3. sunnuntai loppiaisesta (3. vsk), Mark. 1:29-39

Jeesus parantaa Simonin anopin

Päivän evankeliumissa Markus kertoo meille eräästä sapatinpäivästä Kapernaumin kaupungissa. Jeesus ja Hänen opetuslapsensa olivat osallistuneet synagogassa pidettyyn palvelukseen. Herra oli opettanut kansaa siellä (Mark. 1:21-22). Hän oli myös ajanut saastaisen hengen miehestä, joka oli tullut rukoushuoneeseen (Mark. 1:23-26).

Nyt palveluksen päätyttyä Jeesus lähti synagogasta opetuslastensa kanssa. Hänet oli kutsuttu Simonin ja Andreaan kotiin yhteiselle aterialle. Myös Jaakob ja Johannes oli kutsuttu ja siksi hekin tulivat mukaan. Simon Pietari asui talossa vaimonsa ja perheensä kanssa. Hänen vaimonsa isä oli ehkä jo kuollut. Siksi myös hänen anoppinsa asui samassa talossa, yhdessä heidän kanssaan.

Jeesus ja opetuslapset astuivat sisään taloon. He olivat tulleet Simon Pietarin kotiin viettämään yhteistä, iloista pyhäpäivän ateriaa, mutta jokin oli vialla. Ilmapiiri oli synkkä. Simonin anoppia ei näkynyt missään. Ehkä Jeesus kysyi opetuslapsilta, missä tämä oli. Silloin he kertoivat: anoppi makasi sairaana. Meille ei kerrota tarkemmin, mikä tuon naisen sairauden syy oli. Markus kuitenkin ilmoittaa sen oireet: hänellä oli kuumetta. Luukas kertoo vielä tarkemmin, että tämä kuume oli kova (Luuk. 4:38). Simon ja hänen perheensä pelkäsivät: Ettei vain rakas äiti ja anoppi menehtyisi tähän vaikeaan sairauteensa! Mitään ei näyttänyt olevan tehtävissä. Tai oli kuitenkin yksi asia: Jos Jeesus voisi auttaa? Olihan Hän juuri äsken synagogassakin osoittanut, ettei Hän ollut ainoastaan ihmeellisen taitava saarnamies ja opettaja. Hänhän oli opettanut heitä niin kuin se, jolla on valta (Mark. 1:22). Hän oli vielä vapauttanut tuon riivatun miehenkin perkeleen vallasta. Jos Jeesus voisi nytkin auttaa! Luukas kertoo, että opetuslapset rukoilivat Herraa anopin puolesta (Luuk. 4:38). Ei siinä lueteltu pitkiä tai kauniisti muotoiltuja rukouslauseita. Nämä miehet yksinkertaisesti toivat hätänsä ja pelkonsa Herralleen. He pyysivät, että Jeesus voisi auttaa.

Rakkaat ystävät, mitä muuta rukoileminen on, kuin juuri tätä? Rukous ei ole mikään korulauseiden tai hienosti muotoillun retoriikan taitolaji. Se ei ole mikään kristittyjen välinen kilpailu, jossa tarvitsisi jännittää, kuka osanottajista on edistynyt pisimmälle tai kuka onnistuu parhaiten osoittamaan taitonsa. Oikea ja Jumalan mielen mukainen rukous on sitä, että kun sinulla on murheita, huolia ja pelkoja, niin sinä yksinkertaisesti heität ne Herran Kristuksen päälle. Hän on nimittäin tullut sinun luoksesi sitä varten, että saisi ottaa sinun murheesi ja huolesi omikseen ja kantaa ne sinun puolestasi. Jeesus on tullut, että Hän saisi pitää sinusta huolen. Tämän asian Simon Pietari – tuo itsessään horjuva ja impulsiivinen mies – sai oppia Jeesuksen seurassa. Siksi juuri Pietaria Pyhä Henki käyttääkin saarnatessaan meille: ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7) Ystävä, huuda sinäkin kaikessa Herraa Jeesusta avuksesi! Saata kaikessa pyyntösi rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Hänelle tiettäväksi (Fil. 4:6) – niin kuin Hän kaikki sinun asiasi jo tietääkin! Jeesus haluaa kuulla rukouksesi. Hän haluaa auttaa sinua. Sitä varten Hän on sinun luoksesi tullut.

