Kynttilänpäivä (3. vsk), 1. Joh. 1:5-7

Jumala on Valo

Valo ja pimeys

Kynttilänpäivän pyhässä epistolassa Johannes kirjoittaa: ”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.” (1. Joh. 1:5) Mitä tarkoittaa se, että Jumala on valkeus, siis valo? Kun apostoli tässä puhuu valosta, hän ei tarkoita mitään tavallista valoa, sellaista, joka loistaa lampuista, lyhdyistä tai kynttilöistä. Hän puhuu Jumalan olemuksesta. Millainen Jumala siis on? Hän on Valo: kirkas ja valaiseva, lämmin ja elämää tulviva, kaunis ja täydellinen, ääretön ja kaikkialla läsnäoleva.

Mutta Johannes puhuu myös pimeydestä. Mitä se sitten on? Jokainen ymmärtää, että pimeys on valon puutetta. Mutta koska Johannes ei nyt siis puhu tavallisesta keinovalosta, niin ei hän pimeydelläkään tässä tarkoita tavallista pimeyttä, siis sellaista, joka seuraa vaikkapa hehkulampun rikkoutumisesta tai kynttilän palamisesta loppuun. Koska Jumala on valo, on myös pimeys, josta apostoli puhuu, nimenomaan Jumalan valon puutetta. Vielä tarkemmin sanottuna pimeys on Jumalan itsensä puutetta, sillä juuri Hän on Valo. Jumalassa itsessään ei tietenkään voi olla tällaista pimeyttä, siis jumaluuden puutetta. Jumalassa ei voi olla Hänen itsensä puutetta, sillä Hän itse on se, joka Hän on. Hänhän sanookin: ”Minä olen se, joka minä olen.” (2. Moos. 3:14) Jumala on itse Oleva, ja siksi Hänessä ei voi olla olemattomuutta. Hän on ikuinen Valo, ja siksi Hänessä ei myöskään voi olla mitään ei-valoa, toisin sanoen pimeyttä.

Pimeyttä onkin siis se, että ei olla Jumalan yhteydessä, siis Hänen valossaan. Jumala itse ei tietenkään voi elää erossa omasta yhteydestään tai valostaan, mutta ihminen voi. Jumala on kyllä luonut ihmisen – siis sinut ja minut – elämään omassa yhteydessään. Mutta ihminen on langennut syntiin. Siksi ihminen – mitä hänen omiin mahdollisuuksiinsa tulee ja mikäli se hänestä itsestään riippuu – elääkin erossa Jumalasta, Luojastaan. Tätä juuri on pimeydessä eläminen. Se on sitä, että ihminen elää erossa Jumalasta, Hänestä, jossa ainoassa on todellinen oleminen, elämä ja valo (Ps. 56:14). Pimeydessä eläminen on siis elämää ilman todellista elämää siinä mielessä, missä Jumala on luonut meidät elämään. Pimeydessä eläminen on olemista ilman todellista olemista siinä mielessä, missä Jumala on luonut meidät olemaan. Pimeydessä oleminen on oikeastaan ei-olemista, mikäli olemisella tarkoitetaan olemista sanan varsinaisessa merkityksessä, siis siinä mielessä, missä Jumala on. Pimeys on ei-mitään, se on tyhjyyttä ja tietämättömyyttä, eroa tosi elämästä.

