21. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Joh. 13:16–20

Suuren Lähettäjän lähettämänä

Kolme kuvaa, ikään kuin kolme kohtausta:

Ensimmäinen kuva

Israelin kuninkaalla on asiaa! Hän kutsuu neuvonantajat. Kirjuri kirjoittaa kuninkaan sanat kirjakääröön. Kuningas valitsee palvelijoidensa keskuudesta sopivan miehen. Satuloidaan hyvä hevonen. Mies vyötetään ja varustetaan. Hän saa kuninkaalta viestin, lähtee matkaan. Hän on שָׁלִיחַ (shaliah), lähettiläs. Matka on pitkä, aikaa ei ole paljon. Sana on saatava perille.

Matkalla mies pohtii: Mitä kansa mahtaa sanoa viestin kuullessaan? Miten he ottavat lähettilään vastaan? Ja kuitenkin, mitä sellaista miettimään? Eihän lähettilään tehtävänä ole puhua mitään omaansa. Hänet on valtuutettu puhumaan ainoastaan lähettäjän, kuninkaan sanaa. Siksi se, joka ottaa hänet vastaan, ottaa oikeastaan vastaan kuninkaan, joka on hänet lähettänyt ja valtuuttanut viemään tämän sanan. Itsessään tämä mies ei ole korkea-arvoinen, ei kuuluisaa sukua. Hän on aivan tavallinen israelilainen mies, kuninkaansa palvelija. Mutta hänellä on suuri ja korkea tehtävä, koska hänen lähettäjänsä kuningas on niin suuri ja korkea.

Lähettiläs tulee perille, ratsastaa sisään kaupungin portista. Hän kuuluttaa kuninkaan lähettämän ilosanoman. Kansa kohahtaa. ”Kuulitteko, mitä kuningas sanoo?” Joku huudahtaa veljelleen: ”Mene äkkiä kotiin kertomaan kaikille, minä juoksen pellolle kertomaan isälle! Kuningas on meitä kohtaan hyvä!”

Toinen kuva

Todellisella kuninkaalla, kaikkivaltiaalla Jumalalla on asiaa! Hän sanoo: ”Maailma on synnin tähden turmeltunut. Ihmiset eivät enää tunne minua, sokeina he kulkevat kohti kadotusta. Minä tahdon pelastaa heidät!” Taivaallinen Isä kutsuu Poikansa, joka on itsekin Jumala, sanoo Hänelle: ”Lähde sinä kertomaan sanomaa minun armollisesta suunnitelmastani ihmisiä kohtaan. Niin, lähde sinä olemaan heidän pelastuksensa!” Ja Jumalan Poika lähtee. Poika, joka on itse Jumala, taivaallisen kirkkauden Herra, Hän lähtee lähettilääksi. Hän ottaa palvelijan ja orjan muodon. Hän tulee ihmiseksi neitseestä Mariasta, syntyy seimeen. Hän on שָׁלִיחַ (shaliah), lähetetty, tai – niinkuin tämä sana kreikaksi käännetään – Hän on ἀπόστολος (apostolos). Jeesus Kristus on ensimmäinen ἀπόστολος (apostolos), aivan niin kuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja myöhemmin tulee sanomaan: ”kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen”. (Hepr. 3:1b) Taivaallinen Isä on tehnyt Poikansa apostoliksi, siis lähettilääksi. Isä on lähettänyt Hänet kertomaan iloista sanomaa Jumalan armosta. Ja joka kuulee tämän suuren Lähettilään sanan, se kuulee Hänen Lähettäjänsä sanan, Isän Sanan. Näin on siksi, että Poika on Isän Lähettiläs. Hänen tehtävänään ei ole puhua mitään muuta kuin Lähettäjänsä sanaa, niin kuin Hän sanoo: ”Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.” (Joh. 12:49) Joka ottaa Kristuksen vastaan, ottaa myös vastaan Hänen Isänsä, Kristushan sanoo myös: ”Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 12:44–45) Eikä tämä Poika voikaan saarnata muuta kuin Isän sanaa, koska Hän on itse tuo Isän lähettämä Sana. Juuri siksi Hänellä myös on niin suuri arvovalta. Hän on Jumalan Sana, jolla on valta ja voima. Jumalan Poika Kristus tuo mukanaan armon valtakunnan niille, jotka kuulevat Hänen sanansa. Tämä Sana, Poika on suostunut Herransa kärsiväksi palvelijaksi (vrt. Jes. 52:13–53:12). Hän, puhdas ja pyhä Jumala on suostunut ihmisten synnin pimeyteen, epätoivon ja sairauden repimäksi, synnin musertamaksi. Hänet on ruoskittu, naulattu ristiin, että me parantuisimme Hänen haavojensa hinnalla. Näin Hän on sovittanut sinunkin syntisi. Hänen kuolemassaan on sinun kuolemaltasi otettu valta. Hänen ristissään ja haudan kiven läpäisevässä ylösnousemuksessaan, niissä on sinun kuolemastasi saatu voitto. Jumalan Lähettiläässä, ainokaisessa Pojassa Jeesuksessa on sinulle tuotu ilosanoma: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut! Kristuksessa sinulle on tarjolla Iankaikkinen elämä! Taivaallinen Kuningas on sinua kohtaan hyvä!