Ja niin tapahtui tuona sapatinpäivänäkin. Kun opetuslapset rukoilivat Jeesusta Simonin anopin puolesta, niin Herra vastasi heidän rukoukseensa. Hän meni heti sairaan anopin luo. Hän kumartui tämän ylitse ja nuhteli kuumetta (Luuk. 4:39). Mitä tämä ”nuhteleminen” tarkoittaa? Kaikki tämän maailman sairaus ja kuolema on syntiinlankeemuksen seurausta. Jumalan hyväksi luoma luomakunta on lankeemuksen ja synnin kahleissa. Koko luomakunta huokaa katoavaisuudessaan ja turmeluksen orjuudessa (Room. 8:22). Mutta nyt Jumala on kuitenkin lähettänyt Poikansa tähän lankeemuksen vallassa olevaan maailmaan, että tämä nuhtelisi sitä, mikä sitoo Hänen rakasta maailmaansa, mikä sitoo ihmisiä, Hänelle niin kovin rakkaita. Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen, että Hän päästäisi kaikki ihmiset tästä lankeemuksen orjuudesta, Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room. 8:21).

Juuri tätä tehtävää varten Jeesus oli tuona sapatinpäivänä tullut myös Pietarin kotiin. Hän tarttui opetuslapsensa rakkaan anopin käteen ja nosti hänet ylös. Ja juuri näin on tänäänkin: Tänäänkään Herra Jeesus ei karta sitä, mikä on sairasta. Hän ei karta sitä, mikä on saastaista, niin kuin pitaliset olivat (vrt. Mark. 1:41). Hän on tullut meidän syntisten, sairaiden ja saastaisten luo, että Hän saisi ottaa meidän syntimme, sairautemme ja saastaisuutemme pois, omaan itseensä. Jos sinulla siis on hätää, Herra Jeesus tahtoo tarttua siihen ja ottaa sen pois. Jos sinulla on murhetta, Herra Jeesus tahtoo tarttua siihen ja ottaa sen pois. Ja jos sinulla on sairautta, Herra Jeesus on jo kantanut sen kaiken. Tämän kaiken Hän on tullut ottamaan itseensä, ja kuolettamaan sen omassa ruumiissaan, ristinpuulla.

Kun Jeesus tarttui Simonin anoppiin ja nosti tämän ylös, juuri sillä hetkellä sairaus ja kuume jätti tuon naisen. Ihanalla tavalla Markus painottaa, että kuume lähti hänestä kerralla ja kertakaikkisesti. Mitään heikkoutta tai väsymystä ei jäänyt jäljelle. Mitään vähittäisen toipumisen tarvetta ei ollut. Nainen oli heti terve, aivan kokonaan.

Kun Jeesus näin paransi Simonin anopin, niin mitä sitten tapahtui? Nainen nousi. Luukas kertoo vielä, että hän nousi aivan välittömästi (Luuk. 4:39). Ja hän palveli heitä, Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Ja juuri näin Herra Jeesus tekee tänäänkin: Hän on tullut päästämään sinut synnin ja kuoleman orjuudesta, että saisi tehdä sinut omakseen, omaksi palvelijakseen. Jeesus antaa sinulle ilon ja levon yhteydessään. Saat ilosta ja levosta käsin palvella Häntä, Herraasi. Jeesuksen sovittamana saat – aivan niin kuin Simonin anoppi – palvella Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan, siis koko Hänen seurakuntaansa. Saat palvella Herraa ja Hänen seurakuntaansa juuri niillä tavoilla, joihin Hän oman seurakuntansa kautta sinut kutsuu. Se palvelus ei purista eikä ahdista. Se on Herran Jeesuksen omaa työtä sinussa ja sinun kauttasi.

Näin Herra Jeesus tänäänkin haluaa auttaa niitä syntisiä ja sairaita, jotka eivät voi itse itseänsä auttaa. Hän haluaa tänäänkin haluaa auttaa niitä, joiden ystävät tai sukulaiset eivät voi heitä auttaa. Herra Jeesus on tullut, että saisi antaa sinun syntisairautesi tilalle oman pyhyytensä ja puhtautensa. Usko siksi nytkin Jeesukseen, kun Hän tässä saarnaa sinulle: Sinun syntisi on anteeksi annettu! Silloin kaikki, mikä on Hänen omaansa, on sinun. Saat uskon kautta omistaa sen itsellesi, omaksesi.

Eikä Herra jätä työtään tähän! Niin kuin Jeesuksen ystävät Simonin kotona saivat aterioida Herransa kanssa, niin on myös tänään. Tänäänkin Jeesus kutsuu omansa aterialleen. Ne, joiden synnit Hän on saanut antaa anteeksi, joita Hän on saanut armahtaa, ne Hän kutsuu tänäänkin pöytäänsä, pyhälle juhla-aterialleen. Siinä pöydässä Hän on itse isäntä, kokki, tarjoilija ja itse ruokakin. Hän antaa meille oman ruumiinsa ja verensä  syntien anteeksiantamiseksi. Tässä Herran pöydässä mekin – Hänessä armahdettujen joukko – saamme kokoontua, että Herra Jeesus meitä yhä uudestaan armahtaisi, parantaisi ja hoitaisi. Tule sinäkin, kaikki on jo valmiina, Hänen armostaan! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 25.1.2015.)