3. paastonajan sunnuntai (3. vsk), 1. Joh. 5:18-20

Jumalasta syntynyt ei tee syntiä

Maailma on Pahan vallassa

”Koko maailma on pahan vallassa”. (1. Joh. 5:19b) Kova diagnoosi. Päivän epistolassa Pyhä Henki lausuu maailmasta näin. Maailma on kokonaan pahan vallassa. Ei tarvitse kauaa miettiä, mitä Herra tällä tarkoittaa. Tässä maailmassa ihmiset himoitsevat toistensa omaisuutta. He varastavat sitä itselleen välittämättä, mitä omaisuutensa menettäneelle käy. Ihmiset puhuvat takanapäin pahaa ystävistään ja työtovereistaan. Kyllä he sitten taas heitä kohdatessaan ottavat hymyn kasvoilleen. Kuitenkin ilmapiiri kuitenkin huutaa, että näennäisen ystävällisyyden takana on katkeruus, viha, kateus, pahan puhuminen, pahan toivottaminen. Ihmiset hylkäävät puolisonsa ja perheensä, sukulaisensa. Ihmiset etsivät vain omaa hyvinvointiaan. Ihmiset teurastavat toisiaan rahan tähden, uskonnon tähden, oman kunnian tähden. He vieläpä ylpeilevät näillä teoillaan. He pitävät niitä suurina sankaritekoina, joita kannattaa ladata verkkoon koko maailman katseltavaksi.

Koko maailma on pahan vallassa. Monikaan ei varmaan tahtoisi suostua tähän ajatukseen. Mutta vastatkoon sitten, onko tämä kaikki sitten jotakin hyvää! Ei, kyllä Jumalan sana todistaa ihmisjärjen olevan väärässä. Maailma ja sen ihmiset elävät pahan vallassa.

Mutta miksi näin on? Onko Jumala halunnut niin? Ei ole. Jumala on Hyvä. Siksi Hän on myös tehnyt kaiken ainoastaan hyväksi, erittäin hyväksi (1. Moos. 1:31). Mutta maailma on pahan vallassa siksi, että Jumalan hyväksi luoma ihminen on luopunut Hyvästä, siis Hänestä, joka on kaiken hyvyyden lähde ja itse Hyvyys. Siksi maailma on joutunut sen valtaan, joka on paha. Johanneksen kautta Herra puhuukin tässä ”Pahasta” ikään kuin isolla alkukirjaimella, tai ”siitä, joka on paha”. Hän siis tarkoittaa, että maailma on nimenomaan persoonallisen Pahan, siis Perkeleen vallassa. Mutta se, että ihminen elää pahan vallassa, tarkoittaa myös, että hän elää kuoleman vallassa. Ihminen on luopunut Hänestä, joka on Elämä ja kaikein elämän lähde. Totuuden ja Elämän sijaan hän on valinnut valheen ja kuoleman. Siksi hän elää myös sen vallassa.

Kaikki eivät elä pahan vallassa

Mutta sitten apostoli puhuu tässä myös toisista ihmisistä. Hän sanoo, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat Jumalasta syntyneitä. He ovat siis aivan jotakin muuta, kuin mitä tämä maailma on. Hän sanoo jopa, että yksikään näistä ihmisistä ei tee syntiä. Nyt moni varmaan sanoo: ”Eikö tämä ole kauheaa puhetta, hirveää ylpeyttä? Eristäytyä nyt omaksi pieneksi joukokseen, sanoa olevansa Jumalasta ja ettei tee mitään pahaa! Eivätkö he tällä tavalla korota itsensä kaikkien muiden yläpuolelle?” Ehkä sinäkin olet kuullut tällaisia arvioita meistä kristityistä. Mutta mitä Jumalan sana tästä sanoo?

Poika – Jumalasta syntynyt ja ihmiseksi syntynyt

Välittömästi sen jälkeen, kun apostoli on tässä puhunut maailmasta, joka on pahan vallassa, hän kirjoittaa: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut…” (1. Joh. 5:20a) Hän siis sanoo, että Jumalalla on Poika. Mitä se tarkoittaa? Se, että jollakin on poika, tarkoittaa, että hänestä on syntynyt jotakin, nimittäin tuo poika. Näin mekin joka sunnuntai Jumalan sanan perusteella tunnustamme: Taivaallisella Isällä on Poika, ainosyntyinen Poika. Hän on Kristus, Herra. Tämä Kristus on syntynyt Isästä ikuisuudessa. Hän on Valo Valosta. Hän on tosi Jumala tosi Jumalasta. Isä ei ole luonut Häntä, vaan Hän on syntynyt Isästä. Hän siis ole mikään alempi luomus, taikka korkein luotujen olentojen joukossa. Kristus on samaa olemusta kuin Isä. Siksi Hän ei myöskään ole mikään toinen Jumala, vaan Hänellä on Isän ja Pyhän Hengen kanssa sama olemus, valta ja ikuisuus. Hänen kauttaan kaikki on saanut syntynsä. Tätä tarkoittaa se, mistä apostoli puhuu, että Jumalalla on Poika.

