3. adventtisunnuntai (3. vsk), Joh. 1:19–27

Kuningas tulee!

Lain saarna suoristaa tien Kuninkaalle

Johannes Kastaja saarnaa juutalaisille. Hän sanoo: ”Minä olen huutavan ääni autiomaassa: ’suoristakaa tie Herralle’, niin kuin sanoo Jesaja profeetta.” (Joh. 1:23) Johannes piirtää tässä kuulijoidensa eteen kuvan. Kuvassa on Lähi-Idän tietön erämaa. Kuvassa on myös suuri kuningas, joka haluaa tulla sisään valtakuntaan. Mutta että kuningas voisi saattueineen tulla, tuohon tiettömään erämaahan täytyy valmistaa hänelle suora ja tasainen tie.

Mitä Johannes Kastaja tällä tarkoittaa? Jokainen hänen saarnaansa kuunteleva juutalainen tajuaa sen. Hän ei puhu tässä mistä tahansa itämaisesta kuninkaasta. Hän puhuu itse Herrasta Jumalasta, Israelin todellisesta Kuninkaasta. Herra itse haluaa tulla kansansa luokse, näidenkin kuulijoidensa luo. Mutta että Hän voisi tulla, Hänelle on valmistettava tie. Mutta tässä ei ole nyt kyse siitä, että pitäisi ottaa lapio käteen tai käynnistää asfalttikone. Nimittäin tie on valmistettava Jumalalle. Siksi sen valmistaminenkin on hengellinen asia.

Mutta miten tämä tie Herralle sitten valmistetaan? Valmistetaanko se sillä tavalla, että pyritään vähentämään negatiivista ajattelua tai elämään parempaa, nuhteetonta elämää? Tekemällä paljon hyviä tekoja? Olisiko tällainen oman elämän siloitteleminen ja parantelu oikeaa tien tasoittamista Jumalalle? Onko niin kuin joskus kuulee sanottavan: ”Tee ensin hyvää, niin sitten Jumala suostuu tekemään loput ja pelastaa sinut”?

Ei niin! Kun Herra Jumala lähetti Johannes Kastajan saarnaamaan tien suoristamista itselleen, mitä Hän käski tämän sanoa? Matteus kertoo sen meille evankeliumissaan. Johannes sai tehtäväkseen saarnata myös: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:2) Tien valmistaminen Herralle ei siis ole oman elämänsä parantelemista. Se on parannuksen tekemistä omasta syntisestä elämästä. ”Tehkää parannus..!” Tämä ääni on Jumalan pyhän lain ääni. Se sanoo: Sinä olet syntinen. Sinä et ole rakastanut Jumalaa yli kaiken. Pikemminkin olet rakastanut itseäsi ja omia halujasi. Sinä et ole rakastanut lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Pikemminkin olet rakastanut itseäsi aina enemmän kuin muita. Jumala on luonut sinut elämään läheisessä yhteydessä kanssaan. Mutta sinä olet langennut pois tästä yhteydestä. Siksi sinun sielusi on luonnostaan erossa Jumalasta. Jumala on luonut sinut elämään Hänen sanastaan ja Hänen totuudestaan. Mutta nyt, niin kuin erämaa on autio ja tyhjä, niin sinun sielusikin on luonnostaan autio Jumalan totuudesta. Sellaisenasi sinulla ei ole osallisuutta Hänen valtakuntaansa. Siksi sinä tarvitset sitä, että taivaallinen Kuningas itse tulee sinun erämaahasi. Tarvitset sitä, että Hän tuo osallisuuden valtakuntaansa sinulle lahjaksi, itsesi ulkopuolelta. Mutta että Hän voisi tulla luoksesi, sinun täytyy tunnustaa, että sinä tarvitset Häntä ja tätä Hänen valtakuntansa osallisuutta. Tee siis nyt parannus. Toisin sanoen, tunnusta siis nyt Herralle tämä autioitunut tilasi. Tunnusta Jumalan edessä se, että olet itsessäsi syntinen, kuoleman ansainnut. Tunnusta Hänelle, että ilman Hänen apuaan olet kadotettu.

