Marian ilmestyspäivä (3. vsk), Luuk. 1:46-55

Alhaiset ja ylhäiset

Johdanto

Päivän evankeliumissa neitsyt Maria veisaa tunnetun kiitosvirtensä. Tämän kiitosvirren äärellä keskitymme tänään seuraaviin asioihin: Maria sanoo, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. On olemassa niitä, jotka elävät alhaisuudessa. Toisaalta on olemassa myös rikkaita ja ylpeitä. Maria laulaa, että kumpaankin ryhmään kuuluvilla ihmisillä on oma päämääränsä. Vielä hän ilmaisee, mistä tämä johtuu.

Alhaiset

Ensiksi katsomme, mitä Maria veisaa ihmisistä, jotka ovat alhaisia. Hän sanoo heistä, että he ovat myös nälkäisiä. Näin veisatessaan tämä nuori nainen tietää, mistä puhuu. Hän nimittäin sanoo itsekin elävänsä alhaisessa asemassa, vähäisyydessä. Mitä tämä tällainen vähäisyys sitten on? Varmaan se voi olla yhteiskunnallista alhaisuutta, siis sitä, ettei maailman silmissä ole mitään suurta tai menestynyttä. Ennen kaikkea tämä alhaisuus on kuitenkin ansiottomuutta Jumalan edessä. Se on sitä, että ihminen tunnustaa: Minulla ei ole mitään omaa kelvollisuutta, jota tuoda Jumalalle nähtäväksi, ei mitään ansiota, minkä perusteella toivoa pelastusta. Mariakin siis tunnustaa, ettei hän itsessään ole mitään suurta maailman silmissä. Hän ei sano olevansa esimerkiksi sellainen, joka hallitsee tai päättää. Maria siis tunnustaa, ettei hän itsessään ole mitään suurta myöskään Jumalan edessä. Hän ei sano olevansa loistava hengellinen ihminen. Pikemminkin hän sanoo elävänsä alhaisuudessa.

Kuitenkin Maria tässä aivan suuresti ylistää: hän on autuas. Miksi? Tämä nuori nainen tunnustaa, että hän on palvelija. Tämä tarkoittaa kyllä juuri sitä, että hän ei itsessään ole korkea-arvoinen herra tai emäntä. Mutta se, että hän on alhaisuudessa elävä palvelija, tarkoittaa, että hänellä on Herra, joka pitää hänestä huolen, niin kuin talon isäntä pitää huolen palvelijoistaan. Maria ylistää itseään autuaaksi, koska hänellä on Herranaan itse Jumala. Eikä Maria puhu tässä mistä tahansa ihmisten keksimästä jumalasta, vaan elävästä Jumalasta. Hän laulaa, että hänen Herransa Jumala on myös vapahtaja. Eikä Hän ole vapahtaja vain jollakin yleisellä tasolla. Maria nimenomaan sanoo: ”ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani”. (Luuk. 1:47) Jumala on Marialle ”minun vapahtajani”. Juuri siksi tämä nuori nainen voi sanoa olevansa autuas, onnellinen. Hän ei ole yksin alhaisuudessaan, vaan hänellä on isäntänään, huolenpitäjänään ja vapahtajanaan taivaallinen, kaikkivaltias ja rakastava Jumala.

Tässä maailmassa melko harva ihminen taitaa haluta elää alhaisuudessa tai olla toisten palvelija. Harva näkee sellaisessa mitään tavoittelemisen arvoista. Koko maailma ja kaikki sen pakanakansat tavoittelevatkin korkeita (Luuk. 12:29-30), suuria ansioita, korkeita asemia, inhimillistä arvostusta, menestystä ja kunniaa. Toki voi olla niin, että jonkun Kristukseen Vapahtajaan turvaavan ihmisenkin Jumala asettaa korkeaan yhteiskunnalliseen tehtävään. Voi olla, että jonkun kristityn tehtäväksi Herra antaa hoitaa suuria rikkauksia. Hyvä niin! Sellainen ihminen voi ulkoisesta asemastaan huolimatta olla sydämessään alhainen, Vapahtajaa tarvitseva. Siksi Hän voi olla myös Vapahtajan vapahtama, Herran palvelija ja siksi myös autuas. Mutta voi, miten helposti nämä maailman korkeina pitämät asemat taikka sen rikkaudet täyttävät ihmisen sydämen! Voi miten helposti rahasta ja vallasta tulee ihmiselle hänen vapahtajansa, jolta hän odottaa turvaa ja pelastusta kaikesta pahasta. Ja niin se todellinen Vapahtaja, jonka Maria tunsi omanaan, unohtuu.

