23. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Matt. 6:14–15

Antakaa toisillenne anteeksi

Onko anteeksianto ehdollinen?

”Kun sinä annat toisille anteeksi, sitten Jumalakin antaa sinulle anteeksi ja pelastaa sinut! Toisin sanoen, kun ensin yrität parhaasi, teet hyvää ja osoitat rakkautta muille, niin sitten Jumalakin suostuu auttamaan ja armahtamaan sinua!”

Tätäkö Jeesus päivän evankeliumissa opettaa? Hänhän siis sanoo: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15) Tarkoittaako tämä sitä, että saadakseen anteeksi ja pelastuakseen ihmisen on ensin tehtävä hyviä tekoja? Näin on joku kyllä saattanut asian ymmärtää. Me kuitenkin sanomme varmasti ja rohkeasti: Ei näin! Ei Herramme tässä sitä tarkoita.

Jeesus puhuu omilleen, Isän lapsille

On pantava tarkoin merkille, keille Kristus tässä puhuu. Hän sanoo: ”teidän taivaallinen Isänne”. Hän siis puhuu niille, joilla on jo taivaallinen Isä. Keitä nämä ihmiset ovat? He ovat niitä, jotka ennen kyllä olivat vieraantuneita Jumalan elämästä (Ef. 4:18). Ennen he kyllä olivat ilman Kristusta, ilman toivoa, jumalattomia maailmassa (Ef. 2:12). He olivat kuolleita rikoksiin ja synteihin (Ef. 2:1), Jumalan vihollisia (Ef. 2:14, 16). Siksi he olivat myös luonnostaan vihan lapsia (Ef. 2:3), niin kuin apostoli kirjoittaa, eivät siis Jumalan lapsia. Mutta nyt on aivan toisin. Näiden ihmisten elämässä on tapahtunut muutos. Tämän muutoksen on tuonut Jumalan ainoa Poika Kristus, taivaallisesta Isästä ikuisuudessa syntynyt, Jumala Jumalasta, Hän, joka oli alussa Isän tykönä ja täydellisessä yhteydessä Hänen kanssaan (Joh. 1:1). Tämä Kristus suostui tulemaan Isänsä luota maailmaan (Joh. 1:14) ja enemmänkin, Hän suostui Isänsä hylkäämäksi, niin että Hän aivan huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Ps. 22:2; Matt. 27:46). Minkä takia Hän teki näin? Sen takia, että näitä jumalan elämästä vieraantuneita ihmisiä ei kertakaikkisesti hylättäisi, vaan että he Kristuksen kalliin sovintoveren kautta saisivat syntinsä anteeksi ja voisivat siten päästä Jumalan perheyhteyteen. Uskon kautta tähän Jumalan Poikaan ja uhrikaritsaan (Joh. 1:29) sekä Häneen kastettuina nämä ennen hukassa olleet irtolaiset saavat nyt olla lapsia Jumalan perheessä. Tässä seurakuntaperheessä Kristus itse on nyt heidän veljensä. Kristuksen Isä, kaikkivaltias Jumala on myös heidän taivaallinen Isänsä niin, että Kristus itse rukoilee heidän kanssaan: ”Isä meidän” (Matt. 6:9). Kristuksessa he kaikki ovat myös keskenään veljiä ja sisaria. He antavat lähimmäisilleen anteeksi, koska ovat itse ensin saaneet kaiken anteeksi.

Tällaisia ovat ne ihmiset, joille Herramme nyt tässä evankeliumissa puhuu. Tällainen sinäkin olet, rakas kristitty. Ennen sinäkin elit yksin, omine voiminesi, irrallisena maailmassa, ilman taivaallista Isää ja yhteyttä Jumalan perheväkeen. Oman hyvyytesi tai tekojesi perusteella et milloinkaan voinut tulla Jeesuksen veljeksi ja Jumalan lapseksi. Mutta Hän tunnusti sinut veljekseen ja sisarekseen oman lunastustyönsä perusteella. ”Jumalana ja ihmisenä Kristus on täydellisellä kuuliaisuudellaan meidät lunastanut synneistämme, vanhurskauttanut ja pelastanut meidät.” (Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. 3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus, 4.) Sinunkin syntisi on nyt Kristuksen ristinuhrissa sovitettu. Sinä olet Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta syntynyt uudesti Jumalan perheen, seurakunnan jäseneksi (Tiit. 3:5; 1. Piet. 1:23). Sinun syntisi on pesty pois, anteeksi annettu (Ap. t. 2:38; 22:16). Kristuksen armosta sinäkin kuulut niihin, joilla on Hänen taivaallinen Isänsä omana rakkaana Isänään. Ja juuri Kristuksen sinulle tuoman anteeksiantamuksen hyvää hedelmää on se, että sinäkin annat anteeksi lähimmäisellesi kaikki heidän rikkomuksensa.

Yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen

Mutta kuule vielä, mitä Kristus sanoo. Hän siis puhuu syntinsä anteeksi saaneille. Mutta kuitenkin Hän lausuu myös, että Isä antaa juuri heille anteeksi. Herra siis tarkoittaa, että paitsi syntinsä anteeksi saaneiden ihmisten lähimmäisissä, myös näissä uskovissa itsessään on vielä syntiä, joka täytyy saada anteeksi. Ehkä sinäkin tiedät, mitä tämä tarkoittaa. Yhtäältä tiedät, että kasteessasi olet saanut syntien anteeksiantamuksen lahjan. Sinä, sikiämisestäsi ja syntymästäsi saakka syntinen ihminen (Ps. 51:7) olet saanut kaiken syntisyytesi anteeksi, Kristuksen tähden. Ja toisaalta kuitenkin myös perisynti vaikuttaa sinussa vielä. Miten se vaikuttaa? Perisynti tahtoo alinomaa vaikuttaa sinussa passiivista puutosta, siis sitä, ettet pelkäisi Jumalaa etkä sydämestäsi luottaisi Hänen sanaansa ja Hänen armoonsa. Mutta perisynti vaikuttaa myös aivan aktiivista turmelusta, siis sitä, että käännyt pahojen himojesi mukaisiin synnillisiin tekoihin. (Vrt. Augsburgin tunnustus, II Perisynti, 1–2.) Ja niin sinä rikot sekä Jumalaa että lähimmäistäsi vastaan. Näin on siksi, että sinussa asuu paitsi uusi ihminen, vielä myös vanhan lihasi mieli, joka ”ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room. 8:7) Sana opettaa, että sinä olet Kristuksessa kokonaan vanhurskas, mutta tämän elämän ajan kuitenkin vielä itsessäsi kokonaan syntinen.

Vanhurskauden unohtuminen ja synnin unohtuminen

Miten usein unohtuukaan tämä Jumalan sanan opetus kristityn yhtäaikaisesta vanhurskaudesta ja syntisyydestä! Niin helposti vain toinen näistä muistuu mieleen ja toinen unohtuu. Ehkä sinä olet taipuvainen unohtamaan vanhurskautesi, joka on Kristuksessa. Unohdat, että sinun kaikki syntisi on jo meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veriuhrissa sovitettu. Unohdat, että sen sovituksen hedelmä on jo kasteessa sinulle on lahjoitettu. Ehkä vielä unohdat, että Hän yhä uudestaan lahjoittaa sinulle anteeksiannon sanansa ja ehtoollisen sakramentin yhteydessä. Sinä unohdat Jumalan lahjavanhurskauden, ja sen sijaan alat katsomaan vain omaan itseesi ja omiin mahdollisuuksiisi. Mutta tällä tavalla sinä vaivut helposti epätoivoon. Tällainen tila saattaa kyllä joidenkin silmissä vaikuttaa hurskaalta ja nöyrältäkin, jos alat painottaa olevasi vaivainen mato matkamies maan. Mutta miten helposti silloin unohdatkaan turvata vaivaisuudessasi Kristukseen! Miten helposti tässä oman vaivaisuutesi painottamisessa tulet jopa halveksineeksi Jumalan Poikaa, joka kuitenkin on kerran tullut sinun kipujesi mieheksi ja sairautesi tuttavaksi (Jes. 53:3), aivan kuollut kaikkien syntiesi vuoksi. Etkö sinä silloin asetu Jumalan yläpuolelle, kun luulet tietäväsi sovituksesi asian paremmin kuin Hän, ja siis ajattelet, että sinulla ei ole sovitusta?

Toisaalta sinä unohdat helposti myös oman syntisyytesi, tai ehkä ainakin pidät sitä vähän vähäisempänä kuin muiden. Mieleesi muistuu lähinnä toisten virheet, ”ihmisten rikkomukset”, joista Jeesus tässä puhuu. Samalla unohdat, että sinulla itselläsikin on vielä anteeksi saamisen tarve, koska ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Tästä seuraa myös se, että jätät antamatta lähimmäisellesi anteeksi hänen rikkomuksiaan. Tällainen saattaa kyllä joidenkin silmissä vaikuttaa hurskaalta ja ylevältä, sellaiselta, että sinä olet pidemmälle edistynyt kristitty, jota syntisyys ei enää niin paljoa vaivaa. Mutta etkö näin asetukin lähimmäisesi yläpuolelle? Ankaruudessasi ja anteeksiantamattomuudessasi kasvatat katkeruutta ja vihaa itsesi ja lähimmäistesi välille. Etkö näin helposti asetu myös itsensä Jumalan yläpuolelle, kun sanot, ettet voi koskaan antaa lähimmäisellesi anteeksi hänen rikkomuksiaan, vaikka Jumala on ne kaikki jo Pojassaan sovittanut? Ystävä, jos et anna lähimmäisellesi anteeksi, silloin hylkäät Kristuksen sovitustyön ja syntien anteeksiantamuksen, ja suhtaudut niihin, kuin ne sinun kohdallasi olisivat turhat.

Kristus on antanut anteeksi! Etkö sinäkin antaisi?

