6. sunnuntai pääsiäisestä (3. vsk), Joh. 17:18-23

Että he kaikki olisivat yhtä

Päivän evankeliumissa Kristus on ehtoollisaterialla opetuslastensa kanssa. Hän puhuu taivaalliselle Isälleen. Tässä ylimmäispapillisessa rukouksessa Herra lausuu kuuluisat sanansa, ”että he kaikki olisivat yhtä”. Tarkastelemme nyt, mitä tämä yhteys on ja miten se syntyy.

Ensin on kuitenkin katsottava vielä tarkemmin, kuka tässä puhuu. Kristus, joka tässä puhuu, on Jumalan elävä Sana. Hän on alussa ollut taivaallisen Isän luona. Jo ennen kuin maailma on syntynyt, Hänellä on ollut jumalallinen kirkkaus. (Joh. 1:1; 17:5) Kuitenkin Isä on lähettänyt Hänet maailmaan. Minkä takia? Siksi, että – niin kuin Jeesus itse tässä sanoo – Hänen taivaallinen Isänsä on rakastanut ihmisiä (17:23). Isä näkee kaiken ja tietää kaiken. Siksi Hän on myös nähnyt luomiensa ihmisten langenneisuuden ja synnin. Kuitenkaan taivaallinen Isä ei ole halunnut että yksikään ihminen hukkuu (2. Piet. 3:9). Juuri siksi Hän on nyt myös lähettänyt ikuisen Poikansa maailmaan. Kristus on tullut lihaksi, syntynyt ihmiseksi Neitsyt Mariasta ja asunut jo kolmen vuoden ajan ihmisten keskellä. Hän ei ole katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen. Hän on suostunut tyhjentämään itsensä ja ottamaan orjan muodon (Fil. 2:6-7), niin että Hänen kirkkauttansa voitiin katsella vain ikään kuin Hänen inhimillisessä luonnossaan (Joh. 1:14).

Nyt tämä Isän Lähettiläs, Kristus on kutsunut ihmisiä yhteyteensä. Siinä Hän on aterialla opetuslastensa kanssa. Hän rukoilee, että he olisivat yhtä. Katso, mikä ihme tässä on! Itsessään ihmiset elävät tässä maailmassa synnin vallassa, irtonaisina tai korkeintaan ihmislähtöisten yhteisöiden jäseninä. Mutta nyt Jeesus Kristus, Jumala itse on tullut, että Hän kutsuisi itselleen opetulapsia. Hän on tullut kutsumaan Heidät, että he olisivat Hänen omiaan ja yhtä – ei enää oman ja inhimillisen yhteydentunteensa varassa, vaan yhteydessä Kristukseen, joka itsessään on yksi ja ainoa Jumalan Poika. Heidät on siis kutsuttu toisenlaiseen ykseyteen, joka lähtee Jumalasta. He ovat nyt Kristuksen yhteydessä ja yhtä Kristuksessa. He ovat osallisia Kristuksesta ja Hänen pyhyydestään, niin kuin Herra sanookin: ”ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.” (Joh. 17:19) Siksi Kristuksen omat eivät myöskään enää kuulu maailmaan. Heidät on kutsuttu ulos maailmasta, elämään Kristuksen lahjapyhyydessä, Jumalan valtakunnassa, Jumalan armosta. Tämä ei tarkoita sitä, että Kristuksen omat eivät enää eläisi maailman keskellä (Joh. 17:15). Onhan Kristus itsekin tullut maailmaan. Samoin myös ne, jotka elävät Hänen yhteydessään, elävät vielä hetken tämän saman maailman keskellä.

Ja nyt: juuri sinne, samaan maailmaan Kristus myös opetuslapsensa lähettää. Nimittäin samoin kuin Isä on kerran lähettänyt Poikansa ikuisuutensa kirkkaudesta tähän maailmaan, samoin Kristuskin nyt lähettää omat lähettiläänsä edelleen maailmaan. Hän kutsuu heitä juuri tällä nimellä, ἀπόστολος (apostolos), lähettiläs. Oman pyhän kansansa, kristittyjen joukosta – jotka ovat siis kutsutut eroon tästä maailmasta – Hän nyt edelleen erottaa nämä lähettiläänsä. Ei Hän erota heitä johonkin toiseen, parempien tai ”hengellisempien” kristittyjen kategoriaan. Mutta Kristus erottaa heidät, että voisi antaa heille eri tehtävän, lähettilään tehtävän. Hän lähettää heidät maailmaan, siis maailmaan, joka on kyllä Jumalan luoma ja luotuna sangen hyvä, mutta surkeasti joutunut elämään synnin vallassa, elämään, vaikka ulkoisesti elävänä onkin sisäisesti ja hengellisesti kuollut. Mitä varten Kristus on lähettänyt apostolinsa maailmaan? Hän sanoo sen tässä rukouksessaan. Hän on lähettänyt heidät, että maailma uskoisi Häneen. Miten maailma sitten voi tulla uskomaan Häneen? Heidän sanansa, siis apostolien sanan kautta (Joh. 17:20). Heidän sanansa kautta, ja kuitenkaan ei oikeastaan heidän, vaan Jumalan sanan kautta, mutta jonka Kristus on saanut Isältä ja edelleen antanut heille, niin kuin Hän edellä sanookin: ”Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh. 17:8) Tämän pyhän ja ikuisen sanan Herra on lähettänyt apostolit saarnaamaan kaikille kansoille. Siinä sanassa Hän lupaa olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28:19-20) Juuri siinä pyhässä sanassa Hän itse kokoaa ihmiset Pyhässä Hengessä pyhän Ruumiinsa, seurakunnan yhteyteen.

