Laskiaissunnuntai (3. vsk), Mark. 10:32-45

Jeesus kulkee edellä

Pääsiäsjuhlan edellä liikenne pääkaupunkiin johtavilla teillä vilkastuu. Monet juutalaisen kansan jäsenistä ovat liikkeellä samassa tarkoituksessa: on päästävä Jerusalemiin pääsiäiseksi, temppelin juhlille. Juhlaan on vielä vähän aikaa, mutta jotkut pyhiinvaeltajista ovat lähteneet matkaan jo nyt, hyvissä ajoin.

Myös Jeesus kulkee opetuslastensa kanssa kohti Jerusalemia. Hän kulkee opetuslastensa ja koko heitä seuraavan joukon edellä. Hänen askeeleensa kertovat päättäväisyydestä, määrätietoisuudesta. On aivan kuin Hän haluaisi painottaa, että tähän suuntaan on nyt kuljettava. Herralla on tehtävä suoritettavana. Perillä Jerusalemissa Hänen koko tehtävänsä maailmassa on tuleva päätökseensä.

Nyt kun kaksitoista opetuslasta näkevät Jeesuksen näin kulkevan heidän edellään, he hämmästyvät, joutuvat ymmälleen. Myös heitä seuranneet ihmiset, muut opetuslapset ovat peloissaan. Miksi? Opetuslapset eivät voi olla muistamatta, mitä Herra on aiemmin sanonut tähän matkaan liittyen. Hän on puhunut heille siitä, mitä Jerusalemissa tapahtuisi. Markus kirjoittaa: ”Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.” (Mark. 8:31) Vielä toisenkin kerran Jeesus on puhunut tästä samasta asiasta: ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet; ja kun hän on tapettu, nousee hän kolmen päivän perästä ylös.” (Mark. 9:31) Ja nyt opetuslapset huomaavat, mihin suuntaan Jeesus askeleensa suuntaa. Hän on matkalla Jerusalemiin, juuri sinne, missä kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet ovat. Silloin he tajuavat, että nämä kauheat tapahtumat ovat juuri nyt aivan käsillä. He koettavat pitää poissa mielestään noita kaameita kuvia tulevista tapahtumista, mutta turhaan. Päämäärä lähestyy. Heidän Herransa kulkee kohti kuolemaa.

Ja juuri silloin Jeesus kutsuu kaksitoista opetuslastaan luokseen. Mitä Hän sanoo heille? Ehkä he toivovat, että Herra puhuisi heille rauhoittavasti. ”Ei mitään hätää. Ei minulle mitään tapahdu.” Mutta tekeekö Hän niin? Ei. Päinvastoin Jeesus sanoo heille jotakin, mikä entisestään voimistaa heidän hämmennystään ja pelkoaan. ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin.” On kuin Hän sanoisi: ”Tämä kaikki tapahtuu aivan pian. Juuri teistä tulee näiden tapahtumien todistajia.”

Sitten Jeesus kertoo vielä entistä yksityiskohtaisemmin, mitä Hänelle Jerusalemissa tapahtuu. Hänet kavalletaan. Hänet luovutetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin. Hänen asiaansa käsitellään suuressa neuvostossa, Israelin korkeimmassa oikeusistuimessa. Kansan johtomiehet langettavat Hänelle kuolemantuomion. He luovuttavat Hänet pakanoiden käsiin. Miksi juuri pakanoiden käsiin? Siksi, että Rooman vallan alla juutalainen suuri neuvosto on menettänyt oikeutensa panna kuolemanrangaistuksia täytäntöön. Siksi kuolemaan tuomittu Jeesus luovutetaankin roomalaisille hallintoviranomaisille, maaherra Pilatukselle ja hänen alaisilleen teloitettavaksi. Nuo pakanasotilaat pilkkaavat Jeesusta. Myös Herodes, tuo ”muka-juutalainen” kuningas pilkkaa Häntä, todellista Kuningasta. Nämä pakanat sylkevät Häntä. He ruoskivat Häntä. Ja lopulta he tappavat Hänet. Kun Jeesus kuvaa tätä teloittamista, Hän käyttää voimakasta teonsanaa (ἀποκτείνω, apokteino), joka tarkoittaa aivan ”pois tappamista” tai ”täydellisesti tappamista”. Nämä kauheat asiat tapahtuvat aivan pian, ja ne tapahtuvat juuri Hänelle. Mutta siinä ei ole kaikki. On vielä yksi asia. Jeesus ilmoittaa senkin opetuslapsilleen: Kolmen päivän perästä Hän on nouseva ylös.