Kolmas kuva

Kirkon Herralla on asiaa! Hän on tullut taivaasta sinun syntiesi sovittajaksi. Kohta on Hänen aikansa kuolla, nousta ylös ja sitten palata Isän luo. Kaikkea tätä ennen Hän – Isän Lähettiläs ja Kirkon Herra – Hän toimii itse lähettäjänä. Kristus kutsuu omiensa joukosta sopivia miehiä. Hän asettaa heidät olemaan kanssaan. He saavat Häneltä sanan, jolla on suuri arvovalta. He saavat valtuutuksen saarnata Hänen Nimessään (Mark. 3:13–15). Näitä miehiä kutsutaan nimellä ἀπόστολος (apostolos), lähettiläs. Heillä on Kristuksen valtuutus saarnata Hänen sanaansa julkisesti, ihmisten pelastukseksi. Heidän tehtävänään ei ole puhua mitään omaansa, vaan saarnata ainoastaan lähettäjänsä Kristuksen sanaa. Tämän suuren valtuutuksen vuoksi se, joka ottaa vastaan apostolin, ottaa myös vastaan Lähettäjän, siis itsensä Kristuksen. Näin suuren tehtävän saaminen ei kuitenkaan johdu siitä, että tehtävän saaja olisi jotenkin onnistuneempi kuin muut uskovat. Päinvastoin Kristus sanoo: ”ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.” (Joh. 13:16b) Apostoli ei siis itse ole Kristus, hän ei myöskään ole mikään kirkon herra, kirkkoherra tai ruhtinas. Hän on Kristuksen palvelija ja orja. Ja kuitenkin samalla hänen virkansa on suuri ja korkea, koska Hänen lähettäjänsä arvovalta ja sanoma ovat niin suuret ja korkeat. Apostolin kautta Herra saarnaa sanansa ja tulee itse ihmisten luo. Juuri tämän apostolisen asetuksen tähden saattaa Paavalikin sanoa: ”ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.” (Gal. 4:14b)

Kun Kristus on nyt astunut ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella, Hänen Kirkkonsa jatkaa tätä Herran antamaa tehtävää. Myös Jeesuksen asettamat ensimmäiset lähettiläät, apostolit ovat jo menneet Herransa luo kirkkauteen. Mutta edelleenkin Kristus Kirkkonsa kautta kutsuu ja asettaa sananpalvelijat. Nämä  julistavat Lähettäjänsä sanaa ihmisten iankaikkiseksi pelastukseksi. Niin apostolinen paimenvirka, pastorin virka jatkaa Herran apostolien tehtävää. Taas sanotaan: ei ole niin, että pastori itsessään olisi mitään erityistä. Hänhän on Lähettäjänsä palvelija ja orja. Itse asiassa pastorille on ihanaa evankeliumia juuri se, mitä Kristus tässä sanoo: ”ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.” (Joh. 13:16b) Pastori ei ole Herraansa suurempi, mutta hänen ei myöskään tarvitse yrittää tulla Herraansa suuremmaksi: hän saa olla vain ansioton palvelija joka tekee ainoastaan sen, mitä oli velvollinenkin tekemään (Luuk. 17:10). Pastorin tehtävänä ja velvollisuutena ei ole saarnata mitään muuta kuin Kristuksen omaa sanaa. Sen tehtyään hän saa jättää vastuun työstä Herransa käsiin. Mutta toisaalta, juuri siksi, että pastori on Kristuksen asettama palvelija ja lähettiläs, hänen lähettiläänvirkansa kautta Herra saarnauttaa oman sanansa. Ja tämä sana on voimallinen. Se on vaikuttava. Siinä Sanassa on Herra Jeesus itse. Siksi Herra sanoo jopa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 13:20) Tällä tavalla Kristus tahtoo nyt tuoda sinullekin pelastavan evankeliuminsa, koko itsensä!

