Jouluaamu, Luuk. 2:1-20, toinen saarna

Vapahtaja kaikelle kansalle ja kaikille kansoille

Johdanto

”Oi miten kaunis tämä kertomus onkaan! Se kyllä kuuluu hienoimpien satujen joukkoon.” Näin joku ehkä tulee ajatelleeksi tämän tutun jouluevankeliumin äärellä. Joku toinen taas sanoo: ”Mutta onhan tässä paljon enemmän kuin vain pelkkä satu! Jouluevankeliumi on aivan oikea kuvaus historiallisista tapahtumista.” Ja kuitenkin samalla voi mieleen hiipiä kysymys: ”Mahtavatko nämä tapahtumat liittyä millään tavalla minun elämääni?” Molemmissa näistä tapauksista jouluevankeliumi kyllä kuullaan, mutta se jää ikään kuin kuulijan ulkopuolelle. Siksi meidän onkin hyvin tärkeää muistuttaa mieleen kenelle tämä hyvä sanoma on annettu, siis ketä se koskee. Tämä on itse asiassa aivan luovuttamaton osa itse jouluevankeliumia. Kun enkeli ilmoittaa Kristuksen syntymän, hän näet sanoo: ”sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle.” (Luuk. 2:10) Evankeliumin ilo on siis tuleva kaikelle kansalle. Mitä tämä tarkoittaa, sitä me lähdemme nyt katsomaan.

Kristus on tullut kaikelle vanhan liiton kansalle

Ensiksi: Uudessa testamentissa Kreikan sanalla λαός (laos), ”kansa” tarkoitetaan juutalaisia. Niin on myös tässä jouluevankeliumin kohdassa. Sana viittaa Israelin kansaan, erotuksena muista kansoista. Vanhasta testamentista luemme, miten Jumala oli valinnut Israelin kansan omaksi kansakseen. Herra oli säätänyt temppelin uhripalveluksen, jonka kautta Hän itse halusi tulla kansansa keskelle. Näiden uhrien kautta Hän tahtoi myös lahjoittaa kansalleen sovituksen heidän synneistäään. Näin Herra oli pyhittänyt Israelin omaksi pyhäksi kansakseen. He olivat maailman kansojen joukosta ”ulos kutsuttujen joukko” ja seurakunta, ἐκκλησία (ekklesia). He olivat Jumalan omaisuuskansa, joka sai elää Herransa yhteydessä.

Tälle omaisuuskansalleen Israelille Herra oli jo varhain antanut myös lupaukset tulevasta Vapahtajasta. Jo noin tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää Jumala oli luvannut kuningas Daavidille: ”Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani…” (2. Sam. 7:12-14a) Tällä Herra tarkoitti: kuningas Daavidin jälkeläisistä, Juudan suvusta syntyy itse Messias, Jumalan Poika, joka hallitsee ikuisesti. Myös profeetta Jesajan kautta Herra oli luvannut: Tulee aika, jolloin Hän lähettää oman Palvelijansa, Valittunsa, johon Hän itse on mielistynyt. Hän levittää kansakuntiin oikeuden (Jes. 42:1). Tämä sama mies olisi myös Herran kärsivä Palvelija, joka haavoitettaisiin ja runneltaisiin juuri kansan syntien tähden. Hän ottaisi kantaakseen kansan ansaitseman rangaistuksen, että heillä olisi rauha ja parantuminen (Jes. 53:5). Tässä Messias olisi siis suuri hallitsija. Mutta Hän olisi myös suuri ylipappi, joka tulee uhraamaan syntiuhrin. Hän olisi vieläpä itse tuo syntiuhri. Siksi tässä Herran ennalta lupaamassa Messiaassa täyttyisivät kaikki vanhan liiton temppelin uhrien esikuvat. Hänessä täyttyisivät profeettojen ennustukset. Hän tulisi pelastamaan kansansa sen synneistä (vrt. Ps. 130:8; Matt. 1:21).

