4. sunnuntai helluntaista, konfirmaatiomessu (3. vsk), Matt. 9:9–13

Jeesus kutsuu seuraajakseen

Jeesus kutsuu Matteuksen

Päivän evankeliumissa on talletettuna erikoinen teksti: Pyhän Hengen inspiroima evankelista Matteus kirjoittaa, mitä hänelle itselleen tapahtui. Samalla kuitenkin pääosassa on toinen: Jeesus ja Hänen työnsä.

Matteus kertoo, että hän oli publikaani, siis tullimies. Hänen työpaikkansa oli Kapernaumin tulliasemalla, ehkä kaupungin sisäänkäynnin luona, mihin kaupunkiin johtava suuri tie päättyi. Siellä Matteus nyt istui. Hän keräsi tullimaksun kaikista tuotteista, joita kaupunkiin tuotiin. Työtä oli varmasti paljon ja se tuotti hänelle itselleenkin hyvin. Kuitenkin Matteusta ja hänen virkaveljiään katsottiin karsaasti. Tullimiehen työ oli kahdesta syystä inhottu ammatti: Ensinnäkin nämä publikaanit keräsivät veroja ulkomaalaiselle hallitsijalle ja siksi heidän katsottiin hylänneen isänmaan, Israelin asian. Toiseksi, monet heistä keräsivät mahdollisimman paljon tullimaksua voidakseen saavuttaa paremman aseman hallitsijan silmissä ja siten rikastua myös itse. Matteuskin tunsi nämä syytökset. Häntä pidettiin syntisenä miehenä, mitä hän tietysti olikin, niin kuin kaikki ihmiset ovat.

Silloin Jeesus kulki siitä ohi. Varmaan Herra oli kävellyt siitä monta kertaa aiemminkin, asuihan Hän asui aikuisiällään juuri Kapernaumin kaupungissa. Nytkin Jeesus oli hiljattain tullut Galileanjärven toiselta puolelta takaisin kaupunkiin ja parantanut siellä halvaantuneen. Sitten Hän oli lähtenyt taas ulos kaupungista, järvenrantaan opettamaan (Mark. 2:13–14). Nyt Jeesus oli jälleen matkalla sisään kaupunkiin ja ohitti tulliaseman. Ehkä Matteus oli ennenkin monta kertaa nähnyt Jeesuksen ohikulkijoiden joukossa. On mahdollista, että tullimies jopa tiesi, kuka Jeesus on. Kuitenkaan hän ei mainitse tätä sanallakaan. Matteus kiinnittää huomion ensisijaisesti siihen, mitä Jeesus nyt teki. Herra kulki tulliaseman ohi, näki Matteuksen ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Kyllä Matteus kertoo lyhyesti myös siitä, mitä hän itse sitten teki. Hän kirjoittaa: ”Niin tämä nousi ja seurasi häntä.” Sanamuoto antaa vielä ymmärtää, että Matteus seurasi Jeesusta siitä lähtien aina, eikä enää palannut vanhaan elämäänsä. Toinen evankelista Luukas kertookin samasta tapauksesta, että kuullessaan Jeesuksen kutsun tullimies ”jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä.” (Luuk. 5:27–28) Matteus siis jätti työnsä ja sen kaiken taloudellisen hyödyn saadakseen osakseen ikuisen elämän Jeesuksessa. Mutta huomaatko? Matteus ei etsinyt Jeesusta. Matteus ei kutsunut Jeesusta. Matteus ei sano edes tunteneensa Jeesusta. Mutta Jeesus sen sijaan tunsi Matteuksen läpikotaisin, Jeesus etsi Matteusta, Jeesus kutsui Matteuksen seuraajakseen. Ja silloin Matteus nousi ja lähti seuraamaan Herraa.

Pelastus on Jumalan työtä

Tällä tavalla evankelista Pyhässä Hengessä piirtää eteemme tarkan kuvan siitä, miten ihminen pelastuu. Kukaan ihminen ei luonnostaan seuraa tai edes tahdo seurata Jeesusta. Niin, eipä kukaan ihminen luonnostaan edes tunne Jumalaa, että voisi haluta seurata Hänen tahtoaan. Siksi kaikki opetus luonnollisen ihmisen kyvystä valita Jeesus on vailla perustaa. Luonnostaan ihminen elää synnin orjana, erossa Jumalasta. Matteuksen tavoin hän istuu vain keskellä omaa maallista elämäänsä ja ajallista hyödyntavoittelua. Oikein todistaa Luther Vähässä Katekismuksessa, kun hän kolmannen uskonkappaleen selityksessä kirjoittaa: ”Minä uskon, etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi uskoa minun Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen tykönsä, vaan että Pyhä Henki on minut kutsunut evankeliumilla, minut valistanut lahjoillaan ja minua pyhittänyt ja varjellut oikeassa uskossa, samoin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja ainoassa oikeassa uskossa Jeesuksen Kristuksen turvissa varjelee…” Tämän katekismuksen kohdan ovat tänään konfirmoitavat nuoret veljemmekin tarkkaan opiskelleet ulkoa. Viesti on selvä: Syntinen ihminen ei voi tulla Jumalan yhteyteen ja Jeesuksen seuraajaksi, ellei Herra ensin itse kutsu häntä evankeliumin sanan kautta.

