Tuomiosunnuntai (3. vsk), Matt. 13:47–50

Näin on käyvä maailman lopussa

Maailma on ajallinen

Tämä maailma ei ole ikuinen. Maailma on iankaikkisen Jumalan luoma, mutta se on ajallinen, siis aikaan sidottu. Ajallisuuteen kuuluu, että se, mikä on ollut, on ollut ja mennyt. Se ei enää tule takaisin. Niin on myös tämän maailman kohdalla. Ja kerran se aika, jonka Jumala on tälle maailmalle säätänyt, täyttyy. Silloin tapahtuu se, mistä Herra päivän evankeliumissa puhuu: ”maailmanajan yhteen täyttyminen”. Toisin sanoen, aika tulee päätökseensä ja tämä maailma kohtaa loppunsa.

Taivasten valtakunta oli tullut lähelle

On kuitenkin muutakin kuin ajallista. Se, mikä ei ole ajallista, on ikuista. Ikuisuus on jotakin, mikä ei ole sidottu aikaan, vaan on ennen kuin aika on. Myös tästä Herramme puhuu evankeliumissa. Hän puhuu taivasten valtakunnasta. Tämä valtakunta ei ole aikaan sidottu, vaan ikuinen.

Kun Jeesus evankeliumissa puhuu tätä, Hän puhuu maailmassa. Jumala oli siis lähettänyt ainoan Poikansa Kristuksen ikuisuudesta ajalliseen maailmaan. Jumalan Poika oli syntynyt ihmiseksi, että Jumalasta vieraantuneet ihmiset voisivat Hänen kauttaan päästä Jumalan yhteyteen. Kristuksessa Jeesuksessa Taivasten valtakunta oli tullut lähelle. Ja Hän tahtoi tuoda sen vielä mahdollisimman monien ulottuville, niin että kaikki mahdolliset ihmiset voisivat päästä siitä osallisiksi. Juuri siksi Herra Jeesus oli kutsunut itselleen opetuslapsia. Hän oli kutsunut seuraajikseen tavallisia kalastajia. Heistä Hän oli tahtonut tehdä paitsi itse osallisia taivasten valtakunnasta, myös muiden ihmisten kalastajia. (Matt. 4:18–22) Mitä varten? Sitä varten, että näiden miesten apostolintoimen kautta Herra itse voisi ”kalastaa” yhä enemmän ihmisiä tästä ajallisesta maailmasta. Minne? Ikuiseen valtakuntaansa, taivasten valtakuntaan. Miksi Hän halusi tehdä kaiken tämän? Siksi, että Hän niin palavasti rakasti ja rakastaa luotua maailmaa ja sen ihmisiä (Joh. 3:16). Ja juuri siksi, että tämän ajallisen maailman aika oli ja on tulossa täyttymykseensä.

Taivasten valtakunta on kuin nuotta

Nyt me kysymme: Kun Kristus lähetti ja vieläkin tahtoo lähettää apostolinsa sekä heidän seuraajansa maailmaan ihmisiä kalastamaan, mikä on Hänen kalastusvälineensä? Se on pyhä evankeliumi. Se on taivasten valtakunnan evankeliumi Kristuksesta, jossa taivasten valtakunta tuli lähelle. Se on evankeliumi Jumalan uhrikaritsasta, joka pyhässä elämässään, kärsimyksessään sekä ristinkuolemassaan lunasti koko maailman synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Se on evankelimi Kristuksesta Jeesuksesta, joka näin avasi taivasten valtakunnan portit itsessään syntisille ihmisille, kaikille niille jotka sanan ja kasteen kautta saavat uskon lahjan.

Jeesus sanookin, että ”taivasten valtakunta on nuotan kaltainen” (Matt. 13:47). Jokainen, joka tuntee kalastusta, tietää, että nuotta on verkosta tai verkoista tehty kalastusväline. Uuden testamentin aikana nuottaa käytettiin siten, että se laskettiin soutuveneistä veteen, puoliympyrän muotoon ja vedettiin sitten päistään rantaan. Kun nuotta näin heitettiin meren aaltoihin ja sitä vedettiin veden alla, se keräsi merestä paljon kalaa. Nyt siis Herramme sanoo, että taivasten valtakunta on tällaisen nuotan kaltainen, joka heitetään mereen. Tämä tarkoittaa, että taivasten valtakunta ja sen evankeliumi on tullut lähelle, aivan keskelle maailmaa. Täältä maailmasta evankeliumi myös kerää ihmisiä yhteen.