Nyt näiden lupausten täyttymisen aika oli tullut. Jumala lähetti ikuisen Poikansa Kristuksen maailmaan, neitsyt Marian kohtuun, ihmiseksi. Ja kun Jeesus Kristus ensimmäisenä jouluna syntyi, Herra lähetti myös pyhän enkelin ilmoittamaan, kenelle Vapahtaja oli lähetetty. Hänet oli lähetetty ”kaikelle kansalle”. Toisin sanoen Vapahtaja oli lähetetty kaikille niille, jotka kuuluvat Jumalan omaan pyhään kansaan, Israeliin. Kristus lähetettiinkin ensin juuri juutalaisille. Hän syntyi Israelin kansan keskelle ja oli ihmisyytensä puolesta juutalainen mies. Tästä todistaa myös apostoli Pietari, kun hän myöhemmin saarnaa israelilaisille: ”Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” (Ap. t. 3:26; vrt. esim. 13:46)

Mutta kun Vapahtaja lähetettiin tälle Israelin kansalle, Hänet lähetettiin nimenomaan ”kaikelle kansalle”. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että taivaallinen Isä lähetti Kristuksen aivan kaikkia niitä varten, joita tuohon kansaan kuului. ”Kansahan” on jotakin sellaista, johon kuuluu kaikenlaisia ihmisiä. Siihen kuuluvat lapset, aikuiset ja vanhukset. Siihen kuulvat köyhät, keskituloiset ja rikkaat. Kansaan kuuluvat oppimattomat, kouluja käyneet ja korkeasti koulutetut kirjanoppineet. Siihen kuuluvat kuolemansairaat, työkykyiset ja huippukunnossa olevat sotilaat ja urheilijat, ja niin edelleen. Näin Kristus oli siis lähetetty ”kaikelle Israelin kansalle”, siis aivan jokaikisen juutalaisen Vapahtajaksi.

Mutta tämä ”kaikki kansa” ei kuitenkaan ottanut Jeesusta vastaan Vapahtajanaan. Monille juutalaisille riitti, että Hän oli ”hyvä opettaja” (Luuk. 18:18), tai suuri ihmeidentekijä. Mutta tästä huolimatta Kristus oli tullut nimenomaan Vapahtajaksi, syntien sovittajaksi kaikelle kansalle. Taivaallinen Isä oli lähettänyt Hänet nimenomaan niiden Jumalan kansan jäsenten luokse, jotka olivat joutuneet hukkaan, pois elävän Jumalan yhteydestä. Siksi Kristus itse myöhemmin sanookin, että Hänet on lähetetty ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. 10:6; 15:24; vrt. Jer. 50:6). Ja juuri he, siis aivan kaikki tuosta kansasta, jotka vain tunnustivat olevansa itsessään kokonaan syntisiä ja arvottomia vastaanottamaan Jumalalta mitään hyvää, he kaikki saivat ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Vapahtajan saivat ottaa vastaan ne, jotka olivat tulleet tajuamaan oman mahdottomuutensa ja joille siksi kelpasi Hänen tuomansa syntien sovitus.

