2. sunnuntai loppiaisesta (1. vsk), Joh. 2:1–11

Avioliitto ja sen siunaus

1. Johdanto

Kuulimme juuri Pyhän Hengen tallettaman kuvauksen Jeesuksen ensimmäisestä tunnusteosta. Tämän tunnustekonsa Herramme teki häissä. Tässä saarnassa keskitymme tarkastelemaan sitä, mistä tämän tapauksen taustalla oleva tilanne meitä muistuttaa. Puhumme avioliitosta. Ensin katsomme mitä avioliitto ylipäätään on. Toiseksi saamme nähdä, että avioliittoon sisältyy siunaus. Lopuksi näemme, että avioliitto on paitsi ajallinen järjestys myös jotakin enemmän.

2. Avioliitto – Jumalan luomisjärjestys

2.1. Ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, elämään yhdessä

Raamattu ilmoittaa, että avioliitolla on perustansa luomisessa. Kun nimittäin Jumala loi ihmisen, Hän loi hänet mieheksi ja naiseksi. Pyhä Henki ilmoittaa: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27) Sana ilmoittaa myös, miten miehen ja naisen luominen tapahtui. Ensin Jumala loi Aadamin maan tomusta ja puhalsi tämän sieraimiin ”elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7) Edelleen naisen luomisesta sana sanoo näin: ”Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen [siis Aadamin] raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” (1. Moos. 2:21–23)

Nainen on siis otettu miehestä. Jumalan hyvän luomistahdon mukaan yhdestä on siis tullut kaksi erillistä ihmistä. Mutta heillä on kuitenkin lähtökohtansa ykseydessä. Näin mies ja nainen ovatkin keskenään monin tavoin hyvin samanlaiset ja samanarvoiset. He ovat molemmat Jumalan sangen hyviksi luomia (1. Moos. 1:31), tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä. Toisaalta he molemmat ovat myös samalla tavalla syntiin langenneita (1. Moos. 3:6). Siksi paitsi Jumalan kauniisti luomina, myös itse langenneina ja syntisinä mies ja nainen ovat samalla viivalla: molemmat ovat pelastuksensa asiassa yhtä lailla täydellisen riippuvaisia Jumalan armosta.

Mutta jos nyt Jumala on siis tällä tavalla luonut miehen ja naisen monin tavoin samanlaisiksi, Hän on samalla tehnyt heidät myös keskenään erilaisiksi. Nimittäin paitsi heidän näkyvät ruumiilliset ominaisuutensa, myös heidän henkiset ominaisuutensa ovat monin tavoin erilaiset. Siinä missä mies on vahva, nainen ei sitä ehkä ole. Siinä taas, missä nainen on vahva, mies ei sitä ole. Siksi heillä on myös keskenään erilaisia tehtäviä maailmassa. Nykyään tämä luomiseen perustuva sukupuolten välinen erilaisuus tahdottaisiin monin tavoin kieltää tai jopa häivyttää. Toki sekä miehelle että naiselle tulee antaa yhtäläinen arvo! Kuitenkin Jumalan sanan valossa on ongelmallista vaatia, että miesten ja naisten pitäisi olla samanlaisia ja toimia samalla tavoin. Sana näet antaa selvästi ymmärtää, että heidän keskinäinen erilaisuutensa on Jumalan tahtoma, sangen hyvä ja iloinen asia!

Mutta miksi sukupuolten välinen erilaisuus on hyvä asia? Kuule mitä sana sanoo! Luotuaan miehen Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18) Siksi Jumala loi naisen. Mies ja nainen on siis luotu toisiaan varten, nainen miehelle avuksi ja olemaan tälle alamainen (Ef. 5:22), mies taas rakastamaan vaimoaan (Ef. 2:25) sekä olemaan tämän turvana ja toimeentulon hankkijana. Taaskin huomataan: he ovat keskenään samanarvoiset, mutta koska heidän ominaisuutensa ovat osittain myös erilaiset, ovat heidän tehtävänsäkin tässä maailmassa osittain erilaiset.

