7. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Luuk. 6:27–31

Jeesus rakastaa sinua. Rakasta sinäkin!

Rakkaus?

Paljon puhetta rakkaudesta. ”Kuuluisa näyttelijä ja hänen uusi rakkaansa, katso kuvat!” ”Formulatähden rakas lähti toisen matkaan.” Enää ei puhuta miehistä ja vaimoista, vaan ”rakkaista” tai ”salarakkaista”. Jossakin kerrotaan rakkauden tunteen leimahtamisesta. Ja kuitenkin kohta ehkä puhutaan siitä, miten rakkaus loppui. Suhde ei antanutkaan itselle sitä rakkauden kokemusta, mitä oli toivottu.

Rakastakaa vihollisianne!

Jeesuskin puhuu rakkaudesta. Hän sanoo: ”rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.” (Luuk. 6:27b–28) Tässä on kyse jostakin muusta, kuin saippuasarjojen tai lööppien julistamasta rakkaudesta. Herra ei puhu tässä sellaisesta rakkaudesta, joka kohdistuu kauneimpaan, hurmaavimpaan tai menestyneimpään. Hän ei myöskään puhu mistään ihanasta tunteesta. Jeesus puhuu rakkaudesta, joka kohdistuu siihen, missä ei näytä olevan mitään hyvää. Hän puhuu vihollisen rakastamisesta. Hän kehottaa rakastamaan niitä, jotka tekevät väkivaltaa, jotka vaativat omaisuuttasi tai jopa varastavat sitä. Jeesus ei tarkoita, että varkaan tai väkivallantekijän tekemää pahaa pitäisi sanoa hyväksi. Ei, rakkaus kyllä näkee synnin vääryyden. Se ottaa jopa itsekin vastaan pahuuden iskut. Mutta silti, tai paremminkin juuri siksi rakastava sydän toimii. Se haluaa vapauttaa vihollisen hänen vihastaan, pelastaa hänet hänen synnistään. Rakkaus ei siis ole vain jokin tunne. Rakkaus ilmaisee itsensä teoissa. Se haluaa tehdä viholliselle aivan päinvastoin, kuin mitä tämä tekee sille. Tätä rakkautta ei saa liikkeelle halu tulla itse osalliseksi kauniista ja viehättävästä. Rakkauden motiivina on tuoda todellinen siunaus toiselle ihmiselle, tehdä hänelle mahdollisimman paljon hyvää. Siis vaikka lähimmäisesi vihaisi sinua, Jeesus kehottaa silti tekemään hänelle kaikkea hyvää. Jos joku kiroaisi sinua, Jeesus kehottaa sinua siunaamaan tuotakin ihmistä. Jos joku parjaisi sinua tai levittäisi sinusta selän takana ikäviä huhuja, sinua kehotetaan rukoilemaan sellaisenkin ihmisen puolesta. Näinhän toivoisit itsellesikin tehtävän.

Mutta ehkä tämä tuntuu epätoivoiselta: ”Miten tällaista rakkautta kukaan voi osoittaa toiselle? En minä ainakaan ole osannut rakastaa vihollistani näin!” Mutta huomaa, että kun Jeesus tässä alkaa puhua rakkaudesta, Hän sanookin: ”Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat” jne. (Luuk. 6:27) Jeesusta kuuntelemassa oli usein valtavia kansanjoukkoja. Mutta Hän ei tässä puhukaan niille, jotka muuten vain seisoivat siellä kuuntelemassa. Hän puhuu niille, jotka kuulevat, siis todella kuulevat Hänen sanansa. Tällä Hän tarkoittaa oman sanansa kuulemista uskossa. Hän tarkoittaa sanan lupausten uskossa vastaan ottamista. Kun Jeesus siis puhuu tässä vihollisen rakastamisesta, niin Hän puhuu niille, jotka näin uskossa kuulevat Häntä. Hän siis puhuu nimenomaan uskovilleen, opetuslapsilleen. Ja tämä onkin nyt tärkeää. Nimittäin epäuskoinen maailma ei millään voi puristaa itsestään sitä rakkautta, josta Jeesus puhuu. Luonnollinen ihminen voi kyllä yrittää täyttää lain käskyjä, mutta ei voi omassa voimassaan onnistua siinä. Vain Kristukseen uskova – siis sellainen, joka uskossa kuulee Kristuksen sanan – voi täyttää Jumalan käskyjä ja siis myös rakastaa lähimmäistään. Hän voi tehdä niin vain siksi, että Pyhä Henki asuu hänessä. Lähimmäisen rakastaminen on Jumalan työtä ihmisessä. Siksi sinäkin, Kristuksen opetuslapsi, älä katso itseesi! Älä yritä tarkkailla, pystyykö sinussa vielä asuva vanha ihminen rakastamaan vihollista. Katso Kristukseen!

