17. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Joh. 5:19–21

Isä ja Poika ja heidän tekonsa

Päivän evankeliumin äärellä tarkastelemme tänään kolmea asiaa. Herramme puhuu siinä

  1. Isän ja Pojan erillisyydestä,
  2. Isän ja Pojan yhteydestä, sekä
  3. Isän ja Pojan teoista.

1. Isän ja Pojan erillisyys

Ensinnäkin Jeesus siis puhuu yhden Jumalan eri persoonista. Hän sanoo, että on olemassa sekä Isä että Poika. Näiden kahden välillä vallitsee siis erillisyys, eihän heitä muuten mainittaisi erikseen. Tämä opetus on meidän pelastuksemme kannalta luovuttamattoman tärkeä.

Valitettavasti opetus Isän Jumalan ja Jeesuksen erillisyydestä on aikojen kuluessa ymmärretty monin tavoin väärin. On esimerkiksi opetettu ja edelleenkin opetetaan, että Jumala on yksi ja Jeesus on vain hänen profeettansa. Juuri tälläkin hetkellä tämä väärä oppi vyöryy valtavalla voimalla esimerkiksi Lähi-Idän maista Eurooppaan ja muualle maailmaan. Toisaalta on opetettu niinkin, että Jumala on kyllä yksi mutta Jeesusta voidaan silti kutsua Hänen Pojakseen. Samalla ajatellaan kuitenkin, että Jeesus olisi ollut vain tavallinen miehestä ja naisesta syntynyt juutalainen mies. Opetus on, että Jeesus vasta myöhemmin olisi saanut Jumalan voiman itseensä ja siksi Häntä voitaisiin pitää Jumalan Poikana. Edelleen on sellaistakin opetusta, että on olemassa Isä Jumala ja Jeesus on Hänen aivan todellinen Poikansa, itsekin Jumala. Mutta koska Isä kuitenkin on suurin ja korkein, on Pojan jumaluuden kuitenkin oltava jotakin alempaa kuin Isän.

Nyt on tärkeää painottaa, että nämä mainitut opetukset – ja monet muut vastaavat – vääristävät tai kokonaan ohittavat Jumalan sanan. Jeesus sanoo asian niin kuin se on. Hän puhuu tässä kyllä Isän ja Pojan keskinäisestä erillisyydestä, mutta Hän puhuu muutakin.

2. Isän ja Pojan yhteys

Toiseksi Jeesus puhuu Isän ja Pojan yhteydestä. On siis kyllä totta, että Isä ja Poika ovat erilliset, mutta he eivät ole erilliset aivan siinä mielessä kuin tavallinen, maallinen isä ja hänen poikansa ovat erilliset ja eri ihmiset. Kristus on Jumalan Poika, joka on syntynyt Isästä ikuisuudessa. Taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Kristus ovat kyllä eri persoonat, mutta he ovat samaa olemusta.

Siksi ei ole niin, että Jeesus olisi esimerkiksi ainoastaan Jumalan profeetta. Hän on Jumalan Poika, itse Jumala. Eikä Jeesus myöskään ole Jumalan Poika vain siinä mielessä, että Hän – muka miehestä ja naisesta syntynyt tavallinen mies – olisi sitten tullut Jumalan valitsemaksi ja saanut Pyhän Hengen, voidakseen opettaa viisaasti tai toimia vapahtajana. Ei, Kristus on itse Jumala ja Jumalan Sana, joka on jo alussa ollut Isän tykönä ja sitten tullut lihaksi asuakseen meidän keskellämme ja sovittaakseen syntimme (Joh. 1:1, 14). Johanneksen kasteessa Pyhä Henki kyllä laskeutui Hänen päälleen, mutta ei siksi, että Hän vasta silloin olisi tullut Jumalan Pojaksi. Hän on Jumalan Poika ja Jumala ikuisuudesta asti.

Siksi täytyy myös sanoa, että Jumalan Poika Kristus ei jumaluutensa puolesta myöskään ole vähäarvoisempi kuin Isä. Jumaluutensa puolesta Hän on Isän kanssa yhtä ikuinen ja keskenään samanarvoinen. (Athanasioksen tunnustus 24–25.) Mutta Hän on siis kuitenkin myös siinnyt Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja tullut ihmiseksi. Kristus on siis paitsi syntynyt Isästä ikuisuudessa, Hän on myös syntynyt ihmisestä ajassa. Näin Kristus Jeesus on yhtä lailla Jumala ja ihminen. Ihmisyytensä puolesta Hän on kyllä vähäarvoisempi kuin Isä. Ja kuitenkin Hän yhtäaikaa Jumalana ja ihmisenäkin on yksi ja ainoa persoona, yksi ja ainoa Kristus Jeesus. Siksi Hän ihmiseksi tullessaankaan ja orjan muodon ottaessaankaan ei luovuttanut mitään jumalallisen luontonsa täydellisyydestä ja majesteettiudesta. (Athanasioksen tunnustus 27–35.)