Tähän miehen ja naisen väliseen samanlaisuuteen ja toisaalta erilaisuuteen liittyy myös se, että näillä kahdella on halu päästä toistensa yhteyteen. Yhtäältä sekä miehellä että naisella on halu päästä toisen ihmisen yhteyteen, joka on samanlainen kuin mitä itse on. Nimittäin molemmat ovat yhtä lailla Jumalan luomia ihmisiä sekä molemmat yhtä surkeasti langenneita. Siksi he monin tavoin samanlaisina voivat olla toistensa tukena, kuuntelijoina ja ystävinä. Toisaalta sekä miehellä että naisella on samalla myös halu päästä toisen ihmisen yhteyteen, joka on erilainen kuin mitä hän itse on. Sekä mieheen että naiseen on luotu halu päästä sen yhteyteen, jolla on sitä, mitä omasta itsestä puuttuu. Nämä kaksi ovat alunperin yhdestä – Eevahan luotiin Aadamin kylkiluusta – ja siksi heihin on jo luomisessa rakennettu halu päästä takaisin yhteen niin, että he eivät olisi enää kaksi, vaan yksi liha (Matt. 19:6). Tämä yhdeksi lihaksi tuleminen ei tarkoita sitä, että kummankaan olemus tai ominaisuudet jollakin tavalla sulautuisivat toiseen ja häviäisivät. Pikemminkin mies ja nainen ovat ja saavat olla erillisiä sekä sitten erillisinä tulla yhteen. Tämä yhteen ja yhdeksi lihaksi tuleminen itse asiassa vahvistaa heidän terveellistä ja luotua erillisyyttään. Nainen on nimittäin miehelle ikään kuin peili, josta mies voi tulla tuntemaan itsensä miehenä. Mies ja nainen on luotu toisilleen. Siksi kumpikaan ei ilman toista voi tulla tuntemaan itseään aivan täydessä mieheydessään ja täydessä naiseudessaan. Heidät on luotu toisilleen, että he yhteen tultuaan oppisivat tuntemaan paitsi toisensa, myös itsensä suhteessa tuohon toiseen.

Sen vuoksi Jumala on luomisessa asettanut sekä mieheen että naiseen halun tulla yhteen. Se on Jumalan tahto. Tavallisesti ihmisen on hyvin vaikea taistella tätä Jumalan luomisjärjestystä vastaan. Siksi vain joitakin melko harvinaisia tapauksia (Matt. 19:11–12) lukuunottamatta miesten ja naisten on tultava yhdeksi lihaksi. Lutherkin opettaa: ”Sillä siinä ei ole kyseessä vapaa harkinta ja päätös, vaan välttämätön luonnollinen asia, että missä on mies, hänellä täytyy olla vaimo, ja missä nainen on, hänellä täytyy olla mies.” (Avioelämästä. Ensimmäinen osa. WA 10 II, 276.) Näin uskonpuhdistaja kirjoittaa. Sellaiseksi Jumala on ihmisen luonut.

2.2. Avioliitto on Jumalan asettama yhdyselämän muoto

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Kun Jumala on luomisessa säätänyt, että miehen ja naisen on luonnollista tulla yhteen, on Hän säätänyt myös sen, millä edellytyksillä tämä yhteen tuleminen tapahtuu. Kun Jumala toi luomansa naisen Aadamin luo, tämä ihmetellen hämmästeli tätä ihanaa luomistyötä ja huudahti: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” Välittömästi tämän jälkeen Pyhä Henki lausuu: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Mitä tässä tapahtuu? Jumala, ihmisen Luoja asettaa avioliiton miehen ja naisen väliseksi yhdyselämän muodoksi.

Joku ehkä kysyy: ”Miten niin? Eihän siinä mainita sanaa ’avioliitto’! Eikö pääasia ole, että tullaan yhdeksi lihaksi? Mitä sillä on väliä tapahtuuko tämä avioliitossa vai jo seurustelun tai kihlauksen aikana, taikka jossakin muussa suhteessa?” Jumalan sana vastaa tähän selvästi. Mitä se vastaa? Ainakin kolme asiaa:

Ensinnäkin, kun Mooses kirjoittaa ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi”, hän toimii itsensä Pyhän Hengen ilmoituksen välikappaleena. Siksi onkin selvää, että tässä ei ole kyseessä ihmisen sana, vaan jumalallinen asetus. Avioliitto ei siis ole ihmisten keksimä elämänmuoto, taikka ainoastaan sellainen miehen ja naisen välisen suhteen muoto, joka solmitaan jos solmitaan. Avioliitto on Jumalan säädös. Siksi Jumalan tahto ei ole, että Hänen luomansa ihminen itse päättää, toteuttaako seksuaalisuuttaan irrallisissa suhteissa, elääkö avoliitossa vai meneekö naimisiin. Jumala on luonut miehen ja naisen, ja asettanut heille avioliiton ainoaksi ja oikeaksi yhteiselämän muodoksi.