Samaan asiaan viitataan myös siinä ihanassa raamatunkohdassa, jota rippikoululaiset ovat leirillä joka aamu ja ilta hetkipalveluksissa laulaneet. Psalmissa 51 profeetta laulaa: ”Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.” (Ps. 51:17) Toisin sanoen ensin täytyy aina tulla sen, että Herra itse kutsuu sinut syntisen yhteyteensä. Ensin Hän sanansa kautta puhuttelee sinua ja antaa sinulle synnit anteeksi. Sitten Hän myös täyttää sinun sydämesi Pyhässä Hengessä ilolla ja kiitoksella tästä armosta. Ja kun Hän näin tekee, silloin sinunkin huulesi voivat aueta julistamaan Hänen kunniaansa (KR92) ja kiitostaan (KR33). Herra siis toimii aina ensin, Hän kutsuu, Hän antaa anteeksi, Hän pelastaa. Silloin armahdettu syntinen saa tulla Jeesuksen seuraajaksi, alkaa puhua Hänen sanaansa sekä julistaa Hänen kiitostaan.

Mutta nyt rakkaat ystävät, tämä on tapahtunut, se on totta! Jeesus Kristus on kutsunut sinutkin seuraajakseen! Missä se on tapahtunut? Hänen pyhässä sanassaan ja pyhän kasteen sakramentissa. Kasteessa Jeesus on kutsunut sinut aivan nimeltä (Jes. 43:1). Sillä hetkellä sinä olit niin kuin Matteus: Et voinut etkä osannut ratkaista mitään Jumalan puoleen. Elit erossa Jumalasta, kadotuksen lapsena. Mutta rakas Herra Jeesus tuli sinun luoksesi pyhässä sanassaan ja kasteessa. Siinä Hän kutsui sinut, teki sinut opetuslapsekseen, seuraajakseen. Tämä kaikki on jo nyt sinun, joka olet kastettu, olit sitten rippikoululainen, pieni lapsi tai jo korkeaan ikään ehtinyt, kokenut seurakuntalainen.

Mutta miksi tarvitaan kaste? Eihän Matteuksestakaan kerrota, että häntä olisi kastettu tuolla hetkellä, kun hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Mitä tähän vastataan? Tällä tavalla: Kun Jeesus Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen eli tässä maailmassa, Hän saattoi kävellä Kapernaumin tulliaseman ohi ja kutsua Matteusta seuraansa. Jeesus Kristus on Jumala ja  itse Jumalan ensimmäinen armonväline. Siellä missä Hän maailmassa ollessaan kulki, siellä oli läsnä Jumalan persoonallinen, elävä ja pelastava Sana. Siellä Elämän Sanaa voitiin kuulla, Hänet voitiin omin silmin nähdä, Häntä voitiin katsella ja käsin kosketella (1. Joh. 1:1). Kun Herra Jeesus sitten oli sovittanut meidän syntimme ristillään ja noussut kuolleista, silloin Hän asetti kasteen sakramentin välineeksi, jonka kautta syntiset tehdään Hänen opetuslapsikseen (Matt. 28:19). Hän asetti kasteen sitä aikaa varten, kun Hän olisi astunut ylös taivaisiin ja istunut Isän oikealle puolelle. Tämä aika on nyt. Kasteessa Herra Jeesus Kristus, ihminen ja Jumala on itse todellisesti läsnä ja kutsuu kastettavan nimeltä. Siinä Hän antaa syntiselle synnit anteeksi ja pesee ne pois. Siinä Hän vuodattaa kastettavaan Pyhän Henkensä ja synnyttää hänet uudesti (Ap. t. 2:38; 22:16; Tiit. 3:5). Siksi ystävä hyvä, sinä, joka olet kastettu: Kaikki on jo valmista! Jumalan sanan ja kasteen lahjana sinä olet saanut pelastuksen. Siinä Jeesus on tehnyt sinut seuraajakseen.