Rakas ystävä, miten on sinun laitasi? Kumpi sinulle on rakkaampi, sinun maallinen omaisuutesi ja asemasi, vaiko Vapahtaja? Jumala tahtoo vapahtaa sinut kaikesta synnistäsi, kuolemasta ja kadotuksesta. Sitä varten Hän on lähettänyt Kristuksen, Vapahtajan. Kristus Jeesus tahtoo olla sinunkin Vapahtajasi. Tee siksi niin kuin Maria: ole valmis suostumaan vaikka ulkoiseen alhaisuuteenkin, kunhan vain saat pitää omanasi Vapahtajan! Maallinen kunnia ja rikkaus ei nimittäin kykene pelastamaan tai vapahtamaan ketään, mutta todellinen syntisten Vapahtaja Kristus voi. Hän tahtoo pelastaa sinutkin ja antaa sinulle kaikkea hyvää.

Maria laulaakin tässä, että hänen Herransa on katsonut hänen, palvelijattarensa alhaisuuteen. Jumala ei siis ole pitänyt Mariaa vain jonakin kasvottomana rivipalvelijana, jonka vaivannäkö pitää yllä Hänen omaa korkeuttaan. Ei, vaan Herra on muistanut tämän palvelijansa. Hän on tahtonut antaa hänelle jotakin. Mitä Herra sitten on antanut hänelle? Maria iloitsee: Voimallinen on tehnyt hänelle suuria tekoja.

Mitä tämä tarkoittaa? Tässä ei ole kyse vain jostakin yleisestä, inhimillisestä hyväntekeväisyydestä, sellaisesta, että köyhille tehdään hyvää. Sekin on kyllä tärkeää, mutta tässä on paljon enemmän. Ensiksikin kyse on siitä, että Jumala käyttää työhönsä nimenomaan niitä, jotka ovat itsessään, sydämessään alhaisia ja nälkaisiä. Kun Maria veisaa, että Jumala on todella katsonut Hänen alhaisuuteensa ja tehnyt hänelle suuria, tämä tarkoittaa, että Jumala on tahtonut käyttää häntä. Herra on tahtonut käyttää juuri tätä nuorta, köyhää, vaatimatonta ja alhaista naista palvelukseensa, mutta ei mihinkään alhaiseen, vaan valtavan korkeaan tehtävään: Maria kantaa kohdussaan ihmiseksi tullutta Jumalan ikuista Poikaa. Hän on Vapahtajan, Kristuksen äiti.

Varmaan Jumala olisi voinut valita tähän ihmeelliseen tehtävään jonkun korkeassa arvossa olevan naisen, vaikkapa jonkun nuoren neidon suurten hallitsijoiden tai ylipappien tyttärien joukosta. Kyllä Israelista sellaisia ylhäisiä naisia olisi löytynyt. Mutta Jumala ei halunnut niin. Hän valitsi tähän tehtävään Marian, itsessään alhaisuudessa elävän.

Ja näin on nykyäänkin. Tokikaan kukaan ei enää tule Vapahtajan äidiksi, eikä tarvitsekaan tulla. Onhan Jumalan Kristus on jo kerran syntynyt neitsyt Mariasta. Mutta tänäänkin Herra käyttää työhönsä juuri niitä, jotka tunnustavat elävänsä alhaisuudessa. Tällainen alhaisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että evankeliumin saarnaaja ei elä ulkonaisessa yltäkylläisyydessä, vaan usein pikemminkin päinvastoin. Mutta varsinaisesti tämä alhaisuudessa eläminen ei ole kuitenkaan riippuvaista maallisen rikkauden määrästä. Oli maallista omaisuutta enemmän tai vähemmän, alhaisuudessa elävä elää alhaisuudessa nimenomaan siksi, että hän tunnustaa: ”Itsessäni minä olen vain halpa palvelija. Elän täydellisen riippuvaisena Jumalan armosta, siitä armosta, jonka Hän on tuonut minullekin vastaanotettavaksi Pojassaan Kristuksessa, joka on tullut minun Vapahtajakseni.” Sellainen ihminen on hengellisesti köyhä, ja siksi hänen sydämessään on tilaa myös taivasten valtakunnalle (Matt. 5:3). Sellainen ihminen on – niin kuin Maria myös sanoo – nälkäinen. Siksi Herra voi myös täyttää hänet hyvyyksillä, niin kuin neitsyt tässä veisaa. Sellainen ihminen elää vanhurskauden nälässä ja janossa, ja juuri siksi Hänet myös ravitaan (Matt. 5:6).