Juuri tätä alleviivasivat myös jouluyön ihmeelliset tapahtumat. Jumalan pelastus Kristuksessa oli nyt tuleva kaikelle kansalle! Tämä uutinen lähetettiin ensimmäisenä kaikkein halveksituimpien ja syrjityimpien kansalaisten kuultavaksi. Enkeli ilmestyi paimenille. Paimenet kuuluivat Israelin kansan yhteiskunnalliseen pohjasakkaan. Mutta silti juuri he saivat olla edustamassa ”kaikkea kansaa” tämän ihanan evankeliumin ensimmäisinä vastaanottajina. Juuri heille, kaikkein köyhimmille ja halvimmille Jumala lähetti enkelinsä saarnaamaan: ”Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja.” (Luuk. 2:11) Näille lammaspaimenille ja myös koko Israelille, Jumalan lammaslaumalle oli nyt tullut suuri Ylipaimen, Kristus. Hän oli tullut etsimään jokaista kansansa kadonnutta lammasta. Mutta vaikka Hän oli itse Herra Jumala ja Ylipaimen, silti Hänen luokseen ei nyt lähetetty mitään kansan johtomiesten valtiollista juhlasaattuetta. Päinvastoin, enkeli kehotti paimenia lähtemään Kristuksen luo. Ja kun paimenet olivat löytäneet Kristuksen ja nähneet Hänet, juuri heidät Herra myös ensimmäisenä lähetti kertomaan tätä suurta viestiä eteenpäin Jumalan kansalle. Juuri näissä köyhissä ja oppimattomissa paimenissa evankeliumi sai aikaan sen, että he julkisesti ja ”kaiken kansan” kuullen kiittivät ja ylistivät Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet (Luuk. 2:20).

Kristus on tullut kaikelle uuden liiton kansalle

Toiseksi: On tärkeää huomata, että Uudessa testamentissa tätä sanaa ”kansa” käytetään myös krisityistä, erotuksena pakanoista (Ap. t. 15:14). On kyllä totta, että Kristus Jeesus syntyi Vapahtajaksi ensin juutalaisille. Mutta sana sanoo, että Hän tuli sitten myös kreikkalaisille (Room. 1:16), siis pakanoille. Tämä tarkoittaa, että Hän tuli myös niille, jotka luonnostaan olivat ilman Jumalan omaisuuskansan kansalaisoikeutta, osattomia Jumalan elämästä. (Ef. 2:12) Näin Hän teki, sillä Jumalalle ei ollut mieleen jumalattoman kuolema, vaan pikemminkin se, että jumalaton kääntyisi tieltään ja eläisi (Hes. 33:11). Siksi juuri pakanoille, jotka eivät itsessään tunteneet Herran tietä tai Hänen totuuttaan ja joilla ei ollut elämää Hänessä, juuri heille Jumala lähetti Poikansa Tieksi, Totuudeksi ja Elämäksi (Joh. 14:6). Kristus tuli ihmiseksi, että Hän kuolisi myös heidän syntiensä vuoksi. Hän tuli, että myös pakanoille kasteen ja uskon kautta annettaisiin lahjaksi se syntien sovitus, jonka Hän ristillä heille ansaitsisi. Kristus tuli, että pakanatkin kasteen ja uskon kautta oksastettaisiin Häneen, että hekin pääsisivät osalliseksi Hänen, pyhän öljypuun mehevästä juuresta. (Room. 11:17)

Tämä koskee tietenkin nyt myös meitä. Ilman Jumalan lähettämää Vapahtajaa me suomalaisetkin olimme todellisuudessa kuolleet synteihimme (vrt. Ef. 2:5). Me olimme ilman toivoa, jumalattomia tässä maailmassa (Ef. 2:12). Ja niin on tänäänkin jokaisen ilman Kristusta elävän laita. Mutta Jumala lähetti Poikansa Vapahtajaksi meillekin, että me saisimme vapahduksen synneistämme! Hän saarnautti meille pyhän ja eläväksitekevän sanansa, joka synnyttää uskottomassa sydämessä uskon (Room. 10:17). Pyhän kasteen sakramentissa Kristus itse kastoi meidät ja pesi pois syntimme (Ap. t. 22:16). Kasteessa Hän antoi syntimme anteeksi, antoi Pyhän Henkensä asumaan sydämissämme ja uudestisynnytti meidät Pyhässä Hengessään (Ap. t. 2:38; Tiit. 3:5). Hänessä meidät on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi, Kristuksen seurakuntaruumiiksi (1. Kor. 12:13). Näin me, jotka ennen emme olleet kansa, saamme Kristuksessa sovitettuina ja pyhitettyinä nyt olla Jumalan Kansa. Me, jotka ennen emme olleet armahdettuja, vaan pikemminkin tuomion alla syntiemme vuoksi, saammekin nyt olla armahdetut. Meistä, itsessämme pakanoista on Kristuksen armosta, Hänen sanansa ja pyhän kasteen kautta tullut kansa, ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa” (1. Piet. 2:9-10). Me olemme tulleet osaksi Jumalan Israelia. Siksi enkelin saarnaama jouluevankeliumi kuuluu myös meille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle”.