Kaste ja konfirmaatio

Rakkaat veljemme, Samu, Jussi ja Akio! Tämä koskee myös teitä. Tänään pidettävässä konfirmaatiossanne ei siis ole kyse siitä, että teille annettaisiin siinä jotakin sellaista, mitä teiltä vielä tähän asti olisi puuttunut. Sana ”konfirmaatio” tarkoittaa kyllä ”vahvistusta”. Se ei kuitenkaan ole kasteen vahvistamista siinä mielessä, että kasteenne olisi tähän asti ollut jotenkin vajaa tai saisi vasta nyt täyttymyksensä. Ei, Jumala on kasteessa antanut teillekin pelastuksen lahjan, syntien anteeksisaamisen lahjan, Pyhän Hengen lahjan, koko Kristuksen. Hän ei tätä pelastustekoansa kadu. Mutta nyt konfirmaatiossa keskeistä on ensinnäkin se, että teitä on Jumalan sanan ja sitä oikein selittävän katekismuksen äärellä muistutettu siitä, mitä te olette jo kerran kasteessanne saaneet, sekä opetettu ymmärtämään tämän ihmeen todellisuutta. Toiseksi, teille on myös opetettu, mitä on elämä kastettuna, siis kristittynä, Jeesuksen seuraajana. Ja sitten, kun nyt olette saaneet tästä opetusta, saatte itse aivan henkilökohtaisesti myös tunnustaa uskonne, siis sen, että itsekin uskotte tähän kaikkeen. Konfirmaatiossa on kyse siitä, että se usko, joka teillä aivan henkilökohtaisesti on Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, lausutaan ulos ja vahvistetaan koko seurakunnan läsnäollessa. Mutta samalla: vaikka siis on kyse teidän omasta, yksityisestä ja henkilökohtaisesta uskostanne, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että teidän olisi jäätävä yksin uskonelämässänne. Nimittäin kun kohta ääneen lausuen tunnustatte uskonne seurakunnan kanssa, te tässä henkilökohtaisessa uskontunnustuksessanne liittytte siihen Kristuksen Kirkon uskoon, jota Herran seurakunta on alusta asti tunnustanut. Toisin sanoen: te tunnustatte uskovanne siihen evankeliumiin, joka on ilmoitettu pyhässä Raamatussa ja sitten tiivistetty uskontunnustuksen sanoissa. Yksinkertaisesti konfirmaatiossa on siis kyse siitä, että te, jotka Jeesus on jo kerran kutsunut ja tehnyt seuraajikseen, myös pysytte Hänen evankeliuminsa ja kristillisen uskon yhteydessä, siis Kristuksen seuraajina ja Hänen todistajinaan.

Mutta rakkaat ystävä, miten on? Jeesus on kyllä kutsunut ja tehnyt sinut seuraajakseen, mutta oletko sinä pitänyt Häntä Herranasi? Etkö ole monta kertaa halunnut seurata mieluummin omaa tahtoasi – tai niin kuin nykyään usein kuulee sanottavan – ”oman sydämesi ääntä”? Onko sinun tiesi ollut Herrasi Jeesuksen tie, vai oletko antanut jonkun muun tien viedä sinut mukanaan? Voi olla, että kasteesi jälkeen olet kokonaankin luopunut Kristuksesta ja Hänen seuraamisestaan. Ehkä se on tapahtunut omasta tahdostasi. Tai ehkä se on tapahtunut siksi, että ne, joiden tehtävänä oli opettaa sinulle Jumalan sanan ja kasteen lahjojen suuruutta, ovat laiminlyöneet tehtävänsä. Paitsi meidän sananpalvelijoiden, myös meidän vanhempien ja kummien onkin syytä muistaa, että kukaan ihminen ei omin voimin, ilman Jumalan sanaa voi pysyä uskossa, Kristuksen seuraajana. Älkäämme siksi laiminlyökö Jumalalta saamaamme tehtävää Hänen sanansa lukemisessa ja opettamisessa lapsillemme, taikka heidän puolestaan rukoilemista!

Jokaisessa meissä Kristuksen seuraajassakin on siis vielä jäljellä syntinen vanha luonto, joka haluaisi seurata muita ääniä, kuin Kristuksen paimenääntä. Ja siksi sinä konfirmaation jälkeenkin tarvitset joka päivä parannusta, uutta palaamista siihen armoon, jonka sinä olet jo kerran kasteessa saanut. Miten se tapahtuu? Siten, että kuulet Jumalan sanaa, tunnustat syntisi ripissä ja uskot synninpäästön sanan aivan omalle kohdallesi, sekä käytät usein Kristuksen pyhän ehtoollisen sakramenttia syntiesi anteeksiantamiseksi. Käytä näitä säännöllisesti! Niiden välityksellä Herra Jeesus itse pitää sinut seuraajanaan joka päivä!

