Kynttilänpäivä (1. vsk), 2. Kor. 3:18–4:6

Uusi luominen – kertakaikkinen ja jatkuva

Uusi luominen on kertakaikkinen

Maailman luomisen alusta Jumalan sana ilmoittaa: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.” (1. Moos. 1:1–3)

Sinun hengellisen elämäsi alussa tapahtui jotakin samankaltaista. Tästä sana ilmoittaa: ”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:6) Toisin sanoen, ennen kristityksi tuloasi sinä – Jumalan kauniisti luoma ihminen – elit lankeemuksen ja synnin vallassa. Ehkä elämäsi tosin näytti olevan täynnä sisältöä, rikkauttakin. Todellisuudessa elämäsi oli kuitenkin niin kuin maa luomisen alussa: se oli autio ja tyhjä, kaaoksen tilassa. Sinä elit vailla valoa (Ef. 5:8a), pohjattoman syvyyden äärellä. Mutta silloin Jumala, sinun Luojasi sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä.” (2. Kor. 3:6) Hän, elämäsi luoja ja synnyttäjä, synnytti sinut, synnin tähden kuoleman valtaan joutuneen ihmisen uudestaan, teki sinusta uuden luomuksen (2. Kor. 5:17). Sinun elämääsi, joka oli ollut pimeyden vallassa, tulvi nyt Jumalan iankaikkinen kirkkaus.

Miten tämä kaikki saattoi tapahtua? Se tapahtui niin kuin maailman luominen alussa. Se tapahtui siten, että Jumala sanoi. Sanallaan Hän käski valon tulla ja täyttää sen, mikä oli ollut valon puutetta, pimeyttä. Ensin Hän lähetti ainokaisen Poikansa, elävän Sanan, Kristuksen maailmaan (Joh. 1:1, 14). Isä lähetti Poikansa koko maailman syntien ja siis myös sinun syntiesi sovittajaksi, sinun lunastajaksesi ja kuolemasi voittajaksi (vrt. 1. Kor. 1:23; 2:2). Kun Kristus sitten oli elämässään, kärsimisessään ja ristinkuolemassaan täyttänyt koko lunastustyön, lähetti Hän puolestaan omat lähettiläänsä, apostolit. Hän lähetti heidät saarnaamaan Häntä, Kristusta Jeesusta Herrana (2. Kor. 4:5). Hän lähetti heidät saarnaamaan Jumalan sanaa puhtaasti ja muuttamattomana, niin kuin apostoli tässä kirjoittaa: ”Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.” (2. Kor. 4:1–2) Kristus siis lähetti apostolit saarnaamaan, että juuri Hänessä koko maailman synti on täysin nielty. Yhä tänäänkin Kristus saarnauttaa tämän saman ja muuttumattoman, uutta luovan ja pelastavan sanansa, että ”hän on käynyt kuolemaan ottaakseen pois syntisi ja noussut kuolleista tuhotakseen ja hävittääkseen synnin.” Niinpä sinulla ja kaikilla Kristukseen uskovilla on nyt lohdutus ja saat olla tästä niin varma, kuin olisit sen itse tehnyt, (Hedberg, F. G.: Ainoa autuuden tie. 3. Katumus ja parannus. Sivu 31) ja vielä varmempikin. Kristus lähetti apostolinvirkansa kantajat myös kastamaan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteessa Hän yhdisti uutta luovan ja pelastavan sanansa veteen. Siksi – niin kuin alussa – myös sinun kasteesi päivänä Hänen Henkensä liikkui kastevetten päällä ja vedessä. Siksi kaste toi sinulle syntien anteeksiannon, vapautti sinut kuoleman ja perkeleen vallasta sekä antoi sinulle iankaikkisen autuuden (Vähä katekismus. Pyhän kasteen sakramentti, 6).