Ja sitten apostoli sanoo: Tämä ”Jumalan Poika on tullut”. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että Kristus ei ole jäänyt Isän luo, vaan Hän on tullut meidän luoksemme. Lankeemuksemme vuoksi me ihmiset emme enää luonnostaan elä yhteydessä Jumalan kanssa. Koko maailman kanssa mekin olimme pahan vallassa, synnin ja kuoleman vallassa. Mutta Kristus, Jumalan Poika onkin nyt tullut tähän pahan vallassa olevaan maailmaan. Hän, Jumalasta syntynyt ainosyntyinen Poika on syntynyt uudesti neitsyt Mariasta, että Hän, totinen Jumala, voisi olla myös totinen ihminen. Näin Hän on tehnyt, että voisi ottaa maailman ja koko ihmiskunnan kaiken pahan kantaakseen. Paratiisissa käärme, siis Paha itse oli houkutellut ihmisen pois Jumalan tahdosta, siis itsensä Hyvän tahdosta. Mutta Kristus Jeesus on nyt tullut, että Hän saisi tulla synniksi (2. Kor. 5:21) ja pahaksi meidän synnistämme ja pahastamme. Hän halusi itse tulla käärmeeksi, siis vaskikäärmeeksi, joka ylennettiin ristinpuulle, ja johon uskossa katsomalla ihminen saisi elämän (4. Moos. 21:9; Joh. 3:14-15).

Kristuksen omat – Jumalasta syntyneet ihmiset

Ennen me siis olimme koko muun maailman kanssa pahan vallassa. Elimme tietämättömyydessä ja valheessa. Tietämättömyytemme sekä sydämemme paatumuksen vuoksi ymmärryksemme oli pimentynyt. Olimme vieraantuneita Jumalan elämästä. (Ef. 4:18) Me emme tunteneet Jumalaa, emmekä siis myöskään totuutta. Mutta nyt apostoli saarnaa, että Jumalan Poika Kristus Jeesus on tullut. Kristus on tullut, että Hän antaisi meille, itsessämme ymmärtämättömille ymmärryksen. Mitä varten? Sitä varten, että mekin nyt todella sisäisesti tuntisimme ”sen Totisen”, siis Hänet itsensä. Sitä varten, että mekin nyt olisimme ”siinä Totisessa”, Jeesuksessa Kristuksessa, joka ”on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” Hän, Kristus Jeesus, Jumala ja ihminen, on Jumalan Sana ja ilmoitus. Se, joka tuntee Hänet ja Hänen sanansa, tuntee Totuuden, koska hän on itse Totuus. Se ihminen tuntee myös Isän, sillä jokainen, joka tuntee Pojan, tuntee myös Isän (Joh. 14:7, 9).

Toisin sanoen on mahdollista, että joku ihminen, vaikka hän elää tässä maailmassa, ei enää eläkään pahan vallassa muun maailman kanssa. On mahdollista, että joku ei enää eläkään synnin ja kuoleman vallassa, niin kuin muut. On mahdollista, että joku todella on saanut ymmärryksen tunteakseen Totuuden. Se on mahdollista, eikä ainoastaan mahdollista, vaan monien kohdalla se on myös aivan todellisuutta!

Mutta mikään tästä ei ole peräisin ihmisestä itsestään. Itsessään ihminen on – sanotaan vielä kerran – pahan vallassa. Tämäkin on todellisuutta, aivan jokaisen meidän kohdallamme. Mutta Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt ainosyntyinen Poika onkin nyt tullut, että Hän pelkästä armostaan toisi kaiken tämän meille lahjaksi, tempaisi meidät pahat pois pahan vallasta, pelastaisi meidät syntiset ja kuolevat synnin ja kuoleman vallasta.