Samalla voidaan sanoa myös seuraavaa: Yhtäältä pimeys siis tarkoittaa sitä, että valoa ja todellista olemista ei ole. Mutta toisaalta pimeys tarkoittaa myös sitä, että valon ja todellisen olemisen tilalla on jotakin muuta. Nimittäin siellä, missä Jumalan elämää ei ole, tai mistä Hänen Henkensä on poistunut, siellä ihmisen sisimmän huone ei kauaa pysy tyhjänä. Jumalan elämän ja valon tilalle tulee välttämättä jotakin muuta. Ja koska tuo tilalle tuleva on siis jotakin muuta kuin Jumalan elämä ja valo, se on välttämättä sitä, mikä on erossa todellisesta elämästä ja valosta. Se on kuolemaa ja pimeyttä. Suoraan sanottuna: siellä missä ihminen ei elä Jumalan ja Hänen elämänsä ja valonsa yhteydessä, siellä hän välttämättä elää perkeeleen ja tämän demonisten henkivaltojen vallan alle alistettuna. (Luuk. 11:24-26) Tämä pimeyden henkivaltojen todellisuus on aivan todellisesti läsnäolevaa ja vaikuttavaa siellä, mistä puuttuu yhteys Jumalaan, mistä puuttuu Hänen Pyhän Henkensä armollinen läsnäolo. Tämä ei ole mitään kaameaa tarua, vaan se on kaameaa todellisuutta. Mutta Jumalan ikuisen olemisen näkökulmasta kaikki perkeleen työ ja hallinta – vaikka se onkin todellista ja olemassa olevaa – se on kuitenkin jotakin, joka varsinaisessa mielessä on ei-olevaa. Se on siis pelkkää kuolemaa, pimeyttä ja tuhoa. Tätä se on juuri siksi, että se on eroa ja erossa olemista Jumalasta, joka sanan varsinaisessa mielessä on.

Jumalan Valo on tullut valaisemaan pimeyden

Tällaiseen tilaan meistäkin jokainen on syntynyt. Me olemme synnissä syntyneet, äitimme on meidät synnissä siittänyt (Ps. 51:7). Syntiinlankeemuksen tähden me olemme syntyneet pimeyteen ja pimeyden henkivaltojen alaisuuteen. Olemme syntyneet eroon Jumalasta, missä meillä ei ole ollut eikä ole voinut olla mitään tietoa Hänestä tai Hänen tahdostaan, ei mitään Jumalan valoa. Olemme syntyneet pelkkään kuoleman pimeyteen ja olemiseen ei-olemisen tilassa.

Mutta nyt juuri meille pyhä epistola julistaakin: ”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme”. (1. Joh. 1:5a) Me olemme kuulleet, Johannes sanoo. Jumala on siis sanonut jotakin, minkä voi kuulla. Me julistamme teille, hän sanoo. Jumala on siis sanonut jotakin, minkä voi kuulla, ottaa sydämessään vastaan ja sitten myös julistaa eteenpäin. Tämä on valtavan ihmeellinen asia! Katso nyt: Me olemme syntyneet ja eläneet täydellisessä pimeydessä, kuoleman vallassa, tietämättöminä Jumalasta ja Hänen elämästään. Mutta Jumala ei ole jättänyt meitä tähän pimeyteen, kuoleman ja tietämättömyyden valtaan. Hän on tahtonut päästää meidät pois kuoleman ja pimeyden vallasta. Hän on tahtonut tuoda meille todellisen olemisen ja elämän, todellisen valon, joka Hän itse on. Niin kuin valon ominaisuutena onkin ilmaista ja paljastaa, niin Jumalakin – joka on Valo – on suuressa armossaan lähettänyt meille ilmoituksen itsestään. Hän on lähettänyt meille pyhän sanansa.

Ja Jumala on lähettänyt meille Sanansa isolla S-kirjaimella, Sanan, joka on persoona. Ja koska tämä Jumalan Sana on persoona, Jumalan Poika, Häntä on voitu kuulla, mutta Hänet on voitu myös nähdä omin silmin. Kuule, mitä Johannes pyhän epistolan edellä sanoo: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.” (1. Joh. 1:1-3) Huomasitko? Aivan kolme kertaa pyhä Johannes tässä sanoo ”me olemme nähneet”, vieläpä ”omin silmin”. Vielä hän lisää: ”me katselimme” tätä elämän Sanaa. Ja vieläkin enemmän: Jumalan elävä Sana, Elämä itse tuli ihmisten luokse niin, että ”käsin kosketimme” Häntä, ja ”olemme kuulleet” Häntä. Tämä kaikki on nyt mahdollista, koska Elämä – tuo Isän luona alusta ollut ikuinen Sana ja Jumalan Poika – Hän ”ilmestyi”. Niin, Johannes aivan toistaa vielä, että Hän ”ilmestyi meille”.