Tällä tavalla Jumalan sanan ja pyhän kasteen välityksellä Hänen evankeliuminsa iankaikkinen valo loisti sinun elämääsi. Näin Jumala ikään kuin ”loisti” ainoan Poikansa Kristuksen sinun sydämeesi, Hänet, joka itse on totinen valkeus ja maailman valo (Joh. 1:9; 8:12), ja jonka kasvoissa Jumalan kirkkaus loistaa. (2. Kor. 4:6) Sanan ja kasteen ihanissa armonvälineissä sinulle lahjoitettiin Pyhä Henki, joka sinussa, evankeliumia kuullessasi, vaikutti uskon Kristukseen. (Augsburgin tunnustus, V Kirkon virka.) Tämä lahjana saamasi usko otti sitten vastaan Kristuksen, koko maailman syntien sovittajan (1. Joh. 2:2) sekä Hänessä koko syntivelkasi anteeksiannon. Tämä usko otti vastaan Kristuksen, joka on Jumalan kuva (2. Kor. 4:4; Hepr. 1:3). Sen vuoksi, kun sinä tällä tavalla uskon kautta sait nähdä Hänet, sait tulla näkemään myös Hänen taivaallisen Isänsä (Joh. 14:9). Kristuksessa pääsit vapaaksi kuolemasi pimeydestä ja tulit tuntemaan Jumalan iankaikkisen elämän vapauden ja kirkkauden.

Huomaatko nyt? Niin kuin maailman luominen alussa tapahtui kertakaikkisesti, niin myös kaikki tämä, sinun, itsessäsi kuolleen ihmisen uusi syntyminen ja uusi elämä tuli todeksi kertakaikkisesti, uudestisyntymisessäsi sanan ja kasteen kautta (Joh. 3:3, 5; 1. Piet. 1:23; Tiit. 3:5). Alussa Jumala loi taivaan ja maan, ja sanoi sitten: ”tulkoon valkeus”. Juuri Hän loi myös sinut ja valaisi sitten sydämesi sillä hengellisellä valolla, joka loistaa Hänen Poikansa Kristuksen kasvoissa. Näin Jumala on kutsunut sinut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa (1. Piet. 2:9). Pojassaan Hän on aivan kertakaikkiaan siirtänyt sinut kuoleman pimeydestä ikuisen elämän valoon. Saat elää tässä ihmeellisessä valossa, sillä elät Kristuksessa, joka on maailman Valo. Siksi sinä saat myös kuulua siihen autuaaseen joukkoon, jota pyhä Raamattu kutsuu valon lapsiksi (1. Tess. 5:4–11).

Uusi luominen jatkuu vielä

Mutta me kuulimme myös, että apostoli kirjoittaa: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18) Jos ja kun sinun uusi syntymäsi ja valoon tulemisesi on siis jo kertakaikkisesti tapahtunut, mitä varten sana sitten sanoo, että me ”muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen”? Eikö tällaisen muuttumisen edellytyksenä ole, että sinussa on myös jotakin, mikä ei ole vielä täydellisesti muuttunut kirkkaudesta kirkkauteen, ja jonka siksi on vielä mahdollista muuttua?

Moni täällä tietää hyvin omasta elämästään, mitä Pyhä Henki tässä tarkoittaa. Ehkä juuri sinäkin tiedät sen: Sinussa on myös muuta kuin valoa. Sinulla on ajatuksia ja tunteita, jotka eivät ole peräisin Jumalasta, eivätkä siksi myöskään kestä Hänen valoaan. Nuo ajatukset ja tunteet tahtoisivat myös aivan aktiivisesti vetää sinua sinne, missä Jumalan valo ei loista. Ja koska nuo ajatukset ja tunteet ovat sinun ajatuksiasi ja tunteitasi, et voi myöskään panna niitä kenenkään muun syyksi. Ehkä useimmiten pyrit taistelemaan sellaisia vastaan. Toisinaan sinusta taas tuntuu, ettet mitenkään jaksaisi tai edes haluaisi yrittää vastustaa niitä. Siksi myös lankeat aivan käytännössä toimimaan niiden mukaan. Sellaisissa tilanteissa koet kiusausta rauhoitella itseäsi: ”Ei se mitään, eihän tuo nyt ainakaan niin kovin suuri synti ollut.” Kuitenkin samalla tiedät sisimmässäsi, että tällainen rauhoittelu johtaa väärään rauhaan. Sellainen on vain ongelmasi kätkemistä valolta.

