4. adventtisunnuntai (3. vsk), Matt. 1:18-24, kolmas saarna

Maria, Jeesuksen Kristuksen äiti

Maria – Jumalan Pojan äiti

Neljännen adventtisunnuntain evankeliumi alkaa dramaattisilla sanoilla: ”Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:18) Matteus saarnaa tässä Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Ja samalla hän kuitenkin sanoo, että Kristuksella on äiti. Tämä on merkillinen asia. Kristuksestahan tunnustetaan, että Hän on taivaallisesta ”Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”. Kristus on siis jo kerran syntynyt taivaallisesta Isästä ikuisuudessa. Siksi apostoli todistaakin Hänestä: ”ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.” (Kol. 1:15)

Mutta nyt Pyhä Henki evankeliumissa saarnaa tämän Kristuksen maailmaan tulemisesta. Mitä Hän sanoo? Hän sanoo, että Kristuksella on myös äiti. Tämä tarkoittaa, että Jumalan Pojalla oli myös toinen syntymä. Hän on syntynyt paitsi ikuisuudessa Isästä, myös tämän maailman ajassa ihmisestä, naisesta. Tämän naisen nimi oli Maria. Hän todella oli Kristuksen äiti. Taivaallinen Isä ei siis lähettänyt ikuista Poikaansa maailmaan vain ”Marian kautta”, ikään kuin jollakin epäkonkreettisella ja aineettomalla tavalla. Kristus todella syntyi Mariasta. Hän oli Marian Poika ja Hän on sitä tänäänkin.

Marian äitiys oli siis aivan todellista äitiyttä. Hän tuli raskaaksi, lapsi kasvoi hänen kohdussaan ja lopulta syntyi aivan todellisesti. Kuitenkin samalla Marian äitiys oli ihmeellistä ja tavallisuudesta poikkeavaa. Matteushan todistaa, että ennen kuin Maria ja hänen sulhasensa Joosef olivat menneet yhteen, huomattiin Marian olevan raskaana. Maria oli siis neitsyt, joka ei miehestä mitään tiennyt (Luuk. 1:34). Siksi Hänen raskautensa olikin jotakin inhimillisesti täysin käsittämätöntä, yliluonnollista. Kuitenkin se oli aivan todellista, ruumiillista.

Tässä yhteydessä voidaan ohimennen mutta painokkaasti sanoa seuraava asia: Nykymaailma näyttää usein pitävän lapsen luonnollista sikiämistä ja raskautta kovin arkipäiväisenä ja tavallisena asiana. Monikaan ei tunnu näkevän siinä mitään ihmeellistä. Aivan kuin tuon sikiämishetkestään asti arvokkaan ja ihmeellisesti luodun ihmisen saaminen olisi jotakin, jonka mies ja nainen voivat itse ratkaista samoin kuin sen, mitä joululahjoja tilaavat netistä perheelleen. Tai aivan kuin tämä olisi jotakin, minkä yksittäinen mies tai yksittäinen nainen ilman aviopuolisoa voisi itse ratkaista. Tai miespari, tai naispari, tai mitä tahansa jumalattomia luonnonvastaisuuksia tämä viisauteensa rakastunut maailma tyhmyydessään keksiikin. Niin, aivan kuin tuon pienen ihmisen kehittyminen yhdeksän kuukauden aikana olisi itsestäänselvää ja arkipäiväistä. Tai hänen syntymänsä. Ehkä täälläkin on joku, joka omassa elämässään on kipeälläkin tavalla oppinut tietämään: Lapsen syntymä ja elämä on Jumalan ihmeellistä luomistyötä. Se on jotakin, mitä ei ihminen voi päättää. Miten halventavaa tällaisen elämäntodistuksen valossa onkaan tuo maailman jumalaton ajatus lapsen saamisesta oman mielen mukaan. Eikö se kaikki kuitenkin ole valtavan ihmeellistä ja järjelle jotakin aivan käsittämätöntä? Jokaikinen ihmisen sikiäminen ja syntymä on valtava Jumalan luomistyön ihme. Se on ainutkertainen tapahtuma, jonka arvoa kukaan meistä ihmisistä ei voi itse määritellä. Se on ihmeellinen luomistapahtuma, jonka tapahtumisesta tai tyhjäksi tekemisestä kenellään meistä ei ole valtuuksia päättää. Ihmisen sikiäminen ja syntymä on kaikki yksin Jumalalta saatua lahjaa. Saakoon yksin Hän kaikkivaltiudessaan ja viisaudessaan pitää huolta jokaisen ihmisalun kehityksestä ja kasvusta.