Nuotta on kalastusväline, joka ei lajittele saalistaan. Nuotta kokoaa yhteen kaikki kalat, mutta myös kaikkea muuta ”kaikista lajeista”, niin kuin Herramme tässä tarkkaan ottaen sanoo. Toisin sanoen kaikki meren elävät, jotka sattuvat nuotan tielle, jäävät siihen. Samoin myös taivasten valtakunnan evankeliumi kutsuu ja kokoaa kaikenlaisia ihmisiä. Jumala on lähettänyt ainoan Poikansa kantamaan ja ottamaan pois koko maailman synnit (Joh. 1:29). Hän on lähettänyt ikuisen valtakuntansa evankeliumin kaikkeen maailmaan, että kaikki ja kaikenlaiset ihmiset voisivat saada siitä ikuisen elämän. Niin kuin siis nuotta ei lajittele saalistaan, niin ei evankeliumikaan katso ihmisten kansallisuutta, rotua, sosiaaliluokkaa, koulutustasoa, ajallista menestystä taikka sen puutetta. Ihmiset ovat kaikki tyynni syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Mutta juuri kaikkia syntisiä lähelle ja heitä varten on taivasten valtakunta tullut. Siksi taivasten valtakunnan evankeliumin nuotta kerää kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä tämän maailman merestä. Mihin heitä kerätään? Jumalan valtakunnan osallisuuteen, joka heille lahjoitetaan juuri evankeliumin sanan ja pyhän kasteen sakramentin kautta. Näinhän Kristus itse sanoo yhdelletoista apostolilleen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:19–20a)

Suokoon Jumala, ettei tämä seurakunta koskaan ripustaisi taivasten valtakunnan evankeliumin nuottaa kuivumaan, vaan että me saisimme aina olla laskemassa sitä tämän maailman mereen. Sytyttäköön Herra meidän sydämemme sanallaan, Pyhässä Hengessä niin, että vaikka saalis tänään näyttäisi kuinka niukalta tahansa, niin kuitenkin niin kauan kuin tätä maailmanaikaa vielä on jäljellä, menisimme joka päivä innokkaasti ”kaduille ja kujille kutsumaan ja vaatimaan kaikenkaltaisia syntisiä tulemaan Karitsan häihin.” (Bäck, Johannes: Terveellinen oppi. 26:ntena Kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Tuomiosunnuntaina.) Niin, antakoon Herra, että me olisimme aina valmiit tarjoamaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumia aivan kaikille syntisille, erottelematta. Onhan taivasten valtakunnan evankeliumi Kristuksessa valmistettu syntien anteeksiantamukseksi kaikille kansoille. Saakoon vielä moni tulla sen osallisuuteen!

Nuotan sisältö lajitellaan maailmanajan lopussa

Kun nuottaa vedetään veneen perässä, taitavat kalastajat tietävät, milloin se on täynnä. Silloin he vetävät sen rantaan. Samalla tavoin koittaa kerran myös päivä, jolloin evankeliumin työ maailmassa tulee päätökseensä. Kerran ”pakanain täysi luku on sisälle tullut” (Room. 11:25) ja seurakunnan lähetystehtävä on loppuun suoritettu. Sitä päivää eivät tiedä ihmisten kalastajiksi lähetetyt, mutta heidän Herransa tietää sen. Tuona aikana maailman aika tulee täyttymykseensä ja loppuu.

Se, että kalastajien nuotta kerää kaikenlaisia kaloja ja meren eläviä, ei tarkoita sitä, että mitään lajittelua ei tapahtuisi. Päinvastoin: kun nuotta on täynnä ja kalastajat ovat vetäneet sen rantaan, silloin he lajittelevat kalat toisistaan. Hyvät, syötäväksi kelpaavat kalat erotetaan niistä, jotka ovat syötäväksi kelpaamattomia. Näin Jeesuksen ajan kalastajatkin tekivät: he erottivat syötävistä kaloista ne suomuttomat kalat, jotka Mooseksen lain mukaan olivat saastaisia. Hyvät kalat kootaan astioihin tai kalakoreihin. Ne viedään kotiin paistettaviksi tai torille myytäviksi. Kelvottomat sen sijaan viskataan pois, tai oikeastaan – niin kuin Herra sanoo – ”heitetään ulkopuolelle”. Näin tapahtuu myös evankeliumin nuotan ja maailman ajan täyttyessä. Silloin ”enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaiden keskeltä”. Mitä sitten ovat nämä ”pahat” ja toisaalta ”vanhurskaat”? Onko niin, että ne, jotka ovat onnistuneet elämässään parantamaan käytöksensä ja tulemaan ”hyviksi ihmisiksi”, erotetaan niistä, jotka eivät ole onnistuneet yhtä hyvin. Ei niin! Vanhurskaiksi kutsutaan niitä, jotka ovat tunnustaneet ja yhä uudestaan tunnustavat olevansa itsessään epävanhurskaita, siis Jumalalle kelpaamattomia, mutta jotka uskovat Jumalan Poikaan, Kristukseen ja turvaavat Hänen vanhurskauteensa. Nämä ihmiset uskovat, että Kristus on tullut maailmaan sitä varten, että heilläkin Hänessä ja Jumalan armosta olisi syntien anteeksiantamus ja lahjavanhurskaus. Pahoiksi puolestaan kutsutaan niitä, jotka eivät ole tällaisia vanhurskaita. Toisin sanoen Heiltä puuttuu Jumalalle kelpaaminen. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että he eivät ole uskoneet Kristukseen, jonka Isä kuitenkin on lähettänyt heidänkin lunastajakseen, heidänkin syntiensä ja saastaisuutensa sovittajaksi. Näin He ovat torjuneet Hänet, joka on heidän ainoa Tiensä Isän tykö (Joh. 14:6). Tällä tavalla siis maailmanajan lopussa, viimeisellä tuomiolla ihmiset erotetaan toisistaan kahteen eri joukkoon. Tämä erottelu tapahtuu yksinomaan sen perusteella, ovatko he uskoneet Kristukseen syntiensä sovittajana vaiko eivät.

