu uusi amfiteatteri, kylpylä, hevosten kilparata, hallintorakennuksia sekä ylellisiä taloja rikkaille ihmisille. Kaupungista oli tullut loistelias ja siellä asui paljon yhteiskunnan yläluokkaa. Aina talven tullen itse Herodeskin tuli tähän kaupunkiin, jonka oli tehnyt talvipääkaupungikseen.

Mutta tässä ei ollut koko kuva Jerikosta. Kaupungissa asui nimittäin paitsi rikkaita ja korkean aseman saavuttaneita ihmisiä, siellä oli myös niitä, jotka elivät hyvin vaikeissa olosuhteissa. Kauniiden rakennusten vieressä, tien laidassa istui vammautuneita, sairaita ihmisiä kerjäämässä.

Elämä avuttomuudessa ja pimeydessä

Päivän evankeliumissa pyhä Luukas kertoo yhdestä näistä vähäosaisista. Markuksen evankeliumin rinnakkaisessa kohdassa kerrotaan, että tämän miehen nimi oli Bartimeus. Bartimeus oli kokonaan sokea. Sen vuoksi hän ei kyennyt tekemään työtä ja joutui kerjäämään hankkiakseen elantonsa. Siin hän istui, pääkadun varrella. Monet kuuluisat merkkihenkilöt kulkivat siitä hänen editseen kaupunkiin. ”Auttakaa minua”, sokea huusi näille ohikulkijoille. Mikä häpeä tämä mahtoikaan Bartimeukselle olla! Eikö hänen mieleensä tullut katkeriakin ajatuksia? ”Minä olen Israelin mies, ja silti minä joudun kerjäämään!” Mutta oli mahdotonta ajatella, että tuon ajan lääketieteen keinot olisivat riittäneet hänet parantamisekseen. Siksi Bartimeus oli joutunut alistumaan osaansa: ”Tässä sokeuden pimeydessä minä elän toisten antaman pienen avun varassa, häpeää tuntien, ja sitten minä kuolen.”

Aivan niin kuin Jerikossa, myös nykyään on paitsi sairaita ja köyhiä, myös paljon terveitä ihmisiä. Moni heistä elää kehittyneen maan käytännöllistä ja ulkoisesti rikasta elämää. Moni heistä ajattelee, että koska ulkoisesti näyttää menevän hyvin, menee siis kaikin puolin hyvin. Mutta voiko ulkoinen hyvinvointi tai rikkaus tuoda ihmisen elämään todellisen sisällön? Voivatko kauniit tavarat ja raha täyttää luonnollisen ihmisen sydämen tyhjyyden? Sokea Bartimeus anoi jatkuvasti apua ohikulkijoilta, mutta kukaan ei voinut hänen sokeuttaan parantaa. Samalla tavalla, vaikka ihminen – sairas tai terve, köyhä tai rikas – miten yrittäisi peittää sydämensä tyhjyyttä ihmisten keinoin, omaisuudella tai ajallisella hyvinvoinnilla, hän jää tyhjäksi ja avuttomaksi. Vaikka hän etsisi elämäänsä sisältöä uusista ajatustavoista tai jopa uusista uskonnoista, sellaiset eivät tuo hänelle sydämen rauhaa. Uskonnollisuushan opettaa luottamaan yhä enemmän omiin tekoihin ja avuihin: ”Elä näin, niin elät hyvin!” tai ”Tällä tavalla sinä voit voittaa elämän kärsimykset.” Mutta miten ihminen ikinä yrittääkään, ei hänellä itsellään ole voimaa parantaa itseään tai täyttää sydämensä tyhjyyttä. Bartimeuksen tavoin luonnollinen ihminen ei näe eteensä, eikä tiedä mihin mennä. Hänen ei auta muu kuin tunnustaa, että on pakko kerjätä, on pakko pyytää apua itsensä ulkopuolelta.

Avunhuuto ja vastustus

Eräänä päivänä, istuessaan siinä tien laidassa, Bartimeus kuuli ihmisjoukon kohisevan. Ehkä hän ajatteli: ”Olisiko sieltä tulossa joku kuuluisuus, joku rikas? Ehkä voisin saada vaikka yhden kolikon.” Bartimeus kyseli siinä lähellä olevilta mitä tuo hälinä oli. Joku kertoi hänelle, että Jeesus Nasaretilainen oli tulossa kaupunkiin. ”Jeesusko? Siis se ihmeellinen opettaja, josta kaikki sanovat, että hän voi parantaa sairaita? Se Jeesusko, josta sanotaan, että hän on itse Jumalan Poika? Onko Hän tulossa tänne? Nyt tai ei koskaan..!” Ja Bartimeus alkoi huutaa kovalla äänellä: ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!” (Luuk. 18:38b) Mutta edellä kulkevat nuhtelivat häntä: ei sillä tavalla pitäisi huutaa hätäänsä kaiken kansan kuullen.