Näin sinä huomaat, että merkillisellä tavalla elät kahtalaisessa todellisuudessa: Yhtäältä olet kyllä varmasti ja kertakaikkisesti tullut Jumalan lapseksi. Kristuksessa sovitettuna ja anteeksi saaneena olet siirretty pimeydestä valoon. Kuitenkin toisaalta sinussa on vielä jäljellä myös vanha, lihallinen ihmisesi. Ehkä sinä olet yrittänyt kovasti parannella ja korjata tätä lihaasi. Olet kuitenkin joutunut huomaamaan: se on turhaa. Lihan mieli ei nimittäin ole paranneltavissa. Apostoli kirjoittaakin: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei”. (Room. 7:18) Ja vielä: ”lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room. 8:7) Lihalliseen luontoosi ei tepsi parantelu, ainoastaan kuolettaminen, hukuttaminen.

Mutta hukutettu tämä vanha, lihallinen ihmisesi onkin! Se on tapahtunut jo kerta kaikkiaan, pyhässä kasteessa. Kasteessa on kertakaikkisesti tapahtunut myös se, mistä kuulimme: olet syntynyt uudesti. Näinhän Pyhä Henki saarnaa: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” (Room. 6:3–4)

Kun nyt tästä uudesta syntymästäsi ja uudesta elämästäsi huolimatta vanha lihasi yrittää päivittäin nousta uudestaan kiusaamaan sinua langettaaksesi sinut, sinulla on juuri tässä voimallinen apu sitä vastaan. Mikä se apu on? Se apu ei ole vaivasi kieltäminen tai vähätteleminen, vaan sen tuominen valoon. Miten se tapahtuu? Se tapahtuu ensin tunnustamalla syntisi Jumalan edessä ja sitten uskomalla evankeliumin sana. Kuule se sana nytkin: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan” (1. Tim. 1:15b). Kun sinäkin nyt siis vielä olet paitsi kristitty myös syntinen, käytä synnin hädässäsi rohkeasti rippiä, Kristuksen asettamaa väkevää evankeliumin välinettä. Siinä Hän itse tahtoo sananpalvelijansa korvan välityksellä kuulla sinun synnintunnustuksesi. Siinä Hän tahtoo myös sananpalvelijansa suun kautta julistaa kaikki synnit annetuiksi Hänen lunastustyönsä perusteella (Matt. 16:19; 18:18; Joh. 20:22–23). Ripissä Herra itse kuulee ja Herra itse julistaa. Älä siksi enää arkaile välikappaleena toimivaa paimenviran kantajaa. Keskity Kristuksen työhön ja usko lujasti, että näin syntisi on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä. (Vähä katekismus. Miten tietämättömiä on neuvottava ripittäytymään, 16.) Tuo syntisi Herrasi valoon! Silloin ne tämän ihanan ripin välineen kautta voidaan uudestaan hukuttaa pyhän ja yhä voimassa olevan kasteesi veteen! Näin sinä elät parannuksessa ja pysyt kasteen armossa.