Mutta mikä tehtävä jää seurakuntalaisille?

Nyt olemme kolmessa kuvassa tarkastelleet sitä, mitä on olla lähettiläänä. Olemme nähneet, että lähettilään virka perustuu lähettäjän arvovaltaan. Olemme puhuneet siitä, miten evankeliumin julkinen kuuluttaminen on apostolisen viran tehtävä. Mutta jättääkö tämä kaikki kysymysmerkkejä? Tuleeko mieleen kysyä: Jos evankeliumin julkinen saarnaaminen kuuluu pastorin viran tehtäviin, niin mikä tehtävä sitten jää seurakunnalle? Mikä tehtävä jää Jumalan kansalle? Lähettääkö Kristus vain pastoreita?

Jotta näihin kysymyksiin voidaan vastata, on ensin katsottava, mitä seurakunta on. Kristuksen seurakunta on Hänen oma Ruumiinsa, jossa Hän itse on Päänä. Jokainen seurakunnan jäsen on siis osa Kristuksen Ruumista ja siksi jokaisella jäsenellä on myös oma tehtävänsä. Niinhän luonnollisessa ruumiissakin kaikilla jäsenillä on omat tehtävänsä. Eikä Jumala ole luonut kenenkään ruumiiseen yhtäkään jäsentä, jonka tarkoituksena olisi vain olla halvaantuntut taikka passiivinen. Ei, jalkojen tehtävä on kävellä, juosta, painaa kaasupoljinta tai pelata jalkapalloa. Käsien tehtävä puolestaan on kirjoittaa, leipoa leipää, säätää moottorin sytytystä tai maalata vesiväritöitä. Samoin kaikilla seurakuntaruumiin jäsenillä on omat tehtävänsä, niiden lahjojen mukaan, joita on Jumalalta luomisessa saanut. Seurakuntaruumis voi hyvin, kun jokainen keskittyy omaan, Herran antamaan tehtäväänsä. Tähän seurakuntaruumiin kokonaisuuteen sijoittuu myös pastorin virka. Yksilönä ja Kristuksen ruumiin jäsenenä pastori on aivan samanlainen kristitty kuin muutkin. Hänen tehtävänsä on vain eri – se on julkinen sananpalvelijan virka.

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että seurakunnan on Jumalan sanan asiassa oltava vain passiivisessa vastaanottajan asemassa? Tästä kolme näkökulmaa:

Ensiksi voitaisiin oikeastaan sanoa, että seurakuntaa saa olla vastaanottajan asemassa! Eikö tämä ole itse asiassa sangen ihana ja vapauttava asia? Nimittäin kun seurakunnan paimen hoitaa virkansa Kristuksen tarkoittamalla tavalla, niin silloin toiset seurakuntalaiset saavat tämän viran kautta ottaa Herralta vastaan kaikki Jumalan sanan aarteet. Tämä vapauttaa sinutkin sitten keskittymään omiin tehtäviisi. Jokainen saa keskittyä niihin hyviin kutsumuksiin, joita Jumala kullekin on antanut. Kaikkien ei tarvitse yrittää valmistaa saarnoja sunnuntaiksi. Toisaalta pastorin ei myöskään tarvitse työkseen yrittää tehdä sellaista, mitä ei osaa, esimerkiksi säätää autonsa vinkuvia takajarruja. Joku sellainen veli, jolla on lahja hoitaa näitä automekaniikan tehtäviä, saa sitten ylistää Jumalaa korjaamalla nuo jarrut pastorin puolesta. Huomaatko? Näin kaikilla on omat, Jumalalta saadut hyvät kutsumuksensa ja tehtävänsä maailmassa! Pastorin virka on hengellinen kutsumus, joku muu virka taas on maallinen kutsumus. Eikä ole niin, että vain hengellinen olisi hyvää, maallinen huonompaa! Kaikki tämä on luomisen perusteella sangen hyvää! Jos sinullakin on tällainen maallinen kutsumus, saat uskoa, että se on Jumalan sinulle antamaa hyvää lahjaa. Sinun kauttasi Jumala hoitaa näin luomaansa maailmaa. Sinun työsi kautta Hän hoitaa ja auttaa myös lähimmäistäsi kaikissa tämän tarpeissa.