Mutta miten Herra Kristus on tuonut tämän lahjan meille? Tämänkin pyhä Johannes oikeastaan kertoo tässä meille. Kristus, Isästä syntynyt Poika on siis tullut, että me tuntisimme Hänet ja olisimme Hänessä. Mutta miten itsessään syntinen ihminen sitten voi olla Hänessä? Ensiksi siten, että Kristus antaa hänelle ymmärryksen. Tämän Hän tekee pyhässä sanassaan. Ilman Jumalan pyhää ilmoitussanaa kukaan ihminen ei nimittäin tunne Jumalaa. Mutta juuri sanan kautta ihminen tulee tuntemaan Jumalan. Ja sitten: Kun Johannes puhuu kristityistä, hän siis sanoo, että he ovat syntyneet Jumalasta. Miten se tapahtuu? Toisessa kohdassa Pyhä Pietari kirjoittaa kristityille näin: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1. Piet. 1:23) Juuri Jumalan elävä, muuttumaton sana on siis se, joka synnyttää pahan vallassa olleen ihmisen uuteen elämään. Kristus itse sanoo myös: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:5) Kun Jumalan elävä sana yhtyy veteen, vedestä tulee ihana armon välikappale, pyhä kaste. Sen kautta Pyhä Henki tulee ihmiseen ja synnyttää hänet uudesti ylhäältä. Tämä siis tapahtuu nimenomaan ”ylhäältä”. Toisin sanoen, se on Jumalan työtä. Jumalan sana ja pyhä kaste ovatkin ensisijaisesti välineitä, joiden kautta juuri Jumala itse tekee työtään. Niiden välityksellä Hän itse synnyttää ihmisen uudesti ylhäältä, siis Jumalasta.

Tämän pelastuksen lahjan rakas Herra on sinullekin antanut pyhän sanansa ja kasteen kautta! Yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden olet saanut syntyä uudesti. Mutta katso nyt vielä, mitä tämä tarkoittaa. Katso nyt, mihin asemaan sinut on tässä asetettu. Kristus, Jumalan Poika on siis ensimmäinen Jumalasta syntynyt. Ja nyt sinusta sanotaan aivan samaa kuin Hänestä: Sinä olet Jumalasta syntynyt! Sinä et siis enää kuulu tähän pahan vallassa olevaan maailmaan. Sinut on siirretty aivan uuteen kategoriaan, samaan Herrasi Kristuksen kanssa, Jumalasta syntyneiden joukkoon, kuolemasta elämään! Emmekö me Kristuksen omat siksi nyt aivan rohkeasti puhuisi tästä, niin kuin apostolikin tekee. Älkäämme mukautuko tämän maailmanajan ja sen puhetapojen mukaan! (Room. 12:2) Älkäämme häivyttäkö sitä eroa, joka vallitsee pahan ja hyvän välillä, synnin ja valheen vallassa olevan maailman sekä Jumalan ja Hänen totuutensa välillä. Se olisi Kristuksen työn häivyttämistä, Hänen armonsa väheksymistä. Mutta Jumala on siirtänyt meidät pois synnin vallasta. Puhukaamme siksi rohkeasti tämän pimenevän maailman keskelläkin siitä, miten suuren lahjan Herra on meille antanut. Hän on ottanut meidät yhteyteensä, synnyttänyt meidät Jumalasta. Sanokaamme rohkeasti apostolin kanssa: ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta”. Sen sanominen ei ole ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Se on oikeaa ja vanhurskasta kerskailua Herran hyvyydestä, niin kuin Pyhä Henki Jeremian kautta sanookin: ”Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.” (Jer. 9:23-24)

Kristitty ei elä synnissä

Mutta sitten pyhä Johannes sanoo vielä jotakin, joka varmaan saa jokaisen meistä pysähtymään. Hän lausuu: ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”. (1. Joh. 5:18a) ”Me tiedämme”, hän sanoo, siis aivan kuin ”me olemme varmoja tästä, niin se on”. ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä”. Etkö sinäkin tämän kuullessasi kauhistu: ”Mutta kun minussa on vielä niin paljon pahuutta ja syntiä! Minut on kyllä kastettu, mutta enkö minä sitten olekaan kunnolla syntynyt Jumalasta? Onko vika minussa? Enkö osannut ottaa Jumalan lahjoja tarpeeksi hyvin vastaan? Vai onko vika ehkä kasteessa? Mitä jos se ei olekaan pelastuksen väline?” Ja niin joku pahimmillaan aivan hankkiutuu uudelleen kastettavaksi, jos vaikka sillä tavalla voisi vielä paremmin antautua Jumalalle ja päästä eroon synnistään. Mutta rakkaat ystävät, Jumalan lupaukset ovat varmat: Kristus on pyhän sanansa ja pyhän kasteen kautta tuonut sinulle syntien anteeksiantamisen ja uudestisyntymisen lahjan. Hänen työssään ei ole vikaa! Hankaluus on siinä, että myös meissä kristityissäkin on silti vielä jäljellä vanha ihmisemme, lihan mieli, joka ei alistu Jumalan lain alle, eikä edes voikaan alistua (Room. 8:7). Sama Johannes, joka sanoo, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä, todistaa toisessa kohdassa myös: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1. Joh. 1:8) Mutta ratkaisu tähän ongelman ei ole siinä, että alat tehdä omia hyviä tekojasi parannellaksesi itseäsi. Ratkaisu ei myöskään ole siinä, että teet Jumalan pelastusteoista – kuten juuri kasteesta – oman tunnustustekosi Jumalalle. Ratkaisu on se, minkä Johannes itse tarjoaa, kun hän jatkaa: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9) Ratkaisu on siis siinä, että sinä tunnustat syntisi Jumalalle ripissä ja sitten otat uskossa vastaan synninpäästön sanat, jotka Kristus itse sananpalvelijansa kautta juuri sinulle julistaa. Siksi rakas ystävä, käytä rohkeasti ripin lahjaa! Kristus on senkin asettanut juuri sinua varten, sinun syntiesi anteeksiantamiseksesi!