Jeesus – lain täyttäjä

Jeesus siis sanoo: ”Tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.” Ja Hän on itse se, joka tekee niin. Vihaan lietsottu kansanjoukko tuli Getsemanen puutarhaan ottamaan Häntä kiinni, ja opetuslapsista kerrotaan: ”Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.” (Luuk. 22:50) Mitä Kristus teki tuolle miehelle?  Luukas kirjoittaa: ”Mutta Jeesus vastasi sanoen: ’Sallikaa vielä tämäkin.’ Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.” (Luuk. 22:51) Herra paransi miehen, joka oli tullut ottamaan Häntä kiinni ja viemään surmattavaksi.

Jeesus sanoo: ”Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin.” (Luuk. 6:29a) Ja Hän on itse se, joka tekee niin. Nimittäin kun Jeesus oli suostunut kiinni otettavaksi ja Häntä tutkittiin, Hänestä kerrotaan: ”Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle”. (Matt. 26:67) Myös Jesaja kirjoittaa Kristuksesta: ”Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä.” (Jes. 50:6)

Jeesus sanoo: ”Jos joku ottaa sinulta vaipan, älä kiellä häneltä ihokastasikaan.” Ja Hän on itse se, joka tekee niin. Hänestä kerrotaan: ”Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.” (Luuk. 23:34b)

Vielä Jeesus sanoo: ”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.” Ja Hän on itse se, joka tekee niin. Kun rautaiset piikit oli lyöty Hänen käsiensä ja jalkojensa läpi, Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” (Luuk. 23:34a) Hän siunasi niitä jotka Häntä kirosivat, siunasi” – εὐλογέω (eulogeo) – siis ”puhui heistä hyvää”. Kenelle Jeesus puhui heistä hyvää? Isälle Taivaassa. Vaikka he riisuivat Hänet alasti, hakkasivat Hänet kuoleman partaalle, vaikka he sylkivät ja pilkkasivat Häntä, naulasivat kiduttavaan teloituspuuhun, Jeesus puhui Isälle heistä vain hyvää. Hän olisi kyllä voinut pyytää Isältä apua. Heti Hänen luokseen olisi tullut yli 12 legioonaa enkeleitä pyyhkäisemään nuo kiduttajat pois maan päältä (Matt. 26:53). Mutta Herra Jeesus mieluummin kärsi pahantekijöidensä puolesta, ja rukoili Isältä heille armoa.