Jumalan armosta tämä maailmanaika ei ole vielä loppunut. Hän on valtavan pitkämielinen syntisiä kohtaan, ”sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Ja juuri sen vuoksi apostolien työn jatkajia tarvitaan edelleen. Tarvitaan edelleen saman apostolisen viran kantajia, että Jumalan valtakunnan evankeliumi saarnattaisiin kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, kunnes tulee loppu (Matt. 24:14). Tarvitaan edelleen saman apostolisen viran kantajia, että ne monet, jotka vielä elävät maailmassa, kaukana, erossa Kristuksesta, tulisivat sanan ja kasteen sakramentin kautta ulos maailmasta, pääsisivät Kristuksen veressä lähelle (Ef. 2:13), Hänen ja Hänen pyhän Ruumiinsa, seurakunnan yhteyteen. Ja että tämä voisi tapahtua, lähetti Kirkon Herra Kristus apostolinsa paitsi toki saarnaamaan, kastamaan ja opettamaan, myös siksi, että Hän heidän kauttaan kutsuisi uusia miehiä seurakuntansa paimeniksi kaikkialla (Ap. t. 14:23; Tiit. 1:5).

Ja tämän apostolisen viran jakamien Jumalan lahjojen välityksellä sinäkin, rakas kristitty, olet saanut pelastua. Olet saanut pelastua siitä maailmasta, jossa itsekin elit omien himojesi vallassa, synnin orjana. Toki sinä tiedät hyvin ja saat monin tavoin kokea, että vieläkin elät maailman keskellä. Tiedät hyvin, millaisia kiusauksia tämä maailma sinunkin elämääsi koko ajan tarjoaa. Niin mielellään maailma ja Perkele tahtoisivat sinut takaisin omaan yhteyteensä, sinne, missä mitään todellista yhteyttä ei ole, vaan ainoastaan yksinäisyyttä, välinpitämättömyyttä ja vihaa. Mutta muista silloin, rakas ystävä: vaikka sinä vielä näin elätkin maailmassa, niin muista, että sinä et enää ole maailmasta (Joh. 17:16). Jumalan pyhän sanan apostolisessa saarnassa Kristus on puhunut sinullekin. Siinä Hän on kerran kutsunut sinut ulos tästä synnin maailmasta. Apostolisen viran välityksellä Kristus itse on kastanut sinut pyhässä kasteessa. Siinä sinun lihallinen ihmisesi on kerran haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Siinä on myös noussut uusi ihminen, joka vaeltaa uudessa elämässä (Room. 6:4). Olet Jumalan sanan ja kasteen kautta saanut syntyä uudesti, uuteen elämään Kristuksessa (1. Piet. 1:23; Tiit. 3:5). Olet syntynyt uudesti ylhäältä, vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5). Olet syntynyt Jumalasta (Joh. 1:13). Niin et enää elä sinä, vaan Kristus elää sinussa (Gal. 2:20). Sinä kyllä elät tämän langenneen maailman keskellä, mutta sinut on nyt ”kutsuttu ulos”, erilleen tästä maailmasta. Sinut on Kristuksessa pyhitetty elämään elämään jäsenenä Jumalan pyhässä heimossa, kuninkaallisessa papistossa ja omaisuuskansassa. Jumala on kutsunut sinut pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. (1. Piet. 2:9) Sinut on yhdessä hengessä kastettu jäseneksi Kristuksen yhdessä ruumiissa (1. Kor. 13:12). Näin sinä et enää kuulu tähän maailmaan, etkä ole tästä maailmasta. Kristuksessa sinä kuulut yhteen Ruumiiseen, jossa Hän itse on päänä ja jossa sinä ja kaikki muut uskovat ovat jäseniä.