Jeesus kutsuu seuraajansa aterialle

Evankeliumi kertookin meille, että Jeesuksen seuraajaksi tulemisesta seuraa pääsy Herran ateriayhteyteen. Kun nimittäin Jeesus kutsui Matteuksen seuraajakseen, Hän heti sen jälkeen aterioi tämän sekä toisten publikaanien ja muiden syntisten kanssa.

Jeesuksen ajan Israelissa se, että syötiin yhdessä, oli merkki parhaasta ystävyydestä ja yksimielisyydestä. Näin on edelleenkin monien maiden kulttuureissa. Kuluneen kuukauden aikana sain palvella muutamia viikkoja Japanissa, jumaluusopin opetustehtävissä. Ollessani siellä sain jälleen muistutuksen tästä ateriayhteyden merkityksestä: Tuossa kohteilaiden käytöstapojen malliesimerkkimaassa kaikkia ihmisiä tervehditään yleensä kohteliaasti kumarrellen ja mitä huolellisimpia sanamuotoja käyttäen. Mutta yhteiselle aterialle sielläkin kutsutaan nimenomaan parhaimmat ystävät ja samanmieliset. Tällä tavalla ja lähes kultturista riippumatta yhdessä syöminen on merkki siitä, että pöytävieraiden välillä on jo läheinen ystävyys ja yksimielisyys.

Mutta miksi sitten Jumalan Poika, synnitön Jeesus Kristus syö juuri näiden publikaanien ja syntisten kanssa? Miksi pyhä Herra Hän aterioi näiden maanpetturien ja ahneiden, siveettömien ihmisten kanssa. Tarkoittaako Hän tällä, että Hän hyväksyy heidät sellaisinaan, pahoine tekoineen ja syntisine sydämineen? Onko niin kuin nykyään usein kuulee opetettavan? ”Elä vain niin kuin parhaaksi näet, kyllä Jeesus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet!” Sitäkö tämä tarkoittaa? Ei sitä! Jeesus syö syntisten kanssa siksi, että Hänessä ja vain Hänessä syntisillä on pelastus heidän synnistään. Sitähän Herran nimikin tarkoittaa: nimi ”Jeesus” merkitsee ”Herra pelastaa”. Jeesus on tullut tähän maailmaan ja myös aterialle Matteuksen kotiin juuri sitä varten, että Hän pelastaisi tämän tullimiehen ja muut syntiset synnin orjuudesta. Ja enemmänkin: Jeesus on tullut, että Hän itse tulisi näiden syntisten synniksi ja että he puolestaan Hänessä tulisivat Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21). Juuri tähän luottaen nuo publikaanit ja syntiset tulivat Matteuksen taloon, jonka ruokapöydän Herra Jeesus pyhällä läsnäolollaan teki omaksi armopöydäkseen. Nämä ihmiset olivat kelvolliset Jeesuksen pöytään – ei siksi, että he olisivat olleet synnittömät tai itsessään pyhät, vaan siksi, että he uskoivat ja luottivat – joskin vasta alkavasti, niin kuitenkin täydestä sydämestä – että Jeesuksessa on heidän todellisten syntiensä todellinen anteeksianto ja ainoa pelastus.

Tänään, tässä kirkossa on käsillä sama ihme: Meidät, jotka Herra Jeesus on kasteessa kutsunut ja tehnyt seuraajikseen, meidät Hän kutsuu ateriayhteyteen omassa pyhässä pöydässään. Vaikka tämä pöytä olisi vuokratussa kirkkosalissa tai vaikkapa autotallissa, se on kuitenkin nimenomaan Herran ehtoollispöytä, sillä tässä pöydässä Jeesus itse sanansa voimasta antaa Golgatalla uhratun ruumiinsa ja verensä aivan todellisesti meille, meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.

