5. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Luuk. 13:1–5

Kaksi vaihtoehtoa

1.

Jeesus sanoo: ”ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” (Luuk. 13:3) On siis olemassa kaksi vaihtoehtoa: tehdä parannus tai hukkua. Ensimmäinen näistä Jeesuksen sanoista tarkoittaa mielensä muuttamista tai parannuksen tekemistä – kirjaimellisesti sana kuuluu tarkastella jälkeenpäin tai ymmärtää jälkeenpäin. Jälkimmäinen näistä Herran sanoista on meillä käännetty teonsanalla ”hukkua” ja se tarkoittaa oikeastaan tuhoutumista. Uudessa testamentissa tämä sana viittaa kyllä useimmiten juuri lopunajalliseen tuhoon, siis kadotetuksi tulemiseen, hukkumiseen synnin vuoksi. Nämä ovat nyt siis ne vaihtoehdot, jotka ovat ihmisen edessä: mielen muuttaminen ja parannuksen tekeminen taikka sitten kadotukseen hukkuminen. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Monien mielestä on täysin pöyristyttävää tai sivistymätöntä puhua tällaista. Vähintäänkin sitä pidetään vanhanaikaisena, aikansa eläneenä puheena. Harva sallisi enää kirkossakaan tällaista saarnattavan. On kuulemma ihmisten tuomitsemista sanoa, että he hukkuvat elleivät tee parannusta. Taustalla tässä tuntuu olevan sellainen ajatus, että lähtökohtaisesti ihmisillä on nyt kaikki hyvin. Siksi heitä ei myöskään saisi pelotella sillä, että heille tulevaisuudessa voisi käydä näin huonosti.

Mitä me tähän sanomme? Ensinnäkin sen, että toki onkin valtavan suurta Jumalan armoa, että me syntiset emme vielä ole aivan hävinneet, vaan että saamme tänäänkin elää tässä maailmassa (Valit. 3:22). On armoa, että Herra antaa aurinkonsa koittaa meillekin, että Hän niin auliisti joka päivä antaa kaikkea hyvää meillekin (Matt. 5:45). Mutta ihminen, joka elää erossa Kristuksesta ja ilman syntien anteeksiantamusta, elää kuoleman vallassa jo nyt, juuri tänäänkin. Jumala, itse elämän lähde, on luonut hänet ja antanut hänelle elämän sekä kaiken hyvän. Mutta hän on valinnut elää ilman yhteyttä Luojaansa, joka siis on hänenkin elämänsä lähde. Siksi tällaisella ihmisellä ovat asiat todella huonosti jo nyt, vaikka ne ulkoisesti näyttäisivät olevan kuinka hyvin tahansa. Lopullinen tuhoutuminen ja ikuinen ero Jumalasta ovat vain seuraus siitä ratkaisusta, minkä hän on tehnyt torjuessaan Jumalan tahdon. Siksi sen sanominen, että ilman parannusta syntinen ihminen joutuu ikuiseen kuolemaan, on vain sen ulos lausumista, mikä ajallisessa mielessä on jo nyt totta hänen kohdallaan. Nyt tarvitaan nimenomaan mielenmuutos, koska luonnollisen ihmisen suunta on jo nyt väärä. Tätä ei voi jättää sanomatta, sillä Kristus itse sanoo sen sanassaan. Se on totta, koska Hän on itse Totuus (Joh. 14:6) ja Hänen sanansa on kokonansa totuus (2. Sam. 7:28; Ps. 119:160; Joh. 17:17). Se on totta tänäkin päivänä, sillä Hän itse taikka Hänen sanansa eivät muutu (Hepr. 13:8).

2.

Mutta samalla kun tästä puhutaan, on pantava tarkkaan merkille tuo keskeinen sana, jota Herra tässä käyttää. Mikä sana se on? Se on tuo pieni sana ”kaikki”. Jeesus siis sanoo: ”mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” Herran sana ei tee mitään eroa ihmisten välille. Oli ihminen kotoisin Juudean Jerusalemista, Jumalan pyhästä kaupungista, taikka sitten Galileasta, maan pohjoisosasta, jota menneinä aikoina olivat hallinneet monet jumalattomat kuninkaat, kaikki ovat samalla viivalla. Oli ihminen mistä suvusta taikka mistä lähtökohdista tahansa, kaikki ovat samalla viivalla. ”…sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:22b–23), lausuu apostoli. Hän kirjoittaa myös: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room. 3:10b–12) Yksikään ihminen ei jää tämän ulkopuolelle. Et sinäkään. Sinä et ole täyttänyt Jumalan pyhää lakia, et ole elänyt kaikessa Hänen tahtonsa mukaan. Siksi olet ansainnut sen, että hukut iankaikkisesti.