Huomaa, että tässä ei ole mitään sijaa sellaiselle opetukselle, mitä jotkut Jumalan sanaa vastaan levittävät, että lopun aikana muka tapahtuisi jokin uskovien ylöstempaaminen, ja että osa ihmisistä sitten jäisi vielä maailmaan. Ei sana opeta niin! Huomaa tarkoin, että kun hyvät kalat kerätään astioihin, huonot kalat eivät pääse takaisin mereen uimaan, vaan ne ”heitetään ulkopuolelle”. Ne siis joutuvat kuivalle maalle, missä ne tukehtuvat. Kun siis vanhurskaat kerätään evankeliumin nuotasta taivaallisen Isän kotiin ja sen moniin asuinsijoihin (Joh. 14:2), iankaikkiseen elämään, samalla kertaa myös pahat ja epäuskoiset heitetään kauhistuttavan pimeyden läpi, tuliseen pätsiin, ikuisen kuoleman paikkaan.

Vielä on painotettava, ketkä tekevät tämän erottelun ihmisten välillä. Sen tekevät Jumalan enkelit. Tämä tarkoittaa, että meidän kristittyjen tehtävänä ei ole eritellä niitä ihmisiä, joita evankeliumin nuotta kokoaa. Varsinaisessa mielessä Kirkko kyllä on Kristuksessa pyhien ja tosiuskovien yhteisö, mutta tässä elämässä ja tässä maailmanajassa tähän tosiuskovien ja pyhien joukkoon on sekoittunut myös teeskentelijöitä ja jumalattomia. (Augsburgin tunnustus, VIII Mitä kirkko on?, 1.) Niiden joukossa, jotka evankeliumin nuotta on koonnut, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä ja osallistuvat uskontunnustuksen lausumiseen, voi olla ja onkin myös niitä, jotka sydämessään eivät usko. Mikäli he pysyvät tässä epäuskossa, heitä ei viimeisellä tuomiolla todeta vanhurskaiksi, sillä vanhurskaus ja Jumalalle kelpaaminen on vain uskosta (Gal. 3:11). Kuitenkaan tarkkanäköisinkään kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen arvioidakseen, onko hänellä usko Kristukseen vaiko ei. Siksi meidän ihmisten tehtävänä ei ole tehdä erittelyä pahojen ja vanhurskaiden välillä. Tämä tehtävä on jätettävä enkelien ja lopulta kaikkinäkevän taivaallisen Tuomarin, Herran Jeesuksen Kristuksen tehtäväksi (Matt. 25:31–33).

