1. sunnuntai loppiaisesta (1. vsk), Matt. 3:13–17

Synnitön tehtiin synniksi

Johannes kehottaa kansaa kasteelle – ja estelee

Johannes Kastaja seisoi Jordan-virralla. Hän oli siellä toimittamassa sitä tehtävää, jonka oli Jumalalta saanut (vrt. Luuk. 1:16–17, 76–77). Johannes oli tullut saarnaamaan, että kauan  odotettu Messias tulisi aivan pian. Hän kehotti juutalaista kansaa valmistamaan tien tälle suurelle Herralle. Jotta Herralla olisi tie näiden ihmisten sydämiin, oli Johannes julistanut kansalle lakia, joka osoitti heidän syntinsä. Hän oli saarnannut: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:2) Jumalan lain valossa moni oli nöyrtynytkin tunnustamaan syntinsä. Moni oli nöyrtynyt tunnustamaan sen, että oli täysin riippuvainen Jumalan armosta voidakseen päästä osalliseksi Jumalan valtakunnasta, joka nyt Kristuksessa oli tullut lähelle. Nämä parannusta tarvitsevat Johannes kastoi vedellä (Matt. 3:11a). Tämä kaste oli merkki parannuksesta, sekä eräänlainen väliaikaiseksi tarkoitettu armonväline, jonka kautta syntisten synnit annettiin anteeksi. Myöhemmin Herramme Jeesus asetti itse asetti pyhän kasteen sakramentin, kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.

Kaikkia Johannes ei kuitenkaan ollut ollut heti valmis kastamaan. Toisia hän oli aivan estellyt tulemasta tälle parannuksen kasteelle. Minkä vuoksi? Hänen luokseen oli nimittäin tullut myös niitä, jotka luottivat omaan hurskauteensa. Nämä eivät olleet ymmärtäneet taikka ainakaan tunnustaneet omaa kelvottomuuttaan Jumalan edessä. Mutta Johanneksen kaste oli siis tarkoitettu syntinsä tunnustaneille parannukseksi ja syntien anteeksiantamiseksi! Siksi tästä kasteesta ei myöskään olisi ollut mitään hyötyä niille, jotka luottivat omaan pyhyyteensä eivätkä siksi tunteneet tarvetta tunnustaa syntejään. Nämäkin siis kyllä olivat tietenkin tarvinneet syntien anteeksiantamusta – eihän luonnollisten ihmisten joukossa ole yhtään synnitöntä ihmistä, niin kuin sana sanoo: ”Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” (Ps. 14:3; vrt. Room. 3:10) Kuitenkaan nämä ihmiset eivät sydämessään olleet suostuneet anteeksiantamusta tarvitseviksi. Sen vuoksi Johannes oli kehottanutkin heitä ensin tunnustamaan syntinsä (Matt. 3:6) ja tekemään niistä parannuksen. Hän oli saarnannut: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” (Matt. 3:7b–10)

Johannes estelee Jeesusta tulemasta kasteelle

Mutta nyt Matteus kirjoittaa: ”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ’Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!’” (Matt. 3:13–14) Jälleen Johannes esteli kastettavaksi tulijaa. Tällä kertaa syy estelyyn on kuitenkin toinen. Aiemmin kastettavaksi tulijat olivat siis kelvottomat parannuksen kasteelle, koska eivät tunnustaneet parannuksen tarvettaan. Kuitenkin nyt kastettavaksi tuli mies, josta Kastaja-profeetta tietää, että Hänessä ei olllut syntiä lainkaan! Tämä mies oli Jeesus Kristus, Jumalan ikuinen Poika, joka oli tullut ihmiseksi. Hän oli Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Siksi, toisin kuin me muut ihmiset, Hän oli täysin synnitön (Hepr. 4:15). Mutta jos ja kun Hän oli synnitön, Hänessä ei myöskään voinut olla mitään, mistä Hänen olisi tarvinnut tehdä parannusta? Mihin Jeesus siis olisi tarvinnut parannuksen kastetta? Eikö päinvastoin Johanneksen, joka profeetan virkaa kantaessaankin oli kuitenkin tavallinen ihminen, eikö mieluummin hänen olisi ollut saatava kaste itseltään Herralta, joka oli tullut kastamaan, eikä ainoastaan vedellä vaan myös Pyhällä Hengellä ja tulella? (Matt. 3:11b)