Miksi Hän ilmestyi? Miksi Isä lähetti ainoan Poikansa? Siksi, että tämän Pojan, Kristuksen kautta me pimeyden keskellä eläneet näkisimme myös Isän. Isä lähetti Poikansa, että me pimeyden tietämättömyydessä eläneet tuntisimme Jumalan ja eläisimme siinä taivallisessa valossa, joka Hän itse on. Kukaan ihminen ei voi tulla kaikkivaltiaan Isän luokse muutoin kuin Pojan kautta (Joh. 14:6). Mutta Jeesus sanookin: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Kristus on ilmestynyt lihassa (1. Tim. 3:16), niin että Hän on ihminen ja Jumala yhdessä persoonassa. Hän on ilmestynyt tällä tavalla sitä varten, että sinä ihminen saisit kuulla Häntä korvillasi, nähdä Hänet silmilläsi ja aivan katsella Häntä. Hän on tullut, että sinä voisit käsilläsi koskettaa Häntä.

Rakas ystävä! Tänään sinäkin saat kuulla Jeesusta Kristusta, Jumalan elävää Sanaa, kun Hän pyhän sanansa kautta ja sen saarnaajan suulla itse puhuu sinulle. Tänään sinä saat koskettaa Häntä käsilläsi. Mutta et ainoastaan sinä kosketa Häntä käsilläsi, vaan ensin Hän itse on pyhän kasteen vedessä koskettanut sinua, aivan ruumiillisesti. Ja sitten Hänen omanaan myös sinä saat omilla käsilläsi koskettaa Häntä: saat koskettaa Hänen pyhää ruumistaan, vieläpä ottaa sen suullasi vastaan Hänen pyhän verensä kanssa. Ja kun näin tapahtuu, niin mitä siinä oikeastaan tapahtuu? Jeesus Kristus itse ilmestyy sinun luoksesi. Hän tulee ja puhdistaa sinut pyhällä verellään kaikesta synnistä. Sinun kaikki syntisi on poissa!

Ja näin – sanan ja sakramenttien välityksellä – sinä saat olla yhteydessä Kristukseen Jeesukseen ja Hänen elämäänsä. Ja koska Hän on Jumalan Poika ja samaa olemusta kuin Isä, Hänessä sinä olet yhteydessä myös koko jumaluuden täyteyteen. Johannes todistaa meille tässä, että Kristuksen taivaallinen Isä on valo. Ja niin on Poikakin. Kristus Jeesus on Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Hän itse sanookin itsestään: ”Minä olen maailman valkeus.” (Joh. 8:12) Siksi ystävä, kun sinäkin sanan ja sakramenttien välityksellä olet yhteydessä Kristukseen ja Hänen elämäänsä, saat olla elämänyhteydessä Jumalan ja Isän kanssa, joka on valo. Silloin Jumalan ikuinen valo valaisee sinun elämäsi. Sinun ikuinen kuolemasi on poissa, sinun pimeytesi on poissa! Tilalle on tullut todellinen ja ikuinen elämä sekä ikuisen elämän valo. Se kaikki on sinun Kristuksen tähden, Jumalan yhteydessä.

Ja huomaa: tämä valo, joka sinut valaisee, on jumalallista ja ikuista valoa. Siksi sen valaisu ei myöskään ole riippuvaista elämäsi ajallisen valon määrästä, siis maallisen hyvinvointisi tai menestyksesi määrästä. Se ei ole riippuvaista myöskään elämäsi ajallisen valon puutteesta, siis täällä kokemiesi kärsimysten määrästä taikka menestyksen puutteestasi. Vaikka sinun elämäsi tässä ajassa siis tuntuisi aivan hukkuvan pimeyteen, kärsimykseen ja kuolemaankin, niin muista kuitenin tämä: Niin kauan kuin sinä pysyt Jumalan elämää tulvivien sanan ja pyhien sakramenttien yhteydessä, silloin jo täällä sinun ajallisessa elämässäsi on valo päällä. Se valo on Jumalan ikuinen valo. Vaikka sinusta tänään tuntuisi miten pahalta, tai vaikka kärsimyksesi olisivat puuduttaneet sinut aivan tunnottomaksikin, pidä kuitenkin kiinni Jumalan sanasta! Nimittäin silloin, kaikkien tämän ajallisen elämäsi pimeiden ja harmaiden päivien keskelläkin loistaa Jumalan pyhä sana. Se sana on sinun jalkojesi lamppu ja todellinen valo sinun tielläsi (Ps. 119:105).