Mutta se, että me kristityt emme saa eritellä toisiamme, ei tarkoita, että olisi yhdentekevää, miten seurakunnassa opetetaan tai eletään. Joskushan on kuultu sellaistakin opetusta, että koska me emme saa eritellä toisiamme, ei pappien tai piispojen jumalatonta opetusta saa arvioida tai seurakuntalaisten syntejä sanoa synniksi. Ei näin! Meidän tehtävänämme on pitää huolta, että Jumalan sanan verkko aina heitetään paitsi seurakunnan ulkopuolelle, maailmaan, myös jatkuvasti seurakunnan sisäpuolella olevien päälle, siis myös niiden, jotka ulkoisesti kuuluvat kirkkoon, mutta epäuskossaan ovat itsensä siitä erottaneet. Sanan tehtävä on osoittaa: itsessäsi sinä olet taivasten valtakuntaan kelpaamaton, mutta juuri siksi Kristus on tullut ihmiseksi, että sinä ihminen pääsisit Hänen yhteyteensä, taivasten valtakunnan osallisuuteen. Tunnusta siis syntisi ja usko Kristukseen syntiesi sovittajana! Niin pääset osalliseksi taivasten valtakunnasta. Ja sitten toiseksi, Herra on antanut seurakunnalleen avainten vallan. Sen tarkoituksena on, että jokaiselle, jota taivasten valtakunnan nuotta tästä maailmasta kokoaa, jaettaisiin Jumalan sanan ruokaosa ajallaan (Luuk. 12:42). Toisten uskontojen piiristä tuleville ja katekismusoppilaille jaetaan Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia. Lain murtamille ja sitten kasteen kautta taivasten valtakunnasta osalliseksi tulleille jaetaan samoin lakia, sillä heissäkin on vielä syntinen liha jäljellä. Mutta sitten heille jaetaan myös evankeliumia sanassa ja Herran ruumiin ja veren sakramentissa. Jos kävisi ilmeiseksi, että joku ei tunnustakaan kristillistä uskoa yhtäältä omaan syntisyyteensä tai toisaalta siihen evankeliumiin, joka aivan todellisesti jaetaan sanan ja sakramenttien kautta, häntä ei voida päästää evankeliumin lahjojen osallisuuteen. Siksi Hänelle on saarnattava lakia, kunnes hän tulee jälleen syntinsä tuntemiseen ja tunnustamiseen, sekä sitten uskoo evankeliumin Kristuksesta syntiensä sovitukseksi ja palaa Herran alttarin osallisuuteen.

Tämän avainten vallan käyttö on seurakunnassa uskottu paimenviralle. Tämä avainten virka on välttämätön siksi, ettei lakia ja evankeliumia typistettäisi, eikä kukaan Herralle rakas ihminen vain suinkaan söisi ja joisi Herran ruumista ja verta epäuskossa ja tuomiokseen (1. Kor. 11:29), vaan saisi niistä syntien anteeksiantamisen, iankaikkisen elämän ja pääsyn taivasten valtakuntaan. Tämä avainten virka on Kristuksen asettama ja siksi luovuttamaton. Mutta koska pastori ja piispakin on vain ihminen, hän voi tässä tehtävässään toimia vain sen mukaan, mitä voi silmillään nähdä ja mitä ihmiset suullaan tunnustavat. Sen pitemmälle kukaan meistä ei tämän maailman aikana voi alkaa lajittelemaan ihmisiä. Seurakunnan, sen sananpalvelijoiden ja kaikkien kristittyjen tehtävänä on pitää esillä taivasten valtakunnan evankeliumia Kristuksesta ja hoitaa tehtävänsä omalla paikallaan. Nuotan sisällön lopullinen erotteleminen jätetään Jumalan haltuun.

Lopuksi

Rakkaat ystävät! Maailma käy kohti loppuaan. Maailmanajan täyttyminen ja viimeinen tuomio tulee vääjäämättä. Kumpaan joukkoon sinut viimeisellä tuomiolla erotetaan? Heitetäänkö sinut kauhistuttavan syvyyden läpi, upotetaanko liekkimereen, jossa joudut itkemään ja kiristelemään hampaita iankaikkisesti? Vai lähetetäänkö sinut ikuiseen elämään pyhien asumuksissa, missä saat katsella taivaallisen Isäsi kasvoja iankaikkisesti? Muita vaihtoehtoja ei ole. Jos siis olet antanut itsesi mennä tämän maailman merivirtojen mukana,  anna itsesi tulla taivasten valtakunnan evankeliumin nuotan kokoamaksi. Ja jos olet sallinut itsesi nukahtaa, herää nyt! Itke ja valita syvästi katuen syntejäsi, ettei sinun tarvitsisi kerran itkeä helvetissä. Sillä ”Voi sitä, joka vasta tuolla puolen itkee, sillä hänen itkuunsa yhdistyy hammastenkiristys”. Kuule tarkoin, rakas ystävä: Jumalan ainoa Poika Kristus on tullut alas taivaasta ja vapahtanut sinut saatanan vallasta syntymällään, täydellisellä elämällään, kärsimyksellään ja ristinkuolemallaan. Hän on ottanut sinun syntisi itseensä ja kuollut niiden vuoksi. Hän on maksanut sinun koko rangaistuksesi kalliilla uhriverellään. Tänään Hän tarjoaa sinulle Golgatan uhrinsa hedelmän, syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lahjat, täällä pyhässä huoneessaan! Täällä on taivasten valtakunta avoinna sinulle tänään! Täällä on kaikki armo valmiina jokaiselle, joka katuen pyytää anteeksiantoa. Kääntykäämme siis pois synneistämme. Kääntykäämme Herran puoleen ja ylistäkäämme Häntä Hänen suuresta armostaan, Nikean Konstantinopolin uskontunnustuksen sanoin.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 22.11.2015.)