Kristus täytti Jumalan lain täydellisesti. Hän rakasti lähimmäistä, siis myös vihamiestään. Mutta Herra ei osoittanut rakkautta ainoastaan noille vihollisilleen, joista juuri luimme. Sana sanoo: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” (Room. 5:8) Kun sinä vielä olit Jeesuksen vihollinen, Herra rakasti sinuakin. Kun sinä vielä vihasit Jeesusta, Hän teki hyvää sinullekin. Kun sinun syntisi kirosivat Jeesuksen ja naulitsivat Hänet ristiin, Hän siunasi sinua. Kun sinä vielä väheksyit ja parjasit Hänen työtään, Hän itse rukoili Isältä armoa sinulle. Ja nyt kun Jeesus sanoo: ”Anna jokaiselle, joka sinulta anoo” (Luuk. 6:30a), niin Hän on myös itse se, joka tekee näin. Kun sinä rukouksessa anot ja pyydät Häneltä, niin Hän kuulee sinua ja vastaa. Hänhän lupaa: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.” (Joh. 15:7). Jeesus sanoo myös: ”Äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.” Ja tässäkin Hän on ensimmäisenä noudattamassa Jumalan käskyä. Jeesus suostui siihen, että Häneltä vietiin kaikki, eikä Hän vaatinut mitään takaisin. Mutta Hän on tehnyt myös sinun kanssasi ihmeellisen vaihtokaupan. Kasteessasi Herra Kristus on veden ja oman uhriverensä kautta pessyt sinut puhtaaksi synneistäsi ja lain rikkomisestasi (Ap. t. 22:16). Siinä sinä olet saanut syntiesi tilalle koko Hänen vanhurskautensa ja puhtautensa, lahjaksi (vrt. Gal. 3:27). Eikä Hän vaadi sitä sinulta takaisin. Kun Herra Jeesus puhuu viitan antamisesta lähimmäiselle, niin Hän on antanut itse vanhurskauden vaatteensa sinulle, ja pukenut sinut siihen. Tilalle Hän on ottanut sinun syntisi, ja niiden tähden antanut henkensäkin. Näin Jeesus Kristus ei ainoastaan kehota meitä rakastamaan vihollisiamme ja kaikkia lähimmäisiämme. Hän itse rakastaa heitä, siis myös meitä. Ja enemmänkin: Hän itse on tuo Rakkaus, niinkuin Johannes sanoo: ”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8b)

Lain täyttäminen on mahdollista vain kristitylle

Tältä pohjalta nyt sitten vihollisen ja kaikkien lähimmäisten rakastaminen voi sinunkin elämässäsi tulla mahdolliseksi. Kuulitko? Kristuksessa se on mahdollista. Tosin joudut tunnustamaan: olet epäonnistunut rakastamisessa ja Herran käskyjen noudattamisessa. – Autokauppias on säätänyt matkamittaria taaksepäin ja myynyt sinulle käytetymmän auton kuin minkä luulit saavasi. Kun tämä tulee ilmi, tuntuu vaikealta ajatella, että osoittaisit rakkautta tuolle kauppamiehelle. Työpaikalla joku puhuu sinusta takanapäin itse keksimiään juttuja. On vaikeaa rakastaa häntä. Ja niin sinä huomaat: Et ole osannut rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Olet rikkonut Jumalan lain.

Mutta vaikka omassa voimassasi et pysty rakastamaan lähimmäistäsi, Kristuksessa se tulee mahdolliseksi. Kun olet Herran opetuslapsi ja Hänen Sanansa kuulija, rakastaminen tulee osaksi kristillistä elämääsi. Kasteessa sinä olet saanut lahjaksi Pyhän Hengen. Pyhän Henkensä kautta Herra itse saa aikaan sinussa lain täyttämistä. Hän saa aikaan rakkauden osoittamista lähimmäisille, siis niillekin, joita aluksi tuntuu mahdottomalta rakastaa. Kristuksen työtä on se, että rakastat kerjääjää, huijaria tai sitä, joka puhuu sinusta pahaa. Kyllä sinä näet heidän virheensä ja syntinsä, ehkä ne osuvat sinuun itseesikin. Mutta Kristuksen armosta haluat osoittaa heille rakkautta, ja niin työskennellä heidän parhaakseen ja heidän vikansa poistamiseksi. Tämä on Jumalan työtä sinussa ja Hänen lahjaansa!