On kuitenkin myös ero Matteuksen talossa koetun Jeesuksen ateriayhteyden ja Herran ehtoollispöydän välillä: Herra Jeesus Kristus oli siis Jumalan ensimmäinen armonväline, jonka läsnäolo toi syntisten ulottuville syntien anteeksiannon ja Jumalan armon. Siksi Jeesus söi myös niiden kanssa, jotka eivät vielä olleet Hänen opetuslapsiaan. Nyt, tänään Kristus tekee anteeksiantavaa ja pelastavaa työtään ensin Raamatussa ilmoitetun pyhän sanansa ja asettamansa kasteen sakramentin kautta. Niissä Jeesus Kristus, Jumalan elävä Sana on todellisesti läsnä ja tuo syntisille syntien anteeksiannon. Pyhässä kasteessa syntiset pestään puhtaaksi ja kastetaan yhdessä Hengessä yhdeksi Ruumiiksi, siis Kristuksen ruumiin, seurakunnan jäseniksi (1. Kor. 12:13). Ja juuri siksi, että he ovat näin tulleet Kristuksen Ruumiin jäseniksi, he saavat tulla osalliseksi Kristuksen ruumiista ja verestä myös ehtoollispöydässä. Ketään muuta Herran pöytään ei päästetäkään. Minkä takia? Siksi, että Herra Jeesus ei tahdo kenenkään vain vahingossakaan syövän ja juovan Hänen todellisen ruumiinsa ja verensä epäuskossa tuomiokseen (1. Kor. 11:29). Armollinen Herra Jeesus nimittäin tahtoo, että Hänen omansa saisivat ottaa tämän kalliin sakramentin vastaan Hänen sanansa mukaan, syntiensä anteeksiantamiseksi ja ikuiseksi elämäkseen. Siksi ehtoollinen kuuluu vain kristityille. Siksi on myös välttämätöntä ehtoolliskoulussa ja nyt rippikoulussa opettaa Herran seuraajia sakramentin merkityksestä, että he ymmärtäisivät, mitä he siitä etsivät ja mitä varten he ehtoollispöytään tulevat.

Tämä ei tarkoita, että Herran pöytään kelpaisivat vain jotenkin pyhemmät ihmiset tai korkeammalle tasolle edistyneet kristityt. Toki me kaikki kristityt olemme kasteessa puetut Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa (Gal. 3:27). Siksi me Kristuksen tähden ja  taivaallisen Isän silmissä olemmekin kokonaan pyhät ja täydelliset! Samalla mekin kuitenkin olemme vielä itsessämme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti anteeksiantoa synneistämme. Tämä anteeksianto on meille tarjolla Jumalan sanan saarnassa, synninpäästön sanoissa ja sitten Herran pyhässä ehtoollispöydässä. Ehtoolliselle ovat siis kelvolliset ne kastetut kristityt, jotka yhtäältä tunnustavat olevansa itsessään täydellisen syntisairaita ja tarvitsevansa parantajaa (9:12), ja jotka sitten myös uskovat, että Jeesus – tuo suuri Lääkäri ja Parantaja – antaa siinä tosi ruumiinsa ja tosi verensä minun syntieni anteeksiantamiseksi ja minun ikuiseksi elämäkseni, niin kuin Hän itse sanoo. Tätä on Jeesuksen ateriayhteyden yksimielisyys, että me uskomme Jumalan erehtymättömän ilmoistussanan ensinnäkin omasta syntisyydestämme ja toiseksi siitä, että juuri tässä sakramentissa Herran ruumis ja veri ovat todellisesti läsnä ja annetaan meille – kasteessa Kristukseen puetuille –, että me yhä uudestaan näin saisimme kaikki synnit anteeksi. Siksi rakas ystävä, sinä, joka tarvitset anteeksiantoa synteihisi ja ikuisen elämän lääkettä syntisairauteesi, tule rohkeasti Herrasi pöytään!

Lopuksi

On valtavan suuri lohdutus, että Jeesus on valinnut ja kutsunut seuraajakseen Matteuksen. Hänen apostolinsa ja pyhän evankeliuminsa välikappale oli itsessään syntinen mies, joka ei osannut valita Jeesusta. Kuitenkin juuri Hänet Herra kutsui. Matteus tarvitsi Kristusta ja Hänen parantavaa ateriayhteyttään. Ja juuri siksi Herra kutsui hänet seuraansa ja tahtoi antaa tämän kaiken hänelle. Näin Jeesus toimii tänäänkin. Joka päivä Hän kutsuu meitä syntisiä pyhässä sanassaan, antaa anteeksi ja johdattaa tahtonsa tiellä. Yhä uudestaan Hän myös kutsuu meitä yhteiselle anteeksiantamuksen aterialle. Näin Herra Jeesus tekee, että sinulla olisi jo nyt ikuinen elämä, ja että saisit pysyä Hänen seurajaanaan kaikki ajallisen elämäsi päivät, aivan perille asti.  Ota uskossa vastaan Hänen pyhät lahjansa! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisen seurakunnan konfirmaatiomessussa Lahdessa 21.6.2015.)