Mutta nyt takaisin evankeliumiin: Jos jo ihmisen luonnollisen sikiäminen ylittää meidän ymmärryksemme, Marian raskaudessa oli vieläkin enemmän. Se oli jotakin aivan ihmeellistä, yliluonnollista. Ja kuitenkin se tapahtui juuri niin, kuin Jumala oli jo ennestään Jesajan kautta ilmoittanut: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14) Tämä neitsyt oli Maria, jonka luo Jumala oli lähettänyt enkelinsä ilmoittamaan Vapahtajan syntymän. Meille kerrotaan: ”Enkeli vastasi ja sanoi hänelle:Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.'” (Luuk. 1:35-37) Kun enkeli sanoi nämä Jumalan sanat, juuri sillä hetkellä tuli Pyhä Henki tuli Marian päälle. Juuri sillä hetkellä Jumalan ikuinen Poika Kristus tuli neitsyt Marian kohtuun. Siksi Mariasta sanotaankin evankeliumissa, että hän oli raskaana Pyhästä Hengestä (Matt. 1:18). Jeesuksesta Kristuksesta puolestaan sanotaan, että Hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä (Matt. 1:20).

Mitä tämä Kristuksen sikiäminen sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa, että Jumalan Poika tuli paitsi Mariaan, Hän tuli myös Mariasta. Siitä ihmisruumiista, jonka Jumala oli Marialle luomisessa antanut, Hänen ikuinen Poikansa omaksui nyt ihmisyyden. Ikuisuudesta Isän luona ollut Kristus (vrt. Joh. 1:1) tuli lihaksi ja omaksui ihmisen ruumiin ja sielun (Joh. 1:14), ihon, hermoradat, luut ja sisäelimet, ihmismielen, koko ihmisyyden. Eikö Hän varmaan omaksunut myös äitinsä inhimillisiä piirteitä? Niin kuin luonnollisen sikiämisen myötä syntyvät lapsetkin muistuttavat vanhempiaan niin, että voidaan sanoa ”hänellä on äitinsä silmät”, eikö samalla lailla ollut myös Jeesuksen Kristuksen kohdalla? Olihan Hän paitsi todellinen Jumalan Poika – ensimmäisen, ikuisen syntymänsä perusteella – , myös nyt aivan yhtä todellisesti Ihmisen Poika ja tosi ihminen – tämän toisen, inhimillisen syntymänsä perusteella. Ainoa asia, missä Jeesus Kristus ihmisyytensä puolesta poikkesi meistä muista ihmisistä ja tänäänkin poikkeaa, on se, että Hänessä ei ole mitään syntiä. Hän oli ja on täydellisen synnitön. (Hepr. 4:15; 7:26)

”Meidän pelastuksemme tähden”

Mutta mitä varten Jumalan piti omaksua todellinen ihmisyys ihmisestä neitsyt Mariasta? Miksi Jumalan Pojan piti näin myös tulla Ihmisen Pojaksi? Sitäkö varten, että meillä olisi kaunis joulutarina äidin rakkaudesta ihanaa vastasyntynyttä lasta kohtaan. Ei vain siksi! Uskontunnustuksessa me lausumme pyhän Raamatun vastauksen tähän kysymykseen. Ihanilla sanoilla me lausumme, että Hän meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi”.

Ensiksi tämä tarkoittaa: Sinä, minä tai kukaan meistä ei ole eikä voi olla oman itsensä vapahtaja. Yksikään ihminen ei voi hyvillä teoillaan tai millään muullakaan tavalla sovittaa syntejään. Yksikään ihminen ei voi omin voimin voittaa kuolemaa ja Perkelettä, taikka pelastaa itseänsä. Siksi sinäkin tarvitset sitä, että pelastus tulee sinulle sinun itsesi ulkopuolelta. Toisin sanoen tarvitset sitä, että Jumala pelastaa sinut. Vain Hän voi antaa syntisi anteeksi ja julistaa sinut itselleen kelpaavaksi, vanhurskaaksi.