Siksi kuulkaa, kaikki te nuoret, jotka vielä ette ole naimisissa! Rukoilkaa, että saisitte elää tämän hyvän luomisjärjestyksen mukaan. Rukoilkaa itsellenne varjelusta tämän maailman lihallisilta himoilta ja irtosuhteiden houkutuksilta, joita media ja ihmisten puheet tahtovat mieleenne tunkea. Kun tällaiset houkutukset kuitenkin tulevat, rukoilkaa Isä meidän -rukouksen sanoin taivaalliselta Isältänne: ”äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta”. (Matt. 6:13) Ja ennen kaikkea rukoilkaa itsellenne hyvää ja uskollista, kristittyä aviopuolisoa, jonka kanssa saatte aikanaan jakaa koko elämänne ja toteuttaa miehisyyttänne ja naiseuttanne. Tämä on varmasti Jumalan tahdon mukainen rukous! Nyt joku teistä ehkä ajattelee: ”Ei sellainen rukous ole vielä ajankohtainen, minähän olen vielä niin nuorikin.” Mutta rukoile rohkeasti! Herra kyllä vastaa sinun rukoukseesi omalla ajallaan ja hyvän tahtonsa mukaan. Kuulkaa myös kaikki te kristityt vanhemmat, isovanhemmat, kummit sekä muut ystävät! Kehottakaa nuorisoanne rukoilemaan ja etsimään hyvää ja uskollista, kristittyä aviopuolisoa sekä sitten menemään ajallaan naimisiin. Tämä on tärkeää, sillä harva on se nuori tai vanhempikaan, joka voi välttää lihan houkutuksia. Jumala onkin asettanut avioliiton väkeväksi vastalääkkeeksi myös tällaisia houkutuksia vastaan, niin kuin sana sanookin: ”mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä” (1. Kor. 7:2) ja ”sillä parempi on naida kuin palaa.” (1. Kor. 7:9) Jos nyt joku teistä ehkä ajattelee, ettei aviopuolison rukoileminen vielä olisi ajankohtaista oman nuorenne kohdalla, niin muistakaa kuitenkin: Iankaikkinen Herra, joka on kaiken ajan tuolla puolen, kuulee mielellään tällaisia tahtonsa mukaisia rukouksia, vaikka ne rukoiltaisiin alaikäisten nuorten tai lasten, tai vaikka vielä syntymättömien lastenkin puolesta. Hän on hyvä ja tahtoo vastata mielensä mukaisiin rukouksiin. Ja avioliitto on varmasti Hänen hyvä tahtonsa ja asetuksensa!

Toiseksi, Herran sana ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” tarkoittaa myös sitä, että Jumala on tarkoittanut avioliiton nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Meille kristityille tämä asia lienee itsestään selvä. Sitä on kuitenkin syytä painottaa erityisesti teille nuorille ja lapsille, sillä tämä maailma, uskosta osattomissa perheissä kasvaneet koulukaverit taikka internetin ja television tarjonta eivät tätä opetusta useinkaan tunne tai ainakaan sitä vahvista. Sanotaan se vielä: Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jos joissakin maissa lainsäätäjä on alkanut sallia samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot, se on tässä asiassa erottautunut Jumalan hyvästä luomistahdosta ja ylittänyt Jumalalta saamansa valtuudet (vrt. Room. 13:1b). Sellaista ei nimittäin Jumala ole käskenyt; samaa sukupuolta olevien välinen sukupuolinen kanssakäyminen on luonnonvastaista. Tämä olisi selvää, vaikka emme edes tuntisi tätä avioliiton asetuksesta kertovaa raamatunkohtaa. Onhan jo Raamatun ensimmäisessä luvussa sanottu, että ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, paitsi keskenään samanlaisiksi myös kuitenkin erilaisiksi ja sen vuoksi toisiaan täydentäviksi. Siksi on luonnollista, että juuri mies ja nainen täydentävät toisiaan tulemalla yhdeksi lihaksi. Sitäpaitsi jokainen ihmisen biologiaa koulussa oppinut lapsikin ymmärtää, että lisääntyminen – minkä hyvän käskyn Jumala siis myös on antanut (1. Moos. 1:28) – ei ole mahdollista ilman, että yhteen tulevat ovat nimenomaan mies ja nainen. Mutta tämän kaiken lisäksi vielä tässä käsittelemässämme kohdassa Pyhä Henki aivan alleviivaa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Hän sanoo: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” Kuka taitaa nämä sanat toisin selittää?