Mutta Herrasi tavoin sinäkin saatat rakkauden tähden joutua kärsimään. Silti Hän kehottaa sinua rakastamaan vihollista ja pahantekijää. Näin Herra tahtoo suojella sinua itseäänkin. Vaikka nimittäin joutuisit kärsimään vääryyttäkin, sinulle itsellesikin on parempi, että kärsit sen. Miksi? Ajattelepa, miten ihminen luonnostaan toimii, jos häntä vaikka lyödään tai hänelle tehdään muuta pahaa. Eikö kuka tahansa luonnostaan halua vastata pahaan samalla mitalla, tai vähän kovemminkin? Mitä tällaisen samalla mitalla vastaamisen taustalla on? Eikö taustalla ole viha tuota pahantekijää kohtaan? Se on se aivan sama viha, jota pahantekijä on ensin meihin itseemme kohdistanut. Herra tarkoittaakin nyt, että ruumiillinen tai aineellinen kärsiminenkin on parempaa, kuin se, että antaa sydämessään tilaa sille samalle vihalle ja inholle, jota pahantekijä osoittaa. Nimittäin jos kostat pahan pahalla, antaudut itsekin pahuuden ja sielunvihollisen valtaan ja päästät hänet sisään. Tältä Herra haluaa sinua suojella. Suostu siis mieluummin kärsimään, kuin annat elämässäsi tilaa pahalle.

Kärsimys yhteisön ja yksilön näkökulmasta

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että pitäisi antaa pahuuden mellastaa vapaasti maailmassa? Onko se samantekevää, jos joku murtautuu sisään ja varastaa rahasi, tai tekee pahaa perheellesi? Ei tietenkään. Kaikkivaltias Jumala on vanhurskas, eikä Hän sano pahuutta hyvyydeksi. Siksi Hän on myös asettanut tähän synnin maailmaan esivallan, puolustusvoimat, poliisin ja oikeuslaitoksen. Näiden tehtävänä on pitää huolta siitä, että maallinen oikeus toteutuu. Yhteiskunnalla ja sen esivallalla on velvollisuus tarvittaessa ojentaa ja rankaista rikollisia. Tällä tavalla Jumala haluaa suojella meitä ja lähimmäisiämme pahuudelta. Hän sanookin esivallasta Paavalin suulla: ”sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.” (Room. 13:4)

Jeesus ei kumoa tätä! Mutta kun Hän evankeliumissa puhuu lähimmäisen rakastamisesta ja kärsimykseen suostumisesta, Hän ei puhukaan tällaisesta yhteiskunnallisesta oikeudesta. Hän puhuu yksittäisen kristityn elämästä. Herramme tekee selvän eron: on kaksi eri näkökulmaa, yksilön ja yhteisön näkökulma. Yksittäinen kristitty voi toki palvella esimerkiksi sotilaana, poliisina, vartijana, juristina, tuomarina tai hallitsijana. Sellaisessa työssä hän saattaa joutua niin sanotusti käyttämään esivallan miekkaa, siis tuomiovaltaa, jopa aseita. Kristittynäkin hän saa niin tehdä, koska hän ei silloin palvele itseään tai langeta rangaistuksia omassa vihassaan tai kostonhimossaan. Hän saa käyttää esivallan miekkaa, koska hän palvelee yhteiskuntaa ja kaikki tämä tapahtuu lähimmäisen hyväksi, lähimmäisen elämän turvaamiseksi. (Augsburgin tunnustus, XVI Yhteiskunnallinen elämä, 1–2.)

Mutta Jeesus tarkoittaa, että yksityishenkilönä kristitty ei saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Jos sinä kristittynä saat osaksesi vainoa, sinua kutsutaan kärsimään se, niinkuin Herrasi on vainon kärsinyt. Hän sanoo Pietarin suulla: ”vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:13–16)