Kaikki tämä on Jeesuksella tiedossa jo etukäteen. Hän on tosi Jumala, jolle kaikki ajat ja hetket ovat yhtä aikaa läsnäolevia. Hän tietää kaiken. Mutta Hän on myös tosi ihminen, ja aivan kohta Hänen on määrä antaa ihmisruumiinsa ”täydellisesti tapettavaksi”, ihmisverensä maahan vuodatettavaksi. Se on Hänen tehtävänsä Jumalan Poikana, joka on omaksunut ihmisyyden. Se on Hänen maailmaan tulemisensa päätarkoitus.

Opetuslapset eivät kuitenkaan vielä ymmärrä tätä. Siksi he ainoastaan kauhistuvat Jeesuksen sanoja ja pelkäävät. Ja kuitenkin juuri niissä tapahtumissa, joista Herra heille tässä edeltä käsin kertoo, juuri niissä on heidän pelastuksensa koko perusta, heidän iankaikkinen elämänsä. Tuossa Jeesus nyt kulkee kohti Jerusalemia, heidän syntejään kantaen. Herra tahtoo mennä kärsimään heidän syntiensä rangaistuksen, kertakaikkisen ”pois tappamisen” ja kuoleman, sillä ”synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Jeesus tahtoo mennä Jerusalemin pääsiäisjuhlille voidakseen olla se täydellinen pääsiäislammas, Jumalan uhrikaritsa, joka uhrataan heidän ja koko kansan syntien edestä, niin, koko maailman syntien edestä. Juuri tässä raa’assa kidutuksessa ja ristinkuolemassa opetuslasten ja koko maailman synnit Kristuksessa raastetaan ja naulataan ristiin. Siksi juuri näissä tapahtumissa, Kristuksen kärsimyksissä on heidän syntiensä anteeksiantamus.

Jos opetuslapset vain ymmärtäisivät tämän! Silloinkin he kyllä varmaan murehtisivat Herransa kauheaa kärsimystä. Mutta samalla he kuitenkin iloitsisivat siitä pelastuksesta, jonka Jeesus heille kohta valmistaa. Mutta he eivät vielä näe tätä. He pelkäävät, että jos Jeesus nyt menee Jerusalemiin ja Hänet siellä tapetaan, kaikki on hukassa. Silloin Messiaan kuninkaallinen hallitus maailmassa ei voi toteutua, eikä Jeesus voi asettua valtaistuimelleen hallitsemaan. He eivät ymmärrä, että juuri Golgatan risti on tämän taivaallisen Kuninkaan kirkkauden valtaistuin. Opetuslapset siis pelkäävät paitsi Herransa kauheaa kuolemaa, he pelkäävät myös odotetun valtakunnan menettämistä. He ovat tästä puheesta niin kauhuissaan, etteivät he kuule lainkaan, mitä Jeesus sanoo ylösnousemuksestaan. Hänet kyllä surmataan, mutta kolmen päivän perästä Hän nousee ylös! Juuri siinä, Kristuksen todellisessa ja ruumiillisessa ylösnousemuksessa on myös opetuslasten ikuinen elämä. Jos he vain ymmärtäisivät tämän Jumalan suunnitelman, he rientäisivät iloiten eteenpäin Herransa kanssa: ”Jeesus on matkalla valmistamaan meille pelastuksen! Mennään pian Jerusalemiin!” Mutta vielä nyt he eivät vielä ymmärrä. Heitä kauhistaa tuo Kristuksen hirveä kohtalo, eivätkä he tunteidensa myrskyssä kuule sitä suurta lohdutusta, joka Kristuksen sanoissa on: Hän kyllä kuolee, mutta Hän myös voittaa kuoleman.

Rakas ystävä, sinäkin olet sanan ja kasteen kautta saanut tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Sinäkin kuljet Hänen seuraajiensa joukossa. Tänäänkin Jeesus kulkee sinun ja koko opetuslastensa joukon, seurakunnan edellä. Mutta ehkä sinustakin joskus tuntuu aivan kuin Herra kulkisi ja johdattaisi omiaan väärään suuntaan. Ehkä Herra johtaa seurakuntaansa sellaista tietä, joka ei näytä vievän menestykseen tai kunniaan. Ehkä Hänen seurakuntansa tie näyttää johtavan pikemminkin pilkkaan tai vainoon. Tai jos ei aina pilkkaan tai vainoon, niin ainakin siihen, että sinun hengellinen elämäsi vaietaan kuoliaaksi. Ehkä sinun ystäväsi ja sukulaisesi välttelevät puhetta uskostasi, tai jopa sinua itseäsi. Ehkä siksi kysyt: Miten rakas Herra Jeesus voi johtaa minut tällaiselle tielle?