Juuri siksi sinäkin tarvitset joka päivä parannusta. Tarvitset mielenmuutosta, parannusta pahoista ajatuksistasi, sanoistasi, teoistasi ja laiminlyönneistäsi. Tarvitset parannusta, koska olet itsessäsi jo lähtökohtaisesti syntinen, vaikka et tänään edes tuntisi mitään erityistä syntiä tunnollasi.

Mutta mitä tämä parannus sitten on? Ensiksi se on sen tunnustamista, että Jumalan laki on oikeassa, kun se julistaa sinut lain rikkojaksi. Tämän tunnustamisesta seuraa myös oman syntisyyden tunnustaminen Jumalalle. Toiseksi parannus on sen tosiasian uskomista, että se sama Jeesus Kristus, joka tässä julistaa koko maailman ihmisten olevan mielenmuutoksen tarpeessa, on tullut tähän maailmaan juuri sitä varten, että Hän ottaisi pois synnin. Kuulithan nyt aivan varmasti? Jeesus on tullut maailmaan ottamaan pois synnin. Pyhä Henki saarnaa apostolin suulla: ”Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.” (1. Joh. 3:5) Mitkä synnit Jeesus on tullut ottamaan pois? Koko sen maailman synnit, johon maailmaan Hän on tullut ja johon maailmaan sinäkin kuulut. Miten Jeesus tämän sen? Jollakin taikatempullako? Ei, vaan Hän otti synnit pois 1) ottamalla ne itse päälleen, omiksi synneikseen, 2) tulemalla niiden vuoksi itse uhriksi, 3) antamalla Pilatuksen sallia vuodattaa Hänen verensä ja 4) suostumalla itse oman taivaallisen Isänsä hylkäämäksi (Matt. 27:46) sekä tuhoutumaan maailman kaikkien syntisten puolesta. Jeesus Kristus on tuhoutunut, kadotettu, hukutettu sinun puolestasi, ettet sinä synneissäsi hukkuisi! Johannes Kastaja todistaa: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Ja nyt se on totta, se on tapahtunut! Jos kaikki maailman ihmiset itsessään ovatkin syntisiä, on Kristuksessa aivan kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit sovitettu!

Tämä anteeksiantamuksen lahjan sinäkin olet saanut kerran osaksesi, kun sinun vanha ihmisesi pyhässä kasteessa haudattiin Kristuksen kanssa kuolemaan, että niin kuin Hänet herätettiin kuolleista, niin sinullakin olisi Hänessä uusi, ikuinen elämä (Room. 6:4). Ja tämä anteeksiantamuksen lahja on sinulle tarjolla taas tänäänkin. Se on sinulle tarjolla Kristuksen sanoissa, jotka Hän itse palvelijansa suulla lausuu. Tänäänkin Herra saarnauttaa anteeksiantamuksen sanansa, koska tänäänkin sinä tarvitset Häntä ja Hänen anteeksiantoaan. Älä siksi jää enää katsomaan synteihisi, vaan kuule taaskin: Sinun kaikki syntisi on Kristuksessa ja Hänen ristinkuolemassaam kokonaan sovitettu, sinun velkasi on kokonaan maksettu. Ei ole olemassa mitään syntiä, jota Jumala ja ihminen Kristus Jeesus ei olisi jo sovittanut. Ota nytkin tämä evankeliumin sana uskossa vastaan! Silloin sinä elät parannuksessa. Nimittäin jos syntien tunnustaminen on parannuksen ensimmäinen osa, niin tämän evankeliumin uskominen aivan sinun omalle kohdallesi on parannuksen toinen osa. Ja kun sinä tällä tavalla elät lain ja evankeliumin kuulemisessa ja uskossa vastaanottamisessa, siis parannuksessa, silloin sinä elät Kristuksessa. Et ole itse parannellut vanhaa ihmistäsi, vaan olet antanut Kristuksen kokonaan muuttaa sinun mielesi Pyhässä Hengessä, jonka Hengen Hän on sanassaan ja kasteessa vuodattanut sinuun. Olet uusi ihminen. Sinä elät Hänessä, etkä siksi enää elä kuoleman vallassa, vaan elämän, sillä Hän on itse Elämä. Siksi ei myöskään enää voi olla mitään kadotustuomiota sinulle, joka Kristuksessa olet (Room. 8:1). Sinä et kuole, vaan elät, ja saat julistaa Herran töitä, jotka Hän armossaan on tehnyt koko maailman puolesta ja sinun puolestasi (Ps. 118:17).