Äärimmäisessä hätätilanteessa, jossa esivalta ei ole saapuvilla, saatat joutua puolustamaan esimerkiksi perhettäsi. Mutta saat toimia niin vain silloin, kun et rukouksilla, viisaudella tai muilla keinoilla voi päästä eroon pahantekijästä. Silloinkin Kristus kuitenkin varoittaa antamasta tilaa vihalle tai kostonhimolle. Hän ei näet tahdo, että itse joutuisit saman pahan valtaan, jonka vallassa vihollisesi on. Siksi Kristus kehottaa sinua rakastamaan lähimmäistäsi niin, että kärsit mieluummin pahuutta, kuin vastaat samalla mitalla. Toki kärsimyksissäkin tehtäväsi on myös vedota oikeuteen ja pitää sen puolta. Niinhän Jeesus itsekin teki, kun Häntä lyötiin. Johannes kirjoittaa: ”Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut, antoi eräs palvelija, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: ’Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?’ Jeesus vastasi hänelle: ’Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?'” (Joh. 18:22–23) Herra ei kääntänyt lyöjälleen toista poskea kuin sanoakseen, että ”anna mennä vaan, ei tunnu missään”. Hän ei antanut lyödä itseään ilman mitään huomautusta siitä, mikä on oikein. Olisi itse asiassa ollut pahan suojelemista antaa sen tapahtua noin vain ja vaieta vääryydestä. Se ei myöskään olisi ollut rakkaudellista pahantekijää kohtaan. Silloinhan väkivallantekijäkin olisi voinut rauhassa jäädä elämään pahuudessaan, toteuttamaan synnillisiä himojaan. Siksi Herra terävästi huomauttikin tuolle lyöjälle, että lyöminen ei ole oikein.  Näin mekin saamme toimia. Mutta Jeesuksen ensisijainen tarkoitus ei kuitenkaan ollut päästä itse pois pahan kynsistä, vaan johdattaa tuo pahantekijä pois hänen pahuudestaan. Siksi Hän ei myöskään lyönyt takaisin, vaan antoi jopa koko ruumiinsa kuolemaan syntisten tähden. Pahaa ei voiteta pahalla. Pahaa ei voiteta niin, että vastataan samalla mitalla. Paha voidaan voittaa vain hyvällä. Rakkaus etsiikin aina ensin keinoa voittaa paha. Rakkaus etsii aina keinoa, jolla se voisi pelastaa vihollisen, parjaajan tai väkivallantekijän hänen vihastaan ja syntisestä elämästään.

Pysy Jeesuksen rakkaudessa

Se rakkaus, josta Kristus puhuu ja jota Hän itse on meille osoittanut, se on siis jotakin aivan muuta, kuin nykymaailman puheet rakkaudesta. Se rakkaus kärsii lähimmäisen ja vihollisenkin puolesta, jopa uhraa itsensä. Näin Kristus on itsekin kärsinyt meitä, koska meidän syntimme Häntä kiduttivat, ja meidän rikkomuksemme naulasivat Hänet ristiin. Kristuksen opetuslapsena sinuakin kutsutaan rakastamaan, niinkuin Hän on sinua rakastanut (Joh. 15:12). Varmaan sinä vielä tunnet itsessäsi rakkauden puuttetta. Sellaisenakin sinä saat kuitenkin muistaa tämän: sinulla on Kristus, joka on ensin rakastanut sinua. Elämässään, ja ristillään Herrasi Jeesus on täyttänyt koko rakkauden lain. Kun olet uskossa ottanut vastaan Kristuksen ristin ansion, syntiesi anteeksi antamisen ja vanhurskauden, silloin Pyhä Henki synnyttää sinussa Hengen hedelmiä, joista ensimmäinen on rakkaus (Gal. 5:22). Rakas ystävä, pysy sinäkin siksi Jumalan sanassa, pysy Kristuksessa! Pysy seurakunnan yhteydessä. Siellä Herra itse palvelee sinua sanan saarnalla, synninpäästön sanoilla, sekä omalla ruumiillaan ja verellään. Kun näin pysyt Kristuksessa, Hän ja Hänen rakkautensa pysyy varmasti sinussa. Eikä Jeesuksen rakkaus lopu kesken, vaan Hän itse jakaa sitä kauttasi toisillekin.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 15.7.2012.)