Toiseksi: seurakunta ei hengellisissä asioissa kuitenkaan ole passiivinen. Kun nimittän Herramme on asettanut apostolisen paimenviran, niin seurakunnan tärkeänä tehtävänä on kutsua keskuudestaan sopivia miehiä tähän apostoliseen virkaan. Näinhän Apostoli sanoo: (2. Tim. 2:2). Samuel-yhteisössä tätä asiaa on viime kuukausina pohdittu paljon! Hienoa! Palataan tähän kuitenkin vielä lyhyesti, nimittäin paimenen kutsuminen on niin tärkeä oikeus ja tehtävä, joka kuuluu seurakunnalle. Luther kirjoittaa seurakunnasta näin:

Seurakunnan kannalta – siksi että se on Jumalan kansa – on kuitenkin erittäin tärkeää, ettei ketään aseteta johtamaan sitä ilman seurakunnan suostumusta vaan piispan tulee vahvistaa virkaan se, jonka seurakunta on havainnut ja todennut sopivaksi. (Kirkon sananpalvelijoiden asettamisesta, 16.)

Eikö seurakunnalla näin olekin valtava hengellinen tehtävä ja vastuu? Ja kun Tekin nyt olette kutsuneet pastorin hoitamaan julkista sananpalvelijan virkaa, olette käyttäneet tätä tärkeää oikeutta. Edelleen, Kristuksen laumana seurakunnan tehtävänä on kuunnella tarkasti, kuuluuko saarnassa ylimmän Paimenen ääni. Kristushan sanoo, että lampaat eivät seuraa vieraita paimenia.

Ja sitten kolmanneksi: seurakunta ei hengellisissä asioissa ole passiivinen, koska seurakuntalaiset ovat pyhässä kasteessa saaneet vihkimyksen Kristukseen kuninkaalliseen papistoon. Näinhän Taivaassa veisaataan Karitsalle: ”sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.” (Ilm. 5:9b–10) Kristukseen kastettuna ja uskovana sinäkin kuulut tähän kuninkaalliseen papistoon. Ja siksi sinullakin on valtava etuoikeus: saat rukouksessa lähestyä Taivaallista Isää suoraan ja välittömästi, Hänen Poikansa nimessä. Messussa saat tulla Kuninkaasi, Kristuksen läsnäoloon ja ottaa vastaan kaikki Hänen lahjansa! Ja kun saat ottaa vastaan Herran lahjat, niin Hän myös synnyttää sinussa Henkensä kautta palvelumielen. Hän lahjoittaa sinulle mielen antaa itsesi eläväksi uhriksi Kristuksessa. Kuninkaallisen papiston jäsenenä saat uhrata hengellisiä uhreja. Mitä nämä hengelliset uhrit ovat? Ne tulevat erityisellä tavalla näkyviin messussa. Messussa kaikki pelastuksen lahjat vastaanottanut seurakunta rukoilee yhdessä, kiittää ja ylistää Jumalaa. Tämä on hengellistä uhraamista, kuninkaallisen papiston tärkeää tehtävää. Tämän papiston jäsenenä sinä olet osallisena myös seurakunnan lähetystehtävän toteuttamisessa. Jo se on ihanaa evankeliumin julistamista, että me veisaamme virsiä ja ylistystä Herralle täällä kirkossa. Evankeliumin julistamista on myös yhteinen uskontunnustuksen lausuminen ja rukoileminen. Näin me julistamme evankeliumia paitsi itsellemme, myös toinen toisillemme. Seurakunnan lähetystehtävässä saamme olla mukana myös silloin, kun opetamme lapsia pyhäkoulussa. Ajattele, mikä valtava tehtävä! Herralle rakkaat ihmiset saavat jo varhain kuulla pelastuksesta Kristuksessa, tulla sanasta osallisiksi! Lähetystehtävää saamme toteuttaa myös, kun rukoilemme piispamme, pastoreiden ja lähetystyöntekijöiden puolesta. Tämä kaikki kuuluu kuninkaallisen papiston suureen hengelliseen tehtävään.