Näin se, ”että he kaikki olisivat yhtä”, ei siis perustu kristittyjen mukavaan yhdessäoloon tai inhimilliseen yhteydentunteeseen – vaikka nämäkin voivat toki olla mukavia asioita! Mutta Kristuksen rukous, ”että he kaikki olisivat yhtä” voi toteutua nimenomaan siellä, missä Hän itse saa jakaa sanaansa ja sakramenttejaan niin kuin Hän itse tahtoo ja tässä sanoo, apostolisen viran välityksellä. Siksi ei olekaan lainkaan sattumaa, että kun Hän rukoilee kristittyjen yhteyden puolesta, Hän myös puhuu lähettiläistään, näistä miehistä, jotka Hän asettaa käyttämään armonvälineitään, joiden välityksellä tuo yhteys nimenomaan voi syntyä ja pysyä yllä.

Näin me saamme Jumalan armosta olla Kristuksen Kirkko ja Jumalan uuden liiton omaisuuskansa. Ja kuitenkin me siis vielä elämme maailmassa, Jumalan omaisuuskansana kuljemme erämaassa kohti taivaan luvattua maata. Mutta juuri siksi meidät onkin kutsuttu toimimaan Kristuksen kuninkaallisena papistona nimenomaan tämän maailman keskellä. Meidän kaikkien tehtävänämme on julistaa Jumalan jaloja tekoja maailman keskellä (1. Piet. 2:9). Meidät on asetettu olemaan tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjaan kasvaneen sukukunnan keskellä, jonka joukossa me saamme loistaa niin kuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessämme elämän sanaa (Fil. 2:15-16). Meidät on asetettu vastaamaan kaikille, jotka kysyvät sen toivon perustusta, joka meissä aivan todellisesti Kristuksen tähden on (1. Piet. 3:15). Mitään tästä me emme tietenkään ole itsessämme, vaan ainoastaan siksi, että Kristus on armossaan antanut syntimme anteeksi, uudestisynnyttänyt meidät ja ottanut pyhään yhteyteensä. Sinutkin on siis Kristuksessa kutsuttu ulos maailmasta, erotettu ja pyhitetty Herran omaksi. Ja samalla Herra kuitenkin on lähettänyt sinut elämään Hänen omanaan juuri tämän maailman keskellä. Näin Hän on tehnyt, että Hänen evankeliuminsa Hänen pyhän kansansa kautta leviäisi mahdollisimman monelle.

Eikä Kristuksen lähettiläiden työkään ole vielä loppunut. Nyt, viime torstaina, helatorstaina on rakas veljemme Hannu tähän pyhään apostoliseen virkaan. Herra itse on Kirkkonsa välityksellä kutsunut Hannun ja antanut hänelle apostolisen viran lahjan. Tämä on Herran lahja Hänen omalle seurakunnalleen, sillä juuri tämän viran kautta Kristus tahtoo puhua ja antaa kaikki lahjansa meille sekä kaikille niille, jotka nyt vielä elävät maailmassa.

Tässä tilanteessa meidän on nyt tärkeä muistaa seuraava asia: Kristus ei jätä apostoleitaan yksin uurastamaan elopellolla. Elonkorjuu on Herran, niin kuin Hän sanookin: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2) Työn tekijät Kristus omassa ristinuhrissaan puhdistaa kaikesta synnistä ja antaa heille jatkuvasti uudestaan synnit anteeksi. Hän ottaa heidät oman pyhän kansansa jäseniksi. Työvälineet, jotka Hänen heille antaa, ovat Hänen. Ne ovat: 1) Ne sanat, jotka Isä on Kristukselle antanut, ja jotka Hän edelleen antaa apostoleilleen. 2) Pyhä kaste syntien anteeksiantamiseksi. 3) Ehtoollinen, joka ei ole kristittyjen ehtoollinen, vaan Herran pyhä ehtoollinen. Siinä Hän antaa ruumiinsa ja verensä, nimenomaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja vielä apostolisen viran työvälineisiin kuuluvat: 4) Opettaminen. Niin kuin Jeesuskin opetti omiaan, niin myös Hänen lähettiläänsä on opetettava Kristuksen omia, Jumalan kansaa. 5) Rukous. Niin kuin Jeesuskin rukoilee omiensa puolesta, niin myös Hänen lähettiläänsä tehtävänä on rukoilla Hänen omiensa puolesta.

Muita tehtäviä Kristus ei oikeastaan ole lähettiläilleen antanutkaan. Apostolisen viran tehtävänä ei siis ole olla mikään seurakunnan viihdyttäjä. Pastorin tehtävänä ei myöskään ole olla hengellisen yhteisön trendikäs keulakuva, joka karismaattisen esiintymistaitonsa perusteella kerää kokoon suuria joukkoja. Mutta kun apostolisen viran ja Kristuksen ikeen kantaja laittaa käytäntöön ne välineet, jotka Herra on hänelle antanut, Herra itse tekee työnsä niiden kautta. Työ on siis kokonaan Herran, alusta loppuun asti.