Ja kuitenkin, Herra Jeesus Kristus on kantanut koko maailman syntitaakan! Hänen sovintoverensä on vuotanut kaikkein kalleimpana maksuna, että niin sinä kuin lähimmäisesikin saisitte anteeksi koko perisyntinne ja kaikkien tekosyntienne velan. Kristus on tullut, että niin sinulla kuin jokaisella lähimmäiselläsi olisi anteeksiantamus ja vapaa pääsy Hänen taivaallisen Isänsä perheeseen, Jumalan seurakuntaan ja pelastettujen joukkoon. Siihen sinut on nyt otettukin, Hänen armostaan! Etkö sinä siis myös armahtaisi lähimmäistäsi ja antaisi alttiisti anteeksi kaikkea sitä, millä hän on heikkoudessaan rikkonut sinua vastaan? Etkö antaisi anteeksi vaimollesi, miehellesi, isällesi, äidillesi, lapsellesi, työtoverillesi taikka sisarellesi tai veljellesi Kristuksessa? Etkö antaisi anteeksi hänelle tuota pientä velkaa, kun taivaallinen Herra on pitkämielisyydessään antanut ainoan Poikansa maksuksi sinun koko langenneisuudestasi ja niin säästänyt sinut ansaitsemaltasi tuomiolta? Etkö antaisi anteeksi lähimmäisellesi, onhan hänelläkin sinulle anteeksi annettavaa?

Anteeksi antaminen on päätös

Mutta ehkä sanot: ”Hän on loukannut minun tunteitani niin syvästi! Hän on vähätellyt minua, aivan alistanut minua! Miten minä voisin ikinä kyetä unohtamaan sellaisen loukkauksen, saati antamaan sen anteeksi?” Mutta mitä tällainen anteeksi antaminen oikeastaan tarkoittaa? Vaatiiko Herra sinulta sitä, että tunteesi ensin leppyvät? Ei. Anteeksi antaminen ei ole asia, joka riippuu tunteista. Anteeksi antaminen on päätös. Se on päätös luopua kostosta. Se on päätös vastata pahaan hyvällä. Se on päätös olla pitämättä vihaa. Se on päätös – niin kuin Herran sana kirjaimellisesti kuuluukin – päästää toinen ihminen. Mistä? Hänen velastaan. Se on päätös, aivan niin kuin Kristuskin päätti totella Isän suunnitelmaa päästää sinut synneistäsi kuolemallaan, vaikka Hän inhimillissä tunteissaan joutui niin kovasti kärsimään. Ei anteeksi antamisessa ole siis kysymys myöskään siitä, että sinun pitäisi vaieta vääryydestä ja kätkeä loukkaantumisesi tai vaikeat tunteesi sydämesi sopukoihin. Ei. Kyse on siitä, että vaikka kokemasi rikkomus on todellinen, vaikka siitä on voinut seurata hengellistä tai tunnetason vaikeutta, ja vaikka näistä kaikista voidaan puhua, silti lähimmäinen päästetään hänen velastaan. Ei taivallisen Isänkään anteeksianto ole sellaista, että Hän noin vain painaisi villaisella meidän rikkomuksemme. Kyllä rikkomukset luetaan; synnillä on aina palkkansa. Mutta Jumala on syntiselle armollinen ja antaa hänelle anteeksi siksi, että Hänen Poikansa on jo kantanut synnin rangaistuksen meidän puolestamme! Samoin sinäkin saat harjoitella avoimesti puhumaan mieltäsi painavista asioista lähimmäisellesi, mutta kuitenkin päättää antaa hänelle anteeksi. Herra sanoo apostolin suulla: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:12–13)

Pysy suuren anteeksiantajan, Kristuksen yhteydessä!

Tosin sinä varmasti saat kyllä huomata, että itse et kykene tähän. Sinä kyllä tiedät, että Herra tahtoo sinun antavan anteeksi niin kuin Hän on itse sinulle antanut. Haluaisitkin tehdä niin, mutta omat voimasi eivät siihen riitä. Mikä on silloin avuksi? Rakas ystävä, tunnusta tämäkin syntisi Herralle! Käytä ripin lahjaa: tunnusta sydämesi anteeksiantamattomuus ja kuule sitten anteeksiantamuksen sana, jonka Herra sinulle pastorin suulla lausuu. Älä myöskään tällaisten vaikeuksien vuoksi jää pois sanan ja sakramenttien osallisuudesta, jotka Herra messussa sinulle ja kaikille omilleen tahtoo antaa. Tule Herran pöytään, jossa Kristus itse tarjoaa ruumiinsa ja verensä sinun ja kaikkien omiensa syntien anteeksiantamiseksi. Tule ja vahvistu Hänen anteeksiantamuksensa ja armonsa osallisuudessa! Hän tahtoo runsain määrin antaa kaikki syntisi anteeksi! Hän tahtoo myös vaikuttaa sinussa kaiken hyvän Pyhän Henkensä kautta, niin että Hänen armostaan ravittuna sinäkin annat anteeksi, niin kuin Hän on sinulle anteeksi antanut. Ota siis tänäänkin Hänen lahjansa vastaan! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 1.11.2015.)

Mainokset