Näin sinä myös saat elää Jumalan uutta luovan ja pelastavan sanan yhteydessä. Sanassa saat katsella peittämättömin kasvoin Herran kirkkautta. Ja kun sinä niin teet, mitä silloin tapahtuu? Tapahtuu se, mistä kuulimme: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18) Sanansa kautta Herra, joka on Henki, pyhittää sinua totuudessa (Joh. 17:17), onhan Hänen sanansa kokonansa totuus (Ps. 119:160a). Näin Hän antaa sinun alkaa myös heijastaa omaa kirkkauttaan. Sanan ja sakramenttien yhteydessä me saamme tulla osallisiksi Kristuksesta ja kaikesta siitä, mikä Hänen on. Siksi me myös muutumme vähittäin yhä kirkkaammiksi Hänen kirkkaudestaan. Tämän elämän aikana tämä muuttuminen on toki vasta alkavaa ja vähittäistä, ei vielä täydellistä. Siksi tässä asiassa Herramme Kristus on myös meidän elämämme esikuvana. (Vrt. Hedberg, F. G.: Ainoa autuuden tie. 3. Katumus ja parannus. Sivu 31.) Kerran perillä sitten muutumme aivan hänen kuvansa kaltaisiksi.

Huomaatko nyt? Alussa maailman luominen tapahtui kertakaikkisesti. Kuitenkin toisaalta Jumalan luomistyö myös jatkuu vielä, kun Hän luomakunnassaan jatkuvasti korjaa ja parantaa sitä, mikä lankeemuksen seurauksena on turmeltunut ja sairastunut. Samankaltaisella tavalla myös Jumalan hengellinen luomistyö on yhtäältä kertakaikkinen, mutta toisaalta jatkuu vielä: Sanan ja kasteen kautta Herra on synnyttänyt sinut uudesti, tehnyt sinusta uuden luomuksen. Toisaalta, siinä määrin, kuin sinussa vielä on myös vanha liha jäljellä, Hän parannuksen ihanan välineen, ripin kautta sanallaan upottaa ja surmaa vanhan ihmisesi kaikkine synteineen ja pahoine himoineen kasteeseesi. Niin saa myös ”joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.” (Vähä katekismus. Pyhän kasteen sakramentti, 12.) Herran uudesti synnyttävä työ jatkuu sinussa!

Jumalan kirkkauden tunteminen loistaa!

Vaikka tämä muodonmuutos on tässä ajassa vielä keskeneräistä, se on kuitenkin aivan todellista. Näin on siksi, että se ei ole riippuvainen meistä, vaan Herrasta, jonka työtä meidän luomisemme, lunastuksemme ja pyhityksemme alusta loppuun on. Keskeistä on nyt vain se, että sinäkin pysyt Hänen elämää antavan sanansa sekä pyhien sakramenttiensa vastaanottajana ja käyttäjänä, Hänen armohoidossaan. Silloin sinä saat jatkuvasti vahvistua paitsi Hänen kirkkautensa tuntemisessa myös sen heijastajana tämän maailman pimeyden keskellä. Silloin tapahtuu se, mistä Pyhä Henki tässä lausuu: ”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:6) Kun sinä elät armovälineiden yhteydessä, osallisena Kristuksesta, silloin sen Jumalan kirkkauden tunteminen, joka kirkkaus on Hänen kasvoissaan, saa loistaa. Se loistaa jo nyt meissä, jotka Hänen armostaan olemme otetut Hänen pyhän ruumiinsa jäseniksi, ja jotka päivittäin saamme hukuttaa oman pimeytemme kaikkineen Hänen kirkkauteensa sekä niin tulla yhä läheisemmin Hänen kirkkautensa kaltaisiksi Hänen armostaan. Niin Herra meidän, itsessämme mahdottomien, mutta Hänessä puhdistettujen ja valon lapsiksi tehtyjen kautta voi valaista valollaan niiden ihmisten elämää, jotka vielä ovat Hänestä osattomia, että hekin pelastuisivat tietämättömyyden pimeydestä ja tulisivat Kristuksen kirkkauden tuntemiseen. Näin Jumala meidän muodonmuutoksemme kautta, meidän välittämämme elämän sanan kautta luo uutta. (Fil. 2:15–16) Näin Hän avaa yhä uusien silmät, ”että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö” ja saisivat uskomalla Kristukseen synnit anteeksi ja perintöosan Hänen pyhitettyjensä joukossa. (Ap. t. 26:18)

Saakoon tämän kaiken aikaan kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 31.1.2016.)

Mainokset