3. Isän ja Pojan teot

Kolmanneksi tarkastelemme Isän ja Pojan tekoja. Koska Jeesus Kristus on siis Isän Poika sekä myös samaa olemusta Isän kanssa, Hän ei myöskään voinut – eikä voi! – tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Hänen Isänsä tahtoo. Hänhän sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh. 5:19–20) Kristus on Jumalan ikuinen Poika, Viisaus, joka jo ennen aikojen alkua katseli Isänsä tekoja ja oli osallinen niissä, niin kuin Hän itse sanoo: ”Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.” (Sananl. 8:23–31) Kun Jeesus Kristus siis evankeliumissa sanoo, että Hän ei voi itsestänsä mitään tehdä”, tämä ei tarkoita sitä, että Hän olisi jollakin tavalla kykenemätön. Päinvastoin, ”sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10:27) Mutta tämä ”ei voi” tarkoittaa, että koska Poika on samaa olemusta ja samaa jumalallista majesteettia kuin Isä, Hänen toimintansa ja työnsä on samaa kuin Isän. Välttämättä Hän tekee kaiken Isänsä tahdon mukaan. Heillä on sama tahto, kyky ja toiminta.

Mutta mitä nämä teot sitten ovat? Ensinnäkin: Jeesus Kristus on täydellisessä ja synnittömässä elämässään täyttänyt kokonaan Jumalan lain, siis taivaallisen Isänsä tahdon. Tämä on ihana sana! Kun nimittäin Jumalan erehtymätön sana sanoo sinulle ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” ja ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Mark. 12:30–31), niin sinä huomaat, että sinä et ole kyennyt tähän. Et ole täyttänyt Jumalan tahtoa, vaan päinvastoin olet rikkonut sen. Olet syntinen, kadotuksen ansainnut ihminen. Mutta saat uskoa: Jumala on lähettänyt synnittömän Poikansa maailmaan. Hän, Jumalan Poika on täyttänyt Isän tahdon sinun puolestasi. (Room. 5:18; Gal. 4:4–5)

Lisäksi taivaallisen Isän Poika, Jeesus Kristus teki maailmassa ollessaan myös valtavia ihmetekoja. Esimerkiksi juuri tekstimme edellä evankelista kertoo, että Jeesus paransi sairaan miehen Betesdan lammikolla niin, että tämä nousi, otti vuoteensa ja lähti kävelemään (Joh. 5:1–9).

Mutta sitten evankeliumissa Jeesus sanoo, että Isä näyttää Pojalle vieläkin suurempia tekoja. Mikä on vielä näitä valtavia ihmetekojakin suurempaa? Tämänkin Herra tässä sanoo: Hän on siis evankeliumissa ensin puhunut Isästä ja Pojasta, siis itsestään. Mutta nyt Hän puhuu myös muista. Jeesus puhuu myös niistä, jotka ovat olleet kuolleita, mutta jotka tehdään eläviksi. Kuulitko mitä Hän sanoo? ”Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.” (Joh. 5:21) Mutta keitä nämä ihmiset ovat? Keitä ovat ne kuolleet, jotka tehdään eläviksi? Kyllä Herra tässä puhuu sinusta ja minusta. Sinuunkin nimittäin sopii se, mitä Pyhä Henki apostolin kautta efesolaisille sanoo: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.” (Ef. 2:1–7)

Mutta miten tämä eläväksi tekeminen on sitten tapahtunut? Se on tapahtunut näin: Jumalan Poika Kristus, ikuisuudessa syntynyt, sikisi jumalallisen ilmoitussanan voimasta neitsyen kohdussa. Sitten Kristus myös ikään kuin ”syntyi uudesti”, siis syntyi tähän maailmaan ihmiseksi, ihmisestä neitsyt Mariasta. Hän täytti Isän tahdon täydellisessä elämässään ja sitten myös ja nimenomaan kärsimisessään ja kuolemassaan. Sinun tähtesi synnitön Kristus tehtiin synniksi ja uhrasi itsensä, että sinut – itsessäsi syntinen – tehtäisiin Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21). Kristus, Elämä itse (Joh. 14:6) antoi elämänsä, ettet sinä kuolisi synteihisi, vaan että sinulla olisi Hänessä ikuinen elämä. Golgatan ristillä Hän sovitti sinun syntisi, maksoi sinun velkasi!