Sitten evankeliumi ilmoittaa meille ihanan asian: Kristus rukoilee Isää omiensa puolesta, siis juuri näiden miesten puolesta, joille Hän on antanut apostolisen viran. Hän rukoilee Isää myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat Häneen. Seurakunnan pää Kristus rukoilee kaikkien omiensa, koko pyhän Ruumiinsa puolesta!

Ja vielä lopuksi sanotaan seuraava: Evankeliumista siis huomaamme, ettei ole tarpeetonta puhua ja opettaa siitä, mitä Kristuksen Kirkon virka on. Apostolinen virka on hyvin tärkeä asia, koska Kristus on asettanut sen, niin kuin kuulimme. Samalla on tärkeää huomata, mitä muuta Kristuksen rukous ”että he kaikki olisivat yhtä” tarkoittaa. Kun Hän rukoilee näin, on syytä kysyä keitä ovat nämä ”he”, joista Hän puhuu. Hän siis sanoo: ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh. 17:20-21) Herra siis rukoilee, että apostolisen viran kantajat ja toisaalta ne, jotka heidän julistuksensa kautta uskovat Häneen olisivat kaikki yhtä. Kristuksessa heidät kaikki – ja meidät kaikki! – on tehty yhdeksi. Kristus Jeesus on yksi ja siksi Hänen ruumiinsakin on yksi. Apostolisen viran kantajat – siis pastorit – eivät siis myöskään ole seurakunnan yläpuolella tai siitä erillään, vaan nimenomaan kuuluvat seurakuntaan ja ovat sitä varten. Sama pätee kaikkiin muihinkin kristittyihin: olivat he syntyperältään vanhan liiton kansan, Israelin jäseniä taikka pakanoita, kasteen ja uskon kautta Kristukseen liitettyinä he ovat tulleet yhdeksi. Kristus on tehnyt molemmat yhdeksi ja purkanut erottavan väliseinän (Ef. 2:14). Hänessä heidät kaikki on tehty jäseniksi yhdessä ruumiissa. Siksi he kaikki myös pelastuvat samalla tavalla, yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Kristuksen kautta kaikilla on sama ja samanlainen pääsy yhdessä Hengessä taivaallisen Isän luo (Ef. 2:18).

Tämä ykseys voi toteutua vain Jumalan yhden ja elävän Sanan, Kristuksen kautta ja Hänen yhteydessään. Siksi tämä kristittyjen yhteys voi toteutua myös vain Jumalan yhden, yhtenäisen ja elävän sanan, Raamatussa ilmoitetun ilmoitussanan kautta ja sen yhteydessä.

Toki tässä synnin maailmassa myös kristittyjen keskuudessa on hajaannusta, valitettavasti! Siksi on syytä muistaa: Kristittyinä meidänkin on hyvä tavoitella kristittyjen yhteyttä ja ykseyttä! Mutta kun siis Jeesuksen tavoin toivomme, että kaikki krisityt voisivat olla yhtä, meidän ei tarvitse jäädä toivomaan jotakin abstraktia yhteyttä tai yhteydentunnetta kahvikupin tai hyvän musiikin äärellä – vaikka niissäkään ei mitään vikaa ole, ovathan ne Jumalan hyviä lahjoja! Mutta jos haluamme edistää todellista kristittyjen yhteyttä, teemme hyvin kun Kristuksen Kirkkona ja Hänen asetuksensa mukaan kutsumme ja lähetämme seurakunnan paimenia saarnaamaan ja opettamaan Jumalan sanaa, joka yksin voi synnyttää uskon. Tämän uskon kautta ihminen liitetään Kristukseen, ja Hänessä Hänen taivaalliseen Isäänsä. Kristittyjen ykseys ei siis ole mikään inhimillisen yhteydentunteen tai -kokemuksen asia, vaan se on sanan kautta syntyvä ihmeellinen, iankaikkinen pelastustodellisuus. Tämä yhdestä ja samasta sanasta ja evankeliumista osallisena oleminen ilmenee sitten myös yhteisessä ehtoollispöydässä. Siinä Kristus edelleen myös vahvistaa tätä yhteyttä, joka meillä on Häneen ja Hänessä toisiimme. Rakkaat ystävät, pysykäämme Hänen yhteydessään!

(Saarna on pidetty Samuelin luterilailessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilailessa seurakunnassa Jyväskylässä 17.5.2015.)