Mutta sitten toiseksi, juuri siksi Jumala lähetti meille pelastuksen meidän ulkopuoleltamme ja meistä riippumatta. Hän lähetti sen meille Pojassaan Kristuksessa, joka tuli lihaksi, jumalihmiseksi. Ikuisen Kristuksen piti omaksua neitsyestä todellinen ihmisyys, koska Hän halusi tuoda pelastuksen sinulle, joka olet todellinen ihminen. Hänen piti tulla ruumiilliseksi, koska Hän halusi pelastaa paitsi sinun henkesi ja sielusi, myös sinun ruumiisi, jonka Hän on luomisessa tehnyt sangen hyväksi ja arvokkaaksi (1. Moos. 1:31). Hän halusi pelastaa sinut ihmisen, joka olet koko ihmisolemuksessasi langennut. Mutta juuri siksi Kristuksen piti myös syntyä puhtaasta neitsyestä. Meidän syntejämme sovittamaan ei nimittäin riittänyt kukaan tavallisella tavalla miehestä ja naisesta, Joosefista ja Mariasta syntynyt ihminen, jonka Jumala sitten olisi vaikka vain valinnut ja korottanut Vapahtajan tehtävään. Näinkin joskus on virheellisesti opetettu. Mutta miehestä ja naisesta luonnollisesti syntyvä ihminen syntyy kahdesta syntisestä ihmisestä. Luonnollinen ihminen – niin ihmeellinen luomus kuin onkin! – sikiää ja syntyy synnissä, toisin sanoen hän on alusta asti perisynnin alainen (Ps. 51:7). Mutta meidän pelastuksemme tähden oli välttämätöntä, että Vapahtaja oli puhdas ja synnitön. Siksi oli myös välttämätöntä, että Hän nimenomaan sikisi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi. Hänen oli siis oltava pyhä Jumala, koska kukaan muu kuin Jumala ei voi antaa syntejä anteeksi. Mutta Hänen oli oltava myös ihminen, että Hän voisi kantaa meidän ihmisten synnit ja olla täydellinen uhri meidän puolestamme. Mutta Hänen oli oltava myös virheetön, puhdas ja synnitön ihminen, että Hänet voitaisiin tehdä synniksi vain meidän synnistämme, meidän syntiemme sovitukseksi. Ja juuri tällainen meidän Herramme Jeesus Kristus oli.

Hän myös aivan todella antoi itsensä ristiinnaulittavaksi ja tapettavaksi Pontius Pilatuksen aikana. Hän ”kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä”. Tämän kaiken Hän teki kokonaan Jumalana ja kokonaan ihmisenä, yhtenä persoonana. Hänen ihmisruumiinsa pahoinpideltiin, hänen ihmislihansa raastettiin ruoskaniskuilla, lävistettiin nauloilla ja tapettiin. Hänen ihmisverensä punasi koko kärsimystien ja sitten Golgatan kallion. Mutta koska Hän on ihminen ja Jumala, tuolla pääkallon paikalla kuoli itse Jumala. Eikä vähempi olisi riittänytkään, sillä – kuten sanottu – vain pyhä Jumala voi sovittaa sinun syntisi ja minun. Tähän kaikkeen Kristus Jeesus vapaaehtoisesti suostui, että se synti ja kuolema, joka on turmellut sinun ruumiisi ja ihmisyytesi, että se Hänessä raastettaisiin kappaleiksi, tapettaisiin ja murhattaisiin, kuoletettaisiin kertakaikkiaan. Tähän Jeesus Kristus suostui, että sinä – ihminen – Hänessä saisit osaksesi uuden elämän uudessa ja kirkastetussa ihmisruumiissa, ikuisessa elämässä niin kuin Hän nyt kirkastettuna elää ikuisesti.