Tällä tavalla Jumalan laki antaa totuudenmukaisen diagnoosin siitä, millainen ihminen luonnostaan on Jumalan edessä. Tämä diagnoosi koski noita juutalaisia, joille Johannes tässä puhuu. Mutta se koskee myös meihin kaikkiin. Lain diagnoosi pätee elämää nähneisiin aikuisiin, jotka ovat monin tavoin elämässään langenneet maailman, perkeleen ja oman lihan houkutuksiin. Mutta se pätee myös pieniin lapsiin ja vastasyntyneihinkin. Miksi? Siksi, että syntiinlankeemuksen vuoksi koko ihmiskunta on perisynnin alla. Tätä psalminkirjoittaja tarkoittaa, kun hän Pyhässä Hengessä tunnustaa: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Tätä tarkoittaa myös apostoli, kun Hän kirjoittaa: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. (Room. 3:23) Jumalan lain saarna lausuu ääneen tämän tosiasian: Kaikki ovat syntisiä, aivan riippumatta siitä, ovatko vielä ehtineet käytännössä tehdä tai ajatella hyvää tai pahaa. Kaikki ovat syntisiä ja siksi luonnostaan erossa Jumalasta, koska kuuluvat ihmissukuun, joka on kerran langennut pois Jumalan tahdosta. Siksi kukaan meistä ei omin voimineen voi eikä edes halua valmistaa tietä Herralle. Mutta kun Jumalan laki osoittaa synnin, niin juuri näin se myös näin suoristaa ja valmistaa tien Hänelle. Laki nimittäin synnyttää sydämessäsi kysynnän sille tarjonnalle, jonka Herra on sinulle valmistanut; laki valmistaa sinunkin sydämesi erämaahan tien Jeesukselle Kristukselle, joka haluaa tulla pelastamaan sinut tästä karmeasta luopumuksen tilasta.

Ja tätä varten Johanneskin oli asetettu kastamaan ihmisiä vedellä. Se kaste oli parannuksen kaste (Matt. 3:11a). Ottaessaan tämän parannuksen kasteen ihmiset tunnustivat: ”Minä olen syntinen. Minä tarvitsen sitä Vapahtajaa, sitä Herraa, jonka profeetta Jesaja on luvannut tulevaksi.”

Evankeliumi: Kristus on tullut meidän synniksemme

Mutta Johanneksen tehtävänä oli paitsi olla tämä lain ääni, hänen tehtävänään oli myös saarnata Jumalan evankeliumia, hyvää sanomaa. Siksi Johannes sanookin: ”teidän keskellänne on asetettuna hän jota te ette tunne, se minun jälkeeni tuleva, jonka arvoinen minä en ole, että päästäisin hänen sandaalinhihnansa.” (Joh. 1:26b-27) Johanneksen tehtävänä oli osoittaa ihmisille, että Herra ja Kuningas, Jumala itse oli jo tullut heidän keskelleen. Jumalan Poika Kristus oli tullut lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta. Hän oli syntynyt ihmiseksi ensimmäisenä jouluna. Ollessaan tosi Jumala Hän oli myös tosi ihminen, kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Jeesus Kristus oli tullut siksi, että Hän voisi tulla jokaista syntistä ihmistä pelastamaan.

Miten Hän tämän pelastustyönsä teki? Ensiksikin sillä tavalla, että Hän, jossa ei syntiä ollut, tuli itse Johanneksen kasteelle aivan kuin syntiset. Toisin sanoen Hän, jolla ei mitään parannuksen tarvetta ollut, tuli parannuksen kasteelle, tehdäkseen parannusta. Mistä synneistä? Sinun synneistäsi ja minun. Hän – itsessään pyhä ja synnitön – tuli parannuksen kasteelle, että saisi siinä ottaa sinun syntisi ja parannuksen tarpeesi itseensä. Siinä Hän otti sinun syntisi kantaakseen, aivan niin kuin sana sanoo: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21) Mutta sitten, koska Hänestä näin tuli sinun syntiesi kantaja, joutui Jeesus Kristus myös kärsimään sinun syntiesi ansaitseman rangaistuksen. Ja näin itse taivaallinen Kuningas ja Herra tuli tähän maailmaan siksi, että saisi kuolla ristillä. Näin Hän teki, että sinä, joka olit synnilläsi ansainnut tämän rangaistuksen, saisit rangaistuksen sijaan elää. Ja Herra Kristus nousi myös kolmantena päivänä ylös kuolleista, että sinulla Hänen kanssaan olisi paitsi ajallinen elämä, myös ikuinen elämä Jumalan taivaallisessa valtakunnassa.