Kolmanneksi, kun Herra sanoo, ”ja liittyköön vaimoonsa”, Hän käyttää teonsanaa (דּבק, dbq), jolla tarkoitetaan kahden esineen tarttumista toisiinsa (Job. 19:20; 29:10; vrt. LXX: προσκολλάω, proskollao – myös ”liimata jhk”), seurassa pysymistä sekä rakkaudellista ja uskollista pysymistä toisen kanssa (1. Moos. 34:3; Ruut. 1:14; 2:8; 2. Sam. 20:2; 1. Kun. 11:2). Tätä sanaa ”liittyä” käytetään Vanhassa testamentissa myös puhuttaessa liitosta. Tällöin sanalla kuvataan sitä kiintymystä ja uskollisuutta, jolla Israelin kansan oli määrä pysyä Herran yhteydessä (5. Moos. 10:20; 11:22; 13:4; 30:20; Joos. 22:5; 23:8). Sanalla ”liittyä” kuvataan siis myös aivan erityistä suhdetta, joka sulkee pois kaikkien muiden vastaavien kumppanuuksien mahdollisuuden. Ja nyt Pyhä Henki käyttää juuri tätä sanaa avioliiton asetuksen yhteydessä. Näin Hän siis ilmaisee, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi, turvalliseksi liitoksi, jossa mies liittyy vaimoonsa ja jossa he molemmat pysyvät uskollisina toisilleen koko elämän ajan. Tämä avioliitto on Jumalan asettama ja siksi ihmisellä ei ole lupa rikkoa sitä. Myös Herramme Jeesus vahvistaa tämän. Hän sanoo: ”Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6) Mutta miksi Jumala on tahtonut avioliiton elinikäiseksi? Sen vuoksi, että Luojana Hän itse tietää, mikä Hänen luomalleen ihmiselle on parasta. Hän tietää, että seksuaalisuhde paitsi yhdistää miehen ja naisen ruumiillisesti, se myös luo heidän välilleen yhteyden, joka ihmeellisellä tavalla läpäisee heidän koko olemuksensa miehenä ja naisena (vrt. 1. Kor. 6:16; Ef. 5:28). Aivan samalla syvällisellä tasolla ihminen myös vaurioittaa itseään ja puolisoaan, jos rikkoo tämän Jumalan tahdon mukaisen yhteyden eroamalla ja uudella sukupuolisuhteella, joka avioerosta kuitenkin useimmiten seuraa. Vaurioilta eivät säästy myöskään lapset tai lastenlapset, tulevat puolisot tai heidän aiemmat lapsensa. Tällaisilta sydämen haavoilta Jumala kuitenkin tahtoo jokaisen luomansa ihmisen varjella! Siksi Hän kieltää eroamasta ja ryhtymästä useisiin sukupuolisuhteisiin, ja kutsuu tätä aviorikokseksi (2. Moos. 20:14). Näin Hän tekee, sillä Hän rakastaa luomiansa ihmisiä valtavasti ja on antanut heille lahjaksi elinikäisen avioliiton, turvalliseksi ja pysyväksi yhdyselämän muodoksi.