Ja tästä me pääsemme nyt katsomaan toista asiaa, jota Marian kiitosvirsi meille julistaa, valtavan tärkeää asiaa. Jumala on siis käyttänyt alhaisuudessa elävää nuorta naista Poikansa äitinä. Hän on lähettänyt Poikansa tämän naisen kohtuun. Tämä tarkoittaa myös ja nimenomaan sitä, että Jumala on lähettänyt itse Poikansakin tuohon saman alhaisuuteen. Jumala ei siis lähettänyt Poikaansa ylentämään itseään sillä tavalla, kuin ihmiset olisivat odottaneet Messiaan tulevan korotettavaksi. Päinvastoin, meidän itsessämme alhaisten ja ansiottomien tähden Korkeimman Poika, Kristus halusi tulla alhaiseksi. Hän tahtoi tyhjentää itsensä ja ottaa orjan muodon, tulla meidän ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:7). Kristus tuli alhaiseksi, mutta samalla Hän oli synnitön ja täydellisen Vanhurskas, Jumalalle kelpaava (Hepr. 4:15).

Ja nyt Maria veisaa käyttäen sanamuotoja, jotka saarnaavat: Tämä on todella tapahtunut kertakaikkisesti. Kristus on tullut. Milloin se on tapahtunut? Milloin Jumala on lähettänyt Poikansa, Messiaan ihmiseksi? Sillä nimenomaisella hetkellä, kun Gabriel, Jumalan sanansaattaja ilmoitti tämän ihmeellisen ilosanoman tälle nuorelle naiselle (Luuk. 1:30-33). Sillä hetkellä Pyhä Henki tuli hänen päälleen ja Korkeimman voima varjosi hänet, juuri sillä hetkellä Jumalan ikuinen poika sikisi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta. Herra Kristus tahtoi syntyä ihmiseksi, että Hän totisena ihmisenä voisi kantaa sinun, totisen ihmisen synnit. Ja me saamme tänään iloita: Sekin on jo tapahtunut! Hänessä, jumalihmisessä Jeesuksessa Kristuksessa on koko sinun syntivelkasi naulattu ristiin, sovitettu, pois pyyhitty! Usko Kristukseen, niin saat omaksesi Hänen armotyönsä hedelmän, pelastuksen!

Ylhäiset

Sitten toisaalta Maria veisaa myös ylhäisistä ihmisistä. Tarkemmin sanottuna hän laulaa niistä, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. He ovat valtiaita, jotka istuvat valtaistuimilla. He ovat rikkaita. Toisin sanoen, näiden ihmisten ylhäisyys on siis sitä, että heillä on kaikki mitä he luulevat tarvitsevansa. Tai sitten he luulevat, että heillä on kaikki, mitä he luulevat tarvitsevansa. Joka tapauksessa yhteisenä nimittäjänä näiden ihmisten välillä on se, että he eivät usko tarvitsevansa mitään itsensä tai omien mahdollisuuksiensa ulkopuolelta. Heillä on kaikki, tai niin he luulevat.

Kuitenkin Maria sanoo tässä aivan selvästi, että juuri näitä ihmisiä vastaan Jumala on osoittanut voimansa. Juuri heitä vastaan Herra on tehnyt voimatekoja käsivarrellaan. Juuri rikkaat Hän on lähettänyt tyhjinä pois.

Miten tämä on tapahtunut? Missä Jumala on tehnyt voimatekoja näitä ylpeitä ja mahtavia vastaan? Juuri siinä samassa tapahtumassa, jossa Hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Juuri siinä, että Kristus, Jumalan Poika on siinnyt Pyhästä Hengestä neitsyt Marian, itsessään alhaisen nuoren naisen kohdussa, juuri siinä se on tapahtunut. Juuri siinä, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa, siinä on tämän maailman voimalliset ja valtiaat kukistettu valtaistuimiltaan (2. Kor. 12:9). Herra osoittaa maailman rikkauden turhuuden ja tyhjyyden siinä, että Hänen ikuinen rikkautensa ilmestyy köyhyydessä. Hän osoittaa maailman kirkkauden ja vallan hämäryyden siinä, että Hänen ikuinen kirkkautensa ilmestyy alhaisuudessa. Kristus, Jumalan voima ja viisaus ilmestyy tavallisuudessa. Hän, joka on Elämä, hankkii maailmalle elämän kuolemassa. (1. Kor. 1:23-24)

Entä mitä tarkoittaa, että Jumala hajottaa ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään? Sana, jota Maria tässä käyttää, tarkoittaa, että nuo ylpeät ihmiset joutuvat hajalle, erilleen toisistaan. Heille käy niin kuin lampaille niiden eksyessä laumasta, taikka jyville kylvettäessä. Heidät hajotetaan. Mutta miksi heille käy näin?