Valo yhdistää

Kun sinä armovälineiden kautta elät Jumalan valossa, se tarkoittaa myös sitä, että sinä et ole yksin. Sinä olet yhteydessä Jumalaan joka on valo ja joka valaisee sinut ja koko elämäsi. Ja on vielä muutakin: Sinä et ole yksin, koska Jumalan valo valaisee myös kaikki ne muut, jotka armovälineiden kautta ovat Hänen valossaan.

Esimerkiksi: Jos me nyt menisimme joukolla ikkunattomaan huoneeseen, laittaisimme oven kiinni ja napsauttaisimme valon pois, välillämme oleva yhteys tietyssä mielessä katkeaisi. Emme näkisi toisiamme. Valon ominaisuuksiin kuuluukin se, että se yhdistää: jos valo sitten laitettaisiin takaisin päälle ja se täyttäisi koko tilan, tuohon huoneeseen ei jäisi mitään, joiden välillä ei olisi yhteyttä. Niin on myös Jumalan valon laita. Se yhdistää. Me, jotka elämme Hänen ominaan, elämme samassa iankaikkisessa valossa, koska elämme yhden Jumalan yhteydessä, joka on Valo. Yksi ja sama Jumalan valo yhdistää meidät toistemme kanssa yhdessä valossa olevien yhdeksi joukoksi. Siksi Johannes kirjoittaakin: ”jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme” (1. Joh. 1:7a). Yhdessä ja samassa valossa vaeltaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me tasapäistyisimme kaikki samanlaisiksi valopäiksi. Kun me Jumalan armosta saamme elää Hänen yhteydessään, Hänen pyhässä Huoneessaan, jossa Hänen pyhyytensä valo sanan kautta loistaa, silloin Jumalan valo kyllä yhdistää meidät yhdeksi toistemme kanssa, mutta ei häivytä meidän henkilökohtaista identiteettiämme. Pikemminkin Jumalan valo juuri valaisee yksilölliset piirteemme ja ominaisuutemme ja tuo ne entistä selvemmin esiin, ikään kuin valoon. Näin elämä Kristuksen seurakuntaruumiissa onkin aina yhtäältä ykseyttä ja keskinäistä yhteyttä Kristuksessa, mutta toisaalta se on tämän yhden ruumiin eri jäsenten moninaisuuden rikkautta. Elämä seurakunnassa on niiden erityisten ominaisuuksien ja kykyjen tunnistamista, arvostamista ja käyttöä, joita meistä jokainen on luomisessa lahjaksi saanut. Jumalan valossa jokainen saa olla oma itsensä ja omalla paikallaan seurakuntaruumiin kokonaisuudessa.

Varo pimeyttä – pysy valossa!

Mutta sitten lopuksi: Pyhään epistolaan sisältyy myös vakava varoitus. Johannes kirjoittaa: ”Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.” (1. Joh. 1:5b-6) Mitä tämä merkitsee? Ensinnäkin: On mahdollista, että joku sanoo elävänsä Jumalan yhteydessä, siis valossa, mutta että hän todellisuudessa kuitenkin vaeltaa pimeydessä. Voi, miten moni Kristukseen kastettu tänäänkin on tässä tilassa! Niin moni pitää itseään kristittynä, mutta kuitenkin elää lihallisissa himoissaan ja mielihaluissaan, syntejään katumatta ja ilman uskoa Kristukseen, syntien sovittajaan. Sellainen ihminen kyllä elää, ainakin ruumiillisessa ja sielullisessa mielessä. Mutta todellisuudessa ja ikuisuusnäkökulmasta katsottuna hän on kuitenkin joutunut takaisin pimeyden, kuoleman ja ei-olemisen valtaan. Todellisen elämän valo on sammunut. Tai paremminkin: Elämän Valo ei ole sammunut, koska Jumalan kirkkaus ja valo ei koskaan muutu eikä himmene. Mutta tuon katumattoman ihmisen elämässä Jumalan valoa ei enää ole. Tämä onkin kauhea asia. Kauhea se on siksi, että tuo ihminen on kerran Kristuksessa nähnyt todellisen valon, mutta on siitä huolimatta valinnut mieluummin oman järkensä valon. Se valo ei kuitenkaan mitään todellista valoa ole, varsinkaan kun se ei elä eikä toimi todellisen Valon, Jumalan yhteydessä. Niin moni tämänkin kaupungin asukas elää tällaisessa tilassa! Ethän sinä ole yksi heistä? Mutta rakkaat ystävät: me olemme Jumalan armosta saaneet Hänen sanansa ja kasteen kautta päästä pois kuoleman ja pimeyden vallasta. Olemme saaneet tulla osallisiksi Jumalan elämästä ja valosta. Varhaisessa kirkossa kastettuja sanottiinkin ”valaistuneiksi”. Sellaisia mekin Jumalan armosta nyt olemme. Emmekö me myös tahtoisi jatkuvasti elää ja vaeltaa valkeuden lapsina? (Ef. 5:8) Ja emmekö me tahtoisi myös tavoittaa näitä Jumalalle rakkaita ihmisiä takaisin todellisen elämän ja valon yhteyteen? Saakoon Jumalan valo yhä uudestaan vallata meidät, että näkisimme yhä selvemmin, miten paljon me olemme saaneet, ja että me sitten mielellämme kutsuisimme myös muita saman armon vastaanottajiksi!