Kun sinä näin olet messussa Herran palveltavana, saat sitten pitää Kristuksen evankeliumia esillä myös omassa ympäristössäsi. Saat puhua ilosanomaa omassa perheessäsi, ystäviesi ja työtovereidesi joukossa. Jeesuksen omia on koulussa opettamassa lapsia, joku käyttää kirurgin veistä, toinen kaivinkonetta, yksi tekee tieteellistä tutkimusta, toinen valmistaa ruokaa, kolmas hoitaa yrityksen taloushallintoa, vielä joku hoitaa lapsia kotona. Ajattele mikä ihmeellinen suunnitelma: tällä tavalla Kristuksen Ruumiin jäsenet levittäytyvät erilaisille työpaikoille ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Juuri näissä maallisissa kutsumustehtävissäsi sinäkin nyt julistat elämälläsi sitä Herraa, jonka ruumiiseen kuulut! Eikä tämä ole mikään lainomainen vaatimus, ikäänkuin sinulta tivattaisiin: ”Oletko nyt osannut olla todistuksena?” Ei niin. Otetaan vielä esimerkki luonnollisesta ihmisruumiista: eihän sinun oikean kätesi elämää tai toimintaa voi ajatella irrallaan ruumiistasi taikka päästä? Kun kätesi on kiinni ruumiissa ja osallisena pään ja ruumiin verenkierrosta, niin se kyllä toimii itsestään, ilman kehottamistakin. Näin on nyt myös meidän hengellisessä elämässämme! Kasteessasi Kristus on ottanut sinut Ruumiinsa jäseneksi. Kun sanan ja Herran pyhän ehtoollisen kautta pysyt osallisena Kristus-pään verenkierrosta, niin varmasti pysyt Hänen omanaan, ihan ilman erityistä kehottamistakin! Sanansa kautta Herra tekee työtään sinussa, ja niin koko elämäsi saa olla todistuksena Hänestä. Apostoli kirjoittaa: ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!” (2. Kor. 2:14) Huomaatko, Jumala on tässä se joka tuo omiensa kautta ilmi Kristuksen tuntemisen tuoksun! Tuoksu on Kristuksen! Tämä kaikki on Herran työtä! Siksi, jos nyt on jotakin kristillistä kehotusta, niin se on tässä: keskeistä on pysyä yhteydessä seurakuntaruumiiseen ja sitä kautta Päähän. Näinhän apostolikin sanoo: ”älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:25) Kristuksen Ruumiin yhteydessä, messussa sinä saat kaikki Herran lahjat! Ja kun olet saanut Kristukselta niin paljon, Hänen tuoksunsa leviää kauttasi joka puolelle. Se leviää sinne, missä moni on irtautunut tästä Ruumiista, ja missä elämä siksi alkaa olla hiipumassa. Sinne, missä yritetään elää irrallaan Pään verenkierrosta ja pumpata itse itsestään hengellisyyttä. Siellä sinäkin saat olla läsnä Herran omana. Siellä Kristus saa sinun kauttasi kutsua eksyneitä. Sinun kauttasi Herra kysyy sinun lähimmäisiltäsi: ”Etkö sinäkin tulisi sinne, missä Kristus kokoaa jäsenensä? Etkö sinäkin tulisi sinne, missä on tarjolla todellinen elämän verenkierto, todellinen hengellinen ravinto? Etkö sinäkin tulisi messuun, Kristuksen lahjoja vastaanottamaan?”

Kohta, kun messu alkaa olla lopuillaan, sanotaan: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten”. Se tarkoittaa tätä: Me olemme tulleet osalliseksi Kristus-Pään verenkierrosta, ja me saamme pysyä osallisena Hänestä. Herra on ravinnut meidät evankeliuminsa sanalla, pyhällä ruumiillaan ja verellään. Pyhä Henki toimii meidän elämässämme. Näin ravittuina ja varustettuina me saamme kaikki lähteä omiin tehtäviimme. Siellä me saamme palvella Jumalaa Hänen tarkoittamillaan paikoilla. Siellä saamme sanoa iloisesti: ”Herra on meitä kohtaan hyvä!” Kristus lähettää meidät kaikki. Pysykäämme aina Hänessä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 21.10.2012.)