Mutta miten sinä, melkein 2000 vuotta noiden tapahtumien jälkeen sitten saatoit päästä osalliseksi Kristuksen sovitustyön hedelmistä, Isän ja Pojan työstä ja elämästä? Se on tapahtunut näin: Niin kuin Kristus, itse Elämä kerran sikisi Marian kohdussa ja sitten syntyi ihmiseksi, niin myös Jumalan elämä sikiää ihmisessä juuri Hänen sanansa ja sen saarnan kautta. Ja sitten pyhän kasteen sakramentin kautta tämä siinnyt uusi elämä syntyy. Siksi kaste on uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä. (Tiit. 3:5) Sitä se on ollut sinullekin. Juuri kasteen kautta Jumala on hukuttanut sinunkin vanhan ihmisesi yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa kuolemaan. Näin Hän on tehnyt, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin saat sinäkin nyt vaeltaa uudessa elämässä. (Room. 6:4) Sanan ja kasteen kautta sinut on siirretty kuolemasta elämään! (1. Joh. 3:14) Sinä olet siis pelastettu! Tämä kaikki on Isän ja Pojan työtä Pyhässä Hengessä. Se on Jumalan työtä, niin kuin Hän edelleen efesolaisilleen sanoo: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)

Koska Jumala näin on armossa herättänyt sinut kuolemasta ja tehnyt sinut eläväksi, ei sinun, rakas ystävä, ei tarvitse pelätä kuolemaa. Sinä kyllä tunnet, miten kuolema vielä tekee työtää ruumiissasi: tunnet väsymyksen, kulumisen, sairauden, kivun, vanhenemisen kaikkine merkkeineen. Onkin toki kyllä kauhistavaa nähdä itsessään ja lähimmäisessä, miten Jumalan hyvä luomistyö lankeemuksen seurauksena näin turmeltuu, kuihtuu ja lopulta kuolee. Mutta tämän ei kuitenkaan tarvitse kauhistaa sinua, rakas kristitty! Sillä kun sinussa kasteen ja uskon kautta on Kristuksen ja Hänen taivaallisen Isänsä elämä, sinä elät, vaikka sinun ajallinen elämäsi päättyisi (Joh. 11:25).

Sinä saat jo nyt olla osallinen Jumalan valtakunnasta, joka on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17). Se tarkoittaa, että sinä, joka itsessäsi et ollut vanhurskas vaan syntinen, saat Kristuksen tähden olla luettu vanhurskaaksi ja Jumalalle kelpaavaksi. Kristuksen tähden ja uskon kautta Hänen sijaisuhriinsa sinulle on avattu taivaan portit! Kasteen ja uskon kautta Kristus elää nyt sinussa (Gal. 2:20), ja siksi sinä myös Pyhässä Hengessä tuotat uskon hyvää hedelmää, Jumalan mielen mukaisia hyviä tekoja (Augsburgin tunnustus, VI Uusi kuuliaisuus). Kaiken rauhattomuuden keskellä Pyhä Henki myös vaikuttaa sinussa rauhaa, ilottomuuden ja kärsimyksenkin keskellä iloa. Mikään tästä ei ole lähtöisin sinusta. Se on yksinomaan kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen armollista työtä ja lahjaa.

Aivan lopuksi, rakkaat ystävät! Tässä maailmassa on vielä valtava määrä ihmisiä, jotka tänäänkin elävät kuoleman vallassa, erossa todellisesta elämästä, joka on ainoastaan elävän Jumalan yhteydessä. Näitäkin ihmisiä Jumala on rakastanut niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään heistäkään hukkuisi, vaan että heillä olisi ikuinen elämä. (Joh. 3:16) Heidätkin Jumala tahtoo tehdä eläviksi! Saakoon Jumalan elämä, josta me olemme Kristuksessa Pyhän Hengen kautta tulleet osallisiksi, saakoon se ihmeellinen elämä virrata tästäkin seurakunnasta ulos niin, että yhä useammat kuulisivat evankeliumin elävän sanan Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka tuli ihmiseksi, että Hän näin saisi antaa kuoleman vallassa oleville ikuisen elämän. Tämän vaikuttakoon kaikkivaltias ja kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, joka olkoon ylistetty nyt ja iankaikkisesti! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 20.9.2015.)