Jeesuksen täytyy tulla parannuksen kasteelle

Tällä tavalla Johannes siis esteli Jeesusta tulemasta kasteelle. Mitä Herra vastasi hänelle? Hän sanoi: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” (Matt. 3:15) Mutta eikö ”vanhurskaus” tarkoita oikeamielisyyttä tai oikeutta, taikka lain täyttämistä? Täysin synnittömänä Jeesus olikin kaikessa elänyt täydellisen kuuliaisena taivaallisen Isänsä tahdolle. Hän oli siis elänyt oikeuden ja vanhurskauden mukaan, juuri niin kuin laki määräsi. Nyt Hän vielä tahtoi saattaa kaiken Jumalan tahdon mukaiseen päätökseen. Katso nyt, miten ihmeellinen on Hänen taivaallisen Isänsä tahto: Synnittömän Jeesuksen Kristuksen oli tultava samaan parannuksen kasteveteen, jossa niin monet Hänelle rakkaat ihmiset olivat Johanneksen kastamina saaneet tulla puhdistetuiksi synneistään. Kristuksen oli tultava tuohon samaan veteen, ei kuitenkaan omien syntiensä vuoksi – eihän Hänellä sellaisia edes ollut! –, mutta kuitenkin juuri omien syntiensä vuoksi. Miten niin? Hänen oli tultava ikään kuin tuohon kansan rikkomusten likaamaan pesuveteen ja synnin liejuun, että Häneen, joka ei itsessään synnistä tai lain rikkomuksesta tiennyt, ja aivan Hänen omakseen tässä laitettaisiin koko ihmiskunnan kaikki synti ja saasta. Jumala nimenomaan tahtoi, että tämä Hänen synnitön Poikansa tehtäisiin synniksi. (2. Kor. 5:21) Näin se sama vesi, jossa kansa oli saanut puhdistuksen synnistään ja saastaisuudestaan, teki nyt Jeesuksen heidän syntinsä ja saastaisuutensa kantajaksi. Samalla Hänet, joka itsessään oli täydellisen puhdas ja vailla minkäänlaista parannuksen tarvetta, tehtiin nyt saastaiseksi ja parannusta tarvitsevaksi Hänen oman kansansa ja koko maailman synneistä.

Katso miten ihmeellinen on Jumalan tahto! Hän on aivan pyhä ja oikeudenmukainen. Siksi Hänen edessään on myös kaiken synnin aina saatava rangaistuksensa! (Ks. esim. 5. Moos. 4:24; 5:9; 27:26; Room. 6:23a) Mutta sen sijaan että Jumala rankaisisi syntiin langenneita ihmisiä oikeuden mukaan, Hän tahtoikin antaa synnittömän Poikansa heidän sijaisekseen, tulemaan itse syntiseksi heidän synnistään ja kuolemaan heidän kuolemansa, etteivät he kuolisi, vaan saisivat elää. Jumala lähetti ainoan Poikansa, että Hän olisi Jumalan oma Uhrikaritsa, joka ottaisi pois maailman synnin ottamalla sen kaiken itseensä ja tulemalla naulatuksi ristiin. (Joh. 1:29) Tämän Vapahtajan virkansa Kristus Jeesus halusi kuuliaisesti suorittaa. Siksi Hän tuli mielellään Johanneksen kasteelle, syntiseksi ja parannusta tarvitsevaksi.

Jeesus asetetaan virkaansa

Jeesukselle tämä parannuksen kaste merkitsikin myös virkaan asettamista. Johanneksen kasteessa Hänen taivaallinen Isänsä asetti Hänet Vapahtajaksi, ihmisten syntien kantajaksi ja sijaiskärsijäksi. Juuri siksi heti tämän kasteen jälkeen ”taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.” (Matt. 3:16) Ehkä muistat, että Vanhan testamentin aikana kuninkaat (1. Sam. 9:16; 10:1; 1. Kun 19:15–16), ylipapit (2. Moos. 30:30; 3. Moos. 8:12; 16:32) ja profeetat (1. Kun. 19:16) oli asetettu tehtäviinsä voitelemalla.  Niin myös ja nimenomaan Herra Jeesus – ikuinen ja taivaallinen Kuningas, ylimmäinen Pappi ja Profeetta – voideltiin tässä toimittamaan tätä virkaansa maailmassa. Hänet voideltiin virkaansa Kuninkaana, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:20). Hänet voideltiin virkaansa Profeettana, joka saarnaa Jumalan sanaa ja enemmänkin, joka itse on Jumalan Sana (Joh. 1:1, 14; 1. Joh. 1:1) ja Viisaus (Sananl. 8) ja jonka saarnaamat sanat siksi ”ovat henki ja ovat elämä.” (Joh. 6:63) Hänet voideltiin virkaansa uuden liiton ylimmäisenä Pappina, joka Golgatan ristin uhrialttarilla uhraisi kertakaikkisen uhrin – oman itsensä – kansan ja koko maailman kaikkien kansojen syntien sovitukseksi (Hepr. 4:14; 7:27). Johanneksen kasteen yhteydessä Jeesus voideltiin Pyhässä Hengessä tähän virkaansa. Juuri siksi Häntä kutsutaan Voidelluksi, siis Messiaaksi ja Kristukseksi. Juuri siksi Kristus saattoi myös myöhemmin Nasaretin synagogassa julistaa sen Jesajan profetian täyttyneen, joka kuuluu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” (Jes. 61:1; Luuk. 4:16–21) Tälle ihmelliselle virkaan asettamiselle taivaallinen Isä vielä antoi vahvistuksensa lausumalla kaikkien kuullen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt. 3:17)