Mutta jos ja kun meissä kristityiksi tultuammekin on vielä syntiä, mitä sitten tarkoittaa apostolin sana, ”ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”? Teksti on meidän Raamatussamme käännetty aivan oikein. Suomen kieli ei kuitenkaan tavoita ajatusta aivan sen koko syvyydessä. Pyhä Henki käyttää tässä kreikan sanamuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä. Karkea käännös voisikin kuulua: ”Me tiedämme, että jokainen syntynyt Jumalasta ei jatkuvasti tee syntiä.” Älä nyt ymmärrä väärin! Ei tämä ole mikään myönnytys sille, että kristittykin voisi tehdä vähän syntiä, kunhan ei nyt aivan jatkuvasti syyllisty siihen. Ei niin! Pikemminkin tämä tarkoittaa, että kukaan ei voi olla kristitty ja samalla elää synnissä, siis sillä tavalla, kuin maailma ja sen ihmiset luonnostaan ovat pahan vallassa ja elävät synnissä. Ennen kristityksi tuloasi sinäkin olet elänyt niin. Mutta nyt kun sinä sanan ja kasteen kautta olet syntynyt Jumalasta, on herra ja valtias vaihtunut. Enää sinä et elä Pahan vallan alla, synnissä. Nyt sinä ”olet Jumalasta”, niin kuin Johannes sanoo. Sinä elät nyt Kristuksessa, niin, enää et elä sinä, vaan Kristus itse elää sinussa (Gal. 3:20). Älä siksi enää elä synnissä, vaan elä syntien anteeksiantamuksessa, uskossa Kristukseen!

Kristus varjelee omaansa pahalta

Ja kuule vielä lopuksi, mitä apostoli tämän kaiken lisäksi sanoo: ”vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” (1. Joh. 5:18b) Tarkkaan ottaen tämä kohta voitaisiin kääntää hieman toisin, näin: ”Se Jumalasta syntynyt vartioi häntä/pitää hänestä huolen, ja se Paha ei koske häneen.” Toisin sanoen tässä ”se Jumalasta syntynyt” ei enää tarkoitakaan kristittyä, Jumalasta syntynyttä, vaan Kristusta. Kristus on ensimmäinen ”Jumalasta syntynyt”. Hän tahtoo varjella jokaista kristittyä, toisin sanoen jokaista, joka sanan ja kasteen kautta on syntynyt Jumalasta. Tämä jae voitaisiin siis kääntää: ”Me tiedämme, että jokainen syntynyt Jumalasta ei jatkuvasti tee syntiä, vaan se Jumalasta syntynyt pitää hänestä huolen, ja se Paha ei koske häneen.” Näin Kristus Jeesus tahtoo varjella sinutkin, ettei ”se Paha”, siis Perkele koskisi sinuun. Tämän kaiken Herra Kristus tahtoo tehdä pyhällä sanallaan. Johannes kirjoittaakin paria lukua aiemmin: ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä”. (1. Joh. 3:9a) Mikä on tuo siemen? Se on se sama siemen, josta juuri äsken kuulimme Pietarin puhuvan: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1. Piet. 1:23) Toisin sanoen: Jumala on pyhän, elävän ja katoamattoman sanansa siemenestä kerran synnyttänyt sinut elämään yhteydessään. Anna nyt tuon saman katoamattoman siemenen, sanan pysyä itsessäsi. Se siemen varjelee sinut lankeamasta takaisin vanhaan elämääsi, pahan vallassa olevan maailman mukaiseen elämään. Se siemen varjelee sinut niin, että pysyt uudessa elämässäsi, joka on peräisin ylhäältä, Jumalasta. Saakoon tuo pyhä siemen, Jumalan sana tänäänkin ja joka päivä itää sinussa ja kantaa kerran moninkertaisen sadon. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 8.3.2015.)