Toiseksi ja lopuksi. Se, että Jumala on valo eikä Hänessä ole mitään pimeyttä, tarkoittaa myös tätä: Hänen yhteydessään ja valossaan elävät eivät voi sallia elämässään mitään pimeyttä. Jumalan valo on paitsi armon valo, se on myös totuuden valo. Siksi sinäkään et voi tulla Kristuksen seurakunnan kokoukseen pelkästään nauttimaan mukavasta yhteydestä tai ylevästä tunnelmasta palataksesi sitten taas elämään oman mielesi mukaan. Jumalan pyhä sana on lahjomaton. Se on kuin kirkas valo, joka valaisee kaiken. Jumalan sanan totuuden valo valaisee: sinä olet syntinen, kuoleman ansainnut. Ja näin sen kuuluukin valaista. Sanan kuuluu lain saarnassa osoittaa sinun syntisi ja minun. Sen kuuluu tehdä niin, että se sitten saisi myös evankeliumin ihanana äänenä tuoda sinulle anteeksiannon Kristuksessa, pyyhkiä pois kaikki syntisi Hänen verellään, sekä kirkastaa itsessään pimeän elämäsi Hänen armonsa valolla ja lämmöllä. Sekin on totuuden valoa. Totuuden valo osoittaa nimittäin myös tämän totuuden: Kristus on kuollut syntisten puolesta, juuri sinun puolestasi! Hän on maailman Valo, ja Hän on sitä juuri siksi, että Hän on astunut alas synnin ja kuoleman pimeyden vallassa olevaan maailmaan. Jumalan Poika on tullut pieneksi lapseksi neitsyt Marian kohdun pimeyteen. Hän on syntynyt ihmisen elämään, ottanut sinun syntisi, kuolemasi ja pimeytesi päälleen, omakseen. Hän on ristinsä kärsimyksen kautta mennyt kuoleman pimeyteen sinun puolestasi. Hänet on suljettu hautaluolan pimeään. Hän – Valo Isän Valosta – on astunut maan alimpiin paikkoihin (Ef. 4:9), kuoleman varjon laaksoon. Hän on tehnyt niin, että saisi siellä saarnata voittoaan ja sinun vapautustasi synnin, kuoleman ja perkeleen pimeydestä. Se on totta: Kristus on voittanut! Hän on noussut ylös, Hän on kirkastetussa ruumiissaan astunut ylös taivaisiin. Hän on mennyt Isän kirkkauteen, että Hän saisi valmistaa sinulle sijan sinne, ikuiseen valon valtakuntaan (Joh. 14:2-3). Usko sinäkin nyt Häneen, niin sinulla on oleva Hänessä todellinen, ikuinen elämä ja valo. Se on oleva sinulla jo tänään, ja kerran ikuisesti valkeuksien Isän luona, missä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa (Jaak. 1:17). Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 8.2.2015.)