Miten sovituksesta tullaan osalliseksi?

No niin: Sinä siis tiedät, että olet syntinen ja tarvitset Jumalan lähettämää Vapahtajaa. Tiedät myös, että Jeesus Kristus on tämä Vapahtaja, joka on sovittanut sinun ja koko maailman synnit ristillä. Mutta mistä sinä sitten tiedät, mistä sinä saat tämän syntien anteeksiantamuksen itsellesi? Mistä tiedät, oletko sinä nyt varmasti itse tullut osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa? Joku ehkä miettii: ”Niin, varmaan tuo naapuri on osannut ottaa vastaan Jeesuksen, mutta entäs minä? Mistä minä hänet saisin?” Mitä Jumalan sana tähän vastaa?

Matteuksen evankeliumissa Johannes Kastaja puhuu aivan samasta asiasta kuin tämän päivän evankeliumissa. Johannes sanoo, että hän itse on tullut kastamaan vedellä parannukseen, mutta että Jeesus ”kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt. 3:11) Missä se tapahtui? Ehkä muistatkin sen. Kun Jeesus Kristus oli voittanut kuoleman ja noussut ylös haudasta, Hän astui ylös taivaisiin. Sieltä Hän lähetti Pyhän Henkensä opetuslasten päälle. Luukas kirjoittaa: ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” (Ap. t. 2:1–4) Helluntaina Herra siis vuodatti Pyhän Hengen. Hän tuli opetuslapsiin asumaan. Pyhä Henki antoi heille myös tehtäväksi julistaa Jumalan sanaa niin, että ihmiset kaikista kansoista saattoivat sen ymmärtää. Aivan niin kuin Johannes Kastaja ennen heitä, niin apostolitkin nyt Pyhässä Hengessä saarnasivat ihmisille Jumalan lakia, joka sanoo: ”Sinä olet itsessäsi syntinen, kuoleman ansainnut.” Ja sitten he heti saarnasivat myös evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli tullut sovittamaan kaikkien heidän syntinsä ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Ja kun Jumalan sanaa näin saarnattiin, ihmisten sydänten erämaahan valmistui tie Kristuksen tulla. Luukas kertoo tästä: ”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?'” (Ap. t. 2:37) Ja mitä tähän vastattiin? ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.'” (Ap. t. 2:38–39)

Toisin sanoen ensimmäisenä helluntaina Kristus Jeesus siis kerran ja kertakaikkisesti lähetti Pyhän Hengen taivaasta. Ja sitten: Tämän tapahtuman jälkeen Pyhästä Hengestä ja syntien anteeksiantamuksen lahjasta on tultu osalliseksi ja tänäänkin tullaan osalliseksi Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta. Tämä on eri kaste kuin Johannes Kastajan kaste. Tämä ei ole enää vain parannuksen kaste. Se on Jeesuksen Kristuksen itsensä asettama ihana pelastuksen väline (Matt. 28:19–20). Tämän kasteen kautta Herra Jeesus itse antaa kastettavalle kaikki synnit anteeksi. Kasteessa Herra itse vuodattaa kastettavaan myös Pyhän Henkensä. Kasteessa Jeesus itse uudestisynnyttää ihmisen ja tekee hänet omakseen, taivaallisen Isänsä lapseksi ja taivaan valtakunnan perilliseksi. Jos Jumalan laki siis saa aikaan sen, että tunnustat sydämesi itsessään ilman Jumalaa olevaksi, kuivaksi ja autioksi, niin sanansa ja kasteen kautta Herra ja Kuningas Kristus saa silloin myös itse tulla sinne sisään. Ja kun Hän tulee, Hän tuo mukanaan elävää vettä, joka kastelee kuivan erämaasi. Se vesi tulee tuon ihmisen sydämessä elävän veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh. 4:14) Sinäkin, rakas ystävä, joka olet kastettu, olet kerran saanut tämän lahjan Jeesukselta! Usko tänäänkin Kristukseen Jeesukseen, joka on sinun puolestasi kuollut. Usko Jeesukseen, joka on kerran kasteessa tullut luoksesi ja ottanut sinut sovitustyönsä osallisuuteen. Kun olet kastettu ja uskot Herraan Kristukseen, voit uskoa omalle kohdallesi Herrasi sanan: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. (Mark. 16:16a) Sinulla on Hänessä ikuinen elämä. Olet pelastettu!