Tai ehkä Jeesus kulkee edelläsi johdattaen sinua elämässäsi suuntaan, jota et tunne. Kysyt: Mitä tästä kaikesta seuraa? Voiko tällaisten tapahtumien tien kulkeminen johtaa mihinkään hyvään? Tai sitten Herra vie sinua suuntaan, jonka ajallinen päämäärä on jo selvästi nähtävissä. Tiedät, että ainakaan inhimillisesti katsoen tämä ei voi päättyä hyvin. Miten voi olla mahdollista, että Kristus, Jumala ja Herra vie omansa tällaista päämäärää kohti? Ja siksi sinä joudut ymmällesi, aivan niin kuin opetuslapset jo ennen sinua. Sinä pelkäät.

Mutta kuule rakas kristitty, sinä Jeesuksen oma! Kaikki tämä on Jeesuksella tiedossa jo etukäteen. Hän on tosi Jumala, jolle kaikki ajat ja hetket ovat yhtä aikaa läsnäolevia. Sinun Herrasi Jeesus tietää kaiken. Hän tietää, mitä Hän tekee. Hän kulkee sinun edelläsi tänäänkin. Hän kulkee koko seurakuntansa edellä. Ja Hän tietää, mihin Hän sinua ja pyhää seurakuntaansa johdattaa. Kun sinä pysyt Jeesuksen opetuslasten joukossa ja seuraat Häntä, voit olla varma, että saat kulkea joka hetki Hänen hyvässä johdatuksessaan. Ehkä sinä nyt et näe niitä suunnitelmia, joita Hänellä matkan varrelle on. Mutta Hänen rakkautensa ja uskollisuutensa ei lopu, vaikka sinun kaukonäköisyytesi olisi heikko. Hänen suunnitelmansa on aina hyvä ja armollinen. Eikä sen toteutuminen ei ole riippuvainen siitä, että sinun tunteesi tahtoisivat usein puhua kovemmalla äänellä kuin Hänen muuttumaton sanansa.

Kun opetuslapset seurasivat Jeesusta Jerusalemiin, he saivat tulla Hänen kärsimystensä todistajiksi. Mutta myöhemmin Kristuksen seuraaminen johti monet heistä osalliseksi Herransa kärsimyksistä myös aivan ruumiillisestikin. Mutta tämä ei ollut heidän lopullinen päämääränsä. Heidän lopullinen päämääränsä oli Kristuksen luona.

Ehkä Jeesus vie sinutkin tällä elämäsi matkalla päämääriin, joita et olisi itse toivonut. Mutta muista rakas ystävä, että ne vaikeudet, joihin Herrasi sinua tässä elämässä ehkä johtaa, ne eivät ole Hänen seuraamisensa lopullisia päämääriä. Ne ovat vain välietappeja. Kun sinä elät Jeesuksen seurakunnassa ja seuraat Häntä, sinun elämälläsi on ikuinen päämäärä, ei ainoastaan ajallinen. Ja se päämäärä on jo tiedossa, se on varma! Se päämäärä on ikuinen elämä Jumalan yhteydessä. Se on Jumalan pyhässä sanassa ilmoitettu, eikä Hänen ilmoituksensa muutu. Jeesus Kristus on itse kulkenut edelläsi ja koko seurakuntansa edellä, niin kuin lammasten paimen kulkee laumansa edellä (Ps. 23:1). Hän on se Hyvä Paimen, joka on kerran Golgatalla antanut henkensä lammastensa edestä (Joh. 10:11), aivan niin kuin Hän opetuslapsilleen ennalta ilmoitti. Hän on myös noussut ylös kuolleista, aivan niin kuin Hän ennalta ilmoitti. Näin Ylipaimen Jeesus on uhrannut itsensä, valmistanut koko laumalleen vapautuksen pedon kidasta. Hänen tiensä oli ristin tie. Siksi Hänen opetuslastensakin tie on ristin tie. Mutta se tie – ja vain se tie – johtaa elämään, todelliseen ja ikuiseen elämään taivaassa. Kristuksen kärsimyksessä, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa sinulle ja Hänen koko seurakunnalleen on valmistettu pääsy ikuiseen päämäärään, Jumalan taivaaseen. Luota siksi tänäänkin Hänen sanaansa, Hänen pyhään paimenääneensä! Vaikka tie näyttäisi synkältä tai mahdottomalta, seuraa kuitenkin rohkeasti Hyvää Paimentasi Jeesusta! Silloin sinä laakson pimeydessäkin pysyt Hänen tiellään ja pääset kerran perille. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahti 15.2.2015.)