3. Avioliiton siunaus

3.1. Avioliitto – luomisen evankeliumia

Koska avioliitto on Jumalan luomisjärjestykseen kuuluva ja Hänen tahtonsa mukainen asia, aviolliseen uskollisuuteen sisältyy ajallinen siunaus. Sana sanookin: ”Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.” (Sananl. 18:22) Tällainen ajallinen siunaus voi olla myös niissä liitoissa, joissa aviopuolisot eivät elä uskossa elävään Jumalaan. Avioliitossa Jumala antaa luomansa miehen ja naisen toisilleen, ettei kumpikaan jäisi yksin. Näinhän Pyhä Henki sanoo Saarnaajan kautta: ”Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa […] Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin…” (Saarn. 4:9–10) Avioliitossa Jumala antaa miehen ja naisen myös iloita itsestään ja toisistaan sekä yhteen tulemisestaan sanoinkuvaamattoman rikkaalla ja kokonaisvaltaisella tavalla. Näin avioliitto on luomisen evankeliumia, siis luomisen ilosanomaa.

3.2. Jeesus tahtoo siunata avioliiton läsnäolollaan

Mutta on vieläkin enemmän. Kuulimme juuri evankelistan Pyhässä Hengessä kertovan, että Jeesus on kutsuttu häihin. Hän on vastannut tähän kutsuun myöntävästi. Hän tulee Kaanaan häihin. Jeesus Kristus haluaa siunata avioparin ja heidän liittonsa pyhällä läsnäolollaan.

Huomaa, että Raamattu ei sano, että Jeesus tulisi siunaamaan läsnäolollaan sellaista yhdyselämää, joka tapahtuu ”avoliiton” puitteissa, niin kuin kerrotaan tuosta naisesta, jolla oli ollut viisi miestä ja se, joka hänellä nyt oli, ei ollut hänen miehensä (Joh. 4:18). (Voidaan muuten todeta, että sana ”avoliitto” on sisäisesti ristiriitainen. Ei kai nimittäin sellainen yhdyselämän muoto, jossa ikään kuin pidetään takaovi avoimena, ole mikään ”liitto”, vaan pikemminkin liiton solmimisen välttämistä?) Raamattu ei myöskään sano, että Herra tulisi siunaamaan läsnäolollaan sen miehen elämää, josta kerrotaan, että hän piti veljensä vaimoa (Mark. 6:18). Miksi Jeesus ei siunaa tällaista? Siksi, että sellainen ei ole Jumalan luomisjärjestyksen mukaista eikä myöskään Hänen tahtonsa. Miksi ei ole? Tietenkin siksi, että sellainen rikkoo ihmistä, joka on Herralle kovin rakas. Hän haluaa luoduilleen parempaa.

Nyt joku ehkä huomauttaa: ”Mutta tuleehan Jeesus kuitenkin tuon perättäistä moniavioisuutta harjoittaneen naisenkin luo Sykarin kaivolla! Salliihan Hän syntisen naisenkin tulla luokseen, vieläpä aivan koskemaan Hänen jalkojaan!” (Luuk. 7:37–50) Kyllä! Jeesus rakastaa jokaista syntistä! Näiden syntisten koko syntitaakan Hän halusikin ottaa itseensä, voidakseen kantaa sen. Näin Hän tahtoi tehdä, että saisi kuolla tämän synnin rangaistuksena ristin puulla, sovittaa sen kaiken. Näin Hän tahtoi tehdä, että saisi antaa syntiselle synnit anteeksi ja niiden sijaan oman vanhurskautensa, armosta, lunastuksensa kautta (Room. 3:24; Gal. 3:27) sekä vielä kaiken hengellisen siunauksen (Ef. 1:3). Kyllä! Jeesus haluaa siunata syntistä, mutta syntiä Hän ei siunaa. Pikemminkin Hän kehottaa sitä ihmistä, jolle on antanut synnit anteeksi: ”mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” (Joh. 8:11) Jeesuksen hankkima syntien anteeksiantamus siis siirtää ihmisen synnin orjuudesta evankeliumin vapauteen (Gal. 5:1), kuolemasta uuteen elämään (Joh. 5:24; 1. Joh. 3:14).