Juuri siksi, että pienet lapsetkin ovat itsessään syntisiä, juuri siksi rakas Herra Kristus on antanut pyhän kristillisen kasteen pelastuksen välineeksi myös heille. Vaikka he eivät vielä järjellään siitä paljoakaan ymmärtäisi, Herra kuitenkin itse tulee siinä heidänkin luokseen. Jeesus itse kastaa heidät siinä. Kaste on Hänen lahjansa, joka ei perustu meidän ihmisten ymmärrykseen, vaan yksin Hänen pyhään sanaansa. Se on Hänen suurta armoaan, jonka Hän haluaa tuoda kaikille, niin suurille kuin pienillekin.

Jumalan pelastus verhottuna ulkoiseen vaatimattomuuteen

Ehkä joku sanoo mielessään: ”Miten tämä on mahdollista? Miten noin vaatimattoman näköisessä seremoniassa voi tapahtua jotakin niin suurta?” Mutta kuule, mitä Johannes Kastaja sanoo päivän evankeliumissa fariseuksille: ”teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.” Fariseukset näkivät Jeesuksessa vain Hänen inhimillisen luontonsa, siis vain tavallisen rakennusmiehen. He eivät uskoneet, että juuri tämä tavalliselta mieheltä näyttävä Jeesus oli paitsi ihminen myös Jumalan lähettämä Vapahtaja. He eivät uskoneet, että Hän on Jumala ja ihminen yhdessä ja samassa persoonassa. He eivät uskoneet, että Jumala on juuri heidänkin pelastuksensa tähden astunut alas taivaista, tullut lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta sekä syntynyt täksi ihmiseksi, Jeesukseksi. Mutta vaikka fariseukset eivät uskoneet, silti tämä heidän keskellään seisonut mies oli Jumala ja ihminen Kristus Jeesus. Hän oli ja on Taivaallisen Isän ikuinen Poika. Hän oli ja on tullut maailmaan voidakseen olla Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh. 1:29).

Aivan samalla tavalla mekin tänään pyhän kasteen sakramentissa näemme silmillämme vain tavallista vettä. Se on kyllä hyvää ja puhdasta Lahden/Jyväskylän hanavettä, mutta se näyttää juuri siltä, eikä miltään muulta. Se näyttää kovin tavalliselta ja arkiselta. Mutta kuitenkin, aivan niin kuin Kristuksessakin on enemmän kuin tavallinen rakennusmies taikka pelkkä viisas rabbi ja opettaja, niin on kasteessakin enemmän kuin vain tavallista vettä. Meille Jumalan sana on ilmoittanut tämän, ja siksi me tunnemme ja tiedämme, mitä siinä on. Me saamme luottaa Kristuksen asetukseen ja Jumalan sanan todistukseen: Tähän veteen on yhdistynyt Hänen pyhä ja muuttumaton sanansa, joka tekee tavallisesta vedestä pyhän kasteen, uudestisyntymisen pesun pyhässä Hengessä (Tiit. 3:5). Jumalan pyhä sana on yhdistynyt veteen. Niin meillä on siinä armonväline, jonka Jumala on antanut meille, meidän pelastuksemme tähden – ja tänään pienen Simeonin pelastuksen tähden. Vaikka joku ei sitä uskoisikaan, niin meidän keskellämme todella on jumalallinen pelastustodellisuus. Se on verhottuna tähän veden tavallisuuteen. Se on kaste, jonka kautta Jumala itse antaa ja on antanut jokaiselle kastetulle Pyhän Henkensä. Siksi juuri kasteen kautta Herra antaa ja on jo antanut synnit anteeksi, tehnyt omaksi rakkaaksi lapsekseen ja valtakuntansa kansalaiseksi. Kasteen kautta Hän yhdistää ja on jo yhdistänyt meidät Kristukseen ja Hänen seurakuntaruumiiseensa, jonka kautta Hän todella pelastaa syntisen ikuiseen elämään.

Pysy siis tänäänkin ja joka päivä Jumalan sanan kuulemisessa! Ota Hänen sanansa uskossa vastaan! Silloin Herra ja Kuningas Kristus itse saa aina uudestaan tulla luoksesi pitää sinut pelastuksen valtakuntansa yhteydessä taivaaseen asti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisen seurakunnan kastemessussa Jyväskylässä 14.12.2014.)