Nämä ihmiset ajattelevat olevansa itse itsessään riittävän hyviä. Siksi he eivät myöskään usko tarvitsevansa Kristusta tai kuulumista Hänen lammaslaumaansa, seurakuntaan. Sen vuoksi he jäävät myös eroon laumasta, yksin, ilman sitä suuren Ylipaimenen Kristuksen kaitsentaa, johon Hän niin palavasti tahtoisi heidätkin ottaa. Monet näistä ihmisistä aivan mielellään jäävät omaan oletettuun itseriittoisuuteensa. Todellisuudessa he kuitenkin vaeltavat eksyksissä niin kuin lampaat, ja kukin heistä poikkeaa omalle tielleen, omien mielihalujensa mukaan (Jes. 53:6). Samoin nämä ylpeät ihmiset eivät myöskään usko tarvitsevansa sitä, että kuuluisivat Kristuksen Kirkon yhteyteen, Kirkon, joka tulee kootuksi maan ääristä taivaallisen Isän valtakuntaan, niin kuin leipä, joka jyvissään oli siroteltuna hajallaan vuorilla, mutta joka sitten koottiin ja tuli yhdeksi. Ylpeydessään nuo ihmiset sulkevat itse itsensä Kristuksen seurakunnan ulkopuolelle. Siksi he kaikessa ulkoisessa rikkaudessaankin jäävät tyhjiksi. He jäävät tyhjiksi, koska eivät halua ottaa vastaan todellista aarretta, iankaikkista elämää, jonka Kristus tahtoisi heillekin lahjoittaa yhteydessään, seurakunnassaan. Kaikessa ulkoisessa yltäkylläisyydessäänkin he jäävät ilman todellista ruokaa, koska he eivät halua ottaa vastaan todellista elämän leipää, Kristusta, joka seurakunnassaan tarjoaa itse itsensä korvin, suin ja sydämin vastaanotettavaksi. Kristus, elämän Leipä on kyllä tullut ja tulee. Mutta kun Kristus juuri näidenkin ihmisten tähden on tullut alas taivaasta, Hän on tullut niin alas, ettei Hän enää kelpaa näille, oletetusta ylhäisyydestään juopuneille. Ja juuri siksi, siksi että he jäävät ilman Kristusta, tulee näistä valtavista nyt alas kukistettuja, rikkaista tyhjänä pois lähetettäviä, iankaikkiseen rangaistukseen tuomittavia (Matt. 25:41, 46).

Ja taas kysytään: miten on sinun laitasi, rakas ystävä? Kumpi sinulle on rakkaampaa, sinun omat ajatuksesi ja oma viisautesi, vaiko Kristus, Jumalan viisaus? Tahdotko saada pitää itseäsi vahvana ihmisenä, joka ei tarvitse apua keneltäkään? Vai suostutko nöyrtymään Jumalan edessä, tunnustamaan oman mahdottomuutesi pelastaa itseäsi. Suostutko ottamaan vastaan sen pelastuksen, jonka Jumala on sinulle Kristuksessa valmistanut? Herra tahtoo vapahtaa sinut kaikesta synnistäsi, kuolemasta ja kadotuksesta. Hän on lähettänyt Poikansa sitä varten, että Hän vapahtaisi kaikki syntiset synnistään, tekisi itsessään kelvottomat Jumalalle kelpaaviksi.

Lopuksi

Rakas ystävä. Tunnusta sinäkin Jumalalle alhaisuutesi, oma voimattomuutesi ja mahdottomuutesi pelastuksen asiassa. Silloin sinulle on tarjolla se valtava evankeliumi, josta Maria tässä veisaa. Jumala korottaa alhaiset. Hänen Poikansa Kristus on astunut alas taivaista, nöyryyttänyt itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Siksi taivaallinen Isä on nyt korottanut Hänet korkealle. (Fil. 2:8-9) Jos olet alhainen, usko Kristukseen! Silloin saat Hänessä tulla korotetuksi, pelastetuksi taivasten valtakuntaan. Silloin saat Hänessä tulla täytetyksi Jumalan kaikilla hyvyyksillä. Silloin ruokanasi on Kristus, ikuisen elämän Leipä, ja osanasi iankaikkinen pelastus, Hänen armostaan. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 22.3.2015.)