Tämän kaiken rakas Herra tahtoo yhä uudestaan antaa sinulle! Ja juuri siksi Hän tänäänkin saarnaa tämän parannussaarnan meille. Sekin, että Hän sanallaan muistuttaa meitä synnistämme, on Hänen suurta armoaan!  Nimittäin ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9)

3.

Jeesuksen sanat ”mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte” koskevat siis paitsi meitä kaikkia, myös aivan kaikkia kansoja. Nyt me kristityt saamme joka pyhä ottaa vastaan Jumalan lahjat sanassa ja sakramentissa, saamme joka päivä elää Jumalan eläväksitekevän sanan kanssa, Kristuksen yhteydessä. Tästä seuraa kysymys: Onko meillä varaa ajatella, että ei koske meitä, jos joku ihminen jossakin toisessa maassa tai kansassa ei tulekaan parannukseen ja sen vuoksi hukkuu? Ystävät, ei käy! Kristuksen evankeliumi kuuluu kaikille kansoille! Mutta kuinka he voivat tulla parannukseen, jos kukaan ei julista heille Jumalan tahtoa? Niin: ”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!'” (Room. 10:14–15)

Siksi me, Kristuksen armosta osalliset emme voi olla vastaamatta kutsuun, jonka toisten maitten kristityiltä saamme, että tulisimme yli ja auttaisimme heitä (vrt. Ap. t. 16:9). Kristuksen seurakunta on täällä meidän keskellämme ja me saamme Hänen armostaan kuulua siihen. Mutta Kristuksen seurakuntaruumis on myös maailmanlaajuinen. Jos yksi ruumiinosa tai jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa ja pyrkivät tukemaan sitä (1. Kor. 12:26). Siksi Jumala itse juuri seurakuntansa kautta kutsuu evankeliumin julistamiseen (vrt. Ap. t. 16:10) siellä, missä sitä ei ole vielä julistettu, taikka siellä, missä seurakunnan omat voimavarat ei vielä riitä täysipainoiseen työhön. Me olemmekin nyt saaneet olla mukana tässä työssä! Me olemme seurakuntana saaneet rukoilla veljiemme ja sisariemme puolesta eri puolilla maailmaa. Se on valtavan suuri asia, ja tätä rukoustyötä saamme tehdä jatkossakin. Emmekä ainoastaan saa, vaan Kirkon Herra on aivan antanut tämän meidän tehtäväksemmekin. Herra on hyvä. Hän tahtoo vastata näihin rukouksiin ja vastaakin! Hän, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ei katso maiden tai kulttuurien rajoja, vaan tahtoo varustaa seurakuntansa armonsa verievankeliumin julistamiseen kaikkialla siinä maailmassa, jonka synnit Hän on ottanut pois. Saakoon Hän käyttää meitäkin tässä työssä, eikä vain yhtä tai kahta, vaan koko seurakuntaa. Nimittäin seurakuntansa kautta Hän tahtoo toimia. Tällä tavalla Hänen pyhän evankeliuminsa sana saa temmata yhä useammat tulesta, sen kuoleman vallasta, jossa vielä niin moni tässä maailmassa elää, liittää heidät todelliseen elämään, joka on vain Kristuksessa ja Hänen pyhän seurakuntaruumiinsa yhteydessä. Näin Kristuksen seurakunta ja pelastus Hänen yhtedessään voi tulla yhä useamman osaksi, yhä useamman niistä koko maailman ihmisistä, joita varten se on valmistettukin.

Ylistetty olkoon kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilainen seurakunnassa Lahdessa 28.6.2015)