Autuas on se hetki, kun joku omiin elämäntäyttämispyrkimyksiinsä pettynyt ihminen, oman mahdottomuutensa löytänyt ihminen kuulee puhuttavan Jeesuksesta! Sanoma Jeesuksesta, avuttomien auttajasta ja syntisten Vapahtajasta herättää uskon, joka sanoo: ”Minä olen mahdoton ja sairas, mutta Jeesus on nyt tullut ja Hän voi auttaa minuakin!” Niin ihminen alkaa anoa: ”Jeesus, armahda minua!” Sinäkin, rakas ystävä, olet varmasti anonut niin. Mutta mitä silloin tapahtuu? Silloin käy usein juuri niin kuin evankeliumista kuulimme: nousee monta vastustavaa ääntä. Omasta lihastasi nousee monta ajatusta, jotka haluaisivat johtaa sinua luottamaan omiin mahdollisuuksiisi. Perkelekin lähettää luoksesi monta omaan rikkauteensa ja hyvinvointiinsa luottavaa ihmistä. Nämä kaikki huutavat sinulle: ”Mitä ihmettä varten sinä pyydät apua joltakin Jeesukselta? Ryhdistäydy nyt vähän! Miten muka joku tuollainen muinainen henkilö voisi sinua auttaa? Koeta nyt pärjätä itse vain!”

Herra kutsuu avuttoman luokseen

Mutta sinulle, joka tunnustat, että yksin Jeesuksessa voi olla sinun apusi, sinulle on tässä tarjolla ihana evankeliumi. Luukas kirjoittaa, että Herra kuuli avuttoman Bartimeuksen avunhuudon. Ja kun Hän kuuli tämän huudon, evankelista lausuu: ”Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä.” (Luuk. 18:40a) Pyhä Markus kertoo tapauksesta vielä vähän tarkemmin: ”Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: ’Kutsukaa hänet tänne.’ Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: ’Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua.’” (Mark. 10:49)

Näin pyhä Raamattu lohduttaa myös sinua, joka olet kohdannut oman mahdottomuutesi: Jeesus itse kutsuu sinua. Hän odottaa sinua. Jumalan Poika Jeesus Kristus ei pelkää sinun heikkouttasi tai sairauttasi. Hän ei karta sinua lankeemustesi tähden. Armollinen Jeesus rakastaa sinua. Hän on tullut nimenomaan sen vuoksi, että sinä et itse voi auttaa itseäsi. Hän on tullut, että saisi ottaa vastaan sinut, itsessäsi mahdottoman, sairaan ja syntisen, ja antaa avun kaikkeen hätääsi. Vaikka ihmiset hylkäisivät sinut tai ohittaisivat sinut, koska turvaat Jeesukseen, Jeesus ei varmasti jätä sinua. Päinvastoin, Hän kutsuu sinua. Juuri nytkin Hän ystävällisesti kutsuu sinua pyhässä sanassaan: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)

Jeesus pelastaa Bartimeuksen

Bartimeus, joka oli kärsinyt monta pitkää vuotta sairautensa vuoksi, kuuli, että Jeesus kutsui häntä. Markus kirjoittaa tästä tilanteesta: ”Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.” (Mark. 10:50) Kun sokea kuuli, että syntisten Vapahtaja Jeesus oli tullut, hän ei enää välittänyt niistä, jotka hänen ympärillään halusivat vaientaa hänet. Hän nousi seisomaan. Hän ei välittänyt edes siitä, ettei nähnyt mitään. Vaikka sitten kompastellen ja hapuillen, nyt vain pian Jeesuksen luo! ”Daavidin poika, armahda minua!” (Luuk. 18:39c) Silloin Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” (Luuk. 18:41a) Merkillinen kysymys! Eikö itse Jumalan Poika muka tuntenut Bartimeuksen sairautta tai hänen kärsimystään? Vai halusiko Hän kuulla Bartimeuksen kuvailevan vaivaansa yksityiskohtaisesti, niin kuin lääkäri pyytää potilasta kuvailemaan sairautensa oireita. Ei niin! Totta kai Herra tiesi Bartimeuksen tuskan paremmin kuin kukaan muu, jopa paremmin kuin tämä itse! Mutta koska Bartimeus oli silmiltään sokea, hän ei voinut tarkkaan tietää, missä Jeesus oli. Siksi Herra otti hänet tällä tavalla vastaan, ikään kuin sanoen: ”Bartimeus, minä olen tässä. Mitä sinä haluaisit, että minä sinulle tekisin?” Sokea vastasi: ”Herra, että saisin näköni jälleen.” (Luuk. 18:41b) Sen tarkempaa selitystä, sen ylevämpää rukousta tai uhria ei tarvittu. Siinä oli tarpeeksi, että avuton ja mahdoton toi avuttomuutensa ja mahdottomuutensa Jeesukselle. Luukas kertoo: ”Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut.’” (Luuk. 18:42) Sillä hetkellä Bartimeuksen silmät paranivat täydellisesti.