Vääriä ja Jumalan sanan vastaisia ovat siis sellaiset selitykset, joiden mukaan Jeesus olisi ollut vain tavallinen mies, joka vasta tämän kasteen yhteydessä olisi saanut ikään kuin ”lisäksi” myös Jumalan Pyhän Hengen. Sen vuoksi Häntä sitten olisi voitu kutsua myös Vapahtajaksi tai Jumalan Pojaksi. Ei näin! Jumalan sana ilmoittaa selvästi, että Jeesus Kristus oli sikiämisestään asti tosi Jumala ja tosi ihminen. Hän on Isästä ikuisuudessa syntynyt Jumalan Poika, joka oli neitseestä Mariasta ajassa omaksunut ihmisyyden ja syntynyt ihmiseksi. Hänen vallassaan oli koko ajan kaikki, vaikka Hän ei kolmenkymmenen ensimmäisen vuotensa aikana ihmisenä käyttänytkään valtaansa, ei saarnannut taikka ”sanallakaan vihjaissut olevansa se Hengen täyttämä mies, jonka oli määrä auttaa muita.” Koko tämän ajan Hän oli – ja vieläkin on! – Jumala ja ihminen, Jeesus Kristus. Siksi ei myöskään mitenkään voinut olla niin, että ihminen Jeesus olisi vasta tämän Jordanin kasteen jälkeen saanut Pyhän Hengen, mitä Hänellä ei muka olisi ennen ollut. Hänhän on itse pyhän Kolminaisuuden toinen persoona! Miten Hän siis olisi voinut olla ilman Pyhää Henkeä? Tällaiset harhaopit ohittavat Jumalan selvän sanan ja riistävät ihmisiltä pelastuksen Kristuksessa, Jumalan Pojassa, joka yksin voi meidän syntimme kantaa ja sovittaa. Siksi tällaiset harhaopit on myös hylättävä!

Mutta me saamme ottaa uskossa vastaan Jumalan sanan selvän ja varman opetuksen: Pyhä Henki laskeutui Herran Jeesuksen päälle, että Hänet asetettaisiin maailman syntien kantajaksi ja sovittajaksi, maailman Vapahtajaksi, että Hänestä niin voisi tulla myös meidän Vapahtajamme, Herramme ja Kuninkaamme. Siksi Johannes Kastaja nimenomaan tämän kasteen jälkeen, nähdessään Jeesuksen tulevan tykönsä huudahtaakin: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Aivan kuin hän sanoisi: ”Tässä Hän nyt on, Häntä seuratkaa, Häneen uskokaa!”

Tee parannus ja usko evankeliumi!

Rakas ystävä, miten on sinun laitasi? Tänäänkin on taivasten valtakunta tullut lähelle! Jumalan Poika Kristus Jeesus on täällä läsnä! Kristuksen Kirkko on olemassa siksi, että syntiset saisivat syntinsä anteeksi ja armosta pääsisivät Jumalan valtakunnan osallisuuteen. Mutta kun sinä tulet tänne kirkkoon, jätätkö sinä kuitenkin itsellesi jonkin pienen mahdollisuuden päästä omine voiminesi Jumalan valtakuntaan? Älä tee niin! Älä petä itseäsi! Tunnusta mieluummin kaikkivaltiaan Jumalan edessä, että itsessäsi olet syntinen ja siksi täysin kelvoton Jumalan valtakuntaan. Ano Häneltä sitten armahdusta Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Nimittäin Hän tuli Jordanille, että voisi ottaa sinunkin syntisi omaksi synnikseen. Näin Hän teki, että sinun ei tarvitsisi kantaa syntiesi taakkaa, vaan Hän, Jumalan Poika Kristus Jeesus kantaisi sen puolestasi. Juuri tätä varten taivaallinen Isä oli tämän rakkaan, ainoan Poikansa maailmaan lähettänyt. Ja kun näin tunnustat Herralle syntisi, usko sitten myös, että tämän Kristuksen tähden sinulla myös on syntien anteeksiantamus. Usko, että Kristuksessa Jeesuksessa ja uskon kautta Häneen on nyt sinullakin, itsessäsi syntisellä sovitettu ja leppynyt Jumala! Kun Kristus nimittäin on kantanut sinun syntisi kertakaikkiaan ja kuollut niiden vuoksi Golgatan puulla, ei Hänen Isänsä, kaikkivaltias Jumala enää vaadi sinulle ikuisen kuoleman rangaistusta sinun syntiesi tähden, vaan lukee sinut Poikansa tähden täydellisen vanhurskaaksi ja itselleen kelpaavaksi. Tee siis parannus ja usko evankeliumi syntiesi tähden synniksi tulleesta ja syntisi kertakaikkiaan sovittaneesta Vapahtajasta. Usko Herraan Jeesukseen! Niin sinä pelastut taivasten valtakuntaan. (Ap. t. 16:31) Tämä pelastus sinulla on yksin armosta, uskon kautta. Se on Jumalan lahja, (Ef. 2:8) juuri sinua varten. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 10.1.2016.)