Mutta Jeesus tulee kuitenkin mielellään siunaamaan Jumalan säätämää avioliittoa pyhällä läsnäolollaan. Rakas ystävä, olit sitten nuori tai jo kokeneempi! Herra Jeesus ei halua, että sinäkään jäät puolisosi kanssa yksin, yrittämään omin voimin tulla keskenään toimeen. Kristus – siis itse Jumalan luova Sana (1. Moos. 1:3; Joh. 1:1–3) – tahtoo siunata avioliittoanne läsnäolollaan. Antakaa siis avioliittonne olla sellainen, jota siunaamaan Jeesus on kutsuttu! Miten se tapahtuu? Ensinnäkin siten – kaikki te nuoret –, että pyydätte Jumalan kasvojen edessä ja Hänen seurakuntansa läsnäollessa siunausta liitollenne jo sitä solmittaessa, ja vasta sitten alatte yhdyselämänne samassa osoittessa ja aviovuoteessa. Tämä Jumalan siunauksen pyytäminen on tärkeää, sillä kahden syntisen ihmisen välisen yhdyselämän kannatteleminen omilla lihaksilla käy liian raskaaksi. Ja sitten, niin nuoret kuin myös te kokeneemmat: Kun avioliitto sitten on solmittu, rukoilkaa toistenne puolesta (1. Piet. 3:7). Tunnustakaa myös säännöllisesti Herralle syntinne. Tunnustakaa Hänelle, ettette omassa voimassanne kykene rakastamaan toisianne. Kuulkaa sitten myös säännöllisesti yhdessä Herran pyhää sanaa ja uskokaa Hänen ihana evankeliuminsa: Kristus Jeesus on kantanut teidän kaiken syntinne. Pyhässä elämässään, kärsimisessään ja kuolemassaan Hän on lunastanut teidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Se on täytetty! (Joh. 19:30) Uskokaa tämä evankeliumi omalle kohdallenne, ja rukoilkaa sitten, että Herra Jeesus tulisi siunaamaan myös teidän avioliittonne. Sillä Jeesus haluaa tulla! Kerran Hän tuli Kaanaan häihin siunaamaan tuon avioparin. Samoin Hän haluaa siunata mielensä mukaisesti solmitun avioliiton pyhällä läsnäolollaan. Kaanaassa Hän tuli iloitsemaan ja riemuitsemaan hääparin ja heidän ystäviensä kanssa heidän Jumalan mielen mukaisesta liitostaan. Samoin Herra Jeesus tahtoo myös teidän kanssanne iloita ja riemuita siitä, että Jumalan ”sangen hyvä” luomistyö saa liitossanne olla oikeassa käytössään. Suuressa armossaan Hän tahtoo myös tulla antamaan anteeksi kaikki menneet synnit sekä eheyttämään ne avioliitot, joissa Hänen armoaan tarvitsevat ja Häneen uskovat elävät.

4. Sulhanen Kristus ja Hänen Morsiamensa

Lopuksi: Avioliitto on paitsi ajallinen järjestys, myös jotakin enemmän! Herramme Jeesus Kristus, jonka kautta sulhasen ja morsiamen yhteen liittyminen on säädetty, on itsekin Sulhanen. Jordanin kasteen yhteydessä Jeesus on tullut Pyhässä Hengessä voidelluksi Vapahtajan virkaan tässä maailmassa (Matt. 3:13–17), että Hän saisi Golgatalla lunastaa itselleen Morsiamen, seurakunnan. Herra Jeesus on tullut antamaan itsensä alttiiksi rakkaan seurakuntansa edestä, ”että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” (Ef. 5:26–27) Kristus on tullut, että Hän saisi pelastaa sinut – olit sitten tässä ajassa naimisissa tai naimaton – Hänen pyhän ja kalliisti lunastetun Morsiamensa jäsenenä taivaalliseen häähuoneeseen. Siellä me saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin. Siellä saa täyttymyksensä se, mikä Jumalan sanan sekä kasteen ja ehtoollisen sakramenttien kautta on totta jo nyt: Kristuksen Morsiamena me olemme myös Hänen pyhä Ruumiinsa niin, ettemme ole enää kaksi, vaan yksi liha (1. Kor. 12:13; 10:16–17). Tässä uskossa meidät pitäköön Hän, Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. (1. Piet. 4:11) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 17.1.2016.)