Mutta mitä tämä ”kaikelle kansalle” tarkoittaa meidän kohdallamme? Se tarkoittaa, että Kristus on lähetetetty kaikille, jotka kuuluvat Hänen kristikansaansa, Häneen uskovien joukkoon. Aivan niin kuin Vanhan testamentin Israelin kansaan kuului kaikki erilaiset ihmiset, niin myös nyt Uuden liiton Kansaan, Kristuksen seurakuntaan kuuluu kaikenlaisia ihmisiä. Seurakuntaan kuuluvat lapset, aikuiset ja vanhukset. Siihen kuuluvat köyhät, keskituloiset ja rikkaat. Kansaan kuuluvat oppimattomat, kouluja käyneet ja korkeasti koulutetut. Siihen kuuluvat kuolemansairaat, työkykyiset ja huippukunnossa olevat. Tälle ”kaikelle kansalle” on Jeesus Kristus tullut. Hän on tullut Vapahtajaksi kaikille niille, jotka tunnustavat: ”Minä olen syntinen ja kadotuksen ansainnut. Minä tarvitsen Jeesusta Kristusta, että Hän antaisi minun suuret syntini anteeksi!”

Kuule siksi, rakas ystävä: Jos sinä olet ulkoisesti köyhä taikka hengellisesti köyhä (Matt. 5:3), niin Kristus on tullut sinun syntiesi sovitukseksi. Jos sinä olet sairas, niin Hän on tullut sinun syntiesi sovitukseksi. Tai jos sinä elät taloudellisessa hyvinvoinnissa ja ruumiiltasi terveenä, niin Kristus on tullut sinunkin syntiesi sovitukseksi. Hän on syntynyt ihmiseksi, että saisi ottaa syntisi kantaakseen ja sovittaa ne Jumalan edessä, Golgatan ristin uhrialttarilla. Siksi jokaiselle meistä tässä Jumalan seurakunnassa kuuluvat sanat: ”teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja”.

Sen vuoksi Jumalan kansassa ja Kristuksen seurakunnassa ei myöskään voi olla mitään erottelua eritasoisiin kristittyihin, parempiin taikka huonompiin. Ei voi olla mitään erottelua eri taustoista tulevien välillä. Toki luomisessa saadun henkilökohtaisen lahjavarustuksemme puolesta me kyllä olemme kaikki erilaisia. Jollakin voi olla myös inhimillistä elämänkokemusta enemmän kuin toisella. Mutta Jumalan edessä me kaikki olemme lopulta samalla viivalla, koska kaikki olemme syntisiä, itsessämme kadotuksen ansainneita. Mutta me kaikki olemme samalla viivalla myös siksi, että meidän kaikkien syntiemme vuoksi Kristus Jeesus on tullut. Hän on tullut sovittamaan ja ottamaan pois kaikkien synnit, aivan koko maailman synnin (Joh. 1:29). Siksi, kun me kasteen ja uskon kautta kuulumme Häneen, niin Hänessä, yhdessä ja ainoassa Jumalan Pojassa ja Vapahtajassa me kaikki olemme tulleet yhdeksi seurakuntaruumiiksi. Siksi myös meidän, Kristuksen ruumiin jäsenten kohdalla pätee se sama ihana tosiasia, jota Paavali saarnaa tapahtuneeksi Vanhan liiton Israelin ja pakanakristittyjen kohdalla: ”Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden” (Ef. 2:14). Kristuksen tuleminen ”kaikelle kansalle” siis poistaa kaiken inhimillisen erottelun Hänen omiensa väliltä. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:23–24).