Tällä tavalla Jeesus antoi Bartimeukselle ruumiin terveyden. Sen mukana Hän antoi tälle myös kyvyn tehdä töitä omilla käsillään. Niin Bartimeus, jota oli syrjitty kuin monia kodittomia nykyään, sai taas elää tavallista elämää muun yhteiskunnan kanssa. Miten iloinen asia tämä mahtoikaan hänelle olla! ”Minä olen taas ihminen!” hän ehkä riemuitsi sydämessään. Mutta Bartimeus ei kuitenkaan saanut Jeesukselta ainoastaan tätä ihmeellistä ruumiin terveyttä, vaan myös vielä paljon ihmeellisemmän lahjan. Kuulitko, mitä Jeesus sanoi hänelle? Hän sanoi: ”sinun uskosi on sinut pelastanut.” Herra Jeesus pelasti tämän miehen, joka uskoi ja turvasi Häneen Vapahtajanaan ja ainoana pelastajanaan. Jeesus ei siis puhdistanut ainoastaan Bartimeuksen ruumiillisia silmiä, vaan myös hänen sydämensä. Herra pyyhki pois kaikki Bartimeuksen synnit ja antoi niiden sijaan ikuisen elämän.

Kun Jeesus näin paransi Bartimeuksen, mitä hänen sairaudelleen mahtoi tapahtua? Tietenkin se siis lähti hänestä! Mutta kun Jumalan Poika Jeesus Kristus paransi tuon sairauden, Hän ei hävittänyt sitä taivaan tuuliin, niin kuin taikurit muka taikovat esineitä olemattomiin. Jeesus teki Bartimeuksen sairauden omakseen. Hän otti sen itse kantaakseen. Samoin Hän teki Bartimeuksen syntien kanssa. Mitä niille mahtoi tapahtua? Herra teki Bartimeuksen synnit omiksi synneikseen ja kantoi ne hänen puolestaan. Jeesus Kristus kantoi Bartimeuksen sairauden ja synnin. Ristinkuolemassaan Hän sai niistä täydellisen ja kertakaikkisen voiton.

Jeesus tahtoo pelastaa sinutkin

Samalla tavoin Herra Jeesus Kristus kutsuu tänään myös sinua, joka tuskailet oman mahdottomuutesi, sairautesi ja syntisi keskellä. Sinä olet kuullut, että Jeesus on täällä ja siksi olet nyt tullut tänne kirkkoon, vaikka sitten kompastellen. Herra Jeesus tahtoo ottaa sinut iloiten vastaan. Hän tietää kaikki sinun asiasi, myös sinun kaikki kärsimyksesi ja syntisi. Kun sinä nyt Hänen edessään tunnustat avuttomuutesi ja syntisi, ja anot: ”Armahda minua!”, niin Jeesus vastaa sinulle varmasti. Herra Jeesus Kristus on jo omassa ruumiissaan kantanut kaiken sinun tuskasi, sairautesi ja syntisi. Golgatan ristillä Hän on saanut niistä voiton. Täydellisessä elämässään, kärsimyksessään ja uhrikuolemassaan Hän on lunastanut sinut. Siksi sinulla, joka uskot Jeesukseen, voi ajallisen kärsimyksenkin keskellä olla rauha. Tänäänkin armollinen Vapahtaja kutsuu sinua. Hän tahtoo antaa sinulle koko uhrityönsä hedelmän, kaikkien syntiesi anteeksiannon ja ikuisen elämän. Hän tahtoo avata silmäsi näkemään Hänen pyhän sanansa ihmeitä (Ps. 119:18). Sanallaan Hän tahtoo vielä vahvistaa sitä uskoa, jonka on jo pyhässä kasteessa antanut sinulle lahjana. Hän tahtoo ja voi pelastaa sinut.

Tämä koskee meitä jokaista, olimme sitten tässä ajassa köyhiä tai rikkaita, ruumiiltamme sairaita tai terveitä. Vastatkaamme mekin siksi armollisen Herran Jeesuksen Kristuksen kutsuun. Tulkaamme Bartimeuksen tavoin Hänen kasvojensa eteen, ottamaan uskossa vastaan Hänen ihmeelliset lahjansa pelastukseksemme, ja nouskaamme ylistämään Kolmiyhteistä Jumalaa Hänen armostaan meitä kohtaan, Nikean Konstantinopolin uskontunnustuksen sanoin.

(Saarna on pidetty alun perin Rokkoo Islandin seurakunnassa Kobessa, Japanissa 28.2.2010, sekä suomeksi toimitettuna Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 7.2.2016.)

Mainokset