Sitä varten Jumalan Kristus sikisi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta sekä syntyi ihmiseksi. Ensimmäinen nainen, Eeva oli neitsyt ja turmeltumaton. Kuitenkin hän käärmeen, tuon langenneen enkelin sanasta hedelmöityttyään synnytti synnin, tottelemattomuden ja kuoleman. Juuri siksi Jumala valitsi tämän toisen naisen, neitsyt Marian, uuden Eevan, että hän Jumalan pyhän enkelin kautta ilmoitetusta Herran sanasta hedelmöityisi ja että hänessä sikiäisi Kristus, joka ottaisi itseensä sinun ja minun syntini,  koko maailman synnit sekä sitten sovittaisi ne uhrikuolemassaan ja ylösnousemuksessaan.

Kristuksen uusi syntymä Mariasta – ihmisen uusi syntymä Kristuksen morsiamesta

Näin siis Jumalan Pojan, ikuisuudessa Isästä syntyneen, piti syntyä vielä kerran, ihmiseksi. Hänen piti ”syntyä uudesti”, että Hän voisi antaa sinulle ikuisen elämän. Hänen piti ”syntyä uudesti”, että Hän voisi antaa sinulle uudestisyntymisen lahjan – uuden syntymän Hänen veljekseen ja sisarekseen, siis Hänen Isänsä lapseksi. Kristuksen syntymä neitsyt Mariasta onkin se ensimmäinen ”uudestisyntymä”, joka tekee mahdolliseksi meidänkin uudestisyntymisemme Jumalan lapsiksi. Meille Kristus antaa tämän ihmeellisen uudestisyntymisen lahjan vedessä ja Hengessä, siis pyhässä kasteessa. Kasteessa vesi ja jumalallinen pelastustodellisuus ovat Jumalan sanan kautta yhdessä, niin kuin Jeesuksessa Kristuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat yhdessä ja tänäänkin ovat (Joh. 3:5).

Ja niin me näemme, mistä me voimme saada osaksemme kaiken sen, mitä Jumalan ikuinen Poika on tullut meille tänne maailmaan tuomaan. Niin kuin Kristus yhdeksän kuukauden ajan asui ja oli läsnä neitsyt Marian kohdussa, niin Hän nyt myös asuu ja on ”maailman loppuun asti” (Matt. 28:20) läsnä Kirkossaan. Edelleen, Maria oli ulkoisesti köyhä ja vaatimaton, mutta kuitenkin Hänen ruumiissaan asui itse Jumalan Poika, Kristus. Ja samalla tavoin Kristuksen Kirkkokin tänään on ulkoisesti ja yhteiskunnallisesti köyhä ja vaatimaton. Mutta kuitenkin sillä on kaikki taivaan valtakunnan aarteet, koska Kristus ja Hänen sanansa asuu runsaana siinä (Kol. 3:16). Ja vielä: neitsyt Maria, puhdas äiti ”synnytti uudesti” Jumalan ikuisen Pojan Kristuksen ihmiseksi. Niin tekee myös Kristuksen Kirkko: Tämä Kristuksen pyhyydestä pyhitetty ja Hänelle kihlattu neitseellinen ja puhdas morsian (2. Kor. 11:2) – Hänen Kirkkonsa – synnyttää ihmisiä uudesti Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta. Tässä uudessa syntymässä Kristus itse tulee ihmiseen asumaan. Ja niin kuin Kristus kerran asui ja kasvoi Marian kohdussa, niin Hän nyt saa myös uskon kautta asua ja kasvaa jokaisen Hänen omakseen tulleen ihmisen sydämessä (Ef. 3:17). Tätä on kristityn elämä Kristuksessa: Hänen tulee kasvaa, mutta Hänen omansa puolestaan vähetä (vrt. Joh. 3:30). Tapahtukoon meillekin niin.

Tästä kaikesta me saamme nyt ihmetellen ja kiittäen sanoa: Ylistetty olkoon kaikkivaltias taivaallinen Isä, että Hän on näin armahtanut meitä syntisiä ja lähettänyt Poikansa ihmiseksi, Pyhän Henkensä ja neitsyt Marian kautta! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 21.12.2014.)