Toki myös meidän, uuden liiton Jumalan kansan kohdalla on totta aivan sama kuin vanhan liiton kansankin kohdalla: Jumalan Poika Kristus on kyllä tullut Vapahtajaksi ”kaikelle kansalle”. Kuitenkaan kaikki eivät usko Häneen. Ilman uskoa Kristukseen ja Hänen sanaansa ihminen jää ilman myös Hänen sovitustyönsä hedelmiä.

Mutta kuule nyt sinä, joka olet Kristukseen kastettu! Kristus Jeesus on tullut, että sinä – itsessäsi syntinen ja vajaa – olisit Hänessä pyhä, vanhurskas, osallinen Hänen täyteydestään. Usko Häneen omana Vapahtajanasi! Ja kun sinä olet Häneen kastettu ja uskot, niin älä enää katso vain siihen, mitä olit ennen, kun olit ilman Häntä. Kuule nyt mitä Hän sanoo: ”Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja.” Älä siksi katso enää synteihisi. Kun sinä olet Kristuksessa, sinun syntisi ovat Kristuksen syntejä. Ne on Hänessä sovitettu. Kun sinä olet Kristuksessa, Hän on nyt antanut sinulle syntiesi sijaan oman pyhyytensä ja Vanhurskautensa! Älä siksi myöskään enää katso ulkoiseen köyhyyteesi tai rikkauteesi. Älä katso sairauteesi, terveyteesi taikka yhteiskunnalliseen asemaasi. Kun sinä olet Kristuksessa, olet jäsen Hänen pyhässä Ruumissaan. Olet jäsen Jumalan pyhässä omaisuuskansassa, Kristuksen kuninkaallisessa papistossa (1. Piet. 2:9; Ilm. 5:10). Siihen Ruumiiseen ja Kansaan ei saa kuulua kukaan muu kuin se, joka on Hänessä pyhä. Mutta kun sinä kasteen ja uskon kautta olet puhdistettu ja pyhitetty ja kuulut Kristukselle, sinä Hänessä kuulut myös tuohon pyhien kansaan!

Kristus on tullut kaikille kansoille

Jumala on siis lähettänyt ikuisen Poikansa Kristuksen maailmaan ihmiseksi, että Hän olisi Vapahtaja koko Hänen Vanhan liiton kansalleen. Kristus on myös asettanut apostolinsa, että Hän koko maailmassa saarnatun evankeliumin sanan kautta saisi tehdä meidätkin pyhän kansansa jäseniksi. Hän on tahtonut tulla Vapahtajaksi sille ”kaikelle kansalle”, joksi Hän on meidät nyt tehnyt.

Toisin sanoen Herra Kristus on siis tullut ”kaikelle kansalle”, että Hän saisi edelleen tulla Vapahtajaksi myös aivan kaikille kansoille (Matt. 28:19). Hän on tullut meille, että ottaisimme Hänet uskossa vastaan kun Hän sanassaan ja sakramenteissaan tulee luoksemme ja yhä uudestaan antaa syntimme anteeksi. Kristus on tullut, että me olisimme Hänen omakseen pyhitetty pappiskansa. Hän on tullut, että me Hänessä näin pyhitettyinä palaisimme täältä kirkosta kiittäen ja ylistäen Jumalaa ”kaikkien kansojen” kuullen kaikesta siitä, mitä itse olemme täällä saaneet kuulla ja nähdä, sekä elämäksemme vastaanottaa. Näin ihana jouluevankeliumi saa tulla yhä uusien ihmisten elämäksi, että hekin saisivat kuulua Jumalan kansaan ja uskossa iloita: ”Meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja!” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 25.12.2014.)